Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

tiistai 25. joulukuuta 2007

Auschwitz - Kaasutuksia Ei Tapahtunut Krematorioissa II ja III

Auschwitz-Birkenaun Krematorioiden II ja III arkkitehtuuriset ongelmat ja mahdottomuudet väitetyissä 'kaasukammioissa'

(Tekstiä muokattu viimeksi 16.3.2009 ja 15.9.2009.)


Yllä kuva Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin sodanajan Krematoriosta II. Vaalean vihreällä ruumishuone 2 (väitetty "riisuuntumishuone"), liilalla ruumishuone 1 (väitetty "kaasukammio") ja niiden yläpuolella maan pinnalla uunihuone (joka on kuvattu 5 harmaalla ympyrällä). Krematorio III oli peilikuva tuosta yllä esitetystä II.

Auschwitz-myytillä voisi sanoa tavallaan olevan kaksi sydäntä: pääleirillä Krematorio I ja Birkenaussa Krematorio II, kuten professori Robert Faurissonkin on todennut. Tästä olen samaa mieltä. Krematoriossa II väitetysti tapettiin n. puoli miljoonaa ihmistä. Jos kaasutusväitteet sen kohdalla eivät pidä paikkaansa, on vain johdonmukaista olettaa että ne eivät pidä muidenkaan Kremojen kohdalla paikkaansa. Tämä on perusteltua jo senkin takia, että väitetysti sekä Kremat II ja III olivat peilikuvia toisistaan, jotka väitetysti toimivat samalla tavalla ja joissa väitetysti tapettiin lähes yhtä monta ihmistä; yhteensä suurin osa kaikista Auschwitzin väitetyistä kaasutuksista (75% tai enemmän). Jos Krematorio II:n väitetyt kaasutukset olisivat kaikki vääriä, kaatuisivat ehdottomasti myös Krematorio III:n väitteet sen perusteella. Ja jos sekä Krematorio II:n että III:n kaasutusväitteet olisivat olleet vääriä, veisi se kaiken uskottavuuden myös muiden Auschwitzin Krematorioiden väitetyiltä 'kaasukammioilta' (I, IV ja V sekä 'bunkkereilta'). Lisäksi monet samat silminnäkijät jotka väittivät Krematoriossa II tapahtuneen kaasutuksia väittivät myös muualla tapahtuneen niitä. Eli jos he tästä olivat näin väärässä, olisivat he varmasti olleet muistakin kaasutusväitteistään väärässä. Lisäksi, kuten on jo muualla todettu, ovat silminnäkijälausunnot koskien kansallissosialistien väitettyjä (tai todellisia) hirmutekoja vastaan kaikkein epäluotettavimpia mahdollisia. (http://moranen.blogspot.com/2009/01/holokaustin-tunnustukset-ja-todistukset.html), http://moranen.blogspot.com/2008/01/juutalaisen-professorin-ja.html
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html)

Eli johdonmukainen ja hyvin perusteltu johtopäätös on, että jos kaasutusväitteet Krematorio II:n kohdalla osoittautuvat vääriksi, täytyy muutkin kaasutusväitteet tulkita vääriksi silminnäkijöiden epäluotettavuuden takia. Ja ne silminnäkijöiden väitteet ovat nimenomaan ainoat todisteet ihmisten kaasutuksista. Dokumentaarista todistusaineistoa teloituskaasukammioista ihmisten teloittamiseen ei ole.


Rakennusten suunnittelu

Ruumishuoneet 1 ja 2 rakennettiin ensin ruumishuoneiksi toimimaan ruumishuoneina. Rakennusten pohjapiirrustuksissa ne on luonnollisesti myös kuvailtu ruumishuoneiksi, jotka ovat esillä holokaustikirjailija Jean-Claude Pressacin kirjassa AUSCHWITZ: Technique and Operation of the Gas Chambers, s. 319-329. (Leichenkeller = ruumiskellari, ruumishuone.) Nuo ruumishuoneet oli rakennettu kalliilla tavalla maan alle jotta ne pysyisivät kylminä kesällä, jotta ruumiit säilyisivät paremmin. Ruumishuone 1 oli kummassakin Krematoriossa 7 x 30 metriä, eli 210 neliömetrin kokoinen. Ruumishuone 2 oli 7,9 m x 49,5 eli 390 neliömetrin suuruinen. Sitten, väitetysti, Krematorioiden II ja III ruumishuoneet 1 muutettiin muutettiin 'kaasukammioiksi' (oikeammin sanottuna kaasuhuoneiksi) rikkomalla ehjään kattoon neljä aukkoa. Insinööritieteen mukaan tuo tulisi ainakin jonkin verran heikentämään kattoa - jossa oli jo useita tukipylväitä tukemassa sitä - niin että siihen tulisi halkeamia. Katto ei varmaankaan olisi tästä romahtanut - mikä on välttämätöntä olettaa jos on uskominen kaasutuksiin tuossa huoneessa - mutta tällainen väitetty saksalaisten hullu toimintatapa herättää hieman kummastusta, erityisesti kun väitetty juutalaisten murhaaminen oli muka aloitettu jo vuotta aiemmin tammikuussa 1942, kun taas Krematorio II väitetty 'kaasukammio' oli rakennettu talvella 1942-43 ruumishuoneeksi. Olisi varmasti ollut loogisempaa jos saksalaiset olisivat kerralla rakentaneet kaasukammiot toimimaan kaasukammioksi.


Kaasutusväitteitä


Väitteiden mukaan kaasutukset kestivät n. 0-20 minuuttia, jonka jälkeen kaasutettuja uhreja mentiin heivaamaan huoneista pois, välillä kaasunaamareilla ja välillä ilman. Esimerkiksi Richard Böckin mukaan (entinen kuski Auschwitzissä) ruumiita mentiin hakemaan Bunkkerissa [eräässä 'kaasukammiossa'] Sonderkommandon toimesta 10 minuutin jälkeen ilman kaasunaamareita, sinistä kaasua täynnä olevaan huoneeseen. Alla kuvassa eräs tulkinta Richard Böckin kaasutusväitteestä:

Kuva kirjassa Lectures on the Holocaust, s. 448. Kuva tosin esittää väitettyä kaasutusta Birkenaun bunkkerissa, ei Krematorioissa.)

Kaikkien väitteiden mukaan n. 1000-3000 ihmistä tapettiin kaasulla kerrallaan Krematorio II: ja III:n ruumishuoneissa (väitetyissä 'kaasukammioissa'). Auschwitz museon mukaan, v. 2007, kerrallaan tapettiin 2,000 ihmistä ja kaasutusoperaatio olisi ollut ohi 15-20 minuutissa, eli uhrien olisi täytynyt kaikkien kuolla muutamassa minuutissa tai hetkessä.

Alla rauniot Krematorio II:n ruumishuoneesta 1:



Vertailukohde Krematorio II:n ruumishuoneeseen 1


Tässä kuva alikulkusillasta Suomessa, Vantaalla, joka olkoon suuntaa antava vertauskuva näiden kaasutusväitteiden läpikäymisessä. Suunnilleen tältä olisi tuo Krematorio II:n ruumishuone 1 ehkä näyttänyt sisältä sodan aikana ehjänä (päätyihin tietenkin pitää kuvitella seinät ja ovet, sekä seitsemän tukipilaria + sitten vaikka vielä ne väitetyt "Zyklon B -kolumnit").


Otan tämän sillan vertauskuvaksi koska sen mitat ovat suunnilleen samat kuin Krematorio II :n ruumishuoneen 1, sodan aikana silloin kun se oli ehjä. Arviolta tämä alikulkusilta on n. 6 metriä leveä ja 30 metriä pitkä, eli lähes saman kokoinen ja muotoinen. Elikkä tämä on melko hyvä suuntaa antava vertauskohde.

Tähän huoneeseen siis kerrallaan väitetysti ahdettiin ne samat 1,000 - 3,000 alastonta ihmistä (naisia, miehiä, lapsia ja vanhuksia) "kaasutettavaksi". Tekosyynä piti olla suihkuunmeno tekosuihkujen alle; ja eräiden vankien tarinoiden mukaan näille ihmisille annettiin myös mukaan saippua, ja pyyhe.[476] Kuinka moni menee suihkun alle pyyhkeen kanssa? Entäpä jos oletetaan että 400,000 murhattiin, annettiinko jokaiselle pyyhe ja saippua, vai jakoivatko vangit niitä keskenään? Entä mitä tehtiin noille kaikille saippuoille ja pyyhkeille käytön jälkeen? Heitettiinkö ne aina pois vaiko desnifioitiin uudelleenkäyttöä varten, seuraaville "uhreille"?

Jos lukijoiden on vaikea hahmottaa miten paljon ihmisiä 1,000 - 3,000 ihmistä todellisuudessa on (jopa se 1,000), niin otetaanpa tähän alle vertailun vuoksi reilun 100 sotilaan marssijoukko:

Sotilaita on tässä yllä olevassa kuvassa laskujeni mukaan n. 120, 4 x 30, ensimmäiselle näkyvälle lamppupylväälle asti (= 1. komppania/patteri). Huomioikaa, että Krematorio II:n ruumishuone 1 oli väitetysti 7 x 30 metriä. Alla lisää samoja marssijoita:

Toki kuvissa tiellä olevia marssijoita on vain 4 rinnakkain, joilla on reilut välit, ja pituussuunnassa välit ovat vielä suuremmat. Tästä huolimatta, jos marssijat olisivatkin marssineet 8 rinnakkain ja noin 60 peräkkäin (tuplasti tiiviimmin), olisi marssijoita silti ollut vasta 480; eli alle puolet väitetystä 1,000 minimiluvusta! Ja tähän päälle tulee koko ajan muistaa, että väitetysti 'kaasutusuhrit' olivat kaikki alastomia naisia, miehiä, lapsia ja vanhuksia!! Joita mukamas piti olla n. 10 kertaa enemmän kuin yllä esitetyssä marssimiskuvassa (ylempää edellisessä), samalla alueella, ja suljetussa maanalaisessa tilassa!!! (7 m x 30 m!!!!)

Siinä mietteitä, mutta jatketaan eteenpäin.

