Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Vastaus "Revisionistitutkija" Michael Philipsille

[quote="ile"][url]http://www.einsatzgruppenarchives.com/revisionism.html[/url][/quote]

(Tämän linkin sain vastaukseksi holokaustikeskustelussa foorumilla: http://agricola.utu.fi/keskustelu/, jossa koko keskustelunaihe nimeltä "Kuoliko 6 Miljoonaa Tosiaan?" sensuroitiin sen jälkeen kun laitoin pitkän vastauksen tähän linkkiin.)

Tässä vastaukseni:

No voi luoja. Taas tämä iänikuinen "vakioisku". Lyhyesti sanottuna ile: et osoittanut, kumonnut tai todistanut tällä yhtään mitään.

Mutta vastaan tälle Michael Philipsille tässä lyhyesti. Käytän hänestä mm. nimitystä koomikko Philips.
http://vesat.tripod.com/revisionistitutkija.html

Ensinäkin, tämä kaikki pälätys on koottu kauan sitten jossain foorumilla, jossa selvästi on ollut asiaan perehtymättömiä henkilöitä keskustelemassa. Useimmat koomikko Philipsin kumoamat tai "debunkkaamat" väitteet eivät yleisesti ottaen edusta holokaustirevisionismia, eikä tuon "revisionistitutkija"-kirjoituksen esittäminen siis kumoa tai todista mitään. Ajan tasalla olevaa holokaustirevisionismia löytyy osoitteesta http://www.vho.org

Mutta koska tämän vakioiskun saa niin usein eteensä ja koska se ilmeisesti tehoaa moniin asiaan perehtymättömiin, pitänee tähänkin vastata kohta kohdalta.


1. Holokaustirevisionismin todisteet on kaikki laitettu näihin linkkeihin:
http://moranen.blogspot.com/
http://www.vho.org
http://www.ihr.org/

http://www.codoh.com/index.shtml
http://www.vesailaurio.net/


2. Joka ikisessä väitteessä maan päällä todistustaakka on aina sillä joka esittää väitteen. Senkun vain viittaamaan johonkin joka on jotain todistanut tai siitä vain itse todistamaan.


3. Jos se arvon koomikko Philips olisi lukenut vaikka jotain muuta kuin niitä Aku Ankkoja, niin hän ehkä tietäisi että se on täysin mahdotonta polttaa mitään 4756 ruumista päivässä niissä uuneissa. Ruumiin polttaminen Auschwitzin krematoriouuneissa olisi kestänyt n. 1 tunnin ja usean ruumiin polttaminen samaan aikaan olisi ollut hyödytöntä koska se olisi pidentänyt polttoaikaa. Uunien tiilet täytyi vaihtaa n. 3000 kremaation jälkeen koska ne olivat siihen mennessä kuluneet loppuun. Carlo Mattogno ja insinööri Franco Deana ovat tutkineet yksityiskohtaisesti Auschwitzin krematoriouuneja, Topf & Söhne firman dokumenteista. Maksimikapasiteetti kaikilla Auschwitzin uuneilla olisi ollut n. 162,000 krematointia ja sitten tiilit olisi pitänyt vaihtaa. Ei ole mitään todisteita siitä massiivisesta operaatiosta ja paperityön määrästä joka olisi tarvittu tiilien vaihtamiseen. Tämä 162,000 krematointikapasiteetti vastaa suunnilleen sitä määrää koksia jota polttouunien käyttöön kuljetettiin Auschwitziin v. 1942 helmikuusta v. 1943 lokakuuhun n 1032.5 tonnia. Tällä määrällä olisi pystynyt tuhkaamaan 51,625 ruumista. (Lectures on the Holocaust, s. 222-224.)

Lisäksi tätä krematointikapasiteettia tukee Auschwitzin kuolinkirjoihin kirjattu lukumäärä, joihin saksalaiset kirjasivat kaikista syistä kuolleet vangit, joka oli n. 69,000 v. 1942-43 ajalta. Kun tähän vielä lisätään ekstradokumentaatio ja ekstrapoloidaan kuolemat muulta ajalta, saadaan yhteensä kaiken kaikkiaan n. 130,000 - 170,000 kuollutta ihmistä Auschwitzissä toisen maailmansodan aikana.
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndcrema.html

Sekä tässä että myös seuraavassa kohdassa koomikkomme pyrki vihjaamaan että revisionisteilla ei olisi asiantuntemusta väitteistään. Tämä on täyttä pötypuhetta, kuten tulen myös seuraavassa kohdassa osoittamaan. Asia on nimenomaan päinvastoin: holokaustikirjailijoilla ei näistä teknisistä kysymyksistä ole ollut mitään asiantuntemusta. Koomikkomme pyrki kääntämään tilanteen toisin päin. Koskien tässä kohdassa revisionisteja, mm. krematoinnin asiantuntija Ivan Lagacé, Kanadan Bow Valley Crematorium:n päällikkö ja operaattori, todisti v. 1988 oikeudenkäynnissä Kanadassa holokaustikirjailijoiden Raul Hilbergin ja Gerald Reitlingerin ilmoittamien päivittäisten ruumiiden tuhkaamislukujen, 4400-6000, Auschwitzin krematoriouuneissa olevan vastuuttomia liioitteluja ja täysin mahdottomia. Eräiden muiden leirin vankien ilmoittamat luvut 10,000 - 24,000 eivät hänen mukaansa edes alkaneet lähentyä todellisuutta. Toisin sanoen, Hilberg (poliittinen tiedemies) ja Reitlinger (kirjailija) vain kirjoittivat kirjoihinsa leirin vankien tekemät väitteet, ilman mitään konsultointia alan asiantuntijoiden kanssa. Myöhemmin revisionistihistorioitsija Carlo Mattogno ja insinööri tri Franco Deana tekivät paljon yksityiskohtaisemman tutkimuksen krematoriouuneista, perustuen uunien valmistajan, Topf & Söhnen, dokumentteihin (joihin viittasin tämän krematorio-osuuden alussa).
http://www.youtube.com/watch?v=dDUYVO1cIC0


4. Tässä kemian kohdassa on jotain ikuisuuksia vanhoja hölynpölyväitteitä joita käytännössä kukaan ei ole pitkään aikaan väittänyt (puhuttaessa holokaustirevisionisteista). No, fakta on että se Zyklon B olisi ollut varsin kömpelö massamurhiin väitetyillä tavoilla (olisi pitänyt heittää jostain kattoluukuista sisään ne granuulat) joten olisi ollut oletettavaa että sitä ei olisi ihmisten tappamiseen käytetty näin, vaan ainoastaan siihen mihin sitä 95-98% käytettiin eli luteiden tappamiseen vaatteidenpuhdistushuoneissa (joita kutsuttiin kaasukammioiksi). Olisi ollut täysin oletettavaa että saksalaiset olisivat Zyklon B:tä tehokkaasti käyttäneet kunnon laitteistoilla, esittelysysteemeillä ja tuuletusjärjestelmillä sekä lämmityksellä, väitettyihin massamurhiin, mutta kun eivät väitetysti käyttäneet. Jo ensimmäisen maailmansodan aikana Zyklon B oli yleinen desifiointikaasu. Lisäksi asian ydin tässä kohdassa, mitä koomikkomme koittaa sekoittaa, on se että eräät entiset vangit Auschwitzissä kuten Richard Böck väittivät nimenomaan että "Sonderkommando meni ilman kaasunaamareita sinne 'sinistä kaasua' täynnä olevaan huoneeseen ottamaan ruumiita pois". Tämmöiset mahdottomuudet saattavat varsin kyseenalaiseksi tämmöisiä "todistajia" ja heidän väittämiään kaasutuksia. Lisäksi Zyklon B on kemian tieteen mukaan väritöntä kaasuna.
(Lähteet Richard Böckin lausuntoon kirjassa Lectures on the Holocaust, s. 446-447 http://www.vho.org/GB/Books/loth/.)

Ja jälleen tässäkin kohdassa pyritään viittaamaan että revisionisteilla ei olisi asiantuntemusta kemiasta, mikä on jälleen pötypuhetta. Se on taas holokaustikirjailijat jotka ovat kirjoihinsa kirjoitelleet pelkkien leirien vankien väitteiden perusteella mitä fantastisimpia väitteitä ilman mitään konsultointia alan asiantuntijoiden kanssa. Typerimmät väitteet ovat holokausteilijat sentään ymmärtäneet sensuroida pois, kuten Richard Böckin, Rudolf Hössin ja Kurt Gersteinin hulluimmat väitteet.


5. Ihmiset ovat tietenkin herkempiä Zyklon B:lle kuin täit, mutta olosuhteet Zyklon B:n käytölle Auschwitzissa Krematorio II ja III väitetyissä maanalaisissa ruumishuoneissa (jotka muka myöhemmin käännettiin kaasuhuoneiksi, ja joissa muka n. 750,000 - 850,000 tapettiin) olivat erittäin huonot. Nämä väitetyt maanalaiset ruumishuoneet (väitetyt 'kaasuhuoneet') olisivat luonnollisesti olleet erittäin kosteat, mikä olisi hidastanut Zyklon B kaasuuntumista vakavasti.

