Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

perjantai 8. elokuuta 2008

Juutalainen Mediakontrolli

Juutalaisten suunnaton vaikutusvalta länsimaiden valtamediassa

Kirjoituksen tavoitteena on osoittaa että medialla pystytään hallitsemaan ihmismassoja, ketkä sitä hallitsevat ja että sillä on todellakin väliä.

Ks. myös:
Tri MacDonald Median Juutalaiskontrollista – Osat 1, 2 ja 3.

(Alleviivaukset tekstin lainauksissa minun. Tekstiä päivitetty viimeksi 26.2.2009.)

Mielten hallitsemisen merkityksestä

“Nyky-yhteiskunnan ihminen kohtaa markkinoinnin ilmiöitä päivittäin: yksityisen, sosiaalisen ja ammatillisen elämänsä askareissa, materiaalisessa ympäristössään kuten kotona ja kaupunkikuvassa, sekä tiedotusvälineissä. Tieto- ja viestintäteknologian (Information and Communication Technology, ICT) tukemalla markkinoinnilla luodaan yhä tehokkaammin mielikuvia ja merkityksiä ja toimitetaan erilaisia materiaaleja (esim. fyysisiä tai digitaalisia tuotteita) ympäri maailmaa. Tämä vaikuttaa ajatuksiimme, tunteisiimme, asenteisiimme ja käyttäytymiseemme yksilöinä ja organisaatioiden jäseninä, tiedostammepa sen tai emme.” (Tikkanen & Aspara & Parvinen 2007, Strategisen markkinoinnin perusteet [Economica-kirjasarja], s. 12.)

Niin kuin se on, lehdistöstä [valtamediasta] on tullut suurin voima läntisessä maailmassa, vahvempi kuin lainsäädäntöelin, hallinto ja oikeuslaitos. Voisi hyvin kysyä; kenen toimesta se on valittu ja kenelle se on vastuullinen?Alexandr Solzhenitsyn (‘Alexander Solzhenitsyn at Harvard Class Day Afternoon Exercises, Thursday’, 8.6.1978.)

“Neljä viidestä suurimmasta viihdejätistä on nyt juutalaisten omistamia tai miehittämiä. Murdochin News Corp (numero neljä) on ainut ei-juutalainen absorptiovastus -- Rupert [Murdoch] kuitenkin on yhtä Israel-ystävällinen kuin kuka tahansa juutalainen, luultavasti jopa enemmän.”
(Los Angeles Jewish Times, ‘Yes, Virginia, Jews Do Control the Media’, 29.10.–11.11., 1999, s. 14.)

Hallitsevatko juutalaiset Hollywoodia? Usko pois – ja mitä sitten?– Ben Stein 1999 (http://www.eonline.com/Features/Specials/Jews/, kopioitu versio luettavissa: ‘Do Jews run Hollywood? You bet they do -- and what of it?’.)

Ihmismassojen järjestäytyneiden tapojen ja mielipiteiden suunnitelmallinen ja älykäs manipulointi on tärkeä elementti demokraattisessa yhteiskunnassa. Ne jotka manipuloivat tätä yhteiskunnan näkymätöntä mekanismia muodostavat näkymättömän hallituksen, joka on maamme todellinen hallitseva voima. ... melkein jokaisessa päivän toimessamme, olivatpa ne politiikan tai liiketoiminnan alueella, sosiaalisessa kanssakäymisessämme tai eettisessä ajattelussamme, meitä hallitsee suhteellisen pieni määrä henkilöitä ... jotka ymmärtävät massojen mielten toiminnan ja sosiaaliset kuviot. Nämä ovat ne henkilöt jotka vetelevät langoista joilla hallitaan yleisön mieltä.Edward Bernays, manipulaatiotaiteen isä (ja psykoanalyytikko Sigmund Freudin sisarenpoika), kirjassaan Propaganda (1928); ks. myös kirja-arvostelu kirjasta The Father of Spin: Edward L. Bernays & The Birth of PR by Larry Tye, book review by John Stauber and Sheldon Rampton, PR Watch, Second Quarter 1999, Volume 6, nro. 2.

Edward Bernays (juutalainen hänkin siis), joka monille lienee tuntematon nimi, oli erittäin merkittävä propagandan ja markkinoinnin uranuurtaja ja asiantuntija. Hän sovelsi sukulaisensa Sigmund Freudin teorioita propagandassaan tavoitteenaan ihmismieliin vaikuttaminen ja niiden hallitseminen. Eräs Bernaysin tärkeimmistä tekniikoista ihmismielten vaikuttamiseen, mm. tuotteiden markkinoimiseen, oli ihmisten tunteisiin vetoaminen, jolla oli tarkoitus saada ihminen tuntemaan hyvältä jos hän ostaisi tietyn tuotteen. Bernays tunnetaan ehkä parhaiten siitä että hän mursi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa vallinneen tabun naisten tupakoinnista, joka esti naisten julkisen tupakoinnin (haaskaten n. puolet tupakkayhtiöiden mahdollisista voitoista). Tämän lisäksi Bernays oli myös eräs merkittävimmistä propagandisteista Yhdysvalloissa jonka tehtävänä oli ennen USA:n liittymistä ensimmäiseen maailman sotaan taivuttaa kansan negatiivinen mielipide sodan kannalle, ja sodan aikana hän oli eräs merkittävimmistä kauhupropagandisteista jotka lietsoivat saksalaisvastaista propagandaa. Edward Bernays täytyy siis ehdottomasti laskea merkittävimpien propagandan asiantuntijoiden joukkoon, joka todellakin tiesi mistä puhui.

Bernays väitti lisäksi v. 1928 kirjassaan:
Joskus vaikutuksen yleisöön luo ammattitaitoinen propagandisti, joskus työhön valtuutettu amatööri. Tärkeää on että se on universaalia ja jatkuvaa; ja sen yhteissummana on yhdensuuntaistaa kansan mieli yhtä paljon kuin armeijan tavoitteena on yhdensuuntaistaa sotilaidensa ruumiit. ... Joukkopsykologian järjestelmällinen tutkiminen paljasti opiskelijoilleen yhteiskunnan näkymättömän hallituksen mahdollisuudet, manipuloimalla motiiveja jotka panevat joukon miehen liikkeelle. ... Joten kysymys luonnollisesti heräsi: Jos me ymmärrämme joukon mekanismin ja motiivit, eikö ole myös mahdollista hallita ja yhdensuuntaistaa massat meidän tahtomme mukaan heidän tietämättään siitä? Viimeaikainen propagandan harjoittaminen on osoittanut, että se on mahdollista, ainakin tiettyyn pisteeseen asti tiettyjen rajojen sisällä. (Bernays 1928, Propaganda.)

Käytännön esimerkkejä tästä voisi luetella useita, mutta tyydytäänpä nyt vain muutamien esille tuomiseen lyhyesti. Medialla ja sen kautta levitetyllä propagandalla voidaan mm. vaikuttaa: ihmismassojen muoti-ilmiöihin (esim. tiettyjen vaatteiden käyttämiseen), tuotteiden markkinointiin (erityisesti sellaisten joita ihmiset eivät todellisuudessa tarvitse), tunteisiin (jopa kansanjoukkojen sotaan kiihottamiseen), mielipiteisiin (koskien monenlaisia päätöksiä, mm. poliittisia tai taloudellisia), moraaliarvoihin (mitä ihmiset pitävät hyvänä ja mitä pahana), tabuihin (joita ennen oli vaikkapa naisten julkinen tupakointi ja homous, nykyään niitä ovat mm. holokausti, rasismi ja juutalaiset), maailmankuvaan (esim. näkevätkö ihmiset olevansa osa jotain suurempaa tarkoitusta vaiko vain huolettomia kuluttajia) ja yhteiskunnan normeihin (erityisesti siitä mitä yhteiskunta pitää hyvänä ja mitä pahana, joista vaikkapa monikulttuurisuuden voisi mainita hyvänä ja rasismin pahana, ja näitä normeja ihmismassat myös usein painostavat automaattisesti toisensa tottelemaan hyökkäämällä normeista poikkeavia vastaan usein tunteellisesti, pakottaen erimieliset takaisin riviin).

