Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

tiistai 4. joulukuuta 2007

Auschwitzin Kemiaa; Kemisti Germar Rudolf

Joitakin teknisiä ja kemiallisia huomioita koskien Auschwitzin ja Birkenaun ”kaasukammioita”

Germar Rudolf

Luku "Some Technical and Chemical Considerations about the 'Gas Chambers' of Auschwitz and Birkenau" Germar
Rudolfin toimittamasta teoksesta Dissecting the Holocaust : The Growing Critique of "Truth" and "Memory"

( http://tworca.org/kaasukammiot_kemia/auschwitzin_kemiaa.htm )

1. Johdanto

Ennen Leuchterin raporttia[1] ei Auschwitzin ja Majdanekin murhaamiseen tarkoitetuista “kaasukammioista”[2] oltu tehty yhtään vähänkään merkittävämpää tieteellistä tutkimusta, mikä on hämmästyttävää kun ajatellaan aiheen tärkeyttä. Jopa Frankfurtin suuressa Auschwitz-oikeudenkäynnissä 1960-luvun puolivälissä oli teetetyillä asiantuntijalausunnoilla puhtaasti historiallinen fokus, eikä edes puolustus keksinyt pyytää raporttia väitetyistä murha-aseista, jotka ovat osin säilyneet aina näihin päiviin saakka. Päätöksessään oikeus lausui, että siltä puuttuivat ”miltei kaikki sellaiset todisteet, joita normaalissa murhaoikeudenkäynnissä on käytettävissä”, mukaan lukien ”uhrien ruumiit, ruumiinavausraportit, asiantuntijalausunnot kuolinsyystä ja -ajasta, [...] todisteet mitä tulee rikollisiin, murha-aseisiin, jne."[3] eikä oikeudenkäynnin seikkaperäisen analysoinnin jälkeen voi välttyä siltä vaikutelmalta, ettei tämä tuomioistuin, niin kuin eivät muutkaan aihetta käsitelleet ennen sitä tai sen jälkeen, koskaan tehnyt pienintäkään elettä paikallistaakseen yhtään tällaista todistetta tai kuullakseen ketään alan asiantuntijoita. Sama pätee yhtä lailla myös Düsseldorfissa 1970-luvun jälkipuoliskolla käytyyn suureen Majdanek-oikeudenkäyntiin.[4]

Vasta vuonna 1988, siis 45 vuotta väitetystä rikoksesta, saksalais-kanadalainen Ernst Zündel, jota syytettiin kanadalaisessa tuomioistuimessa virheellisten holokaustiuutisten tahallisesta levittämisestä,[5] antoi amerikkalaiselle kaasukammioasiantuntija Leuchterille tehtäväksi koota selvitys todisteista oletetusta murha-aseesta. Robert Faurisson, joka julkaisi teesinsä ihmisten tappamisen kertakaikkisesta mahdottomuudesta Auschwitzin väitetyissä “kaasukammioissa”[6] jo vuonna 1978, oli esittänyt ajatuksen tällaisesta selvityksestä Zündelille. Tämän tuloksena hätäisesti kootussa raportissaan Leuchter tuli tulokseen, ettei hänen tutkimiensa tilojen “väitettyjä kaasukammioita“ ole voitu käyttää sellaisina useista teknisistä syistä. Lisäksi noista väitetyistä “kaasukammioista” otettujen tiilinäytteiden analyysit paljastivat, että niissä oli vain mitättömiä jäämiä Zyklon B:n vetysyanidimyrkystä, kun taas vankien vaatteiden puhdistamiseen Zyklon B:llä käytettyjen syöpäläistenhävityskammioiden seinät sisälsivät suuria määriä sellaisia jäämiä.

Ei ole yllättävää, että tämä raportti nostatti suuren hälyn, mikä johti koko joukkoon julkaisuja.[7][8][9][10][11][12][13][14][15][16][17][18][19][20][21][22][23][24][25][26][27][28][29] Leuchterin raportin ehdotuksesta keväällä 1992 koottu,[19] monesti täydennetty, laajennettu ja uusittu[27] Rudolfin raportti keskittyi Auschwitzin väitettyjen “kaasukammioiden” teknisiin ja kemiallisiin seikkoihin ja sitä tiivistetään ja täydennetään seuraavassa. Majdanekin keskitysleirin väitettyjä “kaasukammioita”, jotka myös olivat Leuchterin raportin aiheena, käsiteltiin lyhyesti tämän teoksen osuuden saksankielisessä versiossa, mutta se on korvattu tässä huomattavasti paremmalla Carlo Mattognon äskettäin julkaisemalla kirjoituksella (katsokaa seuraava luku). Jaamme tässä katsauksen jatkuvasti käytävästä keskustelusta Auschwitzin “kaasukammioita” koskevien ja nyttemmin päivänvaloon tulleiden dokumenttien tulkinnasta, sekä yhtälailla kiinnostavista tätä ja muita vastaavia leirejä koskevista aiheista; vakavia lukijoita opastetaan relevantein kirjallisuusviittein.[27][30][31]

2. Auschwitzin syöpäläistenhävitystilojen luonne

2.1. Auschwitzin leirikompleksi

Pressacin mukaan[9] Auschwitz I:n/pääleirin tilat olivat alun perin sotilasparakkeja kaksoismonarkiassa (myöhemmin Puola) ja ne muutettiin keskitysleiriksi Puolaa vastaan käydyn sodan jälkeen. Venäjän sotaretken alettua rakennettiin Auschwitz II/Birkenau Waffen-SS:n sotavankileiriksi venäläisten sotavankien majoittamiseksi. Myöhemmin sitä käytettiin yhä enemmän juutalaisten majoittamiseksi, jotka oli karkotettu kaikista saksalaisten miehittämistä Euroopan osista. Suurten ihmismäärien saapuminen aiheutti suuria terveysongelmia kaikilla leireillä. Tästä syystä kaikilla leireillä oli mittavat desinfiointi- ja syöpäläistenhävitystilat. Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä lähtien oli sellaisten syöpäläisten kuin täiden, sänkyluteiden, kirppujen, koppakuoriaisten jne. hävittämiseksi useimmiten valittu parhaana tuotteena Zyklon B (piimaahan tai kipsiin imeytettyä vetysyanidia). Birkenaun aitauksissa 1a/b sijainneissa rakennuksissa 5a ja 5b oli kummassakin siipi, jonka yksi huone oli varattu syöpäläistenhävittämiseen esineistä vetysyanidilla. Nämä rakennukset ovat täysin koskemattomia vielä tänäkin päivänä.

Historioitsijat olettavat tänä päivänä yleensä, etteivät leirien suuret krematointitilat toimineet pelkästään siinä tarkoituksessa, mihin ne oli alun perin tarkoitettu, eli epidemioiden uhrien hävittämisessä. Näitä epidemioita esiintyi varsin tiheään intensiivisistä desinfiointiyrityksistä huolimatta. He väittävät, että myöhemmin näitä tiloja käytettiin tämän sijasta tai lisäksi joukkotuhontaan, juutalaisten joukkotuhonta mukaan lukien. Tätä tarkoitusta varten joitakin näiden krematointitilojen huoneista väitetään hieman muutetun; sitten ihmisiä tapettiin ("kaasutettiin") niissä Zyklon B:llä.

Silminnäkijätodistusten mukaan oli pääleirin, Auschwitz I:n, krematorio I:ssä tuolloin murhaamiseen tarkoitettu "kaasukammio". Noin 1,5 mailin päässä sijainneessa Birkenaussa (Auschwitz II) sanotaan olleen neljä muuta murhaamiseen tarkoitettua “kaasukammiota” krematorioissa II-V, kuten myös kaksi itse leirin ulkopuolella sijainnutta kaasutustarkoituksiin muunnettua maataloa.

Yksittäisiä laitoksia käsitellään seuraavassa.

2.2. Syöpäläistenhävityskammiot elottomia esineitä varten

Huoneet joissa elottomia esineitä puhdistettiin syöpäläisistä Zyklon B:llä, ovat edelleen koskemattomina rakennusten 5a ja 5b länsi- ja itäsiivissä aitauksissa B1a ja b. Saksalaisten alkuperäisissä rakennuspiirustuksissa nämä huoneet on merkitty "Gaskammer" (kaasukammio),[32] termi, jota tuohon aikaan tavallisesti käytettiin syöpäläistenhävitystiloista.[33] Näissä syöpäläistenhävityshuoneissa, jotka oli varustettu ilmalukoilla, oli kaksi pyöreää halkaisijaltaan noin 20 tuuman aukkoa katon päädyissä, joissa oli ilman sisäänotto- ja poistoventtiilit. Katossa oli kolme ilmanvaihtohormia; kolme uunia asennettiin näihin huoneisiin sinä aikana kun ne olivat käytössä.[34] Tätä järjestelyä, lämmityksellä ja ilmanvaihdolla, on täytynyt pitää minimivaatimuksena laitokselle, jota käytettäisiin kaasutuskammiona elottomien esineiden puhdistamiseksi syöpäläisistä turvallisesti.

2.3. "Kaasukammio" pääleiri Auschwitz I:ssä

Pressacin mukaan ei ole aineellisia tai asiakirjatodisteita, jotka todistaisivat murhaamiseen tarkoitetun “kaasukammion” olemassaolon pääleirin krematoriossa; useita todistajanlausuntoja on kuitenkin olemassa.[35] Pressac sanoo, että silmiinpistävin piirre näissä todistajanlausunnoissa on niiden monet ristiriitaisuudet, tekniset mahdottomuudet sekä yleensä niiden epäuskottava luonne.[36] Viimeisimmässä teoksessaan Pressac ehdottaa, että tämä murhaamiseen tarkoitettu "kaasukammio” oli käytössä ainoastaan tammikuusta huhtikuuhun 1942, ja hän nimittää silminnäkijöiden lausuntoja, joiden mukaan sitä olisi käytetty pidempään, "liioitelmiksi".[37]

Kuva 1: Pääleiri Auschwitz I:n krematorio 1:n pohjapiirros sen alkuperäisessä muodossa. Väitteiden mukaan ruumishuonetta käytettiin myöhemmin "kaasukammiona".

1: eteinen; 2: ruumishuone; 3: pesuhuone; 4: ruumishuone ("kaasukammio"); 5: polttouunihuone; 6: koksivarasto; 7: uurnahuone.

Kuva 2: Pääleiri Auschwitz I:n krematorio 1:n pohjapiirros tänään, sodanjälkeisten muutosten jälkeen:

1: "kaasukammio"; 2: tekaistut Zyklon B -sisäänlaittoluukut; 3: käymälän putket; 4: entinen väliseinä ruumishuoneen ("kaasukammion") ja pesuhuoneen välillä, nyt poistettu; 5: pommisuojan ilmanvaihtohormi; 6: pommisuojan ilmalukko, jota nykyisin kutsutaan väärin "uhrien sisäänkäynniksi"; 7: uurnat; 8: koksipolttoaine; 9: sopimattomasti rekonstruoidut uunit; 10: uusi sisäänkäynti polttouunihuoneeseen; katkoviivat osoittavat alkuperäisen sisäänkäynnin sijaintia; 11: vanhan polttouunin rauniot; 12: tekaistu hormi ilman yhteyttä rakennukseen.

Tämän krematorion suhteen tulemme keskittymään Zyklon B:n sisäänlaittoluukkuihin ja ilmanvaihtoaukkoihin murhaamiseen tarkoitetussa "kaasukammiossa".[38]Kuva 1 esittää rakennuksen pohjapiirustusta sodan alussa, sen ollessa suunniteltu ja rakennettu tavalliseksi krematorioksi, jolla on ruumishuone.[39] Ruumishuonetta sanotaan myöhemmin muutetun toimimaan "kaasukammiona". Zyklon B:n saamiseksi sisään huoneeseen uhrien kaasuttamiseksi, kolme tai neljä aukkoa sanotaan leikatun kattoon myöhemmin, kuten myös yksi tai kaksi muuta voimakkaita ilmanvaihtokoneita varten.[40] Vuoden 1944 syksyllä krematoriota muutettiin toimimaan pommisuojana,[41] kun Zyklon B:n sisäänlaittoluukkujen väitetään olleen jo peitetty huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa 1942.[42]

Kuva 2 esittää krematorion pohjapiirustusta sellaisena kuin se tänä päivänä on.[43] Väitetään, että sodan jälkeen katto peitettiin uudelleen kattohuovalla, joka peitti tämän "kaasukammion" Zyklon B -luukut. Tänään nähtävissä olevat sisäänlaittoluukut asennettiin sodan jälkeen Puolan Auschwitz-museon toimesta - ei, Pressacin mukaan, alkuperäiseen paikkaansa, vaan ennemmin tavalla, jota pidettiin tehokkaampana turistien katselumahdollisuuden kannalta.[44] Tämä muutos ja monet muut, mitä kommunistinen sodanjälkeinen leirin hallinto suoritti, jota voimme käsitellä tässä vain lyhyesti, on tänä päivänä yleisesti tunnustettu "väärennyksiksi".[45]

Kuitenkin katto, ulkoseinät ja pilarit kuten myös rakennuksen perustakin ovat alkuperäisessä tilassaan. Jos aukkoja sisäänlaittoluukuille ja ilmanvaihtolaitteille olisi ollut vahvistetussa betonikatossa, vahinko betonirakenteelle olisi näkyvissä oikeissa paikoissa rappaamattomassa sisäkatossa, koska sellaisia ei voida poistaa jättämättä näkyviä jälkiä.

Yhdessä paikassa katosta näkee selvästi jälkiä murenemisesta, jonka on aiheuttanut sisään tihkuva vesi. Yrityksiä on tehty - turhaan - rapautumisen korjaamiseksi rappaamalla vahingoittunut kohta. On kaksi muutakin paikkaa, missä katto on rapattu, huoneen keskellä ja lähempänä ulkoseinää. Se, peittävätkö nämä paikkaukset entisiä reikiä vai johtuvatko ne korjauksista, on asia, jota täytyy vielä tutkia. Joka tapauksessa ne eivät ole sisäänlaittoluukkuja, jotka olisi jaettu tasaisesti kautta huoneen. Niiden lisäksi, mitkä lisättiin sodan jälkeen, katossa ei ole sellaisia reikiä.

Olisiko Auschwitz-museo voinut erehtyä, ja käyttää sittenkin vanhoja aukkoja paikkoina uusille? Entinen museon johtaja kommentoi hiljattain tähän suuntaan.[46] Katsomme lähemmin hänen tarkistettua mielipidettään.

Betonissa tänä päivänä näkyvissä olevia reikiä ei ole muurattu umpeen, eikä jäänteitä katkenneista rautavahvistustangoista ole kunnolla poistettu. Reikiin on laitettu nopeasti tekaistut puiset kehykset, ja ne on tiivistetty tervalla. Sellainen tökerö työ ei heijasta huolellisuutta, mitä myrkkykaasun käsittely vaatii, eikä se ole tyypillistä saksalaista työtä. Jos SS olisi todella leikannut nämä reiät betonin läpi, voisi odottaa paitsi vahvistavien tankojen kunnollista poistamista, myös niiden neljän aukon yhdenmukaista asettelua alkuperäisen ruumishuoneen kattoon, jotta Zyklon B voitaisiin levittää huoneeseen tasaisesti. Tänä päivänä olemassa olevat aukot kuitenkin on levitetty tasaisesti kattoon vain jos pitää pesuhuonetta, jota ei lisätty tähän huoneeseen ennen kuin vasta sodan jälkeen, osana ruumishuonetta (väitettyä murhaamiseen tarkoitettua "kaasukammiota"); katsokaa kuva 2. Sisäänlaittoluukkujen järjestys käy järkeen näin ollen vain jos ne lisättiin nimenomaisesti tiloja varten sellaisina kuin ne tänä päivänä ovat olemassa, eli "väärennyksinä", joiden mittasuhteet ovat väärin, ts., jos ne lisättiin sodan jälkeen.

Uudessa kirjassaan Pressac sanoo, että tilapäisiä ilmanvaihtolaitteita asennettiin krematorio I:n ruumishuoneeseen maaliskuussa 1941, että näitä ei koskaan korvattu pysyvillä laitteilla, ja ettei tiedetä kuinka ne toimivat.[47] Tämän väitteen tueksi Pressac viittaa Pery Broadiin,[48], jonka lausunnot Pressac oli hylännyt epäuskottavina ensimmäisessä kirjassaan[49] ja jotka vieläpä kertovat ilmanvaihtolaitteesta, joka oli asennettu betonihormiin. Mutta aivan kuten Zyklon B:n sisäänlaittoluukkujen kanssa, tämän ilmanvaihtolaitteen olisi pitänyt jättää havaittavia jälkiä kattoon. On myös kuitenkin mahdollista, että ilmanvaihtoputki oli asennettu seinissä olevien reikien kautta, uunihuoneeseen ja sieltä esimerkiksi hormiin. Mutta koska jakava seinä uunihuoneen ja ruumishuoneen välillä rakennettiin laajalti uudelleen kun tilat muutettiin toimimaan pommisuojana, mitään jälkiä ei tänä päivänä ole löydettävissä.

Tästä kaikesta voi päätellä, että kaikella todennäköisyydellä mitään luukkuja Zyklon B:n saamiseksi näihin tiloihin, jotta niitä olisi voitu käyttää murhaamiseen tarkoitettuna "kaasukammiona" sinä aikana kun niitä väitetään käytetyn sellaisena, ei ole ollut olemassa. Tai, kuten ranskalainen professori Robert Faurisson sen sanoi: "Ei reikiä, ei 'holokaustia'".

Lisäksi ei ollut myöskään suoraa sisäänkäyntiä ulkopuolelta, mistä väitetyt uhrit olisivat päässeet murhaamiseen tarkoitettuun "kaasukammioon". Näin ollen kaikki silminnäkijälausunnot, joissa väitetään, että uhrit johdatettiin "kaasukammioon" sellaisen oven kautta, ovat arveluttavia. Tai, kuten ranskalainen professori Robert Faurisson sen sanoi: "Ei ovea, ei 'tuhoa'".

2.4. Birkenaun "kaasukammiot"

2.4.1. Krematoriot II ja III

Kokonsa, varustelunsa ja rakenteensa puolesta nämä krematoriot ovat verrattavissa muihin siviilikrematointilaitoksiin, joita Valtakunnassa tuohon aikaan rakennettiin, kuten myös nykyaikaisiin krematorioihinkin.[50] Ruumishuone 1:n, jota väitetään käytetyn murhaamiseen tarkoitettuna "kaasukammiona", yksityiskohtia on jo käsitelty muualla.[9][18][19][21][22][27][31][32][51] Tulemme jälleen keskittymään Zyklon B:n sisäänlaittoluukkuihin, ts. reikiin tässä kellarihuoneessa, joka oli varustettu ilmanvaihdolla, mutta ei lämmityksellä.

Kuva 3 (seuraava sivu) esittää krematorio III:n ruumishuone 1:n ("kaasukammion") pohjapiirroksen; kuva 4 taas esittää halkileikkauksen.[52] Silminnäkijöiden mukaan oli myös kolme tai neljä luukkua tämän tilan katossa, joista Zyklon B laitettiin sisään.[53]

Mitä tulee liittoutuneiden ilmakuvien tarjoamaan todistusaineistoon, lukijaa kehotetaan katsomaan J.C. Ballin lukua tässä teoksessa. Selvästikin tämä tieto viittaa siihen, että joko katoissa ei ollut sisäänlaittoluukkuja, tai sitten nämä olivat niin pieniä, etteivät näy ilmakuvissa, joten mahdollisesti joku näki tarpeelliseksi turvautua valokuvien peukalointiin väärentääkseen ilmakuvat sen mukaisesti.

Tänä päivänä molempien krematorioiden ruumishuoneet 1 ("kaasukammiot") ovat rikki ja romahtaneet. Niissä ei ole merkkejä tykistön kranaattien osumista. Otaksutaan, että nämä huoneet räjäytettiin.[54] Krematorio II:n ruumishuone 1:n ("kaasukammion") katto on yhä enemmän tai vähemmän ehjä ja lepää edelleen osittain betonisten tukipilarien päällä. Suuret osat seinistä ja betonikatosta, jotka yhä ovat nähtävissä kellarin sisäpuolella, ovat edelleen alkuperäisessä tilassaan, suojassa sään vaikutuksilta. Niissä ei ole näkyviä merkkejä mistään eroosiosta tai korroosiosta.

Kuva 3:

Auschwitz II (Birkenau) -leirin krematorio II:n ja III:n (jälkimmäinen, peilikuva) ruumishuone I:n ("kaasukammioiden") pohjapiirros.

  1. Ruumishuone I / "kaasukammio", 30x7x2,41 m
  2. ruumishuone II / '"riisuutumishuone", 49,5x7,9x2,3 m
  3. ruumishuone III, myöhemmin edelleen jaettu
  4. hissi ruumiiden kuljettamiseksi polttouunihuoneeseen, ensimmäiseen kerrokseen
  5. tuuletushormi
  6. betoniset tukipilarit
  7. betoninen palkki
  8. Sisäänkäynti kellariin, lisätty myöhemmin

1-3: Paikat, joista näytteet 1-3 Rudolfin raporttiin otettiin

Kuva 4: (pieni, alimmaisena) Halkileikkaus Auschwitz II (Birkenau) -leirin krematorio II:n ja III:n (jälkimmäinen, peilikuva) ruumishuone I:stä ("kaasukammioista").

  1. Ilmanvaihtokuilu
  2. Ilman sisäänottoaukko
  3. Maata

Kuva 5: Siististi leikattu ilmanvaihtoaukko uunihuoneen katossa, joka avautuu ylempään kerrokseen. Huomatkaa räjäyttämisen aiheuttama vaurio.

Kuva 6: Väitetty Zyklon B:n sisäänlaittoluukku krematorio II:n ruumishuone 1:n ("kaasukammion") katossa; sisäänkäynti osaan kellaria on yhä kulkukelpoinen.

Kuva 7: Väitetty Zyklon B:n sisäänlaittoluukku krematorio II:n ruumishuone 1:n ("kaasukammion") katossa. On selvästi näkyvissä, ettei vahvistustankoja vahvistetussa betonissa edes poistettu; niitä vain taivutettiin ulospäin.

Kuva 8: Lovi (väsymis) -ilmiö, joka on seurannut jälkeenpäin tehdyistä aukoista voiman käytön vuoksi. Ainoa halkeama, joka kulkee seinän halki, etenee, melko luonnollisesti, ikkunan kulmasta.[57]

Kuva 9: Valokuva krematorio II:sta Birkenaussa, helmikuussa 1943.

Kuva 10: Suurennos kuvasta 9. Kaikkien kolmen esineen leveys vaihtelee 55 ja 85 cm välillä. Lisäksi sävyt ovat erilaisia, viitaten eri paikkaan ja ehkä eri muotoon/materiaaliin.

Kuva 11: Halkileikkaus krematorio II:n ruumishuone 1:stä. Perspektiivissä heikkenevät viivat esineistä, ts. niiden mahdolliset sijainnit, piirretty toisensa leikkaavina viivoina.[66]

Kirjassaan Pressac esittää kuvia ilmanvaihtoputkien aukoista krematorio II:n ruumishuone 2:n katossa kuten myös krematorio III:n uunihuoneen betonikatossa.[55] Kuva 5 esittää yhtä viidestä aukosta uunihuoneeseen. Vastakohtana näille siististi tehdyille aukoille, ainoat kaksi aukkoa, jotka krematorio II:n ruumishuone 1:n ("kaasukammion") katosta voidaan löytää, joiden Pressac väittää olleen Zyklon B:n sisäänlaittoluukkuja, ovat selvästi aukkoja, jotka rikottiin vahvistetun betonikaton läpi myöhemmin (katsokaa kuvat 6 ja 7). Pressac ja van Pelt tunnustavat, että nämä ovat ainoat tänä päivänä näkyvissä olevat aukot.[56]

Poikkeuksetta tänä päivänä nähtävissä olevat aukot krematorio II:n ja III:n ruumishuone 1:n ("kaasukammioiden") katoissa ovat reikiä, jotka rikottiin betonin läpi kattojen valmistumisen jälkeen. Jos mikä tahansa näistä rei'istä olisi palvellut Zyklon B:n sisäänlaittoluukkuna, silloin ne olisi pitänyt lisätä kattojen valmistumisen jälkeen. Koska näiden tilojen katot valettiin talvella 1942/43,[58] mitään lisäaukkoja ei olisi voitu kummankaan krematorion kattoon lisätä ennen kuin aikaisintaan keväällä 1943. Mutta joukkotuhonnan krematorio II:n tiloissa sanotaan olleen jo täydessä vauhdissa tuohon mennessä. Tämä viittaisi käsittämättömän typerään virheeseen suunnittelussa.