Ja jälleen, jos koomikko Phillips olisi lukenut jotain niiden Aku Ankkojen lisäksi, hän tietäisi ehkä jotain siitä Zyklon B:n kemiastakin. Zyklon B kaasu (HCN) on granuuloihin sidottua, joka vapautuu hiljalleen niistä ja muuttuu kaasuksi, se ei ole heti kaasua. HCN:ää haihtuu (ilmankosteuden ollessa alhainen) 15-20 asteen lämpötilassa sidosaineessa olevasta määrästä 10% ensimmäisten 5-10 minuutin aikana, ja haihtuminen on voimakkainta ensimmäisen 2 tunnin ajan (50% on haihtunut 30 minuutin kuluttua ja 100% n. 2,5 tunnin kuluttua). Siksi tuuletus voi alkaa vasta 2 tunnin kuluttua, koska HCN:ää on vielä sidosaineessa ja haihtuu siitä. Kosteissa oloissa haihtuminen on paljon hitaampaa. Vasta n. 3-4 tunnin kuluttua voi kaasukammioon mennä kaasunaamarien kanssa. Eli koska suurin osa silminnäkijöistä kuvaili hyvin lyhyitä kaasutusaikoja, n. 0-15 minuuttia, tarkoittaa se että kaasu olisi ollut pakko heittää aivan järjettömän suurissa yliannostuksissa, koska sitä ei mitenkään olisi ehtinyt 5-10 minuutin kohdalla vapautua enemmän kuin 10% ja koska se kosteus oli erittäin suuri väitetyissä kaasuhuoneissa olisi se vain entisestään hidastanut sitä. http://www.holocaust-history.org/works/irmscher-1942/htm/intro000.htm ,
http://www.vho.org/GB/Books/trr/7.html

Eli, kaasu oli pakko heittää yhtä suurissa määrin desifiointikammioihin kuin väitettyihin teloituskaasukammioihinkin. Lisäksi, kuten kemisti Germar Rudolf on osoittanut, käyttäen apunaan asiantuntijakirjallisuutta, väitettyjen teloituskaasukammioiden (ruumishuoneiden) kosteat seinät olisivat imeneet n. 10 kertaa enemmän kaasua itseensä kuin maanpäälliset kuivat desifiointikammioiden seinät (joihin silti muodostui suuret määrät sinisiä syanidijäämiä, rautasyanidia).
http://www.vho.org/GB/Books/trr/6.html ,
http://tworca.org/kaasukammiot_kemia/auschwitzin_kemiaa.htm


Elikkä vaikka kaasutusajat olisivat olleet hieman lyhyempiä, 3-4 tuntia, kuin desifiointiajat n. vuorokausi ehkä, olisi silti ollut vähintään yhtä oletettavaa että vähintään yhtä paljon syanidijäämiä olisi muodostunut väitettyjen teloituskaasukammioiden seiniin. Fakta on että desifiointikammioiden seinissä on n. 1000 kertaa enemmän syanidijämiä, 1,000 -13,5000 mg/kg kuin väitettyjen teloituskaasukammioiden (ruumishuoneiden) seinissä, joissa on vain maksimissaan 7,2 mg/kg. Nuo pienet jämät väitettyjen teloituskaasukammioiden seinissä ovat todennäköisesti vain virhelukemia koska ne ovat niin pienet, maksimimissaan 7,2 mg/kg. Luotettavat syanidijämät ovat yli 10 mg/kg luokkaa. (Mitään väitettyjä Zyklon B kolumneja ei ikinä ollut, joten kaasutuksissa olisi kestänyt vähintään se 3-4 tuntia.)
http://www.vho.org/GB/Books/trr/5.html#5.4.1.2.8.
http://www.vho.org/GB/Books/trr/8.html

Lopullisesti Auschwitzin väitetyt teloituskaasukammiot Krematorio II ja III kaatuvat kuitenkin siihen että Krematorio II raunioissa, jotka ovat alkuperäisessä kunnossa edelleenkin, ei ole mitään aukkoja mistä olisi kaasu voitu heittää sisään. Kaikki silminnäkijät väittivät kattoaukoista kaasun heitettäneen sisään, joten ne olivat kaikki väärässä. Kaasutuksia ei voinut tapahtua. Myöskään sodanajan maakuvissa Krema II, tai ilmakuvissa ei näy mitään aukkoja Krema II väitetyn teloituskaasukammion katossa.
http://moranen.blogspot.com/2007/12/auschwitz-kaasutuksia-ei-tapahtunut.html
http://www.vho.org/GB/Books/trr/5.html#5.4.1.2.8.


6.
No jos on nälänhätä sotaa käyvässä maassa, kuten Saksassa sodan loppua kohden, niin viimeiseksi sitä ruokaa saavat leirivangit. Kun ruokaa ei tällaisessa tilanteessa riitä kaikille, ensi sijaisesti ruokaa tietysti viedään Saksan kansalaisille ja sotilaille.


7. Puheet. No yksinkertaisesti, natsijohtajat käyttivät sanoja "tuhota" ja "hävittää" (ausrotten) sellaisissa yhteyksissä että ne eivät aina mitenkään voineet tarkoittaa fyysistä tuhoamista eli tappamista. He puhuivat tällaisissa yhteyksissä mm. juutalaisten poliittisen, rahallisen ja median vaikutusvallan tuhoamisesta ja hävittämisestä. Sekä he myös viittasivat juutalaisten hävittämiseen ja tuhoamiseen Euroopasta, tarkoittavan pakkosiirtoja. Natsit vain tekivät sen mitä Eurooppa oli tehnyt juutalaisille satoja kertoja aiemmin historiassa, pakkosiirroilla hävittää juutalaiset Euroopasta, se oli oikea Lopullinen Ratkaisu.

Esimerkkejä:

1. Rudolf Hess, Hitler’s deputy until 1941, remarked in a speech in Stockholm on May 14, 1935:847

“National Socialist legislation has intervened in a corrective manner against [Jewish] foreign infiltration. I say corrective, since [the fact that] Jewry is not, for example, being ruthlessly exterminated in National Socialist Germany is proven by the fact that, in Prussia alone, 33,500 Jews are active in industry and handicrafts, 98,900 in trade and transport – and is further proven by the fact that, with a proportion of 1% of the population of Germany, 17.5% of all lawyers are still Jewish, and, for example, in Berlin, almost 50% of all non-Aryan physicians are still permitted to participate in the social security system.”

2. In a memorandum on the Four Year Plan in August 1936, Hitler remarked that the Wehrmacht and the German economy had to be ready in four years to wage war on the Soviet Union. If the Soviet Union ever conquered Germany, that would mean the annihilation of the German people.848 Naturally, Hitler cannot have meant that the Soviets would have killed 80 million Ger-mans in such a case. Rather, the meaning was that Germany would be eliminated as an independent, politically powerful and cultural factor.

3. On Nov. 10, 1938, Hitler remarked to the National Socialist press that there was a need to annihilate the class of German intellectuals.849 Here as well, he cannot have meant a physical extermination of the intellectuals, but rather, only the end of their influence.

4. Only a few days before the above mentioned Reichstag speech of Jan. 30, 1939, Hitler received the Czech Foreign Minister. During the conversation Hitler criticized, among other things, the liberal attitude of the Czechs with regards to the Jews, and referred to the Jewish policy of his government with the words “In Germany, they are being annihilated.” It is obvious that he cannot have meant a physical annihilation of the Jews, since nothing of the sort is alleged to have been going on at the time.850

5. Felix Kersten, Himmler’s masseur, quotes Himmler as follows in a diary entry dated Dec. 12, 1940:
“We must wipe out the Jews, that is the will of the Führer.”

On Apr. 18, 1941, Himmler, according to Kersten, is supposed to have said: “The Jews must be annihilated by the end of the war. That is the unambiguous wish of the Führer.”

It was Yehudah Bauer of Jerusalem University, one of the most highly respected mainstream Holocaust historians, who noted that there was not yet any intention to exterminate the Jews, when these entries in Kersten’s diary were made, and that they are thus extremely problematic.851 But in the context of the above examples, these entries are much less problematic than they may first appear: “Wipe out” (ausradieren) and “exterminate” (ausrotten) were not meant to mean physical extermination, but, rather, the removal of the Jews from Germany and/or Europe.

6. This becomes clear from a Hitler statement during a table talk in his head quarters on July 4, 1942, when he reported his threat relating to the expulsion of the Czechs from Bohemia and Moravia, which he expressed to Czech President Hacha. According to this threat, Hacha declared that all persons advocating a pro-Soviet policy in the Protectorate would have to be “exterminated” (ausgerottet). From the context, it is clear that this means removal from their positions and expulsion.852

Himmler:
“I am thinking now of the evacuation of the Jews, the extermination of the Jewish people. It is one of those things that is easy to say: ‘The Jewish people will be exterminated,’ says every Party comrade, ‘that is quite clear, it is in our program: deactivation [Ausschaltung] of the Jews, extermination; that is what we are doing.’

