Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

perjantai 8. elokuuta 2008

Erittäin Juutalainen Bolshevikkien Vallankumous

Juutalaisten ratkaiseva osuus bolshevikkien vallankumouksessa

(Kirjoitusta päivitetty viimeksi 6.5.2009. Ks. myös MacDonald Juutalaisbolshevikkien Vallankumouksesta.)

Kirjoituksessa osoitetaan juutalaisten erittäin suuri ja ratkaiseva rooli bolshevikkien vallankumouksessa sekä sen seuraukset maailmanhistoriaan, joista ei nykyään juuri puhuta missään yhteydessä, ja joista harvat edes ovat tietoisia. Kirjoituksessa siis ei keskitytä vallankumoukseen yleisesti, eikä sen syihin.

Olen jättänyt alkuperäisen tekstini alaviitteet näkyviin tekstin loppuun, joista löytyvät lähteeni myös englanniksi.

Juutalaisten ensyklopediat

Juutalaisen Jewish Encyclopedian mukaan:
Juutalaiset ovat olleet johtavassa asemassa modernissa sosialistisessa liikkeessä sen alusta alkaen. [...] Saksassa sosialismi on viehättänyt yksittäisiä juutalaisia kun taas Venäjällä siitä on tullut juutalaismassojen liike.1 (Jewish Encyclopedia 1901-1906, s. 418, 420.)

Lisäksi Jewish Encyclopedia kommentoi johtavia juutalaisia sosialisteja Karl Marxia ja Ferdinand Lasallea:
Kaksi noista aikaisista juutalaisista käännynnäisistä Karl Marx ja Ferdinand Lassalle, olivat tulevia johtavia hahmoja sosialismin historiassa: ensimmäisestä tuli tieteellisen sosialismin isä, toisesta Saksan sosialistisen puolueen perustaja. Marxilla, juutalaisen asianajaja Treversin pojalla, oli esi-isiensä joukossa monia kuuluisia rabbeja. Kappaleet teoriansa arvolla hänen päätyössään, ‘Das Kapital’, viittaavat hienon hienolla analyysillään perittyyn Talmudiseen taipumukseen, vaikka hänen omaan koulutukseensa juutalaiset opinnot eivät vaikuttaneet, perheen käännyttyä luterilaiseen kirkkoon hänen aikaisen lapsuutensa aikana.2 (Jewish Encyclopedia, s. 418.)

Lienee kuitenkin perusteltua olettaa että Marx myös sai vaikutteita juutalaisuudesta huolimatta siitä että perhe kääntyi kristinuskoon. Ovathan monet juutalaiset kautta historian näennäisesti kääntyneet kristinuskoon, mutta silti yksityisyydessään jatkaneet juutalaisuuden harjoittamista. Lisäksi, Marxin kohdalla epäilys on varsin hyvin perusteltu koska hänen useat isoisänsä olivat rabbeja ja koska tämä Encyclopediakin huomasi Marxin “Talmudistisen taipumuksen”.

Lisäksi Karl Marx, kuten myös Friedrich Engels, oppivat paljon Moses Hessiltä, jota pidetään modernin sionismin edelläkävijänä. Eräs juutalainen e
nsyklopedia kertoi tästä seuraavaa:
Modernin sosialismin uranuurtaja, sosiaalifilosofi, ja sionismin edelläkävijä. [...] Hess oli täten poliittisen ja kulttuurisen sionismin edelläkävijä ja erityisesti sosiaalisen sionismin. Hän tuli syvällisesti mukaan nousevaan sosialistiseen liikkeeseen. Karl Marx ja Frederick Engels myönsivät oppineensa paljon häneltä liikkeen kehitysvuosina.3 (The Encyclopedia of Zionism in Israel 1971, s. 496-497.)

Encyclopaedia Judaican mukaan:
Kommunistisella liikkeellä ja ideologialla oli tärkeä rooli juutalaisten elämässä Venäjällä varsinkin 1920- ja 30-luvuilla ja toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. [...] Yksittäiset juutalaiset pelasivat tärkeää roolia bolshevismin alkuvaiheissa ja Neuvostohallinnossa. [...] Suuri kommunismin viehätys venäläisen, ja myöhemmin myös, länsimaisen juutalaisväestön joukossa, ilmaantui vasta Neuvostohallituksen perustamisen jälkeen Venäjällä [...] Monet juutalaiset ympäri maailman pitivät Neuvosto-konseptia perimmältään positiivisena lähestymisenä ‘juutalaiskysymyksen’ ratkaisemiseksi [...] Kommunistiset trendit tulivat laajalle levinneiksi lähes kaikissa juutalaisissa yhteisöissä. Joissakin maissa juutalaiset tulivat johtaviksi elementeiksi laillisissa ja laittomissa kommunistipuolueissa, ja joissain tapauksissa jopa Communist International neuvoi juutalaisia muuttamaan juutalaisilta kuulostavat nimensä voidakseen esiintyä ei-juutalaisina, jotteivät he vahvistaisi oikeistopropagandaa, joka esitti kommunismin juutalaisten salaliittona.4 (Encyclopaedia Judaica 1971, vol. 5, s. 791-792.)

Lisäksi Judaica listaa paljon johtavia juutalaisia kommunisteja:
“Bolshevikkipuolueryhmä (josta tuli 1912-13 Bolshevik Puolue) sisälsi useita juutalaisia jotka olivat aktiivisia pääasiassa organisaation ja propagandan kentillä (sen sijaan että olisivat olleet teoriassa ja ideologiassa, kuten oli juutalaisten menshevikkien kohdalla). He sisälsivät sellaisia ihmisiä kuin Maxim *Litvinov (Wallasch), M. Liadov (Mandelshtam), Grigori Shklovsky, A. Stolz, S. Gusev (Drabkin), Grigori *Zinoniev (Radomyslsky), Lev *Kamenev, (Rosenfeld), Rozaliya *Zemliachka (Zulkind), Helena Rozmirovich, Yemeli *Yaroslavsky (Gubelman), Serafima Gopner, G. Sokolnikov, L. *Plutnitsky, Jacob *Sverdlov, M. Vladimirov, P. Zalutsky, A. Lozovsky, Y. Yaklovlev (Epstein), Lazar *Kaganovich D. Shvartsman, ja Simon *Dimanstein. Heidän lukumääränsä kasvoi nopeasti helmikuun ja lokakuun vallankumousten välillä 1917, kun kaikenlaisia ryhmiä ja yksilöitä liittyi bolshevikkeihin; huomattavia uusien liittyjien joukossa olivat *Trotsky, M. Uritsky, M. Volodarsky, J. Steklov, Adolf Joffe, David Riazanov (Goldendach), Yuri *Larin, ja Karl *Radek (Sobelsohn).”5
(Encyclopaedia Judaica 1971, vol. 5, s. 794.)

Oleellista on nimenomaan painottaa, että heti kun muiden juutalaisvaltaisten vallankumouksellisten puolueiden jäsenet huomasivat bolshevikkien päässeen voitolle, liittyi bolshevikkeihin paljon lisää juutalaisia muista puolueista, päätavoitteenaan nimenomaan saada vallankumous aikaan.

Tiedustelupalveluiden raportit

USA:n tiedustelupalveluiden Venäjällä olevat agentit v. 1918-1919 raportoivat juutalaisten roolista bolshevikkien liikkeessä.

Yhdysvaltain pääkonsuli Summers raportoi 2.5.1918 Moskovasta sähkeellään:
Juutalaiset johtavia paikallisessa Neuvostohallituksessa, juutalaisvastainen mieliala kasvamassa, jolla on tapana pitää lähestyviä saksalaisia vapauttajina.6 (US National Archives: State Department document 861.00/1757.)

Yhdysvaltain konsuli Caldwell raportoi sähkeessään Vladivostokista 5.7.1918 seuraavaa:
Viisikymmentä prosenttia Neuvostohallituksesta jokaisessa kaupungissa koostuu kaikkein pahimman tyyppisistä juutalaisista, joista monet ovat anarkisteja.”7 (State Department document 861.00/2205.)

Alla kuva kummastakin yllä mainitusta Summersin ja Caldwellin dokumentista:

Lisäksi, kapteeni Montgomery Schuyler, Amerikan armeijan tiedustelu-upseeri, Venäjällä vallankumouksen aikaan totesi virallisessa raportissaan 1.3.1919 Omskista:
Ei varmaan ole viisasta sanoa tätä ääneen Yhdysvalloissa, mutta bolshevikki-liike on, ja on ollut sen alusta alkaen, niljakkaimpien Venäjän juutalaisten ohjaama ja hallitsema, jotka ovat olleet Yhdysvalloissa ja siellä sisäistäneet itseensä sivilisaatiomme kaikkein pahimmat fraasit ymmärtämättä lainkaan mitä me todella tarkoitamme vapaudella.8 (US National Archives: [1919] Record Group 120: Records of the American Expeditionary Forces, kesäkuun 9; American Expeditionary Forces, Siberia, ‘Military Intelligence Report of Capt. Montgomery Schyler’, National Archives, maaliskuun 1, 1919. s. 2-3.)

Toisessa raportissaan, 9.6.1919 Vladivostokista, Schuyler raportoi:
Robert Wiltonin, London Timesin kirjeenvaihtaja Venäjällä, tekemä taulukko huhtikuussa 1918 näytti että tuolloin oli 384 ‘komissaaria’, joista 2 oli neekereitä, 13 venäläistä, 15 kiinalaisia, 22 armenialaisia ja yli 300 juutalaisia. Näistä 300:sta juutalaisesta 264 oli tullut USA:sta keisarillisen hallituksen romahduksen jälkeen.9 (US National Archives 1919, Record Group 120: Records of the American Expeditionary Forces, kesäkuun 9.)

Alla kuva yllä mainitusta Schuylerin dokumentista:


Brittien tiedustelupalvelun USA:aan lähettämä raportti 16.7.1919 sanoo:
Nyt on ratkaisevaa todistusaineistoa siitä, että bolshevismi on kansainvälinen liike, jota juutalaiset hallitsevat; kommunikaatiot kulkevat nyt Amerikan, Ranskan, Venäjän ja Englannin johtajien välillä yhteisen toiminnan näkemyksellä.10 (National Archives, Dept. Of State Decimal File, 1910–1929, file 861.00/5067.)

Kaikki nuo yllä mainitut dokumentit [6-10] ovat olleet vuodesta 1958 lähtien vapaana kenen vain tilattavaksi USA:n kansallisarkistoista (sitä ennen ne olivat salattuja).

Muita arvovaltaisten aikalaisten lausuntoja

Myös muut kuin vain tiedustelu-upseerit raportoivat Yhdysvaltoihin kommunismin juutalaisesta luonnosta. Seuraavaksi käydään läpi näitä arvovaltaisia lausuntoja.

David R. Francis, joka oli Yhdysvaltain lähettiläs Venäjälle, raportoi tammikuussa 1918 sähkeessään:
Bolshevikkijohtajat täällä, joista useimmat ovat juutalaisia ja 90 prosenttia heistä ovat palanneita maanpakolaisia, eivät juuri välitä Venäjästä tai mistään muusta maasta vaan ovat internationalisteja ja yrittävät aloittaa maailman laajuisen vallankumouksen.11 (Francis, D. R. 1921, Russia From the American Embassy, s. 214.)

H
ollantilainen diplomaatti Oudendyke kirjoitti kirjeessään entiselle brittiläiselle pääministeri Arthur Balfourille v. 1918, että:
Bolshevismi on kaikkein suurin vaara maailmalle, jopa suurempi kuin itse sota joka raivoaa vieläkin, ja ellei, kuten aiemmin tuli mainittua, bolshevismia tukahduteta alkuunsa heti tulee se väistämättä leviämään eri muodoissa Euroopan yli ja koko maailmaan, sillä se on juutalaisten organisoima ja työstämä, joilla ei ole mitään kansallisuutta ja joiden päätavoite on tuhota olemassaoleva järjestys omiin tarkoituksiinsa.12
(Jones, E. M. 2008, The Jewish Revolutionary Spirit and Its Impact on World History, s. 744.)

