Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

sunnuntai 2. joulukuuta 2007

Kuoliko 6 Miljoonaa Tosiaan?

Mitä väestötutkimus kertoo; puuttuuko 6 miljoonaa?

(Tämä ei ole suomennos Richard Harwoodin, Did Six Million Really Die?. Päivitetty viimeksi 6.4.2009 ja 22.7.2010.)

Tekstissä käydään läpi holokaustiasiantuntijoiden menetelmiä ja lukuja, sekä tuodaan esiin paljon päinvastaisia lukuja, jotka tiputtavat juutalaisten oletettuja virallisia 5-
6 miljoonan lukuja. Aluksi on sanottava, että vaikka 6 miljoonaa juutalaista puuttuisi, ei se vielä millään varmuudella tarkoittaisi että ne 6 miljoonaa kuolivat. Kuten tullaan havaitsemaan, juutalaisten väestölaskentaluvut ovat paljolti heitteleviä, eikä oikeaa ja tarkkaa lukua ole helppo löytää. Jos juutalaisia siis puuttuisi luvuista, esim. 5-6 miljoonaa, voitaisiin nämä puutokset selittää muillakin syillä kuin vain kuolemilla. Tämä teksti kuitenkin keskittyy analysoimaan sitä, että puuttuuko 6 miljoonaa juutalaista edes.

Mitä maailman väestönlaskentaluvut kertovat juutalaisista?

Juutalaisia oli ennen toista maailmansotaa 12-18 miljoonaa.[1]

Juutalaisia oli toisen maailmansodan jälkeen 11-18 miljoonaa.[2][3]


Esimerkkejä näistä luvuista:

Esimerkki 1: Vuonna 1939 oli 18,000,000 juutalaista. Vuonna 1945 oli 11,000,000 juutalaista. Eli 7,000,000 juutalaista kuoli toisen maailmansodan aikana.
Esimerkki 2: Vuonna 1939 oli 16 miljoonaa juutalaista. Vuonna 1945 oli 11 miljoonaa juutalaista. Eli siis 5 miljoonaa juutalaista kuoli.
Esimerkki 3: Vuonna 1938 oli 15,7 miljoonaa juutalaista. Vuonna 1948 oli 15,7 miljoonaa juutalaista. Eli 0 juutalaista kuoli.
Esimerkki 4: Vuonna 1938 oli 15,7 miljoonaa juutalaista. Vuonna 1962 oli 17,552,208* juutalaista. Eli juutalaisten määrä lisääntyi n. 2 miljoonaa 1900 luvun puolivaiheilla.
Esimerkki 5: Ennen toista maailmansotaa (1900) oli 12 miljoonaa juutalaista. Toisen maailmansodan jälkeen (1948**, 1996, 1997, 1998) oli 18,2 miljoonaa juutalaista. Juutalaisten määrä lisääntyi n. 6 miljoonaa 1900-luvulla.

(1962* The World Center of Contemporary Jewish Documentation;
1948**
New York Times, 22.2.1948, artikkeli jossa arviolta 15-18 miljoonaa juutalaista oli elossa maailmassa.)

Annan Jürgen Grafin vetää johtopäätöksen tästä:
"
Johtava ekspertti juutalaisväestönlaskussa ennen sotaa, Arthur Ruppin, totesi että maailmassa oli vuonna 1939 16,7 miljoonaa juutalaista. Heti sodan jälkeisinä vuosina World Almanac antoi seuraavat luvut: 15,19 miljoonaa v. 1945 ja 15,7 miljoonaa v. 1946-49. Mutta sen v. 1949 luvut tulivat American Jewish Committeen luvuista, joiden mukaan v. 1939 oli 16,6 miljoonaa juutalaista ja v. 1947 vain 11,2 miljoonaa. Toisaalta juutalaisomisteisessa New York Timesissa julkaistiin aikaisin v. 1948 artikkeli, jossa todettiin että maailmassa oli 15-18 miljoonaa juutalaista. Kuten näette juutalaisten maailmanväestöluvut antavat helposti todistaa holokaustin oikeellisuuden, tai todistaa sen olleen tapahtumatta; se vain riippuu mitä tilastoja uskoo. Näistä tilastoista me emme tule löytämään vastausta siihen kuinka monta juutalaista kuoli Saksan politiikan seurauksena."[4]

Holokaustieksperttien luvut

Raul Hilberg, kirjassaan
Destruction of the European Jewry, arvioi että 5,1 miljoonaa juutalaista kuoli, joista 2,7 miljoonaa tuhoamisleireillä plus n. 300,000 keskitys- ja siirtoleireillä, ja 1,300,000 jotka Einsatzgruppe-joukot olisivat ampuneet Itärintamalla (NL:ssa) sekä 800,000 getoissa ja nääntyneitä muualla. Yad ashem, holokaustimuseo, sen sijaan arvioi että: n. 5-6 miljoonaa juutalaista kuoli yhteensä. Tuhoamisleireillä n. 4,4 miljoonaa ihmistä kuoli yhteensä, joista 80-90% juutalaisia, eli ainakin 3,5 miljoonaa juutalaista olisi kuollut leireillä. Loput ilmeisesti ampuivat Einstatzgruppe-joukot tai näännytettiin getoissa tai muualla.[5]

Sen sijaan, Lucy Dawidowicz:n mukaan,
The War against the Jews, 5,9 miljoonaa juutalaista kuoli. Näistä hänen mukaansa 5,37 miljoonaa tapettiin "kuudella tappamistehtaalla".Hänen mukaansa vain 530,000 olisi kuollut jossain muualla. Mutta miten kaksi holokaustieksperttiä voi tulla näin eri johtopäätöksiin? Mitä lähteitä he ovat oikein käyttäneet näihin lukuihinsa? Vastaus tähän, kuten Jürgen Graf toteaa, on yksinkertainen: he eivät ole käyttäneet mitään tilastotietoja tai lukuja. Hyvä esimerkki on Majdanekin tuhoamisleiri: Hilberg arvioi että tällä leirillä kuoli 50,000 kun taas Dawidowicz arvioi että 1,380,000. Toinen hyvä esimerkki on Auschwitz, jossa Hilberg väittää 1 miljoonan kuolleen, kun taas Dawidowicz 2 miljoonan. Vaikka näiden eksperttien kirjat ovat täynnä lähdeviitteitä, ei kumpikaan heistä ole näille luvuilleen laittanut mitään tilastotietoja tai mitään muutakaan lähteikseen.[6]

Näille luvuille ei voi laittaa mitään painoarvoa, koska ne eivät perustu mihinkään todellisiin arvioihin, vaan ovat vain arvuuttelua. Jürgen Graf on myös kirjallaan
Giant With the Feet of Clay[7], osoittanut Hilbergin uhrilaskumenetelmät täydeksi arpomiseksi, sekä monta muutakin vakavaa "virhettä", kuten esim. eräiden mahdottomien SS-upseerien tunnustusten vääristelemistä uskottavimmiksi (esim. Kurt Gersteinin tunnustuksen, jossa Gerstein väitti 25 miljoonan ihmisen olleen kaasutettu keskitysleireillä ja 700-800 ihmisen olleen tungettu 25 neliömetrin alueelle). Tästä keskitysleirien kuolinlukujen epäluotettavuudesta on erinomaista näyttöä professori Robert Faurissonin tekemä tutkimus Auschwitzin kuolinluvuista, jotka ovat vaihdelleet viime vuosikymmeninä 510,000 ja jopa 9 miljoonan välillä![8]