Himmler’s speech must be viewed in the context of all his other speeches and documents, for example, his declaration in Bad Tölz on November 23, 1942:869

“The Jewish question in Europe has completely changed. The Führer once said in a Reichstag speech: If Jewry triggers an international war, for example, to exterminate the Aryan people, then it won’t be the Aryans who will be exterminated, but Jewry. The Jews have been resettled outside Germany, they are living here, in the east, and are working on our roads, railways etc. This is a consistent process, but is conducted without cruelty.”

Yehuda Bauer himself provides more evidence against such an intention, namely, a document from May 1940, that is, after the outbreak of the war, in which Himmler rejected “the Bolshevik method of physical annihilation of a people […] as un-Germanic” and Adolf Hitler commented upon this by writing “Quite correct” in the margin.854
(Lectures on the Holocaust, s. 335-345)

EI OLLUT MITÄÄN KÄSKYJÄ TAPPAA JUUTALAISET (siis dokumentteja):
http://www.vho.org/GB/c/RW/inconorders.html

Ja tämä kirjoitettu selvä käsky on ehdottomasti vaadittu osoittamaan että oli suunnitelmana murhata Euroopan juutalaiset. Mitkään asiayhteyksistä pois otetut puheet ja lauseet eivät todista mitään.


8.
Kaasukammioista täytyy olla dokumentaarinen todistusaineisto vähintään, koska silminnäkijöiden väitteet ovat niin epäluotettavia (mukana myös mahdottomia, hulluja, typeriä ja valheellisia väitteitä). Kaasukammioista pitää siis nimenomaan olla tarkka dokumentaarinen todistusaineisto jossa viitataan teloituskaasukammioihin, koska oli yleisesti tunnettu ilmaus kutsua desifiointikammioita kaasukammioiksi. Lisäksi, koska lukuisten väitettyjen kaasukammioiden rauniot ovat edelleen pystyssä, Auschwtiz ja Majdanek esim, on varsin perusteltua myös vaatia jonkinlaista materiaalitodistusta kaasukammioiväitteiden tueksi. Kuitenkin, materiaalitodistus nimenomaan todistaa että väitetyissä kaasukammioissa ei ikinä voinut väitettyjä kaasutuksia tapahtua.
http://www.vho.org/GB/Books/trr/
http://www.vho.org/GB/Books/ccm/


9.
Päläpälä. Selitin jo edellisessä että tarvitsee olla vähintään dokumentaarinen todistusaineisto, jota ei ole.


10.
Keskitysleirien KAIKKI väitetyt kuolinmäärät sisältäen kaikki uhrit:
Auschwitz: 1 - 9 miljoonaa.
Treblinka: 0,7 - 3 miljoonaa.
Belzec: 0,3 - 3 miljoonaa.
Sobibor: 0,2 - 2 miljoonaa.
Majdanek: 0,1 - 1,7 miljoonaa.
http://www.vho.org/tr/2003/1/Faurisson17-23.html
(Lectures on the Holocaust, s. 275, 292, 297, 299)

Auschwitzin 4 miljoonan luku oli vain yksi monista kuolinlukuarvioista, joka siis sisälsi kaikki uhrit, ei vain juutalaisia uhreja, jotkut eivät koskaan uskoneet lukuun kun taas jotkut uskoivat. Luku oli NL:n "todistama" luku Nürnbergin oikeudenkäynnissä jonka liittoutuneiden hallitukset vahvistivat oikeaksi. Jälleen NL todistetusti valehteli holokaustiväitteistään, vuosikymmenien ajan.

Mutta Philips, kuinkas paljon ihmisiä siellä keskitys- ja "tuhoamisleireillä" siis kuolikaan? Olikos se tuo maksimi 18,7 miljoonaa vai minimi 2,3 miljoonaa? (näistä luvuista yllä). Vaiko jotain siltä väliltä? Vai vähemmänkö? (esim. Punaisen Ristin mukaan vain n. 300,000 kuoli Saksan keskitysleireillä: http://www.historiography-project.org/weblog/mt/1979/05/red-cross-concentration-camp-r.html)

Vai kuoliko jopa enemmän kuin 18,7 miljoonaa? (kuten esim. SS-upseeri Kurt Gersteinin "tunnustuksen" mukaan 25 miljoonaa ihmistä kaasutettiin leireillä
http://www.vho.org/GB/Books/Giant/Chapter7.pdf).


Mutta siis eihän näissä luvuissa mitään epäuskottavaa ole, eihän? Ei se mitään vaikka nämä luvut ovat kaikki ihan hatusta tempaistuja, joista holokaustikirjoittelijat sensuroivat nuo typerimmät... Ne ovat silti ihan uskottavia, vai mitä?

11. KAIKKI holokaustilausunot ovat epäluotettavia, itse asiassa kaikkein epäluotettavimpia mahdollisia. Tämän on juutalainen professori Elisabeth Loftuskin todennut, ja hän on nimenomaan asiantuntija silminnäkijöiden arvioinnissa:
http://moranen.blogspot.com/2008/01/juutalaisen-professorin-ja.html

Esimerkkejä näistä kaikkein hulluimmista väitteistä, joita tosiaan riittää yltä kyllin:
http://moranen.blogspot.com/2008/01/esimerkkej-hulluista-holokaustivitteist.html

Ei noihin Zyklon B kaasutushuoneisiin tai dieselmoottorihuoneisiin sen enempää todisteita löydy kuin näihinkään. Jos siis joku uskoo Zyklon B kaasutuksiin, niin voisi saman tien uskoa kaiken yllä mainitunkin.

Koomikkomme tavoin voisin vihjata että:
"No jos muutamat ufojen kaappaamaksi joutuneiden lausunnot saattavat tuntua epäuskottavilta, sehän tarkoittaa ufokiistäjien mukaan tietenkin että ne kaikki ovat epäuskottavia... Hävetkää!" Mutta tämä minun esimerkkini olisi tietenkin kaikkien mielestä täysin naurettavaa? Mutta onko natsien teloituskaasukammioista muka sen parempaa todistusaineistoa kuin ufoista, jos on niin mikähän se oikein on?

12-18. Nämä kohdat ovat täynnä vastaväitteitä joihinkin idioottimaisiin väitteisiin, jotka eivät edusta holokaustirevisionismia joten en jaksa niitä yksityiskohtaisesti käsitellä. Mutta muutaman kohdan otan kuitenkin esiin.

Juutalaiskansa, World Jewish Congress, julisti 23.3.1933 maailmanlaajuisen boikotin Saksaa vastaan. Tämä johtui siitä että Hitler alkoi heivata juutalaisia pois Saksan hallituksesta, mediasta ja pankkitoiminnasta. Tämän boikotin nimi oli "Judea Declares War on Germany".
http://www.historiography-project.org/weblog/mt/1933/03/judea-declares-war-on-germany.html

Bordellin, kuten myös uima-altaan ja teatterin, olemassaolo Auschwitzissä tuhoaa Auschwitzin kauhumyytin, joka suurimmalla osalla kansasta on mielissä. Suurin osa ihmisistä jotka kuulevat ja näkevät nuo kyseiset asiat Auschwitzistä, alkaa nähdä koko holokaustin uudesta näkökulmasta, kysyen lisää kysymyksiä.




Yllämainitut asiat tietenkään eivät mitenkään vaikuta väitettyjen kaasukammioiden olemassaoloon (minkä nyt pitäisi olla sanomattakin selvää). Sen sijaan, insinööritieteelliset ja kemiantieteelliset tosiasiat todistavat että Auschwitzissä ei kaasutettu ketään, ainakaan krematorio II ja III (joissa väitetysti suurin osa kaasutettiin; ja jos siellä ei kaasutettu ketään niin samat silminnäkijät jotka väittivät muissa krematorioissa nähneensä kaasutuksia kumoutuvat samalla kertaa).
http://www.vho.org/GB/Books/trr

Saksan sodanajan väestötieteellisen asiantuntijan Richard Korherrin laatiman raportin mukaan n. 1,2 miljoonaa juutalaista vietiin Neuvostoliittoon sodan aikana.
http://www.deathcamps.org/reinhard/korherr_en.htm

Mitä tulee holokaustitarinan motiiveihin, se oli yksinkertaisesti Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden sekä eräiden juutalaistahojen kauhupropagandaa, jota käytettiin kasvattamaan kansojen taistelumoraalia ja oikeuttamaan pitkä ja tuhoisa sota.