Robert Wilton
, London Times -lehden kirjeenvaihtaja Venäjällä vallankumouksen aikaan, havannoi bolshevikkien vallankumouksessa ollutta juutalaisten johtavaa roolia:

62 jäsentä [Keskus] Komiteassa koostuivat viidestä venäläisestä, yhdestä ukrainialaisesta, kuudesta latvialaisesta, kahdesta saksalaisesta, yhdestä tsekkiläisestä, kahdesta armenialaisesta, kolmesta georgialaisesta, yhdestä karaimilaisesta [karaite] (juutalainen sekti), ja 41 juutalaisesta.
Moskovan Erikoiskomissio [The Extraordinary Commission] (Cheka tai Vecheka) koostui 36 jäsenestä, sisältäen yhden saksalaisen, yhden puolalaisen, yhden armenialaisen, kaksi venäläistä, kahdeksan latvialaista, ja 23 juutalaista.

Kansankomissaarien Neuvosto [The Council of the People’s Commissars] (Neuvosto hallitus) luki joukkoonsa kaksi armenialaista, kolme venäläistä, ja 17 juutalaista.
Neuvostolehdistön julkaisemien tietojen mukaan 556:sta tärkeästä toimihenkilöstä bolshevikkivaltiossa, sisältäen yllämainitut, v. 1918-1919 oli: 17 venäläistä, 2 ukrainalaista, 11 armenialaista, 35 latvialaista, 15 saksalaista, 1 unkarilainen, 10 georgialaista, 3 puolalaista, 3 suomalaista, 1 tsekkiläinen, 1 karaimilainen, ja 457 juutalaista. […]
Bolshevikkipuolueen Tehokas hallinnollinen voima […] on Keskuskomiteassa [Central Committee of the Bolshevik party]. Vuonna 1918 […] tässä elimessä oli 12 jäsentä, joista 9 olivat juutalaista alkuperää, ja 3 olivat venäläistä juurta. Yhdeksän juutalaista olivat: Bronstein (Trotsky), Apfelbaum (Zinoviev), Lurie (Larine), Uritsky, Volodarski, Rosenfeld (Kamenev), Smidovich, Sverdlov (Yankel), ja Nakhamkes (Steklov). Kolme venäläistä olivat: Uljanov (Lenin), Krylenko, ja Lunacharsky.
Muut venäläiset sosialistiset puolueet olivat samanlaiset kokoonpanossaan. […] Heidän Keskuskomiteansa ovat seuraavasti:
– Menshevikit (sosiaalidemokraatit): Yksitoista jäsentä, joista kaikki ovat juutalaisia.

– Kansan kommunistit: Kuusi jäsentä joista viisi ovat juutalaisia ja yksi on venäläinen.
– Sosiaalikumoukselliset [Social Revolutionaries] (oikeistosiipi): Viisitoista jäsentä, joista 13 ovat juutalaisia ja kaksi venäläisiä (Kerenski, joka saattaa olla juutalaista alkuperää, ja Tchaikovski).
– Sosiaalikumoukselliset (vasemmisto): Kaksitoista jäsentä, joista kymmenen ovat juutalaisia ja kaksi ovat venäläisiä.

– Moskovan anarkistien komitea [Committee of the Anarchists of Moscow]: Viisi jäsentä, joista neljä ovat juutalaisia ja yksi on venäläinen.
– Puolalainen kommunistipuolue [Polish Communist Party]: Kaksitoista jäsentä, joista kaikki ovat juutalaisia, mukaan lukien Sobelson (Radek), Krokhenal (Zagonski), ja Schwartz (Goltz).
Nämä puolueet […] ulkomuodoltaan bolshevikkeja vastaan, pelaavat salakavalasti bolshevikkien peliin, enemmän tai vähemmän, estäen venäläisiä kokoamasta itseään yhteen. Näiden puolueiden johdossa on 61 henkilöä, kuusi venäläistä ja 55 juutalaista. Ei ole väliä mikä nimi tullaan ottamaan, vallankumouksellinen hallitus tulee olemaan juutalainen. […]
Niin ollen […] ei ole mitään syytä olla yllättynyt juutalaisten painavimmasta roolista keisarillisen perheen salamurhassa. Päinvastainen sen sijaan olisi ollut yllättävää.
13 (Wilton, R. 1921/1993, The Last Days Of The Romanovs, 1993, s. 184-186, 190.)


Winston Churchill kommentoi v. 1920 juutalaisten johtavaa roolia bolshevikkien vallankumouksessa Illustrated Sunday Herald -lehdessä artikkelissaan ‘Zionism Versus Bolshevism’:

Kansainväliset juutalaiset
Raivokkaassa vastustuksessa kaikkiin näihin juutalaisten toimialojen ponnisteluihin nousevat kansainvälisten juutalaisten suunnitelmat. Tähän pahaenteiseen liittoon kuuluvat ovat enimmäkseen epätoivoisten kansojen joukoista nostettuja miehiä, joissa juutalaisia on vainottu heidän rotunsa johdosta. Useimmat heistä, elleivät kaikki, ovat hylänneet esi-isiensä uskon ja vieroittaneet mielistään kaikki hengelliset toivot seuraavaan maailmaan. Tämä liike juutalaisten joukossa ei ole uusi. Spartacus-Weishauptin päivistä alkaen Karl Marxiin, ja Trotskyyn (Venäjä), Bela Kuniin (Unkari) Rosa Luxembourgiin (Saksa) ja Emma Goldmaniin (Y hdysvallat) asti, tämä maailmanlaajuinen salaliitto sivilisaation vallankumoukselle ja yhteiskunnan uudelleenmääritykselle pidätetyn kehityksen perustalle, kateelliselle pahansuopuudelle, ja mahdottomalle tasa-arvolle, on ollut jatkuvasti kasvamassa. Se pelasi, kuten moderni kirjailija rouva Webster on niin pätevästi osoittanut, aivan varmasti tunnistettavaa roolia Ranskan vallankumouksen tragediassa. Se on ollut päävaikutin jokaisessa kumouksellisessa liikkeessä 1800-luvun aikana; ja nyt vihdoin tämä erikoisten persoonallisuuksien joukkio suurten Euroopan ja Amerikan kaupunkien alamaailmasta on tarttunut venäläistä kansaa hiuksista ja on tullut käytännössä tuon suunnattoman imperiumin kiistattomaksi hallitsijaksi.
Terroristijuutalaiset
Ei ole tarvetta liioitella näiden kansainvälisten ja enimmäkseen ateististen juutalaisten pelaamaa osaa bolshevismin luomisessa ja tosiasiallisessa Venäjän vallankumouksen tuomisessa, se on epäilemättä erittäin suuri; se todennäköisesti painaa enemmän kuin kaikki muut. Huomattavalla poikkeuksella Leninin kohdalla, valtaosa johtavista hahmoista on juutalaisia. Sitä paitsi, varsinainen inspiraatio ja ajava voima tulee juutalaisilta johtajilta. Niin ollen Tchitcherin, puhdas venäläinen, on hallittu hänen nimellisen alempiarvoisen Litvinoffin taholta, ja venäläisten vaikutusvaltaa kuten Bukharinin tai Lunacharskin ei voi verrata Trotskyn tai Zinovieffin voimaan, Punaisen Citadelin (Petrograd) diktaattori, tai Krassinin tai Radekin – kaikki juutalaisia. Neuvosto-instituutioissa juutalaisten vallitsevuus on jopa entistä enemmän hämmästyttävää. Ja huomattavuus, ellei jopa pääasiallinen, osa terrorismin systeemissä Erikoiskomission [Extraordinary Comission] toimesta vastavallankumouksen taistelemiseen on otettu juutalaisten haltuun, ja joissain huomattavissa tapauksissa juutalaisnaisten haltuun. Saman pahan arvovallan olivat juutalaiset ottaneet lyhyen terrorin aikakaudella Unkarissa jota Bela Kun hallitsi. Sama ilmiö on esiintynyt Saksassa (erityisesti Bavariassa), sikäli kuin tämän hulluuden on annettu saalistaa saksalaista kansaa väliaikaisessa masennustilassa. Vaikka näissä kaikissa maissa on ollut monia aivan yhtä pahoja ei-juutalaisia kuin pahimmat juutalaiset vallankumoukselliset, se osa jonka jälkimmäinen on pelannut lukumääriinsä nähden väestössä on hämmästyttävä.”14
(Churchill, W. 1920, Illustrated Sunday Herald, 8.2.1920, s. 5, ‘Zionism Versus Bolshevism’.)

Alla kuvat kyseisestä Churchillin artikkelista:

Juutalaispankkiirien rahoitus ulkomailta

Liittyen Juutalaisten vainoihin 1880-luvulla Venäjällä (May lait ja pogromit) ja juutalaisen Rothschild-pankkiirisuvun Venäjälle myöntämiin lainoihin, Encyclopaedia Britannica kertoi seuraavaa:
Venäläiset May-lait olivat kaikkein huomattavimmat modernin antisemitismin lainsäädännön saavutukset. […] Niiden välitön seuraus oli hävittävä taloudellinen lama, joka tuntui kaikkialla imperiumissa ja joka syvästi vaikutti valtion velkaan. Venäläinen ministeri oli polvillaan rahan tarpeessa. Neuvottelut suurta lainaa varten aloitettiin Rothschildin pankkitalon kanssa ja alustava sopimus allekirjoitettiin, kun […] finanssiministerille ilmoitettiin, että elleivät juutalaisten vainot loppuisi, olisi suuri pankkitalo joutunut peruuttamaan operaation […].15 (Encyclopaedia Britannica 1947, vol. 2. s.76.)

Tähän liittyen, tsaari antoi ediktin:
Jonkin aikaa hallitus on antanut huomionsa juutalaisille ja heidän suhteilleen muuta imperiumin väestöä kohtaan, hankkimalla varman tiedon kristittyjen surullisista oloista, jotka juutalaisten tekemä liiketoiminta oli aiheuttanut... Muutamilla poikkeuksilla, he ovat pääosana suunnanneet huomionsa, ei rikastuttamaan tai hyödyttämään maata, vaan petkuttamaan vilpillisyydellään sen asukkaita, ja varsinkin sen köyhiä asukkaita. Tämä heidän käyttäytymisensä on tuonut esiin protesteja kansan taholta,... jonka ajateltiin olevan kiireellinen ja oikeudenmukainen asia, johon piti omaksua tiukat toimet juutalaisten harjoittaman sorronalaisuuden lopettamiseen väestöä vastaan, ja vapauttaa maa heidän väärinkäytöksiltään, jotka olivat, kuten on tiedettyä, syy kiihkoihin.16 (Latimer, E. W. 1985, Russia and Turkey in the 19th Century, s. 332.)

Jacob Schiff, juutalainen pankkiiri Kuhn, Loeb & Company pankkitalosta, rahoitti Japanin ja Venäjän v. 1904-1905 sodan Japanille, jonka ansiosta Japani voitti, koko maailman yllätykseksi. Juutalaisjulkaisu
Jewish Communal Register kertoo asiasta tarkemmin:
Kuhn, Loeb & Co. firma uitti Japanille suuret sotalainat 1904-5, näin tehden mahdolliseksi voiton Japanille Venäjästä. [...] Herra Schiff on aina käyttänyt vaurauttaan ja vaikutusvaltaansa kansansa hyväksi. Hän rahoitti yksinvaltaisen Venäjän viholliset ja käytti taloudellista vaikutusvaltaansa pitääkseen Venäjän poissa Yhdysvaltojen rahamarkkinoilta.17 (Jewish Communal Register of New York City 1918, s. 1018-1019.)

