Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

maanantai 3. joulukuuta 2007

Holokaustitodisteiden Määrittäminen

Todisteet: Mikä todistaa mitäkin?

Ennen kuin tutkitaan tätä aihetta sen enempää, on syytä määrittää mitkä todisteet todistavat mitäkin.


Kuvat

Usein kuulee kuinka "on vaikka kuinka paljon kuvia holokaustista!". Mutta mitä näissä kuvissa näytetään? On kuvia ruumiskasoista:


tai laihoista vangeista:

Nämä usein herättävät vahvoja tunteita, ja oleellisin asia tuntuu unohtuvan: Mitä ne todistavat? Ja vastaus on: Kuvat todistavat juuri sen mitä niissä näkyy, ei enempää eikä vähempää. Jos on kuva ruumiskasasta se todistaa että siinä on tietyn verran ruumiita (esim. sata) jotka ovat kuolleet monista eri syistä. Sodan aikana oli kova pula ruuasta varsinkin kun liittoutuneet olivat pommittaneet Saksan huoltoyhteyksien ankarasti jonka johdosta sodan loppua kohden ne romahtivat. Ruuasta oli pulaa, joten etupäässä sitä meni Saksan kansalaisille ja sotilaille, viimeiseksi keskitysleirivangeille. Tämän johdosta paljon ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin. Revisionistit eivät epäile tai kiistä tätä. Pelkistä kuvista ei mitenkään voi vetää johtopäätöstä että jonkin tietyn verran ihmisiä olisi kuollut.

Esimerkki:

Tässä yllä on kuva giljotiinista ranskan vallankumouksen aikaan. Todistaisiko se että 100,000,000 tapettiin giljotiinilla Ranskassa? Vastaus: Ei sen enempää kuin ruumiskasa todistaisi että 6,000,000 kuoli Puolassa ja Venäjällä. Tarvitaan muita todisteita lukumääristä ja kuolinsyistä.
Ja sama pätee muihinkin kuviin: hiukset, Zyklon B -kanisterit ja kasat arvoesineitä tai kenkiä ja muita vaatteita, todistavat vain että joku on koonnut johonkin paikkaan näytille ne, tai jos sodan ajan alkuperäisiä kuvia niin sitten ne todistavat tasan sen mitä ne näyttävät eli tietyn verran tavaraa tietyssä paikassa. Sen sijaan, ruumiskasoihin liittyen kysymys kuuluukin: Jos kerran oli vaikka kuinka paljon ruumiskasoja, eli kaikkia ruumiita ei oltu ehditty hävittää, miksi ei ole ainuttakaan ruumiinavausraporttia jossa todetaan tiettyjen ruumiiden olleen kaasutusuhreja? Ei ole ainuttakaan ruumiinavausraporttia kaasutusuhrista...


Käskyt ja "koodikieli"

Jos on käsky jossa saksalaisupseerit käskevät siirtää tietyn määrän juutalaisia jonnekin tai jos jossain käskyssä käsketään asuttaa juutalaisia johonkin, se myös tarkoittaa sitä. Holokaustiekspertit, kuten juutalaiskulttuurihistorioitsija Robert Jan van Pelt, ovat väittäneet että oli koodikieli jossa tietyt sanat tarkoittivat salaa tappamista. Tämä väite tarvitsisi tuekseen aitoja sodanajan dokumentteja joissa määritettäisiin tarkasti mitä tietyt sanat todellisuudessa tarkoittaisivat. Eli jos pakkosiirtämisen väitettäisiin tarkoittavan ihmisten murhaamista, pitäisi tähän löytyä dokumentti tueksi joka selittäisi sen niin. Ja näitä ei ole löytynyt. Olisi umpihullua, ja jopa mahdotonta olettaa, että Saksan armeija jossa oli ankarat rangaistukset tottelemattomuudesta tai käskyjen rikkomisesta, upseerit jotenkin telepaattisesti muka olisivat aina tienneet että milloin mikäkin sana piti tulkita mitenkin. Vähintään yhtä hullua olisi ollut olettaa että käskyt annettiin suullisesti lukuisille divisioonille, sadoille komppanioille ja tuhansille ryhmille. Armeijassa tuon luokan käskyjä ei voi antaa suullisesti, ne on pakko kirjoittaa. Ja jos joku yrittäisi väitellä että kaikki käskyt olisi poltettu tai että käskyissä luki että ne piti polttaa samantien, niin tähänkin tarvitaan todisteena ainakin yksi tällainen käsky, jota ei ehditty polttaa.