Yksityiskohtaisempaa väestötutkimusta

Walter Sanning teki v. 1983 väestötieteellisen tutkimuksensa
The Dissolution of Eastern European Jewry[9] (tästä eteenpäin The Dissolution), jossa hän käytti enimmäkseen lähteinään juutalaisten, sionistien, länsimaiden, ja muita natsien vastaisia lähteitä. Sanning tuli tutkimuksellaan siihen lopputulokseen että kaiken kaikkiaan sodan aikana kuoli maksimissaan noin 1,5 miljoonaa juutalaista, joista n. 1 miljoona Neuvostoliitossa. Hänen mukaansa näistä 1 miljoonasta suurin osa kuoli NL:n politiikan seurauksena, joko puna-armeijassa, partisaaneina, nääntyi nälkään Siperiassa tai pitkän ja tuhoisan Itärintaman sodan takia. Hän myös otti huomioon juutalais- ja sionistilähteistä lukuisat juutalaisten massamuutot sodan aikana, sekä rekisteröimättömän maastamuuton Euroopasta heti sodan jälkeen. Sanningin tutkimuksen mukaan vain muutama sata tuhatta, 300,000, juutalaista kuoli saksalaisten valtaamilla alueilla, ja keskitysleireillä. (Kirja luettavissa saksaksi internetissä, Die Auflösung.)

Myöhemmin (8 vuotta myöhemmin), holokaustiekspertit Wolfgang Benzin johdolla tekivät oman kirjansa jossa he pyrkivät kumoamaan Sanningin tutkimukset,
Dimension des Völkermords ("Dimension of Genocide"). Tässä kirjassaan Benz ja muut pyrkivät osoittamaan että 5,3-6 miljoonaa juutalaista kuoli. Benzin metodi on seuraava: hän pääasiassa vertaa eri alueiden juutalaisten väestönlaskentalukuja ennen sotaa ja sen jälkeen. Benzin mukaan kaikki juutalaiset jotka eivät ole samassa paikassa väestönlaskentalukukirjoilla dokumentoituna, ovat holokaustiuhreja. Benz jättää vähemmälle huomiolle juutalaislähteiden massamuutot, jotka Sanning perusteellisesti dokumentoi. Kaiken kukkuraksi, Benzin kirja edes käsittele sitä asiaa johon sen pitäisi vastata. Benz ei tuo esiin Sanningin argumentteja eikä järjestelmällisesti pyri kumoamaan niitä. Sen sijaan, hän mainitsee Sanningin vain kerran kirjassaan, yhdessä alaviitteessään:
"
Tekijä [Sanning] loistaa tiedoillaan metodisesti järjettömässä tilastomateriaalin käsittelyssä ja yritteliäästi mutta päätyy ilmiselvästi virheellisiin yhdistelmiin ja lopputuloksiin." (Dimension des Völkermords, s. 558, viite 396.)

Benz ei kuitenkaan perustellut tätä tarkemmin.

Väestötutkimusten vertailua; Benz vs. Sanning[10]

Aion nyt käydä yksityiskohtaisemmin läpi juutalaisten kohtaloa Puolassa ja Neuvostoliitossa, koska näillä alueilla holokaustikirjailijoiden mukaan suurin osa juutalaisista tuhottiin, Benzin mukaan n. 4,69 miljoonaa "holokaustiuhria". Tulen laittamaan näiden otsikossa olevien kirjailijoiden käyttämiä lähteitä sulkuihin (pääasiassa Sanningin).

Valtavirran historioitsija tri Joachim Hoffmann kommentoi virallisten holokaustiasiantuntijoiden, erityisesti Wolfgang Benzin, 5-6 miljoonan arvioita juutalaisten kuolemista toisen maailmansodan aikana:
"
Vallitsevan järjestelmän kirjallisuus Holokaustista kuitenkin myös usein sisältää faktuaalisia virheitä. Eräs esimerkki tässä yhteydessä on Benzin v. 1991 kokoomateos Dimension des Völkermords, joka tuo näytteille suorastaan hellyyttävää tietämättömyyttä olotiloista Neuvostoliiton puolella. Gaussin [= Rudolfin Dissecting the Holocaust] kokoomateoksen tekijät vastustavat, ja oikein, että Benz perustaa hänen tutkimuksensa kritiikittömästi NL:n sotapropagandan julkilausumiin ja julkaisuihin NL:n näytösoikeudenkäynneistä. Benzin editoima kokoomateos pyrkii, perinpohjaisilla tilastollisilla detaljeilla, todistamaan kuuden miljoonan luvun oikeellisuuden. Kuka tahansa joka on työskennellyt väestötilastollisten lukujen kanssa, tietää minkälaisia vakavia virheitä voi tulla tuommoiseen monimutkaiseen analyysiin, jopa tiukasti objektiivisen esityslistan puitteissa. Benz on täysin tietämätön että Ehrenburg oli jo esitellyt kuuden miljoonan luvun aikakirjoihin 4.1.1945. Täten hänen täytyy hyväksyä syyte siitä että, tosin tietämättään, hän on tosiasiassa vain toiminut vahvistaakseen Ehrenburgin propagandan luvun. Tästä näkökulmasta hänen, ja hänen kirjoituskumppaniensa, tutkimustulokset tarjoavat jalansijan perustavaa laatua olevalle kritiikille."[11]

Puolan juutalaiset

Benzin mukaan, 2 miljoonaa juutalaista tuli saksalaisten alueille, joista saksalaiset tappoivat 1,8 miljoonaa holokaustissa.

Sanningin mukaan 757,000 tuli saksalaisten alueille, joista 240,000 oli sodan jälkeen jäljellä Puolan alueilla.

Viimeinen väestönlaskenta Puolan juutalaisista tehtiin v. 1931, jolloin määräksi saatiin 3,1 miljoonaa. Benzin mukaan:
"[...]
jos päättelemme väestölaskentaluvut [vuodelta 1931] ottaen huomioon luonnollisen lisääntymisen ja maastamuuton , me saamme v. 1939 Puolan väestöluvuksi 35,100,000 joista juutalaisia noin 3,446,000. Me 'toistamme: nämä luvut eivät ole varmoja [...]"

Sanning sen sijaan käyttää lähteenään
Institute for Contemporary Historya, jonka mukaan Puolasta muutti v. 1931 lähtien vuosittain pois 100,000 juutalaista, aina vuoteen 1939 asti Tämä järjestö julkisesti vielä puhui tästä puolanjuutalaisten 100,000 vuosittaisesta maastamuutosta, v. 1931-1939 välisenä aikana. (Gutachten des Institut für Zeitgeschichte, 1958, Münich, s. 79-80.)

Näinollen, perustuen tämän
Instituten ilmoittamiin lukuihin, Puolan juutalaisten määrä olisi ollut 700,000 vähemmän, kuin mitä Benz on arvioinut. Sanningin mukaan 2,664,000. Tämän lähteen perusteella täytyisi Benzin luvuista vähentää 700,000 pois.