Suurin osa ihmisistä varmasti on suurin piirtein samaa mieltä siitä että näihin kaikkiin edellä mainittuihin voidaan medialla tavalla tai toisella vaikuttaa.

Median juutalaiskontrolli

“Neljä viidestä suurimmasta viihdejätistä [mediakonsernista] on nyt juutalaisten omistamia tai miehittämiä. Murdochin News Corp (numero neljä) on ainut ei-juutalainen absorptiovastus -- Rupert [Murdoch] kuitenkin on yhtä Israel-ystävällinen kuin kuka tahansa juutalainen, luultavasti jopa enemmän.” (Los Angeles Jewish Times, ‘Yes, Virginia, Jews Do Control the Media’, 29.10.-11.11., 1999, s. 14.)* Tästä lopussa lisää.

Time-Warner, Disney, Viacom-CBS, News Corporation ja Universal hallitsevat viihdemaailmaa tavalla josta vanhat Hollywoodin studiopomot vain uneksivat. Ja, kaikkien sopimusten ja ostojen jälkeen, neljä viidestä ovat juutalaisten miehittämiä. Olemme takaisin siinä mistä me aloitimme, suurempina kuin koskaan.” (Jewish Week, 17.9.1999, s. 12.)

“Ainakin neljä yhdeksästä ‘globaalista mediamogulista’
The Nation -aikakauslehden kannessa ovat juutalaisia: Michael Eisner (Disney-ABC), Edgar Bronfman, Jr. (Seagram), Gerald Levin (Time-Warner), ja Sumner Redstone (Viacom-CBS).(The Nation, 29.11.1999.)

Juutalainen Morton Weinfeld myönsi juutalaisten yliedustuksen sekä USA:n että Kanadan valtamediassa:
“Juutalaiset ovat tilastollisesti olleet yliedustettuja sekä taloudellisilla että luovilla viihdebisneksen aloilla. Tästä havainnosta on lyhyt askel siihen paheelliseen syytökseen että juutalaiset, jollain kollektiivisella, salaliittomaisella tavalla, hallitsevat Hollywoodia. Samalla tavalla pystyisi myös rakentamaan samanlaisen argumentin Kanadan näyttämöstä. Henkilöt kuten Izzy Asper, Garth Drabinsky, Harold Greenberg, Robert Lantos, Ed Mirvish, ja Moses Znaimer ovat vain muutamia kanadalaisista juutalaisista jotka ovat pelanneet innovatiivisia rooleja Kanadan kansanhuviteollisuudessa.
(Weinfeld, Morton 1998, Canadian Jewish News, 26.3.1998, s. 10, ‘Jews and the Entertainment Business’.)

Psykologian professori Kevin MacDonald, kirjassaan
The Culture of Critique, käy läpi juutalaisten huomattavaa vaikutusvaltaa mediassa jo 1930-luvun USA:ssa:
“Vuonna 1936 julkaistussa kirjasessa
Fortune-lehden toimittajat totesivat että juutalaisvaikutusvallan päälähteet mediassa olivat hedän otteensa kahdesta suurimmasta radioverkostosta ja Hollywoodin elokuvastudioista (Editors of Fortune, 1936). He esittivät että “kaikkein suurimmillaan, puolet mielipiteen muodostamisen ja makuun vaikuttamisen välineistä on juutalaisten käsissä” (s. 62) – erittäin merkittävä luku huomioiden että juutalaisia oli vain 2-3% väestöstä ja useimmat juutalaisväestöstä olivat ensimmäisen tai toisen sukupolven maahanmuuttajia. Lyhyt lista juutalaisten median omistuksesta ja hallinnasta tämän kauden aikana sisältäisi lehdet New York Times (kaikkein vaikutusvaltaisin lehti jonka omisti Sulzberger perhe), New York Post (George Backer), Washington Post (Eugene Meyer), Philadelphia Inquirer (M. L. Annenberg), Philadelphia Record ja Camden Courier-Post (J. David Stern), Newark Star-Ledger (S. I. Newhouse), Pittsburgh Post-Gazette (Paul Block), CBS (hallitsevin radioverkosto, jonka omisti William Paley), NBC (jonka johdossa David Sarnoff), kaikki suurimmat Hollywoodin elukuvastudiot, Random House (kaikkein tärkein kirjojen julkaisija jonka omisti Bennett Cerf), ja hallitseva asema kansan musiikissa.”[2]
[...]
[2] “Tämä lista perustuu useisiin lähteisiin: Editors of Fortune (1936); To Bigotry No Sanction. A Documented Analysis of Anti-Semitic Propaganda. Valmistanut Philadelphian Anti-Defamation Council ja American Jewish Committee. Philadelphia: Anti-Defamation Council (1941); Gabler 1988; Kantor 1982; http://www.psu.edu/dept/inart10_110/inart10/radio.html
(MacDonald 1998/2002, The Culture of Critique, s. xiii, 422.)

Juutalainen Stephen Steinlight, American Jewish Committeen entinen virkamies, paljasti artikkelissaan (2001) juutalaisten suunnattoman vaikutusvallan valtamediassa, jolla juutalaisista esitetään ainoastaan positiivinen kuva:
“… Ei silti, että meidän suhteeton poliittinen vaikutusvaltamme (suurin kaikista etnisistä/kulttuurillisista ryhmistä Amerikassa) tulisi heikentymään kaikki yhdellä kertaa, tai edes nopeasti. … Ellei ja kunnes kampanjarahoituksen uudistus tulisi voimaan, mikä on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, juutalaisen yhteisön materiaalinen varakkuus tulee antamaan sille huomattavia etuja jatkossakin. Me tulemme jatkamaan [USA:n] kongressin avainhahmojen tavoittelua ja he tulevat jatkamaan meidän tavoitteluamme. Tuota voimaa käytetään poliittisen järjestelmän sisällä paikallisilta tasoilta valtakunnallisille tasoille pehmeän rahan avulla, ja erityisesti toimittamalla rahoitusta ehdokkaille, jotka ovat myötämielisiä Israelille, …
On myös totta, että juutalaisten taloudellinen vaikutusvalta ja voima ovat suhteettomasti keskittyneet Hollywoodiin ja televisioon ja uutisteollisuuteen, teoreettisesti tämä on siunaus myönteisten julkisuuskuvien luomisessa juutalaisista ja amerikkalaisten herkistämisessä juutalaisia koskeville asioille. …
Optimistinen ennuste uudelle sukupolvelle on, että juutalainen yhteisö on täten asemassa, jossa se kykenee hajottamaan ja hallitsemaan, ja liittymään valikoitaviin koalitioihin jotka tukevat suunnitelmiamme.”
(Steinlight 2001 lokakuu. The Jewish Stake in America’s Changing Demography. Center for Immigration Studies.)

Vuonna 1979, juutalainen käsikirjoittaja, Ben Stein, kirjoitti kirjan Hollywoodista, perustuen hänen omiin kokemuksiinsa kaupungissa ja haastatteluihin lähes 40 TV tuottajan ja kirjoittajan kanssa. Nuo ihmiset, hän totesi,pienellä poikkeuksien määrällä ... ovat kaikki valkoisia miehiä. He eivät melkein ikinä ole nuorempia kuin 35. He eivät melkein koskaan ole toisen sukupolven kalifornialaisia. Selvästi erotettava enemmistö, erityisesti tilannekomedioiden kirjoittamisessa, on juutalaiset... [Stein, s. 10] ... Television supermedia purskauttaa ulos muutamien kirjoittajien ja tuottajien viestejä (kirjaimellisesti muutaman sadan) ... Televisio ei ole välttämättä minkään muun peili, kuin sen mitä nuo muutamat ihmiset ajattelevat. Koko television viihdekomponentti on miesten ja naisten hallittavana, joilla on yhtenäinen, henkilökohtainen maailmankatsomus.(Stein, Ben 1975, The View From Sunset Boulevard. America Brought to You By the People Who Make Television, s. xiii.)