Schiff lainasi, Kuhn, Loeb & Companynsa kautta, Japanille v. 1904 n. 200,000,000 dollaria, jonka johdosta Japanin keisari antoi kunniamerkin hänelle.18
(Encyclopaedia Britannica Online, Academic Edition, ‘Schiff, Jacob H(enry)’, artikkeli luettu 22.9.2008.)

Jacob Schiff sijoitti n. 20 miljoonaa dollaria bolshevikkien vallankumouksen voittoon (nykyrahassa useita satoja miljoonia dollareita vastaava summa). Tämän myönsi myös Schiffin pojanpoika New York Journal American -lehden haastattelussa, myöntäen isoisänsä sijoittaneen n. 20 miljoonaa sen ajan dollaria vallankumouksen lopulliseen voittoon bolshevikeille. 19 (New York Journal American, 3.2.1949; Rabbi Andelman M. S. 1974, To Eliminate The Opiate.)

Myös juutalainen pankkiiri Max Warburg oli mukana rahoittamassa bolshevikkijohtajia, kuten Trotskya ja Leniniä.20
(Dilling, E. 1980, The Jewish Religion: Its Influence Today, näyte 253; Papers Relating to the Foreign Relations of the United States, 1918.)

Kiinnostavasti, Joseph Nevadan kirjassa Trotsky and the Jews, huomautetaan kuinka ennen Venäjän vallankumousta Trotskylla oli tapana pelata shakkia legendaarisen juutalaisen Rothschild-pankkiirisuvun jäsenen, Baron Rothschildin kanssa (eräiden arvioiden mukaan kaikkein rikkain pankkiirisuku koko maailmassa):
Juutalainen journalisti (M. Waldman) joka tunsi Trotskyn ajanjaksolta jolloin hän oli Viennan käynnillään (‘silloin kun hänellä oli tapana pelata shakkia Baron Rothschildin kanssa Cafe Centralissa ja toistuvasti Cafe Dailyssa lukeakseen lehdistöä siellä’).21 (Nevada, J. 1971, Trotsky and the Jews.)

On vielä syytä perehtyä Schiffiin ja hänen perheeseensä perusteellisemmin. Juutalaisten Encyclopediassa (1901-1906) kerrotaan Schiffin perheen, ja Jacob Schiffin, historiasta sekä bisnesyhteyksistä että:
“Perhe [Schiff] on liittynyt aviositeiden kautta Adlerin, Oppenheimin, Wertheimerin, Günzburgin, Geigerin, Glogaun, Mannheimin, ja Hanaun perheisiin, ja yksi jäsen on nainut Zunzin serkun. […] Perheen rabbiinisten kirjailijoiden joukkoon kuuluvat Meïr ben Jacob Schiff, tunnetaan Maharam Schiffinä (d. 1644); David Schiff, “Ẓemaḥ Dawid”:n editori; ja Tebele Schiff, Lontoon Suur-Synagoogan päärabbi (1765-92), ja “Leshon Zahab”:n tekijä. Kaikkein huomattavin ja viimeaikaisin jäsen on Jacob Henry Schiff, New Yorkin pankkiiri ja filantrooppi.”22
(Jewish Encyclopedia 1901-1906, s. 96.) LisäksiAdlerin perhe, johon Schiffin perhe oli avion kautta liittynyt, oli myös sukua Rothschildeille.23 (Jewish Encyclopedia, s. 192.)

Samassa
Encyclopedian artikkelissa jatketaan kertomalla Jacob Schiffin bisnesyhteyksistä, että:
“Amerikkalainen rahoittaja ja filantrooppi […] omaksui isänsä, Moses Schiffin, ammatin, joka oli eräs Rothschildien kaupanvälittäjistä tuossa kaupungissa [Frankfurt am Main]. […] Sitten hän meni Eurooppaan, missä hän loi yhteyksiä eräiden johtavien saksalaisten pankkiiriliikkeiden kanssa. Palaten Yhdysvaltoihin, hänestä tuli 1.1.1875 New Yorkin pankkiiriliikkeen Kuhn, Loeb &
Co., jäsen, jonka johtaja hänestä tuli käytännössä pian.”24 (Jewish Encyclopedia, s. 96.) Saksassa ja Euroopassa 1800-luvun loppupuolella nimenomaan Rothschild-pankkiirisuku oli merkittävin ja vaikutusvaltaisin.

Rothschild-pankkiirisuku oli eräs johtavimpia, ellei jopa johtavin, pankkiirisuku Euroopassa 1800- ja 1900-luvulla (mahdollisesti myös vielä). Vaikuttaa vahvasti siltä että Jacob Schiff ei pelkillä omilla rahoillaan pelannut, vaan mahdollisesti myös muiden juutalaispankkiirien kuten Rothschildien rahoilla, jotka siis olivat myös juutalaiskansalleen varsin uskollisia kuten edellämainitussa
Britannican artikkelissa kävi ilmi (koskien pogromeja ja Rothschildien lainoja tsaarille).

Samassa
Britannicassa kerrotaan että Rothschild-perhe oli “kuuluisin kaikista eurooppalaisista pankkitoiminnan dynastioista, joka n. 200 vuoden ajan käytti suurta vaikutusvaltaa taloudelliseen ja, epäsuoraan, poliittiseen Euroopan historiaan.” Lisäksi artikkelissa kerrotaan että Rothschildit tieanasivat erittäin paljon Napoleonin sodista, lainaamalla suuria sota-ajan lainoja sotiville Euroopan maiden hallitsijoille (suurilla koroilla tietysti) ja että näiden sotalainojen ansiosta Rothschildien dynastia kasvoi suunnattomasti Euroopassa. Myöhemmin rauhan aikoina Rothschildit sijoittivat suuria summia rahaa teolliseen vallankumoukseen, rahoittamalla mm. rautateiden suurmittaisia rakentamisia ympäri Eurooppaa ja USA:aa, terästeollisuuden kehittämistä ja laajentamista. Artikkelissa ei varsinaisia arvioita esitetä Rothschildien omaisuudesta, joka muutoinkin on hyvin hämärän peitossa, mutta artikkelissa todetaan lisäksi Rothschildien myöhemmistä sukupolvista 1900-luvulla (vaikkakin artikkelissa huomautetaan että myös muita rikkaita pankkiiriperheitä tuli kilpailemaan johtavasta asemasta pankkitoiminnassa), että he ovat myös:
“näyttäneet poikkeuksellista sopeutumista ja kunnianhimoa, täten varmistaen ryhmän jatkuvan elementin historiassa puolentoista vuosisadan aikana: huomattava kapasiteetti siepata mahdollisuuksia ja sopeutuminen liike-elämässä kuten myös politiikassa. Perättäiset Rothschild-perheen sukupolvet ovat olleet samalla tapaa aktiivisia kansainvälisessä rahoituksessa ja politiikassa.”25
(Encyclopaedia Britannica Online, Academic Edition, ‘Rothschild family’, artikkeli luettu 22.9.2008.)

Olennaista on pohtia Schiffin ja Rothschildien mahdollisia yhteyksiä, koska Schiffin Japanille (1904) ja myöhemmin bolshevikkien vallankumoukseen sijoittamat rahasummat ovat niin suunnattomia, että on syytä epäillä hänen käyttäneen myös muiden juutalaispankkiirien rahoja. Rothschildit ovat todennäköinen epäilyn kohde, johtuen Schiffin isoisän yhteyksistä heihin ja siitä kuinka Rothschildit kansalleen uskollisina eivät suostuneet lainaamaan Venäjän tsaarille rahaa elleivät juutalaisiin kohdistuneet pogromit Venäjällä olisi loppuneet. Merkittävimmäksi Rothschildien mahdollisen rahoitustuen tekee se, että epävirallisten (v. 1940) arvioiden mukaan Rothschild-pankkiirisuku omistaisi epäsuoraan n. puolet maailman rikkauksista
(Armstrong, G. 1940, Rothschild Money Trust, s. 2). Salaperäisyydestään johtuen ei Rothschildien omaisuuksista mitään tietoja ole eikä edes tarkkoja tai realistisia arvioita, joten edellä mainittu arvio voidaan helposti kuitata fantastisena liioitteluna.

Eräitä maailmanhistorian merkittävimpiä juutalaispankkiireja Rothschildit kuitenkin olivat – jotka olivat juutalaiskansalleen uskollisia – mikä käy ilmeiseksi jo siitä että Britannian ulkoministeri lordi James Arthur Balfour kirjoitti 2.11.1917 kuuluisan kirjeensä nimenomaan lordi Rothschildille, joka juutalaisjohtajista edusti koko juutalaiskansaa, (Balfourin julistus) jossa Britannia takasi sionistijuutalaisille Palestiinan alueen Lähi-idästä juutalaisille tulevaksi kotimaakseen (Israeliksi) tulevaisuudessa
(Jewishvirtuallibrary.org, ‘The Balfour Declaration’).

Lenin

Pitkään oli luultua, ja on yleisesti luultua vieläkin, että Vladimir Lenin (eräs vallankumouksen johtohahmoista) olisi ollut ei-juutalainen, mutta asia ei todellisuudessa ollut näin.

David Shub, joka kirjoitti kirjan
Lenin: A Biography, totesi kirjeessään venäläiselle Novyi Zhurnal -lehdelle, että Leninin äiti oli juutalainen ainakin isänsä puolelta, mahdollisesti myös äitinsä puolelta.26 (Shub, David 1961, Novyi Zhurnal, 1961, nro. 63.)

Lisäksi ranskanjuutalainen aikakausjulkaisu Review de Fonds Social Juif, raportoi että Neuvostoliiton kirjailijaa Marietta Shaguiniania oli kielletty NL:n sensuurin toimesta olla julkaisematta todisteita Leninin juutalaisista sukujuurista.27 (Review de Fonds Social Juif 1970, nro. 161.)

Juutalaiset julkaisut, kuten Jewish Chronicle ovat tuoneet julki Leninin juutalaisen alkuperän.28 (Jewish Chronicle, 26.7.1991, s. 2.)

Lenin oli siis ainakin neljännesosaksi juutalainen. Hänellä oli juutalainen äiti joka oli ainakin isänsä puolelta juutalainen.

Leninillä itsellään oli juutalainen äidinpuoleinen isoisä (Volkogonov 1995), ja hänen raportoitiin sanoneen että “älykäs venäläinen on melkein aina juutalainen tai joku jolla on juutalaista verta suonissaan” (Pipes 1990, 352). (MacDonald, K. 1998/2002, The Culture of Critique, s. 96.)

Lenin myös “avoimesti ja toistuvasti ylisti juutalaisten roolia vallankumouksellisessa liikkeessä; hän oli eräs puolueen järkkymättömimmistä ja yhdenmukaisimmista henkilöistä, joka puheissaan paheksui pogromeja ja antisemitismiä yleisemmin. Vallankumouksen jälkeen hän perääntyi aikaisemmasta vastustuksestaan juutalaiseen nationalismiin, hyväksyen sen että Neuvostohallinnon alla juutalaista nationalismia saatettaisiin pitää laillisena. Kuolinvuoteellaan Lenin puhui rakastavasti juutalaisesta menshevikistä Julius Martovista, jolle hän oli aina säilyttänyt erityistä henkilökohtaista kiintymystä, huolimatta heidän kiivaista ideologisista eroistaan.” (MacDonald 1998/2002, 97.)

Lenin-instituutin entinen johtaja
professori Lunachev, koskien Leniniä ja Stalinia sekä muita juutalaisia kommunisteja, totesi että:
“[...]
olen havainnut että suuri Karl Marx oli juutalainen ja niin oli myös toveri Lenin. Toveri Stalin oli innokas juutalaisen Talmudin lukija, ja toveri Khruschevin oikea sukunimi oli Perlmutter. Hän myös oli juutalainen.29 (Marrs, T. Power of Prophecy, ‘George Bush Zionist Double Agent, American Traitor’.)