Puolan juutalaisten massamuutot v. 1939-40

Kun NL ja Saksa hyökkäsivät Puolaan ja miehittivät sen, se jaettiin kahteen osaan: Länsi-Puolaan joka oli Saksan miehitysalue, sekä Itä-Puolaan NL:n miehitysalueeksi. Benzin mukaan 2,300,000 juutalaista jäi aluksi saksalaisten miehitysvyöhykkeelle. Näistä 300,000 kuitenkin hänen mukaansa pakeni Itä-Puolaan, NL:n miehitysalueelle, joista NL pakkosiirsi 250,000 Siperiaan. Eli 2 miljoonaa olisi jäänyt saksalaisten valtaan. Benzin mukaan saksalaiset tappoivat n. 1,8 miljoonaa puolanjuutalaista holokaustissa. Hänen mukaansa tarkkoja lukuja ei ole, vaan että nämä ovat vain arvioita. Benz käyttää lähteinään enimmäkseen saksalaisia lähteitä. Sodan jälkeen hänen mukaansa Puolassa oli n. 200,000 juutalaista jäljellä.

Sanning on osoittanut saksalaislähteiden olevan hyvin epäluotettavia, ja liioittelevia juutalaisten määrän suhteen. Esimerkiksi saksalaislähteet liioittelivat Romanian juutalaismäärän 1,5-2 miljoonaan kun se todellisuudessa oli n. 700,000. Toinen hyvä esimerkki on Ranskan juutalaisten määrä jonka saksalaislähteet liioittelivat 1,2 miljoonaan, kun se oikeasti oli n. 300,000. Eli Benzin lähteet edellisessä asiassa olivat epäluotettavat. Sanning lisäksi näyttää että Benzin käyttämät lähteet, edellisessä, oli saksalaisten arvioita jotka oli saatu ekstrapoloimalla vuoden 1931 arvioista ne 10% väestönlisäyksellä.

Sanning sen sijaan käyttää useita pro-sionisti ja pro-juutalaislähteitä, jotka kaikki osoittavat että 500,000
1,000,000 juutalaista pakeni Länsi-Puolasta itään NL:n miehitysvyöhykkeelle:

1,000,000 Juutalaispakolaista Länsi-Puolasta pakkosiirrettiin Siperiaan. (Treatment of Jews by the Soviet. 17th Interim Report of Hearings before Select Committee on Communist Aggression, House of Representatives, 83rd Congress, New York, September 22 and 23, 1954, s. 40.)

600,000 Juutalaispakolaista Länsi-Puolasta Siperiaan; 450,000 näistä juutalaisista katosi ilman jälkiä. (Schultz, Henry Edward (kansallinen ADL:n puhemies). Treatment of Jews by the Soviet. 17th Interim Report of Hearings before Select Committee on Communist Aggression, House of Representatives, 83rd Congress, New York, September 22 and 23, 1954, s. 25.)

600,000 Juutalaispakolaista Länsi-Puolasta Siperiaan [keväällä 1940]. (Maanpaossa olevan Puolan hallituksen mukaan.)

"600,000 puolanjuutalaisesta jotka pakkosiirrettiin Neuvostoliittoon, 450,000 katosi jälkeä jättämättä". (Hoffmann, J. Stalin's War of Extermination: Planning Realization and Documentation, 2001, s. 162, Hoffmannin alaviite 32: "Documents on Polish-Soviet Relations, vol. 1, s. 573, 607f,.; Rhode, "Polen," vol. 7, s. 1028; "Polen erinnern Moskau an Völkermord;" Hoffmann, "Die Sowjetunion bis zum Vorabend des deutschen Angriffs," s. 83f.)"

530,000 Juutalaispakolaista Länsi-Puolasta Siperiaan, 30,000 Baltian maista, loput Itä-Puolasta. (Kulischer, J. (juutalainen väestötilastoekspertti); Haganov, Gédéon. Le communisme et le Juifs, Supplément de CONTACT, Paris, May 1951, s. 9-15; Myös Aronson, Gregor. Soviet Russia and the Jews, New York, 1949, s. 12.)

Universal Jewish Encyclopedian mukaan suuri juutalaispakolaisten auttamisjärjestö, Joint Distribution Committee, käynnisti apuohjelman aikaisin v. 1942 auttaakseen 600,000 puolanjuutalaista pakolaista Aasian Venäjällä. (Universal Jewish Encyclopedia, Vol. 6, s. 176.);

Tuohon Universal Jewish Encyclopedian arvioon liittyen, Joint Distribution Committee kirjoitti tiedotteen v. 1943 kesäkuussa, jossa se kertoi että: "Joka viides tai joka kolmas puolanjuutalaispakolaisista kuoli matkalla ... se joka ei nähnyt tuhansia hautoja matkalla, erityisesti lapsien, ei voi ymmärtää." (Aronson, G. Soviet Russia and the Jews, New York, 1949, s. 12.)

Tähän liittyen Sanning arvioi, että koska 600,000 oli enää jäljellä v. 1942 NL:ssa, on koko puolanjuutalaisten pakolaisten määrän täytynyt olla 750,000 (1/5) 900,000 (1/3), eli 150,000250,000 heistä kuoli matkalla. Sanning tyytyy 750,000 minimiarvioonsa puolanjuutalaisten pakolaisten määrästä Länsi-Puolasta Itään ja NL:oon. Tämä vähentää Puolassa olevien juutalaisten määrää 1,6 miljoonasta n. 850,000. Tästäkin Sanningin mukaan vielä n. 100,000 juutalaista pakeni Romaniaan. Yhteensä siis noin 757,000 Puolan juutalaista jäi saksalaisten miehitysalueelle.

Neuvostoliiton miehitysalueelle tuli v. 1939 loppupuolella n. 1,776,000 juutalaista, joista n. 750,000 siirrettiin Siperiaan. Tämä jättäisi siis n. 1 miljoona juutalaista NL:n miehitysalueelle. Eli 757,000 puolanjuutalaista jäi saksalaisten miehitysalueelle ja n. 1 miljoona NL:n alueelle. Sanningin mukaan sodan aikana oli kadonnut tai poissa kirjoilta n. 516,511 juutalaista, ja sodan jälkeen Puolassa oli oli n. 240,000 juutalaista.

Lisäksi on vielä todettava että tällaisissa massamuutoissa ei ole mitään ihmeellistä. Esimerkiksi kun Saksa hyökkäsi Hollantiin ja Belgiaan v. 1940 keväällä, 2 miljoonaa belgialaista pakeni Ranskaan, vaikeuttaen ranskalaisjoukkojen puolustusta.

Neuvostoliitto

Benzin juutalaisuhrikategoriat: Holokaustiuhrit.
Sanningin juutalaisuhrikategoriat: taistelu-uhrit puna-armeijassa, pakkosiirtojen uhrit ja Saksan sotateatterin uhrit.

Benzin mukaan NL:ssa oli v. 1941 5,200,000 juutalaista. Näistä saksalaiset tappoivat 2,890,000 juutalaista holokaustissa, ja että sodan jälkeen heitä oli elossa NL:ssa 2,300,000. Tässä Benzillä on ollut käytössään, erityisesti sodan jälkeiseen lukuun, NL:n lähdemateriaalia.

Sanningin mukaan juutalaisia oli v. 1941 NL:ssa 5,439,000 juutalaista. Hänen mukaansa näistä n. 1 miljoona kuoli ja sodan jälkeen n. 4,300,000. Sanning käyttää enimmäkseen juutalais- ja sionistilähteitä, ja yksityiskohtaisesti osoittaa juutalaisten kohtalon olevan paljon monimutkaisempi, kuin mitä Benz on esittänyt.

