Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

lauantai 26. tammikuuta 2008

Juutalaisen asiantuntijan arvio holokaustisilminnäkijöistä

Ote Germar Rudolfin toimittaman kirjan Dissecting the Holocaust, kappaleesta ‘The Value of Testimony and Confessions Concerning the Holocaust’, s. 89-91.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

3.2.3. Asiantuntijalausunto holokaustiin liittyvien todistajanlausuntojen arvosta

Tällä hetkellä ei ole ihmishistoriassa mitään muuta aihetta, jota kohdeltaisiin yhtä tunteellisesti ja yksipuolisesti kuin Holokaustia. Se edustaa keskinäistä tabua länsimaisessa sivilisaatiossa, ja sen kyseenalaistaminen on harhaoppisuuden perikuva, ja rangaistavaa vankeudella monissa länsimaisissa demokratioissa.

Tähän liittyen, asiantuntija silminnäkijälausuntojen arvioinnissa, professori Elisabeth Loftus, huomautti 1991 että monista eri syistä todistajanlausunnot todellisista (tai vain väitetyistä) kansallissosialistien hirmuteoista, joita todistettiin erityisen suuressa tunteen tilassa, ovat vähemmän luotettavia kuin melkein mitkä tahansa muut todistajanlausunnot. Tarkemmin selittäen hän havainnoi:

a) Kulunut aika toisen maailmansodan jälkeen on edesauttanut väistämätöntä muistiinpalauttamisen häivyntää.

b) Kansallissosialistien oikeudenkäynneissä esijulkisuus on tarkoittanut, että silminnäkijät olivat tienneet yleensä syytettyjen henkilöllisyyden ja väitetyt rikoksensa jo ennen oikeudenkäyntejä.

c) Syyttäjät ovat kysyneet silminnäkijöiltä johdattelevia kysymyksiä kuten, että tunnistavatko he syytetyn syylliseksi. Silminnäkijöitä on harvoin kutsuttu tunnistamaan syytetty lukuisten tuntemattomien ihmisten joukosta.

d) On jokseenkin varmaa että silminnäkijät ovat keskustelleet tunnistuksista keskenään, mikä on helpottanut seuraavien silminnäkijöiden ‘tunnistuksia’.

e) Syytettyjen kuvia on näytetty toistuvasti, jokainen kuvien lisänäyttäminen silminnäkijöille tekee syytettyjen kasvot entistä tutummiksi heille, ja näin silminnäkijät tulevat myös entistä varmemmiksi.

f) Näiden tapausten erittäin tunteellinen luonne vielä enemmän lisää muistin vääristymisen riskiä, koska tunnistettavat syytetyt olivat enemmän kuin vain kansallissosialistien työkalu – he olivat pirun ruumiillistumia joiden sanottiin kiduttaneen, rampauttaneen ja massamurhanneen vankeja. He väitetysti olivat vastuussa silminnäkijöiden äitien, isien, veljien, siskojen, vaimojen ja lasten murhista.[22]


g) Professori Loftus, hän itse juutalainen, käyttää omaa kokemustaan kuvailemaan kuinka väärä uskollisuuden tunne hänen alkuperälleen ja hänen kansalleen sekä “rodulleen”, hänen oma kuvauksensa, esti häntä todistamasta oikeudessa asiantuntijana selvästi erheellisiä juutalaisten todistuksia vastaan. On turvallista olettaa että tällainen refleksi on juutalaisten keskuudessa yleistä.[23]

Hän kuitenkin jättää mainitsematta kolme muuta tekijää, jotka voivat edesauttaa massivista muistin vääristymistä kun Holokausti on kyseessä:

h) Silminnäkijöiden kertomuksia – eikä ainoastaan rikosoikeudenkäynneissä – on levitetty laajalti suullisesti, lehdissä, televisiossa, radiossa sekä varsinkin todistajien kesken henkilökohtaisella kirjeenvaihdolla ja kaikenlaisilla apuorganisaatioilla

i) Viimeistään 1970-luvun loppupuolelta Holokausti on aina ollut mediassa, erittäin yksipuolisella tavalla, joten ihmisten muistit ovat väistämättä yhdenmukaistuneet.

j) Holokaustia koskien ei ole ainoastaan anteeksiantamatonta, vaan joskus jopa rikollista olla tietämättä, myöntämättä tai epäillä joitain asioita. Näinollen silminnäkijöillä on erittäin vahva sosiaalinen (tai jopa laillinen) paine muistaa tiettyjä ‘faktoja’ ja pidätellä toisia.

Jos mietimme kaikkia näitä tekijöitä ja lisäämme näihin vielä tutkimukset ihmismuistin manipuloimisesta, kuten erään joka oli hiljattain julkaistu prof. Loftuksen toimesta johtavassa tiede-lehdessä,[24] sitten
ei voi kuin tulla siihen johtopäätökseen että tosiasiassa ei ole mitään silminnäkijälausuntoja, jotka olisivat vähemmän luotettavat kuin Holokaustin. Jos normaaleissa laillisissa oikeuskäsittelyissä hyväksyisimme säännöksi, että silminnäkijätodistus on kaikkein vähiten luotettava todisteiden tyyppi, sitten sikäli kuin Holokausti on kyseessä on tarpeen havainnoida että silminnäkijätodistus voi vain palvella niin, että se voi vain olla apuna rungossa historiallisista tapahtumista jotka dokumentaarinen todistusaineisto on muodostanut, ja ehkäpä antaa vihjeitä tapahtumiin jotka dokumentein tai materiaalitodistein täytyy todistaa tapahtuneen. Mutta kuka tahansa, joka nojaa pääasiassa silminnäkijälausuntoihin ja määrittelee sille suuremman todistusarvon kuin dokumentaariselle tai jopa materiaaliselle todistusaineistolle, ei voi vakavissaan väittää pitäytyvänsä työssään tieteellisessä metodissa. Siksi teoksen tämä osa asettaa paljon huomiota kriittiselle silminnäkjöiden väitteiden analysoimiselle.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ks. myös Germar Rudolfin kirjasta
Lectures on the Holocaust, s. 345-384.







Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)