Myöskin, ottaen huomioon sellaisen aukon rikkominen yhden ruumishuoneiden 1 ("kaasukammioiden") katon läpi sen rakentamisen jälkeen, ts. aiheuttaen vahinkoa betonille ja rautavahvistusrakenteille, olisi ollut väistämätöntä kattorikkoumille ja halkeamille, jotka seurasivat jälkeenpäin tulleesta rakennuksen räjäyttämisestä, kulkea pääasiassa näiden reikien läpi. Syy tähän on se, että räjäyttäminen edustaa epänormaalia voimaa, että aineellinen jännitys saavuttaa hyvin korkeita tasoja piikinomaisesti asennettujen aukkojen reunojen ympärillä (lovi- tai väsymisilmiö), ja että halkeamat etenevät ennemmin heikoista kohdista. Näin ollen, erityisesti sellaiset aukot, joiden myöhästynyt lisääminen on jo vahingoittanut ympäröivän betonin rakennetta, ovat pisteitä, joissa halkeamat ja murtumat eivät ole pelkästään todennäköisiä, vaan väistämättömiä. Tätä havainnollistavat kuvat 5 ja 8 (edellinen sivu). Jopa vaikka, kuvassa 5, räjähdyksen aiheuttama paine maan tasolla olevassa uunihuoneessa kykeni pakenemaan joka suuntaan ja ylempään kerrokseen liittävä katto pysyi lähes täysin ehjänä, kolme viidestä uunihuoneen ilmanvaihtoaukosta, jotka oli siististi tehty betonikattoon ja vahvistettu, tuhoutuivat täysin. Selvästi nähtävissä olevat halkeamat muodostuivat kahden muun reiän reunoihin, jotka näkyvät Pressacin kirjassaan esittämissä kuvissa.[55]

Kuva 8 esittää kivivyöryn seurauksia talon seinälle, jossa on ikkuna. Ainoa halkeama seinässä lähtee ikkunasta.

Krematorioiden II ja III ruumishuoneissa paine räjähdyksestä saattoi paeta vain ylöspäin, minkä vuoksi niiden katot vahingoittuivat paljon pahemmin kuin uunihuoneen katto tai kivenvyörymän tielle jääneen talon seinä. Väitetyt Zyklon B:n sisäänlaittoluukut krematorio II:n ruumishuone 1:n ("kaasukammion") katossa kuitenkin ovat epäilyttäviä suhteellisen vahingoittumattoman kuntonsa vuoksi; yksikään monista halkeamista ja murtumista katossa ei kulje kuvassa 7 esitetyn reiän läpi. Tutkimus paikan päällä paljastaa aukkojen summittaisen sijoittelun paikoissa, joissa ruumishuoneen katto on itse asiassa vahingoittumaton! Kuten John C. Ball osoittaa tässä teoksessa, myöskään näiden reikien koko ja sijainti eivät sovi ollenkaan yhteen ilmakuvissa näkyvien läiskien kanssa - mikä on jotain, jonka jopa Pressac on käsittänyt.[59]

Mitä vielä, aukossa, joka näkyy kuvassa 7, vahvistustankojen läpi leikattiin vain kerran ja sitten niitä taivutettiin ulospäin. Ne ovat yhä täydessä pituudessaan. Olisi melko mahdollista taivuttaa niitä taas alaspäin ja hitsata ne ulospäin törröttäviin tynkiin vasemmalla (lumen peitossa), vaikka emme kehota ketään yrittämään sitä välttääksemme vahinkoa näille äärimmäisen tärkeille todisteille.[60] Vahvistustankojen jäänteet ovat myös yhä näkyvissä aukon reunassa kuvassa 6. Mitään välineitä kaasun sisään saamiseksi ei ikinä olisi voitu asentaa kunnolla, ja vielä vähemmän tiivistää aukkoa niin ettei kaasu pääse ulos, sellaisiin rujosti leikattuihin ja viimeistelemättömiin reikiin, joista edes vahvistustankoja ei ole poistettu. Kaikki yritykset tehdä niin olisivat vaarantaneet koko lähiympäristön, mukaan lukien väitetyt syylliset, myrkkykaasun voidessa päästä karkaamaan valtavissa määrissä. Mitä vielä, ainoastaan raaka voima olisi voinut estää väitettyjä uhreja pakenemasta näiden reikien kautta tai jopa heittämästä myrkkykaasun kantoainetta ulos, koska loppujen lopuksi nämä reiät eivät olisi voineet koskaan toimia kaasun sisäänlaittoluukkuina - niitä ei koskaan saatu valmiiksi.

Näin ollen voidaan tulla ehdottomalla varmuudella siihen johtopäätökseen, että väitettyjä kaasun sisäänlaittoluukkuja ei lisätty ennen kuin vasta sen jälkeen kun rakennukset oli räjäytetty, ts. saksalaisten perääntymisen jälkeen.[61] Niinpä myös tässä professori Robert Faurissonin sanonta pätee hyvin: "Ei reikiä, ei 'holokaustia'".

Niinpä väitetyt aukot kuvissa, jotka Pressac [62] ja Czech[63] ovat julkaisseet (vrt. kuva 9, suurennettuna kuvassa 10, seuraava sivu), täytyy tulkita eri tavalla. Jos nämä kohteet todella olivat Zyklon B:n sisäänlaittoluukkuja, kuten Pressac olettaa, niiden tulisi olla saman kokoisia ja yhtä kaukana toisistaan, ts. tasaisesti jaettu ruumishuone 1:n katolla. Mutta kuten kuvassa 10 näkyy, kohteet ovat eri kokoisia. Niiden sävyjen mukaan ne ovat luultavasti suorakulmion muotoisia, mutta eivät saman suuntaisia. Kun arvioidaan niiden mahdollista sijaintia katolla perspektiivipiirtämisen avulla, kuva 11, käy ilmi, että ne ovat hyvin lähellä toisiaan ja sijaitsevat mitä todennäköisimmin kaikki yhdessä yhdellä ja samalla katon puoliskolla. Jos näiden esineiden alla oli aukkoja katon läpi, silloin niiden tulisi olla siellä tänä päivänäkin, mutta sellaisista aukoista ei ole jälkiä. Tämä on todiste siitä, että nämä esineet eivät ole voineet olla Zyklon B:n sisäänlaittoluukkuja. Ehkä ne ovat vain jonkinlaista rakennusmateriaalia, joka on asetettu katolle, koska krematorion rakentaminen oli yhä kesken helmikuussa 1943.

Tämän lisäksi tulisi pistää merkille, että näitä esineitä ei voida nähdä samanlaisissa maan tasalta otetuissa kuvissa tammikuun 20. päivältä 1943,[64] ja kesältä 1943.[65]

2.4.2. Krematoriot IV ja V

Kaikki, mikä on jäljellä näistä tiloista,[67] ovat muutamat asiakirjat ja ristiriitaiset, osittain uskomattomat silminnäkijöiden lausunnot.[68] Pressacin mukaan nuo kaksi lännen puoleista, lämmitettyä, tunnistamatonta huonetta, kuten myös niiden eteiset, toimivat "kaasukammioina". Ei ole todisteita mistään ilmanvaihtojärjestelystä noissa huoneissa ennen kuin vasta toukokuussa 1944. Tästä syystä Pressac ehdottaa, että tuohon mennessä ilmanvaihto oli saatu aikaan luonnnollisen vedon avulla. Krematorio IV:ssä, mutta ei krematorio V:ssä, ilmanvaihtolaitteen sanotaan asennetun toukokuussa 1944, kun Unkarin juutalaisten joukkotuhonta väitteiden mukaan alkoi.[69] Pressac osoittaa tämän tueksi rakennuspiirustukset, mutta ei kuitenkaan mainitse niiden lähdettä. Hänen rakennuspiirustustensa mukaan ilmanvaihtohormi olisi avautunut krematorio IV:n lisähormiin. Tällainen hormi ei kuitenkaan näy toukokuun, kesäkuun eikä syyskuunkaan kuvissa vuodelta 1944.[70] Samaan tapaan myös, ja tarpeeksi omituisesti, nämä "kaasukammioiksi" kuvatut huoneet, pois lukien koksi- ja lääkärin huoneet, ovat täysin vailla ilmanvaihtohormeja - toisin kuin kaikki muut huoneet näissä kahdessa krematoriossa. Pressac itse huomauttaa, että kammioiden ilmanvaihdonpuute olisi johtanut kaasun leviämiseen läpi koko muun rakennuksen, niin että kaikki työ olisi jouduttu lopettamaan monen tunnin ajaksi.[71] Hän lisää vieläpä, että teknisten puutteiden vuoksi kaasutusten näissä huoneissa on täytynyt olla naurettava proseduuri, jonka on täytynyt muistuttaa sirkusesitystä.[72]

Valitettavasti tällaisten todistajien kertomusten kanssa on oltava tekemisissä ja yrittää samalla pitää kasvoja peruslukemilla.

2.4.3. Maatalot ("bunkkerit") I ja II

Muunneltujen maatalojen ("bunkkerien") ja riisuuntumisparakkien sijainti ja suunnittelu, jotka väitteiden mukaan sijaitsivat länteen tai koilliseen Birkenaun leiristä, eivät ole tarkasti tiedossa.[73] Pressac kuvailee silminnäkijöiden todistajanlausuntoja tässä mielessä ristiriitaisiksi.[74] Rakennus, jota kutsutaan maataloksi (tai bunkkeriksi) II näkyy joskus ilmakuvissa,[75] kun taas maatalo I:stä ei ole koskaan jälkeäkään.[76] Koska näiden tilojen väitetyt kaasutukset muistuttavat krematorioiden IV ja V väitettyjä kaasutuksia (kaasun sisäänlaittoluukut sivussa, ei ilmanvaihtoa eikä lämmitystäkään), huomautuksemme osassa 2.4.2. pätevät sitäkin vahvemmin tässä tapauksessa. Uudessa kirjassaan Pressac pistää vielä paremmaksi. Hän osoittaa[77], että G. Petersin[78] kirjoittaman esityksen myötä leirihallinto oli ollut tietoinen kehittyneestä syöpäläistenhävitystekniikasta Zyklon B:llä vuodesta 1941 lähtien. Dokumentoimatta järkeilyään hän tulkitsee leirihallinnon kiinnostuksen tähän esitykseen niin, että tämä uusi tekniikka ihmisten tappamiseksi otettiin käyttöön bunkkeri II:ssa, joka oli määrätty muunneltavaksi. Lopulta kuitenkin Pressacin perusteettomien väitteiden mukaan he pidättäytyivät siitä, koska toimittajilla väitetään olleen vaikeuksia pysyä kysynnän perässä, ja niinpä bunkkeri II, kuten myös bunkkeri I, olivat käytössä ilman lämmitystä tai ilmanvaihtoa.

Möykky todella mässäilemisen arvoista absurdiutta: Leirihallinto, vaikka oli täysin tietoinen kehittyneistä metodeista, mitä Zyklon B -syöpäläistenhävitystiloihin oli saatavilla, väitetysti turvautui leka-ja-rautakanki -metodeihin kaasuttaakseen ihmisiä - ei vain bunkkereissa I ja II, vaan myöhemmin myös kaikissa krematorioissa - vaikka samaan aikaan ei ollut mitään huomattavia tuotantoviiveitä, jotka olisivat häirinneet satojen kehittyneiden syöpäläistenhävityskammioiden rakentamista ympäri Saksan miehittämää Eurooppaa, ja jopa uudessa Auschwitz-Birkenaun keskussaunassa! Saksalaiset jopa kehittivät nykyään hyvin tunnetun mikroaaltoteknologian - tappaakseen täitä! He asensivat noita epätavallisen kalliita laitoksia ensisijaisesti vain Auschwitziin pelastaakseen vankien henkiä![79] Ja meidän pitäisi uskoa, että saksalaiset eivät saaneet käsiinsä materiaalia, jota olisi tarvittu sopivan Zyklon B -syöpäläistenhävitysteknologian asentamiseksi murhaamiseen tarkoitettuihin "kaasukammioihinsa"?

2.5. Teknisiä johtopäätöksiä

Koska kaikki tilat voidaan puhdistaa syöpäläisistä Zyklon B:llä, voidaan kaikkien tilojen periaatteessa katsoa toimivan syöpäläistenhävityslaitoksina. Mutta jopa kaikkein alkeellisimmat syöpäläistenhävityslaitokset, joita käytettiin useammin kuin vain silloin tällöin - joko Auschwitzin varhaisina päivinä, tai muualla - olisi varustettu ilmanpoistolaitteella ja usein jopa lämmitysjärjestelmällä, joista jälkimmäinen on avuksi, mutta ei kuitenkaan välttämätön (yksityiskohtia nähdäksenne, katsokaa osa 4.1.). Kuitenkaan mitään tilaa, josta puuttui ilmanvaihtojärjestelmä, ei voida vakavasti pitää laitoksena ihmisten tappamiselle myrkyllisellä kaasulla. Teloitus-"kaasukammioissa" pitää aina olla keino saada myrkkykaasuaine sisään ulkopuolelta, mikä ei ole ehdottoman välttämätöntä, mutta kuitenkin avuksi, elottomille esineille tarkoitettujen syöpäläistenhävityskammioiden tapauksessa. Huomattava seikka näin ollen on se, että tilaa, jossa ei ollut keinoja tuoda myrkkykaasua sisään ulkopuolelta, eikä ilmanvaihtojärjestelmää, ei voida vakavasti pitää teloitus-"kaasukammiona". Yleiskatsaus tässä käsitellyistä tiloista annetaan taulukossa 1.

Taulukko 1: Tilat ja syöpäläisten kaasulla hävittämiseen käytettyjen kammioiden sopivuus

Ominaisuus

Sijainti

Myrkky-kaasun sisään-laittoluukku

Lämmitys

Ilmanvaihto

Sopiva syöpäläisten-hävityskammioksi

Sopiva
teloitus-
kammioksi

Syöpäläistenhävityskammiot

O

·

·

kyllä

mikäli varustettu sisäänlaittoluukulla

Krematorio I

×

×

O

tuskin/ehkä

ei

Krematoriot II & III

×

×

·

ehkä

ei

Krematoriot IV & V

·

·

×

tuskin

tuskin

Maatalot I & II

o

×/O

×/O

tuskin/ehkä

ei

· = on; o = mahdollisesti on; × = ei ole

Tässä ei ole edes otettu laskuihin mukaan, muun muassa, sitä, että hypoteettinen teloitus-"kaasukammio" tarvitsisi varmistuksen ulos pakenemista yrittäviä uhreja vastaan (esim. massiivisen rautaisen kaasutiiviin oven, joka avautuu ulospäin), ja että ilmanvaihtojärjestelmän tulisi olla tarpeeksi voimakas tehtäväänsä.

Vaikka kirjallisuus on suurelta osin yhtä mieltä krematorioiden IV ja V huoneiden varustuksesta, kuten myös maatalojen, aihe on kuitenkin jokseenkin spekulatiivinen dokumentaation ja aineellisten todisteiden puutteen vuoksi. Pressacin hiljattainen löytö koskien krematorio IV:n väitettyä ilmanvaihtojärjestelmää, jonka ominaisuuksia ei tunneta, sopii vain aikaan toukokuun 1944 jälkeen eikä näytä meistä yhtään sen vähemmän spekulatiiviselta.[80]

Onneksi juuri se niin kutsuttu "kaasukammio", jossa suurimman osan ihmisistä väitetään tapetun myrkkykaasulla Kolmannen valtakunnan aikana, on selvinnyt nykyaikaan lähes täysin koskemattomassa kunnossa: Krematorio II:n ruumishuone 1. On teknisesti varmaa, että vastoin kaikkia silminnäkijöiden todistuksia näissä tiloissa ei ollut Zyklon B:n sisäänlaittoluukkuja katoissaan sinä aikana kun niiden väitetään olleen käytössä.[81] Ja jos tämä on näin, silloin tätä huonetta ei ole voitu käyttää paikkana massamurhalle myrkkykaasulla.

Siihen asti ja ellei kysymykseen siitä, kuinka myrkkykaasuaine olisi voitu saada sisään tähän oletettuun "kaasukammioon", saada vastausta, kaikki pidemmälle menevät spekulaatiot, mitä tappamisten luonteeseen ja mahdollisiin kemiallisiin todisteisiin niistä tulee, ovat pelkkiä akateemisia harjoituksia ilman mitään pohjaa. Näin ollen keskustelu Auschwitzista voisi hyvin päättyä tähän. Seuraavassa kuitenkin käsitellään joitakin niistä luonteeltaan kemiallisista kysymyksistä, mitä Leuchter on nostanut esille.

3. Zyklon B ja sen vaikutukset

3.1. Myrkkykaasu vetysyanidi (HCN)

Vetysyanidi (HCN) tukkii solujen hapensaannin, estäen hapettumisprosessit, jotka ovat elintärkeitä solujen elämälle.[82] Aivojen suuren herkkyyden hapenpuutteelle vuoksi, henkilö, joka on hengittänyt sisään suuria pitoisuuksia HCN:ää, kärsii vähemmän (mutta silti paljon) kuin henkilö, joka on niellyt syanidisuoloja (esim. KCN), joka johtaa vaikeisiin ja äärimmäisen tuskallisiin lihaskramppeihin. Tämä on se syy, miksi HCN-teloitusmetodia käytetään joissakin osavaltioissa USA:ssa. Yhden milligramman annosta HCN:ää henkilön painokiloa kohti pidetään yleisesti kuolettavana, kun taas ei-tappavat HCN-annokset keho eliminoi nopeasti ilman lisäseurauksia. Veren ja ruumiin kirkkaan punainen väri ovat tyypillisiä ruumiinavauslöydöksiä HCN:n liittyvissä kuolemantapauksissa.[83]

On yleisesti ottaen suositeltavaa välttää hikoilua HCN:n kanssa tekemisissä oltaessa, koska kostea iho absorboi HCN:ää kaikkein helpoimmin. Ihon kautta tapahtuneissa myrkytyksissä 0,6%/vol. pitoisuudet ovat vaarallisia ja muutaman minuutin altistuminen 1%/vol. -pitoisuudelle voi olla kuolettava.[84]

Taulukko 2 esittää mikä HCN-pitoisuus ilmassa voi olla nopeasti kuolettava ihmisille. Luonnollisesti nämä arvot eivät ole tuloksia ihmisillä tehdyistä kokeista, vaan ennusteita, jotka perustuvat turvallisuussyistä alimpaan turvallisuusrajaan. Havainnollistaaksemme tätä: Tukevakokoisen henkilön, joka painaa 100 kg (suunnilleen 220 paunaa) täytyy absorboida arviolta 100 mg HCN:ää, jotta tämä johtaisi kuolemaan. Lepotilassa olevan henkilön hengitysnopeus on noin 15 litraa ilmaa minuutissa.[85] Jos otetaan 0,02%/vol. HCN-pitoisuus (suurin piirtein 0,24 mg/litra), uhrin täytyy hengittää sisään noin 416 litraa ilmaa ennen kuin hän on absorboinut tappavan annoksen HCN:ää. 15 litralla minuutissa tämä ottaisi juuri ja juuri alle puoli tuntia. Jos hän on ruumiinrakenteeltaan terve ja vanttera, hän voi selvitä jopa tästä altistumisajasta hengissä. Jos kuitenkin otetaan esimerkiksi siro henkilö, joka painaa vain 50 kg (suurin piirtein 110 paunaa), jonka hengitystiheys on noussut 40 litraan minuutissa raskaan työn tai kiihtymyksen vuoksi, silloin tämä henkilö on hengittänyt kuolettavan 208 litraa ilmaa sisään viidessä minuutissa. Nämä matemaattiset esimerkit osoittavat, että turvallisuusohjeistukset on aina laadittu sillä tavalla, että niillä suojeltaisiin pienimpiäkin ja heikoimpiakin henkilöitä vahingolta eräänlaisessa pahimmassa mahdollisessa skenaariossa. Myöskin, kirjallisuudessa annetut spesifikaatiot "välittömästi" ja "nopeasti tappava", ovat niin epätarkkoja, että ne eivät ole tyydyttäviä.

Raja-arvot näyttävät hyvin erilaisilta kun vaatimus on se, että jopa kaikkein terveimmän ja vantterimman hypoteettisten uhrien joukossa täytyy olla kuollut muutaman minuutin jälkeen.[86] Luonnollisesti tähän vaadittu pitoisuus ylittää suuresti arvot, joihin on viitattu taulukossa 2. Se voidaan määrittää tarkasti vain suurella määrällä kokeita, mikä ei tietenkään ole vaihtoehto. Ainoa tässä saatavilla oleva data on se, mitä on kerätty teloituksista HCN:llä joita Yhdysvalloissa on suoritettu. Olosuhteiden tarkastelussa, perustuen useisiin julkaisuihin USA:ssa tästä aiheesta, tultiin tulokseen, että vaaditaan ainakin 10 minuuttia uhrin tappamiseksi, jos hänet altistetaan välittömästi täydelle pitoisuudelle, joka on noin 0,5 %/vol.[87] Toisin sanoen, yli kymmenen kertaa suuremmat pitoisuudet kuin mihin viitataan "välittömästi tappavina" taulukossa 2 ovat välttämättömiä kaikkien teloitettavien varmaan tappamiseen Yhdysvalloissa. Tiedämme myös tapauksista, joissa kyseessä on ollut vahingossa tapahtunut myrkytys, että uhrit, jotka altistuivat suurille yliannoksille, kuolevat vasta yllättävän pitkäkestoisen tajuttomuuden ja sitä seuraavan hengityksen lamaantumisen jälkeen.[88]

Taulukko 2: Nopeasti kuolettavat vetysyanidihappopitoisuudet ilmassa[89]

Lähde

Pitoisuus

Vaikutus

DuPont, Hydrogen Cyanide[90]
F. Flury, F. Zernik,
Schädliche Gase[91]

0,03%/vol.
0,02%/vol.
0,027%/vol.

nopeasti kuolettava
kuolettava hengitettynä 5-10 min.
välittömästi kuolettava

3.2. Tuholaistorjuntamyrkky Zyklon B

Hyönteiset ja varsinkin niiden munat ovat huomattavasti vähemmän herkkiä HCN:lle. Enimmäkseen on tarpeen altistaa ne useiden tuntien ajan melko suurille pitoisuuksille (0,3-2%/vol.) ennen kuin niiden kuolema on varmaa. Aina toisen maailmansodan loppuun asti Zyklon B, aine, jota tuotti ja jonka lisenssi oli yhtiöllä nimeltä DEGESCH, joka toimi Frankfurt am Mainista, oli keskeisen tärkeä hyönteisten ja jyrsijöiden vastaisessa taistelussa ruuan varastointiin käytetyissä tiloissa, suuren kapasiteetin kuljetusvälineissä (junissa, laivoissa), julkisissa rakennuksissa, parakeissa, sotavankileireissä, keskitysleireissä ja tietysti hygieniassa ja tautienhallinnassa yleensä monissa maissa ympäri maailmaa.[92] Se Zyklon B, jota väitetään käytetyn ihmisten kaasuttamiseen, koostui kipsipaakuista, joihin oli sekoitettu tärkkelystä, jotka olivat 1/4"-1/2" halkaisijaltaan ja joihin oli imeytetty vetysyanidia.[93] Myrkkykaasun vapautuminen kantoaineestaan etenee melko hitaasti. Kantoaineesta vapautuvan HCN:n piirteet dokumentoitiin vuonna 1942 DEGESCH:n työntekijän toimesta.[94] Kuivassa ilmassa, 15°C (59ºF) lämpötilassa, HCN vapautui kantoaineestaan kuten esitetään kaavio 1:ssä, ts. kesti 1,5-2 tuntia ennen kuin 90% HCN:stä oli vapautunut.