On yleisesti tiedetty tosiasia, että kun Saksa hyökkäsi NL:oon, 22.6.1941, Stalin siirsi samantien Länsi-Neuvostoliitossa olevat tehtaansa kauas Itään, Uralin taakse. Toinen, ehkä vähemmän huomioitu, tosiasia on se että Stalin myös siirsi tehtaidensa mukana miljoonat ihmiset työvoimaa Uralin taakse.

NL:n massiiviset miljoonien ihmisten pakkosiirrot

Kuten Sanning osoittaa, arviot vaihtelevat 7,5
25 miljoonan ihmisen välillä. Sanning lainaa amerikkalaisen väestötilastoekspertti professori Lorimerin tutkimuksia:
"
... Tämä todistusaineisto antaa uskoa Saksan Idän Sotatalous Ministeriön Johtokunnan teesille [tri Rachnerin] että evakuointi v. 1941 alueelta oli samanvertainen kuin puolet NL:n kaupunkiväestöstä [...] Tämä saksalainen auktoriteetti arvioi tämän perusteella että evakuoitujen määrä vallatulta NL:n alueelta vapaalle alueelle oli 12,5 miljoonaa. Kaksi itsenäistä auktoriteettia, perustuen rautatiekapasiteetin analyysiin, tulivat eriäviin lukuihin evakuoinneista ennen v. 1942 vallatuilta alueilta. Habicht arvioi 15 miljoonan olevan maksimi ja Vassiliev pistää koko numeron evakuoiduille 7,5-10 miljoonaan ... Kulischer arvioi että evakuoitujen loppusumma sekä liitetyiltä että alkuperäisiltä alueilta on 12 miljoonaa henkilö, poislukien vain sotilashenkilöt jotka oli mobilisoitu ennen saksalaisten invaasiota. Tämä on erittäin todennäköinen luku. ...
Pääasiassa, nämä siirretyt ihmiset sijoitettiin Keskus Teollisuusalueelle joka oli laajentunut kaikkein nopeiten edellisen vuosikymmenen aikana
[...] Teuollisuustuotantomäärän Uralin alueella on raportoitu kasvaneen kolminkertaiseksi sodan aikana." (Lorimer, F. Population of the Soviet Union, s. 195-197)

Tähän viitaten juutalainen kirjailija Gerald Reitlinger kirjoitti:
"
... se tuli venäläisten politiikaksi siirtää työskentelevä väestö pois niin että kaupungit eivät voisi hyödyttää vihollista. ... Sitä että ei suostunut lähtemään evakuoitavien mukaan, pidettiin vihollismielisenä toimena, josta usein seurasi kovat toimet myöhemmin."
(Reitlinger, G.
Final Solution, s. 228)

Sanningin laskujen mukaan kaiken kaikkiaan, mukaan lukien liikekannalle pannut miehet, yli 25 miljoonaa miestä siirrettiin Uralille. Näistä yli 15 miljoonaa tuli kaupunkiväestöstä. Sanning käyttää näissä laskuissaan myös tilastotietoja kaupungeista, ja myös saksalaisten arvioita. Sanningin laskut voivat pitää paikkansa mutta ne epäilemättä tarvitsisivat vielä lisää tutkimusta. On myös huomioitava että Sanningin lainaamat lähteet, erityisesti professori Lorimerin tutkimukset ovat varsin päteviä.

Sanning on siis vähintäänkin todistanut kirjassaan että NL:n politiikkana oli evakuoida miljoonat ihmiset työväestöä pois saksalaisten ulottuvista. Seuraava kysymys kuuluukin: Kuinka monta juutalaista evakuoitiin näiden monien miljoonien kanssa?

Juutalaisten määrä NL:n pakkosiirroissa

Sanning osoittaa kirjassaan kuinka juutalaiset olivat NL:ssa keskittyneet suurimmaksi osaksi kaupunkiväestöön. Juutalaiset olivat jopa monissa suurissa kaupungeissa hyvin huomattavana prosenttimääränä, muutamissa jopa enemmistönäkin. Hänen tutkimustensa mukaan
85% Ukrainan juutalaisista asui kaupungeissa ja Valko-Venäjällä jopa 87%. Juutalaiset olivat lisäksi kaupungeissa yliedustettuina mm. tehdasalalla, erityisesti johtavissa asemissa, sekä kaupankäynnissä.

Sanning näyttää kuinka
juutalaiset ennen sotaa olivat jopa 31-53% kaupunkiväestöstä mm. seuraavissa kaupungeissa: Kovel, Rovno, Shitomir, Brest-Litovsk, Baranowicze, Minsk, Pinsk, Kishinev ja Chernovitsy. Juutalaiset olivat 16-30% kaupunkiväestöstä mm. seuraavissa kaupungeissa: Odessa, Proskurov, Vinnitsa, Kirovograd, Nikolaev, Kherson, Poltava, Kiova, Dnepropetrovs, Kovno ja Draugavpils. (The Dissolution, s. 89)



Yllä, kuva juutalaisten prosenttimäärästä NL:n kaupungeissa. Musta piste = 31-53%; puoliksi musta, 16 -30%; valkoinen piste on 0-15%. (The Dissolution, s. 89.)

Sanning näyttää kuinka ennen saksalaisten etenemistä kaupunkiväestöstä ehdittiin evakuoida usein onnistuneesti jopa 60-90%. Saksan v. 1941 NL:n invaasion aikana, seuraavista kaupungeista, Sanningin tutkimusten mukaan, juuri tuo
60-90% kaupunkiväestöä evakuoitiin: Vladimir Volynsk, Lutsk, Rovno, Proskurov, Novograd, Shitomir, Kiova, Kishinev, Chernigov, Zaporoshye, Baranowicze, Minsk, Pinsk, Smolensk ja Mozhaisk [nämä kaupungit sekä Ukrainasta, Itä-Puolasta että Valko-Venäjältä].
(
The Dissolution, s. 88)

Seuraavista kaupungeista evakuoitiin 30-59%: Brest-Litovsk, Kovel, Chernovitsy, Vinnitsa, Kirovograd, Krivoi Rog, Odessa, Nikolaev, Kherson, Dnepropetrovsk, Taganrog, Draugavpils, Taurage ja Rezekne [nämä enimmäkseen Ukrainan kaupunkeja]. (The Dissolution, s. 88.)

Hänen tutkimustensa mukaan
seuraavista kaupungeista evakuoitiin 11-29%: Melitopol, Mariupol, Kovno, Lepaya, Jelgava, Lepaya, Riika, Ventspils, Toerva, Tartu, Vijandi, Tallinna ja Narva [pääasiassa Baltian maiden kaupunkeja]. (The Dissolution, s. 88.)


Yllä, kuva NL:n onnistuneesti evakuoiduista kaupungeista. Musta piste = 60-90%; puoliksi musta, 30%-59; valkoinen piste on 11-29%. (The Dissolution, s. 88.)

Sanning on käyttänyt näissä luvuissa lähteinään juutalais-, sionisti-, venäläis- ja saksalaislähteitä. Benz ei käsittele tätä, eikä muitakaan Sanningin kategorioita: juutalaisia partisaaneja, puna-armeijan juutalaissotilaita, eikä Siperiassa tai pakkosiirroissa kuolleita satoja tuhansia. Ikään kuin nämä kaikki kategoriat olisivat "holokaustiuhreja" Benzille.

