Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

tiistai 19. elokuuta 2008

David Irvingin Romahdus

Kuinka juutalaisten kontrolloima länsimainen media tuhosi historioitsijan

Juutalaisten mediakontrolliin liittyen täytyy mainita lyhyesti eräs nykyaikainen esimerkki tilanteesta, jossa juutalaisten hallitsema USA:n, ja muiden merkittävimpien länsimaiden massamedia, alkoi hyökkäämään maailmanlaajuisesti, ja hyvin järjestäytyneesti, erästä merkittävää henkilöä vastaan, joka uhkasi juutalaisten etuja: brittiläisen historioitsija David Irvingin tapaus.

On yleistietoa että David Irvingiä pidettiin ennen eräänä merkittävimmistä, ja pätevimmistä, historioitsijoista liittyen toiseen maailmansotaan. Irving oli kirjoittanut kymmeniä kirjoja (jo ennen v. 1977) toisesta maailmansodasta, hänet kutsuttiin usein tv-ohjelmiin asiantuntijana puhumaan toisesta maailmansodasta ja Irving oli myös paljastanut oikeiksi luullut Hitlerin päiväkirjat väärennöksiksi 1983, ja jopa hänen kunnianloukkausoikeudenkäynnissään (eräässä Irvingin myöhemmässä oikeudenkäynnissä) v. 2000 todettiin että “[Irvingin] tietämys toisesta maailmansodasta on vertaansa vailla”. Irving oli myös myydyin englanninkielinen historioitsija.

Irvingin ura kuitenkin alkoi mennä alamäkeen jo v. 1977, jolloin hän julkaisi kirjansa Hitler’s War, jossa Irving totesi, että ei ollut mitään todisteita siitä että Hitler edes tiesi Holokaustista (ei mitään primäärilähteitä todisteena), joten Irving päätteli kirjassaan, että Holokaustin toteuttivat n. 70 saksalaista upseeria Hitlerin tietämättä mitään. Tämän seurauksena Irving menetti useita julkaisijoita, ja hänen teesiään, sekä häntä itseään, paheksuttiin yleisesti.

Lopullisesti kuitenkin Irvingin ura romahti v. 1988 jälkeen. Irving oli tuona vuonna kutsuttu Kanadaan oikeuteen todistamaan asiantuntijana toisesta maailmansodasta, ns. toiseen Zündel oikeudenkäyntiin. Irving, ennen todistustaan, oli tavannut amerikkalaisen teloituslaitteiston ja kaasukammion asiantuntijan Fredrick Leuchterin, joka oli tutkimuksillaan vakuuttanut Irvingin että väitetyt kaasutukset Auschwitzissa ja Majdanekissa olivat mahdottomia (Leuchter mm. oli vienyt seinänäytteitä väitettyjen ‘kaasukammioiden’ seinistä laboratorioihin analysoitavaksi, joista oli ilmennyt että niissä ei ollut yhtään Zyklon B -jäämiä, osoittaen että kaasutuksia väitetyissä ‘kaasukammioissa’ ei voinut tapahtua). Irving tämän seurauksena muutti mielensä Holokaustista,eikä enää uskonut siihen, ja todisti oikeudessa olleensa aiemmin väärässä väitteissään, ja että Holokausti oli siis valhetta (ainakin Auschwitzin ja Majdanekin osalta). Irving myös piti lehdistötilaisuuden, jossa hän toisti sanansa, todeten että Holokausti oli huijausta.