Kaavio 1: HCN:n höyrystymisnopeus kantoaineesta Zyklon B (kipsikantoaine) erilaisissa lämpötiloissa ja tasaisesti levitettynä, R. Irmscher/DEGESCH -mukaan.[94] (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana)

Alemmissa lämpötiloissa prosessi hidastuu tasolla, joka on suhteessa alenevaan HCN:n höyrystymispaineeseen. On merkillepantavan arvoista, että Irmscherin mukaan vapautumisnopeus alenee huomattavan paljon jos ympäröivän ilman kosteus on suhteellisen korkea, kuten täytyy odottaa asian olevan lämmittämättömissä maanalaisissa huoneissa täynnä ihmisiä. Syy tähän on se, että Zyklon B -kantoaine viilenee HCN:n vapautuessa. Tämän lisäksi vesi ympäröivästä kosteasta ilmasta kondensoituu kantoaineen päälle. Koska HCN on äärimmäisen vesiliukoinen, märkä kantoaine vapauttaisi jäljellä olevan HCN:n vain hyvin hitaasti.

Tulevaa varten haluamme kiinnittää huomion todennäköisyyteen, että 15°C (59ºF) lämpötilassa, erittäin kosteassa ympäristössä, korkeintaan 10% HCN:stä vapautuu kantoaineesta ensimmäisten viiden, luultavasti jopa kymmenen minuutin aikana.

3.3. Vetysyanidijäämät

3.3.1. Muodostus

Jos vetysyanidi Zyklon B:stä olisi sitoutunut tiiliin vain absorptioprosessin kautta, silloin vetysyanidin herkän haihtuvuuden (kiehumispiste: 25.7° C/78.3ºF) vuoksi ei olisi enää mahdollista tänä päivänä havaita mitään vetysyanidijäämiä jäljellä olevista seinistä. Mutta jopa nopea silmäys vaatteiden syöpäläisistä puhdistamiseen tarkoitettuihin kammioihin Birkenaun rakennuksissa 5a ja 5b (katsokaa kannen kuvitus) välittömästi osoittaa kemistille, että se, minkä kanssa hän todellisuudessa on tekemisissä, on hyvin tavallinen aine: rautasininen,[95]äärimmäisen stabiili yhdiste, joka muodostuu vetysyanidin ja raudan (rautasyanidi[96]) jouduttua keskenään tekemisiin.

Rauta on elementti, joka on luonnossa lähes kaikkialla läsnä, ilmentyen tavallisimmin ferro-oksidina ("ruosteena"). Betoniin ja laastiin käytettävä hiekka esimerkiksi sisältää aina neljään prosenttiin asti rautaa, kun portlandinsementti sisältää 2-5% rautaa.[97] Yleensä ottaen rauta - ruosteen muodossa - on se syy, miksi rakennus- ja samantapaiset materiaalit (betoni, laasti, rappauslaasti, mutta myös multa ja savikin) ovat usein okranvärisiä tai punaisia.

Eli kuinka rautasininen pigmentti muodostuu? Ensin vetysyanidin täytyy kerääntyä tiiliin. Kylmä ja näin ollen kostea seinä myötävaikuttaa tähän prosessiin, koska vetysyanidi on hyvin vesiliukoista. Samaan tapaan kylmät (10° C/50ºF) kellarin seinät, joiden kosteus on jotakuinkin kymmenen kertaa suurempi[97] kuin lämpimien, kuivien huoneiden (20° C/68ºF) omaavat myös arviolta kymmenen kertaa suuremman taipumuksen rikastua vetysyanidilla.[98] Kostea ympäristö (ts. seinä) on myös keskeisen tärkeää niille lisäaskelille, joita kemiallisessa muutoksessa rautasiniseen on mukana. Lisäksi emäksinen ympäristö on sopivampi HCN:n kerääntymiselle kuin hapan, koska emäksisissä olosuhteissa HCN muuntuu nopeasti yksinkertaisiksi (ei-kompleksisiksi eikä kovin stabiileiksi) syanidisuoloiksi.[99] Muunnos HCN:stä syanidisuoloihin on tarpeellinen askel stabiilien rautasyanidikompleksien muodostumiselle, koska vain syanidi-ioni suoloissa (CN-) kykenee reagoimaan raudan kanssa, mihin sisältyy sekä yksinkertainen yhdistymisprosessi (kompleksisten suolojen muodostus) että osittainen raudan hapettumistilan väheneminen III:sta (mitä normaalisti luonnosta löydetään) II:n, jota tukee emäksinen välittäjä.[100] Itse asiassa, mitä rautasinisen muodostumiseen tulee ilman kosteutta ja emäksisyyttä kaikki muut tekijät tulevat vasta toisella sijalla.[101]. Kunkin tekijän tarkka vaikutus on kuitenkin vielä tuntematon. Saksalaisessa asiantuntijakirjallisuudessa on aika ajoin raportoitu tapauksista, joissa rautasinistä on muodostunut vain yhden Zyklon B -käsittelyn jälkeen rakennuksessa, joka on ollut hyvin kostea ja jossa on ollut emäksisiä rappauslaasteja, mikä on aiheuttanut vakavia vahinkoja, koska ainoa keino päästä eroon tästä pigmentistä on hakata pois koko rappaus.[102] Tästä tapauksesta täytyy vetää johtopäätös, että jo pelkästään yksi kaasutus voi riittää jos seinät tiloissa ovat märkiä, huokoisia ja emäksisiä. Mutta rautasinisten yhdisteiden muodostuminen rakennuksen huoneessa Majdanekin keskitysleirissä, joka muutettiin Zyklon B -syöpäläistenhävityskammioksi ja jota käytettiin ennen tätä melko pitkään muihin tarkoituksiin, osoittaa, että jopa vanha, ei-emäksinen rappaus kykenee muodostamaan valtavia määriä rautasinistä.[103]

3.3.2. Stabiilius

Relevantti kirjallisuus kuvailee yhdenmukaisesti rautasinistä äärimmäisen stabiilina pigmenttinä. Se ei ole vesiliukoinen,[104] se kestää happosadetta[105] ja on yllättävän vastustuskykyinen auringonvalolle.[106] Ollessaan alttiina sään vaikutuksille, muut vetysyanidin yhdisteet jopa muuntuvat ennemmin rautasiniseksi.

Kolme esimerkkiä demonstroi rautasinisen ympäristön kestävää luonnetta. Ensimmäiseksi, Birkenaun syöpäläistenhävitysrakennuksen ulkoseinät, jotka ovat värjäytyneet siniseksi rautasinisestä, eivät ole menettäneet yhtään väristään huolimatta 50 vuoden altistumisesta vihamielisille ympäristöoloille Ylä-Sleesian teollisuusalueella (katsokaa kannen kuvia). Nyt voisi esittää vastalauseen, että liukenevat vetysyanidin yhdisteet seinien sisällä asteittain tunkeutuvat pinnalle, kompensoiden näin kaiken pinnan eroosion aiheuttaman kadon ja näin ollen johtaen siihen, että pitkäaikainen stabiilius on ainoastaan "simuloitua". Kuitenkin pitkän aikavälin koe, joka aloitettiin 1950-luvulla maalien ympäristön kestämisen varmistamiseksi, on kirkastanut tätä aihetta. Tässä kokeessa monet pigmentit, mukaan lukien rautasininen ja rautaoksidi (ts. ruoste) testattiin laittamalla niitä vain ohuelti ja ilman suojaavaa päällystystä alumiininpalalle. Yli 20 vuoden altistumisen Lontoon läntisen teollisuus-esikaupunkialueen ilmalle jälkeen kaksi pigmenttiä osoitti vähiten (juuri ja juuri huomattavia) muutoksia: Rautasininen ja rautaoksidi.[107] Jopa siroteltuna maahan rautasininen pysyy stabiilina ja ehjänä vuosikymmeniä, kuten testit vuosikymmeniä sitten suljetuissa kaasulaitoksissa ovat osoittaneet. Tässä tapauksessa kaupungin kaasulaitoksen hankkimaa rautasinistä käytettiin kasvimyrkkynä, ja se on yhä läsnä tänäkin päivänä käytännössä vähentymättömissä määrissä.[108] Näin ollen, jos rautasininen on muodostunut seinän pinnalle ja sisälle, voi odottaa löytävänsä pitkän aikavälin stabiiliutta, joka on samanlaista kuin sen rautaoksidin, josta se muodostui.

Näin, kun havaittavia määriä vetysyanidisuoloja on kerääntynyt tiiliin, ja kun kosteat olosuhteet ovat sallineet näiden muuntua rautasiniseksi, silloin ei voida odottaa mitään merkittävää vetysyanidipitoisuuden vähenemistä 50 vuoden jälkeen.

Tyypillinen esimerkki tavasta, jolla media käsittelee näitä faktoja, on raportti, jota levitti saksalainen uutistoimisto dpa ja joka julkaistiin 29.3.1993 lähes kaikissa suurissa saksalaisissa päivittäin ilmestyvissä sanomalehdissä ja jopa joissakin radion uutislähetyksissä, jossa väitettiin, nimettömänä pysyneeseen asiantuntijaan viitaten, että tässä kyseessä olevat vetysyanidisuolat omaavat vain muutaman kuukauden elinkaaren.[109] Kyselyt Stuttgartin dpa:n toimistosta, joka tästä lehdistötiedotteesta oli vastuussa, paljastivat, että vastaava päätoimittaja Albert Meinecke oli temmannut täysin tuulesta tämän "asiantuntijan mielipiteen". Ilmeisesti edes dpa:n uutistoimisto ei epäröi antaa vääriä raportteja.[110]

4. Syöpäläisten torjunta kaasulla

4.1. Elottomien esineiden puhdistus syöpäläisistä[92]

Alun perin tavallisia huoneita muutettiin syöpäläistenhävitystiloiksi elottomia esineitä varten tekemällä kotikutoisia muutoksia, joiden tarkoitus oli tehdä ikkunoista ja ovista niin kaasutiiviitä kuin mahdollista ja järjestää riittäviä lämmitys- sekä ilmanvaihtojärjestelmiä huoneisiin. Suojanaamareita pitävät työntekijät levittivät Zyklon B:tä tasaisesti huoneen lattialle, johon oli ensin varastoitu tavaroita, joista syöpäläiset oli tarkoitus hävittää. Tämä käytäntö oli samanlainen kuin se, mitä tuohon aikaan käytettiin tavallisten huoneiden puhdistamiseen syöpäläisistä kaasulla.

Riippuen tiloista ja siitä, minkälaisia syöpäläisiä aiottiin hävittää, vetysyanidipitoisuudet vaihtelivat 0,5-2%/vol. välillä, kun taas aineen käytön kesto vaihteli alle kahdesta tunnista kymmeneen tuntiin tai pidempiinkin aikoihin.

Rakennusten 5a ja 5b syöpäläistenhävityskammiot Birkenaussa oli rakennettu nimenomaisesti syöpäläistenhävitystarkoitukseen (ilmanvaihtojärjestelyillä, lämmityksellä ja tuuletushormeilla), mutta niiden koko teki niistä hyvin kalliita käyttää. Niiden pinta-ala oli suurin piirtein 130m2 ja tilavuus vähintään 400m3. Koko huoneen käyttäminen syöpäläistenhävityskammiona vaati Zyklon B:tä määriä, jotka sisälsivät vähintään 4-5kg (10g/m3) vetysyanidia.[111] Jos oletetaan olleen yksi syöpäläistenhävityssykli per päivä, pelkästään nämä tilat käyttivät jopa 3,6 tonnia Zyklon B:tä vuodessa, joka vastaa lähes 50% koko siitä Zyklon B:n määrästä, mitä Auschwitziin toimitettiin vuoden 1942 aikana, koko toimitetun määrän ollessa 7,5 tonnia.[112]

Jos ottaa huomioon, että Birkenaussa oli myös muita eri kokoisia vetysyanidilla toimivia syöpäläistenhävitystiloja[113] ja että myös vankien parakit käsiteltiin tällä hyönteismyrkyllä ajoittain,[114] käy ilmeiseksi, että määrät, mitä Zyklon B:tä Auschwitziin toimitettiin, voidaan selittää normaaleilla syöpäläistenhävitystoimilla, mikä itse asiassa on yleisesti hyväksytty. Esimerkiksi Pressac ehdottaa, että 95-98% kaikesta leiriin toimitetusta Zyklon B:stä käytettiin sen alkuperäiseen tarkoitukseen, eli vaatteiden ja tilojen puhdistamiseen syöpäläisistä,[115] ja hän viittaa Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien löydöksiin tämän tueksi.[116] Ja itse asiassa, suhteessa ihmismäärään Auschwitzin leirissä, tähän leiriin toimitetut Zyklon B -määrät eivät ylittäneet määriä, mitä muihin keskitysleireihin toimitettiin, joista tiedetään, että joukkotuhontaa niissä ei tapahtunut. Selvästi, vuosittain Auschwitziin toimitettu määrä ei edes riittänyt, koska pilkkukuume-epidemioita ei koskaan saatu kokonaan estetyiksi. Nämä huomiot osoittavat, että rakennusten 5a ja 5b syöpäläistenhävityskammiot eivät voineet olla käytössä kuin kerran päivässä.

4.2. Ihmisten kaasuttaminen

4.2.1. Silminnäkijöiden todistukset

Mitä silminnäkijöiden todistusten rehellisyyteen ja uskottavuuteen tulee, Pressac itsekin tuomitsee ne ajoittain melko ankarasti.[117] Hän yrittää selittää epätotuuksia, mahdottomuuksia ja liioitteluja, ja monissa tapauksissa hän korjaa ne. Esimerkiksi Pressac arvioi uhrien määrän per kaasutus huomattavasti alemmaksi kuin silminnäkijät, jotka kertovat tämän tästä useista tuhansista uhreista per sykli.[118] Koska uhrien määrä Auschwitzissa on virallisesti laskettu neljästä miljoonasta noin miljoonaan [119] sitten kevään 1990, Pressac, tukeutuen pääasiassa D. Czechin teokseen,[120] on manipuloinut todistajien väittämiä heijastamaan näitä uusia lukuja. Seuraava kuvaa proseduureja väitetyssä ihmisten murhaamiseen tarkoitetussa kaasutuksessa eri tiloissa, kuten Pressac uskoo voivansa rekonstruoida ne seuraten hänen silminnäkijöiden todistusten korjaustaan [minun kommenttini hakasulkeissa]:

Krematorio I:

500-700 uhria riisuuntuu ovien ulkopuolella; "kaasukammioon" (ruumishuoneeseen) käydään sisään uunihuoneen kautta [ohittaen kasoittain ruumiita edellisestä erästä, jotka odottavat krematointiaan. Tämä skenaario näyttää uskomattomalta, koska vaaditaan, että nämä kasat ohittavat uhrit olisivat pysyneet rauhallisina.]; Zyklon B tuodaan sisään [olemattomien] sisäänlaittoluukkujen kautta; kun uhrit ovat kuolleet (noin viisi minuuttia myöhemmin [joka on mahdotonta]) ilmanvaihtolaitteet kytketään päälle; noin 15-20 minuutin ilmanvaihdon jälkeen ovi uunihuoneeseen avataan, kammio siivotaan - joskus ilman suojanaamarien käyttöä työntekijöiden puolelta [joka olisi ollut hyvin vaarallista, ellei tappavaa] - ja uhrit krematoidaan.[121] Pressacin mukaan vain muutama kaasutus tapahtui täällä, uhrien määrän ollessa alle 10 000.[122]

Krematoriot II & III:

800-1200 uhria riisuuntuvat ruumishuone 2:ssa; he käyvät sisään ruumishuone 1:n ("kaasukammioon"); Zyklon B tuodaan sisään [olemattomien] sisäänlaittoluukkujen kautta; kun uhrit ovat kuolleet (viidessä minuutissa [mikä on mahdotonta]) ilmanvaihtolaitteet kytketään päälle; arviolta 20 minuutin kuluttua ovet avataan; ruumiit, veren, oksennuksen ja ulosteiden peitossa, huuhdellaan paloletkulla; ruumiit poistetaan, yleensä ilman suojanaamarien käyttöä työntekijöiden puolelta [joka jälleen olisi ollut hyvin vaarallista, ellei kuolettavaa]; krematointi tapahtuu ensimmäisessä kerroksessa.[123] Pressacin mukaan uhrien yhteislukumäärä krematorio II:lle oli noin 400 000 (keskimäärin yksi kaasutus per päivä), 350 000 krematorio III:lle.[124]

Krematoriot IV & V:

Useampi sata uhria riisuuntuu ovien ulkopuolella sään salliessa, muulloin ruumishuoneessa; uhrit kävelevät "kaasukammioon" [ohittaen kasoittain ruumiita edellisestä erästä, jotka odottavat krematointiaan...] Zyklon B heitetään sisään sisäänlaittoluukuista, tikapuilta; 15-20 minuutin kuluttua ovet avataan; ruumiit poistetaan ruumishuoneeseen tai ulkopuolelle polttokuoppiin krematorio V:n takana, työntekijöiden joskus käyttäessä suojanaamareita ja joskus taas ei [joka olisi kuolettavaa, koska mitään ilmanvaihtojärjestelmää ei ole poistamassa HCN-pitoisuutta]. Pressacin mukaan uhrien lukumäärää on vaikea arvioida, oletettavasti suunnilleen 100 000 per krematorio.[125] Sama pätee bunkkereihin I ja II.

Pressac toistuvasti mainitsee 12g vetysyanidia per m3, tai 1% vol. -pitoisuuksia. Tukeakseen tätä väitettään hän viittaa moniin silminnäkijöiden kertomuksiin, joissa väitetään, että neljästä kuuteen kilon tölkkiä[111] Zyklon B:tä tyhjennettiin krematorioiden II ja III "kaasukammioihin" (ruumishuoneisiin), mikä tosiaan sopii 1% vol. -pitoisuuteen.[126]

Toinen epäsuora ja varmasti kaikkein ratkaisevin lähde sen määrittämiseksi, minkälaisia määriä vetysyanidia käytettiin, ovat todistajien väittämät kaasutusajat. Nämä ajat ovat aina pelkissä minuuteissa,[127] ja on epäilemättä oikeutettua ihmetellä, kuinka todistajat voivat mitenkään tietää tämän, koska tavanomaisten kertomusten mukaan "kaasukammioiden" ovissa oli korkeintaan yksi tirkistysreikä, jonka SS-lääkärit väitteiden mukaan varasivat itselleen valvoakseen tapahtumien kulkua.[128] Sellaiset todistajat olisivat näin ollen ainoat, jotka eivät raportoi kuulopuheiden perusteella. Vuoden 1992 raportissaan professori G. Jagschitz siteeraa yhtä tällaista "pätevää" todistajaa.[129] Auschwitzin leirin lääkäri, jonka sanoja hän lainaa - tri. Horst Fischerin, joka väittää usein valvoneensa itse "kaasukammio"-teloituksia - raportoi kahden-kolmen minuutin kaasutusajoista, mikä sopii yhteen kaikkien muiden todistajien suuren enemmistön väitteiden kanssa, mukaan lukien SS-mies Hans Münch haastattelussa, jonka tämä kirjoittaja suoritti.[128] Entinen leirin komendantti R. Höss myös puhui kolmesta, poikkeuksellisissa tapauksissa 15 minuutista.[130] Sellainen suhteellisen nopea teloitus vaatisi vastaavasti suuria määriä Zyklon B:tä. Arvioitu määrä tullaan määrittämään seuraavassa.

4.2.2. Silminnäkijätodistusten kritiikkiä

Emme tule käsittelemään läpikotaista silminnäkijöiden todistajanlausuntojen kritiikkiä tässä, joka on tehty jo muualla,[131] vaan keskitymme vain kahteen fyysiseen ongelmaan, ja tulemme sivuuttamaan sen tosiasian, että krematorioiden I-III katoilla ei ollut Zyklon B:n sisäänlaittoluukkuja (mikä on hieman groteskia, mutta muuten pitäisi lopettaa kaikki lisäanalysointi). Arvioidaksemme sitä, mihin asti viralliset silminnäkijöiden todistajanlausunnot ja muut kertomukset väitetyistä kaasutusproseduureista vastaavat todellisuutta, täytyy ottaa harkintaan seuraavat tekijät:

  1. Onko väitetty kaasutusproseduuri fyysisesti mahdollinen, ja jos on, missä olosuhteissa?
  2. Minkälainen aika olisi vaadittu täynnä ruumiita olevien tilojen tuulettamiseen? Tai: Olivatko väitetyt puhdistusoperaatiot kammioissa mahdollisia?[132]

4.2.2.1. Myrkytys vai tukehtuminen?

Jos oletetaan, että teloitusaika oli suurin piirtein samaa luokkaa kuin amerikkalaisissa kaasukammioissa (10 minuuttia, noin 0,3% vetysyanidipitoisuudella per kuutiometri) silloin 0,3 tilavuusprosentin pitoisuus (3,6 g/m3) on täytynyt vallita jopa "kaasukammion" takimmaisessakin nurkassa viimeistään teloitusprosessin lopussa, ts. kymmenen minuutin kuluttua. Kun otetaan huomioon krematorioiden II ja III ruumishuone 1:n vapaa ilmatila 430 m3[133], tämä vastaa noin 1,5 kg tasaisesti levitettyä vetysyanidia. Koska 5-10 minuutin jälkeen kantoaine on vapauttanut vain 10% vetysyanidistaan, silloin teloitus, joka vie vain muutaman minuutin, vaatisi kymmenen kertaa tämän suuruisen määrän käyttöä, ts., ainakin 15 kg Zyklon B:tä. Tämä tietysti toimisi vain sillä ehdolla, että vapautunut vetysyanidi saavuttaisi uhrit saman tien, mitä ei voida odottaa suurissa ja tupaten täyteen ihmisiä ahdetuissa huoneissa. Huomaamme näin ollen, että väitteiden mukaiset kaasutusmenettelyt olisivat vaatineet ainakin 20 kg Zyklon B:tä per kaasutus. Todistajien itse asiassa väittämät määrät - 5-12 kg - näin ollen vastaavat parhaimmillaan ehdotonta vaadittua minimiä.

Yksityiskohtaisten laskelmien perusteella demonstroitiin, että uhrit eivät voineet mitenkään hengittää kammion käytettävissä ollutta ilmamäärää (400 m3) enemmän kuin kerran niiden 5-10 minuutin aikana, minkä "kaasukammioon" suljetut ihmiset väitteiden mukaan vielä elivät myrkkykaasun sisäänlaskemisen jälkeen.[134] Tämä osoittaa, että uhrien hengitys ei voinut vähentää myrkkykaasupitoisuutta ilmassa merkittävästi alle 50 prosentin sen hypoteettisesta alkumaksimipitoisuudesta. Kuitenkin, koska Zyklon B sisältää 90% alkuperäisestä pitoisuudestaan vielä ensimmäisten 5-10 minuutin jälkeenkin levittämisestään, ts. uhrien kuoleman jälkeen, ilman myrkkykaasupitoisuus tulee jatkamaan nousuaan. Tämä osoittaa, että todistajien väittämissä olosuhteissa uhrit eivät ole voineet hengittää sisään (ts. suodattaa pois) kuin vain pienen murto-osan käytetystä myrkystä.