Lunachev myös kertoi kaikkien edellä mainittujen bolshevikkijohtajien olleen juutalaisen Talmudin lukijoita. Ainakin Lunachev oli oikeassa useiden tässä tekstissä viitattujen bolshevikkijohtajien juutalaisuudesta (vaikka en pysty Lunachevin väitteitä todentamaan, on hän ainakin esittänyt kiintoisan väitteensä perustuen auktoriteettiinsa).

Juutalaisten suuri osuus NKVD:n terrorismissä30

Kansallisuus

heinäkuu. 10, 34

lok.1, 36

maa. 1, 37

syys. 1, 38

hei. 1, 39

tam. 1, 40

hel. 26, 41

Venäläisiä

31,25%

30,00%

31,53%

56,67%

56,67%

64,53%

64,84%

Juutalaisia

38,54%

39,09%

37,84%

21,33%

3,92%

3,49%

5,49%

(Rudolf, G. 2005, Lectures on the Holocaust, s. 34.)

W. Bruce Lincoln, amerikkalainen Venäjän historian professori, raportoi että Ukrainassa:
Lähes 80 prosenttia Chekan rivimiesagenteista oli juutalaisia.31 (The Atlantic, syyskuu 1991, s. 14; Weber, M. 1994, IHR, The Journal of Historical Review, tammi.-helmikuu 1994 (Vol. 14, Nro 1), s. 4-22 , ‘The Jewish Role in the Bolshevik Revolution and Russia's Early Soviet Regime’.)

Venäjän historiaan erikoistunut historioitsija Richard Pipes paljastaa, että v. 1919 Chekan Kiovan henkilöstöstä kolme neljäsosaa (¾) eli n. 75% oli juutalaisia, jotka olivat tarkkoja säästäessään juutalaisten henkiä, ja että Chekaa oli käsketty ottamaan vähän juutalaisia panttivankeja. Lisäksi israelilainen historioitsija Louis Rapoport varmistaa, että juutalaisilla oli hallitseva rooli Neuvostoliiton salaisessa poliisissa koko 1920- ja 30-luvun.32
(Pipes, R. 1990, The Russian Revolution, s. 824; Rapoport L. 1990, Stalin’s War Against the Jews, s. 30-31, 43-45, 49-50.)

Antisemitismistä kuolemanrangaistus

The Congress Bulletinissa, American Jewish Congressin julkaisu, todettiin että:
Antisemitismi luokiteltiin vastavallankumoukseksi ja ankarien rangaistusten langettaminen antisemitismisista teoista olivat keinot joilla olemassa oleva järjestys suojeli turvallisuuttaan.33 (The Congress Bulletin, 5.1.1940, New York, American Jewish Congressin julkaisu.)

Stalin itse varmisti tämän:
Kansallinen ja rodullinen sovinismi on ihmisvihamaisten tapojen jäännös, leimaa antava kannibalismin aikakaudelle. Antisemitismi, äärimmäisenä rodullisen sovinismin muotona, on kaikkein vaarallisin kannibalismin jäänne... Neuvostoliiton vallitsevan lain alla antisemiitit ovat allttiita kuolemantuomiolle.34 (Stalin, J. 12.1.1931, Collected Works, vol. 13, s. 30.)

Juutalaislehdessä Jewish Voice todettiin v. 1942, että:
Juutalaiskansa ei ikinä unohda että Neuvostoliitto oli ensimmäinen maa – ja vielä ainoa maa maailmassa – missä antisemitismi on rikos.35 (The Jewish Voice, tammikuu 1942, New York.)

Yheenvetoa juutalaislähteistä

Rabbi J. L. Magnes väitti puheessaan v. 1919 New Yorkissa mm. että
“Vallankumoukselliset, sosialistit, menshevikit, bolshevikit, enemmistö- tai vähemmistösosialistit, mikä tahansa nimi näille kaikille annetaan, ovat kaikki juutalaisia ja heitä löydetään työläisten päällikköinä kaikissa vallankumouksellisissa puolueissa.”36
(Jones, E. M. 2008, The Jewish Revolutionary Spirit, s. 747.)

M. Cohen kirjoitti Harkovan
Communistiin huhtikuussa 1919:
“Voidaan liioittelematta sanoa, että Venäjän sosiaalinen vallankumous toteutettiin juutalaisten käden avulla. Olisivatko venäläisten työläisten ja talonpoikien synkät ja sorretut massat olleet kykeneviä vapauttamaan itsensä
porvariston ikeestä. Ei, ne olivat erityisesti juutalaiset jotka johtivat venäläisen työväenluokan internationaalin aamuun ja jotka eivät ainoastaan ohjanneet vaan vieläkin nykyään ohjaavat neuvostoliittolaisten aatetta, jonka he ovat pitäneet käsissään.”37 (Jones 2008, 748.)

Nora Levin huomauttaa juutalaisten yleisestä sympatiasta vallankumousta kohtaan sanoen, että juutalaiset
“tervehtivät maaliskuun [helmikuun] vallankumousta suurella ilolla ja toivolla. Juutalaiset puhuivat siitä ‘kansan vapautuksena’, ‘suurena demokratian
vuorovesiaaltona’ ja ‘ihmeenä... joka tullaan kirjaamaan historiaan eräänä suurimmista Israelin historian tapahtumista’. Juutalaislapsille tarkoitettu aikakauslehti vertasi sitä juutalaisten pääsiäisen vapautuksen Egyptistä.”38 (Jones 2008, 748.)

Juutalainen historioitsija Leonard Schapiro kertoi v. 1961, että:
“Tuhansia juutalaisia alkoi virtaamaan bolshevikkeihin, joiden he näkivät olevan kansainvälisen vallankumouksen suojelijoita.”39
(Solzhenitsyn, A. 2002, 200 Jahre zusammen.” Die russisch-jüdische Geschichte 1795-1916 [200 Years Together. The Russian-Jewish History 1795-1916]; viittaus Strauss, W. 2003, The Revisionist 2(3) (2004), s. 342-351, Vho.org ‘The End of the Legends’.)

Israelilainen historioitsija Aron Abramovitch kirjoitti v. 1982 Tel Avivissa:
“Lokakuussa 1917 juutalaisten sotilaiden joukko pelasi ratkaisevaa roolia aseistetun bolshevikkien
kansannousun valmistelussa ja toteuttamisessa Petrogradissa [Pietarissa] ja muissa kaupungeissa, kuten myös niitä seuraavissa taisteluissa, uutta Neuvostovaltaa vastustavien kapinoiden kukistamisten aikana.40 (Solzhenitsyn 2002; Strauss, W. 2003.)

Yhteenvedossaan tästä tuon ajan tilanteesta israelilainen historioitsija Louis Rapoport kirjoittaa:
Heti [bolshevikkien] vallankumouksen jälkeen monet juutalaiset olivat haltioituneita heidän yliedustuksestaan uudessa hallituksessa. Leninin ensimmäinen politbyro oli juutalaistaustaisten miesten vallassa.
Leninin alaisina juutalaiset tulivat mukaan vallankumouksen kaikkiin osa-alueisiin, mukaanlukien sen likaisimpiin töihin. Huolimatta kommunistien lupauksista hävittää antisemitismi, se levisi nopeasti vallankumouksen jälkeen – osaksi johtuen niin monen juutalaisen silmiinpistävyydestä Neuvostohallinnossa, kuten myös traumaattisissa epäinhimillisissä toimissa jotka seurasivat. Historioitsija Salo Baron on huomauttanut että äärettömän kohtuuton määrä juutalaisia liittyi uuteen bolshevikkien salaiseen poliisiin, Chekaan, ja monet niistä jotka päätyivät Chekan käsiin ammuttiin juutalaisten kuulustelijoiden toimesta

Kollektiivista johtoa, joka ilmaantui Leninin viimeisillä päivillä, johti juutalainen Zinoviev, lörpöttelevä, ilkeämielinen, kiharatukkainen Adonis jonka turhamaisuudella ei ollut rajoja.41 (Rapoport, L. 1990, Stalin’s War Against the Jews, s. 30, 31, 37.)

Juutalainen kirjailija Maurice Samuel, kirjassaan
You Gentiles (1924) kommentoi yleisesti juutalaisten suurta roolia sosialistien ja vallankumouksellisten joukossa:
Vaikka moraalisessa ponnistelussa me [juutalaiset] olemme ylittäneet kaikki muut rodut ja olemme tuottaneet ylivoimaisen määrän profeettismaisia vallankumouksellisia ja sosialisteja sekä kapinallisia, me olemme tieteessä, kaunokirjallisuudessa ja plastiikassa olleet täysin vähäpätöinen kansa. […] Me olemme liittyneet teidän kapitalistiseen maailmaanne tarkoituksellisessa jäljittelyssä ja kilpailuhengessä: kuitenkin juutalainen sosialismi ja juutalaiset sosialistit ovat maailman ‘vapauden armeijoiden’ sotalippujen kantajat. […] Meidän [juutalaisten] radikaalisuutemme on eri laatua kuin teidän [ei-juutalaisten]. Meidän kannustimemme on luonnollista. […] Hän [juutalainen] on todellinen sosialisti ja kosmopoliitti. […] Teidän [ei-juutalaisten] sosialistinne ja internationalistinne eivät ole vakavissaan.42 (Samuel, M. 1924, You Gentiles, s. 141, 142, 151, 152, 153.)

Amerikanjuutalainen Stuart Kahan kirjassaan The Wolf of the Kremlin (elämänkerta Lazar Kaganovichista), mainitsee että bolshevikkien puolueessa juutalaisten määrä oli 52% kun taas juutalaisen väestön määrä Venäjän kaikesta väestöstä tuohon aikaan, hänen mukaansa, oli vain 1,8%. Kahan kommentoi vielä laajemmin juutalaisten osuutta vallankumouksessa:
Loppujen lopuksi, eikös vallankumous ollut juutalaisten valmistelema ja muodostelema? Molemmat Karl Marxin isoisät olivat rabbeja, ja Leninin isoisä oli myös juutalainen. Ja eikös Yakov Sverdlov, ollut ensimmäinen, juutalainen, valtion johtaja, kuten oli Trotsky itse myös? Mutta useimmat ihmiset uskoivat, että juutalaiset pystyttäisiin hoitelemaan, niin kuin heidät oli aina ennenkin hoideltu. [...] Lazarin täytyi pitää tarkasti silmällä tätä. Hyväksyisivätkö ihmiset juutalaisten toteuttaman vallankumouksen, vai hyväksyisivätkö he vain erään osan siitä hyläten toiset? Sisimmässään hän jo tiesi vastauksen; hänen täytyi vain päättää mitä hän tekisi sille. Toistaiseksi hän ratsastaisi muutoksen aallolla, yrittäen epätoivoisesti pysyä huipulla.43 (Kahan, S. 1987, The Wolf of the Kremlin, s. 81.)

Juutalaislehdessä
The American Hebrew ilmestyi (ei-juutalaisen) tekemä kommentti vallankumouksesta ja juutalaisten osuudesta siihen:
Bolshevikkien vallankumous Venäjällä oli juutalaisten aivojen, juutalaisen tyytymättömyyden, ja juutalaisen suunnittelun työtä, jonka tavoitteena on luoda uusi järjestys maailmaan.44 (The American Hebrew, 10.9.1920.)

Eräs toinen juutalaislehti myös kommentoi juutalaisten suurta osuutta bolshevismissa:
Bolshevismin tosiasiassa on paljon itsessään, siinä tosiasiassa että niin monet juutalaiset ovat bolshevikkeja. Bolshevismin aatteet ovat yhdenmukaisia monien korkeimpien juutalaisuuden aatteiden kanssa.45 (Jewish Chronicle, Lontoo, 4.4.1919, s. 6-7.)