Ruotsissa julkaistavassa juutalaisjulkaisussa Judisk Krönika (Jewish Chronicle), esitettiin sodan aikana arvioita NL:n suorittamista juutalaisten evakuoinneista sodan aikana. Juutalaisamerikkalainen historioitsija Steven Koblik (jonka erikoisuutta on Ruotsin sota-ajan suhde Saksaan ja Holokaustiin) tähdentää tämän juutalaisjulkaisun tiedon luotettavaa tasoa näin:
"
Lehti [Judisk Krönika] kehitti läheisiä yhteyksiä Itä-Eurooppaan, varsinkin Puolaan, ja tarjosi erästä laadukkainta tietoa lopullisen ratkaisun laajuudesta, jota löytyi mistään länsimaisesta julkaisusta. Lehdestä tuli myös tiedonlähde ei-juutalaisten julkaisuihin." (J. Graf & C. Mattogno & T. Kues 2010, Sobibór. Holocaust and Propaganda, s. 361-363; T. Kues 2010, "News notices relating to the Einsatzgruppen and the ‘Holocaust’ in the Soviet Union from Judisk Krönika", 11.7.2010, Revisionist Blog – Inconvenient History; seuraavat viittaukset tästä .)

Thomas Kues (2010) tuo esiin näitä
Judisk Krönikassa julkaistuja sodanaikaisia arvioita:
"50,000 liettuanjuutalaista, jotka alun perin tuotiin Venäjän sisäosaan, on nyt kohdennettu mongolialaisten maatiloille. Noin 100,000 juutalaista Ukrainasta ovat löytäneet pakoturvapaikan Birobidzhanista." (Judisk Krönika, Vol. 10, Nro 9, marraskuu 1941, s. 141.)
"Uzbekistanista raportoidaan, että Neuvostoliiton hallitus on valmistellut pysyvän majoituksen sinne evakuoiduille yhdelle miljoonalle juutalaiselle. […] Useiden kuukausien marssimisen jälkeen evakuoidut juutalaiskolonialistit ovat päässeet päämääräänsä, Siperiaan Krasnojarskiin. […] Osa juutalaisista maanviljelijöistä Ukrainasta on matkustanut Saratoviin, Volgan alueelle, missä heille on annettu uutta maata. […] Taschkentissa, jossa tuhannet juutalaiset Puolasta ovat löytäneet itsensä, on avattu kolme toimistoa pakolaisten rekisteröinnille." (Judisk Krönika, Vol. 11, Nro 6, heinä-elokuu 1942, s. 91.)
"Meille on tiedotettu, että 76,000 juutalaista evakuoitiin Vitebskistä operaatio Barbarossan alussa, kun sitä vastoin 24,000 juutalaista jäi kaupunkiin." (Judisk Krönika, Vol. 11, Nro 8, lokakuu 1942, s. 122.)
"On vielä mahdotonta sanoa, kuinka monta Länsi-Venäjällä elänyttä juutalaista onnistui paeta saksalaisten miehityksen v. 1941-1942 ja kuinka moni näistä pakolaisista onnistui löytämään turvapaikan selvittyään sodan kauhista ja nälänhädistä sekä tautiepidemioista. On laskettu, että Venäjän sisäosaan selvinneiden juutalaisten määrä olisi ollut 1,000,000:n ja 1,500,000:n välillä." (Judisk Krönika, Vol. 13, Nro 4, huhtikuu 1944, s. 53; viittaukset T. Kues 2010, “News notices relating to the Einsatzgruppen and the ‘Holocaust’ in the Soviet Union from Judisk Krönika”, 11.7.2010, Revisionist Blog – Inconvenient History.)

Holokaustikirjailija Gerald Reitlinger luonnehti NL:n evakuoimien juutalaisten määrää seuraavasti:
"
Valtaosa kolmesta miljoonasta juutalaisesta Neuvostoliiton sotaa edeltäviltä alueilta ei pelkästään onnistunut pakenemaan sisäosaan, vaan myös hyvin suuri osa niistä 1,800,000 juutalaisesta haltuun otetuilta alueilta. […] historiallisissa, teollisuus-Ukrainaa edeltävissä, kaupungeissa Vinnitsassa, Zhitomirissa, Berdichevissä, Umanissa, Nikolaevissa ja Khersonissa ainoastaan neljäsosa tai viidesosa juutalaisista viipyi, ja tämä oli yhtä lailla totta valtavissa juutalaisrykelmissä idässä Dnieperin, Kiovan, Harkovan ja Dniepropetrowskin kaupungeissa. Vielä kauempana idässä Donetzin ja Kubanin jokialueilla sekä Kaukasuksesta pohjoiseen vain pieni prosenttimäärä juutalaisista oli saksalaisten edessä." (Reitlinger, G. The Final Solution, s. 227-228.)

Sanning esittää näihin evakuointeihin liittyen lainauksia myös Neuvostoliiton tahoilta, mm. runoilija Itzik Fefferiltä, joka julisti New Yorkissa sodan aikana että puna-armeija "pelasti muutaman miljoonan juutalaisen" ja D. Zalavskylta, joka kertoi NL:n sponsoroiman Jewish Anti-Fascist Committeen istunnossa, että: "puna-armeija pelasti juutalaiset kaikkein kriittisemmällä hetkellä sen historiassa". Sanning ottaa myös lainauksen David Bergelsonilta, jossa Bergelson kertoi v. 1942 lopussa kuinka 80% juutalaisista saksalaisten valtaamilta alueilta oli onnistuttu evakuoimaan. Mutta kuten Jürgen Grafkin tähän liittyen totesi, tuo Bergelsonin julistus (80% luku) on lähestulkoon varmasti liioiteltu, koska Bergelson oli NL:n propagandisti, joka epäilemättä tahtoi esiintyä maailmalle juutalaisten pelastajana, siihen tulee siis suhtautua epäilyksellä.[12]


Mutta vaikka tuo 80% arvio juutalaisten siirtämisestä saksalaisten ulkopuolelle on hyvin todennäköisesti paljolti liioiteltu, on Sanning silti tutkimuksissaan osoittanut epäilemättä että juutalaiset olivat hyvin suuri osa kaupunkiväestöä, ja että suuri osa kaupunkiväestöä saatiin onnistuneesti evakuoitua saksalaisten valtaamien alueiden ulkopuolelle.

Tähän liittyen, Theodore Bayer arvioi juutalaisten evakuoitujen määräksi 50% Neuvostoliiton julkaisussa v. 1944:
"Aavistaen sen erityisen vaaran, joka juutalaisia tulisi kohtaamaan saksalaisten alistuksessa, Neuvostoliiton virkamiehet asettivat juutalaisten evakuoimisen toissijaiseksi ainoastaan naisiin ja lapsiin nähden. Näin ollen,
puna-armeijan miesten ja upseerien sekä siviilivirkamiesten onnistui yli-inhimillisellä ponnistuksella evakuoida noin viisikymmentä prosenttia venäjänjuutalaisista, kuten myös Puolasta Venäjän alueelle paenneista juutalaisista." (Soviet Russia Today [aiemmin nimellä New World Review], "Rehabilitation of the Jews in the USSR", marraskuu, 1944, s. 28; viittaus Thomas Kues, 8.6.2010, "Soviet Mouthpiece Journal in Late 1944: Only Some 3 Million Jews Exterminated", Revisionist Blog – Inconvenient History.)