Ajoittain esiin otettu teoria, että uhrit olisivat imeneet kaiken myrkkykaasun itseensä,[135] vaatisi, että olisi käytetty hyvin pieniä määriä myrkkykaasua, jotta ihmiset olisivat voineet toimia elävinä suodattimina koko höyrystymisen ajan, ts. sen ajan, mitä Zyklon B vapautti myrkkyä (ainakin kaksi tuntia). Tämä tarkoittaa myrkkyannoksia, jotka olisivat liian pieniä heidän tappamiseensa, ts. pitoisuudet olisivat olleet alle 0,01 tilavuusprosenttia - tarkoittaen, että alle 500 g Zyklon B:tä olisi käytetty.

Voidaan kuitenkin osoittaa, että uhrit tässä ilmatiiviissä kammiossa olisivat luultavasti tukehtuneet vain tunnin jälkeen ja ilman mitään myrkkykaasua,[134] joten jopa näissä olosuhteissa uhrien täydellinen vetysyanidin imeminen itseensä olisi epäonnistunut johtuen hitaasta vetysyanidin höyrystymisestä Zyklon B -kantoaineesta. Näin ollen tämä teoria ei pelkästään ole ristiriidassa silminnäkijöiden lausuntojen kanssa mitä tulee Zyklon B:n määriin ja teloituksen nopeuteen, vaan myös teknisesti täysin järjetön, koska jos uhrit olisivat kuolleet tukehtumalla, ei olisi ollut tarvetta käyttää kallista Zyklon B:tä, jota oli muutenkin niukalti tarjolla ilman tuhlaamistakin.

4.2.2.2. "Kaasukammioiden" tuuletusnopeus

Seuraava tulee auttamaan selittämään jokseenkin monimutkaista matemaattista konseptia. Kuvitelkaa, jos vain viitsitte, että jollekulle annetaan ämpäri, jossa on 100 sinistä palloa. Jokaisen kerran kun hän kurkottaa ämpäriin, hän laittaa sekaan yhden punaisen pallon, sekoittaa hetkisen sisältöä ja katsomatta ottaa pois summittaisesti valitun pallon. Kuinka usein hänen täytyy tehdä tämä ennen kuin vain 50 sinistä palloa on jäljellä ämpärissä ja kaikki muut ovat punaisia? Vihje: Olettaen, että hän on jo vaihtanut puolet sinisistä palloista punaisiin, mikä on todennäköisyys, että ottaessaan sokkona pois toisen pallon, hän ottaa punaisen sinisen sijasta, näin tyrmäten tarkoituksensa, ts. tarkoittamansa vaihdon? Tämä on sellainen ongelma, joka nousee huoneen tuulettamisessa, kun seisonut ja tuore ilma sekoittuvat. Se tarkoittaa, että kestää huomattavasti pidempään onnistuneesti tuulettaa huone kuin mitä yleisesti otaksutaan. Yllä kuvatussa tapauksessa vaatii keskimäärin 70 pallonvaihtoa ennen kuin puolet sinisistä palloista on korvattu punaisilla.[136]

Laskelmat ovat osoittaneet, että tuuletuskeinot väitetyissä krematorio II:n ja III:n "kaasukammioissa" Birkenaussa - keinot, jotka oli suunniteltu vain tavallisten ruumishuoneiden tuulettamiseen - olisivat voineet suorittaa korkeintaan kuudesta kahdeksaan ilmanvaihtoa tunnissa.[137] Huonon järjestelmän suunnittelun vuoksi (sisääntulo heti ulostulon yläpuolella) ja huoneen väitetty äärimmilleen täyttyminen ruumiista huomioiden, puoli tuntia ei olisi koskaan riittänyt harmittomien vetysyaniditasojen saavuttamiseen kaasutuksen jälkeen, vaikka siellä ei olisi enää ollutkaan Zyklon B:tä päästämässä kaasua tuntikausien ajan. Silminnäkijöiden todistukset, joissa väitetään riittävän tuuletuksen tapahtuneen 20-30 minuutissa krematorioiden II ja III ruumishuone 1:ssä eivät näin ollen ole uskottavia.[138]

Tämä pätee sitäkin enemmän krematorioihin IV ja V sekä pahaenteisiin maataloihin (bunkkereihin), jotka olisi voitu tuulettaa vain yhden tai kahden oven kautta. Koska niiden sanotaan myös olleen yhtä tupaten täynnä ruumiita, Zyklon B:n ollessa levinneenä ruumiiden seassa, tuuletusajan olisi pitänyt olla ainakin päivä, saman, mitä vaadittiin normaaleissa huoneiden syöpäläiskäsittelyissä.[139] Mitä vielä, tavallisissa huoneissa olisi mahdollista poistaa Zyklon B ja niissä on tavallisesti ikkunat tuuletuksen mahdollistamiseksi, eivätkä ne ole täynnä ruumiita. Silminnäkijöiden todistukset, joissa kerrotaan työnteosta ilman suojanaamareiden käyttöä näissä "kaasukammioissa" heti tai vähän kaasutuksen jälkeen, ovat näin ollen täysin epäuskottavia. Vaikka työläiset olisivatkin pitäneet suojanaamareita - ruumiiden kantaminen olisi ollut kovaa työtä (aiheuttaen hikoilemista! vrt. osaan 3.1.), ja näissä huoneissa, joissa on korkea vetysyanidipitoisuus, kaikki tällainen työ olisi ollut äärimmäisen riskialtista ihon kautta myrkyttymisen vaaran vuoksi.

4.2.3. Silminnäkijätodistusten arviointi

Jälleen sivuutamme Zyklon B:n sisäänlaittoluukkujen ongelman, jotka osoitettavasti eivät olleet läsnä ruumishuone 1:n katoissa krematorioissa II ja III ja teeskentelemme, että ne todella olivat siellä.

Kyseisten teknisten olojen vallitessa, teloitukset Zyklon B:llä, kuten todistajat ovat ne kertoneet, eivät olisi missään olosuhteissa olleet mahdollisia niin nopeasti kuin jotkut väittävät ("muutama hetki", "välittömästi"), ja "muutamassa minuutissa", ellei olisi käytetty hirvittäviä määriä Zyklon B:tä - missä yhtä aikaa ei olisi ollut järkeä (liian kallista), mikä olisi ollut vaarallista, ja hankalaa. Samaan tapaan kammioiden seinät olisivat altistuneet korkeille vetysyanidipitoisuuksille pitkiksi ajanjaksoiksi. Joukkoteloitukset HCN:llä valtavissa huoneissa olisivat vaatineet kaasumaisen HCN:n käyttöä, joka olisi puhallettu sisään ja levitetty tasaisesti tuulettimilla, tai puhdasta nestemäistä HCN:ää, joka olisi höyrystetty ja levitetty yhdistetyllä lämmitys- ja tuuletuslaitteella.[140]

Väitetty meno "kaasukammioihin" ilman turvatoimia, niissä suoritettu raskas työ - joskus paljain rinnoin ja samalla syöden ja polttaen - ja samanaikainen väite, että suuria määriä myrkkykaasua käytettiin, yhdistyvät todistaen nämä todistajat syyllisiksi vääriin todistuksiin.

Yhtään vähemmän valheellisia eivät ole ne ajat, joita ruumishuone 1:n ("kaasukammioiden") krematorioissa II ja III tuulettamiseen väitetään menneen, koska todistajat lähtivät liikkeelle siitä erheellisestä otaksumasta, että yksi ilmanvaihto poistaisi kaiken myrkkykaasun. Jäljelle jääneen vetysyanidipitoisuuden laskemisen viive tarkoittaa sitä, että realistisessa skenaariossa vaadittava tuuletusaika ylittäisi sen, minkä todistajat ovat kertoneet kymmenkertaisesti tai ylikin (vähentynyt kierto ruumiiden vuoksi, ilman "oikosulku", kaasun jälkimuodostuminen Zyklon B:stä). Myös jatkuvan kaasun jälkimuodostumisen jäljellä olevasta Zyklon B:stä luoma ongelma, joka olisi tehnyt työn kammioissa ilman suojavaatteita mahdottomaksi alle kahden tunnin sisällä jopa jatkuvalla tuulettamisella, todistaa, että todistajat eivät ole kertoneet totuutta.

Krematorioiden IV ja V sekä bunkkerien I ja II "kaasukammioiden" olisi pitänyt olla suunniteltu ja rakennettu joukkomurhan välineiksi mikäli väitetyt suunnitellut ja käynnissä näiden tilojen rakennuksen aikana olleet joukkokaasutukset olisivat todella tapahtuneet; kuitenkin jopa Pressac myöntää, että väitetyt kaasutusproseduurit olivat epäloogisia ja naurettavia sekä äärimmäisen vaarallisia erityisesti Sonderkommandoille. Kaiken tämän edessä kukaan, joka lähestyy tätä aihetta tieteellisestä ja teknisestä perspektiivistä, ei voi muuta kuin tulla tulokseen, että väitetyt murhaajat menivät äärimmäisen pitkälle kehittääkseen kaikkein kalleimman, monimutkaisimman, vaarallisimman ja ongelmallisimman tavan tappaa ihmisiä joukoittain. Esimerkiksi I.G. Farbenwerke AG:n hiiltä jalostaneet BUNA:n laitokset vain muutaman mailin päässä olisivat helposti voineet tarjota halpaa hiilimonoksidirikasta hiilikaasua myrkyttämistä varten, tai pullotettua typpeä tukehduttamista varten.[141] Auschwitzissa kuitenkin, kaikista paikoista, sen piti olla tämä kallis, niukka ja hankalasti käytettävä Zyklon B jota käytettiin, vaikka sitä tarvittiin kipeästi joka puolella syöpäläistentorjuntaan. Kuitenkin muissa väitetyissä tuhoamisleireissä kaukana BUNA-tehtaasta hiilimonoksidia sanotaan käytetyn ihmisten tappamiseen ja valmistetun tätä tarkoitusta varten Diesel-moottoreilla, jotka oli saatu sotasaaliiksi jääneistä venäläisistä tankeista, joiden pakokaasut kuitenkin sisältävät vain ei-tappavia määriä hiilimonoksidia käytettäessä vapaalla (kuten niitä olisi täytynyt käyttää).[142]

Täytyy käsittää, että lähellä Auschwitzin väitettyjä murhaamiseen tarkoitettuja "kaasukammioita" oli äärimmäisen tehokkaita syöpäläistenhävitystiloja, joissa oli ilmalukot, lämmitys, voimakkaat tuulettimet jne., ja kaikki niistä oli rakennettu ennen väitettyjä murhaamiseen tarkoitettuja "kaasukammioita". Vieläpä siihen aikaan kun nämä väitetyt "kaasukammiot" rakennettiin, teknologia elottomien esineiden kaasulla käsittelyyn oli edistynyt valtavasti ja sellaisten tilojen tuottaminen oli täydessä vauhdissa. Jokapäiväisestä käytännön kokemuksesta syöpäläisten hävittämisessä ero ajallisissa ja aineellisissa (Zyklon B-) vaatimuksissa mitä tulee kaasukäsittelyyn kiertoilman kanssa ja ilman on täytynyt olla hyvin tunnettu. Voisi näin ollen odottaa, että olisi sovellettu ainakin samanlaisia teknologisia standardeja väitetyissä murhaamiseen tarkoitetuissa kaasutustiloissa, mutta selvästikään mitään edes lähelle sellaisia standardeja tulevaa ei tosiasiassa käytetty.

Propagandistisista syistä olisi ollut ilmeistä esittää sellaisia tiloja kuin syöpäläistenhävityskammiot rakennuksissa 5a ja 5b murhaamiseen tarkoitettuina "kaasukammioina". Kuitenkaan koskaan ei sellaista yritetty, eikä ole myöskään silminnäkijänlausuntoja, joissa väitettäisiin näitä huoneita käytetyn tällaiseen. Vieläpä rakennuksen 5b syöpäläistenhävityshuoneen ovet - molemmat esitetty rakennuspiirustuksissa ja sellaisina kuin ne tänä päivänä ovat olemassa - aukeavat sisäänpäin, mikä tarkoittaa, että missä tahansa joukkokaasutuksessa ovien edessä makaavat ruumiit olisivat estäneet näiden ovien avaamisen jälkeenpäin. Nämä huoneet näin ollen eivät todellakaan koskaan olleet käytössä teloitus-"kaasukammioina".

Kommentoimme vain lyhyesti laajalle levinnyttä uskomusta, että myrkkykaasu tuli väitettyihin teloitus-"kaasukammioihin" suihkujen suuttimien kautta. Zyklon B:ssä aktiivinen aine vetysyanidi on imeytyneenä kiinteään kantoaineeseen, pääasiassa kipsiin, ja sitä vapautuu vain hiljalleen. Koska myrkky ei ole nestemäistä eikä paineistettua kaasua, vetysyanidia tästä tuotteesta ei olisi koskaan voitu kanavoida ohuiden vesiputkien ja suihkujen kautta. Mitkä tahansa suihkut, todelliset tai lavasteet, olisivat näin ollen voineet palvella vain uhrien pettämisessä, mutta eivät koskaan myrkkykaasun sisään tuomisessa. Kaiken yleensä aiheelle ominaisen väittelyn ja erimielisyyden keskelläkin tästä kyseisestä kohdasta vallitsee yleinen konsensus.

5. Kemiallisten analyysien arvioiminen

5.1. Näytteet

Ennen kun ottaa näytemateriaalia väitetyistä Auschwitzin "kaasukammioista", tulisi varmistaa, että materiaali on itse asiassa alkuperäistä, ja tutkia sen sodanjälkeistä historiaa. Krematorioiden IV ja V kivijalat ja kantavat seinät, jotka ovat nähtävissä tänä päivänä, rakennettiin sodan jälkeen museohallinnon toimesta.[143] Koska käytetyn materiaalin alkuperä on epävarma, ei juuri ole järkeä ottaa näytteitä täältä.[144] Uskomattoman hyvällä onnella krematorio II:n "kaasukammio" (ruumishuone 1) on kuitenkin suurimmaksi osaksi selvinnyt ehjänä tähän päivään asti. Lukuun ottamatta kahta reikää katossa, joita käsiteltiin osassa 2.4.1. (kuva 6, 7), rakennusmateriaalit eivät ole pelkästään kiistämättä alkuperäisiä ja saaneet olla rauhassa muutoksilta, vaan myös suurimmaksi osaksi suojassa sään vaikutuksilta katon ansiosta. Mitä vielä, Pressacin mukaan, tämä huone oli väitteiden mukaan se keskeinen paikka, näin sanoaksemme, väitetylle joukkomurhalle. Tässä paikassa suurimman osan kaasutuksista sanotaan tapahtuneen. Näytteiden ottaminen täällä on näin ollen sopivaa, ei vain materiaalin alkuperäisen luonteen ja historian ansiosta, vaan myös niiden tulosten vuoksi, mitä analyysin voidaan odottaa palauttavan. Jos rautasinisiä jäämiä odotetaan murhaamiseen tarkoitetuista "kaasukammioista", niin silloin tämä on se paikka, missä kannattaa tehdä tutkimuksia. Tähän päivään mennessä maininnan arvoisia näytteiden ottoja on ollut kolme: [145] Leuchterin, [1] Rudolfin [19] ja Ballin. [144] Lukijaa viitataan tutustumaan näihin lähteisiin lukeakseen yksityiskohtia näytteiden otosta ja luonnehdinnasta.

5.2. Analyysien tulokset

Taulukko 3 tekee yhteenvedon kaikkein tärkeimmistä tuloksista mitä on saatu materiaalinäytteiden analyyseistä mitä niiden syanidipitoisuuteen tulee (syanidit = vetysyanidiyhdisteet). Taulukon ensimmäinen osa heijastaa näytteitä, jotka on otettu väitetyistä "kaasukammioista". Toinen osa liittyy näytteisiin syöpäläistenhävityskammioista. Kolmas esittää analyysien tulokset näytteistä, jotka eivät liity "kaasukammioihin" eivätkä syöpäläistenhävityskammioihin. Tämä olisi itse asiassa myös sopiva kategoria kaikille näytteille, jotka on otettu rekonstruoiduista krematorioiden IV ja V kantavista seinistä, kuten myös maataloista ("bunkkereista"), joiden rakennusmateriaalien alkuperää ei tunneta. Kontrollinäytteiden perusteella voidaan osoittaa, että näytemateriaalin luonteen vuoksi alle 10 mg/kg pitoisuudet ovat epäluotettavia ja näin ollen niitä täytyy pitää arvottomina (katsokaa kontrollianalyysit näytteistä R 3 & 8). [146] Voidaan näin ollen nähdä asia niin, että väitetyt "kaasukammiot" paljastavat samoja pitoisuuksia vetysyanidijäämiä kuin mikä tahansa summittaisesti valittu rakennus - toisin sanoen, joista mitkään eivät ole tarpeeksi suuria tulkittavaksi luotettavasti. Alhaisten syanidijäämien epäluotettavuudelle antaa lisää painoa romahtaneesta baijerilaisesta maatalosta otettu näyte, oma näytteeni nro 25, josta löytyy korkein syaniditaso kaikista näytteistä tässä ryhmässä (9.6 mg/kg, havaittavissa luultavasti alhaisen CaCO 3 -määrän vuoksi tiilissä), ja Leuchterin näyte nro 28 krematorio I:stä, jonka hän virheellisesti otti seinästä, joka vuoteen 1944 asti kuului pesuhuoneeseen, eli toisin sanoen se ei ollut osa väitettyä "kaasukammiota" (1.3 mg/kg). Vastakohtana syöpäläistenhävitysparakkien jäämämäärät vaihtelevat 1 000-10 000 mg/kg -välillä, tarkoittaen, että 0,1-1% rappauksesta (ei koko seinästä!) itse asiassa koostuu syanideista. Näitä löydöksiä Auschwitz-museon johtaja ei pelkästään jätä kyseenalaistamatta, vaan jopa selkeästi vahvistaa.[46] Koska tulokset eivät enää ole epäilyksen kohteena, me kehotamme, että enempää näytteitä ei otettaisi ilman virallista siunausta, etteivät tilat kärsisi samaa kohtaloa kuin Berliinin muuri.

5.3. Tulosten tulkitseminen

5.3.1. Rudolfin tulkinta

Näiden täysin selvien tulosten ja sen faktan valossa, ettei niitä voida selittää millään rautasinisen disintegroitumisprosesseilla, mikä pysyy stabiilina hyvin pitkiä aikoja, kysymys, johon täytyy vastata, on kuinka nämä tulokset tulee tulkita tieteellisesti.

Ensinnäkin täytyy olla huolellinen vertaillessaan analyysien tuloksia näytteistä, jotka on otettu syöpäläistenhävityskammioista, niihin, jotka on otettu väitetystä murhaamiseen tarkoitetusta kaasukammiosta. Syy tähän on se, että erityisesti syöpäläistenhävitystilojen tapauksessa on monia tekijöitä, jotka ovat tuntemattomia ja jotka voivat vaikuttaa tulosten tulkintaan:

  1. BW 5a:n ja 5b:n syöpäläistenhävityskammioiden tapauksessa ei ole tiedossa, kuinka paljon aikaa kului siitä kun niiden seinät rapattiin, siihen kun niitä alettiin käyttää tarkoitukseensa.
  2. Emme näin ollen voi täsmällisesti määrittää seinien a) täsmällistä kosteutta ja b) emäksisyyttä sinä aikana, kun niitä alettiin käyttää.
    1. Yksikerroksiset tiiliseinät, kuten syöpäläistenhävitystilojen BW 5a ja 5b tapauksessa, ovat normaalisti melko kylmiä ja näin ollen märkiä talviaikaan. Niinpä, jos nämä tilat otettiin käyttöön syksy- tai talviaikaan välittömästi sen jälkeen kun ne oli rapattu, niiden seinät olisivat varmasti absorboineet valtavia määriä HCN:ää ja luultavasti muuntaneet sen pitkään stabiileiksi rautasyanidiyhdisteiksi jo aivan ensimmäisen kaasutuksen aikana (verrattavissa siteerattuun rakennusvauriotapaukseen [102]). Onneksi voimme vertailla tuloksia näytteistä, jotka otettiin sisäseinästä (nro 12 & 13) syöpäläistenhävitystila BW 5a:n ulkoseinistä otettujen kanssa (9,11,20,22) mikä selkeästi osoittaa, että jopa kuivat ja lämpimät seinät muodostavat suuria määriä rautasinisiä jäämiä.
    2. Lisäksi, koska SS:llä oli valtavia ongelmia raivoavan pilkkukuume-epidemian kanssa, se ei varmasti odottanut täiden vastaisen taistelun aloittamista siihen asti kunnes hiljattain valmistuneiden syöpäläistenhävitykseen käytettyjen kaasukammioiden rappaus olisi pH-arvoltaan neutraali.

Toisaalta, piirteet krematorio II:n ruumishuone 1:n seinillä voidaan määrittää helpommin:

  1. Me tiedämme, että kemiallisen koostumuksensa vuoksi maanalaisten ruumishuoneiden rappaukseen käytetty sementtilaasti pysyy erittäin emäksisenä monia kuukausia.
  2. Me tiedämme, että tällä sementtilaastilla on yleisesti huomattavasti suurempi taipumus absorboida kaasumaisia ja nestemäisiä yhdisteitä kuin kalkkilaastilla, jota syöpäläistenhävitystiloissa on käytetty.[147]
  3. Me tiedämme, että seinät lämmittämättömissä maanalaisissa huoneissa ovat suhteellisen kylmiä ja erittäin kosteita, mikä lisää HCN:n absorboitumista valtavasti (arvioitu keskimääräinen seinän lämpötila 10°C ja on järkevää olettaa suhteellisen ilmankosteuden olevan noin 100% tasolla, lisäten absorboitumista noin kymmenkertaiseksi verrattuna seinään, jonka lämpötila on 20°C ja suhteellinen ilmankosteus noin 45%). [148]

On näin ollen järkevää olettaa, että krematorio II:n ja III:n ruumishuoneiden märkien ja kylmien sementtirapattujen seinien massiivisesti suurempi ja pitkään kestävämpi taipumus muodostaa pitkään stabiileja syanidiyhdisteitä voisi helposti kompensoida jokseenkin lyhyemmän ajan, mitä ne olivat altistuneina myrkylliselle kaasulle, jos verrataan skenaarioihin lämpimissä, kuivissa ja lyhyen aikaa emäksisissä syöpäläistenhävityskammioiden sisäseinissä.

Niinpä tämän kirjoittajan vakaa käsitys on, että näissä krematorio II:n ja III:n ruumishuoneissa käytetyn sementtilaastin korkea kosteustaso ja suhteellisen pitkään kestävä emäksisyys yhdessä realististen murhaamiskaasutus-skenaarioiden kanssa (korkeat HCN-pitoisuudet, hidas ilmanvaihtoprosessi) olisivat johtaneet pitkään stabiilien syanidiyhdisteiden muodostumiseen sellaisessa määrin, että niitä pitäisi yhä tänä päivänäkin olla helposti havaittavissa. Eikä vähiten sen vuoksi, että olosuhteet näissä ruumishuoneissa ovat hyvin samanlaisia kuin niissä, joita kuvailtiin aiemmin viitatussa rakennusvaurio-tapauksessa,[102] jota siteerataan kokonaan ja siitä edelleen analysoidaan tämän teoksen liitteessä 1.