Juutalaishistorioitsija Pasmanik kirjoitti v. 1924, että:
Bolshevismin synty oli Venäjän historian erikoisten aspektien seurausta. Kuitenkin Neuvosto-Venäjä voi kiittää juutalaisia komissaareja bolshevismin organisoinnista.46 (Solzhenitsyn 2002; Strauss, W. 2003.)

Juutalaislehti Jewish Chroniclessa julkaistiin v. 1920 lordi Eustace Perryn artikkeli, jossa todettiin mm. juutalaisten tuesta sionismin ja bolshevismin hyväksi seuraavaa:
“Trumpettien heilautuksella liberalismi ja nationalismi avasivat gettojen ovet ja tarjosivat tasa-arvoista kansallisuutta juutalaiselle. Juutalainen pyörtyi länsimaailmaan, näki sen voiman ja loiston, käytti sitä ja nautti siitä, ojensi totisesti kätensä sivilisaation hermokeskuksiin, ohjasi, suuntasi ja käytti hyödykseen sitä, ja sitten – torjui tarjouksen. […] Lisäksi – ja tämä on merkillinen asia – nationalismin ja liberalismin Eurooppa tieteellisine hallituksineen ja demokraattisella tasa-arvollaan, on vielä sietämättömämpi häntä [juutalaista] kohtaan kuin vanhat itsevaltiuden sorronalaisuudet ja vainot. […] Täysin organisoitujen alueellisten suvereniteettien maailmassa hänellä [juutalaisella] on vain kaksi mahdollista turvakaupunkia: Hänen täytyy joko purkaa koko kansallisen järjestelmän tukipilarit tai hänen täytyy luoda oma alueellinen suvereniteettinsa. Tässä ehkä piilee selitys sekä juutalaiseen bolshevismiin että sionismiin, sillä tällä hetkellä läntinen juutalaisuus vaikuttaa norkoilevan epävarmasti kummankin välissä. Itä-Euroopassa bolshevismi ja sionismi vaikuttavat usein rinta rinnan, aivan kuten juutalaisten vaikutusvalta muovasi tasavaltaisuutta ja sosialistista ajattelua koko 1800-luvun ajan – ei sen takia, että juutalainen välittäisi radikaalisen filosofian positiivisesta puolesta, eikä siksi että hän haluaisi olla osanottaja ei-juutalaisten nationalismissa tai ei-juutalaisten demokratiassa, vaan sen takia koska kaikki ei-juutalaisten hallinnolliset järjestelmät tulevat aina olemaan hänelle epämiellyttäviä. 47 (Jewish Chronicle, 10.7.1920 [Kanada]; viittaus MacDonald 2002/2003, ‘Part II: Henry Ford and the Jewish Question’, The Occidental Quarterly 2(4), talvi 2002/2003, s. 53-77.)

Johtopäätökset

Bolshevikkien vallankumous oli juutalaisten johtama ja rahoittama. Vuosien 1918–1920 aikana Neuvosto-Venäjän ylimmästä johdosta n. 80% oli juutalaisia. Bolshevikkien vallankumous oli juutalaisten vallankumous, joka palveli ennen kaikkea heidän etujaan Venäjällä; toisin sanoen, se oli juutalainen vallankumous. Tämä vallankumous oli äärettömän merkittävä tapahtuma, joka tuli vaikuttamaan erittäin ratkaisevasti maailmanhistoriaan.

Juutalaisjohtoinen bolshevikkien vallankumous – jonka seurauksena juutalaiset saivat suunnattoman vaikutusvallan Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa 1920- ja 30-luvuilla, joka vasta 1940-luvulla alkoi vähenemään Stalinin puhdistusten seurauksena – johti veriseen sisällissotaan ja siitä seuranneisiin lukemattomiin joukkomurhiin, terroriin ja järjestettyihin nälänhätiin, joissa kuoli ainakin miljoonia ihmisiä (ellei jopa joitain kymmeniä miljoonia); joissa juutalaiset monesti olivat johtavassa asemassa mukana. Tämä kaikki nähtiin kaikkialla läntisessä maailmassa, erityisesti Euroopassa suurena uhkana maailmanrauhalle, ja bolshevismin leviämistä pelättiin suuresti. Lisäksi monet pelkäsivät bolshevikkien ja kommunismin maailmanlaajuista vallankumousta Eurooppaan ja koko maailmaan, josta saatiin esimakua v. 1919 Unkarissa ja Saksassa, joissa kuitenkin bolshevikkien valta-asema jäi lyhyeksi.

Erittäin juutalainen bolshevikkien vallankumous myös johti antisemitismin lisääntymiseen koko maailmassa, jossa juutalaisten nähtiin – erittäin hyvin perustein ja todistein – olevan maailmanlaajuisen juutalaisten salaliiton takana, länsimaailman järjestyksen ja sivilisaation kaatamiseksi juutalaisten ylivalta-aseman ja maailman herruuden hyväksi. Lisäksi eräät näkivät juutalaisbolshevikkien vallankumouksen olevan yksi ilmentymä juutalaisten vallankumouksellisesta hengestä, jonka eräät ovat argumentoineet olevan juutalaisissa mukana koko heidän historiansa ajan, johtuen juutalaisten erilaisuudesta, eri kulttuuristaan, uskonnostaan, etnosentrisyydestään ja kieltäytymisestä assimilaatioon (ks. esim. Jones, E. M. 2008, The Jewish Revolutionary Spirit and Its Impact on World History). Juutalaisten tavoitteet maailman ylivaltaan ovat itseasiassa juutalaisuus-uskonnon messiaanisia ideoita juutalaisuuden apokalyptisesta ja rabbiinisesta kirjallisuudesta (Juutalaisuuden Opetuksia - Osa1).

Tämä juutalaisjohtoinen vallankumous ja siitä seurannut juutalaisten suuri valta-asema Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa – kuten myös jossain määrin ensimmäinen maailmansota – ja juutalaisten suuri yliedustus ja valta-asema länsimaiden tiedotusvälineissä ja pankkitoiminnassa nähtiin myös todisteina hiljattain julkisuuteen tulleille
Siionin viisaitten pöytäkirjoille, jotka kuvailivat juutalaisten suunnitelmia maailman herruuteen (erityisesti sionistijuutalaisten ja vapaamuurarijuutalaisten). Yleiskäsityksen mukaan Pöytäkirjat kuitenkin olivat väärennökset. Monet luulivat tai esittivät näiden Pöytäkirjojen olevan sionistijuutalaisten salaisen kokouksen asiasisältö, jossa juutalaiset olisivat puhuneet salaa keskenään suunnitelmistaan maailman ylivaltaan (lukuisin eri keinoin, kuten velkaorjuudella, mediakontrollilla, vallankumouksilla, juutalaisten suunnitelmia palvelevilla ideologioilla, sodilla ja jopa maailmansodilla!). Bolshevikkien vallankumouksen (ja myös 1. maailmansodan), kuten myös juutalaisten huomattavan vaikutusvallan tiedotusvälineissä ja pankkitoiminnassa, nähtiin kaikkien olevan todisteita siitä, että juutalaiset alkoivat toteuttaa näkyvästi Pöytäkirjojensa suunnitelmia. Suurin piirtein näin myös totesi amerikkalainen Henry Ford julkaistessaan Pöytäkirjat USA:ssa englanniksi. Kun Ford haastettiin siitä että Pöytäkirjat mahdollisesti olivat väärennöksiä, totesi hän että: “Kaikki mitä voin sanoa Pöytäkirjoista on, että ne sopivat maailman tilanteeseen.”

Bolshevikkien vallankumous ja juutalaisten valta-asema Neuvostoliitossa sekä kommunismin johtavimpina ja vaikutusvaltaisimpina tukijoina (juutalaiset nähtiin kommunismin ajavana voimana), myös nosti nationalististen puolueiden kannatusta Euroopassa rajusti, joista etsittiin turvaa kommunismin hyvin todellista uhkaa vastaan. Myös kansallissosialistien valtaannousua Saksassa auttoi suunnattomasti kommunismin uhka ja juutalaisten vaikutusvalta siinä (jota kansallissosialistit käyttivät tehokkaasti propagandassaan hyväkseen). Monet tutkijat ja historioitsijat ovat jopa argumentoineet, että ilman bolshevikkien vallankumousta ja juutalaisten ajaman kommunismin uhkaa, eivät kansallissosialistit koskaan olisi saaneet tarpeeksi kannatusta noustakseen valtaan Saksassa, ja että ilman kommunismin voittoa Venäjällä ei olisi ollut Hitlerin kansallissosialistista Saksaa ja Neuvostoliittoa, jotka kumpikin ajoivat maailman toiseen maailmansotaan (myös muita tekijöitä oli mutta nämä olivat vaikuttavimmat). Voidaan siis tulla siihen johtopäätökseen, että ilman juutalaisten johtamaa bolshevikkien vallankumousta, ei toista maailmansotaa olisi välttämättä tapahtunut eikä siis 50-60 miljoonaa eurooppalaista olisi kuollut siinä.

Juutalaisten organisoima bolshevikkien vallankumous on myös selvä (ja vaarallinen) käytännön osoitus siitä mihin järjestäytynyt juutalaisuus on kykenevä: Maailman suurimman valtion hallinnon kaatamiseen ja tämän maan hallitsijasuvun murhaamiseen. Taustalla tietysti oli myös muita historiallisia tekijöitä, jotka heikensivät Venäjän hallitsijasukua, erityisesti 1. maailmansodan aiheuttamat tappiot, mutta kuitenkin juutalaiset olivat ne, jotka ratkaisevalla hetkellä onnistuivat
‘painamaan liipaisinta’. Juutalaisten valta-aseman alaisuudessa Venäjällä tapettiin ja kuoli miljoonia (ellei jopa kymmeniä miljoonia) venäläisiä sekä vainottiin kymmeniä miljoonia.

Johtavat juutalaiset vallankumoukselliset olivat myös hyvin suuresti
edellä mainituista syistä ja johtopäätöksistä johtuen vastuussa Neuvosto-Venäjän ja (myöhemmin Neuvostoliiton) terroristisen ja totalitaarisen systeemin luomisesta. Tämä systeemi ja sen vallanpitäjien politiikka synnyttivät häikäilemättömiä ja brutaaleja johtajia, kuten Stalinin ja hänen lähipiirinsä (joissa oli monia ei-juutalaisia ja venäläisiä mukana), joilla oli monia maailmanrauhaa uhkaavia ulkopoliittisia tavoitteita Euroopassa ja muualla maailmassa. Tämän systeemin seurauksena syntyneet johtajat toteuttivat useiden vuosikymmenten ajan radikaalia politiikkaansa, joka vaikutti erittäin ratkaisevasti 2. maailmansodan syttymiseen ja jonka seurauksena kymmenet miljoonat ihmiset tulivat kuolemaan.

Mitä jos Venäjä olisikin ollut juutalaisten asuttama maa, joita olisi asunut Venäjällä n. 200 miljoonaa, ja vallankumouksen olisikin suunnitellut, rahoittanut ja toteuttanut saksalainen vähemmistö aiheuttaen seuraavien vuosikymmenten ajan tuolle 200 miljoonalle juutalaiselle törkeät vainot, nälänhädät ja joukkomurhat; asettaisivatko juutalaiset saksalaiset tästä kollektiivisesti vastuuseen?



=======================================================================




Lähdeviitteet:

1Jews have been prominently identified with the modern Socialist movement from its very inception. While in Germany socialism has attracted individual Jews, in Russia it has become a movement of the Jewish masses.”
(Funk And Wagnalls Jewish Encyclopedia, 1901-1906, s. 418-420. Internetissä: http://www.jewishencyclopedia.com, artikkeli; ‘Socialism’.
http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=873&letter=S&search=socialism)

Tästedespäin tähän
Jewish Encyclopediaan viitataan tekstissä Encyclopediana.