Kummatkin luvut ovat aivan varmasti hyvin epätarkkoja arvioita (tai arvailuja), jotka oli tehty sodan aikana. Kummatkin luvut ovat todennäköisesti liioiteltuja, ainakin ensimmäinen 80%. Kuitenkin on tärkeä tosiasia, että evakuoitujen venäläisten joukossa oli aivan varmasti myös hyvin paljon juutalaisia, hyvin suuri prosenttimäärä, jonka myös holokaustitaho Gerald Reitlingerkin myönsi.


Juutalaisten kohtalo Neuvostoliitossa

Kuten jo mainittu, Benz listasi hänen 2,890,000 juutalaisuhriaan kaikki holokaustiuhreiksi, eikä hän muita kategorioita edes huomioinut. Hänen mukaansa nämä juutalaiset vietiin joko tuhoamisleireille, kaasutettiin 'kaasuautoissa' tai ammuttiin Einsatz-joukkojen toimesta. Näitä Benzin ja muiden holokaustieksperttien väitteitä tutkimme myöhemmin toisissa kirjoituksissani. Nyt, perehdymme jälleen Sanningin tutkimuksiin tarkemmin.

Sanning osoittaa juutalaislähteistä, kuinka 200,000
700,000 juutalaista kuoli Siperiassa. Seuraavat luvut ovat arvioita ja lähteitä joita Sanning käytti kirjassaan:

200,000 juutalaista kuoli Siperiassa. (American Jewish Committee; American Jewish Year Book, Vol. 49, s. 394.)

450,000 Siperiassa. (Haganov, Gédéon. Le communisme et le Juifs, Supplément de CONTACT, Paris, May 1951.)

500,000 kuoli Siperiassa ja Keski-Aasiassa. (Lestschinsky, Jacob [juutalainen ekonomisti], American Jewish Year Book Vol. 49 s. 397.)

600,000700,000. (Sanningin omat laskut, The Dissolution, Fourth Chapter - Deaths in Siberia, s. 106-109.)


Puna-armeijassa kuoli juutalaisia 200,000. (Encyclopaedia Judaica, Vol. 14, s. 479; American Jewish Year Book, Vol. 49, s. 397)


NL:n Pakkosiirroissa juutalaisia kuoli 150,000250,000. (Aronson, G. Soviet Russia and the Jews, New York, 1949, s. 12.)

Yhteensä, siis näiden arvioiden perusteella, voisi väittää juutalaisia kuolleen NL:n politiikan seurauksena 550,0001,150,000. Itse tyydyn arvioihin lähempänä 550,000.

Kuinka paljon juutalaisia oli hengissä Neuvostoliitossa sodan jälkeen?

Kysymyksessä NL:n sodan jälkeisestä juutalaisten väkiluvusta, Benz nojaa täysin NL:n v. 1959 teettämään väestönlaskentaan, jossa juutalaisia laskettiin olevan 2,2 miljoonaa. Benzin mukaan noin 2,3 miljoonaa juutalaista oli NL:ssa hengissä. Tässä metodissa kuitenkin on erittäin suuri ongelma, koska tähän väestönlaskentalukuun kirjattiin vain ne juutalaiset jotka julkisesti möynsivät harjoittavansa juutalaista uskoa. Toisin sanoen: Neuvostoliitossa joka oli ateistinen maa tehden juutalaisten hankalaksi harjoittaa uskoaan, sekä sionisti-vastainen, ja jossa oli vuosikymmenien ajan esiintynyt lukemattomia juutalaisten vainoja
sekä jossa vielä hiljattain oli käyty 4 vuotta kestänyt toisen maailmansodan tuhoisin sota, Saksan ja NL:n välillä (Saksan itärintama), jossa juutalaiset olivat kaiken lisäksi kuulleet taukoamatta länsiliittoutuneiden ja NL:n tiedotusvälineissä kuinka v. 1942 lähtien saksalaiset aikoivat tuhota kaikki juutalaiset. Eli ei siis ole todellakaan mikään ihme että vain 2,2 miljoonaa juutalaista uskalsi julkisesti rekisteröityä tuohon NL:n v. 1959 väestönlaskentaan harjoittavansa juutalaista uskoa. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä että juutalaisia olisi oikeasti NL:ssa ollut sen verran elossa.

Mikä ihmeellisintä, Benz ei edes epäile tätä väestönlaskentalukua ollenkaan:
"
epäilyt NL:n väestönlaskentalukujen luotettavuudesta [...] eivät ole oikeutettuja" koska tämä data on perustana NL:n kansalliselle taloudelle.

Mutta, kuten jokainen tietää nykyään, kaikki ajateltavissa oleva data oli vääristelty juuri tämän kansallisen talouden palveluksessa, jotta NL olisi voitu esittää ylivoimaisena taloutena kilpailussa kapitalistista länsimaailmaa vastaan. Eli NL:n vuoden 1959 väestönlaskenta ei ole realistinen, ja epäilyt ovat todellakin oikeutettuja.

Sanning näyttää kirjassaan, jälleen, lukuisia juutalaislähteitä paljon suuremmista arvioista NL:n juutalaisista:

Sanning tulee siihen johtopäätökseen että v. 1945, sodan jälkeen, NL:ssa oli n. 4,3 miljoonaa juutalaista elossa. Tämä luku lienee melko tarkka.

3-4 miljoonaa juutalaista elossa NL:ssa 1970-luvun alussa. (Encyclopaedia Judaica, Vol. 9, s. 542.)

● Sodan aikana, maalis-huhtikuussa v. 1944 arvioitiin, että: "On näin ollen todennäköistä, että huolimatta saksalaisjoukkojen juutalaisväestöön kohdistuneista joukkomurhista, Venäjällä on noin 4 miljoonaa juutalaista. [...] Itse asiassa, tällä hetkellä yli puolet Venäjän juutalaisista elää Uralilla ja sen takana." (Judisk Krönika, Vol 13, Nro 4, huhtikuu 1944, s. 53.)

"4,5 juutalaista elossa", totesi professori Michael Zand, joka opettaa Hebrew yliopistossa, Beth Shalomin raportin mukaan, joka on israelilainen uutislehti. (Kern, Erich. Die Tragödie der Juden, Preussisch Oldendorff, 1979, s. 260.)

4 miljoonaa [up to 4,000,000] juutalaista elossa: "... [American Jewish Year Book] hyvin tietävätVenäjän juutalaiset NL:ssa ja maastamuuttajat NL:sta vakuuttavat että 4,000,000 juutalaista on vielä elossa NL:ssa."
(
American Jewish Year Book, 1977, Vol. 78, s. 432.)

4 miljoonaa [up to 4,000,000] juutalaista elossa NL:ssa. (New York Times, 22.1.1975, American Jewish Year Book, 1976, Vol. 77, s. 460.)

5 miljoonaa. (New York Post, 1.7.1990.) (Mutta ottaen huomioon viime vuosikymmenten maastamuutot, on tämä luku hyvin todennäköisesti liian suuri.)


Kuinka monta juutalaista tuli saksalaisten vaikutusalueelle?

Benzin luvut, luonnollisesti, ovat reilusit yli 6 miljoonan luokkaa.