Tämä olisi siis tarkoittanut että nämä samat alastomat ihmiset nyt menivät 390 m^2 kokoisesta huoneesta lähes kaksi kertaa pienempään huoneeseen (210 m^2), mukamas tekosyynä suihkuunmeno, jossa 5 - 14 ihmisen piti olla alasti yhdelle neliömetrille sulloutuneena! Auschwitz-museon mukaan 2,000 "kaasutettiin" kerralla; mikä olisi tarkoittanut että 10 henkilöä olisi ollut puristuksissa neliömetriä kohden. Alastomat naiset, miehet, vanhukset ja lapsetko muka olisivat ahtautuneet kiltisti näin ahtaalle, käytännössä kiinni toisiinsa alasti ja vielä jopa suurissa puristuksissa?! Plus tähän päälle vielä vallitseva hien ja lian haju, ja mahdollisesti läsnä olleet ahtaanpaikankammoiset ihmiset sekä monet todennäköiset paniikin huudot. Tämä olisi käytännössä ollut mahdotonta näin. (Kokeilkaapa vaikka.) Ehkä armeijassa kurin alaisuudessa ja päivien harjoittelun jälkeen tämä olisi hyvin koordinoidusti onnistunut usean kymmenen minuutin aikana. Huone olisi pitänyt täyttää pilkun tarkasti reunasta reunaan ja päästä päähän jonossa kulkien, jättämättä yhtään epäsäännöllisiä suurempia tyhjiä kohtia. Lisäksi kaikkien olisi pitänyt ahtautua hyvin tarkasti ja tiukasti. Jos käytämme isompia lukuja (3,000) olisi henkilöiden pitänyt painautua kiinni edellä olevien perään. Armeijassakaan tämä ei välttämättä olisi toiminut jos henkilöt olisivat olleet alasti ja molempia sukupuolia. Tämä väitetty ns. "teollinen kansanmurha" ei olisi mitenkään voinut onnistua näin; ihmiset olisivat yksinkertaisesti alkaneet viimeistään parin sadan ihmisen mentyä sisään panikoida ahtaassa huoneessa niin että huone olisi ollut mahdoton täyttää loppuun, ja panikoivat ihmiset olisi todennäköisesti pitänyt joka kerta ampua ennen kaasutusta. Suunniteltu "teollinen kansanmurha" ei olisi toiminut näin näillä luvuilla.

Yhteensä kaiken kaikkiaan tässä huoneessa väitetysti murhattiin 400,000 - 500,000 ihmistä, tai enemmän (erään museon v. 2007 oppaan mukaan enemmän). Kuten jo tuli todettua, tämä olisi ollut mahdotonta näillä luvuilla. Itse pidän 1,000 - 3,000 lukuja täysin mahdottomina; korkeintaan n. 500 luku alkaisi mielestäni lähennellä mahdollista.


Hieman mahdollisempi yleiskuvaus kaasutuksista:


Vaikka itse pidän 1,000 lukua mahdottomana, pitävät sitä monet muut revisionistit juuri ja juuri mahdollisena. Seuraava kaasutusskenaario perustuu n. 800-1,200 uhrin arvioihin. Näin ollen oletetaan, että n. 800 - 1,200 uhria (1,000-1,500 Pressacin mukaan) menisi sisään läntisestä sisäänkäynnin portaikosta sisään Krematorioon II; riisuuntuen riisuuntumiskellarissa; kulkien portaikon läpi ruumishuoneeseen 1 ('kaasukammio'); sitten tapahtuisi kaasun esittely pylväistä, eli "Zyklon B -kolumneista" kaasunaamareita käyttäen; sitten tuuletus käännettiin päälle uhrien kuoleman jälkeen (ehkä suunnilleen 5-10 minuutin jälkeen); ovet avattiin noin 20 minuutin jälkeen; ruumiit jotka olivat veren, oksennuksen ja ulosteen peitossa pestiin letkulla; ruumiit vietiin pois ilman kaasunaamareita; hiukset leikattiin ja kultahampaat irrotettiin kun ruumiit olivat vielä kellarissa; kuljetushissi (jossa oli 1,5 tonnin maksimipaino) kuljetti ruumiita maan pinnalle; sieltä ruumiit kuljetettiin vettä täynnä olevien kanavien ("along a shallow trough of water") kautta uuneihin; sitten ruumiit krematoitiin.[302] Suunnilleen 400,000 uhria Krematoriossa II ja 350,000 Krematoriossa III, Pressacin mukaan.[463] (The Rudolf Report.) Holokaustikirjailija Jean-Claude Pressacin (farmaseutti) internetissä olevassa kirjassa AUSCHWITZ: Technique and Operation of the Gas Chambers hän ilmoittaa luvut 400,000 ja 350,000 sivulla 183. Tanskanjuutalaisen kulttuurihistorioitsija prof. Jan van Peltin mukaan Krematorio II:n 'kaasukammiossa' kuoli 500,000 (Dokumenttielokuvassa Mr. Death: The Rise and Fall of Fred Leuchter, Jr., 1999.) Auschwitz museon oppaan mukaan, v. 2007, yli puoli miljoonaa kuoli Krematorio II:n 'kaasukammiossa'. (Kysyessäni tätä Auschwitzin oppaalta, v. 2007, opas vastasi yli puolen miljoonan kuolleen tuossa rakennuksessa.)

Vaikka eri tahojen arviot hieman vaihtelevat, n. 750,000 - 900,000 välillä, yksi johtopäätös on varmasti vedettävissä: kaikki holokaustitahot ovat yhtä mieltä siitä että valtaosa (n. 75%) kaasutuksista tapahtui Krematorioiden II ja III väitetyissä 'kaasukammioissa'. Tämä tekee myös Krematorio II:n raunioista, jotka ovat melko hyvin säilyneet, tuon Auschwitzin ns. toisen sydämen.

Kuten jo kemisti Germar Rudolf ja monet muut ovat todenneet, oleellisimmat kysymykset väitetyistä kaasutustuksista Krematorioissa II ja III ovat rakennusten arkkitehtuurisissa kysymyksissä. Koska nämä rakennukset olivat peilikuvia toisistaan joissa väitetysti ihmisiä tapettiin samalla tavalla, voimme päätellä mitä sekä Krematoriossa II että III olisi voinut tapahtua, vain tutkimalla Krematorio II:n väitettyä 'kaasukammion' raunioita, sillä se on ainut näiden väitettyjen 'kaasukammioiden' raunioista Birkenaun leirillä joka on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan (katto on romahtanut kuin matto joten se on suunnilleen ehjä vieläkin). Katossa olisi välttämättä täytynyt olla aukot joista heittää Zyklon B -granuulat sisään, koska näin silminnäkijät väittivät kaiken tapahtuneen, ja tämä on ainut perusta jolle kaasutusväitteille. Emme voi ruveta arvuuttelemaan mitään omia kaasutustapoja sillä tällöin sivuuttaisimme silminnäkijät, eivätkä pohdintamme perustuisi mihinkään muuhun kuin perustelemattomaan arvuutteluun.

Aloitamme ensin tutkimalla eräiden entisten vankien kuvailemia "Zyklon B -kolumneja".


'Zyklon B -kolumnit'


Eräät leirivangit ('silminnäkijät'), kuten Michael Kula, myös väittivät kyseisissä rakennuksissa olleen ns. Zyklon B -kolumnit joihin kaasugranuulat heitettiin. Näissä kolumneissa granuuloiden olisi sitten annettu olla sen väitetyn 0-20 minuutin ajan (väitetyt kaasutusajat) joka väitetysti olisi kestänyt tappaa kaikki (väitetyt) 1,000-3,000 ihmistä tuossa huoneessa, ja sitten granuulat olisi liikutettu kolumneilla ulos, jonka johdosta kaasutusaika olisi ollut lyhyempi, väitetysti n. 30-45 minuuttia. Tässä ajassa vain pieni osa Zyklon B -kaasua olisi ehtinyt vapautua granuuloista tappaen uhrit, ja suurin osa olisi mennyt siis hukkaan (kun ne olisi vedetty pois huoneesta). Jos näitä kolumneja ei olisi ollut, olisi kaasu ilmeisesti heitetty katosta lattialle ja se olisi jäänyt uhrien alle jotka olisivat kuolleet sen päälle. Tällä tavoin kaasutukset olisivat kestäneet 3-4 tuntia, jolloin silminnäkijöiden kuvailemat lyhyet kaasutusajat olisivat osoittautuneet mahdottomiksi.


Piirrustukset

Kyseisestä kolumnista on sodan jälkeen tehty (vapaamuotoinen) piirrustus:


Holocaust-history -sivustolta löytyy myös tällainen vapaamuotoinen (itse tehty) kuvaelma:
http://www.holocaust-history.org/auschwitz/intro-columns/ .

Nämä siis eivät ole mitään sodanajan dokumentteja, eli niillä ei ole mitään dokumentaarista arvoa (kuten ei itse piirtämilläni töherryksilläkään olisi), vaan ne ovat vain omasta päästä piirrettyjä töherryksiä, enimmillään silminnäkijöiden väitteitä.

Käytännössä tuo "Kula-kolumni" näyttäisi ehkä suunnilleen tältä kuvalta alla:

(Kuten huomaamme kuvasta, revisionistit ovat rakentaneet mallin "Kula-kolumnista", tarkemmin tässä osoitteessa: http://vho.org/tr/2004/1/Countess56-61.html.)


Väitetty dokumentaarinen todiste Zyklon B -kolumnista

Holocaust-history.org esittää dokumentaariseksi todisteekseen moisista kolumneista tällaisen esityksen sivullaan:


Tässä suurennos yläkuvasta (käännetty 90 astetta):

(http://www.holocaust-history.org/auschwitz/19430331-inventory/)

Holocaust-historyn mukaan tässä epäselvässä käsinkirjoitetussa töherryksessä lukee: "Drahtnetzeinschiebvorrichtung" ja"Holzblenden". Tämä, holocaust-historyn mukaan, tarkoittaa "wire-mesh insertion device" tai "wire-mesh introduction device" ("metallilankaverkko-johdatus-vehje"). Sen voisi myös kääntää "wire-mesh push in device". Tämä holocaust-historyn käännös on kaikkea muuta kuin kyseenalaistamaton tai selvä kuten Germar Rudolf on osoittanut:

  • tämä merkintä on alunalkujaan epäselvä ja voi myös tarkoittaa jotain muuta;

  • ei tiedetä milloin ja kuka on tämän käsinkirjoitetun merkinnän tehnyt;

  • tämä merkintä on tehty ruumishuone nro 2, väitetylle 'riisuntahuoneelle', ei(!) ruumishuone 1, väitetylle 'kaasukammiolle';

  • jos Kulan johdatuskolumnit olisi sisällytetty tähän tähän inventaarioluetteloon ne näkyisivät asianmukaisilla nimillään kuvaillen koko asian, ei vain 'sisäänlaittovehjettä', joka voisi vain olla sisempi osa Kulan vehjettä;

  • saksan kielessä schub kuvailee poikittaisesti työntäviä liikkeitä,[272] missä taas pystysuoraan laskettavia esineitä kuvaamaan käytetään sanaa laß, ts. Einlaßvorrichtung eikä Einschubvorrichtung.