2The spread of the socialistic faith among the German colony at Paris was therefore bound to convert Jew and Gentile alike. Two of those early Jewish converts, Karl Marx and Ferdinand Lassalle, were to become commanding figures in the history of socialism: one as the father of scientific socialism, the other as the founder of the German Socialist party. Marx, the son of a Jewish lawyer of Treves, numbered among his ancestors many famous rabbis. The chapters on the theory of value in his principal work, ”Das Kapital,” suggest by their subtle analysis an inherited Talmudical bent, though his own education was uninfluenced by Jewish studies, the family having been converted to the Lutheran Church during his early childhood.”
(Jewish Encyclopedia, 1901-1906, s. 418; internetissä:
http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=873&letter=S&search=socialism#2785)

3Pioneer of modern socialism, social philosopher, and forerunner of Zionism.... Hess was thus a forerunner of political and cultural Zionism and of socialist Zionism in particular. He became deeply involved in the rising socialist movement. Karl Marx and Frederick Engels acknowledged that they had learned much from him during the formative years of the movement....”
(The Encyclopedia of Zionism in Israel, 1971, s. 496-497.)

4The Communist movement and ideology played an important part in Jewish life, particularly in the 1920s, 1930s and during and after World War II. [...] Individual Jews played an important role in the early stages of Bolshevism and the Soviet Regime. [...] The great attraction of Communism among Russian, and later also, Western Jewry, emerged only with the establishment of the Soviet Regime in Russia. […] Many Jews the world over therefore regarded the Soviet concept of the solution to the “Jewish question” as an intrinsically positive approach. [...] Communism became widespread in virtually all Jewish communities. In some countries Jews became the leading element in the legal and illegal Communist parties and in some cases were even instructed by the Communist International to change their Jewish-sounding names and pose as non-Jews, in order not to confirm right wing propaganda that presented Communism an alien, Jewish conspiracy.”
(Encyclopaedia Judaica, 1971, vol. 5, s. 791-792)

5The Bolshevik faction (which in 1912-13 became Bolshevik Party) contained a number of Jews who were active mainly in the field of organization and propaganda (rather than in theory and ideology, as was the case with the Jewish Mensheviks). They included such people as Maxim *Litvinov (Wallasch), M. Liadov (Mandelshtam), Grigori Shklovsky, A. Stolz, S. Gusev (Drabkin), Grigori *Zinoniev (Radomyslsky), Lev *Kamenev, (Rosenfeld), Rozaliya *Zemliachka (Zulkind), Helena Rozmirovich, Yemeli *Yaroslavsky (Gubelman), Serafima Gopner, G. Sokolnikov, L. *Plutnitsky, Jacob *Sverdlov, M. Vladimirov, P. Zalutsky, A. Lozovsky, Y. Yaklovlev (Epstein), Lazar *Kaganovich D. Shvartsman, and Simon *Dimanstein. Their number grew rapidly between the Russian revolutions of February and October 1917, when various groups and individuals joined the Bolsheviks: prominent among the new adherents were *Trotsky, M. Uritsky, M. Volodarsky, J. Steklov, Adolf Joffe, David Riazanov (Goldendach), Yuri *Larin, and Karl *Radek (Sobelsohn).”
(Encyclopaedia Judaica, 1971, vol. 5, s. 794. *Tähdet/pisteet olivat Judaican artikkelissa mukana.)

6Jews predominant in local Soviet government, anti-Jewish feeling growing among population which tends to regard oncoming Germans as deliverers.
(USA:n kansallisarkistot [US National Archives]: State Department document 861.00/1757)

7Fifty percent of Soviet government in each town consists of Jews of the worst type, many of whom are anarchists.(State Department document 861.00/2205.)

8It is probably unwise to say this loudly in the United States, but the Bolshevik movement is and has been since its beginning guided and controlled by Russian Jews of the greasiest type, who have been in the United States and there absorbed every one of the worst phases of our civilization without having the least understanding of what we really mean by liberty.
(US National Archives: [1919] Record Group 120: Records of the American Expeditionary Forces, kesäkuun 9; “American Expeditionary Forces, Siberia,” Military Intelligence Report of Capt. Montgomery Schyler, National Archives, March 1, 1919. Declassified, Sept. 21, 1958, s. 2-3. )

9These hopes were frustrated by the gradual gains in power of the more irresponsible and socialistic elements of the population, guided by the Jews and other anti-Russian races. A table made in April 1918 by Robert Wilton, the correspondent of the London Times in Russia, shows that at that time there were 384 “commissars” including 2 Negroes, 13 Russians, 15 Chinamen, 22 Armenians and more than 300 Jews. Of the latter number, 264 had come to Russia from the United States since the downfall of the Imperial government.
(US National Archives: [1919] Record Group 120: Records of the American Expeditionary Forces, kesäkuun 9; “American Expeditionary Forces, Siberia,” Military Intelligence Report of Capt. Montgomery Schyler, National Archives, March 1, 1919. Declassified, Sept. 21, 1958, pp. 2-3. )

10There is now definite evidence that Bolshevism is an international movement controlled by Jews; communications are passing between the leaders in America, France, Russia and England, with a view toward concerted action.”
(National Archives, Dept. of State Decimal File, 1910-1929, file 861.00/5067; Scotland Yard, ‘A Monthly Review of the Progress of Revolutionary Movements Abroad’, July 16, 1919. Declassified, U.S. State Dept., Jan. 8, 1958, s. 1. )

11The Bolshevik leaders here, most of whom are Jews and 90 percent of whom are returned exiles, care little for Russia or any other country but are internationalists and they are trying to start a world-wide social revolution.”
(David R. Francis,
Russia From the American Embassy, 1921, s. 214.)

12Jones, E. M. 2008, The Jewish Revolutionary Spirit and Its Impact on World History, s. 744.

13The 62 members of the [Central] Committee were composed of five Russians, one Ukrainian, six Letts [Latvians], two Germans, one Czech, two Armenians, three Georgians, one Karaim [Karaite] (a Jewish sect), and 41 Jews.
“The Extraordinary Commission [Cheka or Vecheka] of Moscow was composed of 36 members, including one German, one Pole, one Armenian, two Russians, eight Latvians, and 23 Jews.
“The Council of the People’s Commissars [the Soviet .government] numbered two Armenians, three Russians, and 17 Jews .
“According to data furnished by the Soviet press, out of 556 important functionaries of the Bolshevik state, including the above-mentioned, in 1918-1919 there were: 17 Russians, two Ukrainians, eleven Armenians, 35 Letts [Latvians], 15 Germans, one Hungarian, ten Georgians, three Poles, three Finns, one Czech, one Karaim, and 457 Jews.”
“If the reader is astonished to find the Jewish hand everywhere in the affair of the assassination of the Russian Imperial family, he must bear in mind the formidable numerical preponderance of Jews in the Soviet administration,” Wilton went on to write.
Effective governmental power, Wilton continued (on pages 136-138 of the same edition) is in the Central Committee of the Bolshevik party. In 1918, he reported, this body had twelve members, of whom nine were of Jewish origin, and three were of Russian ancestry. The nine Jews were: Bronstein (Trotsky), Apfelbaum (Zinoviev), Lurie (Larine), Uritsky, Volodarski, Rosenfeld (Kamenev), Smidovich, Sverdlov (Yankel), and Nakhamkes (Steklov). The three Russians were: Ulyanov (Lenin), Krylenko, and Lunacharsky.
“The other Russian Socialist parties are similar in composition,” Wilton went on. “Their Central Committees are made up as follows:”
Mensheviks (Social Democrats): Eleven members, all of whom are Jewish.
Communists of the People: Six members, of whom five are Jews and one is a Russian.
Social Revolutionaries (Right Wing): Fifteen members, of whom 13 are Jews and two are Russians (Kerenski, who may be of Jewish origin, and Tchaikovski).
Social Revolutionaries (Left Wing): Twelve members, of whom ten are Jews and two are Russians.
Committee of the Anarchists of Moscow: Five members, of whom four are Jews and one is a Russian.
Polish Communist Party: Twelve members, all of whom are Jews, including Sobelson (Radek), Krokhenal (Zagonski), and Schwartz (Goltz).
“These parties,” commented Wilton, “in appearance opposed to the Bolsheviks, play the Bolsheviks’ game on the sly, more or less, by preventing the Russians from pulling themselves together. Out of 61 individuals at the head of these parties, there are six Russians and 55 Jews. No matter what may be the name adopted, a revolutionary government will be Jewish.
[...]
“Accordingly,” Wilton sums up, “there is no reason to be surprised at the preponderant role of Jews in the assassination of the Imperial family. It is rather the opposite that would have been surprising.”
(Wilton, R. The Last Days Of The Romanovs, 1993, Appendix D, s. 184-190. Institute for Historical Review [IHR]. Tiedot esitetty myös IHR:n artikkelissa, Journal for Historical Review, Mark Weber “The Jewish Role in the Bolshevik Revolution and Russia’s Early Soviet Regime”, internetissä: http://www.ihr.org/jhr/v14/v14n1p-4_Weber.html.) Tiedot ilmestyivät ensimmäisen kerran v. 1921 harvinaisessa ranskalaisessa versiossa Les Derniers Jours des Romanoffs. Tietoja ei kuitenkaan julkaistu amerikkalaisissa ja brittiläisissä versioissa. Versio, josta kyseiset tiedot löytyvät nykyään on edellä mainittu Institute for Historical Review:n www.ihr.org levittämä v. 1993 painos, joka on saatavilla vaikkapa Amazonista www.amazon.com.)

14International Jews
In violent opposition to all this sphere of Jewish effort rise the schemes of the International Jews. The adherents of this sinister confederacy are mostly men reared up among the unhappy populations of countries where Jews are persecuted on account of their race. Most, if not all, of them have forsaken the faith of their forefathers, and divorced from their minds all spiritual hopes of the next world. This movement among the Jews is not new. From the days of Spartacus-Weishaupt to those of Karl Marx, and down to Trotsky (Russia), Bela Kun (Hungary), Rosa Luxembourg (Germany), and Emma Goldman (United States), this world-wide conspiracy for the overthrow of civilization and for the reconstitution of society on the basis of arrested development, of envious malevolence, and impossible equality, has been steadily growing. It played, as a modern writer, Mrs. Webster, has so ably shown, a definitely recognizable part in the tragedy of the French Revolution. It has been the mainspring of every subversive movement during the Nineteenth Century; and now at last this band of extraordinary personalities from the underworld of the great cities of Europe and America have gripped the Russian people by the hair of their heads and have become practically the undisputed masters of that enormous empire.
Terrorist Jews
There is no need to exaggerate the part played in the creation of Bolshevism and in the actual bringing about of the Russian Revolution, by these international and for the most part atheistical Jews, it is certainly a very great one; it probably outweighs all others. With the notable exception of Lenin, the majority of the leading figures are Jews. Moreover, the principal inspiration and driving power comes from the Jewish leaders. Thus Tchitcherin, a pure Russian, is eclipsed by his nominal subordinate Litvinoff, and the influence of Russians like Bukharin or Lunacharski cannot be compared with the power of Trotsky, or of Zinovieff, the Dictator of the Red Citadel (Petrograd) or of Krassin or Radek -- all Jews. In the Soviet institutions the predominance of Jews is even more astonishing. And the prominent, if not indeed the principal, part in the system of terrorism applied by the Extraordinary Commissions for Combating Counter-Revolution has been taken by Jews, and in some notable cases by Jewesses. The same evil prominence was obtained by Jews in the brief period of terror during which Bela Kun ruled in Hungary. The same phenomenon has been presented in Germany (especially in Bavaria), so far as this madness has been allowed to prey upon the temporary prostration of the German people. Although in all these countries there are many non-Jews every whit as bad as the worst of the Jewish revolutionaries, the part played by the latter in proportion to their numbers in the population is astonishing.”
(Winston Churchill, Illustrated Sunday Herald, 8.2.1920, s. 5, Zionism Versus Bolshevism, internetissä: http://www.fpp.co.uk/bookchapters/WSC/WSCwrote1920.html. Alleviivaukset minun.)