British propaganda ministry circulated a memo to the Church of England and the BBC on February 29, 1944, which stated:[142]
“We know how the Red Army behaved in Poland in 1920 and in Finland, Estonia, Latvia, Galicia and Bessarabia only recently. We must, therefore, take into account how the Red Army will certainly behave when it overruns Central Europe. […]
Experience has shown that the best distraction is atrocity propaganda directed against the enemy. Unfortunately the public is no longer so susceptible as in the days of the ‘Corpse Factory,’ and the ‘Mutilated Belgian Babies,’ and the ‘Crucified Canadians.’[143]
Your cooperation is therefore earnestly sought to distract public attention from the doings of the Red Army by your wholehearted support of various charges against the Germans and Japanese which have been and will be put into circulation by the Ministry.”
[142] Edward J. Rozek, Allied Wartime Diplomacy, John Wiley & Sons, New York 1958, pp. 209f.
[143] Reference to allied atrocity propaganda during WWI; cf. Arthur Ponsonby, Falsehood in war-time, Garland, New York 1971.
(Lainattu, Lectures on the Holocaust, s. 84.)

Sodanjälkeiset liittoutuneiden pitämät oikeudenkäynnit olivat pelkkiä näytösoikeudenkäyntejä, joissa "tunnustukset" otettiin pakkokeinoin niin uhkailuilla kuin fyysisellä painostuksellakin, jopa kidutuksella. Silminnäkijöitä yhtälailla uhkailtiin ja palkittiin antamaan syyllistäviä lausuntoja.
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html
http://moranen.blogspot.com/2007/12/holokaustin-tunnustukset-ja.html

Israelin valtio ja eräät juutalaistahot tosin ovat jälkeenpäin käyttäneet holokaustia poliittisesti hyväkseen, niin rahan kiristämiseen kuin oikeuttamaan Israelin valtion kauheuksia. Esimerkiksi juutalainen professori Norman Finkelstein totesi tämän kirjassaan Holocaust Industry.

Ja vielä tuosta revisionistiyhteisöstä. Se ei todellakaan koostu mistä Philips väittää. Revisionistiyhteisö koostuu pääasiassa henkilöistä joita kiinnostaa miten asiat nyt todella olivat. Mukana on paljon asiantuntijoita kaikilta eri tieteen aloilta: historioitsijoita, tilastotieteilijöitä, insinöörejä, kemistejä, kielitieteen professoreja, kääntäjiä, kirjailijoita ja videontekijöitä. On vielä todettava että tähän holokaustiaiheeseen nimenomaan ei pelkkä historioitsijan koulutus riitä, vaan tarvitaan myös muita tieteen aloja avuksi, tarkkoja tieteitä. Poliittisia suuntauksia on sekä vasemmalta että oikealta, ja usein ei ollenkaan. Mukana on myös muutamia juutalaisia.
http://www.revisionists.com/
http://www.vho.org/search/d/a/

Nämä edellä mainitut siis ovat tehneet, ja tekevät, pääasiassa kaikki tutkimukset ja julkaisut, sekä väittelyt. Tosin totta on että revisionistien tutkimuksia käyttävät kyllä omiin tarkoituksiinsa koomikkomme mainitsemat tahot (natsit, jne.), mutta he eivät ole mitään tutkimuksia itse tehneet. Lisäksi, yhtälailla monet juutalaistahot, sekä esim. vasemmistolaiset (kuten kommunistit) käyttävät omiin tarkoituksiinsa virallista holokaustitarinaa, jonka holokaustihistorioitsijat ja kirjailijat ovat kirjoittaneet.

Ja mitä nyt vielä tulee tuohon "holokaustia tukevien todisteiden vyöryyn", tuo vyöry koostuu pääasiassa: kidutuksella saaduista "tunnustuksista"; todistamattomista, ristiriitaisista, epäuskottavista, mahdottomista, hulluista ja typeristä, sekä myös mahdollisista mutta todistamattomista väitteistä; pois asiayhteyksistä otetuista lausahduksista, tai monitulkintaisista puheista (Hitler, Göbbels, Himmler ja muut); näytösoikeudenkäynneistä (joita NL ei alunperin halunnut edes pitää, vaan ampua samantien kaikki kolmannen valtakunnan johtajat); ja myös väärennetyistä ja väärin tulkituista dokumenteista; sekä tietenkin moninkertaisesti liioitelluista väestönlaskuluvuista (joista valittiin kaikkein suurimmat arviot sensuroiden pienemmät arviot). Materiaalitodisteet, dokumentaarinen todistusaineisto väitettyjen kaasukammioiden raunioista leireillä, ja eräiden juutalaislähteiden väestönlaskentaluvut sekä myös useat silminnäkijälausunnot kumoavat holokaustitarinan (tällä blogillani olen esittänyt ja esitän nimenomaan tätä kumoavaa todistusaineistoa).

Yhteenvetona: tässä ei ketään muuta kuin koomikko Michael Philips ole "lyöty jatkuvasti maan rakoon".






lauantai 26. tammikuuta 2008

Juutalaisen asiantuntijan arvio holokaustisilminnäkijöistä

Ote Germar Rudolfin toimittaman kirjan Dissecting the Holocaust, kappaleesta ‘The Value of Testimony and Confessions Concerning the Holocaust’, s. 89-91.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

3.2.3. Asiantuntijalausunto holokaustiin liittyvien todistajanlausuntojen arvosta

Tällä hetkellä ei ole ihmishistoriassa mitään muuta aihetta, jota kohdeltaisiin yhtä tunteellisesti ja yksipuolisesti kuin Holokaustia. Se edustaa keskinäistä tabua länsimaisessa sivilisaatiossa, ja sen kyseenalaistaminen on harhaoppisuuden perikuva, ja rangaistavaa vankeudella monissa länsimaisissa demokratioissa.

Tähän liittyen, asiantuntija silminnäkijälausuntojen arvioinnissa, professori Elisabeth Loftus, huomautti 1991 että monista eri syistä todistajanlausunnot todellisista (tai vain väitetyistä) kansallissosialistien hirmuteoista, joita todistettiin erityisen suuressa tunteen tilassa, ovat vähemmän luotettavia kuin melkein mitkä tahansa muut todistajanlausunnot. Tarkemmin selittäen hän havainnoi:

a) Kulunut aika toisen maailmansodan jälkeen on edesauttanut väistämätöntä muistiinpalauttamisen häivyntää.

b) Kansallissosialistien oikeudenkäynneissä esijulkisuus on tarkoittanut, että silminnäkijät olivat tienneet yleensä syytettyjen henkilöllisyyden ja väitetyt rikoksensa jo ennen oikeudenkäyntejä.

c) Syyttäjät ovat kysyneet silminnäkijöiltä johdattelevia kysymyksiä kuten, että tunnistavatko he syytetyn syylliseksi. Silminnäkijöitä on harvoin kutsuttu tunnistamaan syytetty lukuisten tuntemattomien ihmisten joukosta.

d) On jokseenkin varmaa että silminnäkijät ovat keskustelleet tunnistuksista keskenään, mikä on helpottanut seuraavien silminnäkijöiden ‘tunnistuksia’.

e) Syytettyjen kuvia on näytetty toistuvasti, jokainen kuvien lisänäyttäminen silminnäkijöille tekee syytettyjen kasvot entistä tutummiksi heille, ja näin silminnäkijät tulevat myös entistä varmemmiksi.

f) Näiden tapausten erittäin tunteellinen luonne vielä enemmän lisää muistin vääristymisen riskiä, koska tunnistettavat syytetyt olivat enemmän kuin vain kansallissosialistien työkalu – he olivat pirun ruumiillistumia joiden sanottiin kiduttaneen, rampauttaneen ja massamurhanneen vankeja. He väitetysti olivat vastuussa silminnäkijöiden äitien, isien, veljien, siskojen, vaimojen ja lasten murhista.[22]


g) Professori Loftus, hän itse juutalainen, käyttää omaa kokemustaan kuvailemaan kuinka väärä uskollisuuden tunne hänen alkuperälleen ja hänen kansalleen sekä “rodulleen”, hänen oma kuvauksensa, esti häntä todistamasta oikeudessa asiantuntijana selvästi erheellisiä juutalaisten todistuksia vastaan. On turvallista olettaa että tällainen refleksi on juutalaisten keskuudessa yleistä.[23]

Hän kuitenkin jättää mainitsematta kolme muuta tekijää, jotka voivat edesauttaa massivista muistin vääristymistä kun Holokausti on kyseessä:

h) Silminnäkijöiden kertomuksia – eikä ainoastaan rikosoikeudenkäynneissä – on levitetty laajalti suullisesti, lehdissä, televisiossa, radiossa sekä varsinkin todistajien kesken henkilökohtaisella kirjeenvaihdolla ja kaikenlaisilla apuorganisaatioilla

i) Viimeistään 1970-luvun loppupuolelta Holokausti on aina ollut mediassa, erittäin yksipuolisella tavalla, joten ihmisten muistit ovat väistämättä yhdenmukaistuneet.

j) Holokaustia koskien ei ole ainoastaan anteeksiantamatonta, vaan joskus jopa rikollista olla tietämättä, myöntämättä tai epäillä joitain asioita. Näinollen silminnäkijöillä on erittäin vahva sosiaalinen (tai jopa laillinen) paine muistaa tiettyjä ‘faktoja’ ja pidätellä toisia.