Eli mihin tahansa tuo merkintä viittaakaan, yksi asia on varma: se ei tue väitettä Kulan kolumnista Krematorio II ja III ruumishuone 1 . Lisäksi, Kulan uskottavuuskin horjuu pahasti, sillä hän väitti että: "Minä näin sitten että ne [ruumiit] olivat vihreät. Hoitajat kertoivat minulle että ruumiit olivat repeilleet, ja niiden iho irtoili." (Lectures on the Holocaust, s. 465.)

Todellisuudessa Zyklon B:llä kaasututtujen ruumiit eivät olisi vihreitä, vaan pinkin punertavia, eikä kaasutettujen iho alkaisi repeillä ja irtoilla. Tämä on vain kauhupropagandaa.[415]

Eli 'Kula-kolumnista' ei ole mitään dokumentaarista todistusaineistoa. Myöhemmin, tutkiessamme Krematorio II raunioita yksityiskohtaisesti, käymme myös läpi materiaalisen todistusaineiston vaatimukset raunioissa, ja katsomme täyttyvätkö vaatimukset. Ilman dokumentaarista ja materiaalista todistusaineistoa, ovat silminnäkijöiden lausunnot todistamattomia. Materiaalinen todistus tulee siis ratkaisemaan tämän.

Mutta nyt tutkimme sodanajan kuvia Krematorio II ja III.


Zyklon B -aukot Krematorio II:n katossa

Väitettyjä Zyklon B -aukkoja ja niiden 'pikkusavupiippuja' tulemme tarkastelemaan kolmella eri tavalla: 1) sodan aikana maasta otetuilla kuvilla, 2) sodan aikana länsiliittoutuneiden ottamilla ilmakuvilla Auschwitzin leiristä sekä 3) Krematorio II:n ruumishuoneen 1 raunioista otetuilla kuvilla sodan jälkeen.

1) Sodanajan maasta otetut kuvat Krematoriosta II

Krematorio II ruumishuone 1 on olemassa tietääkseni kolme sodanajan kuvaa. Vertailemme ja tutkimme niitä keskenään ja pyrimme etsimään niistä ne väitetyt Zyklon B -aukot ja ne pienet n. 70 x 70 cm kokoiset neliskanttiset "savupiiput" joista Zyklon B väitetysti heitettiin sisään. Holokaustikirjailija Jean-Claude Pressac on tuottanut nämä kolme kuvaa kirjaansa AUSCHWITZ: Technique and Operation of the Gas Chambers (tästä edespäin viitataan nimellä Technique), joita nyt tutkimme. Nämä kolme seuraavaa kuvaa ovat siis kaikki Krematorio II ruumishuone 1, eli väitetystä 'kaasukammiosta'.

Kuva 1

(Technique, s. 335) Pressacin mukaan kuva on otettu 20.-22.1.1943. On selvää kenelle tahansa että kyseisiä "savupiippuja" tai edes minkäänlaisia aukkoja ei näy tässä kuvassa.

Kuva 1: ei aukkoja/savupiippuja.



Kuva 2


(Technique, s. 340.) Pressacin mukaan kuva on otettu 9.-11.2.1943.

Suurennos samasta kuvasta:

(The Rudolf Report.)

Jos nämä olisivat 'Zyklon B -sisäänheittoaukkoja', kuten Pressac uskoo, voisi niiden olettaa olevan:

  1. samankokoisia

  2. säännöllisesti aseteltuja

  3. säännöllisesti hajautettu katolle

  4. lähes saman värisiä ja

  5. luoda suunnilleen samanlaiset varjot.

Kuten huomaamme esineet katolla ovat eri levyisiä, epätasaisesti hajautettu katolle, ja ovat sen sijaan lähellä toisiaan. On myös kummallista että vasemmanpuoleisimman esineen vasemmanpuoleinen varjo on huomattavan vaalea väriltään, verrattuna muihin esineisiin. Koska mitään edellä esitetyistä oletuksista (a-e) ei ole toteutunut, voidaan perustellusti tulla eri johtopäätökseen siitä väitteestä että nämä olisivat muka olleet väitettyjä Zyklon B esittelyaukkoja. Ne olisivat yhtä hyvin voineet olla vain joitain laatikkoja jotka olisi säilötty katolle väliaikaisesti.

Kuva 2: ei aukkoja/savupiippuja.



Kuva 3

(Technique, s. 341.) Pressacin mukaan kuva on otettu kesällä 1943, eli koska se on viimeisin se on myös merkitsevin. Ruumishuone 1 (väitetty 'kaasukammio') on kuvan vasemmassa laidassa, aivan rakennuksen kahden reunimmaisen ikkunan alla (musta katto ikkunoiden alla). Pressac näyttää samalla sivulla kirjassaan samasta kuvasta opastetun version.

Suurennos tästä kuvasta (ruumishuone 1 katosta):

(Suurennettu kuva on itse ottamani Auschwitz museon kyltistä, 2007.)

Koska tämä v. 1943 kesän kuva on otettu lähempää rakennusta, kuin saman vuoden helmikuun kuva (jossa näkyi joitain esineitä/laatikoita katolla), on oletettavaa että tässä kesän kuvassa näkyisi vielä selvemmin kyseiset esineet, jos ne tosiaan olivat Zyklon B -aukkoja katolla, joista granuulat heitettiin sisään. Kuvaa katsomalla (vaikka suurennuslasin kanssa jos ei muuten) lienee selvää kenelle tahansa ettei tuossa katossa ollut kesällä 1943 mitään neliömäisiä "Zyklon B savupiippuja", joista kaasu olisi heitetty sisään. Esineet helmikuun kuvassa (kuva 2) olivat siis todennäköisesti vain joitain laatikoita väliaikaisesti sijoitettuna katolle.

Kuva 3: ei aukkoja.


Yhteenveto

Sodanajan maasta otetuissa kuvissa ei näy mitään väitettyjä neliömäisiä 'pikkusavupiippuja' joista Zyklon B olisi muka heitetty sisään.


2) Sodanajan ilmakuvat Auschwitzin Krematorioista II ja III

Liittoutuneet ottivat toisen maailmansodan aikana paljon tarkkoja tiedustelukuvia Saksan keskitysleireistä, myös Auschwitzista. Useat kuvat ovat erittäin tarkkoja, ja tule käyttämään asiantuntijoiden tulkintaa niistä. Tässä yhteydessä meitä kiinnostaa v. 1944 otetut ilmakuvat Krematorio II ja III rakennuksista, erityisesti ruumishuoneet 1 ja 2, (väitetyistä 'kaasukammioista'). Näistäkin rakennuksista liittoutuneet saivat otettua erittäin tarkat kuvat, jotka käymme nyt läpi.

Käytämme nyt apunamme ilmakuvatulkitsijoiden Kenneth Roy Wilson (asiantuntijatodistaja
toisessa Zündel- oikeudenkäynnissä v. 1988) sekä John Clive Ball (http://www.air-photo.com/) asiantuntijalausuntoja apunani, kun tulkitsemme ilmakuvia. Ensin mainitusta käytän vain nimeä Wilson ja toiseksi mainitusta nimeä Ball.

Ilmakuva Nro 3055 (toukokuun 31, 1944):


Wilson määritti että läiskät Krematorio II:n ruumishuoneen katossa olivat litteitä eikä niillä ollut korkeutta. Wilson ei pystynyt määrittämään mitä läiskät tarkalleen ottaen olivat, mutta epäili niiden olevan värjääntymiä katossa.

Ballin piirtämä tulkinta kyseisestä kuvasta:

Ball totesi että läiskät katoissa eivät voineet olla mitään väitettyjä 'Zyklon B -savupiippuja'. Hän epäilee että nuo merkinnät, joissa ei ollut mitään korkeutta olivat todennäköisesti piirretty sodan jälkeen. Kaksi paksuista mustista viivoista vasemman Krematorio rakennuksen ympärillä on rautalanka-aidan sisällä, ja oikean Krematorio rakennuksen ympärillä ei ole paksuja viivoja.

Heinäkuun 8, 1944 kuva:

Wilson ei arvioinut tätä kuvaa.

Ballin tulkinta kyseisestä kuvasta:

Ball toteaa että vasemmassa väitetyssä 'kaasukammiossa' kyseinen paksu viiva on hieman eri paikassa kuin toukokuun kuvassa. Oikeassa väitetyssä 'kaasukammiossa' läiskät katossa ovat eri paikoissa kuin toukokuun kuvassa. Krematorioiden ympärillä ei ollut mustia paksuja viivoja, viitaten siihen että ne oli unohdettu lisätä tähän kuvaan.

Ilmakuva
Nro 3185 (elokuun 25, 1944)


Wilson tutki mustia läiskiä Krematorioissa II ja III, jotka olivat paljaallekin silmälle näkyvissä, kummankin Krematorion ruumishuoneen katossa. Hän määritti että läiskät eivät olleet varjoja, eikä niillä ollut mitään korkeutta. Hän ei pystynyt tunnistamaan mitä ne olivat tai mikä oli ne aiheuttanut. Hän oli samaa mieltä kansallisarkistojen kuvauksen kanssa siitä että kuvanlaatu oli "hyvä".