Ernst Zündelin mukaan Irving – muutettuaan näkemyksensä Holokaustista – selitti Zündelille:
Olen nyt valmis todistamaan. Olen aina kuvitellut, kun en löytänyt mitään kunnon todisteita yhdistäen Hitlerin tähän päätökseen, että tässä [Holokaustissa] on jotain mikä häiritsee minua... Ja tässä on vastaus.
Irving onnitteli Zündelia Leuchterin tutkimuksen toteutuksesta ja myönsi aiemmin olleensa väärässä Holokaustista:
Se mitä olet tehnyt on neronleimaus. ... Teidän puolustustiiminne on tehnyt erittäin tärkeän palveluksen ihmiskunnalle. ... Kyllä, minua oli huijattu. Minua oli johdettu harhaan.
Zündelin kysyessä että miten tämä oli mahdollista, Irving selitti:
Kuule, minä olen vain mies. Niin kuin kaikki muutkin ihmiset, minä uskoin näitä katsomiani tv ohjelmia, ja erityisohjelmia ja sen sellaisia. Ne näyttivät niin vakuuttavilta kaasukammioineen ja muutenkin. Mutta nyt minä en enää usko. Tämä on perusta tietämykselle.
Irving luettuaan Leuchterin raportin perusteellisesti ja kuulusteltuaan Leuchteria tutkimuksistaan ja amerikkalaisista teloituskaasukammioista, todisti ja myöhemmin Irving toisti myös sanansa lehdistölle sanoen:
Olen tehnyt virheen arvioinnissani. Minua oli huijattu.
Myöhemmin puheessaan yleisölle Irving totesi vuoren varmana Holokaustin olevan huijausta:
Olen nyt varmempi kuin koskaan ennen, että tuossa episodissa [Holokaustissa] jokin löyhkää, varmempi kuin olin silloin kun pidin käsissäni dokumentteja Hitlerin päiväkirjoista. ... Kukaan ei enää koskaan tule vakuuttamaan minua siitä, että se mitä meille on kerrottu tapahtuneen Auschwitzissa, Treblinkassa ja Majdanekissa, todella tapahtui.

Liikaa ei tosiaan voi painottaa tuota toista korostamaani Irvingin lausetta. Otetaan se vielä oikein englanninkielellä tähän: But now, I no longer believe. Tässä se asianydin juuri on: Holokaustissa pohjimmiltaan on kyse uskosta.

Tämän kaiken seurauksena, juutalaisten kontrolloima länsimainen media hyvin järjestäytyneenä hyökkäsi Irvingiä vastaan herjaten häntä kaikkialla törkeästi (“holokaustin kiistäjä”, “valehtelija”, “uusnatsi!”, jne.). Irving oli uhannut juutalaisten etuja, uhkaamalla juutalaisten holokaustitarinaa, jossa juutalaisilla on erittäin paljon pelissä. Sittemmin Irvingin maine on täysin mustamaalattu, hän on saanut porttikiellon useisiin länsimaihin, hänet on viety oikeuteen useasti, häntä on sakotettu monesti, tuhottu rahallisesti, ja hänen uransa historioitsijana on käytännössä ohi ja hänet jopa vangittiin vankilaan lähes vuodeksi Itävallassa. Ja häneen viitataan nykyään useimmiten ‘kirjailijana’ ja ‘holokaustin kieltäjänä’.

Tämä tapaus on erinomainen osoitus juutalaisten vaikutusvallasta länsimaissa, siis erityisesti länsimaiden mediassa, sekä on mainio osoitus juutalaisten järjestäytyneisyydestä omien intressiensä puolesta. Tämä myös on se syy – jota juuri kukaan ei vaikuta ymmärtävän tai sanovan ääneen – jonka takia länsimaissa ei ole loputtomasti historioitsijoita, jotka julkisesti kyseenalaistavat (kaikkia tieteitä apunaan käyttäen) juutalaisten holokaustitarinoita. Historioitsijat eivät halua David Irvingin kohtaloa.