Jos mietimme kaikkia näitä tekijöitä ja lisäämme näihin vielä tutkimukset ihmismuistin manipuloimisesta, kuten erään joka oli hiljattain julkaistu prof. Loftuksen toimesta johtavassa tiede-lehdessä,[24] sitten
ei voi kuin tulla siihen johtopäätökseen että tosiasiassa ei ole mitään silminnäkijälausuntoja, jotka olisivat vähemmän luotettavat kuin Holokaustin. Jos normaaleissa laillisissa oikeuskäsittelyissä hyväksyisimme säännöksi, että silminnäkijätodistus on kaikkein vähiten luotettava todisteiden tyyppi, sitten sikäli kuin Holokausti on kyseessä on tarpeen havainnoida että silminnäkijätodistus voi vain palvella niin, että se voi vain olla apuna rungossa historiallisista tapahtumista jotka dokumentaarinen todistusaineisto on muodostanut, ja ehkäpä antaa vihjeitä tapahtumiin jotka dokumentein tai materiaalitodistein täytyy todistaa tapahtuneen. Mutta kuka tahansa, joka nojaa pääasiassa silminnäkijälausuntoihin ja määrittelee sille suuremman todistusarvon kuin dokumentaariselle tai jopa materiaaliselle todistusaineistolle, ei voi vakavissaan väittää pitäytyvänsä työssään tieteellisessä metodissa. Siksi teoksen tämä osa asettaa paljon huomiota kriittiselle silminnäkjöiden väitteiden analysoimiselle.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ks. myös Germar Rudolfin kirjasta
Lectures on the Holocaust, s. 345-384.







perjantai 25. tammikuuta 2008

Ensimmäisen Maailmansodan Aikaisia Propagandavalheita

Falsehood in Wartime
Propaganda Lies Of the First World War

(Tekstiä muokattu viimeksi 26.7.2008, lisätty mm. tekstiä väärennetyistä valokuvista ja Edward Bernaysista.)

Arthur Ponsonby, Britannian parlamentin jäsen, kirjoitti kirjan
Falsehood in Wartime (otsikko), jossa hän paljasti monia ensimmäisen maailmansodan aikaisia propagandavalheita. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran jo v. 1928, mutta Institute for Historical Review teki siitä uusintapainoksen v. 1980 ja toisen 1991. Historioitsija Mark Weber kirjoitti tähän v. 1991 versioon alkusanat. Lainaan vapaamuotoisesti tästä kirjasta Ponsonbyn paljastamia propagandavalheita, ja toisinaan tästä eteenpäin käytän kirjasta nimitystä Falsehood. Uutisjutut joita tulen lainaamaan ovat Ponsonbyn kirjassaan esittämiä lainauksia. Käytän myös muutamia muita lähteitä jotka ilmoitan selvästi erikseen.

Ruumistehdas

Eräs Yhdysvaltain konsuleista, lähtiessään Saksasta helmikuussa 1917, mainitsi Sveitsissä että Saksalaiset tislasivat glyseriiniä kuolleittensa ruumiista.
(The Times, 16.4.1917)

Saman päivän artikkelissa
The Times kertoi myös kuinka saksalaiset muka olivat myöntäneet lopullisesti heidän ruumiidensa käytön ja että heillä olisi ollut “suuri ruumiiden hyväksikäyttölaitos”, jossa “ruumiiden rasvasta tehtiin voitelemisöljyjä ja kaikkea muuta jota saatiin jauhettua luumyllyssä ruudiksi jota käytettiin sian ruuan sekoittamiseen sonnaksi - mitään ei sallittu menevän hukkaan”.
(The Times, 16.4.1917)

The Times myös kertoi kuinka eräs “
tehdas lähellä Goblenzia, missä junantäydet lastit riisuttuja saksalaissotilaiden ruumiita, sidottuna yhteen, saapuvat ja haudotetaan kattiloissa, tuotteena ollen steariini jalostettu öljy.
(The Times, 17.4.1917)

The Timesin 18.4.1917 artikkelissa vielä ehdotettiin että tämän käyttö propagandatarkoituksissa olisi hyödyllistä.

Tähän ruumistehtaaseen liittyen oli myös artikkeli jossa kerrottiin että “
eräs vanki oli kertonut että saksalaiset keittivät heidän kuolleensa sotatarviketarpeisiin ja sian ja siipikarjan ruuaksi”. Lisäksi “tämä kaveri kertoi minulle että Fritz kutsui hänen margariiniaan ‘ruumiiden rasvaksi’ koska hän epäili että niistä se tuli”.
(The Times, 20.4.1917)

Saksalaisten lausunto kuvaili näitä väitteitä “
halveksittaviksi ja naurettaviksi”.
(The Times, 23.4.1917)

Koko juttu oli täysin naurettava ja se myönnettiin propagandavalheeksi vasta v. 1925 joulukuussa Britannian ulkoministeri Austen Chamberlainin toimesta parlamentissa. Historioitsija Mark Weber huomauttaa alkusanoissaan, että kiinnostavasti tämä taru herätettiin henkiin myös toisen maailmansodan aikana sillä väitteellä että saksalaiset olisivat muka valmistaneet saippuaa juutalaisten ruumiista ‘ihmissaippuatehtaissa’ .
(Falshood, s. 7-8; IHR, The Journal of Historical Review, vol. 11, nro. 2, s. 217-227. ‘Jewish Soap’: http://www.vho.org/GB/Journals/JHR/11/2/Weber217-227.html)

Ristiinnaulittu kanadalainen

Ponsonby toteaa että tämä propagandavalhe kulki usealla eri muunnelmalla. Kerran ristiinnaulittu henkilö oli tyttö, eräällä kerralla amerikkalainen, mutta useimmiten kanadalainen.

Viime viikolla lukuisat kanadalaiset sotilaat [...] kertoivat kaikki tarinan kuinka saksalaiset olivat ristiinnaulinneet erään heidän upseereistaan.
(The Times, 10.5.1915, Pariisin kirjeenvaihtaja)

Tämä tarina sitten kulki ympäriinsä lehdistössä Britanniassa ja Kanadassa, ja parlamentin jäsenet käyttivät sitä hyväkseen puhujankorokkeella. Lopulta kenraali March kielsi tarinan aitouden Washingtonissa. Tämä sama ristiinnaulitsemistarina tuli uudestaan esiin v. 1919 kun
The Nation lehti julkaisi erään sotilaan kirjeen 12. huhtikuuta, jossa tämä sotilas väitti nähneensä ristiinnaulitun kanadalaisen. Jälleen tämäkin osoittautui perättömäksi, mm. jo sen takia että sotamiehen kuvaileman ristiinnaulitun kanadalaisen osasto oli Intiassa ja väitettyä ristiinnaulittua kanadalaista sotamiestä ei ollut edes olemassa. Amerikkalaisilla myös oli versionsa ristiinnaulitsemistarinasta. Amerikkalaisen sotamiehen lausunnon mukaan hän oli nähnyt alastoman tytön jonka saksalaiset olisivat ristiinnaulinneet ladon oveen. Kun sotamieheltä kysyttiin lisää tietoja, ei hän niitä pystynyt antamaan. Kenraali March kielsi myöhemmin väitteen, mutta siitä huolimatta tätä ristiinnaulitsemistarinaa käytettiin propagandassa hyödyksi.

Ponsonby osoittaa kaikki nämäkin väitteet perättömiksi.

Silvottu hoitaja

Hoitaja [Grace] Hume oli töissä leirin sairaalassa Vilvordessa, ja hän joutui kauhean raakuuden uhriksi saksalaisten sotilaiden käsissä. Hänen rintansa leikattiin pois ja hän kuoli suuressa tuskassa.
(The Star, 16.9.1914)

The Times luettelee lukuisia lehtiä jotka toistivat tätä kauhutarinaa: “Pall Mall ja Westiminster Gazette, The Globe, The Star ja Evening Standard ” ja toteaa kuitenkin että: “Mutta myöhään yöllä keskiviikkona se [tarina] osoittautuikin täysin epätodeksi, koska kyseinen hoitaja oli oikeasti Huddersfieldissa ja ei ollut ikinä ollut Belgiassa, hän tosin ilmoittautui vapaaehtoiseksi rintamalle.
(‘Times, Leader, 18.9.1914)

The Times menee ehdottamaan tutkimusta ja epäilee että saksalaiset agentit olisivat keksineet koko jutun voidakseen häpäistä kaikkia kauhutarinoita.