Ballin tulkinta kuvasta:

Ball totesi että läiskät olivat kummassakin väitetyssä 'kaasukammiossa' eri paikoissa, eikä niillä ollut korkeutta. Vasemmassa ne olivat lisäksi eri kokoisia. Hän myös totesi aidasta Krematorioiden ympärillä, että yksi neljästä paksusta mustasta viivasta ei ollut rautalanka-aidan kohdalla, ja että kaksi muuta viivaa ovat eri kohdissa kuin toukokuun kuvissa. Hänen mukaansa tämä tarkoitti siis sitä että nuo viivat eivät olleet aita tai pensas, vaan melkein varmasti piirretty kuviin. Ballin tarkempi tulkinta oikealla:

Ja yksityiskohtaisempi tulkinta alla:


Ilmakuva Nro 6V2 (syyskuun 13, 1944)

Wilson ei nänyt vasemmassa, Krematorio II: ruumisuoneessa 1 mitään läiskiä joita hän oli nähnyt muissa valokuvissa. Krematorio III:n ruumishuoneen katolla hän näki samankaltaisen kuvioinnin läiskiä joita hän oli nähnyt muissa valokuvissa. Kummallakaan katolla ei ollut yli metrin korkeutta. Läiskät eivät olleet varjoja. Wilson uskoi että ne olivat vain läiskiä ilman korkeutta.

Ballin tulkinta:

Ball totesi että vasemmassa, Krematorio II:n, ruumishuoneessa 1 ei ollut läiskiä. Hänen mukaansa oikealla, Krematorio III:n ruumishuoneen 1 katossa, oli viisi läiskää, kun taas muissa kuvissa neljä. Hänen mukaansa nuo läiskien paikat ja muodot olivat aina erilaiset mikä vahvasti viittasi siihen että ne oli piirretty sodan jälkeen. Ballin mukaan myös Krematorioita ympäröivissä aidoissa ei ollut varjoja.

(Kuvat ja Ballin tulkinnat osoitteessa http://www.air-photo.com/english/intro.html. Liittoutuneiden ottamat ilmakuvat ovat myös tilattavissa Yhdysvaltojen kansallisarkistoista. Wilsonin tulkinnat Zündelin oikeudenkäynnissä, v. 1988, ovat luettavana Institute for Historical Review:n sivustolla, : http://www.ihr.org/books/kulaszka/32wilson.html)


Yhteenveto

Ilmakuvissa ei näkynyt mitään väitettyjä "savupiippuja" joista Zyklon B olisi heitetty sisään Krematorio II ja III väitettyihin 'kaasukammioihin'.


3) Materiaalinen todistusaineisto, valokuvat, Krematorio II:n raunioista

Nyt tutkimme yksityiskohtaisesti materiaalista todistusaineistoa Krematorio II ruumishuoneen 1 raunioissa, joka on vielä nykyäänkin pätevässä todistusaineiston muodossa. Tutkimme materiaalista todistusaineistoa sekä väitetyistä Zyklon B -kolumneista että itse aukoista katossa. Ja kuten olen jo aiemmissa kirjoituksissani osoittanut, materiaalisella todistusaineistolla on aina suurempi todistusarvo kuin silminnäkijätodistuksella, eikä silminnäkijätodistus voi kumota materiaalista todistusaineistoa, ja lisäksi on jo osoitettu kuinka silminnäkijätodistusten ja tunnustuksten arvo on hyvin epäluotettavaa ja kaiken lisäksi nuo lausunnot otettiin voimakeinoin länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton toimesta (Holokaustitodisteiden Määrittäminen ja Holokaustin Tunnustukset ja Silminnäkijät - Osa 1). Materiaalinen todistusaineisto tulee siis ratkaisemaan lopullisesti kysymyksen siitä tapahtuiko Krematorio II ja III kaasutuksia vai ei.

Tässä alla on kattava kuva krematorio II ruumishuone 1 ('kaasukammio') rauniot:

Kuten näemme, katto on lähestulkoon ehjänä romahtanut joten on oletettavaa että siitä löytyisi merkkejä väitetyistä Zyklon B-aukoista.


Vertailukohde väitettyihin 'Zyklon B -aukkoihin'

Olisi oletettavaa että nämä aukot näyttäisivät suurin piirtein samalta kuin Krematorio III:n uunihuoneen tuuletusaukot:

Kuuman ilman poistoluukku uuni 1 päältä Krematorio III. Huom! nämä eivät väitetysti olleet mitään 'Zyklon B -sisäänheittoaukkoja, vaan ainoastaan viattomia tuuletusaukkoja uunihuoneessa.


Kuuman ilman poistoluukku uunin 2 päältä Krematorio III:n katossa. Nämä mustavalkokuvat ovat holokaustikirjailija Jean-Claude Pressacin ottamia: Technique.

Värillinen ja tarkempi kuva näistä aukoista:

Carlo Mattognon kuva. Huom! nämä eivät väitetysti olleet mitään 'Zyklon B -sisäänheittoaukkoja, vaan ainoastaan viattomia tuuletusaukkoja uunihuoneessa.

Ja nämä kuvat siis olivat Krematorio III uunihuoneen katosta ja ne olivat tuuletusaukkoja, eivät mitään kaasunheittoaukkoja. Nämä kuvat yllä ovat hyvin rakennettuja tuuletusluukkuja, joista jopa saisi kaasunkin pitävät. Eli siis nämä kuvat ovat suuntaa antava vertailukohde, jollaisia myös väitettyjen Zyklon B -sisäänheittoaukkojen täytyisi ehdottomasti olla. Seuraavaksi tutkimme aukkoja Krematorio II:n ruumishuoneen 1 (eli väitetyn 'kaasukammion') katossa.


Vertailukohteet katon räjäyttämisen ja romahtamisen seurauksena syntyneistä halkeamista ja pirstaleista


Suomessa, Vantaalla kesällä 2008, hajotettu alunperin ehjä sementtinen rakennelma, jonka reunoista näkee selvät tunnusmerkit ehjien sementtisten seinien/kattojen hajottamiselle jälkeenpäin. Reunoista sojottavat tukiraudat, reunat ovat epämuodostuneen röpelöiset ja on itsestään selvää etteivät nämä reunat olisi mitenkään voineet olla "kaasun pitäviä" tai ilmatiiviitä.


Sama sementtinen rakennelma hieman eri kuvakulmasta. Nämä reunat tulee siis pitää mielessä, kun vertailen näitä kuvia - joissa todistetusti on alunperin ehjä katto/reunat revitty hajalle - Auschwitzin Krematorio II:n ruumishuoneen 1 väitettyihin "Zyklon B -sisäänheittoaukkoihin" ja kyseisen katon räjäyttämisen ja romahtamisen seurauksena syntyneisiin ratkeamiin, halkeamiin ja pirstaloitumisiin, kuten myös sodan jälkeen ehjään kattoon tehtyihin aukkoihin. Palatkaa näihin myöhemmin katsoessanne Krematorio II:n katon kuvia, kuten myös näitä aiemmin näytettyihin sileisiin ilmanvaihtoaukkoihin Krematorio III:n uunihuoneen katossa. Kuvat tosiaan puhuvat puolestaan.


Myös tässä kuvassa näkyvä Krematorio II:n ruumishuoneen 1 katon ratkeamiskohta on oiva esimerkki siitä miltä alunperin ehjän katon räjäyttämisen ja romahtamisen aiheuttamat halkeamat näyttävät (erityistä huomiota kiinnittäkää röpelöisiin reunoihin ja niistä sojottaviin tukirautoihin).


Zyklon B -kolumnin materiaaliset vaatimukset

Jotta saamme varmuuden asiaan edellä käsitellyistä Zyklon B -kolumneista, joista ei löytynyt dokumentaarista todistetta, täytyy tutkia materiaalista todistusaineistoa, eli raunioita itsessään. Ensin kuitenkin on käytävä insinööritieteen vaatimuksia läpi, koskien Kulan kolumnia.

Jotta väitetyt "Kula kolumnit" olisi voitu saada tukevasti kiinni kattoon ja lattiaan, olisi niiden ulkoisimmat kehikot täytynyt rakentaa vahvasta raudasta tai teräksestä, jossa olisi sitten sisällä ollut se rautalankaverkko jossa kaasu olisi ollut, muuten uhrit olisivat vain repineet kyseiset kolumnit hajalle eikä väitetty "teollinen massamurha" olisi toiminut niin kuin olisi pitänyt. Sitten nämä vahvat teräksiset kehikot olisi täytynyt ankkuroida katon ja lattian betoniin vanneteräksillä (hoop iron), jotta ne olisivat olleet tukevasti kiinni. Vanneteräs, jolla kolumni olisi ankkuroitu, olisi näyttänyt suurinpiirtein kuin tuolta kuvalta oikealla:

Vaikka saksalaiset kuinka olisivat (väitetysti) yritelleet "peitellä jälkiään" ja "tuhota todisteet", ei näitä kolumneja olisi kuin voinut koettaa sahata irti katosta, mikä olisi jättänyt jälkeensä jäljet vanneraudoista. Nuo jäljet olisivat siis vieläkin löydettävissä alkuperäisistä raunioista.

Seuraavaksi tutkimme kuvia Krematorio II väitetyn 'kaasukammion' raunioista ja pohdimme löytyykö niistä jälkiä väitetyistä Kulan "Zyklon B -kolumneista" ja tutkimme että löytyykö raunioista aitoja aukkoja ollenkaan.


Väitetyt Zyklon B -aukot raunioissa

Esitykset väitetyistä Zyklon B -aukoista Krematorio II ruumishuone 1 katossa (väitetty 'kaasukammio'):

Charles Provan, No Holes? No Holocaust?: A Study of the Holes in the Roof of Leichenkeller I of Krematorium 2 at Birkenau,
(www.revisingrevisionism.com)

Daniel Keren, Jamie McCarthy, and Harry W. Mazal
The Ruins of the Gas Chambers: A Forensic Investigation of Crematoriums at Auschwitz 1 and Auschwitz-Birkenau
(http://www.vho.org/aaargh/fran/actu/actu04/doc2004/Kerenmazal.pdf)


Edellä mainitut esitykset kumottuna:

Carlo Mattogno;
"NO HOLES, NO GAS CHAMBER(S)"
AN HISTORICAL-TECHNICAL STUDY OF THE HOLES FOR INTRODUCING
ZYKLON B IN THE ROOF OF LEICHENKELLER 1 OF KREMA II AT BIRKENAU
http://www.vho.org/GB/c/CM/noholes.html

The Openings for the Introduction of Zyklon B – Part 1: The Roof of the Morgue of Crematorium I at Auschwitz, by Carlo Mattogno, s. 411
The Openings for the Introduction of Zyklon B – Part 2: The Roof of Morgue 1 of Crematorium II at Birkenau, by Carlo Mattogno, s. 420
http://www.vho.org/tr/2004/4/4_04.html

Lyhyemmin kirjassa Lectures on the Holocaust, s. 241-257.