15The Russian May Laws were the most conspicuous legislative monument achieved by modern Anti-Semitism.... Their immediate result was a ruinous commercial depression which was felt all over the empire and which profoundly affected the national credit. The Russian minister was at his wits end for money. Negotiations for a large loan were entered upon with the house of Rothschild and a preliminary contract was signed, when...the finance minister was informed that unless the persecutions of the Jews were stopped the great banking house would be compelled to withdraw from the operation....”
(Encyclopaedia Britannica, 1947, vol. 2. s.76)

16For some time the government has given its attention to the Jews and to their relations to the rest of the inhabitants of the empire, with a view of ascertaining the sad condition of the Christian inhabitants brought about by the conduct of Jews in business matters.... With few exceptions, they have as a body devoted their attention, not to enriching or benefiting the country, but to defrauding by their wiles its inhabitants, and particularly its poor inhabitants. This conduct of theirs has called forth protests on the part of the people,… thought it a matter of urgency and justice to adopt stringent measures in order to put an end to the oppression practiced by the Jews on the inhabitants, and to free the country from their malpractices, which were, as is known, the cause of the agitations.”
(Elizabeth W. Latimer, Russia and Turkey in the 19th Century, 1895, s. 332)

17“The firm of Kuhn, Loeb & Co., floated the large Japanese War Loans of 1904-5, thus making possible the Japanese victory over Russia. [...] Mr. Schiff has always used his wealth and his influence in the best interests of his people. He financed the enemies of autocratic Russia and used his financial influence to keep Russia away from the money market of the UnitedStates.”
(Jewish Communal Register of New York City, 1918, s. 1018-1019; internetissä, Elizabeth Dilling, The Jewish Religion: Its Influence Today, 1980, näytteet 214 ja 215 http://www.come-and-hear.com/dilling/214.html
http://www.come-and-hear.com/dilling/215.html)

18Through Kuhn, Loeb, and Company he played a central role in securing $200,000,000 in loans for Japan in the United States in 1904 during the Russo-Japanese War, for which he was subsequently decorated by the emperor of Japan.”
(Encyclopaedia Britannica Online, Academic Edition, ‘Schiff, Jacob H(enry)’, artikkeli luettu 22.9.2008)

19(New York Journal American, 3.2.1949;
Rabbi Andelman M. S.
To Eliminate The Opiate, 1974, Viitattu tri David Duken kirjassa Jewish Supremacism, 2003, s. 51)

20(Papers Relating to the Foreign Relations of the United States, 1918; internetissä, Elizabeth Dilling, The Jewish Religion: Its Influence Today, 1980, näyte 253
http://www.come-and-hear.com/dilling/253.html)

21“A Jewish journalist (M. Waldman) who knew Trotsky from the period of his stay in Vienna (“when he used to play chess with Baron Rothschild in Cafe Central and frequent Cafe Daily to read the press there”).”
(Joseph Nevada, Trotsky and the Jews, 1971. Viittaus: Jewish Supremacism, s. 52.)
Tämä viittaisi siihen että mahdollisesti myös Rothschildin investointipankkiirisuku olisi saattanut olla mukana rahoittamassa bolshevikkijohtajia.

22“The family has intermarried with the Adlers, Oppenheims, Wertheimers, Günzburgs, Geigers, Glogaus, Mannheims, and Hanaus, and one member married a cousin of Zunz. A step-grandfather of Heine was named Schiff, though of a branch of the family settled at Hamburg. Among the rabbinical authors included in the family are Meïr ben Jacob Schiff, known as Maharam Schiff (d. 1644); David Schiff, editor of the “Ẓemaḥ Dawid”; and Tebele Schiff, chief rabbi of the Great Synagogue, London (1765-92), and author of “Leshon Zahab.” The most distinguished recent member is Jacob Henry Schiff, banker and philanthropist, of New York.”
(Jewish Encyclopedia, 1901-1906, artikkelissa ‘Schiff’, s. 96, internetissä:
http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=317&letter=S&search=schiff)

23“Though a Frankfort family—and thus related, directly or indirectly, with the Worms and Rothschilds—they have been, this century, more closely connected with Hanover, especially while it was under British sovereignty—another point of connection with England.”
(
Jewish Encyclopedia, 1901-1906, artikkelissa ‘Adler’, s. 192,)

24“American financier and philanthropist; born Jan. 10, 1847, at Frankfort-on-the-Main. He was educated in the public schools of Frankfort, and adopted the vocation of his father, Moses Schiff, one of the brokers of the Rothschilds in that city. In 1865 he emigrated to the United States, and was employed for a time by the firm of Frank & Gans, brokers, New York. In 1867 he formed the brokerage firm of Budge, Schiff & Co., which was dissolved in 1873. He then went to Europe, where he made connections with some of the chief German banking-houses. Returning to the United States, he became on Jan. 1, 1875, a member of the banking firm of Kuhn, Loeb & Co., New York, of which he was soon practically the head.Schiff Pedigree.”
(Jewish Encyclopedia, 1901-1906, s. 96)

25“the most famous of all European banking dynasties, which for some 200 years exerted great influence on the economic and, indirectly, the political history of Europe. [...]
Starting as dealers in luxury items and traders in coins and commercial papers, Mayer and his sons eventually became bankers to whom the French Revolutionary and Napoleonic Wars of 1792–1815 came as a piece of great good fortune. Mayer and his oldest son, Amschel Mayer, supervised the growing business from Frankfurt, while Nathan Mayer established a branch in London in 1804, James (or Jakob) settled in Paris in 1811, and Salomon Mayer and Karl Mayer opened offices in Vienna and Naples, respectively, in the 1820s. The wars, for the Rothschilds, meant loans to warring princes; smuggling as well as legal trading in key products such as wheat, cotton, colonial produce, and arms; and the transfer of international payments between the British Isles and the Continent that Napoleon vainly attempted to close to British trade. Peace transformed the growing Rothschild business: the banking group continued its international business dealings but became more and more an agent in government securities (Prussian or English, French or Neapolitan), in insurance-company stocks, and in shares of industrial companies. Thus, the family successfully adapted to the Industrial Revolution and participated in economic growth throughout Europe with their railway, coal, ironworking, and metallurgical investments. The banking group continued to expand after the 1850s and, in particular, achieved an important position in the world trade of oil and nonferrous metals. But its previous “oligopolistic” position was seriously threatened by new joint-stock banks and “commercial,” or deposit, banks both in England and in France, as well as in the German states. By the last quarter of the 19th century, the Rothschild group was no longer the first banking consortium. Other groups, in Europe and in the United States, had become stronger, richer, and more enterprising. [...]
The five founders in turn had unequal successors. For example, if Alphonse in Paris (1827–1905) was a worthy successor to his father, James, his own son, Édouard (1868–1949), was not as strong a figure as his position required. But Édouard's son (Guy [1909–2007]), and his cousins (Alain [1910–82] and Elie [1917–2007]), showed exceptional adaptability and ambition, thus confirming the constant element in the group's history for a century and a half: a remarkable capacity for seizing opportunities and for adapting in business as well as in politics. Successive generations of the Rothschild family have been similarly active in international finance and politics.”

(Encyclopaedia Britannica Online, Academic Edition, ‘Rothschild family’, artikkeli luettu 22.9.2008)

26 (David Shub, Novyi Zhurnal, 1961, nro 63. Viittaus: Jewish Supremacism, s. 47.)

27(Review de Fonds Social Juif, 1970, nro 161. Viittaus: Jewish Supremacism, s. 47.)

28(Jewish Chronicle, 26.7.1991, s. 2)

29Tässä lainaus professori Lunachevilta pidemmin, joka on siis Lunachvin lausunto ja väite, EI minun:
“The Commissar, who was very pleased with Lunachev’s deportment and his responses to standard questions, finally stated: ”Professor Lunachev, is there any area of research or study that you have conducted that is unique or unusual?”
“Yes,” Lunachev replied. “I have recently been studying the field of race and biology.
I have discovered that the great Karl Marx was a Jew and so was Comrade Lenin.” “Comrade Stalin was an avid reader of the Jewish Talmud, and Comrade Khruschev’s real surname was Perlmutter. He, too, was a Jew.
“I believe these facts of racial history need to be reported to the Soviet people and to the world,” said Lunachev, “so everyone will recognize that the government of the USSR is not, as some have alleged, anti-Semitic.”
[...]
And now, dear friends, I have decided to reveal to you the name of yet another crypto-Jew. This time, the culprit is a man who is only the latest in a series of dynastic leaders, all of whom were and are Jews and all of whom have carefully and watchfully guarded this Great Secret. I hereby stamp myself—according to the reigning criteria or rules promulgated by the Illuminati elite—as a bonafide anti-Semite merely by once again calling a Jew a Jew. Fact:
GEORGE W. BUSH, President of the United States of America, is a Jew.
Absurd? Preposterous, you say? Well,
I have carefully traced the history of the Bush Dynasty, including the Rothschild faction, and without hesitation I declare to you that, yes, indeed, George W. Bush is a Jew: A Jew by race, a Jew by religious choice. Hidden from public view.
What the media dare not tell you is that, as President, George W. Bush appointed as his first official White House spokesman, a Jew—in fact, a Jewish rabbi—Ari Fleischer. He retained a Jewish banker, Alan Greenspan, as Chairman of the Federal Reserve. He made a Jewish Rabbi, Dov Zackheim, the Comptroller (money man!) of the Pentagon, and he placed a Jewish ideologue and Christian hater, Michael Chertoff, in the scary position of being head of FEMA and Homeland Security. Yes, Chertoff, an ADL fiend whose father is a Jewish rabbi, is now America’s Gulag Commandant, our American version of Himmler.
[...]
My investigation of the Bush-Jewish connection has been in progress for six years now. One thing I discovered is that George W. Bush is a devoted student of the Jewish Talmud, just as were Marx, Lenin, Trotsky, and Stalin. He is also, I am persuaded, a dedicated agent of Zionist Israel, which makes him double agent and traitor to the United States of America.
Bush has adopted the same techniques of torture, political deceit, perpetual war, and pure hatred of perceived enemies, as has the notorious Israeli spy agency, Mossad. The Mossad’s motto is “By Way of Deception Make War.” This, not coincidentally, is also George W. Bush’s motto. How very Talmudic. How very Satanic.”
(Texe Marrs, Power of Prophecy, George Bush Zionist Double Agent, American Traitor, internetissä:
http://www.powerofprophecy.com/022006/george_w_bush_zionist_double_agent.htm)
En mitenkään pysty mennä takuuseen lainauksen todenperäisyydestä, joten suosittelen suhtautumaan
skeptisesti. Itse en ole todisteita löytänyt Lunatsevin väitteiden tueksi. Leninin ja Marxin kohdalla Lunatsev oli ainakin oikeassa.