Grace Humen (väitetty silvottu hoitaja) oli väitetysti kirjoittanut kirjeen jossa hän viimeisillä hetkillään kuvaili väitettyjä saksalaisten tekemiä kauheuksia sairaalassa. Myöhemmin väitetyn hoitajan siskoa, Kate Humea, syytettiin oikeudessa tuon kirjeen väärentämisestä siskonsa nimeen:
Oikeusjuttu tuli korkean oikeuden eteen Dumfriessä, ja todistettiin että Kate Hume (sisko) oli väärentänyt koko tarinan ja väärentänyt sekä kirjeen siskoltaan ja sen ‘Hoitaja Mullardilta’ ja oli viestittänyt ne lehdistölle.
(
The Times, 29. ja 30.12.1914)

Belgialainen vauva ilman käsiä

Yksi mies jota en nähnyt kertoi katolisen yhteisön viranomaiselle että hän oli nähnyt omin silmin kuinka saksalaiset sotilaat hakkasivat vauvan kädet irti jotka olivat takertuneet äitinsä hameeseen.
(‘The Times Kirjeenvaihtaja Pariisissa, 27.8.1914)

Arthur Ponsonby toteaa ironisesti että tuo kädetön belgialainen vauva ei vain matkustanut kaupunkien ja kylien läpi Britanniassa vaan se meni myös Länsi-Euroopan ja Amerikan läpi, jopa kauko itään asti. Kukaan ei vain vaivautunut pohtimaan että kuinka kauan vauva, jolta olisi kädet leikattu pois, eläisi ellei asiantuntevaa kirurgista apua olisi lähellä joka olisi sitonut valtimot kiinni (vastaus, muutamia minuutteja). Ponsonbyn mukaan kaikki halusivat uskoa tähän tarinaan ja monet menivät jopa niinkin pitkälle että sanoivat nähneensä vauvan. Hänen mukaansa tämä valhe oli universaalisesti hyväksytty.

Syyskuun toisena päivänä 1914
The Timesin kirjeenvaihtaja siteerasi ranskalaisia pakolaisia jotka julistivat:
He katkoivat kaikilta pikkupojilta kädet pois jotta Ranskalta loppuisivat sotilaat.

Kädettömän vauvan kuvat olivat hyvin suosittuja manner-Euroopassa sekä Ranskassa että Italiassa.
Le Rive Rouge-lehdellä oli kuva tästä 18.9.1915, ja 26.7.1916 tämä lehti meni jopa niin naurettavaksi että se kuvasi saksalaissotilaat syömässä lapsen käsiä.

Kaikkein barbaarisin oli kuitenkin liittoutuneiden propagandatarkoituksiin laitettu juttu, joka julkaistiin
Critica-lehdessä Buenos Ayressa (myöhemmin uudelleentuotettuna Sphere-lehdessä 30.1.1925. Jutun otsikko oli “Raamattu KAIKKIEN edessä” (The Bible before ALL), ja sen alapuolella luki “Kärsikää pikkulapset jotka tulette luokseni”. Keisari (Kaiser Wilhelm) oli kuvattu seisomassa verinen kirves kädessä suuren käsikasan takana. Vauvoilta ei kuvauksien mukaan vain leikelty käsiä vaan heitä myös seivästettiin pistimillä ja eräässä tapauksessa naulattiin oveen. Mutta, Ponsonbyn mukaan, kaikki muistivat kädettömän belgialaisen vauvan josta puhuttiin kovaäänisesti busseissa ja muilla julkisilla paikoilla. Tätä pöyhkeiltiin, ei eristetyssä tapauksessa kauhuna, vaan tyypillisenä tottumuksena.

Ponsonby lainaa useita tahoja osoittamaan että kaikki nämä kädettömien vauvojen tarinat olivat vain myyttejä. Muunmuassa eversti Repington totesi tutkittuaan näitä tarinoita, että yhtään kädetöntä vauvatarinaa ei pystytty todistamaan. Myös Italian sodan ajan pääministeri Signor Nitti muistelmissaan totesi kuinka näitä kädettömien vauvojen tarinoita alettiin tutkia yksityiskohtaisesti ja jokainen vauvatarina osoittautui myytiksi. Nitti kutsui näitä vauvatarinoita myyteiksi, joita käytettiin muun propagandan ohessa nostamaan kansojen taistelumieltä.
(Falsehood, s. 80-82)

Väärennettyjä valokuvia

On yleisesti tiedettyä että kuvissa on paljon vetovoimaa, esimerkiksi lehtiä selaillessa kuvat ne jotka vetävät suurimman huomion lukijoiden selaillessa lehtiä ja kuvat saavat suurimman osan lukijoista vilkaisemaan niihin liittyviä lehtijuttuja. Lienee kuitenkin myös niin että vain harvat lukijoista epäilevät kuvien aitoutta. Ponsonby toteaa että sodan aikana väärennettyjen valokuvien tuottaminen lehtiin ja muihin julkaisuihin oli lähes teolisuuden ala, ja että tämä liikutti kaikkia maita sodan aikana joista ranskalaiset olivat eksperttejä tässä. Vasta kauan kuvien julkaisun jälkeen, jos edes koskaan, pystyttiin kuvien aitous tarkistamaan. Ponsonby antaa kirjassaan, s. 135-139, lukuisia esimerkkejä kuvien väärentämisistä sodan aikana:

1) Saksalaislehdessä
Das Echo oli 29.10.1914 kuva saksalaissotilaista marssimassa maalaistiellä Belgiassa, jonka Le Journal tuotti uudelleen 26.11.1914 otsikolla “Saksalaiset Pakosalla”.
2) Karl Deliuksen ottama kuva Berliinistä näytti postikassien kuljettamisen komentopaikalle Kaveravaan, jonka brittiläinen lehti
Daily Mirror tuotti uudelleen 3.12.1915 otsikolla “Pakotettiin Pesemään Hunnien Likaiset Liinavaatteet”, jossa väitettiin “blondipetojen” [saksalaisten] pakottavan serbialaiset pesemään likapyykkinsä.
3) Eräs valokuva pogromeista Venäjällä, joka oli otettu 1905 ja jota amerikanjuutalaiset kierrättivät, tuotettiin uudelleen lehteen
Le Miroir 14.11.1915 otsikolla “Saksalaisjoukkojen Rikokset Puolassa”.
4) Edellämainituista kuvista, Venäjän pogromeista, useita tuotettiin myös uutislehdissä, kuten
Criticassa Argentiinassa, jossa tällä tavoin “paljastettiin” saksalaisten kauhuteot.
5) Berliinissä keisarillisen palatsin edessä 13.7.1914 otettu kuva ihmisjoukosta (ennen sotaa), tuotettiin myöhemmin
Le Monde Illustré -lehteen 21.8.1915 otsikolla “Barbaarien Ilo ja Innokkuus”, jossa selitettiin kuinka saksalaiset juhlivat Lusitania-laivan upottamista.
6) Berliinin
Tag-julkaisussa ilmaantunut kuva 13.8.1914 esitti sotavankien jonottavan ruokaa jonossa, joka tuotettiin myöhemmin brittiläiseen Daily Newsiin 2.4.1915 otsikolla “Saksalaiset Työläiset Tuntevat Pulan” jossa selitettiin kuinka: “Yllä oleva joukko jonottamassa säännöstelyannoksia on tuttu näky Saksassa. Se ilmaisee erään piirteen laivastovoimastamme.
7) Kuva saksalaisesta sotilaasta tarkastamassa varustelaatikoita tuotettiin uudestaan
War Illustrated-lehteen 30.1.1915 jossa väitettiin että “Saksalaisupseerit ryöstämässä kirstuja ranskalaisessa châteaussa”.
8) Kuva saksalaissotilaasta kumartumassa toisen kaatuneen saksalaissotilaan päälle tuotettiin uudelleen
War Illustratediin 17.4.1915 otsikolla: “Ratkaiseva todiste siitä että hunnit rikkovat sodan sääntöjä. Saksalalainen haudanryöstäjä saatu kiinni venäläisen ryöstämisestä.
9) Valokuva saksalaislehdestä
Das Leben v. 1917 näytti kolme saksalaissotilasta nauramassa, joista kerrottiin että he olivat onnistuneet pakenemaan ranskalaisten vankeudesta. Tämä sama valokuva tuotettiin uudelleen tanskalaisessa perhelehdessä 2.5.1917, jossa kerrottiin että “kolme saksalaista sotilasta olivat näköjään hyvin onnellisia kun pääsivät ranskalaisten sotavankeuteen”.

On syytä muistuttaa että myös toisen maailmansodan aikana tämä oli melko yleistä.