Yhteenvetona: Provanin tutkimuksessa oli nimetty vapaamielisesti 8 "aukkoa", jotka ovat kaikki joko epämääräisiä röpelöisiä halkeamia tai röpelöisiä epämääräisiä aukkoja täynnä sojottavia tukirautoja katon räjähtämisestä, taikka sodan jälkeen tehtyjä röpelöisiä aukkoja joista monista sojotti tukirautoja. Mazalin, Kerenin ja McCarthyn tutkimuksessa oli vain valikoitu noista 8:sta aukosta 4 aukkoa (oikeastaan 3), jotka sitten esitettiin "Zyklon B -aukkoina". Lisäksi molemmat nojasivat paljon omiin tulkintoihinsa ilmakuvistaan ja kritiikittä uskomiinsa todistajiin; kumpikin tutkimukista oli tehty olettamuksella "raunioista täytyy löytyä 4 aukkoa".

Mazalin, Kerenin ja McCarthyn väittämät aukot:



Tutkikaamme näitä väitettyjä aukkoja tarkemmin. Käytän näiden kolmen henkilön tutkimuksesta nimitystä Mazal tai Mazal-sivusto. Puhun aluksi "Mazalin aukoista nro 1, 2, 3 ja 4", mutta myöhemmin puhun "aukoista 1 ja 2" joista 2 on eri kuin Mazalin. Selitän myöhemmin tarkemmin. Kun katsomme tarkemmin näitä Mazalin väittämiä yläkuvan aukkoja, tulemme huomaamaan että ainoastaan väitetty aukko nro 1 on selvä, kun taas aukoissa nro 2, 3 ja 4 ei ole mitään selvyyttä.

Rauniot:

Kuva raunioista, v. 2000, päästä päähän (mazal-sivuston ottama). Mazalin väittämä aukko nro 1.

Mazal sivuston väittämät Zyklon B -aukot tarkemmin:


Mazalin väittämä aukko nro 1. Lähempää. Kuten käy jo ensi vilkaisulla selväksi: Aukko on epämääräinen, röpelö, väärän kokoinen ja siitä sojottaa vielä tukirautoja, sekä (kuten myöhemmin havaitaan) aukkoa on suurennettu usean kerran sodan jälkeen (1990-luvulla). Lisäksi siitä ei mene halkeamia läpi (kuten olisi saattanut mennä jos aukko tosiaan olisi siinä ollut ennen katon räjäyttämistä, tästä lisää myöhemmin). Nämä kaikki tosiasiat jo pelkästään todistavat ettei tämä aukko ollut mikään väitetty "Zyklon B -aukko". Tämä oli selvin, ja itse asiassa ainut selvä, aukko Krematorio II:n katossa.


Mazalin väittämä aukko nro 2. Heti on selvää, että "aukko" on niin epämääräinen, että se olisi ihan hyvin voinut olla räjähdyksestä syntynyt halkeama. Itse asiassa ei se mitään muuta vaikutakaan olevan, kuin vain röpelöinen halkeama.


Mazalin väittämä aukko nro 4. Mazalin ym. väittämä aukko nro 3, oli heidän itsensä mukaan "hautautunut romun alle", joten he eivät "kyenneet tunnistamaan sitä". Tästä huolimatta he olettivat sen olevan siellä, todistajiensa perusteella. Tässä jälleen tuli näiden tahojen perusoletus "aukon täytyi olla siellä", vaikka siitä ei näkynyt yhtään mitään!

Yhteenvetona Mazalin ym. aukoista: Kaikki väitetyt epämääräiset aukot, paitsi nro 1, ovat ihan yhtä hyvin voineet muodostua katon räjäytyksestä ja romahtamisesta. Aukko nro 1 ei voinut olla väitetty "Zyklon B -aukko" vaan se oli lisätty sodan jälkeen. Vaikka tämä on jo nyt todisteltu tässä, perustelen sen vielä myöhemmin tarkemmin. Kaikki Mazalin ym. aukot on vain valikoitu Provanin esittämistä 8 aukosta, jotka kaikki olivat samankaltaisia. Koska Mazal ym. eivät erotelleet mitenkään johdonmukaisesti ja tieteellisesti "aitojen Zyklon B -aukkojen" ja katon räjäyttämisestä syntyneiden (ja sodan jälkeen tehtyjen) aukkojen välillä, olisivat he yhtä hyvin voineet myös julistaa Provanin tavoin löytäneensä yhteensä 8 "aukkoa" (= 8 epämääräistä, röpelöistä, väärän kokoista, tukirautoja täynnä olevaa "aukkoa"). Mazalin ym.:n tutkimus ei todistanut väitettyjä "Zyklon B -aukkoja", eikä se kumonnut revisionistien argumentteja, eikä se itse asiassa tuonut paljoa uutta Provanin (1996) esitykseen nähden.


Carlo Mattognon tarkempia kuvia:

Seuraavat kuvat ovat Carlo Mattognon tutkimuksista:

"NO HOLES, NO GAS CHAMBER(S)"
AN HISTORICAL-TECHNICAL STUDY OF THE HOLES FOR INTRODUCING
ZYKLON B IN THE ROOF OF LEICHENKELLER 1 OF KREMA II AT BIRKENAU
http://www.vho.org/GB/c/CM/noholes.html

The Openings for the Introduction of Zyklon B – Part 1: The Roof of the Morgue of Crematorium I at Auschwitz, by Carlo Mattogno, s. 411
The Openings for the Introduction of Zyklon B – Part 2: The Roof of Morgue 1 of Crematorium II at Birkenau, by Carlo Mattogno, s. 420
http://www.vho.org/tr/2004/4/4_04.html

Ja tarkemmat kuvat löytyvät tästä saksankielisestä:
»Keine Löcher, keine Gaskammer(n)«
http://www.vho.org/VffG/2002/3/Mattogno284-304.html

Käytän nyt siis kahdesta selvästä aukosta nimityksiä "aukko 1" ja "aukko 2", kuten jo aiemmin totesin. Teen näin koska nämä ovat ainoat selvät aukot jotka olivat raunioissa, muut Mazalin väittämät aukot olivat hyvin epäselviä. Aukko 1 on sama kuin "Mazalin aukko nro 1", mutta aukko 2 on eri kuin "Mazalin aukko nro 2".


Kuva aukosta 1 kesäkuussa 1990. Tämä on sama aukko nro 1 kuin Mazalin väittämä aukko nro 1. Tulen myöhemmin tarkemmin perustelemaan miksi tämä aukko on lisätty sodan jälkeen.


Kuva samasta aukosta (edellinen kuva, aukko 1) v. 1992 heinäkuussa. Aukkoa on selvästi suurennettu.


Kuva aukosta 1 v. 1997 elokuussa. Aukkoa on jälleen suurennettu.


Mazal-sivuston kuva tuosta aukosta 1 v. 2000.


Kuva väitetystä aukosta 2 kesäkuussa 1990. Tämä aukko 2 on eri aukko kuin Mazalin väittämä aukko nro 2. Käsittääkseni Mazal-sivusto ei sentään väittänyt tämän aukon koskaan olleen mikään "Zyklon B esittelyaukko".


Kuva aukosta 2, heinäkuussa 1992.


Kuva aukosta 2, elokuussa v. 1997. Aukkoa on muutettu repimällä siitä tukirautoja pois.


Kuva aukosta 2, elokuussa v. 2000. Jälleen tukirautoja on revitty.


Seuraavat kuvat ovat itse ottamiani v. 2007 elokuussa (9.-12.2007):


Kuva otettu vinosti raunioihin. Pylvään vieressä oli aiemmin sodan jälkeen tehty aukko (joka oli epämääräisen muotoinen, pienempi kuin väitetyt "Zyklon B -sisäänheittoaukot" ja sitä oli hakattu suuremmaksi sodan jälkeen useasti jopa vielä 1992-2000 aikana). Tämä aiempi sodanjälkeinen aukko vaikuttaa nyt olevan peitetty. Olen kuitenkin osoittanut että se tai mitkään muutkaan aukot eivät olleet mitään väitettyjä "Zyklon B:n sisäänheittoaukkoja", vaan kaikki lisätty sodan jälkeen (http://moranen.blogspot.com/2007/12/auschwitz-kaasutuksia-ei-tapahtunut.html).


Eri kuvakulmasta.


Aukko tosiaan on peitetty v. 2000 jälkeen.


Kuvista on olennaista huomata kuinka katto on säilynyt hyvin. Tältä alueelta pitäisi ehdottomasti löytyä selvästi tunnistettavissa oleva neliskanttinen ja sileä Zyklon B -sisäänheittoaukko. Ja kuten jo on tullut todettua, tässä katossa ei missään kohdin ollut mitään väitettyjä "Zyklon B:n sisäänheittoaukkoja" eikä varsinkaan merkkejä niistä väitetyistä 'pikkusavupiipuista' joista kaasugranuulat olisi väitetysti tiputettu sisään.


Katon ratkeamakohta, josta puskee ulos raudoituskankia jotka ovat vahvistaneet kattoa. Tuo aukko edessä, jossa on hieman muovia ja tukevia puunpätkiä sojottaa, on aukko josta pääsee sisään raunioihin maan alle. Itsehän tietysti kävin raunioissa sisällä juuri tuosta kohtaa mennen sisään. Katon katkeamakohdan joko vasemmalla tai oikealla puolella olisi ehdottomasti pitänyt olla ainakin 1 väitetty neliömäinen ja sileä Zyklon B -sisäänheittoaukko, mikäli väitetyt Zyklon B -sisäänheittoaukot olisivat tosiaan olleet katossa joskus. Yhtään tunnistettavaa Zyklon B -sisäänheittoaukkoa ei ollut katossa havaittavissa. (Katon sodan jälkeen tehdyt 2 aukkoa, oli myös nähdäkseni peitetty maalla.)