Sanning taas tulee laskujensa kautta arvioon 3,5 miljoonasta juutalaisesta kaiken kaikkiaan saksalaisten vaikutusalueella maksimissaan.

Gerhard Riegner, juutalaisten maailmankongressin edustaja Sveitsissä sodan aikana, raportoi v. 1942 elokuussa Lontooseen, että juutalaisten määrä saksalaisten valtaamilla alueilla oli maksimissaan 3,5
4 miljoonaa. Oletettavasti tämä luku pitää sisällään juutalaiset "Suuressa" Saksan Valtakunnassa (mukaan lukien Puola), kuten myös Ranska, Hollanti, Belgia, Slovakia, ja NL:lta vallatut alueet. Jos tähän lisätään arviolta 1,2 miljoonaa juutalaista Unkarista ja Romaniasta, koko luvuksi juutalaisista Saksan suoraan tai epäsuoraan hallitsemilla alueilla, saadaan luvuksi maksimissaan 5,2 miljoonaa.[13] (Laqueur, W. The Terrible Secret (Boston: Little Brown, 1980; New York: Henry Holt, 1998), s. 77.)

Riegner myös puhuu 3,5
4 miljoonasta juutalaisesta saksalaisten hallitsemilla alueilla, dokumenttivideolla Hitler's Holocaust: "3,54 miljoonaa juutalaista aiotaan tappaa [saksalaisten alueilla]..."[14] (Hitler's Holocaust [-dokumenttivideo] 4 of 6 - The Death Factory, kohdassa 16:50-17:20 min)

Riegnerin ilmoittamat luvut tukisivat Sanningin lukuja, ja ne tosiaan olisivat varsin uskottavalta taholta. Tuo 5,2 miljoonan luku vaikuttaisi tässä valossa maksimimäärältä.

Juutalaisten kohtalo saksalaisten valtapiirissä

Benz, luonnollisesti, uskoo että Saksan keskitysleireillä tapettiin miljoonia juutalaisia kaasukammioissa (tätä tutkitaan muissa kirjoituksissani), ja että yhteensä n. 5,36 miljoonaa juutalaista hänen mukaansa kuoli saksalaisten käsissä.

Sanning sen sijaan laskee kadonneiksi juutalaisiksi vain noin 300,000, saksalaisten alueilla. Tähän arvioon löytyy tukea mm. Punaisen Ristin v. 1979 toimittamista arvioista, jotka perustuivat dokumentoituihin kuolemiin leireillä:



Carl O. Nordling, tilastotieteilijä, teki eräänlaisen tilastollisen tutkimuksen juutalaisten kohtalosta toisen maailmansodan aikana. Hän perusti tutkimuksensa sodan ajan juutalaisiin henkilöihin jotka oli listattu Encyclopaedia Judaicaan, ja jotka elivät v. 1939 niissä maissa jotka myöhemmin tulivat saksalaisten valtaamille alueille. Näistä juutalaisista 44% oli muuttanut näistä maista pois v. 1941 loppuun mennessä, 35% säästettiin internoinnilta, 8% internoitiin ja 13% kuoli.[15]

Jos olettaisimme että Sanningin maksimiarvio 3,5 miljoonasta juutalaisesta saksalaisten alueilla olisi oikea, ja jos näistä se 13% kuoli (Nordlingin kuolinarvio), niin silloin saksalaisten miehittämillä alueilla olisi kuollut hieman alle puoli miljoonaa (455,000) juutalaista.

Jos taas olettaisimme että sekä Sanningin että Nordlingin arviot olisivat hieman liian pienet, esim. jos juutalaisia olisikin tullut saksalaisten hallitsemille alueille 5 miljoonaa, ja jos heidän kuolleisuusprosentti olisikin ollut 20%, saisimme juutalaisten kuolinmääräksi n. 1 miljooonan.

Ottaen huomioon dokumentoidut kuolinmäärät keskitysleireillä sekä sodan loppua kohden: kauheat olot getoissa, kokoajan jatkuvat ilmapommitukset sekä sotanäyttämön etenemisen kokoajan lähemmäksi Berliiniä, vaikuttaisi tuo 1 miljoonan juutalaisten kuolinluku saksalaisten alueilla hyvinkin mahdolliselta. Sanningin arvio juutalaiskuolemista saksalaisten alueilla vaikuttaisi siis huomattavasti liian pieneltä, mutta kuten olemme jo huomanneet (tai toiseksi viimeisessä kappaleessa ainakin huomaamme), on Benzin n. 6 miljoonan arvio myös moninkertaisesti liioiteltu luku. Ehkäpä todennäköisempi luku juutalaiskuolemista saksalaisten alueilla olisi n. 0,5
1 miljoonaa.

Rekisteröimätön maastamuutto

Sanning osoittaa kuinka Euroopasta muutti heti sodan jälkeen rekisteröimättömästi ainakin 1 miljoona juutalaista ulkomaille. Benz jättää rekisteröimättömän maastamuuton täysin huomiotta, ikään kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunut. Benzin logiikan mukaan juutalaiset eivät tulleet Euroopasta Lähi-itään suurin joukoin, perustamaan juutalaisvaltiotaan. Tämä onkin hyvä uutinen palestiinalaisille, jotka erehdyksessään luulivat että Euroopan juutalaiset tulivat häätämään heidät pois ja ottamaan heidän maansa[16]:ei, se oli vain painajainen!

Korjaukset Wolfgang Benzin tutkimuksiin[17]

Benzin luvuista, 5,3
6 miljoonaa, on vähennettävä, kuten Germar Rudolf on analyysissään tuossa analyysissään osoittanut, seuraavat luvut:

1 miljoonaa rekisteröimätöntä maastamuuttajaa Euroopasta
1,5 miljoonaa rekisteröimätöntä juutalaista NL:ssa sodan jälkeen (ainakin)
500,000 NL:n politiikan seurauksen kuollutta juutalaista (ainakin): partisaanit, Siperiassa ja sodan seurauksena
700,000 Puolasta ennen sotaa muuttanutta juutalaista
300,000 Unkarin juutalaista, joita ei todistetusti tuhottu

Jos nämä korjaukset tehtäisiin Benzin tutkimukseen, jäisi jäljelle enää n. 1,32 miljoonaa selittämätöntä tapausta. Lisäksi Germar Rudolf on väestölukuanalyysissään osoittanut kuinka Wolfgang Benz oli mm. laskenut eräiden alueiden juutalaiset kahteen kertaan, maiden rajojen muuttuessa sodan aikana, tehden Benzille yli puoli miljoonaa tuplasti laskettua juutalaista "holokaustiuhria".

Benzin kirja, jonka piti olla vastaus Sanningille, ei ole kumonnut yhtään mitään. Sen sijaan tässä analyysissä, on Benzin kirjaa kumottu merkittävästi.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Vaikka Sanningin kirjasta löytyykin paljon merkittäviä lähteitä, joiden perusteella voi juutalaisten 5-6 miljoonan lukua pudottaa merkittävästi, on siinä silti puutteensa. Esimerkiksi Sanning jätti johtavan saksalaisen väestötilastoekspertin Korrherin huomiotta (Korrherin Raportti), joka kuvaa saksalaisten suorittaman 1,2 miljoonan juutalaisen pakkosiirtämisen Saksan valtaamille itäisille alueille sodan aikana.