Amerikkalaisten juutalaista taustaa olevien rooli television draamoissa oli yhtä lailla jyrkkäpiirteinen. Michael Robinson ja Ben Stein ovat huomauttaneet liikemiesten, armeijan ja muiden ‘vallitsevan järjestelmän’ ryhmien negatiivisesta kuvaamisesta, jotka olivat tunnusomaisia dramaattisille sarjoille ja saippuaoopperoille 1960-luvulla, kuten myös kumouksellisista kulttuurisista teemoista jotka avoimesti esiteltiin tuollaisiin draamoihin. Vaikka Stein ei suoraan huomauta, hänen haastattelunsa television kirjoittajien ja tuottajien kanssa viittaa juutalaisten tärkeyteen television viihteen sosiaalisen kielikuvan muodostamisessa. (Rothman & Lichter 1982, Roots of Radicalism, s. 107.)

“Suurin juutalaisten keskittyminen kuitenkin on tuottajien tasolla -- ja ne ovat juuri tuottajat jotka päättävät mitkä tarinat pääsevät lähetyksiin, ja kuinka kauaksi aikaa, ja missä järjestyksessä ne esitetään. 1982, ennen vaihtoja toimeksiannoissa, kaikkien kolmen iltauutiskatsausten johtavat tuottajat olivat juutalaisia, kuten olivat myös johtavat tuottajat CBS:n 60 Minuutissa ja ABC:n 20/20:ssa. Ja juutalaiset olivat myös yhtä huomattavia ‘seniorituottajien’ ja ‘radiolähetys tuottajien’ tasolla, kuten myös senioriyritysjohdossa. Kun Reuven Frank astui alas NBC Newsin johtajan paikalta 1984, esimerkiksi, hänet korvasi Laurence Grossman, joka jätti johtajanvirkansa PBS:llä ottaakseen paikan.”
(Silberman, Charles 1985, A Certain People. American Jews and Their Lives Today, s. 154.)

“Kuuluisassa tutkimuksessaan television uutisista 1973, Daniel Jay Epstein haastatteli 36 verkostouutisten tuottajaa ja editoria -- 21 heistä osoittautui olevan juutalaisia.”
(Chafets, Zev 1985, Double Vision. How the Press Distorts America’s Views of the Middle East, s. 277.)

“Ei ole mitään järkeä yrittää kiistää juutalaisen voimaa ja silmiinpistävyyttä populaarikulttuurissa. Mikä tahansa lista kaikkein vaikutusvaltaisimmista tuotantojohtajista jokaisella suuremmalla elokuvastudiolla tuottaa raskaan enemmistön tunnistettavia juutalaisia nimiä.” [MEDVED, s. 1]... “Harkitkaapa hyvin mainostettua henkilöiden uudelleenjärjestelyä
Walt Disneyn yhtiössä, jossa oli mukana eräitä kaikkein mahtavimpia ja korkeimmin palkattuja mediamoguleita. Tässä yritysten tuolileikissä, Disneyn pääjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, Michael Eisner, menetti elokuvatuotantonsa päällikön, Jeffrey Katzenbaumin, josta tuli osa paljon enteiltyä ‘unelmajoukkuetta’ (ennen sisällytettynä Dream Works SKG) Steven Spielbergin ja David Geffenin kanssa. Sillä aikaa, Eisner loi uuden paikan Disneyssä hänen kaikkivaltiaalle superagentilleen Michael Ovitzille ja antoi laaja-alaisemmat vastuut hänen vaaleahiuksiselle pojalleen, Joe Rothille, entiselle 20th Century Foxin johtajalle... Nämä otsikot korostivat sitä ironista tosiasiaa että kuuluisa Disney-järjestö, jonka perusti ei-juutalainen Midwestern, joka hautoi mielessään antisemitistisiä asenteita, nyt pitää sisällään juutalaista henkilökuntaa lähes kaikissa sen voimakkaimmissa asemissa.” (Medved, Michael 1992 [juutalainen elokuvakriitikko ja talk show isäntä], Hollywood vs. America, Popular Culture and the War on Traditional Values.)

Michael Medvedistä ja hänen kommenteistaan juutalaisten suureen mediaomistukseen oli myös juttu
Moment -lehdessä, kuten oikealla näkyy:

“Nyt juutalainen pääsee viihdeteollisuuteen. Ja hän kirjoittaa elokuvia, hän tekee kuvia -- hänellä on elokuvateollisuus käytössään -- hän hallitsee sitä! Ja juutalainen luonnollisesti kirjoittaa sitä mitä hän pitää nättinä, mitä hän pitää rumana -- ja se on hämmästyttävää, mutta et ikinä näe yhtään pahaa juutalaista henkilöä elokuvissa. Ei koskaan juutalaista rikollista. Gregory Peck, Paul Muni -- haha! Se on ihmeellistä! Kuka on paha tyyppi? Goyim! (ei-juutalainen). Irlantilainen!”
(Juutalainen koomikko Lenny Bruce; Cohen, John 1970, The Essential Lenny Bruce, s. 37-38.)

New Yorkissa on ollut huhuja jo vuosia siitä, että [juutalainen moguli Laurence] Tisch otti haltuunsa CBS:n 1986 ainakin osittain halusta tehdä jotain median puolueellisuudelle Israelia vastaan.” (Goldberg, J. J. 1996, Jewish Power. Inside the American Jewish Establishment, s. 297.)

Niinkin aikaisin kuin 1938, Oikeusministeriön Antitrust-osasto teki lakijutun kahdeksaa suurta elokuvayhtiötä vastaan -- Paramount, Loews, RKO, Warner Brothers, Twentieth Century Fox, Columbia, Universal ja United Artists ‘yhdistymisestä ja salaliittoilusta kaupan estämisestä elokuvien tuotannossa, levityksessä ja esityksessä’ rikkeenä Sherman Antitrust säännöstä vastaan... Thurman Arnold, Antitrust osaston johtaja, syytti elokuvaliikealaa että siitä oli tullut ‘teollinen diktatuuri ja tiukasti epäamerikkalainen ... Vaara tässä maassa on yksityinen vallananastus ... sitä ei voi kritisoida eikä sitä vastaan voi hyökätä koska kukaan ei edes tiedä siitä.’” (Moldea, Dan 1986, Dark Victory. Ronald Reagan, MCA, and the Mob, s. 46)

On eräs vitsi jonka kuulee usein tässä liike-elämässä. Samat henkilöt liikkuvat eräänlaisessa piirissä. Se on perhe. Jos minä saisin potkut huomenna, saisin työn siitä seuraavana päivänä ... Minä olen osa ryhmää. Jolla on hyvin vähän tekemistä olenko minä hyvä vai huono.” (Winant, Ethel [varajohtaja NBC:llä vastuussa minisarjasta]; Gitlin, Todd 1983/1985, Inside Prime Time, s. 116.)