Katon ratkeamiskohta lähempää myöhemmin illalla. Huomattavaa on kattoa vahvistaneet rautavanteet, jotka sojottavat katon halkeamiskohdasta. Tästä huomaa selvästi räjäyttämisestä ja romahtamisesta seuranneet halkeamat ja pirstaloitumiset. Tukiraudat ovat selvä tunnusmerkki niistä.


Katon ratkeamakohdan toiselta puolelta. Kattoon on tullut tähän kohti epämääräisiä halkeamia, johtuen katon räjäytyksestä ja romahtamisesta. Lisäksi tällä halkeaman kohdin oli käsittääkseni yksi niistä seitsemästä pylväästä jotka tukivat kattoa.


Tarkennus edellisestä kuvasta näkyvistä epämääräisistä halkeamista.


Vielä tarkemmin kyseisistä epämääräisistä halkeamista ja pirstaleista. Aukot ovat täynnä kattoa tukevaa tukirautaristikkoverkostoa, mikä vain osoittaa entistä selvemmin kyseisten epämääräisten pirstaloituneiden halkeamien tosiaan olevan räjähdyksestä ja romahduksesta aiheutuneita.


Vielä tarkemmin edellisistä halkeamista, suoraan yläpuolelta.

video
Videokuvaani Krematorio II:n ruumishuone 1:n raunioista oikealta puolelta.

video
Videokuvaani raunioiden vasemmalta puolelta.


Keskemmältä raunioita. Katto on tässä vielä melko ehjää, mutta useita halkeamia ja katon pirstaleita alkaa jo tässä olemaan. Tältä alueelta pitäisi kuitenkin ehdottomasti löytyä tunnistettavissa oleva neliskanttinen ja paikoin sileä Zyklon B -sisäänheittoauko, mikäli niitä tosiaan olisi ne väitetyt 4 neliöaukkoa tässä katossa joskus ollut.


Myös tältä alueelta pitäisi hyvin todennäköisesti löytyä ainakin yhden tunnistettavan neliömäisen ja sileän Zyklon B -sisäänheittoaukon, jota ei todellakaan löydy.


Tässä kohtaa - noin puolesta välistä eteenpäin - katto alkaa jo valitettavasti olla enemmän hajalla ja pirstaleina, täynnä halkeamia ja vääristymiä, joten tästä kohtaa ei enää voi tulla tarkkoihin johtopäätöksiin. Halkeamat ja pirstaleet ovat tulleet katon räjäyttämisestä ja romahtamisesta. En ole tietoinen, mutta on tietysti mahdollista että sodan jälkeen kattoa olisi kopeloitu ja möyritty hajottamalla sitä. Käsittääkseni tästä ei tosin ole erikseen ilmoitettu.


Tarkempi kuva katosta sisältä päin, tuosta edellä olevan kuvan katon ratkeamiskohdasta.


Katon räjäyttämisen ja romahtamisen seurauksena syntyneitä muita halkeamia, myöhemmin illalla.


Johtopäätökset


1) Raunioissa ei ollut mitään selviä merkkejä tai jäänteitä mistään väitetyistä 'Zyklon B -savupiipuista', joista kaasugranuulat väitetysti heitettiin sisään.

2) Raunioiden missään väitetyissä aukoissa/halkeamissa ei näkynyt merkkejä vanneraudoista/vanneteräksistä (hoop iron) joilla väitetyt Zyklon B -kolumnit ['Kula-kolumnit'] olisi ankkuroitu kattoon ja lattiaan kiinni. Eli materiaalisen ja dokumentaarisen todisteen puutteen takia silminnäkijöiden kuten Michael Kulan väitteet - joka oli epäuskottava todistaja jo alunalkujaankin - on todettava perättömiksi.

3) Kaikki väitetyt 'Zyklon B -sisäänheittoaukot' raunioissa olivat väärän kokoisia (pienempiä kuin 70 cm x 70 cm), epämuodostuneita ja niiden reunat olivat röpelöisiä, ja epämääräisiä, mikä on osoitus siitä että ne eivät todellakaan koskaan olleet kaasuntiiviitä (eikä niistä tietenkään saisi kaasuntiiviitä), vaan joko katon räjäytyksestä muodostuneita tai jälkeenpäin lisättyjä. Väitettyjen aukkojen röpelöisyys jo pelkästään osoittaa sen, etteivät ne voineet olla mitään "Zyklon B -aukkoja". Verrattuna Krematorio III:n uunihuoneen hyvin rakennettuihin, sileäpintaisiin, neliömäisiin tuuletusaukkoihin, on täysin selvää että Krematorio II:n ruumishuoneen 1 katon raunioista ei löydy ainuttakaan vastaavanlaista aukkoa, jota olisi voitu pitää kaasuntiiviinä. Koska Krematorio III:n räjäytetyn uunihuoneen romahtaneesta katosta löytyy aivan kaikki selvät ja sileäpintaiset tuuletusaukot, tulisi ehdottomasti myös Krematorio II:n ruumishuone 1:n katosta löytyä ainakin 1 tai 2 selvää sileäpintaista aukkoa.

4) Väitetyistä 'Zyklon B -aukoista' 1 ja 2 sojotti, ainakin v. 1990-92 aikana, paljon vahvistusrautoja (jotka olivat siis osana katon tukirautaverkostoa) (ja jonkin verran myös 1997-2001). Tämä on selvä osoitus siitä että nuo aukot eivät mitenkään olisi voineet olla ikinä mitään kaasun tiiviitä aukkoja, eikä niiden paikalla myöskään olisi voinut olla sellaisia. Lisäksi, tämä viittaa erittäin vahvasti siihen, että ne oli lisätty sodan jälkeen kömpelösti. Muut väitetyt aukot (halkeamat) olivat liian epämääräisiä. Todennäköisesti ne olivat syntyneet katon räjäyttämisestä ja romahtamisesta.

5) Insinööritieteiden perusteella voidaan aivan varmasti todeta että ainakin väitetyt 'Zyklon B -sisäänheittoaukot' ja 2 on lisätty sodan jälkeen. Tämä on täysin varmaa, koska Krematorio II:n ruumishuone räjäytettiin, jonka seurauksena sen katto romahti alas kuin matto. Jos tällöin katossa olisi ollut väitetyt 'Zyklon B -aukot', olisi katto ollut heikompi niiden kohdalta. Joten kun räjähdys tapahtui, olisi kattoon väistämättä tullut murtumia jotka olisivat kulkeneet aukkojen läpi, sillä näistä kohdin katto heikoin. Rakennusinsinööri ja oikeuden valtuuttama asiantuntija Walter Lüftl selitti asian näin:
"Jos yksi tai useampi aukko oli tehty tähän betonikattoon sen valmistumisen jälkeen, katto olisi heikentynyt ja vahvistusrautaristikon rakenne häiriintynyt. Jos kellari sittemmin olisi räjäytetty, siitä seuraavat murtumat ja halkeamat olisivat kaikki kulkeneet sen aukon tai niiden aukkojen läpi. Syy tähän on se, että koska räjähdys on niin valtava voiman sovellus, murtumien muodostuminen alkaa aina heikoimmasta kohdasta, koska jännityksen huippukohdat ylettyvät erittäin korkeisiin arvoihin kun kulmat alkavat. Tämä on varsinkin totta kun puhutaan aukoista jotka oli tehty alkuperäisen rakennelman jälkeen. Tuollaiset aukot katossa [slab] edustavat niitä kohtia jotka kaikkein todennäköisimmin antavat periksi. Krematorioiden II ja III kellareissa, koko räjähdyksen voima pakotettiin ylöspäin, aiheuttaen raskasta tuhoa katoille. Tuolle aukolle käsittelyn alaisena on tunnusomaista se että kaikki murtumat ja halkeamat katossa löytyvät sen ympäriltä, mutta eivät mene sen läpi! Rakennusteknologian sääntöjen mukaan tämä tosiasia yksinään todistaa tieteellisellä varmuudella, että se oli tehty sen jälkeen kun katto oli tuhottu." (Insinööri Lüftlin asiantuntijalausunto on lainattu kirjassa Lectures on the Holocaust, s. 246.)

Eli jos holokaustiuskovaiset takertuisivat vihoviimeiseen oljenkorteensa, ainoasta selvästä aukosta nro 1, joka kuuluisi näin: "Aukot olivat pienempiä kuin todistajat väittivät, räjähdys suurensi aukkoja niin, että reunoista tippui joitain kymmeniä senttejä pois ja niistä tuli näin epämuodostuneita", toimisi tämä edellä mainittu tieteellinen tosiasia lopullisena kumoamisena siihen. (Kyllä, tämä oljenkorsi vaikuttaa alkujaankin jo epäuskottavalta ja epätodennäköiseltä, mutta argumentin vuoksi otettakoon se nyt huomioon tässä.) Tämä oljenkorsi on jo epäuskottava ja hyvin epätodennäköinen senkin takia, että Krematorio III:n uunihuoneen katon aukoista ei tippunut mitään reunoja pois, vaan ne ovat edelleen saman kokoiset ja erittäin sileäpintaiset ja suorat, minkä takia täytyisi ilmeisesti olettaa, että räjähdys Krematorion kellarissa (väitetyissä 'kaasutushuoneessa') olisi vaikuttanut kattoon paljon voimakkaammin kuin maanpäälliseen uunihuoneeseen.

Ensinnäkin tähän oljenkorteen turvautuminen saattaisi entisestään jo alun perinkin epäluotettavat silminnäkijät vieläkin epäluotettavammiksi, mihin voitaisiin jo senkin takia vastata olettamalla halkeamien muodostumisen kyseisen aukon läpi täydellä varmuudella (vaikka se olisi vain erittäin todennäköistä). Tämä on varsin perusteltua, koska tässä tilanteessa holokaustiuskovaiset turvautuisivat mielivaltaiseen fyysisten todisteiden muuntelemiseen teorioissaan, jolloin olisi vastaavasti vastapuolen erittäin perusteltua myös lisätä halkeamien muodostumisen todennäköisyyttä erittäin todennäköisesti täysin varmaan. Mutta koska tämä oljenkorsi edellyttää myös sen, että räjähdyksen olisi täytynyt vaikuttaa ruumishuonekellari 1:n kattoon kovemmin kuin uunihuoneen (mikä kyllä olisi ollut tieteellisestikin todennäköistä), olisi tämä asianlaita myös lisännyt väitettyjen aukkojen läpi muodostuvien halkeamien todennäköisyyttä. Joka tapauksessa siis voitaisiin olettaa räjähdyksen olevan voimallisempi ruumishuonekellarin kattoon. Eli jos aukkojen väitettyä kokoa pienennettäisiin, todistaisi väitettyjen aukkojen läpi kulkeavien halkeamien puute täydellä tieteellisellä varmuudella sen, että katossa ei koskaan ollut minkään kokoisia väitettyjä "Zyklon B -aukkoja". Joka tapauksessa tämä tieteellinen tosiasia halkeamien muodostumisesta todistaa aukottomasti sen, ettei katossa ennen sen romahtamista ollut koskaan minkään kokoisia väitettyjä "Zyklon B -aukkoja".