Muita propagandavalheita

Ensimmäisen maailmansodan aikaisessa propagandassa oli myös tapana kuvata keisari Wilhelm II, Kaiser, saaliinhimoisena hulluna hirviönä ihmismuodossa. Financial Times kertoi lukijoilleen kesäkuussa 1915 että Kaiser oli itse henkilökohtaisesti määrännyt kolmivuotiaiden belgialaisvauvojen kidutuksen. Saksalaiset myös kuvattiin yleisesti hirveinä rikollisina ja hunneina.
Lusitanian upottaminen oli eräs tapahtuma jota Yhdysvallat käytti muodollisena syynään tulla sotaan mukaan liittoutuneiden puolelle. Virallinen tarina kuvasi Lusitanian aseettomaksi matkustajalaivaksi jolla oli vaaraton lasti, jonka saksalaisten provosoimaton hyökkäys upotti. Ponsonby käsittelee tätäkin aihetta lyhyesti kirjassaan skeptisesti, mutta hänellä ei aikanaan, 1920-luvulla, ollut vielä tarpeeksi tietoa kumotakseen Lusitanian virallisen tarinan. Mark Weber alkusanoissaan osoittaa että viime vuosikymmenten aikana on tullut esiin tietoa joka osoittaa että Lusitania oli oikeasti aseistettu 12 nopeasti tulittavalla 6 tuuman tykillä ja että se kantoi sotatarvikkeita. Brittien ja amerikkalaisten johtavat tahot tahallaan pitivät tärkeää tietoa piilossa. On myös todisteita siihen että johtavat brittitahot tahallaan vetivät Lustianialta laivastosuojauksen pois, kyynisesti rohkaistaakseen saksalaisten sukellusvenehyökkäystä. Weber viittaa tässä Colin Simpsonin kirjaan
Lusitania, 1973.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisesta espanjantaudista myös syytettiin Saksaa.
Tieteen kuvalehden Historia-lehti kertoo tästä seuraavaa:
Kun tiede ei pystynyt avaamaan vastauksia, ihmiset alkoivat keksiä niitä itse. Sodan melskeissä monet uskoivat, että sairaus oli saksalaisten tekosia. Jo kesäkuussa 1918 New York Times kutsui uutta kulkutautia ‘saksalaistaudiksi’. Loppukesästä lähti liikkeelle huhu siitä, että saksalaiset olisivat salakuljettaneet influenssaviruksen Yhdysvaltoihin ja päästäneet sen valloilleen teattereissa ja muissa kokoontumispaikoissa.
(Tieteen Kuvalehti Historia, 3/2008, s. 21)

Liittoutuneiden propagandassa myös koko ajan laitettiin sodan syy täysin Saksan harteille. Nykyään tätä näkemystä ei enää juuri tueta.

Eräs propagandaväite, jota tuskin kukaan pitää enää totena, oli myös väite jonka mukaan bulgarialaiset ja itävaltalaiset olivat tappaneet 700,000 naista, lasta ja vanhusta kirkoissa pistimillä ja kaasulla. Tämä väite tehtiin
The Daily Telegraph -lehdessä 22.3.1916. Erittäin kiinnostavasti tämä sama lehti toisti 27 vuotta myöhemmin, toisen maailmansodan aikana v. 1943, lähestulkoon saman tarinan. Tällä kertaa toisen maailmansodan aikana The Daily Telegraph väitti että saksalaiset tappoivat 700,000 juutalaista matkustavilla kaasukammioilla Puolassa (The Daily Telegraph, kesäkuun 25, 1943, s. 5).
(Tästä tarkemmin: Paikkansapitämättömät Kaasutusväitteet.)

Uutisten’ tuottamista

Antwerpin kukistuminen, marraskuu 1914

Kun Antwerpenin kukistumisesta tiedettiin, kirkon kelloja soitettiin (tarkoittaen Saksassa).
(Könische Zeitung.)

Könische Zeitungin mukaan, kun Antwerpenin linnoitus vallattiin, papit joutuivat soittamaan kirkon kelloja.
(Le Matin.)

Perustuen siihen mitä Le Matin on kuullut Kölnistä, belgialaiset papit jotka kieltäytyivät soittamasta kirkon kelloja kun Antwerp vallattin, on ajettu pois heidän paikoiltaan.
(The Times)

Perustuen siihen mitä The Times on kuullut Kölnistä Pariisin välityksellä, huonompiosaiset belgialaiset papit jotka kieltäytyivät soittamasta kirkon kelloja kun Antwerp vallattin, on tuomittu kovaan työhön.
(Corriére della Sera.)

Perustuen Corriére della Seran tietoihin Kölnistä Lontoon kautta, on varmistettu että Antwerpin barbaariset valloittajat rankaisivat huonompiosaisia belgialaisia pappeja heidän sankarillisesta kieltäytymisestään soittaa kirkon kelloja hirttämällä heidät eläviksi kellonkieliksi kelloihin päät alaspäin.
(Le Matin.)

Ketkä olivat USA:ssa vastuussa propagandan tuottamisesta?

Näiden lukuisten edellä mainittujen lehtien lisäksi, USA:ssa propagandaa tuotettiin koordinoidusti tavoitteena saada USA:n väestön mielipide saksalaisvastaiseksi, jotta USA saataisiin mukaan sotaan. Historiallisen sivuston World War 2 info (valtavirran sivusto) mukaan:
Journalisti Walter Lippman ja psykologi Edward Bernays (Sigmund Freudin veljenpoika) olivat ensimmäiset henkilöt jotka kodifioivat ja sovelsivat propagandatekniikoita tieteellisellä tavalla 1900-luvun alussa. Ensimmäisen maailman sodan aikaan Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson palkkasi Lippmanin ja Bernaysin vakuuttamaan kansan mielipiteen sodan kannalle Britannian puolelle.
Lippmanin ja Bernaysin sotapropagandakampanja tuotti kuuden kuukauden sisällä niin syvällisen saksalaisvastaisen hysterian että se vakuutti pysyvästi amerikkalaisen liikemaailman (ja Adolf Hitlerin muiden muassa) suurimittaisen propagandan potentiaalista yleisön mielipiteen hallitsemiseksi. Bernays keksi termit ‘joukkomieli’ ja ‘hyväksynnän rakentaminen’, tärkeät käsitteet käytännön propagandatyössä.
Nykyinen pr-toiminta on suora kasvannainen Lippmanin ja Bernaysin työstä ja sitä käytetään vieläkin paljolti USA:n hallituksen toimesta. Ensimmäisen 1900-luvun puoliskon ajan Bernays ja Lippman pitivät yllä erittäin menestyvää pr-toimintafirmaa.

(World War 2 info, World War 2 Propaganda, ‘History of Propaganda’: http://www.world-war-2.info/propaganda/.
Myös seuraavilla sivustoilla mainittiin Edward Bernaysin osallisuudesta ensimmäisen maailmansodan aikaiseen propagandaan:
http://home.bway.net/drstu/chapter.html
http://www.propagandacritic.com/articles/ww1.demons.html
http://www.propagandacritic.com/articles/ww1.postwar.html
http://www.firstworldwar.com/features/propaganda.htm )


Sodan jälkeen Edward Bernays myönsi olleensa kollegojensa kanssa vastuussa suuresta osasta sodan ajan kauhupropagandaa, tavoitteenaan provosoida yleisön viha Saksaa vastaan. Bernays totesi lisäksi vuoden 1928 kirjassaan
Propaganda että:
Se oli, tietenkin, se propagandan hämmästyttävä menestys sodan aikana joka avasi muutamien älykkäiden silmät kaikissa laitoksissa yleisön mielen yhdensuuntaistamisen mahdollisuuksille. [...] Oli vain luonnollista, sodan loppumisen jälkeen, että älykkäät henkilöt alkoivat kysellä itseltään että olisiko myös mahdollista soveltaa samankaltaista tekniikkaa rauhan ajan ongelmiin.
(Edward Bernays, Propaganda, 1928, internetissä: http://www.historyisaweapon.com/defcon1/bernprop.html)

Yllämainitun kirjan alkusanoissa professori Noam Chomsky myös kuvailee Bernaysin olleen eräs johtavimmista hahmoista Creel komissiossa joka oli merkittävimpiä tekijöitä ensimmäisen maailmansodan aikaisen propagandan tuottamisessa. Tästä kaikesta myös myöhemmin kasvoi suuri PR-teollisuudenala.

Lienee itsestään selvää että samankaltaisia propagandatekniikoita käytettiin myös toisen maailmansodan aikana, puolin ja toisin. Ehkäpä Bernays, ja hänen laisensa, olivat mahdollisesti myös osaksi vastuussa toisen maailmansodan aikaisesta saksalaisvastaisesta propagandasta, ainakin jossain määrin?

Johtopäätös

On jo sanomattakin selvää että ensimmäinen maailmansota oli täynnä propagandavalheita, joita useimpia ei kukaan enää pidä tosina. On siis vain johdonmukaista olettaa että myös toinen maailmansota olisi täynnä propagandavalheita, jonka olen mm. minä kirjoituksissani osoittanut (ja monet muut tahot).