((Seuraava Taulukko 3. ei näy oikein tässä, joten katsokaa se alkuperäisestä englannin kielisestä käännöksestä: http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndgcger.html#ftnref148))

Taulukko 3: Syanidipitoisuudet Auschwitzin ja Birkenaun "kaasukammioiden" ja syöpäläistenhävityskammioiden seinissä

Nro

Paikka

Näytteen ottaja

pitoisuus [CN-] mg/kg

1-7
8
9
10,11
13,14
15
16
17-19
20
21
22
23,24
25
26
27
29
30
31

Krematorio II, ruumishuone 1 ("kaasukammio")
Krematorio III, ruumishuone 1 ("kaasukammio")
Krematorio III, ruumishuone 1 ("kaasukammio")
Krematorio III, ruumishuone 1 ("kaasukammio")
Krematorio IV, kantavan seinän jäänteet
Krematorio IV, kantavan seinän jäänteet
Krematorio IV, kantavan seinän jäänteet
Krematorio IV, kantavan seinän jäänteet
Krematorio IV, kantavan seinän jäänteet
Krematorio V, kantavan seinän jäänteet
Krematorio V, kantavan seinän jäänteet
Krematorio V, kantavan seinän jäänteet
Krematorio I, ruumishuone ("kaasukammio")
Krematorio I, ruumishuone ("kaasukammio")
Krematorio I, ruumishuone ("kaasukammio")
Krematorio I, ruumishuone ("kaasukammio")
Krematorio I, ruumishuone ("kaasukammio")
Krematorio I, ruumishuone ("kaasukammio")

Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter
Leuchter

0,0
1,9
6,7
0,0
0,0
2,3
1,4
0,0
1,4
4,4
1,7
0,0
3,8
1,3
1,4
7,9
1,1
0,0

1
2
3

Krematorio II, ruumishuone 1 ("kaasukammio")
Krematorio II, ruumishuone 1 ("kaasukammio")
Krematorio II, ruumishuone 1 ("kaasukammio")

Rudolf
Rudolf
Rudolf

7,2
0,6
6,7/0,0

3
4
5
6

Krematorio II, ruumishuone 1 ("kaasukammio")
Krematorio III, ruumishuone 1 ("kaasukammio")
Valkoinen maatalo, kivijalan jäänteet
Krematorio V, kantavan seinän jäänteet

Ball
Ball
Ball
Ball

0,4
1,2
0,07
0,1

32

Syöpäläistenhävityshuone B1a BW 5a, sisäpuoli

kkLeuchter

1,050,0

9
11
12
13
14
15a
15c
16
17
18
19a
19b
20
22

Syöpäläistenhävityshuone B1a BW 5a, sisäpuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1a BW 5a, sisäpuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1a BW 5a, sisäpuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1a BW 5a, sisäpuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1a BW 5a, ulkopuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1a BW 5a, ulkopuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1a BW 5a, ulkopuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1b BW 5b, ulkopuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1b BW 5b, sisäpuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1b BW 5a, puuta ovenkarmista
Syöpäläistenhävityshuone B1b BW 5b, sisäpuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1b BW 5b, sisäpuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1b BW 5a, sisäpuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1b BW 5a, sisäpuoli

Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf

11,000,0
2,640,0/1,430,0
2,900,0
3,000,0
1,035,0
1,560,0
2,400,0
10,000,0
13,500,0
7,150,0
1,860,0
3,880,0
7,850,0
4,530,0

1
2

Syöpäläistenhävityshuone B1b BW 5b, sisä- ja ulkopuoli
Syöpäläistenhävityshuone B1b BW 5a, sisä- ja ulkopuoli

Ball
Ball

3,170,0
2,780,0

28

Krematorio I, pesuhuone

Leuchter

1,3

5
6
7
8
23
24

Vankiparakki
Vankiparakki
Vankiparakki
Vankiparakki
Vankiparakki
Vankiparakki

Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf
Rudolf

0,6
<0,1>

25

Käsittelemätön tiili romahtaneesta baijerilaisesta maatalosta

Rudolf

9,6/9,6

Pitoisuudet ovat mg syanidia (CN-) per kg rakennusmateriaalia (tiiltä, laastia, betonia, rappausta). Alle 10 mg/kg syanidiarvot ovat epävarmoja, alle 1-2 mg arvoja antavia näytteitä pidetään syanidivapaina. Jos on annettu kaksi arvoa, toinen arvo antaa eri yhtiön suorittaman kontrollianalyysin tuloksen.

Kaavio 2: Tulokset syanidijäämien testaamisesta materiaalinäytteistä "kaasukammioista", syöpäläistenhävityskammioista ja muista paikoista Auschwitzissa ja Birkenaussa. Vast. näytenumerot, katsokaa Taulukko 3. L=Leuchter, B=Ball, R=Rudolf. (Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana)

5.3.2. Eri tulkintojen kritiikki

On ollut useampia tapoja tulkita näitä tuloksia, joista teen yhteenvedon ja joita kritisoin tässä lyhyesti.[149]

Löytöihini on joukko vastavetoja, jotka minun silmissäni tähtäävät heikoilla argumenteilla vääriin kohtiin. Ts. Bailer[15][23], Markiewiecz et al.[11] ja Clair [25] ovat väittäneet, että rautasinistä ei voi muodostua tiilirakenteisiin pelkästään vetysyanidikäsittelyn seurauksena. Tämä on todistettu riittävän hyvin vääräksi väitteeksi.[150] Sen sijaan he selittävät syöpäläistenhävityskammioiden seinien sinisen värin maaliksi, joka laitettiin sodan aikana tai sen jälkeen. Tämä hypoteesi ei kuitenkaan selitä seuraavia:

  • miksi sininen värjäytymä syöpäläistenhävittämisrakennus 5a:n seinien sisäpuolella ja molempien rakennusten seinien ulkopuolella tiilissä on epäsäännöllistä ja läiskittäistä (elleivät maalarit maalanneet niin sisä- kuin ulkopuoltakin heittelemällä pensseleitä ja muita maaliakantavia esineitä seiniin normaalin maalaamisen sijaan);
  • miksi sisäpuolen väliseinät, jotka lisättiin rakennukseen 5a sen jälkeen kun tämän tilan käyttäminen vetysyanidikäsittelykeskuksena lopetettiin, ovat valkoiset ja vapaat vetysyanidi-yhdisteistä (ellei joku määrännyt, ettei näitä seiniä tule maalata sopimaan yhteen muiden seinien läiskittäisen ulkonäön kanssa); miksi eteläinen väliseinä rakennuksessa 5a, joka sijaitsee kokonaan rakennuksen sisällä, on vain vaaleansininen huolimatta korkeasta syanidipitoisuudesta ja miksi rakennuksen 5b laasti, vaikka se sisältää samantasoisia pitoisuuksia syanidia, on jopa täysin valkoinen (paitsi jos näiden seinien maalaamiseen käytetty väri ei ollut preussinsinistä, ts. rautasinistä, vaan syanidinvalkoista - mitä ei ole vielä keksitty);
  • miksi rakennuksen 5b syöpäläistenhävityskammion seinien syvemmät, pinnan alapuoliset kerrokset ovat vihertävänsinisiä ja kyllästettyjä syanidiyhdisteillä (ellei jostain selittämättömästä syystä näihin käytetty rappauslaasti ollut värjätty siniseksi ennen käyttöä);
  • miksi vain ne kammiot Auschwitzissa, Birkenaussa, Majdanekissa[151] ja Stutthofissa[152] (!), joita käytettiin HCN-käsittelyihin, ovat laikukkaan sinisiä (joissa kukaan ei voisi ihailla sitä) ja kaikki muut seinät kaikissa näissä leireissä maalattiin vain valkoisella kalkkivärillä;
  • miksi niissä ei ole pensselimäisesti laitettua maalikerrosta, mikä viittaisi siihen, että nuo seinät olivat tosiaan maalattuja.[153]

Tosiasia on, että syöpäläistenhävitysrakennusten seinät ovat läpeensä kyllästettyjä vetysyanidiyhdisteillä, joista vain osa tulee näkyviin rautasinisenä, enimmäkseen kosteilla alueilla ja pinnoilla kerääntymisprosessien vuoksi. Nämä tosiasiat voidaan selittää vain HCN-käsittelyjen tuloksena.


Väriosan sivut. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Toinen yritys selittää tulosten eroja väitettyjen teloitus-"kaasukammioiden" ja syöpäläistenhävityskammioiden välillä oli jokseenkin monimutkaisempi. Kuten aiemmin mainittiin, ihmiset ovat herkempiä HCN:lle kuin hyönteiset. Holokaustin puoltajat väittävät, että teloituskaasutukset tehtiin käyttäen vain hyvin pientä määrää vetysyanidia, ja että ne eivät vieneet läheskään niin kauan aikaa kuin elottomille esineille tehdyt syöpäläistenhävityskaasutukset, jotka usein veivät monia tunteja.[154] Nämä kaksi tekijää - alhaiset HCN-määrät ja lyhyemmät käsittelyajat - johtivat jäämien muodostuksen puutteeseen.[10][13][15][155]

Jos muistaa aiemmat löydöksemme, mitä tulee väitteiden mukaan käytettyihin määriin (samantapaisia kuin syöpäläistenhävittämiskaasutuksissa) ja ongelmiin tuuletuksen suhteen, mikä olisi vienyt tunteja ellei päiviä, on melko selvää, että tämä oletus tarvitsee vääriä premissejä. Kemiallisten analyysien tuloksia ei siis voida selittää tällä tavalla.

G. Wellers oli ensimmäinen, joka otti esiin teorian, että uhrit olivat imeneet kaiken vetysyanidin itseensä hengittämällä.[16] Tämä teoria on jo selkeästi kumottu osassa 4.2.2.1.

Välittämättä tieteellisistä faktoista, kuten ne summataan täällä osassa 3.3.2., Markiewicz et al.[11] ja van Pelt[156] ovat väärin väittäneet, että rautasininen häviäisi jouduttuaan alttiiksi ympäristöolosuhteille.

Professori James Roth Alpha Analytic Laboratoriesista Massachusetssin Ashlandista lisäsi hiljattain uuden kornin vitsin tähän debattiin. Puhun tästä tapauksesta tässä koska professori Rothin väitteet saivat laajaa julkisuutta kansainvälisessä mediassa yhteydessä brittiläisen historioitsijan David Irvingin oikeusjuttuun Deborah E. Lipstadtia vastaan.[157]

Vuonna 1988 Rothin laboratorio oli analysoinut muurausnäytteitä väitetyistä "kaasukammioista", jotka oli ottanut Leuchter Auschwitzissa selvittääkseen näiden syanidipitoisuutta. Oikeudenkäynnin Ernst Zündeliä vastaan Torontossa aikana samana vuonna, johon Leuchterin raportti oli hankittu, professori tri. Roth itse oli kuultavana asiantuntijatodistajana. Kymmenen vuotta myöhemmin Errol Morris haastatteli Rothia tästä tapauksesta dokumenttielokuvaansa Mr. Death Fredrick A. Leuchterista. Tämän haastattelun aikana professori Roth teki kaiken mitä vain suinkin pystyi ottaakseen etäisyyttä yhtiönsä tekemien analyysien mahdollisiin seurauksiin. Hänen haastattelunsa sai tärkeyttä vain sen seikan vuoksi, että hollantilainen rakennushistorioitsija professori Robert van Pelt siteerasi Rothia vuoden 1999 asiantuntijaraportissaan, joka oli valmisteltu Irvingin oikeudenkäyntiin. Siinä van Pelt kirjoitti Rothin lausunnoista Morrisin elokuvassa:[158]

"Roth selitti, että syanidi reagoi tiilin tai laastin pinnalla, tunkeutuen materiaaliin korkeintaan kymmenen mikronin tai 0,01 mm syvyydelle, tai yhden kymmenesosan ihmisen hiuksen paksuudesta [...]. Toisin sanoen, jos haluaa analysoida tiilinäytteen syanidipitoisuutta, pitäisi ottaa näyte pinnasta, 10 mikronia paksu, eikä yhtään enempää."

Voidaan osoittaa, että professori tri. James Roth on väärässä seuraavista syistä:

  1. On tosiasia, että Auschwitzin, Birkenaun, Stutthofin ja Majdanekin syöpäläistenhävityskammioiden seinät ovat kyllästettyjä syanidiyhdisteillä, eikä vain pinnallisesti, vaan koko muuraustyön syvyydeltä, kuten olen todistanut ottamalla näytteitä eri syvyyksistä seinästä, vertaa tässä suhteessa erityisesti näytteisiini nro 11, 13, 17, 19b ja 23. Ne todistavat, että vetysyanidi voi melko helposti yltää syviin kerroksiin rappausta ja laastia. Kuitenkin jopa muutkin näytteet, jotka on otettu pinnasta, todistavat, että professori Rothin väite on väärä: Koska suurin osa tänäkin päivänä havaittavissa olevasta syanidista on rautasyanidin muodossa (rautasininen ja toiset syanoferraatit), kuten professori Roth itsekin olettaa, hänen teesinsä tarkoittaisi, että 10-75% rautapitoisuudesta näissä näytteissä on ylemmässä 10 mikrometrissä näytteistäni (0,010 mm), ts. ne ovat alle prosentissa koko näytteen massasta ja loput näytteestä olisi ollut mitä suurimmissa määrin vapaa raudasta. Kuinka tämä suuren osan rautaa muutto ohuelle pintakerrokselle olisi tapahtunut, on minulle täysin selittämättömissä.
  2. Asiantuntijakirjallisuus on vieläpä yksityiskohtaista sen suhteen, että
    1. vetysyanidi on äärimmäisen liikkuva kemiallinen yhdiste, jonka fyysiset ominaisuudet ovat verrattavissa veteen,[159]
    2. joka voi melko helposti läpäistä paksut, huokoiset kerrokset, kuten seinät.[98]
  3. Tämän lisäksi on yleisessä tiedossa, että sementti ja kalkkilaasti ovat erittäin huokoisia materiaaleja, joita voi verrata esimerkiksi sieniin.[160] Sellaisissa materiaaleissa ei ole mitään sellaista kuin määritelty 0,01 mm kerros, jota pidemmälle vetysyanidi ei pääsisi, kuten ei myöskään voi olla syytä, miksi vesi ei voisi läpäistä sientä enemmän kuin millimetrin syvyydeltä. Höyry esimerkiksi, joka käyttäytyy fyysisesti vetysyanidiin verrattavalla tavalla, voi hyvin helposti läpäistä seiniä.
  4. Lopulta syöpäläistenhävityskammioiden ulkopuolisten seinien massiivinen värjäytyminen Birkenaussa ja Stutthofissa, kuten tämän kirjan kannessa olevasta kuvasta näkyy, on selkeästi nähtävissä ja riittävä todiste siitä, kuinka helposti vetysyanidi ja sen liukenevat johdannaiset voivat läpäistä sellaisia seiniä.

Analyyttisen kemian professorina prof. Rothin täytyy tietää tämä, joten voidaan vain ihmetellä, miksi hän levittää tällaista törkeää hölynpölyä. Se, että professori Roth on todellakin pätevä kemisti, voidaan nähdä siitä, mitä hän sanoi valaehtoisessa todistuksessaan asiantuntijatodistajana yllämainitussa Zündel-oikeudenkäynnissä:[161]

"Huokoisissa materiaaleissa, kuten tiilessä tai laastissa, preussinsininen [so. vetysyanidi] voi mennä melko syvälle, kunhan pinta pysyy avoinna, mutta preussinsinisen muodostuessa oli mahdollista, että se sulkisi huokoisen materiaalin ja pysäyttää läpäisemisen."

On myös paljastavaa, että professori Roth mainitsi tässä haastattelussa, että jos hän olisi tiennyt, mistä Leuchterin näytteet olivat peräisin, hänen analyyttiset tuloksensa olisivat olleet erilaiset. Sellainen asenne on juuri se syy, miksi ei koskaan pitäisi kertoa "riippumattomalle" laboratoriolle analysoitavien näytteiden alkuperää. Se, mitä professori tri. Roth on osoittanut tässä, on hänen ammatillisen rehellisyyden puutteensa.

Toinen kumma tarina on Richard Greenin, kemian tohtorin, jolla on melko samanlainen koulutustausta kuin minulla.[26] Maallikko odottaisi kahdelta asiantuntijalta, joilla on samanlainen koulutustausta, samanlaisiin johtopäätöksiin tulemista kysymyksissä, jotka liittyvät heidän asiantuntijatietämykseensä. Mutta näin on vain osittain. Syy tähän on se, että tri. Green sivuuttaa monia faktoja, joita joko tukee dokumentaarinen todistusaineisto - kuten ilmanvaihdon suoriutuminen, joka asennettiin krematorio II:n ja III:n, tai teloitusten nopeus Yhdysvaltain teloituskammioissa - tai asiantuntijakirjallisuus - kuten kylmien, kosteiden seinien suurempi taipumus absorboida vetysyanidia ja sementtilaastin pidempään kestävä emäksisyys verrattuna kalkkilaastiin.

Tri. Green tekee kuitenkin joitakin myönnytyksiä, jotka on tärkeää panna merkille:

  1. Hän on sitä mieltä, että periaatteessa kaikki todistajat kertovat hyvin lyhyistä teloitusajoista, viitaten melkoisen korkean HCN-määrän käyttöön.
  2. Hän on myös sitä mieltä "että Rudolf on oikeassa tai lähes oikeassa mitä tulee sinisten tahrojen muodostumiseen syöpäläistenhävityskammioissa."

Se, minkä hän kuitenkin haastaa, on minkäänlaisten huomattavissa olevien rautasinisten määrien muodostumisen mahdollisuus murhaamiseen tarkoitetuissa "kaasukammioissa". Yksi hänen virheellisistä ja puutteellisista argumenteistaan tämän hänen teesinsä tukemiseksi on se, että hänen näkemyksensä mukaan minkäänlaisia huomattavissa olevia määriä syanidia ei olisi voinut kertyä ruumishuoneiden ("kaasukammioiden") seiniin. Tri. Greenin mukaan yksi päätekijä tähän on muka se seikka, että muuraustyöllä on neutraali pH-arvo, joka estää syanidisuolojen muodostumisen. Kuitenkin, jos tämä olisi totta, kuinka valtavia määriä syanideja kuitenkin kertyi syöpäläistenhävityskammioiden seiniin?

Minun argumenttini tämän suhteen on se, että erityisesti sementtilaastit ja betonit, kuten krematorioiden II ja III ruumishuoneiden seinissä, ovat huomattavan emäksisiä monien viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien ajan, minkä dokumentoin läpikotaisin asiantuntijakirjallisuudella rakennusmateriaalien kemiasta.[162] Niinpä tulin johtopäätökseen, että näillä seinillä oli hyvin suuri taipumus kerätä syanidisuoloja ja muodostaa rautasinistä, jopa enemmän kuin syöpäläistenhävityskammioiden kalkkilaastilla, mikä taas provosoi seuraavan vastauksen tri. Greeniltä:

"[Vuonna 1993] IFRC [Institute for Forensic Research, Cracow - Krakovan oikeustieteellinen tutkimuskeskus, suom. huom.], taas mittasi pH:n [laastinäytteistä väitetyistä kaasukammioista] olevan kuuden ja seitsemän välillä [ts. neutraali]."

Tri. Green ei ilmeisesti konsultoinut mitään kirjallisuutta rakennusmateriaalien kemiasta, koska hän ei siteeraa mitään. Hän luottaa pelkästään Krakovan tutkimuskeskuksen löydöksiin. Saadakseni lukijan näkemään, kuinka virheellinen tri. Greenin argumentointitapa on, sallikaa minun sanoa se vertauskuvallisesti:

Viitaten pariin italialaiseen erittäin asiantuntevaan pizzanpaisto-ohjeeseen, osoitin, että pizza, kun se otetaan uunista, on kuuma tai lämmin melko pitkään (tunnin). Nyt tulee tri. Green mukaan kuvaan väittäen, että olen väärässä, koska hänen puolalainen ystävänsä on juuri mitannut viikko sitten paistetun pizzan lämpötilan, joka on lojunut ympäriinsä missä lie paistamisestaan lähtien. Ja tämä puolalainen tiedemies toteaa, että tämä pizza on todellakin juuri nyt kylmä. Yllätys, yllätys! Mitä pH-arvo näytteistä, jotka on otettu 50 vuotta näiden rakennusten pystyttämisen jälkeen, todistaa niiden pH-arvosta vähän sen jälkeen kun ne rakennettiin? Tri. Greenin tapa argumentoida on mitä lapsellisin.

5.4. Vakava petosyritys

Monet eksterminationistit nojaavat raskaasti Krakovan oikeustieteelliseen tutkimuskeskukseen, ts. Markiewiczin ja kollegojen tutkimukseen, joka julkaistiin 1994. Nämä puolalaiset suorittivat analyysinsä metodilla, jolla ei voitu havaita rautasyanidi-yhdisteitä. He tekivät näin koska he eivät väitteiden mukaan ymmärtäneet, miten sellaiset yhdisteet voisivat muodostua:[11]

"On vaikea kuvitella kemiallisia reaktioita ja fysiokemiallisia prosesseja, jotka olisivat voineet johtaa preussinsinisen [=eli rautasinisen, G.R.] muodostumiseen tuossa paikassa."

Onko kukaan koskaan kuullut, että se, ettei ymmärretä ilmiötä, on syy olla tutkimatta sitä? Näille puolalaisille se ilmeisesti oli. Ja mitä vielä: He eivät edes yrittäneet kumota teoriaani, jonka esitin yhdessä julkaisuistani keväällä 1993.[163] He tiesivät tästä julkaisusta, koska he siteerasivat sitä, mutta vain esimerkkinä väitetyistä kieltäjien ja Hitlerin valkopesijöiden pahoista teoista, jotka he aikoivat osoittaa vääriksi. Tämän pitäisi riittää sen osoittamiseksi, että näiden puolalaisten aikeet olivat erittäin ideologisesti latautuneita. Jos he olisivat olleet puolueettomia tiedemiehiä, he eivät olisi välittäneet Hitlerin pyykin likaisuudesta.

Mitä vielä, he eivät edes yrittäneet selittää, mikä voisi olla syynä korkeaan rautasyanidipitoisuuteen seinän rappauksessa, sisäpuolen laastissa ja jopa ulkopuolen tiilissä, tai niiden läikikkäistä sinistä väriä ilman mitään maalia.

Vaikka he olivatkin peukaloineet analysointimetodiaan, testatessaan ensimmäistä näytesarjaansa kävi ilmi, että vain yhdessä väitetystä murhaamiseen tarkoitetusta "kaasukammiosta" otetussa näytteessä oli minimaalisia syanidipitoisuuksia, vastakohtana syöpäläistenhävityskammiosta otetuille näytteille. Näin ollen puolalaiset peittelivät näitä löydöksiä [164] ja ottivat lisää näytteitä,[11] kunnes löysivät etsimänsä. Tällä kertaa näytteet sekä syöpäläistenhävityskammioista että väitetyistä murhaamiseen tarkoitetuista "kaasukammioista" osoittivat äärimmäisen alhaisia mutta vertailukelpoisia määriä lyhyen aikaa stabiileja syanidijäämiä. Mutta ainakin he myönsivät, että märkä sementtilaasti absorboi paljon enemmän kuin 10 kertaa niin paljon HCN:ää kuin kuiva kalkkilaasti, kuten oletin ekstrapolaatioissani. Seuraavassa taulukossa vertaan puolalaisten, Leuchterin ja itseni hankkimia tuloksia:

Taulukko 4: Eri näytteiden analysoinnin tulosten voimakkuuden vertailua

Tekijä:

Markiewicz et al.

Leuchter

Rudolf

Löydös:


Paikka:

Syanidia ilman rautasyanideja (lyhyen aikaa stabiileja syanideja)

Yhteensä syanidia

Yhteensä syanidia

Syöpäläistenhävityskammiot:

0 - 0,8 mg/kg

1,025 mg/kg

1,000 - 13,000 mg/kg

Väitetty kaasukammio:

0 - 0,6 mg/kg

0 - 8 mg/kg

0 - 7 mg/kg

Vielä senkin jälkeen kun haastoin heidät argumenteillani heidän työstään, [165] puolalaiset kieltäytyivät selittämästä mitenkään epätieteellistä toimintaansa. Tri. Markiewicz, joka ei ole kemisti vaan "spesialisti teknisessä testaamisessa", kuoli 1997. Jäljelle jääneet tutkimuksen kaksi muuta julkaisijaa W. Gubala ja J. Labedz ovat olleet hiljaa aina siitä asti, kuin yössä piileskelevät varkaat.