6) Kaksi holokaustitahoa myöntävät myös edellä mainitut tosiasiat jossain määrin: Kulttuurihistorioitsija Robert Jan van Pelt (joka itsensä myös arkkitehtinä esitti) myönsi asiantuntijaraportissaan Auschwitzin väitetyistä Zyklon B -aukoista (Irving-Lipstadt-oikeudenkäynnissä v. 2000), ettei niitä ollut havaittavissa missään Krematorio II:n ruumishuoneen 1 katossa:
"Nykyään, näitä neljää pientä aukkoa, jotka olivat kytkettyinä rautaverkko-kolumneihin [=Zyklon B -kolumneihin] ja savupiippuihin [Krematorio II:n ruumishuoneen 1 katossa], ei voida havaita betonikaton [=betonilaatan] raunioituneissa jäänteissä. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että ne eivät koskaan olleet siellä?"

Tähän van Pelt vastaa:
"Vaikka tässä kyseessä olevassa asiassa ei ole varmuutta, olisi ollut loogista asettaa kolumnien paikkoihin raamit [kehikko/puitteet] kaasukammion pohjasta kattoon ja kaataa betonia reikiin, ja näin kunnostaa katto [laatta]." [264], (The Pelt Report, s. 518.)

Mitään väitettyjä aukkoja, jotka olisi tehty katon valmistumisen jälkeen, ei olisi voitu peittää välissä sementillä niin että ne nykyään olisivat peitossa, kuten esimerkiksi kulttuurihistorioitsija van Pelt on esittänyt, koska siitäkin oli jäänyt kattoon peitetyn sementin jäljet. Nämä jäljet olisivat poikenneet siis muusta katosta ja ne olisivat nykyäänkin tunnistettavissa (ainakin kaksi niistä). Näin ei tietenkään ole. Lisäksi, kuten jo kohdassa 5) tuli todettua, insinööritieteen (rakennusteknologian sääntöjen) mukaan halkeamien ja murtumien tulisi kulkea noiden aukkojen läpi, mitä sitäkään ei ole havaittavissa missään Peltin esittämissä "peitetyissä aukoissa". Eli tämä Peltin teoria on perätön. Sitä paitsi tämä on melko hullu teoria, koska SS myöhemmin räjäytti tämän saman katon, joten ei siinä yhtään mitään järkeä olisi ollut peittää niitä aukkoja sementillä täyteen juuri ennen tätä.[265]

Lisäksi, insinööri Paul Barford otti sähköpostitse yhteyttä David Irvingiin v. 2000, Irvingin lakijutun Deborah Lipstadtia vastaan päätyttyä. Barford kollegojensa kanssa oli ollut avustamassa Auschwitz museota kunnostustöissä, mutta he olivat lisäksi tehneet salaisia tutkimuksia Krematorio II väitetyn kaasukammion raunioissa:
"[M]itä tapahtui heidän [Auschwitz-museon] liitetiedostossa mainituille testeilleen. Löysivätkö he Zyklon B -aukot vaiko eivät? Raportoivatko he nuo tulokset Lipstadtin asianajajille, ja milloin! [...]
Kuten saatatte arvata, huolimatta uskostani siihen, että te ja revisionistit olette väärässä, ja huolimatta siitä että vietin puoli tuntia tutkien Krematorio II:n maanalaisen kaasukammion romahtanutta kattoa eri kulmista, en löytänyt mitään todisteita neljästä aukosta, joita silminnäkijät sanoivat siellä olleen [...].
Toiseksi, useat laatan [katon] alueet ovat pienen kivimurskan peitossa ulkoisesta betonista, joka pirstoutui romahduksesta. No siis, minä olisin olettanut näiden pienten sirpaleiden pudonneen aukkojen läpi, alla olevaan tyhjyyteen, jos ne olivat siellä.
Olen vieläkin ymmälläni näiden aukkojen fyysisisten todiseiden puutteesta."[265] (ks. alaspäin [265:stä])

Eli siis: katossa oli ainoastaan epämääräisiä ja epäselviä aukkoja ja halkeamia, sekä pari tai muutama sodan jälkeen lisättyä aukkoa. (Aukot 1 ja 2 olivat siis jälkeenpäin lisättyjä, sekä v. 2007 raunion reunassa vaikutti myös olleen sodan jälkeen lisätty aukko; nykyään [v. 2007 jlk.] nuo aukot 1 ja 2 vaikuttivat olevan peitetty nekin, museon kunnostamistoimien seurauksena.)


Lopullinen johtopäätös

Kaikki kaasutusväitteet perustuvat vain ja ainoastaan silminnäkijöiden väitteille. Silminnäkijät väittivät raunioissa olleen n. 4 aukkoa joista kaasu heitettiin sisään. Jos aukkoja ei olisi ollut, olisivat silminnäkijät olleet kaikki väärässä, ja näin lähtisi kaasutusväitteiltä pohja. Jos jossittelisimme että kaasu olisi heitetty sisään ovista tai esitelty huoneeseen jollain muulla tavoin, pitäisi kaikki silminnäkijälausunnot julistaa vääriksi, eikä olisi mitään todisteita kaasutuksista, ainoastaan perusteeton jossittelu. Krematorio II ruumishuoneessa 1 joko oli tai ei ollut aukkoja.

Kaiken edellä esitetyn todistusmateriaalin perusteella voimme todeta että:
1) Sodanajan maasta otetuissa kuvissa ei ollut aukkoja. 2) Sodanajan ilmakuvissa ei ollut aukkoja. 3) Krematorio II raunioiden, eli materiaalisen todistusaineiston perusteella, ei ollut aukkoja.

Ja kuten on ja aiemmin moneen otteeseen todettu, dokumentaarisella ja materiaalisella todistusaineistolla on aina suurempi todistusarvo kuin silminnäkijälausunnoilla. Eikä noilla lausunnoilla voi mitenkään kumota dokumentaarista tai materiaalista todistusaineistoa:
http://moranen.blogspot.com/2007/12/holokaustirevisionismi.html ;
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html

eikä varsinkaan tässä tapauksessa kun todistajien lausunnot ovat kaikkein epäluotettavimpia mahdollisia: http://moranen.blogspot.com/2008/01/juutalaisen-professorin-ja.html
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html ;
http://moranen.blogspot.com/2007/12/holokaustin-tunnustukset-ja.html ;

Koska Krematoriot II ja III olivat peilikuvia toisistaan ja koska silminnäkijöiden mukaan väitetyt tappamiset tapahtuivat samalla tavalla - heittämällä kaasu sisään kattoaukoista -, lopullinen johtopäätös Krematorioista II ja III kuuluu professori Robert Faurissonin sanoin:

"No Holes, No 'Holocaust'."

("Ei aukkoja, ei 'holokaustia'.")

Tähän kaatuivat siis lopullisesti Auschwitzin väitetyt ihmisten kaasutukset.

Kemialliset todisteet lisävarmistuksena

Desinfiointihuoneet Zyklon B käytöstä oikealla:



Zyklon B käytöstä muodostui suuret määrät preussin sinisiä Zyklon B -jäämiä, ferrosyanidia, desinfiointikammioihin joissa vaatteita puhdistettiin hyönteisistä. Näitä Zyklon B jämiä muodostui Auschwitzin, Majdanekin ja Stutthoffin keskitysleirien vaatteiden desinfiointihuoneisiin. (Kuvat, The Rudolf Report)


Sen sijaan, kuten havaitaan, Krematorio II:n raunioissa ei ole preussin sinisiä ferrosyanidijämiä Zyklon B käytöstä (Zyklon B jämiä).


Ruumishuoneen 1 rauniot sisältä (väitetty 'kaasukammio'):


Raunioiden sisältä v. 1991. (The Rudolf Report.)


Kemisti Rudolf ottamassa näytteitä, v. 1991. (The Rudolf Report.)


Avarampi kuva raunioiden sisältä, v. 1997. (J. C. Ball)


Raunioiden sisältä v. 2000. (Mazal-sivuston kuva.)


Raunioiden sisällä v. 2007:


Tämä on otettu raunioiden sivussa olevasta aukosta, josta tulin sisään. Pressut ja puut ovat museon kunnostustöistä. Raunioissa oli pilkkopimeää n. klo 20:30-21:00 aikaan, joten jotkin kuvat voivat olla vähän epämääräisesti tai huonosti otettuja.