Mutta tästä huolimatta, on Sanningin tutkimus (
The Dissolution), ainakin todistanut sen, että juutalaisia ei todellakaan millään varmuudella voi sanoa puuttuvan 5-6 miljoonaa, ja että juutalaisten väestömuutokset ovat hyvin selitettävissä ilman Holokaustia.

Eräänä mahdollisena johtopäätöksenä ja arviona rohkenen ehdottaa seuraavaa:
Juutalaisia oli ennen 2. maailmansotaa 15-16 miljoonaa (eniten Euroopassa; suurin osa Itä-Euroopassa ja Neuvostoliitossa [~10-11 miljoonaa], toiseksi eniten USA:ssa [~5 miljoonaa]);
2. maailmansodan jälkeen juutalaisia oli 14-15 miljoonaa (USA:ssa ~6 miljoonaa, Israelissa ~6 miljoonaa, loput ~3 miljoonaa muualla maailmassa);
→ yhteensä siis n. 1-2 miljoonaa juutalaista kuoli kaikista syistä ja loput menivät sinne missä ovat.

On siis todettava että väestötilastoluvut eivät todista Holokaustin 5-6 miljoonan lukua, eivätkä edes suoraan mitään oletettuja joukkomurhia. Väestöluvuista löytyy myös paljon lähteitä, joiden perusteella pystyy väittämään, että paljon vähemmän juutalaisia kuoli 2. maailmansodan aikana. Näin ollen ei väestötutkimuksen perusteella voi tulla ratkaisevaan ja tarkkaan lopputulokseen siitä kuinka monta juutalaista kuoli, missä tai miten. Tämän takia, pääpainon tulisi holokaustitutkimuksessa siirtyä muille tieteen aloille ja todisteille, erityisesti asiaankuuluville fyysisille todisteille keskitysleireistä sekä suoralle dokumentaariselle todistusaineistolle, muulle kuin väestötutkimukselle. Ja jos näillä muilla tieteillä tullaan ratkaisevaan johtopäätökseen siitä että asiat eivät voineet tapahtua jollain tietyllä väitetyllä tavalla, ja jos tämä muutos vähentäisi uhrien määrää huomattavasti: niin sitten ne tosiaan tulevat myös vähentämään tai jopa kumoamaan oletetut joukkomurhaväitteet, koska luvut selvästikään eivät todista 6 miljoonan edes puuttuvan. Eli "
ne 6 miljoonaa kuolivat sitten jossain muualla" ei todellakaan ole pitävä väite. Oikeuksissa käytössä olevan todisteiden arvoasteikon mukaan pätevämmät todisteet kumoavat aina huonommat todisteet (kuten silminnäkijöiden väitteet).[18] [19] [20]

Tämän analyysin johdosta voidaan tulla ainakin yhteen varmaan johtopäätökseen:

Historioitsijat eivät todellakaan ole todistaneet 5-6 miljoonan kuolleen. Eikä ole mitään varmuutta, että 5-6 miljoonaa juutalaista edes puuttuisi.






2 kommenttia:

Vesa I Laurio kirjoitti...

Lueskelin blogitekstejäsi läpi, ja voin vain nostaa hattua. Olet tehnyt kunnioitettavan työn. Ensimmäistä tekstiäsi (”Mistä lähtien tiedämme 6 miljoonasta?”) lukiessani mieleeni tuli hakematta yksinkertainen selitys 6 miljoonan luvulle: Jospa se on vain päätetty jossain sionistikongressissa tai vapaamuurariloosissa 1800-luvun lopussa, jossa myös on päätetty maailmansodista, yksityispankeista, mediavallasta, Venäjän vallankumouksesta ja taloudellisista lamoista askeleina tiellä kohti a) sionistista Israelia ja b) maailmanvaltaa. Siksi rabbi Wise saattoi jo v. 1900 tuoda tuon luvun esiin paljon puhuvin sanoin ('The day will never come when I will care less for Zion, when there will be anyone who will strive more for the glorious ideals of Zionism. - - 'There are 6,000,000 living, bleeding, suffering arguments in favor of Zionism”). Tästä ikään kuin paistaa läpi, että kuusi miljoonaa on ennakolta porukassa sovittu luku.

Suuret totuudet ovat hyvin yksinkertaisia. Juutalaiset saattoivat kahdella maailman yksinkertaisimmalla asialla päästä maailman herroiksi ja Israelin luomiseen: KESKUSPANKILLA ja 6 MILJOONAN LUVULLA. Siinä kaikki. Mitään muuta ei missään vaiheessa tarvita.

Keskuspankki tahkoaa rahaa tyhjästä ja sitoo automaattisesti tyhjälle perityllä korolla kansat orjuuteen, eikä tarvitse tehdä mitään (ks. http://www.vapaasana.net/keskustelu/630). Kuuden miljoonan luku taas tuo ilmaiseksi sympatiaa ja sympatiavaatimuksia "kärsineille" juutalaisille, kärsivät he todellisesti tai eivät. Tässä ei ole mitään tekemistä sillä, kuoliko kuusi miljoonaa vai ei. Kyse on vain mediaväitteestä, jolla jatkuvasti rummuttamalla kerätään maailman sympatia. Kun juutalaisilla on mediaherruus, he voivat surutta rummuttaa kuuden miljoonan lukua vaikka vuosisatoja. Heitä ei haittaa, vaikka joku osoittaa kuuden miljoonan luvun paikkansa pitämättömäksi, suuri massa kuitenkin uskoo, mitä mediat sanovat (tässä juutalaiset ovat täysin oikeassa). Juutalaiset tietävät, ettei 6 miljoona pidä paikkaansa eikä ole tarkoituskaan pitää. Ja jos suuri yleisökin alkaa ymmärtää, että 6 miljoonaa on vain keksitty propagandaluku, on helppo aloittaa uusi maailmansota uusine propagandoineen ja uusine satumaisine tuloineen. Juutalaiset saattavat jopa naureskella, kun revisionistit kaivelevat esiin totuuksia. Ainoa arka kohta juutalaisilla on totuus keskuspankista, heidän varojensa ja valtansa lähteestä, koronkiskonnasta. Jos se romahtaa, koko juutalaisvalta ja -vaikutus romahtaa. Siksi on tuotava esiin myös totuus keskuspankista, rahahuijauksesta, joka luo mahdollisuudet kaikelle juutalaiselle toiminnalle.

Moranen kirjoitti...

Kiitos.

Olen jo tehnyt muutamia korjauksia ja lisäyksiä, ja ehkä vielä jotain lisään tulevaisuudessa.

Jep kyllähän tuo aika hyvin paistaa läpi että 6 miljoonaa oli jo kauan ennakolta sovittu luku, joka todennäköisesti noista juutalaisuuden myyttisistä kirjoituksista tulee.

Keskuspankilla ja 6 miljoonalla ovat tosiaan päässeet hyvin pitkälle.

Siinä ovat tosiaan oikeassa juutalaiset että massat uskovat juutalaismediaa aina.

Noista pankkiasioistakin on todella oleellista puhua, ehkä itsekin koitan jotain niistä kirjoittaa joskus myöhemmin. Tuo dokumenttivideo The Money Masters, josta laitoin linkin, on hyvä video vasta-alkajille. Siinä käydään läpi rahanvaihtajien pitkä historia ja juutalaispankkiirien, Rothschildien erityisesti, suuri valta keskuspankkeineen.

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)