Osoittaa myös jotain, että näillä puolalaisilla on vankka tukija tri. Greenissä. Vaikka tri. Green on kanssani samaa mieltä siinä, että rautasinistä löytyy syöpäläistenhävityskammioista vetysyanidilla tehtyjen kaasutusten tuloksena, hän kieltäytyy tunnustamasta, että Krakovan tiimin lähestymistapa, missä he jättivät pois rautasinisen analyysistään, oli väärä. Sillä ei ole merkitystä, mitä tuloksia nämä puolalaiset tiedemiehet tuottivat tai mikä heidän tieteellinen mielipiteensä olisi voinut olla: Heidän toimintansa oli äärimmäisen epätieteellistä, koska tiedemiehen kaikkein tärkein tehtävä on yrittää ymmärtää sitä, mitä ei toistaiseksi ole ymmärretty, ja puhua muiden yrityksistä saada se ymmärretyksi. Nämä puolalaiset tiedemiehet tekivät juuri päinvastoin: He päättivät sivuuttaa ja jättää pois sen mitä eivät ymmärtäneet.

Ja hämmästyttävä asia tri. Greenissä on se, että hän - sekä hänen kanssaan professori van Pelt, joka nojaa Greeniin[166] - ei pelkästään puolusta professori Markiewiczin käytöstä kaikin puolin, vaan myös hyökkää minua vastaan kritiikistä puolalaisia tiedemiehiä kohtaan, samalla jättäen mainitsematta kaikki ne syyt mitkä mainitsin siihen, miksi niin tein. Kaiken huipuksi tri. Green jopa puolustaa sitä tosiasiaa, että professori Markiewicz ei koskaan välittänyt vastata mihinkään kritiikkiini vaikka sanoikin, että kritiikki on tiedemiehille kaikki kaikessa. Tri. Green väittää:

"Rudolf valittaa, että Markiewicz et al. eivät ole vastanneet hänen kyselyihinsä. Miksi heidän pitäisi? Mitä uskottavuutta Rudolfilla on, mikä vaatisi heitä vastaamaan jokaiseen hänen vastalauseeseensa, olivatpa sitten miten perusteettomia tahansa?"

Koska tri. Green on samaa mieltä kanssani siitä, että rautasininen, joka on havaittavissa syöpäläistenhävityskammioiden seinissä, on tulos kaasutuksista Zyklon B:llä, hän itse on epäsuorasti myöntänyt, että kaikki vastalauseeni Markiewiczin analyysimetodia kohtaan ovat hyvin perusteltuja, ts. täysi vastakohta "perusteettomille".

Ja miksi tri. Green on sitä mieltä, että minulla ei ole uskottavuutta vaatia keskustelua mistään argumenteistani? Ei sen vuoksi, että minulta puuttuisi tieteellistä pätevyyttä. Ei, hän on sitä mieltä, että minä olen kauhistus näkemysteni vuoksi, ja siksi, että olen ollut yhteiskunnallisen vainon ja poliittisten rikossyytteiden kohteena, joka on johtanut yhteiskunnallisen olemassaoloni totaaliseen tuhoon, kuten myös maineeni ja lopulta vielä vapautenikin. Tri. Green jopa turvautuu minun "valehtelijaksi", "hämärtäjäksi" ja "vihaajaksi" haukkumiseenkin, koska minulla on erilaisia hyvin perusteltuja mielipiteitä.

Juoni menee näin: Ensin ihmiset kuten tri. Green yrittävät tehdä kaikkensa tuhotakseen maineeni nimittelyllä, vainolla ja syytteiden nostolla, ja kun he onnistuvat, he väittävät, ettei ole tarpeen enää keskustella kanssani mistään, koska minulla ei ole enää muutenkaan mitään mainetta tai uskottavuutta. Tällä tavalla he voivat mukavasti sivuuttaa kaikki argumentit, jotka romuttavat heidän vialliset teesinsä. Ja heillä on vieläpä chutzpahia kutsua itseään rehdeiksi tiedemiehiksi ja minua pseudotieteelliseksi valehtelijaksi ja totuuden hämärtäjäksi.

Tri. Green puolustaa ehdoitta Krakovan tutkimuskeskuksen tieteellisiä väärennöksiä, ja molemmat pääsevät siitä kuin koirat veräjästä, koska yleisön silmissä molemmilla on "poliittisesti korrektit" "tieteelliset" mielipiteet Auschwitzista. Samanlaisen sulkapeitteen linnut parveilevat yhdessä.

Samaa käytöstä, jota nämä puolalaiset tiedemiehet, tri. Green ja professori Pelt osoittivat, osoitti myös Paavin pyhä inkvisiittori Cremonini, joka kieltäytyi katsomasta Galileon teleskooppiin nähdäkseen Jupiterin kuut kiertämässä Jupiterin ympärillä, koska hän ei voinut - tai ei halunnut - ymmärtää, mitä Galileo sanoi - koska hän ei pitänyt tämän maailmankuvan seurauksista, jotka ovat: Jos kuut kiertävät Jupiterin ympäri, silloin Maa voisi kiertää auringon ympäri. Markiewicz, tri. Green ja van Pelt tekevät saman asian: He kieltäytyvät käyttämästä "teleskooppia", joka sallisi heidän nähdä rautasinisen "kiertävän syöpäläistenhävityskammioiden ympäri", koska he eivät pidä siitä vaikutuksesta, mikä tällä on heidän maailmankuvalleen: Jos rautasininen "kiertää syöpäläistenhävityskammioita", silloin rautasinisen voitaisiin odottaa "kiertävän murhaamiseen tarkoitettujen kaasukammioiden" ympärilläkin. Eivätkä he pidä tästä yhtään, koska rautasinisen puutteen vuoksi tämä avaa epäilyksiä väitettyjen murhaamiseen tarkoitettujen kaasukammioiden todenperäisyydestä.

Se johtopäätös, mihin meidän on tultava, on seuraava: Ainoa "tieteellinen" yritys kumota Fredrick A. Leuchterin mitä kiehtovin teesi osoittautuu yhdeksi 1900-luvun suurimmista tieteellisistä huijauksista. Kuinka epätoivoisia heidän pitää olla - niiden, jotka yrittävät puolustaa holokaustin virallista versiota, ts. väitettyä juutalaisten systemaattista hävittämistä murhaamiseen tarkoitetuissa "kaasukammioissa" - että he turvautuvat niin ilmeisen vääriin metodeihin?

5.5. Kemiallisen metodin rajoitukset

Viimeisin trendi vallitsevan järjestelmän koulukunnassa on kohti eri tekijöiden muuttelemista, mitä tulee murhakaasutuksiin, vaikka tämä olisikin räikeässä ristiriidassa silminnäkijöiden todistusten tai teknisten faktojen kanssa.

Vain muutama vuosi sitten oli vielä normina puhua päivittäisistä, jopa yhtämittaisista kaasutuksista,[167] mutta hiljattaiset, dramaattiset uhrien lukumäärän alentamiset, enimmillään niin vähään kuin 630 000 henkeen,[168] 470 000-550 000,[169] tai jopa niinkin vähään kuin 356 000 kaasutuksen uhriin,[170] ovat johtaneet uudelleen tarkistettuun olettamukseen huomattavasti vähäisemmistä kaasutuksista per "kaasukammio" - ja itse asiassa, jotkut arviot on laskettu vain muutamaan kymmeneen tuhanteen uhriin per kammio.[171]

Mitä vielä, on trendi, kuten yllä osoitettiin, vähentää huomattavasti väitettyjä käytetyn vetysyanidin määriä, vastoin sitä mitä todistajat väittävät.[172]

Kun otetaan kaikki nämä hypoteettisesti, kuviteltavissa olevat marginaaliset vaatimukset huomioon, olisi mahdollista tulla pisteeseen, missä se aika, minkä vetysyanidi oli kontaktissa krematorio II:n ja III:n ruumishuone 1:n kylmien ja kosteiden seinien kanssa, oli itse asiassa niin lyhyt, että edes epämääräinen ennuste kemiallisten analyysien tuottamista tuloksista ei enää ole mahdollinen.

Tämän prosessin kautta vallalla olevan järjestelmän historioitsijat itse asiassa julistavat uhrien määrää ja teloitusolosuhteita koskevat silminnäkijälausunnot epäuskottaviksi ja sivuuttavat olosuhteen, että krematorioissa II ja III ei ollut reikiä, joiden kautta Zyklon B:tä olisi voitu tuoda sisään. Entä mitä useimmat historioitsijat välittävät faktisista argumenteista? He ilmeisesti omaavat oman järkkymättömän mielipiteensä, ja sillä selvä.

Kemia ei kuitenkaan ole oikea tiede täsmällisen vastauksen löytämiseen kysymykseen, tapahtuiko Auschwitzissa ja Birkenaussa murhakaasutuksia vai ei, yksinkertaisesti siksi, että se data, mitä meillä on, erityisesti se mitä tulee "silminnäkijöiltä", on riittämätöntä ja epätarkkaa. Kuitenkin kemialliset tuloksemme osoittavat ainakin olevan hyvin todennäköistä, että silminnäkijälausunnot joukkokaasutuksista ovat valheellisia.

6. Johtopäätökset

Niiden tilojen rakenteen tutkimus, joita väitetään käytetyn joukkokaasutuksiin, on osoittanut, että Auschwitzin väitetyt pääasialliset "kaasukammiot" - ruumishuone pääleirin krematoriossa ja ruumishuone 1:t ("kaasukammiot") krematorioissa II ja III - eivät käsittäneet järjestelyjä myrkkykaasun tuomiseksi sisään. Tänä päivänä katoissa näkyvät reiät lisättiin sodan jälkeen. Mikäli nämä löydökset pysyvät kumoamattomina, jo tämä pelkästään tekee mistä tahansa joukkokaasutuksista, kuten niitä on väitetty tapahtuneen, täysin mahdottomia.

Kyseisten tilojen ("kaasukammioiden" ja elottomien esineiden syöpäläistenhävityskammioiden) seinien vetysyanidijäämien muodostumisen ja pitkän ajanjakson stabiiliuden tutkiminen sekä tiilianalyysien näistä tiloista Auschwitzissa tulosten tulkinta, ovat osoittaneet seuraavaa:

  1. Vetysyanidi, joka reagoi muodostaen rautasinistä tiiliseiniin jne., pysyy stabiilina vuosisatoja. Sen hajoaminen vaatii samaa luokkaa olevan ajan kuin itse tiiliseinänkin. Näin ollen syanidijäämiä - mikäli niitä on muodostunut - tulisi yhä olla läsnä käytännössä vähentymättömissä määrissä tänäänkin, huolimatta sään vaikutuksista. Syöpäläistenhävitysrakennusten BW5a/b Birkenaussa ulkoseinät, jotka ovat yhä sinisiä ulkopuolelta tänäkin päivänä ja jotka myös käsittävät korkean syanidipitoisuuden, palvelevat todisteena tästä.
  2. Sellaisissa olosuhteissa kuin mitkä itse asiassa olisivat mahdollisia, vakuutellut joukkoteloituskaasutukset vetysyanidilla johtaisivat luultavasti siihen, että kyseessä olevissa huoneissa olisi syanidijäämiä samassa mitassa kuin on kyse elottomille esineille tarkoitetuissa syöpäläistenhävityskammioissakin, mukaan lukien tästä johtuva sininen värjäytymä seinillä.
  3. Itse asiassa kuitenkin väitetyissä "kaasukammioissa" on vain merkityksettömiä jälkiä syanidijäämistä, samassa luokassa kuin mitä voidaan löytää mistä tahansa muustakin rakennuksesta.

Näin ollen olen vakuuttunut, että ainoa johtopäätös, joka voi selittää kaikki mukana olevat tekijät, on se, että niissä tiloissa, missä niin väitetään tapahtuneen, ei mitään joukkokaasutuksia Zyklon B:llä ole voinut tapahtua silminnäkijöiden, oikeuden todistajien, journalistien, akateemikkojen tai muiden popularisoijien väittämissä olosuhteissa.