Zyklon B

Zyklon B oli jo 1. maailmansodan aikana yleisesti käytetty desinfiointikaasu, jolla tapettiin tuholaisia, ns. hyönteismyrkky. Sillä puhdistettiin vaatteita ja rakennusten huoneita. Holokaustiuskovais-kirjailija Jean Claude Pressacin mukaan 95-98% Zyklon B:stä käytettiin desinfioimiseen myös toisen maailmansodan aikana.[1][2] Eli Zyklon B -purkit jossain näytillä (Auschwitz-leirillä), tai tilaukset Zyklon B:tä keskitysleireille, eivät mitenkään todista että sitä yhtäkkiä alettiin käyttää ihmisten tappamiseen. Tähän tarvitaan muita todisteita, esim. dokumentteja joissa tarkasti puhutaan ihmisten tappamisesta Zyklon B:llä teloituskaasukammioissa.


Krematoriouunit

sein kuulee myös lausahduksen, esim. henkilöltä joka on käynyt vaikkapa Auschwitzin keskitysleirillä "näin ne uunit" ja tämän johdosta moni tuntuu vakuuttuvan että niitä käytettiin miljoonien kaasutettujen ruumiiden tappamiseen. Tähän johtopäätökseen mentäessä kuitenkin on hypätty muiden oleellisten tosiasioiden yli.

On kiistämätön fakta että suurella osalla saksalaisten keskitysleirejä oli krematoriouunit, ja niitä todellakin käytettiin ruumiiden hävittämiseen. Mutta yleisesti tämä tehtiin sen takia koska keskitysleireillä taudit levisivät kauheasti ja erityisesti pilkkukuume-epidemiat olivat tuhoisia. Ihmisiä kuoli tuhansittain ja ruumiit täytyi tuhota nopeasti jotta taudit eivät leviäisi enempää. Monilla työleireillä ympäri Eurooppaa oli näitä krematoriouuneja, useilla leireillä joiden ei väitetä edes toimineen ns. "tuhoamisleireinä", esim. Gusenin työleiri. Jopa Auschwitzin museo-oppaat myöntävät tämän, ainakin v. 2007.

Kaiken kukkuraksi monilla suurimmista 'tuhoamisleireistä' ei edes väitetä olleen krematoriouuneja lainkaan. Väitetysti Aktion Reinhard -leireillä Belzec, Sobibor ja Treblinka, joissa väitetysti jopa 1,5-2 miljoonaa ihmistä murhattiin(!). Eli koska oli yleinen käytäntö pitää lähes kaikilla kookkaimmilla työleireillä krematoriouuneja, ja koska eräillä suurimmista 'tuhoamisleireistä' ei ollut uuneja lainkaan, ei todellakaan voi väittää uunien olevan todiste juutalaisten kansanmurhasta, tai muidenkaan vähemmistöjen systemaattisesta kansanmurhasta. Jälleen tarvittaisiin muita todisteita, esim. dokumentteja uhriluvuista tai murhattujen luvuista.


Kaasukammiot

Kaasukammiot väitetysti toimivat suurimmaksi osaksi murha-aseina. Kuten kaikissa rikosoikeudenkäynneissä joissa murhia ratkotaan, täytyy myös murha-ase löytyä. Murha-ase sitten pitää analysoida ja suorittaa siihen oikeustieteelliset tutkimukset jotka toteavat juuri sen olleen murha-ase jolla se ja se tapettiin (esim. analysoimalla uhrista löytyneen luodin tai hylsyn ja sitten vielä ruudin- ja sormenjäljet aseesta). Jotta voidaan tietyt kaasukammiot tietyssä paikassa - esim. Auschwitzissä jossa niiden rauniot ovat vieläkin pystyssä - todeta murha-aseiksi, täytyy voida todeta että 1) ne olisivat mahdollisesti voineet toimia sellaisina, 2) että löytyy edes toisarvoisempia todisteita (esim. sodanajan dokumentteja) siitä että ne olivat teloituskaasukammioita, ja 3) että mielellään löytyisi myös ensisijaisia materiaalisia todisteita (esim. näytteitä seinistä) jotka osoittavat niissä tapahtuneen suuren määrän kaasutuksia. Lisäksi olisi lähes välttämätöntä olla todisteita nimenomaan teloituskaasukammioista, koska desinfiointikaasukammiot keskitysleireillä olivat yleisiä. Niissä puhdistettiin kaasulla tai höyryllä pääasiassa vaatteita, ja niistä käytettiin yleisesti sodanajan dokumenteissa nimitystä kaasukammio (Gaskammer). Eikä kukaan ole väittänyt että näissä desinfiointikaasukammioissa olisi tapettu ihmisiä kaasulla.