1990-luvusta lähtien vaikuttaa olleen tulva juutalaisia naisia [Hollywoodin] kulissien takana. Seuraava lista, joka ei missään nimessä ole täydellinen, todistaa juutalaisnaisten loppumatonta energiaa ja lahjakkuutta, jotka nyt työskentelevät [elokuvien] tuotannossa: Susan Arnold, Bonnie Bruckheimer, Laurie Schuler Donner, Connie Field, Wendy Fineman, Ellen Geiger, Litz Glotzer, Lynn Harris, Susan Hoffman, Gale Ann Hurt, Donna Isaacson, Gail Katz, Nana Levin, Rachel Lyon, Nancy Myer, Linda Obst, Polly Platt, Mimi Polk, Jane Rosenthal, Midge Sanford, Deborah Schindler, Sandra Schulberg, Arlene Sellers, Shelby Sherr, Sandy Stern, Shelby Stone, Roselle Swid, Anthea Sylbert, Paula Wagner, Paula Weinstein ja Laura Ziskin ... Todellinen muutos viime aikoina on ollut juutalaisnaisten määrä voimassa ja vaikutusvallassa. Juutalaiset naiset ovat aina työskennelleet kulissien takana, useimmiten kirjoittajina. Enemmän viime aikoina, ja erityisesti eksponentiaalisessa harppauksessa 1990 luvun alussa, he ovat siirtyneet ohjaamaan ja tuottamaan, sekä itsenäisesti, että studioiden johtajina. Monille ei ole mitään epäilystä siitä että juutalaisnaiset ovat saaneet korkeamman pääsyn johtuen heidän kytkennöistään juutalaisiin miehiin.” (Hyman, Paula & Moore, Deborah 1997, Jewish Women in America, s. 447-448.)

“Sitä että tämä [elokuva ja TV] teollisuus, kiinteämmin liittyneenä juutalaisten kanssa kuin mikään muu liikeala maailmassa, nähdään melkein universaalisti tuhoavana voimana yhteiskunnassamme, pitäisi katsoa huolestuneena.”
(Medved 1992, Hollywood vs. America, Popular Culture and the War on Traditional Values, s. 42.)

Kaikissa johtavissa aikakauslehdissä, mm. Commentary, Esquire, Ladies Home Journal, New York Review of Books, New Yorker, ja U.S. News and World Report on juutalaisia avainasemissa julkaisijoina, editoreina, tai toimituspäälliköinä. Kukaan ei kykene kritisoimaan juutalaisa – tai edes vaatia Israelia vastuuseen – johtuen pelosta joutua erimielisyyksiin pomonsa kanssa. On [myös] jatkuva kaikenvoittava median huoli mainostuksen menettämisestä ... ajoittain tehden lehdistön ‘vapaudesta’ irvikuvan ... [Lilienthal 1983, 219] ... Olisi hyödytöntä listata johtavien juutalaisten editorien ja kirjoittajien lukumäärä maan halki. Monet suurimmista kirjan julkaisijoista, mukaanlukien Knopf, Random House, Holt, Liverwright,Viking Press, Simon and Schuster, Van Nostrand Reinhold, ja Lyle Stuart ovat juutalaisomisteisia, suoraan tai juutalaisten hallitsemien intressien kautta (mukaanlukien) CBS, RCA, Music Corporation of America [MCA], Litton’s, ja Gulf and Western. Muissa firmoissa kuten Macmillan ja Grosset and Dunlap löytyy päätoimittajia tai pääjohtajia jotka ovat juutalaisia.” (Lilenthal, Alfred 1983 [juutalainen kriitikko], The Zionist Connection II, s. 220.)

“Britanniassa, vuoteen 1955 asti, radio ja televisio olivat valtion monopoli ... 1955, kuitenkin, kaupallinen televisio käynnistettiin ja tuona aikana se käsitti kolme verkostoa ja useita pienempiä yhtiöitä. Verkostot
Associated-Rediffusion, Associated Television ja Granada olivat mainitussa järjestyksessä Emil Littlerin, Lew Graden ja Sidney Bernesteinin johtamia, kaikki heistä olivat viettäneet elinikänsä viihdeteollisuudessa ... kaikki nuo kolme olivat juutalaisia.” (Chaim Bermant 1977, The Jews, s. 105.) (→ Tämä historia on täysin rinnastettavissa tilanteeseen Amerikan televisiossa jossa juutalaiset rakensivat kolme suurta TV verkostoa valtaan: David Sarnoff NBC:llä, William Paley CBS:llä, ja Leonard Goldenson ABC:lla.)

Hollywood on juutalaisten hallitsema; se on juutalaisten omistama -- ja heillä pitäisi olla suurempi herkkyys ihmisten kärsimyksestä. Koska ... me olemme nähneet ... rasvapallon [italialainen], olemme nähneet, kinkin, nähneet vaarallisen vinosilmäisen japanilaisen, nähneet kieron filippiinon, me olemme nähneet kaiken muun paitsi jutkun. Koska he tietävät sangen hyvin että siihen se raja vedetään.” (Marlon Brando, Larry King Live -ohjelmassa, 5.4.1996.)

No Christimas haters should be put off [Jody] Rosenin kirjannimen mukaan. [White Christmas. Laulu joka muutti maailman]. Hänen kirjansa on paljon muutakin kuin vain ‘laulun tarina’. Hän selvästi käyttää ‘valkoista joulua’ keskittymisenään tutkia juutalaisten assimilaatiota Amerikan elämässä 1900-luvun alkupuoliskolla ... Kuten Rosen osoittaa, viihteen ja kulttuurin maailmassa se oli enemmänkin haltuunotto kuin assimilaatio. Tuon musikaalisen teatterin ja elokuvan kulta-ajalla melkein ainut todella menestyvä ei-juutalainen oli Cole Porter. Juutalaiset omistivat kaikkein eniten teattereista ja melkein kaikki elokuvastudiot. Juutalaisille se oli todellakin ‘Ei bisnestä kuin showbisnes’, toinen Irving Berlinin hitti. Amerikka on aina ollut kaikkein kodikkain paikka olla juutalainen, ja tämä kiehtova kirja korostaa [Irving] Berlinin avustusta tässä hiuksenhienossa juutalaisuuttamisen prosessissa – jota Rosen kutsuu ‘Yankee Doodle Yiddishkeitsiksi’. Rosen lainaa, seuraavasti, Philip Rothin ‘Operation Shylockia’: Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyä ja sitten hän antoi Irving Berlinin ‘Easter Paraden’ ja ‘White Christmasin’, kaksi juhlapäivää jotka juhlivat Kristuksen jumaluutta – ja mitä Irving Berlin tekee? Hän de-kristisoi ne molemmat! Pääsiäinen muuttuu muotishowksi ja joulu juhlapäiväksi lumesta.” (Price, Stanley, ‘There’s Snow Getting Away from It’ [Book Review of White Christmas: The Song that Changed the World, by Jody Rosen], Jewish Chronicle (UK), 6.12.2002, s. 32.)

“Hollywoodin juutalaiset loivat voimakkaan kuvien ja ideoiden klusterin – niin vahvan että, tavallaan, he asuttivat Amerikan mielikuvituksen ... Lopulta, amerikkalaisten arvot määriteltiin niillä elokuvilla, joita juutalaiset tekivät.”
(Gabler, Neal 1988, An Empire of Their Own: How The Jews Invented Hollywood.)

“En ole varma oliko olemassa ‘Amerikan unelmaa’, ennen kuin juutalaiset tulivat Hollywoodiin ja keksivät sen. … [tätä ennen] ei ollut sitä mitä meillä nykyään on, eli populaarikulttuuria, joka luo unelmia, joka on unelmatehdas.” (Aljean Harmetz dokumenttivideossa, Hollywoodism: Jews, Movies and the American Dream 1998 [25-27 min].)

“Totuus on, että joka ainoan Hollywoodin studion – Paramount, Universal, MGM – ei perustanut ainoastaan juutalainen, vaan juutalaismaahanmuuttaja, tai tämän poika. Ironia tässä on, että kaikki nämä juutalaiset aloittivat elämänsä noin 500 mailin säteellä toisistaan, ei Amerikassa vaan Puolassa ja Ukrainassa, ja tulivat Amerikkaan fantasioillaan siitä mitä Amerikan olisi pitänyt olla, mitä se ei ollutkaan. He päätyivät Hollywoodiin 12-20 mailin säteelle toisistaan … ja he ottivat heidän fantasiansa – heidän puolalais-, ukrainalais- ja venäläisfantasiansa – asettivat ne
filminauhalle, ja pyrkivät keksimään itsensä uudelleen amerikkalaisiksi. Ja tässä prosessissa he keksivät Amerikan uudelleen. He vakuuttivat meidät, että Amerikka Hollywoodin elokuvissa olikin tosiasiassa se todellinen olemassaoleva Amerikka.(Israelilainen ohjaaja Simcha Jacobovici haastattelussa Erica Ehmin kanssa [1998/1999], edellä mainitusta Hollywoodism-dokumenttivideostaan, ‘Hollywood origins’.)