Viitteet

[1] F. A. Leuchter, An Engineering Report on the Alleged Execution Gas Chambers at Auschwitz, Birkenau and Majdanek, Poland, Samisdat Publishers, Toronto 1988, 195 sivua. (Internetissä osoitteessa: www.zundelsite.org/english/leuchter/report1/ leuchter.toc.html); saksankielinen painos.: Der erste Leuchter-Report, ibid., 1988; brittiläinen painos.: The Leuchter Report, Focal Point Publications, London 1989, 67 sivua.
[2] Laitan tarkoituksella "kaasukammiot" lainausmerkkeihin seuraavasta syystä: Sodan ajan saksalaisessa teknisessä kirjallisuudessa sekä monissa piirroksissa saksalaisissa arkkitehtonisissa kartoissa tätä termiä käytettiin pelkästään kuvaamaan syöpäläistenhävitystiloja, eikä koskaan murhaamisen yhteydessä. Siitäkin huolimatta ymmärrän, että aina kun tätä termiä käytetään tänä päivänä, sillä tarkoitetaan murhaamiseen tarkoitettuja "kaasukammioita" tai ymmärretään puheen olevan sellaisista. Kuitenkin koska tämä on alkuperäisen termin korruptoimista, laitan sen lainausmerkkeihin erottaakseni sen alkuperäisestä termistä, jolla viitataan syöpäläisten hävittämiseen tarkoitettuihin kaasukammioihin, katsokaa alaviite 32.
[3] Frankfurtin Auschwitz-oikeudenkäynnin tuomio, Ref. 50/4 Ks 2/63; vrt. I. Sagel-Grande, H. H. Fuchs, C. F. Rüter (toim.), Justiz und NS-Verbrechen, v. XXI, University Press, Amsterdam 1979, s. 434.
[4] Düsseldorfin piirituomioistuin, Ref. 8 Ks 1/75.
[5] Koskien oikeudenkäyntejä, vrt. B. Kulaszka, Did Six Million Really Die? Report of the Evidence in the Canadian 'False News' Trial of Ernst Zündel - 1988, Samisdat Publishers, Toronto 1992 (internetissä osoitteessa: www.zundelsite.org/english/dsmrd/ dsmrdtoc.html); R. Faurisson, Journal of Historical Review (JHR) 8(4) (1988), s. 417-431 (internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Journals/JHR/8/4/Faurisson417-431.html). Kanadan korkein oikeus murskasi lopulta lain keväällä 1993, jonka nojalla E. Zündeliä syytettiin, koska katsoi sen olevan ihmisoikeuksien vastainen. Syy: Kukaan muu kuin syytetty itse ei voi mitenkään tietää, onko syytetty tietoisesti kertonut epätosia asioita (toisin sanoen, valehdellut tai kieltänyt). Jokaiselle täytyy myöntää oikeus olla väärässä. Tämä muinainen laki vaati tuomioistuimelta kykyä lukea ajatuksia ja se oli joustava, epäselvä pykälä, joka muodosti vakavan uhan vapaalle mielipiteiden ilmaisulle. Tuomioistuin torjui tätä seuranneet vetoomukset asettaa Zündel uudelleen syytteisiin muiden pykälien nojalla. Zündel näin ollen vapautettiin kaikista syytteistä.
[6] R. Faurisson, "Es gab keine Gaskammern", Deutscher Arbeitskreis Witten, Witten 1978; R. Faurisson, "Le camere a gas non sono mai esistite", Storia illustrata, 261 (1979), s. 15-35 (englanniksi internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Journals/JHR/2/4/Faurisson319-373.html); vrt.. R. Faurisson, "The mechanics of gassing", JHR, 1(1) (1980) (internetissä osoitteessa: abbc.com/aaargh/engl/FaurisArch/RF80spring.html), s. 23ff.; R. Faurisson, "The gas chambers of Auschwitz appear to be physically inconceivable", ibid., 2(4) (1981) s. 313-317 (internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Journals/JHR/2/4/Faurisson312-317.html).
[7] F. Finke, Deutschland in Geschichte und Gegenwart (DGG) 37(3) (1989), s. 1-4.
[8] J.-C. Pressac, Jour Juif, 12.12.1988, s. I-X; myös S. Z. Shapiro (toim.), Truth Prevails: Demolishing Holocaust Denial: The End of the Leuchter Report, Beate Klarsfeld Foundation, New York 1990.
[9] J.-C. Pressac, Auschwitz: Technique and Operation of the Gas Chambers, Beate Klarsfeld Foundation, New York 1989.
[10] H. Auerbach, Institut für Zeitgeschichte, kirje Bundesprüfstelle:lle, München, 30.10.1989; H. Auerbach, marraskuu 1989, julkaistu myös U. Walendyn lehdessä Historische Tatsachen (HT) No. 42, Verlag für Volkstum und Zeitgeschichtsforschung, Vlotho 1990, s. 32 ja 34.
[11] J. Markiewicz, W. Gubala, J. Labedz, B. Trzcinska, julkaistu ilman tietoa tekijöistä ja ilman näytteenottopöytäkirjaa nimellä "An official Polish report on the Auschwitz 'gas chambers'" Journal of Historical Review -lehden kesänumerossa, 11(2) (1991), s. 207-216. (internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Journals/JHR/11/2/IHR207-216.html); heidän oma julkaisunsa ilmestyi kolme vuotta myöhemmin: J. Markiewicz, W. Gubala, J. Labedz, Z Zagadnien Nauk Sadowych, Z. XXX (1994), s. 17-27 (internetissä osoitteessa: www2.ca.nizkor.org/ftp.cgi/orgs/polish/institute-for-forensic-research/post-leuchter.report).
[12] Koskien J. Markiewicz et al. julkaiseman raportin kritiikkiä (viite 11): G. Rudolf, DGG 43(1) (1995), s. 22-26 (internetissä osoitteessa: vho.org/D/Kardinal/Leuchter.html; englanniksi: vho.org/GB/Books/cq/leuchter.html); J. Markiewicz, W. Gubala, J. Labedz, G. Rudolf, kirjeenvaihto Sleipnir -lehdessä (Verlag der Freunde, Postfach 35 02 64, D-10211 Berlin) 1(3) (1995), s. 29-33; painettu uudelleen Herbert Verbeken (toim.) Kardinalfragen zur Zeitgeschichte, V.H.O., Postbus 60, B-2600 Berchem 1996 (internetissä ibid.).
[13] W. Wegner, U. Backesin, E. Jessen ja R. Zitelmannin (toim.) Die Schatten der Vergangenheit, Propyläen, Frankfurt/Main 1990, s. 450ff. (internetissä osoitteessa: vho.org/D/dsdv/Wegner.html - mukaan lukien G. Rudolfin kritiikki).
[14] Koskien Jean-Claude Pressacin kritiikkejä, op. cit. (viite 9): M. Weber, JHR 10(2) (1990), s. 231-237 (internetissä osoitteessa: vho.org/Journals/JHR/10/2/Weber231-237.html); C. Mattogno, JHR 10(4) (1990), s. 461-485 (internetissä osoitteessa: .../4/Mattogno461-486.html); R. Faurisson, Revue d'Histoire Révisionniste 3 (1990), s. 65-154 (internetissä osoitteessa: www.lebensraum.org/french/rhr/pressac.pdf.); englanniksi.: JHR 11(1) (1991), s. 25-66; JHR 11(2) (1991), s. 133-175; E. Aynat, JHR 11(2) (1991), s. 177-206 (internetissä osoitteessa: vho.org/Journals/JHR/11/2/Aynat177-206.html); A. R. Butz, JHR 13(3) (1993), s. 23-37; W. Häberle, DGG 39(2) (1991), s. 9-13 (internetissä osoitteessa: vho.org/D/DGG/Haeberle39_2.html); W. Schuster, ibid., s. 13-17 (internetissä osoitteessa: vho.org/D/DGG/Schuster39_2.html); U. Walendy, HT No. 50, Verlag für Volkstum und Zeitgeschichtsforschung, Vlotho 1991; Walendy, HT No. 52, ibid., 1992; Walendy, HT No. 60, ibid., 1993.
[15] J. Bailer, Dokumentationszentrum des österreichischen Widerstandes, Bundesministerium für Unterricht und Kultur (toim.), Amoklauf gegen die Wirklichkeit, Wien 1991, s. 47-52.
[16] G. Wellers, Dachauer Hefte 7(7) (1991), s. 230.
[17] M. Weber, JHR 12(4) (1992-93), s. 421ff. (internetissä osoitteessa: ihr.org/jhr/v12/v12p421_ Weber.html); P. Grubach, ibid., s. 445ff. (internetissä osoitteessa: .../v12p445_ Grubach.html).
[18] E. Gauss, DGG 41(2) (1993), s. 16 (internetissä osoitteessa: vho.org/D/DGG/Gauss41_2.html); E. Gauss, Vorlesungen über Zeitgeschichte, Grabert, Tübingen 1993 (internetissä osoitteessa: vho.org/D/vuez/v1.html).
[19] R. Kammerer, A. Solms, Das Rudolf Gutachten, Cromwell, London 1993 (päivitetty versio saatavilla internetissä osoitteessa: vho.org/D/rga).
[20] S. Z. Shapiro (toim.) lisäksi, op. cit. (viite 8), muita enimmäkseen poleemisia kuvauksia revisionistisista argumenteista mitä establismentti on julkaissut: D.E. Lipstadt, Denying the Holocaust: The Growing Assault on Truth and Memory, Free Press, New York 1993; K. S. Stern, Holocaust Denial, American Jewish Committee, New York 1993; A. M. Schwartz, Hitler's Apologists: The Antisemitic Propaganda of Holocaust "Revisionism", The Anti-Defamation-League, New York 1993; mitä kolmeen viimeiseen tulee, vrt. T. J. O'Keefe, JHR 13(6) (1993), s. 28-36.
[21] J.-C. Pressac, Les Crématoires d'Auschwitz, la Machinerie du meurtre de masse, CNRS, Paris 1993; saksankielinen: Die Krematorien von Auschwitz: Die Technik des Massenmordes, Piper, München 1994.
[22] Pressacin kritiikit, op. cit. (viite 21); A.N.E.C., R. Faurisson, S. Thion, P. Costa, Nouvelle Vision 31 (1993), s. 11-79; vrt. R. Faurisson, JHR 14(1) (1994), s. 23f.; R. Faurisson, "Réponse à Jean-Claude Pressac", R.H.R., Boîte Postale 122, 92704 Colombes Cedex 1994; H. Verbeke (toim.), Auschwitz: Nackte Fakten, Vrij Historisch Onderzoek, Berchem 1995 (vho.org/D/anf).
[23] Tri. J. Bailer, B. Bailer-Galanda, W. Benz, W. Neugebauer (toim.), Wahrheit und Auschwitzlüge, Deuticke, Wien 1995, s. 111-118.
[24] Koskien J. Bailerin kritiikkiä, op. cit. (viite 23), vrt. G. Rudolf, "Zur Kritik an 'Wahrheit und Auschwitzlüge'" Herbert Verbeke (toim.), op. cit. (viite 12) (internetissä osoitteessa: vho.org/D/Kardinal/Wahrheit.html; englanniksi: vho.org/GB/Books/cq/critique.html).
[25] B. Clair, "Revisionistische Gutachten", Vierteljahreshefte für freie Geschichtsforschung (VffG) 1(2) (1997), s. 102f (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1997/2/Clair2.html); tämän kritiikki: G. Rudolf, "Das Rudolf Gutachten in der Kritik", ibid., s. 104-108 (internetissä osoitteessa: .../RudGut2.html).
[26] Richard J. Green, "Leuchter, Rudolf and the Iron Blues", 25.4.1998, ja läpikotaisemmin: "The Chemistry of Auschwitz", 10.5.1998, The Holocaust History Project, www.holocaust-history.org/auschwitz/chemistry; mitä väitteiden kumoamiseen tulee, vrt. Germar Rudolf, "Das Rudolf Gutachten in der Kritik, Teil 2", VffG 3(1) (1999), s. 77-82, (internetissä osoitteessa: .../1999/1/RudDas1.html); englanniksi.: "Some considerations about the 'Gas Chambers' of Auschwitz and Birkenau", työ esitetty vuoden 1998 Revisionist Adelaide Conference -tapahtumassa (internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Contributions/Green.html; Greenin vastaus: www.holocaust-history.org/auschwitz/chemistry/not-the-science/; minun vastaukseni tähän: vho.org/GB/Contributions/CharacterAssassins.html).
[27] Tuorein painos: G. Rudolf, Das Rudolf Gutachten, 2. painos, Castle Hill Publishers, Hastings 2001; internetissä, myös päivitykset nähdäksenne, katsokaa vho.org/D/rga2; englanniksi: The Rudolf Report, Theses & Dissertations Press, Chicago, IL, 2003 (internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Books/trr).
[28] Robert Jan van Pelt, The Pelt Report, Irving vs. Lipstadt (Queen's Bench Division, Royal Courts of Justice, Strand, London, David John Cawdell Irving vs. (1) Penguin Books Limited, (2) Deborah E. Lipstadt, Ref. 1996 I. No. 113.
[29] Lukeaksenne yksityiskohtaisen Peltin virheellisen The Pelt Report -raportin kritiikin, katsokaa Germar Rudolf, "Gutachter- und Urteilsschelte", VffG 4(1) (2000), s. 33-50 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/2000/1/Rudolf33-55.html; englanniksi.: vho.org/GB/Contributions/RudolfOnVanPelt.html ja .../CritiqueGray.html).
[30] Raporttini lisäksi vrt. J.-C. Pressac, op. cit. (viitteet 9 & 21), R. Faurisson (viite 14), H. Verbeke (toim.) (viite 22), kuten myös C. Mattognon ja F. Deanan kirjoittama luku, tämä teos. Katsokaa myös M. Gärtner, "Vor 25 Jahren: Ein anderer Auschwitzprozeß", VffG 1(1)(1997), s. 24f. (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1997/1/Gaertner1.html); Gärtner, "Volksverhetzung? Volksverhetzung!", VffG 1(4)(1997), s. 244f. (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1997/4/Gaertner4.html); Gärtner, A. Niepel, W. Rademacher, "Aus der Forschung", VffG 1(4)(1997), s. 265ff. (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1997/4/Niepel4.html); Gärtner, W. Rademacher, "Grundwasser im Gelände des KGL Birkenau", VffG 2(1)(1998), s. 2-12 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1998/1/GaeRad1.html); Gärtner, A. Niepel, W. Rademacher, W. Meier und F. Schumacher "Aus der Forschung", VffG 2(1)(1998), s. 54ff. (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1998/1/Forsch1.html); J. Graf, C. Mattogno, Concentration Camp Majdanek. A Historical and Technical Study, Theses & Dissertations Press, Chicago, IL, 2003 (internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Books/ccm); H.J. Nowak, "Kurzwellen-Entlausungsanlagen in Auschwitz", VffG 2(2) (1998), s. 87-105 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1998/2/Nowak2.html; katsokaa hänen osuutensa tästä käsikirjasta); W. Rademacher, "Sauna ein 'Verbrechen'?", VffG 1(4)(1997), s. 245ff. (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1997/4/Rademacher4.html); M. Gerner, "'Schlüsseldokument' ist Fälschung", VffG 2(3) (1997), s. 166-174 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1998/3/Gerner3.html), Carlo Mattogno, "Morgue Cellars of Birkenau: Gas Shelters or Disinfesting Chambers?" (www.russgranata.com/leichen.html), "The Auschwitz Central Construction Headquarters Letter Dated 28 June 1943: An Alternative Interpretation" (www.russgranata.com/lalett.html); "'Sonderbehandlung' and Crematory II" (www.russgranata.com/sonder.html), vain joitakin mainitakseni.
[31] S. Crowell, "Technik und Arbeitsweise deutscher Gasschutzbunker im Zweiten Weltkrieg", VffG 1(4) (1997), s. 226-244 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1997/4/Crowell4.html); nähdäksenne listan englanninkielisistä artikkeleista tästä aiheesta, vrt. kohta "Crowell, Samuel" osoitteessa vho.org\i\a\C.html.
[32] Rakennusten 5a/b rakennuspiirustukset: J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 55-8; valokuvat ulkopuolelta, s. 59f.; vuonna 1943 rakennusta 5a muutettiin toimimaan kuumalla ilmalla toimivaksi syöpäläistenhävitystilaksi; vrt. G. Rudolf, The Rudolf Report, op. cit. (viite 27), s. 73-78.
[33] Katsokaa esim. tunnetun ja laajalle levinneen kirjan nimeä tältä ajalta: F. Puntigam, H. Breymesser, E. Bernfus, Blausäuregaskammern [sic!] zur Fleckfieberabwehr, Sonderveröffentlichung des Reichsarbeitsblattes, Berlin 1943. Korostus tämän kirjoittajan; J. Graf ja C. Mattogno, CC Majdanek, op. cit. (viite 30), ja H.J. Nowak, op. cit. (viite 30) ovat löytäneet lisää esimerkkejä termin "Gaskammer" käytöstä.
[34] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 53.
[35] Ibid., s. 123.
[36] Ibid., s. 126-128; Pressac, op. cit. (viite 21), s. 2.
[37] Pressac, op. cit. (viite 21), s. 34f.; kritiikkiä koskien erityisesti Pressacin Auschwitzin ensimmäisen väitetyn kaasutuksen ajankohdan vaihtamista julkaisi C. Mattogno, Auschwitz: La Prima gasazione, Edizioni di Ar, Via Falloppio 83, I-Padova 1992.
[38] Ensimmäisen kerran käsitellyt D. Felderer, JHR 1(3) (1980), s. 255-266 (internetissä osoitteessa: ihr.org/jhr/v01/v01p255_Felderer.html); katsokaa läpikotainen esitys, C. Mattogno, "'Keine Löcher, keine Gaskammer(n)'", VffG 6(3) (2002), s. 284-304 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/2002/3/Mattogno284-304.html).
[39] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 151ff.
[40] Ibid., s. 131f., ristiriidassa P.S. Broadin kanssa, kaikkein tärkeimmän todistajan koskien tätä "kaasukammiota" lukuun ottamatta rankasti kidutettua R. Hössiä (vrt. R. Butler, Legions of Death, Arrows Books Ltd., London 1986, s. 236f.; vrt. R. Faurisson, Annales d'Histoire Révisionniste 1 (1987) s. 137-152 (internetissä osoitteessa: abbc.com/aaargh/fran/archFaur/1986-1990/RF8703xx1.html); D. Irving, Nuremberg. The Last Battle, Focal Point, London 1996, s. 241-246. Broad väittää nähneensä kuusi tällaista aukkoa: B. Naumann, Auschwitz, Athenäum, Frankfurt/Main 1968, s. 217; Hans Aumeier, leirin tilapäinen komendantti, muisti "kahdesta kolmeen ilmanvaihtoaukkoa", Hans Aumeierin lausunto, 29.6.1945, Public Record Office, WO 208/4661, s. 3ff., Robert Jan van Peltin mukaan, op. cit. (viite 28), s. 154 (puolesta minuutista minuuttiin).
[41] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 156.
[42] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 21), s. 39.
[43] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 159.
[44] Ibid., s. 133; J.-C. Pressac, op. cit. (viite 21), s. 34.
[45] Vrt. ranskanjuutalainen Eric Conan, tutkija maineikkaassa Ranskan kansallisessa tieteellisessä tutkimuskeskuksessa (CNRS): "Autre sujet délicat: que faire des falsifications légués par la gestion communiste? [...] Tout y est faux" [Toinen arkaluontoinen aihe: Mitä tehdä kommunistihallinnon taakseen jättämillä väärennöksillä? ... Kaikki siellä [krematorio I:ssä] on väärennöstä.], "Auschwitz: La Mémoire du Mal", L'Express, 19./25.1.1995; Robert van Pelt, Deborah Dwork, Auschwitz: 1270 to the Present, Yale University Press, New Haven and London 1996, s. 363f.; vrt. myös Carlo Mattognon katsaus "Architektonische Stümpereien zweier Plagiatoren", VffG, 4(1) (2000), s. 25-33 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/2000/1/Mattogno25-33.html; englanniksi: "Auschwitz 1270 to the Present", www.russgranata.com/irving.html).
[46] F. Piper, D. Colen haastattelussa, B. Smith, Visalia, CA, 1992; vrt. JHR 14(2) (1993), s. 11ff.
[47] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 21), s. 18, 60f.
[48] Ibid., s. 18; Broadin raportin suhteen, vrt. B. Naumann, op. cit. (viite 40), s. 200ff; koskien Broadin lausunnon kritiikkejä: J. Graf, Auschwitz. Tätergeständnisse und Augenzeugen des Holocaust, Neue Visionen Verlag, Postfach, CH-8116 Würenlos 1994, s. 168-176.
[49] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 126ff.
[50] Vertailun vuoksi, ajatelkaa modernin krematorion rakentamista: H.-K. Boehlke, Friedhofsbauten, Callwey Verlag, München 1974, s. 117; E. Neufert, Bauentwurfslehre, Ullstein Fachverlag, Frankfurt 1962, s. 423f.
[51] Vert. myös Lüftlin kirjoittama Jagschitz-raportin kritiikki W. Rademacherin tähän teokseen kirjoittamassa luvussa.
[52] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 319-329. Rakennuspiirustukset krematorioille II ja III.
[53] Nähdäksenne kaikkein graafisimman kuvauksen, vrt. Schultzen, joka oli Topf & Söhne -yrityksen insinööri, todistus KGB:n kuulustelussa; vrt. G. Fleming New York Times -sanomalehdessä 18.7.1993, s. E19; Der Spiegel 40/1993, s. 154.
[54] Mikä omituista, krematorio II:n kellarissa olevasta ruumishuoneisiin johtavasta eteisestä löytyy melkoisesti puutarhanhoitovälineitä (lapioita yms.) osittain rakennusjätteen alla. Sitä voisi odottaa, että hyvässä järjestyksessä suoritetussa evakuoinnissa ja tällaista seuranneessa rakennuksen tuhoamisessa saksalaiset olisivat ottaneet nämä työkalut mukaansa.
[55] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 365f.
[56] Ibid., s. 354. On merkillepantavaa, että uudessa kirjassaan, op. cit. (viite 21), Pressac yksinkertaisesti sivuuttaa Zyklon B -sisäänlaittoluukkujen ongelman ja välttämättömät mutta puuttuvat reiät betonikatossa. Van Pelt, op. cit. (viite 28), s. 295.
[57] Kurier, 30.8.1992, s. 20: "Wenn Felsen fallen" (Kun kivet putoavat).
[58] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 338f. Uudessa kirjassaan, op. cit. (viite 21), Pressac esittää suuren valokuvan, joka esittää krematorio II:n ruumishuone 1:n kattoa ulkoapäin katsottuna, joka on otettu talvella 1943 (dokumentti 27) - jossa ei näy jälkeäkään sisäänlaittoreiästä!
[59] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 436.
[60] Australialainen revisionisti Fredrick Toben rikkoi yhden tangoista yrittäessään taivuttaa sitä taaksepäin toukokuussa 1997; vrt. Tobenin ottama uusi valokuva tästä reiästä tuhoisan toimintansa jälkeen, internetissä osoitteessa: www.air-photo.com.
[61] Parhaillaan kerätään varoja Auschwitzin keskitysleirn rakennusten konservointityötä varten: "Neue Inschrift im KZ Auschwitz, 60 Millionen für die Erhaltung", Allgemeine Jüdische Wochenzeitung, 6.6.1992, s. 1. Mikäli tämä projekti todella toteutettaisiin, se merkitsisi todistusaineiston tuhoamista ennen kuin laajamittaisia kansainvälisiä oikeustieteellisiä tutkimuksia paikanpäällä voitaisiin suorittaa.
[62] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 340, noin helmikuun 9-11. päiviltä 1943.
[63] D. Czech, Kalendarium der Ereignisse im Konzentrationslager Auschwitz-Birkenau 1939 - 1945, Rowohlt, Reinbek 1989, s. 454.
[64] D. Czech, op. cit. (viite 63), s. 398, ja J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 335.
[65] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 341, vaikka Pressac sanookin tässä, että ne ovat näkyvissä. Hänen on täytynyt olla humalassa kirjoittaessaan näin, kuten hän usein oli, katsokaa hänen tunnustuksensa, ibid., s. 537.
[66] Otettu Jean-Marie Boisdefeun La controvers sur L'extermination des Juifs par les Allemands, vol. 1, V.H.O., Berchem 1994, s. 168.
[67] Nähdäksenne näiden tilojen rakennuspiirustukset, katsokaa G. Rudolf, The Rudolf Report, op. cit. (viite 27) s. 135.
[68] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 379ff., krematorioista IV ja V kertova osa.
[69] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 21), s. 89f.
[70] J. C. Ball, Air Photo Evidence, Ball Resource Services Ltd., Delta, B.C., Canada, 1992, s. 69ff.
[71] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 21), s. 67, 89.
[72] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 386.
[73] Maatalo II:n väitetyt rauniot, joista tänä päivänä on jäljellä vain joitakin jälkiä, J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 176.
[74] Ibid., s. 161ff.
[75] Katsokaa J.C. Ballin luku tässä teoksessa.
[76] Kuitenkin Michael Gärtnerilta saamani henkilökohtaisen viestin mukaan on olemassa dokumentti SS:n leirihallinnolta, jossa määrätään syöpäläistenhävitys-laitoksen asentaminen olemassa olevaan maataloon Birkenaussa, mikä voisi viitata siihen, että kaasutushuhuille voisi olla todellinen ydin: Ilmeisesti tämä laitos palveli syöpäläistenhävityskammiona. Artikkeli tästä on tekeillä ja sen pitäisi ilmestyä VffG:ssä pian.
[77] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 21), s. 41f.
[78] G. Peters, E. Wüstinger, "Entlausung mit Zyklon Blausäure in Kreislauf-Begasungsanlagen", Zeitschrift für hygienische Zoologie und Schädlingsbekämpfung 10/11 (1941).
[79] Katsokaa H.J. Nowak, op. cit. (viite 30), ja hänen osuutensa tästä käsikirjasta; tuoreempi yhteenveto saksalaisten viranomaisten yleisistä pyrkimyksistä pelastaa vankien henkiä julkaistiin M. Weberin toimesta, "High Frequency Delousing Facilities at Auschwitz", The Journal of Historical Review, 18(3) (1999), s. 4-13 (internetissä osoitteessa: ihr.org/jhr/v18/v18n3p-4_Weber.html).
[80] VffG:ssä tullaan julkaisemaan joitakin uusia löydöksiä näistä tiloista lähiaikoina.
[81] Yksityiskohtaisempi katsaus tiedoista krematorio II:n ruumishuone 1:n katosta ja sen puuttuvista rei'istä, mukaan lukien useamman maa- ja ilmakuvan analyysi, tulee ilmestymään VffG:ssä lähiaikoina.
[82] Tarkemmin sanoen: Syanidi. Jotta emme sekoittaisi lukijaa erikoistuneella terminologialla, käytämme termiä "vetysyanidi" aina kun mahdollista seuraavassa, ja pyydämme asiantuntijoita ystävällisesti antamaan anteeksi tämän yleistyksen.
[83] W. Wirth, C. Gloxhuber, Toxikologie, Georg Thieme Verlag, Stuttgart 1985, s. 159f.; W. Forth, D. Henschler, W. Rummel, Allgemeine und spezielle Pharmakologie und Toxikologie, Wissenschaftsverlag, 5. painos, Mannheim 1987, s. 751f.; S. Moeschlin, Klinik und Therapie der Vergiftung, Georg Thieme Verlag, Stuttgart 1986, s. 300; H.-H. Wellhöner, Allgemeine und systematische Pharmakologie und Toxikologie, Springer Verlag, Berlin 1988, s. 445f.
[84] F. Flury, F. Zernik, Schädliche Gase, Dämpfe, Nebel, Rauch- und Staubarten, Springer, Berlin 1931, s. 405.
[85] Robert F. Schmidt, Biomaschine Mensch, Piper, München 1979, s. 124.
[86] Verrattavissa siihen, minkä toksikologien parissa tiedetään olevan tappava annos 100% uhreista, LD100. Itse asiassa se olisi jopa enemmän kuin tämä, koska LD100 -arvo määrittää määrän, joka vaaditaan tappavuuteen yleensä, ts. huolimatta siitä kauanko uhrilla kestää todella kuolla, kun taas meidän tapauksessamme annoksen täytyy todella johtaa kuolemaan vain muutamissa minuuteissa, kuten tulemme näkemään.
[87] Conrad Grieb, "Der selbstassistierte Holocaust-Schwindel", VffG 1(1) (1997), s. 6-8 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1997/1/Grieb1.html; englanniksi: "The Self-assisted Holocaust Hoax", codoh.com/gcgv/gcgvself.html).
[88] M. Daunderer, op. cit. (viite 89), s. 15.
[89] Vrt. myös M. Daunderer, Klinische Toxikologie, 30. täydennysosa, 10/87, ecomed, Landsberg 1987, s. 4ff.
[90] DuPont, Hydrogen Cyanide, Wilmington, Delaware 7/83, s. 5f.
[91] F. Flury, F. Zernik, op. cit. (viite 84), s. 453f.