30“Table 2: Proportion of Jews in the upper echelons of the NKVD
Nationality..Jul. 10, 34...Oct.1, 36...Mar. 1, 37...Sept. 1, 38...Jul. 1, 39...Jan. 1, 40...Feb. 26, 41
Russians.........31,25%.....30,00%.......31,53%.......56,67%.....56,67%......64,53%.......64,84%
Jews...............38,54%.....39,09%.......37,84%.......21,33%.......3,92%........3,49%.........5,49%

31Jews made up nearly 80 percent of the rank-and-file Cheka agents
(The Atlantic, syyskuu 1991, s. 14, viitattu edellä mainitussa IHR:n artikkelissa:
http://www.ihr.org/jhr/v14/v14n1p-4_Weber.html)

32Pipes, R. 1990, The Russian Revolution, s. 824; Rapoport L. 1990, Stalin’s War Against the Jews, s. 30-31, 43-45, 49-50; viittaus Weber, M. 1994, IHR, The Journal of Historical Review, tammi.-helmikuu 1994 (Vol. 14, Nro 1), s. 4-22 , ‘The Jewish Role in the Bolshevik Revolution and Russia's Early Soviet Regime’:
“In 1919, three-quarters of the Cheka staff in Kiev were Jews, who were careful to spare fellow Jews. By order, the Cheka took few Jewish hostages. R. Pipes, The Russian Revolution (1990), p. 824.; Israeli historian Louis Rapoport also confirms the dominant role played by Jews in the Soviet secret police throughout the 1920s and 1930s. L. Rapoport, Stalin's War Against the Jews (New York: 1990), pp. 30-31, 43-45, 49-50.”

33 “Anti-Semitism was classed as counter-revolution and the severe punishments meted out for acts of Anti-Semitism were the means by which the existing order protected its own safety.”
(The Congress Bulletin, 5.1.1940, New York, American Jewish Congress)

34“National and racial chauvinism is a vestige of the misanthropic customs characteristic of the period of cannibalism. Anti-semitism, as an extreme form of racial chauvinism, is the most dangerous vestige of cannibalism...under USSR law active anti-Semites are liable to the death penalty.”
(Joseph Stalin [Note to the Jewish Telegraphic Agency], 12.1.1931, Collected Works, vol. 13, s. 30)

35The Jewish people will never forget that the Soviet Union was the first country -- and as yet the only country in the world -- in which Anti-Semitism is a crime.”
(The Jewish Voice, Tammikuu, 1942. New York.)

36Jones, E. M. 2008, The Jewish Revolutionary Spirit, s. 747.

37Jones 2008, 748.

38Jones 2008, 748.

39Strauss, W. 2003, The Revisionist 2(3) (2004), s. 342-351, Vho.org ‘The End of the Legends’:
“In this matter Solzhenitsyn again relies on Jewish historians. Leonard Schapiro, living in London in 1961, wrote:

"Thousands of Jews streamed to the Bolsheviks whom they saw as the protectors of the international revolution."

40Strauss, W. 2003, The Revisionist 2(3) (2004), s. 342-351, Vho.org ‘The End of the Legends’:
“As crown witness, Solzhenitsyn cites the Israeli historian Aron Abramovitch who in 1982 in Tel Aviv wrote:

"In October 1917 the Jewish contingent of soldiers played a decisive role in the preparation and execution of the armed Bolshevik uprising in Petrograd and other cities as well as in the following battles in the course of suppressing rebellions against the new Soviet power."

41Immediately after the [Bolshevik] Revolution, many Jews were euphoric over their high representation in the new government. Lenin’s first Politburo was dominated by men of Jewish origins.
Under Lenin, Jews became involved in all aspects of the Revolution, including its dirtiest work. Despite the Communists’ vows to eradicate anti-Semitism, it spread rapidly after the Revolution -- partly because of the prominence of so many Jews in the Soviet administration, as well as in the traumatic, inhuman Sovietization drives that followed. Historian Salo Baron has noted that an immensely disproportionate number of Jews joined the new Bolshevik secret police, the Cheka And many of those who fell afoul of the Cheka would be shot by Jewish investigators.
The collective leadership that emerged in Lenin’s dying days was headed by the Jew Zinoviev, a loquacious, mean-spirited, curly-haired Adonis whose vanity knew no bounds.”
(Louis Rapoport, Stalin’s War Against the Jews, 1990, s. 30, 31, 37. Ks myös s. 43, 44, 45, 49, 50, tähän liittyen myös edellä mainittu IHR:n artikkeli: http://www.ihr.org/jhr/v14/v14n1p-4_Weber.html)

42“While in moral effort we have exceeded any living race and have produced an overwhelming number of revolutionaries and socialists and iconoclasts of the true prophetic type, we have, in science, belles-lettres and the plastic arts been a thoroughly minor people.[...] We have joined your capitalistic world in deliberate emulation and rivalry: yet Jewish socialism and Jewish socialists are the banner bearers of the world’s ’armies of liberation’. [...] Our very radicalism is of a different temper. Our spur is a natural instinct. [...] He is the only true socialist and cosmopolitan [...] Your socialists and internationalists are not serious.”
(Maurice Samuel, You Gentiles, 1924, s. 141, 142, 150, 151, 152.)
Tämä lainaus ei siis aivan suoraan liittynyt aiheeseen. Tämä ja loput lähteistäni [34-37] eivät ole toimineet päälähteinäni tai edes tärkeinä lähteinäni, vaan enemmänkin vain osuvina lausuntoina jotka sopivat hyvin yhteenvetokappaleeseen (jotka olisin itsekin voinut omilla sanoillani muotoilla, mutta koska ne olivat mielestäni niin hyvin sanottu näissä lähteissä, niin päätin käyttää niitä). Näitä lähteitä [35-38] en siis missään nimessä esitä parhaina tietolähteinäni joiden perusteella pelkästään kannattaisi muodostaa mielipide jostain asiasta. Mutta koska ne sopivat mielestäni hyvin yhteen aiemmin esittämieni (hyvien) tietolähteiden kanssa, olivat ne varsin hyvin asiaan sopivia.

43 “After all, wasn’t the revolution prepared and fashioned by Jews? Both of Karl Marx’s grandfathers were rabbis, and Lenin’s grandfather was also Jewish. And wasn’t Yakov Sverdlov, the first chief of state, a Jew, as was Trotsky himself? But most people believed the Jews could dealt with, as they always had been dealt with before. [...]
Lazar would have to keep a close eye on this. Would the people accept the revolution orchestrated by the Jews, or would they accept only one aspect and discard the other? Deep down, he already knew the answer; he had only to decide what he would do about it. For the time being he would ride along with the tide of change, trying desperately to stay on the crest.”
(Stuart Kahan, The Wolf of the Kremlin, the first biography of L. M. Kaganovich, the Soviet Union’s architect of fear, 1987, 1989, s. 81.)
Tähän lähteeseen liittyen p
itää mainita että Kahanin kirjaa on paljolti kyseenalaistettu, koska Kahan teki siinä paljon erikoisia ja todistamattomia väitteitä Kaganovichista ja Stalinista. Kuitenkin Kahanin kommentit koskien juutalaisten osuutta bolshevikkien vallankumouksessa pitävät paikkansa, joten lainaus on varsin osuva ja sopiva tähän yhteyteen.

44The Bolshevik revolution in Russia was the work of Jewish brains, of Jewish dissatisfaction, of Jewish planning, whose goal is to create a new order in the world.”
(The American Hebrew, 10.9.1920.)
Kyseiseen lainaukseen tulee suhtautua varauksella. Tämä oli ilmeisesti erään ei-juutalaisen tekemä, erittäin tendenssimäinen kommentti, American Hebrew-lehden ei-juutalaisten yleisönosastosivulle, jossa ei-juutalaiset saivat kommentoida juutalaisia (“ei-juutalaisten mielipiteitä juutalaisista”). Ilmeisesti tuo mielipide ilmaantui Tsvetan Tonjoroffin artikkelissa (hieman eri muodossa ja eri sanoilla), josta ei kovin paljoa tarkempaa elämänkertatietoa liene olevan saatavilla. On lisäksi tehtävä selväksi että ei liene olevan mitään viitteitä siitä että American Hebrewn henkilökunta oli mielipiteen kanssa samaa mieltä.
(Kritiikkiä tuohon ja muihin epätarkkoihin, tai epäaitoihin, lainauksiin juutalaisista:
Response to “1000 Quotes by and about Jews”; http://www.geocities.com/Athens/Cyprus/8815/1000quote.html)
Tämä lainaus kuitenkin – olkoon nyt kuinka tarkka tai pätevä – oli niin osuva etten malttanut olla ottamatta sitä tähän mukaan.
“”

45“There is much in the fact of Bolshevism itself, in the fact that so many Jews are Bolshevists. The ideals of Bolshevism are consonant with many of the highest ideals of Judaism.”
(Jewish Chronicle, Lontoo, 4.4.1919, s. 6-7)

46Strauss, W. 2003, The Revisionist 2(3) (2004), s. 342-351, Vho.org ‘The End of the Legends’:
“In 1924 the Jewish historian, Pasmanik, wrote:

"The emergence of Bolshevism was the result of special aspects of Russian history. However, Soviet Russia can thank the work of the Jewish commissars for the organization of Bolshevism."

47TIJ quotes an article by Lord Eustace Perry, republished “apparently with approval” in the Canadian Jewish Chronicle, as follows:
“Liberalism and Nationalism, with a flourish of trumpets, threw open the doors of the ghetto and offered equal citizenship to the Jew. The Jew passed out into the Western World, saw the power and the glory of it, used it and enjoyed it, laid his hand indeed upon the nerve centers of civilization, guided, directed and exploited it, and then—refused the offer . . . . Moreover—and this is the remarkable thing—the Europe of nationalism and liberalism, of scientific government and democratic equality is more intolerable to him than the old oppressions and persecutions of despotism. . . . In a world of completely organized territorial sovereignties, he [the Jew] has only two possible cities of refuge: he must either pull down the pillars of the whole national state system or he must create a territorial sovereignty of his own. In this perhaps lies the explanation both of Jewish Bolshevism and Zionism, for at the moment Western Jewry seems to hover uncertainly between the two. In Eastern Europe Bolshevism and Zionism often seem to grow side by side, just as Jewish influence molded Republicanism and Socialist thought throughout the nineteenth century — not because the Jew cares for the positive side of radical philosophy, not because he desires to be a partaker in Gentile nationalism or Gentile democracy, but because no existing Gentile system of government is ever anything but distasteful to him.” (7/10/1920; emphasis in text)” (Jewish Chronicle, 10.7.1920.)


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa harvinaisen kehnoa käännöstä artikkelissasi, tässä vain yksi esimerkki, asiasisältö alkaa jo vääristyä kun kappaleitakin yhdistellään miten sattuu ja katkaistaan lause kesken miten sattuu:

"Kappaleet teoriansa arvolla hänen päätyössään, "Das Kapital", viittaavat hienon hienolla analyysillään perittyyn Talmudiseen taipumukseen [...]"

"The chapters on the theory of value in his principal work, "Das Kapital," suggest by their subtle analysis an inherited Talmudical bent, though his own education was uninfluenced by Jewish studies, the family having been converted to the Lutheran Church during his early childhood."

Moranen kirjoitti...

Ei se helppoo oo...

Olet ainakin tuosta esimerkistäsi oikeassa, se oli tosiaan hyvin huonosti käännetty ja katkaistu keskeltä lausettakin (onneksi annoin linkin lähteeseen josta pystyit sen katsomaan pidemmin). Muutin sitä ja joitain muitakin kohtia, sekä lisäsin englannin kielisiäkin pätkiä noista lainauksista mistä ei ollut linkkiä tai kuvaa liittää.

No kappaleita kuitenkin yhdistelen, kun en rupea mitään monen sivun mittaista vuodatusta tähän ottamaan jostain yhdestä lähteestä. Lähteet on ilmoitettu joista voi sitten pitemmin lukea asiat.

Moranen kirjoitti...

Painotan, että nyt 7.2.2009 mennessä on kirjoitusta päivitetty useita kertoja (ainakin 20 kertaa) ja että nyt se näyttää paljon paremmalta kuin vuosi sitten v. 2008 alussa. Tekstin pituus on kasvanut ainakin 3-kertaiseksi alkuperäisestä ja osuvia kuviakin on lisätty v. 2008 loppupuolella.

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)