“He loivat oman Amerikkansa. Amerikan, joka ei ole todellinen Amerikka, vaan heidän oma versionsa Amerikasta. Mutta viime kädessä, tästä varjo-Amerikasta tulee niin suosittu ja niin laajalle välitetty, että sen kuvat ja arvot tulevat hotkaisemaan todellisen Amerikan. Ja näin koko Hollywoodin suurironia on, että amerikkalaiset tulevat määrittelemään itsensä tuon varjo-Amerikan kautta, jonka loivat Itä-Euroopan juutalaismaahanmuuttajat, joita ei myönnetty todellisen Amerikan ympäristöön.” (Juutalaisprofessori ja kirjailija Neal Gabler dokumenttivideossa Hollywoodism: Jews, Movies and the American Dream 1998 [30-31 min].)



Kaikesta päätellen, etnisillä juutalaisilla on voimakas vaikutusvalta amerikkalaisessa mediassa – paljon suurempi kuin millään muulla tunnistettavalla ryhmällä. Juutalaisten omistus ja vaikutusvalta populaarimediassa Yhdysvalloissa on ilmiömäinen, ottaen huomioon suhteellisen pienen osuuden väestöstä joka on juutalaista.[28] Tutkielma joka tehtiin 1980-luvulla, osoitti että 60% elokuvaeliittiä edustavasta näytteestä oli juutalaista taustaa (Powers et al. 1996, 79n13). ...
Vaikka myönnetäänkin nämä poikkeukset, on selvää että juutalaiset nauttivat erittäin voimakasta asemaa Yhdysvaltain mediassa, asemaa joka on paljon voimakkaampi kuin minkään muun rodullisen/etnisen ryhmän. Tämä median ilmiömäinen keskittyminen juutalaisten käsiin tulee aina vain enemmän poikkeuksellisemmaksi, kun huomautetaan että juutalaisten osuus USA:n väkiluvusta on vain 2,5%. Jos juutalaisten prosentuaalinen määrä amerikkalaisessa mediaeliitissä arvioidaan 59% (Lichter et al. 1983, 55) – todennäköisesti aliarvio nykyään, yliedustuksen aste voidaan laskea jopa suuremmaksi kuin 2000%. Todennäköisyys siitä että tällainen tavaton epäsuhde voisi nousta sattumalta on käytännöllisesti nolla. Ben Stein, huomauttaessaan että suunnilleen 60% ylimmistä Hollywoodin asemista on juutalaisten hallussa, sanoo “Hallitsevatko juutalaiset Hollywoodia? Usko pois – ja mitä sitten?”[33]
[...]
[28] Keskustelua median juutalaisomistuksesta mm.Ginsberg 1993, 1; Kotkin 1993, 61; Silberman 1985, 147.
[33]
http://www.eonline.com/Features/Specials/Jews/
(MacDonald 1998/2002, The Culture of Critique, s. lii, lvi, 427.)

Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon, pastori Billy Graham ja Harry Haldeman kommentoivat keskustelussaan 1.2.1972 juutalaisten mediakontrollia, josta on salaiset ääninauhat tuotu julkisuuteen. Nixon totesi Grahamille:
... Newsweek on täysin, täysin juutalaisten miehittämä ja hallussa. New York Times, Washington Post, täysin juutalaisia myös...
Samaa mieltä oleva Graham vastasi Nixonille kommentoiden:
Tämä kuristusote täytyy murtaa tai muuten tämä maa menee viemäristä alas.
Nixon kysyi häneltä:
Uskotko niin?
Graham vastasi:
Kyllä vain.
Nixon totesi:
Voi veljet. Niin minäkin. En voi koskaan sanoa sitä mutta minäkin uskon niin.
Graham jatkoi:
Ette, mutta jos teidät valitaan toisen kerran sitten me ehkä pystyisimme tekemään jotain.
Myöhemmin Graham mainitsi että hänen ympärillään pyöri paljon juutalaisia jotka olivat hänelle ystävällisiä luullen hänen olevan Israel-ystävällinen, mutta hän totesi Nixonille:
He eivät tiedä mitä mieltä minä olen siitä mitä he tekevät tälle maalle. Ja minulla ei ole valtaa eikä tapaa hoidella heitä.
Keskustelun lopuksi, Grahamin jo lähdettyä, Nixon totesi Haldemanille, joka oli myös läsnä tapaamisessa:
Tiedättekö, oli hyvä että saimme tämän asian ytimen juutalaisista perille.
Tähän Haldeman vastasi:
Se on järkyttävä asian ydin.
Johon Nixon totesi:
No, se on myös niin että juutalaiset ovat uskonnottomia, ateistisia, moraalittomia paskiaisia.
(Associated Press, 2.3.2002, ‘Billy Graham apologizes for ‘72 remarks’; Chicago Tribune, 28.2.2002; MSNBC, ‘Richard Nixon On Media Control’ [youtube.com].)

Hieman pohdintaa median arvoista ja normeista

Otan tähän aluksi varmuuden vuoksi normien määritelmän kirjasta Organisaatiokäyttäytymisen perusteet (2004), jotta jälleen asian todellinen merkitys tulee täysin selväksi:
“Normit ovat käyttäytymissääntöjä, joita ryhmän jäsenet asettavat toisilleen ja joiden noudattamista he myös valvovat.
Normeilla pyritään siten kontrolloimaan ja yhdenmukaistamaan ryhmän jäsenten käyttäytymistä. Niiden noudattamista tuetaan pakottein ja rikkojaa uhataan rangaistuksella. Normien noudattamista tuetaan myös palkintojen avulla. Ihmisen sosiaalistuessa ryhmään hän ryhtyy toteuttamaan vallitsevia normeja. Yksilö sisäistää normit oppimisen kautta. Riittävän syvä sisäistäminen johtaa siihen, että ihminen noudattaa normeja, vaikka kukaan ei olisi valvomassa. Syvään sisäistyneen normin rikkominen aiheuttaa ryhmän jäsenelle syyllisyyden tunteita, katumusta ja omantunnon tuskia. Yksittäiset normit muodostavat normijärjestelmiä ja vasta koko normiston tunteminen antaa kokonaiskuvan, jonka perusteella voidaan pyrkiä kuvaamaan ryhmän ja sen jäsenten käyttäytymistä.” (Lämsä & Hautala 2004, 122.)