No mutta onhan Holokaustia paljolti tutkittu ja saahan sitä tutkia!” – juu varmasti, niin kauan kun sitä tutkii poliittisesti korrektein oletuksin ja rajoittein, sekä toitottamalla sitä samaa juutalaijärjestöjen yli 60 vuotta jauhamaa propagandaa:
Pahat natsit halusivat täysin omaa hulluuttaan tappaa kaikki hyvät juutalaiset; 6 miljoonaa kuoli; puolet natsien ‘kaasukammioissa’; ja lisäksi natsit ampuivat miljoonan; loput kuolivat jossain muualla natsien politiikan takia; oi voi juutalaisparat! (siis: ‘poloiset, viattomat, harmittomat, moitteettomat, ylevämieliset, lahjakkaat, viulua soittavat juutalaisparat’ jotka eivät ikinä ole kaikki vastuussa omista pahoista tekemisistään); pahat natsit! (siis: ‘brutaalit, paheelliset, sadistiset’, saksan kieltä puhuvat saksalaisnatsit, jotka tekevät KAIKISTA saksalaisista vastuullisia, jopa syntymättömistä saksalaisvauvoistakin joiden on täytynyt kantaa ‘syyllisyyden taakkaa’ muutamien kymmenien isovanhempiensa synneistä, maksaen ‘korvauksia’ niille miljoonilleholokaustiselviytyjille’ jotka kaikki jostain ihmeellisestä syystä onnistuivat välttämään ‘kaasukammiot’); ja vastaväittäjät vankilaan, hyi hyi ettäs kehtaatte!. Ja päinvastaiset pätevämmät todisteet täytyy siis jättää huomiotta, ja vain jatkaa saman yllä mainitun propagandan toitottamista, ties kuinka pitkään vielä... Tätä siis on historioitsijoiden sallittu “holokaustin tutkiminen”, länsimaissa, joissa juutalaiset kontrolloivat massamediaa – ellei halua David Irvingin kohtaloa. Kuten sen Irving totesi: “Se kirjoitetaan isolla H:lla: ‘Holokausti’”.

Sen sijaan, kommunistien toteuttamista massamurhista – joissa historioitsijoiden mukaan kuoli venäläisiä ja kiinalaisia monta kertaa enemmän kuin Holokaustissa juutalaisia (olettaen kaikkiin näihin virallisen tarinan), ja joissa juutalaiset olivat Venäjällä usein suurissa määrin mukana – ei toitoteta mediassa juuri ollenkaan, vaatien eurooppalaisia (ja monia juutalaiskommunisteja) tuntemaan syyllisyyttä, ja oppimaan synneistään sekä vastustamaan kommunismin kauheita aatteita ihmisryhmien ja eri rotujen ‘tasa-arvosta’, ja ‘samankaltaisuudesta’ (hyi hyi!), jotta ne kauheudet eivät tapahtuisi uudestaan. (Näin siis koska venäläiset ja kiinalaiset eivät omista länsimaiden massamediaa.)

Jotta ei jää yhtään mitään epäselväksi kenellekään, väännetään tämä rautalangasta: Historioitsija David Irving ei uhannut kristittyjen etuja, hän ei uhannut muslimien etuja, hän ei uhannut kiinalaisten eikä venäläisten etuja. David Irving uhkasi vakavasti juutalaisten etuja, minkä seurauksena juutalaisten kontrolloima länsimainen massamedia tuhosi hänet.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

* Koskien vielä Irvingiä: hän on näkemyksiään muuttanut useasti juutalaisten vaikutusvallan ja painostuksen alla, ja perunut aiempia puheitaan Holokaustista. Käsittääkseni hän nykyään ei usko Auschwitziin, mutta uskoo Aktion Reinhardiin (Belzec, Sobibor ja Treblinka; 1,5–2 miljoonaa väitettyä uhria), ja että natsit holokaustittivat juutalaisia edellä mainituilla leireillä Hitlerin tietämättä. Tosiasia on että Aktion Reinhardin “tuhoamisleireistä” on vielä vähemmän todisteita kuin on Auschwitzista, joten vaikuttaa siltä että Irving yrittää jotenkuten tasapainotella Holokaustiin uskovien ja epäuskovien revisionistien välillä; eräänlainen kompromissi. (Mielestäni hyvin hankala tilanne, joka vaikuttaa hankalalta puolustaa vakuuttavasti.) Tosin, Irvingin aiempien puheiden valossa vaikuttaisi melko todennäköiseltä ettei Irving vieläkään usko syvällä mielessään Holokaustiväitteiden todenperäisyyteen, edes Aktion Reinhardin leirien kohdalta. Mutta sitäpä on vaikea tietää varmuudella, kun on menty ottamaan sanoja takaisin...





Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)