[92] Nähdäksenne Zyklon B:n läpikotaisen historian, mukaan lukien joukkokaasutusväitteet, mutta ilman juuri minkäänlaista fyysistä dataa tuotteesta, vrt. Jürgen Kalthoff, Martin Werner, Die Händler des Zyklon B, VSA-Verlag, Hamburg 1998; Peters et al. lisäksi, op. cit. (viite 78), ja F. Puntigam et al., op. cit. (viite 33), s. 35ff.; vrt. myös O. Hecht, "Blausäuredurchgasungen zur Schädlingsbekämpfung", Die Naturwissenschaften 16(2) (1928), s. 17-23; G. Peters, Blausäure zur Schädlingsbekämpfung, Ferdinand Enke Verlag, Stuttgart 1933; G. Peters, W. Ganter, "Zur Frage der Abtötung des Kornkäfers mit Blausäure", Zeitschrift für angewandte Entomologie 21(4) (1935), s. 547-559; F. E. Haag, Lagerhygiene, Taschenbuch des Truppenarztes, v. VI, F. Lehmanns Verlag, München 1943; W. Dötzer, "Entkeimung, Entwesung und Entseuchung", J. Mrugowsky (toim.), Arbeitsanweisungen für Klinik und Laboratorium des Hygiene-Instituts der Waffen-SS, numero 3, Urban & Schwarzenberg, Berlin 1944; F. Puntigam, "Die Durchgangslager der Arbeitseinsatzverwaltung als Einrichtungen der Gesundheitsvorsorge", Gesundheitsingenieur 67(2) (1944), s. 47-56; O. von Schjerning, Handbuch der ärztlichen Erfahrungen im Weltkrieg 1914/1918, v. VII, Hygiene, J. A. Barth, Leipzig 1922, erityisesti s. 266ff: "Sanierungsanstalten an der Reichsgrenze"; R. Wohlrab, "Flecktyphusbekämpfung im Generalgouvernement", Münchner Medizinische Wochenschrift 89(22) (1942), s. 483-488; W. Hagen, "Krieg, Hunger und Pestilenz in Warsaw 1939-1943", Gesundheitswesen und Desinfektion 65(8) (1973), s. 115-127; ibid., 65(9) (1973), s. 129-143; G. Peters, Die hochwirksamen Gase und Dämpfe in der Schädlingsbekämpfung, F. Enke Verlag, Stuttgart 1942; DEGESCH, Acht Vorträge aus dem Arbeitsgebiet der DEGESCH, 1942, s. 47; Document NI-9098, Nuremberg Trial, taulukko DEGESCH:n käyttämien kaasumaisten hyönteis-/kasvintorjunta-aineiden ominaisuuksista; H. Kruse, Leitfaden für die Ausbildung in der Desinfektion und Schädlingsbekämpfung, 4. painos, Muster-Schmidt, Göttingen 1948; H. Kliewe, Leitfaden der Entseuchung und Entwesung, F. Enke Verlag, Stuttgart 1951; tuoreempaa aiheen käsittelyä: F. P. Berg, "Zyklon B and the German Delousing Chambers", JHR 7(1) (1986), s. 73-94 (internetissä osoitteessa: codoh.com/gcgv/gcgvtyph.html); F. P. Berg, "Typhus and the Jews", JHR 8(4) (1988), s. 433-481 (internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Journals/JHR/8/4/Berg433-481.html); R. Clarence Lang, "Zur Frage der Fleckfieberepidemien im Zweiten Weltkrieg", DGG 36 (2,3) (1988), s. 7-10, 8-13.
[93] Jürgen Kalthoffin lisäksi, Martin Werner, op. cit. (viite 92), katsokaa kuvat J.-C. Pressacin kirjassa, op. cit. (viite 9), s. 17, ja F. A. Leuchter, op. cit. (viite 1), s. 148, jokainen otettu DEGESCH:n (Deutsche Gesellschaft für Schädlingsbekämpfung) antamista tuotetiedoista, kuten myös A. Moog, W. Kapp, kirje Detia Freyberg GmbH:lta kirjoittajalle (Laudenbach, 11.9.1991.); nähdäksenne tuoreemman artikkelin Zyklon B:n historiasta ja fyysisistä ominaisuuksista vrt. W. Lambrecht, "Zyklon B - eine Ergänzung", VffG 1(1) (1997), s. 2-5 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1997/1/Lambrecht1.html).
[94] R. Irmscher, Zeitschrift für hygienische Zoologie und Schädlingsbekämpfung, 34 (1942), s. 36, vrt. W. Lambrecht, op. cit. (viite 93). Tämä tieto vahvistettiin Neuvostoliiton komission tekemässä tutkimuksessa heti sodan jälkeen: Gosudarstvjennyj Archiv Rossiskoj Federatsii, Moskova, RF, 7021-107-9, s. 229-243. Kaksi tölkkiä Zyklon B:tä avattiin ja sisältö altistettiin kahden tunnin ajaksi ympäristölle 23-28 celsiusasteen lämpötilassa. Tämän jälkeen 94% toisen ja 90% toisen alun perin sisältämästä HCN:stä oli höyrystynyt. Tästä tiedosta saan kiittää C. Mattognoa; vrt. Mattogno, "Die Gaskammern von Majdanek", VffG 2(2) (1998), s. 118, liite 5 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1998/2/Mattogno2.html).
[95] Iron blue -pigmentti (rautasininen, suom. huom.) on kansainvälinen standardinimi (ISO 2495) eri koosteisille ferri-ferrosyanidi-sinisille pigmenteille, jotka tunnetaan myös nimillä Berlin Blue, Turnbull's Blue, Prussian Blue, Vossen Blue®, Milori Blue, Parisian Blue, French Blue, China Blue, Bronze Blue, Steel Blue, Ink Blue, jne.
[96] Syanidit (CN--yhdisteet) ovat vetysyanidi (vetysyanidi, HCN) -suoloja. Tässä tapauksessa erityisesti ferro(III)-ferri(II)-syanidi, mutta voi odottaa löytävänsä kaikenlaisia rautasyanidiyhdisteitä laastista HCN:lle altistuneissa tiloissa.
[97] Vrt., ts. K. Wesche, Baustoffe für tragende Bauteile, 2 vols., Bauverlag, Wiesbaden 1977, erityisesti v. 1, s. 37, v. 2, s. 51f.
[98] L. Schwarz, W. Deckert, Zeitschrift für Hygiene und Infektionskrankheiten 107 (1927), s. 798-813; ibid., 109 (1929), s. 201-212.
[99] Itse asiassa juuri rapattujen seinien vahvasti emäksinen luonne olisi lisännyt muodostumisprosessia valtavasti. Richard J. Green sivuuttaa seinien pH-arvon vaikutuksen myöhemmin lisätyssä internet-artikkelissaan "More on Prussian Blue" osoitteessa www.holocaust-history.org/.
[100] Tämä seikka aiheuttaa ärtymystä jopa kemistien keskuudessa, koska ei ilmeisestikään tiedetä, että syanidi itse on vähentävä aine, ja toisaalta, Fe(CN6)3- on vahva hapettava aine erityisesti emäksisessä välittäjässä, vrt. M.A. Alich, D.T. Haworth, M.F. Johnson, J. Inorg. Nucl. Chem. 29 (1967), s. 1637-1642; J.C. Bailar, Comprehensive Inorganic Chemistry, vol. 3, Pergamon Press, Oxford 1973, s. 1047;R.M. Izatt, G.D. Watt, C.H. Bartholomew, J.J. Christensen, Inorg. Chem. 9 (1970) s. 2019ff.; J.F. de Wet, R. Rolle, Z. Anorg. Allgem. Chem., 336 (1965), s. 96; H. M. Powell, Proc. Chem. Soc., (1959), s. 73. Kaksi jälkimmäistä lähdettä ovat peräisin R.J. Greenin The Chemistry..., op. cit. (viite 26).
[101] Säästämme lukijan tiilien muiden ominaisuuksien pienten vaikutusten käsittelyltä mitä tulee syanidin kertymiseen ja kemiallisen muuntumisen nopeuteen ja viittaamme sen sijaan Rudolfiin, The Rudolf Report, op. cit. (viite 27), s. 151-189.
[102] G. Zimmermann (toim.), Bauschäden Sammlung, Band 4, Forum-Verlag, Stuttgart 1981, s. 120f. (käännös tämän teoksen lopussa olevassa liitteessä 1); E. Emmerling, M. Petzetin (toim.), Holzschädlingsbekämpfung durch Begasung, Arbeitshefte des Bayerischen Landesamtes für Denkmalpflege, Bd. 75, Lipp-Verlag, München 1995, s. 43-56, mainitsee toisen tapauksen, mutta ei ole selvää viittaako hän samaan tapaukseen.
[103] Vrt. J. Graf, C. Mattogno, op. cit. (viite 30), s. 149-152. Katsokaa C. Mattognon osuus Majdanekin keskitysleiristä tässä teoksessa.
[104] Kirjallisuus antaa usein pelkästään melko epätyydyttävän termin "liukenematon". Lisää yksityiskohtia nähdäksenne, katsokaa The Rudolf Report, op. cit. (viite 27), s. 171-175.
[105] Rautasinistä pidetään haponkestävänä pigmenttinä; vrt. esim., B. J. A. Sistino, T. C. Patton (toim.), Pigment Handbook, v. 1, Wiley, New York 1973, s. 401-407; mitään merkittävää hajoamista ei tapahdu ennen kuin pH putoaa alle 1:n. Rautasinisten heterogeenisten seosten pH esimerkiksi on noin 4-5; H. Ferch, H. Schäfer, Schriftenreihe Pigmente, 77, Degussa AG, Frankfurt 1990.
[106] Ullmanns Encyklopädie der technischen Chemie, v. 13, Urban & Schwarzenberg, München 1962, s. 794; ibid., v. 18, Verlag Chemie, Weinheim 1979, s. 623ff.; L. Müller-Focken, Farbe und Lack 84 (1987), s. 489-492.
[107] J. M. Kape, E. C. Mills, Transactions of the Institute of Metal Finishing 35 (1958), s. 353-384; ibid., 59 (1981), s. 35-39.
[108] D. Maier, K. Czurda, G. Gudehus, Das Gas- und Wasserfach, Gas × Erdgas 130 (1989), s. 474-484.
[109] Vrt. Süddeutsche Zeitung, Die Welt, Stuttgarter Zeitung ja Südwest Presse, kaikki maaliskuun 29. päivältä 1994. Useampi saksalainen virkamies siteerasi tätä tekaistua lehdistötiedotetta tämän jälkeen toistuvasti, erityisesti Saksan Landes- und Bundesverfassungsschutzberichtenissä (Raportti osavaltioiden ja liittovaltion virastoille perustuslain suojelemiseksi).
[110] Vrt. W. Schlesiger, Der Fall Rudolf, Cromwell, 20 Madeira Place, Brighton/Sussex BN2 1TN, England, 1994, s. 21-24 (internetissä osoitteessa: vho.org/D/dfr/Fall.html); G. Rudolf, DGG 42(2) (1994), s. 25f. (internetissä osoitteessa: vho.org/D/DGG/Rudolf42_2.html).
[111] Massailmoitukset Zyklon B -tölkeissä viittasivat aina netto-HCN -sisältöön, joka oli noin 30-40% koko sisällön massasta, ts., 60-70% massasta oli kantoainetta.
[112] Office of Chief of Counsel for War Crimes, affidavit of A. Zaun, Hamburg, Oct. 24, 1945, Document No. NI-11,396, siteerattu U. Walendyn mukaan, Auschwitz im IG-Farben-Prozeß, Verlag für Volkstum und Zeitgeschichtsforschung, Vlotho 1981, s. 62.
[113] J.-C. Pressacin mukaan, op. cit. (viite 9), s. 550, leirissä oli yhteensä 25 kammiota, joissa syöpäläisiä hävitettiin elottomista esineistä Zyklon B:llä, mutta epäilemättä ei jo vuonna 1942.
[114] Dokumentit ja todistajien kertomukset sellaisista kaasutuksista ovat lukuisat, esim. leirin komendantti Hössin 12.8.1942 antama määräys, koskien onnettomuuksia parakkien kaasutusten aikana; J.-C. Pressac, ibid., s. 201.
[115] Ibid., s. 15, 188.
[116] Office of Chief of Counsel for War Crimes, British Military Court, trial of B. Tesch et.al., Hamburg, March 1-8, 1946, Document No. NI-12,207, siteerattu U. Walendyn mukaan, op. cit. (viite 112), s. 83.
[117] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 124f., 162, 174, 177, 181, 229, 239, 379f., 459-502; tiivistetymmin J.-C. Pressacin teoksessa, op. cit. (viite 21); vrt. H. Verbeken kritiikki, op. cit. (viite 22) ja A.N.E.C., op. cit. (viite 22).
[118] 2 000 C. S. Bendelin mukaan, 3 000 M. Nyiszlin mukaan, vrt. J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 469ff.
[119] Vrt. esim. Jüdische Allgemeine Wochenzeitung, 26.7.1990; Hamburger Abendblatt, 25.7.1990; Hannoversche Allgemeine Zeitung, 18.7.1990; Der Spiegel 30/91, s. 111; Süddeutsche Zeitung, 21.9.1990; Die Tageszeitung, 18.7. ja 19.7.1990; Vorarlberger Nachrichten, 22.8. ja 29.8.1990.
[120] D. Czech, Auschwitz Chronicle, 1939-1945, Henry Holt, New York 1989.
[121] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 125.
[122] Ibid., s. 131f.; J.-C. Pressac, op. cit. (viite 18), s. 34f.
[123] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 253.
[124] Ibid., s. 183. Koska hän viimeisimmässä teoksessaan olettaa kaasukammioissa kuolleen noin 500 000 ihmistä (op. cit., viite 21, saksankielinen painos s. 202), vastaavia lukuja yksittäisille tiloille tulisi pienentää entisestään, ja F. Meyerin, "Die Zahl der Opfer von Auschwitz", Osteuropa, 52(5) (2002), s. 631-641, mukaan vielä lisää.
[125] J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 384-390.
[126] Ibid., s. 16, 18, 253; J.-C. Pressac, op. cit. (viite 21), s. 71; vrt. myös J. Buszko (toim.), Auschwitz, Nazi Extermination Camp, Interpress Pub., Warsaw 1985, s. 118, joka mainitsee 6-12 kg.
[127] Mitä tulee todistajanlausuntoihin tästä, vrt. Schwurgericht Hagen, tuomio heinäkuun 24. päivältä 1970, Ref. 11 Ks 1/70, s. 97 (5 min.); syyttäjän loppuyhteenveto, U. Walendyn mukaan, op. cit. (viite 112), s. 47-50 (3-15 min., korkeintaan.); E. Kogon, H. Langbein, A. Rückerl et al. (toim.), Nationalsozialistische Massentötungen durch Giftgas, S. Fischer Verlag, Frankfurt 1983, mainitaan toistuvasti (välittömästi-10 minuuttia, harvemmin 20 minuuttia); J. Buszko (toim.), Auschwitz, Nazi Extermination Camp, Interpress Publishers, Warsaw, 2. painos. 1985, yhteistyössä Auschwitzin valtionmuseon kanssa, s. 114 + 118 (muutama minuutti); H.G. Adler, H. Langbein, E. Lingens-Reiner (toim.), Auschwitz, Europäische Verlagsanstalt, Cologne, 3. painos 1984, s. 66, 80 + 200 (muutamasta minuutista kymmeneen); Hamburger Institut für Sozialforschung (toim.), Die Auschwitz-Hefte, v. 1, Beltz Verlag, Weinheim 1987, s. 261ff. +294 (välittömästi-10 minuuttia); C. Vaillant-Couturier, Trial of the Major War Criminals (IMT), v. VI, s. 216 (5-7 min.); M. Nyiszli, G. Schoenbernerin (toim.) teoksessa Wir haben es gesehen, Fourier, Wiesbaden 1981, s. 250 (5 min.); C. S. Bendel H. Langbeinin teoksessa, Menschen in Auschwitz, Europaverlag, Vienna 1987, s. 221 (uhrit lakkasivat kiljumasta kahden minuutin jälkeen); P. Broad B. Naumannin teoksessa, op. cit. (viite 40), s. 217 (4 min.); ovet avattiin 10-15 minuutin jälkeen.: A. Rückerl, NS-Verbrechen vor Gericht, C. F. Müller, Heidelberg 1984, s. 58f.; K. Hölbinger H. Langbeinin teoksessa, Der Auschwitz-Prozeß, Europäische Verlagsanstalt, Frankfurt/Main 1965, s. 73 (1 min.); R. Böck, ibid., s. 74 (uhrit kiljuivat 10 minuutin ajan oven sulkemisen jälkeen, sitten ovi avattiin); H. Stark, ibid., s. 439 (uhrit kiljuivat 10-15 minuutin ajan); F. Müller, ibid., s. 463 (8-10 min.); E. Pyš, ibid., s. 748 (ilmanvaihtokone käynnistettiin muutaman minuutin kuluttua); K. Lill, ibid., s. 750 (muutama sekunti sen jälkeen kun Zyklon B:tä heitettiin sisään, kuului kiljumista, muutamaa minuuttia myöhemmin savua tuprusi piipusta); H. Aumeier, op. cit. (viite 40, 1/2-1 min.).
[128] Koskien tätä, G. Rudolf, "Auschwitz-Kronzeuge Dr. Hans Münch im Gespräch", VffG, 3(1) (1997), s. 139-190 (internetissä osoitteessa: vho.org/VffG/1997/3/RudMue3.html); Münch väittää, että kesti kolme minuuttia kesäaikaan ja viisi talviaikaan tappaa kaikki uhrit, s. 154, 162f, 165.
[129] Prof. tri. G. Jagschitzin raportin translitterointi, Honsikin oikeudenkäynnin päivät 3-5 29.-30.4., 4.5.1992, Ref. 20e Vr 14184 ja Hv 5720/90, Wienin piirituomioistuin; mitä tämän todistajanlausunnon uskottavuuteen tulee, vrt. W. Rademacherin luku tässä teoksessa.
[130] Document 3868-PS, IMT v. XXXIII s. 277ff., siteerattu L. Rosenthalin mukaan, "Endlösung der Judenfrage", Massenmord oder "Gaskammerlüge"?, Verlag Darmstädter Blätter, Darmstadt 1979; myöhemmässä todistuksessaan Krakovassa hän kirjoitti jopa niinkin monesta kuin kahdestakymmenestä, mutta normaalisti 5-10 minuutista, vrt. J. Graf, op. cit. (viite 48), s. 61-82, täällä s. 72.
[131] Tämän teoksen muiden kirjoittajien monien perustavanlaatuisten tutkimusten lisäksi (vrt. erityisesti viite 17 M. Köhlerin osuudessa tähän teokseen), vrt. erityisesti J. Graf, op. cit. (viite 48).
[132] Seuraavat laskelmat pohjautuvat mahdolliseen oletukseen eikä niitä tulisi pitää pelkästään ekstrapolaatioina, mutta tämä riittää käsityksen saamiseksi joistakin fyysisistä vaatimuksista, jotta näemme esitetyt skenaariot ainakin lähes mahdollisina.
[133] 504 m³ ruumishuoneesta miinus 1 000 × 0,075 m3 (uhrien tilavuus).
[134] G. Rudolf, The Rudolf Report, op. cit. (viite 27), s. 211-216.
[135] J. Bailer, op. cit. (viite 15); G. Wellers, op. cit. (viite 16), kuten myös H. G. von Schnering, henkilökohtainen kommunikointi.
[136] Tarkka matemaattinen lähestymistapa on annettu G. Rudolfin teoksessa The Rudolf Report, op. cit. (viite 27), s. 220-223.
[137] Asiakirjojen mukaan krematorioiden II ja III ruumishuone 1:ssä (noin 480 m3, tai 16 950 kuutiojalkaa) oli ilmanvaihtokone 4 800 m3:lle (169 500 kuutiojalalle) ilmaa tunnissa 40 cm vesipatsaan ilmanpaineessa. W. Zwerenzin mukaan (julkaisematon tutkielma, Landshut 1991) ja W. Lüftlin identtisten havaintojen (Wien, 1992) mukaan ero paineessa, joka piti voittaa, oli huomattavasti suurempi kuin 40 cm vesipatsas. J.-C. Pressac, op. cit. (viite 21), s. 38, väittää, että paljon voimakkaampi ilmanvaihtokone oli asennettu, jonka kapasiteetti oli 8 000 m3/h (282 500 kuutiojalkaa/h). Kuitenkin C. Mattognon mukaan H. Verbeken teoksessa, op. cit. (viite 22), s. 134, 136, ei ole todisteita, jotka tukisivat tätä väitettä, koska Pressacin lähde myös viittaa vanhaan 4,800 m3/h kapasiteettiin.
[138] Yksityiskohtaista tämän ruumishuoneen ilmanvaihdon käsittelyä ja laskelmia voi löytää op. cit. (viite 29).
[139] Entseuchungs- und Entwesungsvorschrift für die Wehrmacht, H. Dv. 194, M. Dv. 277, L. Dv. 416, Reichsdruckerei, Berlin 1939; Richtlinien für die Anwendung von Blausäure (Zyklon) zur Ungeziefervertilgung (Entwesung), Gesundheitsanstalt des Protektorats Böhmen und Mähren, Prague n.d.; Doc. NI-9912 (1) Nürnbergin oikeudenkäynneissä; Technische Regeln für Gefahrstoffe, TRGS 512, Begasungen, BArbBl. No. 10/1989, 72, R. Kühnin ja K. Birettin työssä Merkblätter Gefährlicher Arbeitsstoffe, ecomed, Landsberg 1990.
[140] Tämä on myös ranskalaisen kemian asiantuntijan B. Clairin mielipide vetysyanidista, op. cit., (viite 25), joka muuten on vahvasti eri mieltä johtopäätöksistäni; ts. hän uskoo kansallissosialistien "kaasukammioihin".
[141] Yksityiskohtaisempia eri myrkkykaasujen ominaisuuksien käsittelyjä, kaasujen, jotka olisivat voineet palvella joukkomurhaamisessa, voi löytää G. Rudolfin The Rudolf Report -raportista op. cit. (viite 27), s. 241-244.
[142] Vrt. F. P. Bergin luku tässä teoksessa.
[143] J. Markiewicz et.al. lausuntojen lisäksi, op. cit. (viite 11), vrt. myös J.-C. Pressac, op. cit. (viite 9), s. 390.
[144] Se tosiasia, että niin F.A. Leuchter, op. cit. (viite 1), kuin J. Ballkin, The Ball Report, Ball Resource Services Ltd., Delta, BC, Canada, 1993, löysivät jälkiä syanidista sieltä otetuista näytteistä, voi viitata joko HCN:n käyttämiseen näihin tuntematonta alkuperää oleviin materiaaleihin syöpäläistenhävityskaasutuksilla tai murhakaasutuksilla tai siihen, että tulokset lähellä alempaa havaintorajaa ovat tuskin toistettavissa ja näin ollen vaikeita tulkita.
[145] Sivuutamme tarkoituksella Krakovan raportin tulokset, op. cit. (viite 11), koska sopimaton analyyttinen metodologia tekee niistä käyttökelvottomia; vrt. The Rudolf Report, op. cit. (viite 27), s. 250-252, 270-273, ja luku 5.4. tässä tämän teoksen osassa.
[146] Syy tähän voi olla se, että suuret CaCO3 -määrät voivat häiritä analyysiä kuten normin mukaan kuvataan (DIN 38 405/D13f.), vrt. G. Rudolf, The Rudolf Report, op. cit. (viite 27), s. 252-258. Syy odottamattoman laajaan variaatioon näytteissä, joissa on suuria syanidijäämiä (näytteeni nro 11) voi olla erilaisessa analyysimetodissa, joka on tarpeen suurissa syanidimäärissä: Sitä ei voida enää havaita fotometrisesti vaan se täytyy mitata gravimetrisesti, metodilla, jota harvoin käytetään nykyisissä laboratorioissa syanidien ollessa kyseessä, mikä voi siis johtaa helpommin virheisiin.
[147] Tämä johtuu sen mittavammasta sisäpinnasta, ts. kuten karkea sieni (tässä sementtilaasti) voi absorboida enemmän vettä kuin sileä (tässä tapauksessa kalkkilaasti). W. Czernin, Zementchemie für Bauingenieure, Bauverlag, Wiesbaden 1977, s. 49f. (Englanniksi.: Cement chemistry and physics for civil engineers, ibid., 1980); vrt. raporttini (viite 19), luku 2.5.
[148] K. Wesche, op. cit. (viite 97) vol. 1, s. 37
[149] Nähdäksenne yksityiskohtaista aiheen käsittelyä katsokaa raporttini päivitetty versio internetissä, viitteet 19 ja 27, sekä artikkelini, viite 29.
[150] G. Rudolf, The Rudolf Report, op. cit. (viite 27), s. 269-273; G. Rudolf, H. Verbeke, op. cit. (viite 12) ja G. Rudolf, VffG, op. cit. (viite 25).
[151] Katsokaa J. Graf ja C. Mattogno, CC Majdanek, op. cit. (viite 30), kuvaosio, ja värikuva tämän kirjan takakannessa.
[152] Katsokaa J. Graf, C. Mattogno, Concentration Camp Stutthof and its Function in National Socialist Jewish Policy, Theses & Dissertations Press, Chicago, IL, 2003, kuvaosio (internetissä osoitteessa: vho.org/BG/Books/css), ja värikuva tämän kirjan takakannessa.
[153] Vain pieni osa värillisestä maalista on väripigmenttiä, loppujen ollessa ohennetta/kantoainetta, jota ei kuitenkaan voida löytää näiltä seiniltä.
[154] A. Breitwieser, vanginvaatevaraston johtaja Auschwitzissa, kertoo vuorokauden ympäri jatkuneista syöpäläistenhävityksistä kaasulla saksalaisella varusvarastolla, H. Langbein, Der Auschwitz-Prozeß, op. cit. (viite 127), s. 786.
[155] R.J. van Pelt, op. cit. (viite 28), s. 298, joka muuten lähinnä vain toistaa mitä muut ovat sanoneet, etenkin Markiewicz et al., op. cit. (viite 11).
[156] Ibid., s. 306.
[157] Tämä väite esitti oikeuden lopullisessa päätöksessä roolia, jota ei tulisi aliarvioida, vrt. tuomari Grayn antama tuomio viitteen 28 oikeusjutussa.
[158] Pelt Report, op. cit. (viite 28), s. 307.
[159] W. Braker, A. L. Mossman, Matheson Gas Data Book, Matheson Gas Products, East Rutherford 1971, s. 301.
[160] DIN 4108, osat 3-5, käsittelevät höyryn diffuusiota rakennusmateriaaleihin. Tärkein vakio rakennusmateriaaleille on niin kutsuttu diffuusiovastus; tämä on ulottuvuudeton luku, joka osoittaa kuinka paljon kauemmin höyryn diffuusiolla kestää läpäistä tiettyjen rakennusmateriaalien kerros verrattuna aikaan mikä sillä kuluu diffuusioon seisovan ilman läpi. Tämä vakio ei ole validi pelkästään vesihöyryn kohdalla vaan myös kaasumaisen vetysyanidin, kuten minkä tahansa muunkin kaasun. Sadan eri rakennusmateriaalin listasta, joka on koottu DIN 4108:n osaan 4, voidaan löytää kalkki- ja sementtilaasti, joilla on diffuusiovastukset 15:sta 35:n, missä tapauksessa vastus kasvaa sitä mukaa mitä enemmän kerros sisältää sementtiä, kipsilaastille vastus on 10, tiiliseinille 5-10, lasivillamatoille 1. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaasu diffuusioituu seisovan ilman läpi nopeudella, joka on 1 cm sekunnissa, sillä kestää 15-35 sekuntia diffuusioitua sentin paksuisen kalkki- tai sementtilaastin läpi ja 5-10 sekuntia yhtä paksun tiiliseinän läpi. (Olen kiitollinen herra C.H. Christmannille tästä viittauksesta.)
[161] Kulaszka (toim.), Did Six Million Really Die? Report on the Evidence in the Canadian "False News" Trial of Ernst Zündel - 1988, Samisdat Publishers Ltd., Toronto 1992, s. 363 (pöytäkirjan sivut 33-9291).
[162] Katsokaa The Rudolf Report -raportin luku 6.7.2., op. cit. (viite 27).
[163] E. Gauss, Vorlesungen zur Zeitgeschichte, op. cit. (viite 18), s. 163-170; 290-294.
[164] Herrat J. Markiewicz, W. Gubala, J. Labedz ja B. Trzcinska eivät koskaan itse julkaisseet ensimmäistä tutkimustaan, vaan sen tekivät ainoastaan revisionistit, kun tämä tutkimus vuoti ulos Jan Sehn -instituutista 1991: "An official Polish report on the Auschwitz 'gas chambers'", The Journal of Historical Review, Summer, 11(2) (1991), s. 207. (Internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Journals/JHR/11/2/IHR207-216.html), nähdäksenne yksityiskohtia, katsokaa Germar Rudolf, "A fraudulent attempt to refute Mr. Death", internetissä vain osoitteessa: vho.org/GB/Contributions/Fraudulent.html.
[165] G. Rudolf, H. Verbeke (toim.), op. cit. (viite 12), s. 81-90; englanninkielisen yhteenvedon nähdäksenne, vrt. G. Rudolf, "Some considerations about the 'Gas Chambers' of Auschwitz and Birkenau", tähän mennessä julkaisematon tutkimus, joka esitettiin 1st Australian Revisionist Conferencessa, Adelaidessa, 9.8.1998, (internetissä osoitteessa: vho.org/GB/Contributions/Green.html) reaktiona Richard J. Greenin internetissä esittämään kritiikkiin, op. cit. (viite 26).
[166] Robert J. van Pelt, The Case for Auschwitz. Evidence from the Irving Trial, Indiana University Press, Bloomington/Indianapolis 2002.
[167] Ts. M. Bukin todistus Frankfurtin Auschwitz-oikeudenkäynnissä, H. Langbein, Der Auschwitz-Prozeß, op. cit. (viite 127), s. 96.
[168] J.-C. Pressac, Les Crématoires d'Auschwitz,..., op. cit. (viite 21), s. 148.
[169] J.-C. Pressac, Die Krematorien von Auschwitz,..., op. cit. (viite 21), s. 202.
[170] F. Meyer, op. cit. (viite 124).
[171] Henkilökohtainen kommunikointi, I. Semyda, Greenwich, CT, USA.
[172] Hypoteettinen kaasutus-skenaario etenisi hyvin eri tavalla, jos siihen voisi todella kuulua jotain sellaista, mitä silloin tällöin väitetään, eli että Zyklon B:tä laskettiin krematorio II:n ja III:n kaasukammioihin verkoissa, jotta se voitiin poistaa taas nopeasti uhrien menehdyttyä. Tämä olisi sallinut kammion nopeamman tuuletuksen. Koska tämä teoria kuitenkin kaatuu Zyklon B:n sisäänlaittoluukkujen puutteeseen, tulemme jättämään sen huomiotta
























































































































































































































































































































































Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)