Länsimaiden nykyajan moraaliarvoja, normeja, tabuja ja trendejä (lyhyesti olennaisimpia mainiten) ovat siis mm.:


Juutalaisista;

– Israel = ainut hyvä ja tärkeä maa Lähi-idässä, joka silloin tällöin on ongelmissa naapureidensa kanssa;

– Israelin uutisoinnista = Israel ei ikinä täysin omaa syytään ole ongelmissa naapureidensa kanssa, ja arabiterroristien kauheat itsemurhapommitukset eli terrorismi on tuomittava, kun taas Israelin terrorismi jätetään vähemmälle huomiolle aina kun vain mahdollista, eikä sitä edes kutsuta terrorismiksi (USA:ssa vallitsee sokea puolueellisuus on täysin Israelin hyväksi, Euroopassa vähemmän, koska Euroopasta ei tule läheskään yhtä paljon tukea Israelille);

– Juutalaiset = hyvä, vahvasti uskonnollinen uskonto ja kansa, jota ei saa pilkata tai kritisoida mediassa, jolla ei juuri ole huomattavaa tai merkityksellistä vaikutusvaltaa nykyään (ja jos onkin niin sillä ei ole yhtään mitään väliä), ja juutalaiset ovat ihan samanlaisia kuin muutkin eurooppalaiset huolimatta eri uskonnostaan ja historiastaan, ja lisäksi juutalaiset eivät koskaan ole vastuussa mistään negatiivisesta;

Juutalaisuus = hyvä, kunnioitettava, kiehtovan erilainen ja pyhä uskonto, jota täytyy kunnioittaa yli kaiken mediassa ja jota ei koskaan saa kritisoida tai esittää negatiivisessa valossa; juutalaisuus oli lisäksi aina syytön kaikkeen antisemitismiin, se oli aina jonkin muun tai joidenkin muiden syytä;

– Juutalaisten historia = juutalaiset olivat aina syyttömiä kaikkeen antisemitismiin, se oli aina muiden vika, ilman mitään kunnon syytä tietenkään(!); juutalaisten epäileminen syyksi olisi halpamaista ja pahaa uhrien syyttämistä (kaikkien muiden epäileminen syyksi on tietysti varsin oikeamielistä).

Länsimaiden trendejä, arvoja ja normeja:

– Monikulttuurisuus = hyvä, ihana ja ‘väistämätön’ maailman tulevaisuudennäkymä, vaikka todellisuus on päinvastainen;

Rasismi = paha ja kauhein synti nykyään, jonka siis periaatteessa esitetään tarkoittavan rotujen ja eri kulttuurien syrjintää, mutta käytännössä vain valkoisten aiheuttama syrjintä muille roduille ja kulttuureille tuomitaan pahana asiana, kun taas päinvastoin olevia tilanteita ei tuomita, tai niitä ei raportoida ollenkaan, eivätkä valkoiset myöskään saa syrjiä kollektiivisesti muita rotuja (kun taas muut rodut saavat kollektiivisesti syrjiä valkoisia esim. “valkoiset [kaikki] orjuuttivat mustat”);

– Antisemitismi = lähes yhtä paha ja kauhea synti kuin rasismi, joka on siis täysin järjetöntä vihaa ilman mitään kunnon syytä viattomia, hyveellisiä ja poloisia juutalaisparkoja vastaan, antisemiitit ja myös kaikki historian suurmiehet jotka puhuivat juutalaisia vastaan olivat ja ovat pahoja;

– Globalismi = hyvä ja oikeamielinen sekä edistyksellinen tavoite;

– Nationalismi = paha, mielletään usein samantien ‘natsismiksi’;

– Uskonnot ja erityisesti kristinusko = ankeita, epäoikeudenmukaisia, tekopyhiä, epämuodikkaita ja vanhanaikaisia, erityisesti kristinuskon kritisointi on muodikasta (juutalaisuuden kritisointi ei tietenkään);

– Kuluttajuus ja materialismi = hyvää ja hauskaa sekä muodikasta;

Eurooppalaisten historia = pahaa, julmaa ja epäoikeudenmukaista, josta eurooppalaisten tulee tuntea tavallaan syyllisyyttä ja häpeää;

– Eurooppalaisten saavutukset tieteessä ja keksinnöissä sekä länsimaisen sivilisaation rakentamisessa? = joo... mutta ollaan niistä ihan hiljaa, sillä niistä puhuminen tai niillä ylpeily on rasismia eli pahaa!

– Muiden kansojen ja rotujen historia = hyvää ja lähes ‘viatonta’, kunnes pahat eurooppalaiset tulivat pilaamaan kaiken;

– Muiden kansojen ja rotujen historialliset saavutukset = no niitä oli paljon vähemmän kuin eurooppalaisilla, mutta ollaan ihan hiljaa siitä ja syytetään valkoisia eurooppalaisia tai ympäristöä siitä tosiasiasta, eikä missään nimessä painoteta sitä että eurooppalaiset toivat muille kansoille omat saavutuksensa mukanaan edistäen myös muiden kehitystä ja hyvinvointia, sehän olisi rasismia!;

– EU ja valtioiden hävittäminen = hyvä ja ‘väistämätön’ asia;

– Rotujen ja kansojen intressit = kaikki muut rodut ja kansat ovat rodullisesti ja kulttuurillisesti olemassa ja niillä on omia intressejään, paitsi valkoisilla eurooppalaisilla joita ei ole tavallaan olemassa eikä heidän intresseistään saa puhua, koska se on [juutalaismediassa] määritetty tabuksi, ja jos tätä tabua rikkoo on rasisti tai natsi mikä on erittäin paha ja tuomittava asia;

– Suvaitsevaisuus = valkoisten eurooppalaisten tulee suvaita ja sietää kaikkea, muiden ei, eikä muiden tarvitse sietää tai suvaita valkoisia eurooppalaisia, paitsi tietenkin juutalaisia;

– Uskontojen suvaitsevaisuus = kristinuskon (valkoisten eurooppalaisten uskonnon) täytyy suvaita ja sietää itsensä kritisoimista ja halventamista, ja kristinuskon vanhoillisia ja epäsuvaitsevia sääntöjä ja tapoja täytyy muuttaa ‘nykyaikaisemmiksi’ antamalla mm. naisten ja homojen tulla papeiksi, kun taas muiden uskontojen kuten islamin ja juutalaisuuden ei missään nimessä tarvitse tehdä samoin (ottamalla nais- tai homoimaameja tai nais- ja homorabbeja riveihinsä);

– Ylpeys = kaikki vähemmistöt, suojellut ryhmät, ja kulttuurit sekä uskonnot saavat julkisesti tuntea ylpeyttä itsestään (hyvänä esimerkkinä homoparaatit) ja omasta historiastaan sekä uskoa jopa omaan paremmuuteensa, paitsi valkoiset kristityt eurooppalaiset, sillä sehän olisi taas sitä kauheaa rasismia ja natsismia;

– Yleistäminen = valkoiset eurooppalaiset eivät saa yleistää muita rotuja tai kulttuureja varsinkaan negatiivisessa mielessä (eikä missään nimessä juutalaisia!), koska se olisi haitallista ja typerähköä stereotypioiden kuvailua, valkoisen pitää siis aina tarkasti määritellä että hän puhuu vain joistain tai monista eri kulttuurien ja rotujen edustajista sillä yleistäminen on tuomittavaa (esim. eivät kaikki juutalaiset olleet rahanvaihtajia, tai eivät kaikki mustat mellakoineet 1960-luvulla USA:ssa) – ja kun taas afrikkalaiset yleistävät että “valkoiset orjuuttivat mustat” tai meksikolaiset yleistävät että “valkoiset varastivat heidän maansa kauan sitten” kukaan ei tunnu huomauttavan vihaisesti että “eiväthän ne kaikki valkoiset tehneet sitä!”;

– Vastuu orjuudesta = on OK syyttää valkoisia kollektiivisesti orjakaupasta ja pistää heidät vastuuseen siitä: “valkoiset orjuuttivat mustat”, eikä kukaan tule huomauttamaan että “eivät ne olleet kaikki valkoiset vaan enimmäkseen muutamat kymmenet belgialaiset, espanjalaiset ja portugalilaiset, eivätkä hekään tee kaikkia näitä maita vastuullisiksi siitä!”, ei ei... vaan
kaikki valkoiset ovat vastuussa. Kun joku tulee huomauttamaan että erittäin suureksi osaksi myös juutalaiset olivat mukana orjakaupassa (ehkä jopa 50% orjakauppiaista olisi ollut juutalaisia) silloin pitää huomauttaa heti perään että “eivät siis kaikki juutalaiset olleet sitä tekemässä”, tai sitten pitää vaieta samantien natsi- ja antisemitismisyytösten kaikuessa ja pyytää anteeksi että edes uskalsi ottaa asian esille;