Erona tosin ensimmäiseen maailmansotaan on se että monia toisen maailmansodan aikaisia propagandavalheita pidetään vielä nykyäänkin tosina. Saksassa ja monissa muissakin Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Puolassa ja Itävallassa, on laitonta epäillä tai kiistää tiettyjä propagandatarinoita, kuten kaasukammioväitteitä, huolimatta siitä kuinka tieteellisesti oikein olisivat perustelut. Ehkäpä syy tähän on että monet erittäin vaikutusvaltaiset juutalaisjärjestöt ja poliittiset vallanpitäjät ovat tienanneet ja tienaavat liikaa rahaa esittäessään “yhden ainoan totuuden” holokaustitarinoistaan. Ja olisihan se toisaalta melko kömpelöä, kiusallista, noloa ja hankalaa ruveta muuttamaan tai jopa kokonaan purkamaan niitä juutalaisten satoja holokaustimuseoita ympäri maailmaa (joita lienee n. 250). Historiankirjoituksen historiaan tällaisia tapahtumia, joita kunkin ajan vallanpitäjät ovat manipuloineet mieleiseensä muotoon omien etujensa mukaiseksi, mahtuu paljolti joten holokausti ei ole mikään täysin uusi ja poikkeuksellinen myytti. No ehkä nämä asiat tästä vielä muuttuvat, joskus...

Tämä kirjoitus on hyvä päättää lainaukseen World War 2 info sivustolta:
Toinen maailmansota näki propagandan jatkuvan käytön sodan aseena, sekä Hitlerin propagandistin Josef Göbbelsin ja brittiläisen poliittisen sodankäynnin johtohenkilön toimesta.
Eräät historialliset revisionistit väittävät että kaasukammioiden käyttö holokaustissa on näyte liittoutuneiden tehokkaasta propagandakampanjasta jota ei voitu hiljentää sodan jälkeen, hyvin samankaltainen muiden väitteiden kanssa, joihin ei enää uskota, joita tehtiin ensimmäisen Persian lahden sodan aikaan irakilaisista sotilaista jotka väitetysti repivät vastasyntyneitä vauvoja lämpökaapeista heitellen niitä maahan.

(World War 2 Propaganda, History of Propaganda: http://www.world-war-2.info/propaganda/)






Esimerkkejä Hulluista Holokaustiväitteistä

Ote Germar Rudolfin toimittaman kirjan Dissecting the Holocaust, kappaleesta ‘The Value of Testimony and Confessions Concerning the Holocaust’, s. 128-131.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

6. Esimerkkejä hulluista väitteistä koskien kansallissosialistien väitettyä kansan-murhaa[355]

  • lapsi selvisi kuusi kaasutusta kaasukammiossa jota ei koskaan ollut olemassa;[356]

  • nainen selvisi kolme kaasutusta koska natseilta loppui kaasu kesken;[357]

  • satu karhusta ja kotkasta häkissä, syöden juutalaisen päivittäin;[358]

  • massahaudoista ulos ruiskuavia verigeysirejä;[359]

  • purkautuvia ja räjähtäviä massahautoja;[360]

  • saippuan tuotantoa ihmisen rasvasta valmistusmerkinnällä “RIF” – ‘Reine Juden Seife’ (puhdasta juutalaista saippuaa), juhlallisia saippuan hautaamisia;[361]

  • SS teki makkaraa Krematoriossa ihmislihasta (‘RIW’ – ‘Reine Juden Wurst’?);[362]

  • lampunvarjostimia, kirjan kansia, ajajan hanskoja SS upseereille, satuloita, ratsastajan pussihousuja, kotitossuja ja naisten käsilaukkuja ihmisten ihosta;[363]

  • pornokuvia ihmisen ihosta tehdyillä markiisikankailla;[364]

  • muumioituja ihmisen peukaloita käytettynä valonkatkaisimina Ilse Kochin talossa, Buchenwaldin keskitysleirin komentaja Kochin vaimo;[365]

  • kuihtuneiden päiden tuoatantoa vankien ruumiista;[366]

  • happoa tai kiehuvia vesikylpyjä ihmisluurankojen tuotantoon;[367]

  • jaloista leikatut lihakset supistelivat niin vahvasti että ämpärit hyppelehtivät;[368]

  • SS-isä ampumassa heittolaukauksilla ilmaan heitettyjä vauvoja kun 9-vuotias SS-tytär taputtaa ja kirkaisee: “Isä, tee se taas; tee se taas, Isä![369]

  • juutalaislasten käyttöä Hitler Youthin tarkka-ammunta harjoitteluun;[370]

  • vaunut katosivat rinteesssä maanalaiseen krematorioon Auschwitzissä (moisia tiloja ei koskaan ollut);[371]

  • vankeja pakotettiin nuolemaan portaat puhtaaksi ja keräämään roskia huulillaan;[372]

  • ruiskeita hoidokkien silmiin muuttamaan silmien väriä;[373]

  • ensin keinotekoisesti naisten hedelmöitystä Auschwitzissa, sitten heidän kaasuttamistaan;[374]

  • ihmisten kidutusta massatuotetuilla “kidutuslaatikoilla” Kruppin tuottamana;[375]

  • ihmisten kiduttamista ampumalla puuluodeilla jotta heidät saataisiin puhumaan;[376]

  • ihmisten pieksemistä erityisillä piiskauskoneilla;[377]

  • tappamista nestemäisen vetysyanidilasin juomisella (joka, tieteellisesti miettien, haihtuisi erittäin nopeasti ja vaarantaisi ne jotka kaataisivat sitä lasiin);[378]

  • ihmisten tappamista myrkytetyillä virvoitusjuomilla;[379]

  • maanalaista massatuhoamista suunnattoman kokoisissa huoneissa, korkeajännitteisellä sähköllä;[380]

  • 20,000 juutalaisen räjäyttäminen atomipommilla taivaan tuuliin;[381]

  • tappamista tyhjiökammioissa, kuumalla höyryllä tai kloorikaasulla;[382]

  • massamurhaamista kuumissa höyrykammioissa;[383]

  • massamurhaamista puita kaatamalla: pakottaen ihmisiä kiipeämään puihin, sitten kaatamalla ne puut;[384]

  • pojan tappaminen pakottamalla hänet syömään hiekkaa;[385]

  • Neuvostoliiton sotavankien kaasuttamista louhimossa;[386]

  • kaasukammioita pyörillä Treblinkassa, jotka tyrkkäsivät uhrinsa suoraan polttokuoppiin; myöhäisvaikutteista kaasua, joka antoi uhrien lähteä kaasukammioista ja kävellä massahautoihin itse;[387]

  • nopeasti rakentuvia liikuteltavia kaasukammiokoppeja;[388]

  • ihmisten hakkaamista kuoliaaksi, sitten ruumiinavauksien tekemistä jotta nähtäisiin miksi he kuolivat;[389]

  • Zyklon-kaasun esittelyä Auschwitzin kaasukammioihin suihkun päiden läpi teräspulloista;[390]

  • sähköisillä liukuhihnoilla teloittamista;[391]

  • ihmisten aivojen hakkaamista lyttyyn polkimilla toimivalla aivonhakkauskoneella radiota kuunnellessa;[392]

  • ruumiiden tuhkaamista masuunissa;[393]

  • ihmisruumiiden tuhkausta ilman yhtään polttoainetta;[394]

  • kiehuvan ihmisen rasvan pois kuorimista ulkoilmapolttohautaustulista;[395]

  • satoja tuhansia ruumiita sisältävien massahautojen tyhjentäminen jälkiä jättämättä muutaman viikon aikana; todellinen improvisaation ihme saksalaisten osalta;[396]

  • 840,000 venäläisen sotavangin tappaminen Sachsenhausenissa, ja näiden ruumiiden polttaminen neljässä siirrettävässä uunissa;[397]

  • ruumiiden poistamista räjäytystyön toimin, ts. räjäyttämällä ne;[398]

  • SS pyöräkilpailuja Birkenaun kaasukammiossa;[399]

  • säälistä täysin tuntemattomille ihmisille – juutalainen äiti ja hänen lapsensa – SS mies hyppää kaasukammioon viime sekunnilla voidakseen kuolla heidän kanssaan;[400]

  • sinistä usvaa vetysyanidilla kaasutuksen jälkeen (joka on väritöntä);[401]

  • kansallislaulujen ja Kansainvälisen Kommunistin laulamista kaasukammioissa; todisteita kommunistisen kauhupropagandan alkuperästä;[402]

  • 12-vuotias poika antamassa vaikuttavan ja sankarillisen puheen muiden leirin lasten edessä ennen heidän ‘kaasuttamistaan’;[403]

  • uhrien suiden täyttämistä sementillä voidakseen estää heitä laulamasta isänmaallisia tai kommunistisia lauluja.[404]

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ks. myös englanniksi: “
Remarkable Nonsense about the Holocaust”;
http://www.historiography-project.org/nonsense/nonsense.html

MADE IN RUSSIA THE HOLOCAU$T, Part I – IV;
http://www.cwporter.com/partone.htm







Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)