Kemian opetusta pikaisen kaavan mukaan:

Kemisti Rudolf on osoittanut että väitettyjen raunioiden seinät olisivat imeneet n. 10 kertaa Zyklon B -kaasua (HCN) itseensä. Myös kaksi olennaista tekijää olisivat erittäin paljon auttaneet ferrosyanidijäämien (Zyklon B -jäämät) muodostumisessa: tuore laasti ja seinien kosteus; ja nämä ruumishuoneet olivat niitä kumpiakin. Huoneet oli juuri rakennettu joten laasti oli tuoretta, ja koska ruumishuoneet olivat maan alla ne olivat kylmät ja luonnollisesti hyvin kosteat. Lisäksi, koska väitetyt kaasutusajat olivat erittäin lyhyet, 0-15 minuuttia (kaasu muodostuu hiljattain sidosgranuloista kaasuksi: n. 2,5 tunnissa se on ehtinyt 100% kaasuuntua eli jos halutaan lyhyet kaasutusajat pitää kaasu heittää paljon suuremmissa määrin jotta siitä ehtii lyhyessä ajassa vapautua tappava annos, loppu menee sitten hukkaan); ja koska huoneessa olisi vallinnut erittäin suuri kosteus, olisi kaasu pitänyt heittää senkin takia sisään erittäin suuressa yliannostuksessa, yhtä suurissa määrin kuin desinfioinnissa. Rudolfin mukaan n. 20 kg olisi kaasua tarvittu ihmisten tappamiseen yhdellä kaasutuksella. Eli vaikka Zyklon B tappaa ihmiset nopeammin kuin täit, olisi sitä silti tarvittu ihmisten tappamiseen suunnilleen yhtä paljon - vallitsevien olosuhteiden ja rajoitteiden takia - kuin desinfiointiin. Ja jos n. 400,000 - 500,000 ihmistä väitetysti tapettiin, olettaen että n. 1,000 kerrallaan olisi se tarkoittanut että kaasutuksia olisi ollut n. 400 tai enemmän. Ja kiinnostavasti, ainoastaan yksi pitkä desinfiointi saksalaisessa kirkossa v. 1977 aiheutti kirkon seiniin preussin siniset Zyklon B -jäämät, ja tämän kirkon seinien laasti oli myös tuore ja seinät olivat hyvin kosteat; siis hyvin samankaltaiset kuin Krematorio II:n ruumishuoneen 1 rauniot. Eli yhteenvetona: olisi ollut ERITTÄIN todennäköistä että raunioihin olisi muodostunut preussin siniset Zyklon B -jäämät.
(http://moranen.blogspot.com/2008/08/auschwitzin-kaasukammioiden-teknisi-ja_07.html
http://tworca.org/kaasukammiot_kemia/auschwitzin_kemiaa.htm
http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/zyklon-b-teloitusvlineen.html
http://www.vho.org/GB/Books/trr/
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndgcger.html)


Eipä näy preussin sineä raunioissa vieläkään.


Ei... Puunpätkät ja kelmut, ym. pressut on lisätty joskus 2000-luvun alkuvuosina (2000-2007) tukevat raunioita ja kelmut sekä pressut pyrkivät pitämään veden loitolla. Museo-oppaan mukaan Auschwitz-museo päätti tehdä kunnostustöitä raunioissa, koska "hiljalleen rauniot uppoavat vuosittain leirin suomaisessa maastossa". Nämä toimet ilmeisesti auttavat raunioita säilymään paremmin ja pidempään.


Ei preussin sineä ei... Raunioissa oli pilkkopimeää kun päätin sukeltaa sinne raunioiden sivussa olevasta aukosta seikkailemaan. Täytyy myöntää, että jopa minun kaltaistani teräsmiestä hieman jännitti raunioissa sisällä; pilkkopimeässä tuiki tuntemattomassa paikassa. Ties mitä sammakoita tai käärmeitä tai monstereita siellä olisi voinut olla vaanimassa.


"E-ei, e-ei!" berliininsineä (preussin sineä) missään.


... Raunioihin ei ollut kovin houkuttelevaa mennä valoisaan aikaan, sillä en ollut oikein varma miten museo olisi siihen suhtautunut.


Tässä katon ratkeamakohta sisältä päin kuvattuna. Katon ratkeamiskohdan reunat tosiaan röpelöisyydellään osoittavat minkälaisia katon räjäyttämisestä ja romahtamisesta seuranneet halkeamat ovat. Tällaisia siis väitettyjen "Zyklon B -sisäänheittoaukkkojen" reunat EIVÄT voi mitenkään olla, vaan niiden olisi tullut olla sileitä (ollakseen joskus kaasuntiiviitä).


No, rauniot eivät tosiaan olleet vettä täynnä - onnekseni kun olin vain normaaleilla kesäkengillä liikkeellä - joten ilmeisesti museon kunnostustyöt pressuineen tosiaan toimivat.


En edes jaksa enää huomauttaa, 10. kertaa, että en edelleenkään näe missään sitä preussin sineä, jota kemian tieteen + kaasutusväitteiden väitteiden mukaan olisi pitänyt olla.





Vaikka raunioissa olikin pimeää, niin onneksi pimeänäkö hieman auttoi. Tosin itseasiassa eihän se juurikaan tarkemmin ajatellen auttanut, koska räpsin kamerallani salamavalolla koko ajan valokuvia, eli se ei ehtinyt mitenkään sopeutumaan pimeään...


No ei hätää sillä selvisin. Voitte huokaista helpotuksesta. Tuosta aukosta, mistä kajastaa valoa, tulin sisään.


Tässä nyt vielä pari kuvaa, tämä ja seuraava, jotka kumpikin havainnollistavat katossa ollutta rautavanneristikkoa joka tuki kattoa sodan aikaan.


No kuten jo kymmeniä kertoja totesin: Eipä siellä raunioissa (tietenkään) ollut mitään preussin sinisiä Zyklon B -jäämiä, ei sisällä raunioissa eikä niiden ulkopuolella katossa. Tämän on myös holocaust-history.org -sivuston asiantuntija kemisti Richard Green myöntänyt. Tämä on lisätodistus sille, että nuo kaasutusväitteet tässä huoneessa tosiaan olivat vain propagandaa. Ja koska ne olivat tässä huoneessa propagandaa, tarkoittaa se myös että ne olivat propagandaa Krematorio III:ssa, koska se oli tämän peilikuva, ja koska samat silminnäkijät jotka väittivät Kremassa II tapahtuneen kaasutuksia ja jotka kemian ja insinööritieteen mukaan olivat väärässä (tai valehtelivat), myös väittivät Kremassa III tapahtuneen kaasutuksia.

'No Zyklon B residue, No 'Holocaust'.'

(Ei Zyklon B -jäämiä, ei 'Holokaustia'.)


Kiintoisa lisätieto Krematorioiden II ja III suunnittelijalta (englanniksi)

Krematorioiden II ja III suunnittelijat, arkkitehdit Fritz Ertl ja Walter Dejaco, olivat v. 1972 syytettynä "massamurharakennusten rakentamisesta" Itävallassa, Viennassa. Tässä Viennan Auschwitz-oikeudenkäynnissä, oli poikkeustapauksena muihin holokaustioikeudenkäynteihin nähden se, että oikeus päätti antaa rakennusasiantuntijan todistaa oikeudessa koskien Krematorioita II ja III. Tämä rakennusasiantuntija, Walter Schreiber, antoi oikeudessa asiantuntijalausuntonsa koskien Krematorioiden II ja III pohjapiirrustuksia ja totesi, että nämä rakennukset eivät mitenkään olisi voineet toimia väitettyinä 'kaasukammioina'. Syytettyinä olleet arkkitehdit Ertl ja Dejaco vapautettiin. (http://www.vho.org/tr/2004/3/Lueftl294f.html)

Tämä kyseinen rakennusasiantuntija, Walter Schreiber, antoi vielä v. 1998 kuolinvuoteeltaan lausuntonsa tähän liittyen. Tässä lausunnossaan Schreiber vielä totesi, että kaikki hänen näkemänsä dokumentaatio Krematorioiden II ja III ruumishuoneista viittasi siihen, että ne olivat vain normaaleja kellareita, joita ei todellakaan olisi voitu käyttää minään 'kaasukammioina', ja että niitä ei olisi voitu myöskään muuttaa tähän tarkoitukseen. Itävaltalainen rakennusinsinööri Walter Lüftl haastatteli häntä v. 1998. Seuraavassa otteessa Lüftl (L) kyselee kysymyksiä ja Schreiber (S) vastaa niihin:

"[...] L.: The prevalent opinion (considered to be self evident) is that these large morgues were allegedly gas chambers for mass killings.

S.: Nothing of that sort could be deduced from the plans made available to us. The detailed plans and provisional invoices drawn up by us refer to these rooms as ordinary cellars.

L.: Do you know anything about introduction hatches in the reinforced concrete ceilings?

S.: No, not from memory. But since these cellars were also intended to serve as air raid shelters as a secondary purpose, introduction holes would have been counter-productive. I would certainly have objected to such an arrangement.

[...]

L.: Would it be conceivable that you were deceived and that the SS nevertheless had gas chambers built by your firm without your knowledge?

S.: Anyone who is familiar with a construction site knows that is impossible.

L.: Do you know any gas chambers?

S.: Naturally. Everyone in the east knew about disinfestation chambers. We also built disinfestation chambers, but they looked quite different. We built such installations and knew what they looked like after the installation of the machinery. As a construction firm, we often had to make changes according to the devices to be installed.

[...]

L.: Would a building alteration be conceivable after the withdrawal of the Huta Corporation?

S.: Conceivable, sure, but I would rule that out on the basis of time factors. After all, they would have needed construction firms again, the SS couldn’t do that on their own, even with inmates. Based on the technical requirements for the operation of a gas chamber, which only became known to me later, the building erected by us would have been entirely unsuitable for this purpose with regard to the necessary machinery and the practical operation.

L.: Why didn’t you publish that?

S.: After the war, first, I had other problems. And now it is no longer permitted.

L.: Were you ever interrogated as a witness in this matter?

S.: No Allied, German, or Austrian agency has ever shown an interest in my knowledge of the construction of crematoria II and III, or my other activities in the former Generalgouvernement [German occupied Poland]. I was never interrogated about this matter, although my services for the Huta Corporation in Kattowitz were known. I mentioned them in all my later CVs and recruitment applications. Since knowledge about these facts is dangerous, however, I never felt any urge to propagate it. But now, as the lies are getting increasingly bolder and contemporary witnesses from that time like myself are slowly but surely dying off, I am glad that someone is willing to listen and to write down the way as it really was. I have serious heart trouble and can die at any moment, it’s time now.

We are grateful to this contemporary witness, who asked us to wait to publish his testimony posthumously. [...] We will keep Herrn Dipl.-Ing. Dr. techn. Walter Schreiber in honorable memory." (http://www.vho.org/tr/2004/3/Rademacher296-297.html)

Kaiken täällä esitetyn todistusaineiston perusteella Walter Schreiber vaikuttaisi kertoneen kuolinvuoteellaan totuuden, ja olleen oikeassa Krematorioista II ja III: ne eivät koskaan toimineet väitettyinä 'kaasukammioina'. Tämä kaikki oli vain sodanaikaista propagandavalhetta.





Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)