– Toisen maailmansodan poliittisesti korrekti kuva = Hitler oli pahin mies ikinä ja (saksankieltä puhuvat valkoiset saksalaiset) natsit olivat pahimmat paholaiset ja ‘pahan voimat’ ikinä, kun taas länsiliittoutuneet olivat ‘hyvät voimat’ joiden raakuuksista, massamurhista ja siviilien pommituksista ei tule puhua liikaa, Stalin ja Neuvostoliitto... no ne olivat hieman pahoja myös mutta eivät niin pahoja kuin Hitler sillä perusteella että ne tappoivat paljon enemmän ihmisiä kuin natsit, eivät olleet pakkosiirtämässä juutalaisia ulos Euroopasta sodan aikana ja koska ne olivat ‘hyvien voimien’ puolella ‘pahoja voimia’ vastaan;

– Ja unohtamatta tietenkään sitä Holokaustia = joka oli pahin kansamurha ikinä (olettaen että se on täysin totta) – sillä perusteella että kaikkia maailman juutalaisia olisi alunperinkin ollut täysin mahdoton tappaa koska suurin osa heistä asui Saksan valtapiirin ulkopuolella koko sodan ajan (erittäin paljon myös USA:ssa), ja koska paljon vähemmän juutalaisia kuoli virallisen tarinan mukaan kuin kuoli kommunismin uhreja – joten nyt me kaikki valkoiset eurooppalaiset emme saa ikinä unohtaa ‘Sitä’ emmekä saa ikinä tutkia sitä tieteellisesti, vaan meidän pitää vain nyyhkytellä juutalaisparkoja, tuntea hieman syyllisyyttä ja tietenkin maksaa miljoonille juutalaisille holokaustiselviytyjille (jotka ihmeellisesti välttivät kaasukammiot), miljoonia ja miljoonia holokaustirahahyvityksiä siitä että emme tehneet tarpeeksi estääksemme ‘Sitä’... ja juutalaisten Holokausti-tarinan takia emme saa ikinä epäillä, kyseenalaistaa, emmekä varsinkaan kritisoida juutalaisia ja heidän suunnatonta vaikutusvaltaansa nykyään länsimaissa (jota käytetään
länsimaisen sivilisaation tuhoamiseen monikulttuurisuudella).

Tässä olen pyrkinyt myös osoittamaan, että monet nykyajan merkittävimmistä arvoista ja normeista ovat järjettömiä, keinotekoisesti luotuja ja vastoin eurooppalaisten intressejä (suorastaan eurooppalaisvastaisia, elleivät jopa sodassa eurooppalaisia vastaan). Luulen, että tein asian melko selväksi. Mediakontrollin merkityksestä ja sen tuottamista arvoista ja normeista myös tarkemmin ja akateemisemmin prof. MacDonaldin (1998/2002) kirjassa
The Culture of Critique (s. lvi-lxiii); internetissä Tri MacDonald Median JuutalaiskontrollistaOsa 2.; monikultturismiin ja valkoisten eurooppalaisten syrjimiseen liittyvästä törkeästä kaksinaismoraalista (idiotiasta) esim. filmillä A Conversation About Race (2009); tai Halla-ahon Kirjoituksia uppoavasta lännestä (2004-2009).

Johtopäätöksiä

Tällainen meininki siis suurin piirtein vallitsee länsimaissa ja niiden juutalaisomisteisessa mediassa, kaikkialla!

(Yllä mainitut esimerkit ovat suurpiirteisiä, provosoivia, sarkastisia ja niistä varmasti voisi väitellä vaikka miten, kuten lähes kaikesta muustakin, mutta uskoisin että suurin osa ihmisistä, jotka ovat tarkkailleet mediaa ja nykyisiä trendejä ovat kanssani suunnilleen samaa mieltä; ne jotka ovat eri mieltä voivat omasta puolestani mennä kaupungin kaduille kovaan ääneen koittamaan rikkoa yllä mainittuja tabuja ja arvoja ja katsoa mitä tapahtuu. Valaiseva esimerkki voisi olla vaikka reaktioiden vertaaminen NL:n armeijan univormuun pukeutumisen ja natsiunivormuun pukeutumisen välillä, laulamalla isänmaallisesti lippua liehuttaen kummankin maan kansallislauluja omilla kielillään.)

No näyttääkö tämä nyt siltä että eihän sillä mitään väliä ole jos juutalaiset hallitsevat mediaa?

No...? Jos mediaa hallitsisivat kiinalaiset, japanilaiset, afrikkalaiset, natsit, kommunistit, fasistit, feministit, eläinaktivistit, hipit, fundamentalistiset kristityt, muslimit, litteään maahan tai avaruusolentoihin uskovat, psykopaatit, eläimiinsekaantujat, homot tai pedofiilit; olisimme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että SILLÄ TODELLAKIN OLISI VÄLIÄ! (En pyri samaistamaan juutalaisia kaikkiin yllä mainittuihin äärimmäisiin esimerkkeihin, vaan pyrin tekemään selväksi että juutalaiset ovat myös erilaisia ja että sillä on todellakin väliä, kuten olisi väliä yllä mainittuilla ääriesimerkeillä; ainakin kristittyihin ja muslimeihin juutalaiset kuitenkin voi melko paljolti samaistaa.)

Aivan yhtä lailla sillä on erittäin paljon väliä jos mediaa hallitsevat juutalaiset. Juutalaisilla on oma agendansa ja omat arvonsa sekä oma näkemyksensä maailmasta, jonka he mediassaan esittävät (mm. siis juutalaisten intressit, monikulttuurisuus, antisemitismin historia ja erityisesti toisen maailmansodan versionsa sekä värillisiä syrjivä paha rasismi, kun taas valkoisia syrjivä rasismi vaikuttaa olevan aivan suvaittavaa ja oikeutettua). Nykyajan moraaliarvot ja normit ovat juutalaisten asettamia ja niitä toistellaan juutalaismediassa tauotta: juutalaisten tuottamissa, ohjaamissa ja kirjoittamissa televisiosarjoissa; elokuvissa; ja jopa ajankohtaisohjelmissa, dokumenteissa ja uutisissa. Tämän lisäksi, kuten tuli aiemmin todettua (
Hollywoodism), juutalaiset todistetusti ovat omistamallaan medialla muokanneet yhteiskuntien kulttuuria oman laisekseen, joista Yhdysvallat on paras ja huomattavin esimerkki ja USA:n kautta tämä ‘amerikkalaiskulttuuri’ [juutalaiskulttuuri] on myös kulkeutunut kaikkialle länsimaihin.

Se kuka hallitsee mediaa on vastuussa nykyisistä trendeistä ja moraaliarvoista sekä paljolti myös kulttuurista: Eli toisin sanoen, se kuka hallitsee mediaa on vastuussa ihmismassojen manipuloinnista ja käyttäytymisestä. Ja kuten sen jo Edward Bernayskin totesi kirjoituksen alussa, ihmismassojen hallitseminen propagandalla on täysin mahdollista (median avulla siis), ja että
ne jotka hallitsevat tätä näkymätöntä mekanismia ovat yhteiskunnan todellinen hallitseva voima.

Kuitenkin ehkä kaikkein tärkeimmin tulee median vaikutusvalta ilmi siinä kuristusotteessa, joka sillä on poliitikkoihin. Poliitikot ovat käytännössä paljolti riippuvaisia suosiostaan ja ihmisjoukkojen kannatuksesta, jonka johdosta poliitikot useimmiten pyrkivät miellyttämään ihmisjoukkoja ja jopa toisinaan noudattamaan niiden toiveitaan (mikäli tarpeeksi äänekkäitä ja suurilukuisia). Ja vaikka poliitikot pyrkivätkin usein ajamaan tiettyä politiikkaa, joka ei ole kansan suosiossa tai tukemaa, onnistuu tämä vain jos poliitikoista ja heidän politiikastaan esitetään riittävän positiivinen tai neutraali kuva. Jos sen sijaan valtamedia päättäisi alkaa tauotta mustamaalaamaan ja demonisoimaan tarpeeksi kovin tiettyjä poliitikkoja ja heidän politiikkaansa, olisi kyseisten poliitikkojen lopulta pakko erota painostuksesta jouduttuaan epäsuosioon, jota varmasti olisivat edesauttaneet monet muut poliitikot, jotka olisivat halunneet miellyttää mediaa (ja siten ihmisjoukkoja).