Silminnäkijät

(Tämä tulee olemaan oma kirjoituksensa, mutta lyhyesti tässä muutama juttu.) Silminnäkijöiden todistusta pidetään oikeudenkäynneissä yleensä kaikkein epäluotettavimpana. Syyt tähän ovat koska ihmismieli on niin helposti manipuloitavissa, erityisesti tunneherkissä asioissa, ja koska silminnäkijät voivat niin helposti erehtyä sekä koska silminnäkijät saattavat myös valehdella. Usein silminnäkijätodistusta ei käytetä yksinään todistamaan mitään, ainoastaan tukemaan jotain asiaa josta on jo joitain muita todisteita.


Todisteiden Arvojärjestys

Alhaisimmasta korkeimpaan:

1. Osallisen todistus
2. Silminnäkijän todistus
3. Dokumentaarinen todistus
4. Havainto (materiaalisesta todisteesta)
5. Materiaalinen todistus, tarvittaessa asiantuntijan tulkitsema

Osallisen todistus tarkoittaa tiettyyn tapahtumaan osallistunutta henkilöä, joka ei sen takia ole puolueeton, esim. siviilituomioistuinasiassa se olisi joko kanteen tekijä tai puolustautuja, tai rikostuomioistuimessa se olisi syytetty tai uhri.

Oikeudenkäynneissä todisteilla on oma arvojärjestyksensä, ja jos tulee ristiriitoja eri todistusten välillä, korkeamman todistusarvon omaava todiste syrjäyttää alemman. Alemmilla todisteilla ei myöskään pysty kumoamaan pätevämpiä.

1) Kaikkein alhaisin todistusarvo on osallisilla todistajilla, koska he ovat olleet mukana tapahtumassa ja näin ollen he ovat tunteellisesti herkkiä asiasta, ja vääristynyt käsitys asiasta tai sitten he saattavat jopa valehdella.
2) Silminnäkijän todistus on seuraavaksi alhaisin pätevyydessä. Se on vähän uskottavampi pätevämpi kuin 1, koska tämä ei ollut suoraan mukana tapahtuneessa eikä hän näin ole yhtä tunteellisesti liikuttunut tapahtuneesta.
3) Sitten tulee dokumentaarinen todistus. Dokumentit, jotka oli tuotettu kyseessä olevan tapahtuman aikana, sisältävät siis dataa tapahtuneesta. Tässä yhteydessä dokumentit, jotka on epäsuoremmin luotu kuin suoraan ihmisten toimesta, ovat pätevämpiä. Eli siis dokumentit jotka on automaattisilla koneilla luotu, ovat pätevämmät kuin suoraan ihmisten itse tekemät.
4) Seuraavana, toiseksi korkeimpana todistusaineistona on havainto. Esimerkiksi valokuva tai videokuva tapahtuneesta.
5) Kuitenkin kaikki nämä edellä mainitut todisteet voi materiaalinen todistusaineisto kumota, asiantuntijan tulkittua sen oikein. Jos tässä materiaalitodistusaineistossa olisi jotain epäselvää tai väiteltävää, olisi se asiantuntijoiden kilpailuna tulkita sitä oikeimmin. Materiaalitodistusta ei voi kumota alhaisemmilla todistuskategorioilla; dokumentein tai silminnäkijöin, eikä varsinkaan osallisten lausunnoilla.

On toki totta että asiantuntijatodistajat, jotka tulkitsevat materiaalitodistusta, ovat nekin vain todistajia ja voitaisiin jopa väitellä että periaatteessa kaikki todistusaineisto on vain tulkitsemista. Mutta silminnäkijätodistusten ja asiantuntijatodistusten ero on niin suuri oikeudessa, että usein silminnäkijätodistuksia kohdellaan aihetodisteina, eli niitä ei edes aina lasketa suoraksi todistukseksi.

Holokaustirevisionismi kunnioittaa tätä todisteiden arvojärjestystä.

Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)