Toisin sanoen: Valtamediasta on tullut myös poliitikkojen valvoja, joka pitää poliitikkoja valtamedian tukemien ideologioiden, arvomaailman ja politiikan tukena; eli
yhteiskunnan näkymättömätön mekanismi hallitsee näin poliitikkoja, ja on siten tosiaan länsimaiden “todellinen hallitseva voima, jonka kuristusotteen USA:n presidentti Nixon halusi murtaa, kunnes Nixonin uudelleenvalintakampanja epäonnistui Watergate-skandaalin takia ja hän joutui ensimmäisenä USA:n presidenttinä eroamaan virastaan(!).

Päätettäköön tämä kirjoitus kuuluisan kirjailijan George Orwellin, kuuluisaan lainaukseen [kuuluisassa] romaanissaan
1984:

Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta. Joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä.


=======================================================================



* Rupert Murdoch. Palaan vielä tuohon kolmanteen lainaukseeni tekstin alussa Los Angeles Jewish Timesista, jossa sanottiin että Rupert Murdoch ei ole juutalainen. Asia on Murdochin kohdalla hieman epäselvä. Yleisesti juutalaislähteet eivät tunnista häntä juutalaiseksi, eikä hän myöskään omissa kirjoituksissaan tai elämänkerroissaan myönnä itseään juutalaiseksi. On kuitenkin myös lähteitä jotka kertovat Murdochin äidin Elisabeth Joy Greenin olleen juutalainen, mikä siis tekisi myös Rupert Murdochista juutalaisen. Esimerkiksi historioitsija David Irving on julkaissut tietoa eräältä mediataholta Murdochin juutalaisuudesta (‘Rupert Murdoch’s Jewish origins: a matter of controversy’), kuten on myös Christopher Bollyn (American Free Press, ‘Murdoch’s Deeply Hidden Jewish Roots – A Biography’). On siis hyvin mahdollista että myös Rupert Murdoch on juutalainen, vaikka sitä juutalaislähteet eivät julkisesti myönnäkkään. Lisäksi Murdoch on avoimesti sanonut:
Olen aina uskonut Israelin tulevaisuuteen ja kansainvälisen juutalaisen yhteisön tavoitteisiin.” (15 Minutes Magazine, ‘Rupert Murdoch Praises His PR Exec Howard Rubenstein’, 1.7.2001.) Ja kuten sen jo alussa mainittu mainittu Los Angeles Jewish Times totesi:
Rupert kuitenkin on yhtä Israel-ystävällinen kuin kuka tahansa juutalainen, luultavasti jopa enemmän.

Tämän lisäksi on tärkeää huomata, että Murdoch on nimittänyt juutalaisia lukuisiin tärkeimpiin ja vaikutusvaltaisiin asemiin, ja Murdoch on myös ollut paljon tärkeässä yhteistyössä juutalaisten kanssa koko uransa ajan. Tässä Murdochin tapauksessa siis hänen juutalaisuutensa ei ole ehdottoman tärkeää, koska hänen voisi sanoa olevan yhtä juutalainen kuin kuka tahansa juutalainen:
On myös joitain poikkeuksia tähän mediaomistuksen kaavaan, mutta jopa näissäkin tapauksissa etnisillä juutalaisilla on suuri liikeenjohdollinen rooli.[32] Esimerkiksi, Rupert Murdochin News Corporation omistaa Fox Television Networkin, 20th Century Fox Filmsin, Fox 2000, ja New York Postin. Peter Chernin kuitenkin on Fox Groupin puheenjohtaja ja pääjohtaja, joka sisältää kaikki News Corporationin elokuvien, television ja julkaisujen toimitukset Yhdysvalloissa. Murdoch on syvällisesti filosemiittinen ja syvällisesti sitoutunut Israeliin, ainakin osaksi johtuen siitä että hän uransa alussa kehitti läheisen ystävyyssuhteen Leonard Goldensonin kanssa, joka perusti American Broadcasting Companyn. (Goldenson oli suuri henkilö New Yorkin juutalaisessa eliitissä ja suorapuheinen Israelin tukija.) Murdochin julkaisutoiminta on ottanut vahvasti Israel-ystävällisen linjan, myös The Weekly Standard, korkein uuskonservatiivinen aikakauslehti, jota toimittaa William Kristol.
Murdochilla ... New York Postin julkaisijana ja päätoimittajana, oli suuri juutalainen kannattajajoukko, kuten myös vähemmässä määrin New York -aikakauslehdessä ja The Village Voicessa. Eikä ainoastaan Murdochia edeltänyt Postin lukijakunta ollut vahvasti juutalainen, vaan niin olivat myös Postin sen ajan mainostajat. Useimmat Murdochin lähimmistä ystävistä ja liikeneuvonantajista olivat rikkaita, vaikutusvaltaisia New Yorkin juutalaisia kiihkeästi aktiivisia Israelia tukevissa tavoitteissaan. Ja hän itse vielä säilytti vahvan itsenäisen sympatian Israelille, henkilökohtaisen samastuksen juutalaisvaltion kanssa joka juontui hänen Oxford päiviinsä asti. (Kiernan 1986, 261)
Murdoch myös kehitti läheisiä yhteyksiä useiden muiden arvovaltaisten juutalaishahmojen kanssa New Yorkin eliitissä, kuten asianajaja Howard Squadronin kanssa, joka oli American Jewish Congressin puheenjohtaja ja Council of Presidents of Major Jewish Organizations -järjestön johtaja, ja investointipankkiiri Stanley Schumanin kanssa.
(MacDonald 1998/2002, lv.)

Suuri osa yllä mainituista lainauksista, ja paljon lisää, löytyy osoitteesta: http://www.jewishtribalreview.org/ (enimmäkseen juutalaislähteitä, englanniksi)

Tarkemmat linkit:
http://www.jewishtribalreview.org/moguls.htm

Sekä myös prof. Kevin MacDonaldin kirjasta
The Culture of Critique, josta alkusanat internetissä:
http://www.csulb.edu/~kmacd/books-Preface.html

Juutalaisten mediakontrolliin liittyen löytyy tietoa myös seuraavista lähteistä:

Kuka hallitsee Amerikkaa: http://www.natvan.com/finnish/WRA/index.html Tri William Piercen tutkimus Who Rules America, joka on viimeksi päivitetty v. 2004 National Alliancen toimesta.

Jewwatch.com-sivuston kokoamia artikkeleita juutalaisten mediakontrollista (englanniksi):
http://www.jewwatch.com/jew-controlledpress-folder.html.

Kuvaelma suurimpien [juutalaisomisteisten] mediakonsernien omistuksista:
http://www.mediachannel.org/ownership/chart.shtml


T
ällä blogilla on juttua monien maiden medioiden juutalaisomistuksesta:
http://newsfromthewest.blogspot.com/

… myös esim. juutalaisten Kanadan median omistuksesta:
http://newsfromthewest.blogspot.com/2007/09/jewish-domination-of-canadian-media.html.

… sekä näköjään myös Skandinavian:
http://newsfromthewest.blogspot.com/2009/01/jewish-media-influence-in-scandinavia.html

… ja jopa Suomenkin mediasta:
http://newsfromthewest.blogspot.com/2009/01/jewish-media-influence-in-finland.html

Natallnews,
Jewish Control of the British Media:
http://www.natallnews.com/page.php?id=11
.










Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)