Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

perjantai 28. elokuuta 2009

Holokaustirevisionismin Argumentit

Toisen maailmansodan aikaisia propagandavalheita

(Tekstiä muokattu viimeksi 6.4.2009 ja 15.9.2009 sekä 19.2.2010. Otsikko muutettu aiemmasta, “Holokaustirevisionismin väitteet”, lisätty kohdat XVII-XIX ja paljon muuta.)

“Ilmaisten Holokaustin avaindogmia, paljolti Hitlerin lopulliseen ratkaisuun liittyvästä kirjallisuudesta on arvotonta opiksi. Totisesti, holokaustitutkimusten kenttä on täynnä hölynpölyä, ellei silkkaa petosta. Erityisen paljastavaa on kulttuurimiljöö, joka kannustaa tätä holokaustikirjallisuutta. […]
Ottaen huomioon sen hölynpölyn, jota holokaustiteollisuus tehtailee päivittäin, on ihme että skeptikkoja on vain niin vähän. […]
“Jos kaikki ne olisivat tosiaan holokaustiselviytyjiä, jotka väittäisivät olevansa”, äidilläni oli tapana parahtaa, “kenet Hitler tappoi?”1Juutalainen professori Norman Finkelstein, holokaustiselviytyjän poika (The Holocaust Industry [2000], s. 55, 68, 81).

“Lähteet kaasukammioiden tutkimiselle ovat yhtaikaa harvinaisia ja epäluotettavia.” – Israelilainen professori Arno J. Mayer (Why Did the Heavens Not Darken? The “Final Solution” in History [1988], s. 362).

Alkusanat

On täysin laillista kyseenalaistaa ja kiistää Jumalaa, Jeesuksen jumalallisuutta ja hänen syntymäänsä Neitsyt Mariasta sekä kiistää heidän kaikkien olemassaoloa. On täysin laillista kyseenalaistaa ja kiistää kaikissa historian sodissa kuolleiden ihmisten lukumääriä tai jopa kiistää täysin historiallisia sotia. On erittäin laillista kyseenalaistaa luudalla lentäviä noitia, historiassa tapahtuneita rituaalimurhia, evoluutioteoriaa ja maailman pyöreyttä. On myös laillista kyseenalaistaa lukuisia kansanmurhia historiassa, kuten kaikkia kommunistien suorittamia joukkomurhia ja niiden kuolinlukuarvioita. On myös laillista kyseenalaistaa ensimmäisen maailmansodan aikana tehtyjä väitteitä siitä, että saksalaiset ristiinnaulitsivat kanadalaisista, silpoivat hoitajia, leikkelivät pikkuvauvojen käsiä, tekivät sotilaiden ruumiista saippuaa ja sotatarvikkeita ruumistehtaissa. Lisäksi on myös täysin laillista kyseenalaistaa ja kiistää väitteitä siitä, että ensimmäisen maailmansodan aikana olisi puukotettu ja kaasutettu 700,000 ihmistä kirkoissa (v. 1916) tai että irakilaisilla olisi ollut v. 1991 kaasukammioita ja Zyklon B -kaasua juutalaisten tappamiseen.

Sen sijaan, joissain valtioissa ei ole laillista epäillä tai kiistää tiettyjä toisen maailmansodan tapahtumia tai tiettyjä uhrilukuja. Ei ole laillista epäillä tai kiistää toiseen maailmansotaan liittyvää juutalaisten 5-6 miljoonana kuolinlukuarviota; ei ole laillista epäillä tai kiistää toisen maailmansodan aikaisia kaasutusväitteitä ihmisten kaasuttamisista kuoliaaksi kansallissosialistien oletetuissa teloituskaasukammioissa Puolan alueella (Saksan v. 1937 sisäisten rajojen alueella olevien keskitysleirien kaasutusväitteitä sen sijaan saa epäillä ja kiistää); ja on laitonta epäillä tai kiistää kansallissosialistien aietta/suunnitelmaa tappaa kaikki Euroopan juutalaiset (vaikka tästä ei ole sodanaikaisia dokumentteja todisteeksi, holokaustihistorioitsijoiden mukaan). Eli toisin sanoen toiseen maailmansotaan liittyvän juutalaisten Holokaustin kyseenalaistaminen on laitonta. (Ensimmäisen maailmansodan aikaisten juutalaisjulkaisujen väitteiden kyseenalaistaminen “kuuden miljoonan juutalaisen kuolemisesta Euroopassa” kuitenkin on laillista, josta lisää myöhemmin tässä tekstissä.)

Holokaustin kyseenalaistaminen on laitonta yli kymmenessä Euroopan maassa ja siitä voi saada 1-5 vuoden vankeustuomion, ja siitä suunnitellaan tehtävän laitonta koko Euroopassa, myös Suomessa
(Uutiskynnys.fi, 20.4.2007, ‘Viharikoksien ja joukkomurhien kieltämisen vastainen laki hyväksyttiin EU:ssa’).

Mitä holokaustirevisionismilla ja holokaustirevisionisteilla sitten on sanottavaa, joka on niin vaarallista tai pahaa, että siitä on täytynyt tehdä laitonta monissa paikoin ja josta suunnitellaan tehtävän laitonta koko Euroopassa? Mitä holokaustirevisionisteilla on sanottavaa, joka olisi niin vaarallista tai pahaa, että heitä on tuhottu rahallisesti, uhkailtu tappouhkauksilla, maineensa ja uransa pilattu, vangittu vankiloihin, pahoinpidelty, omaisuuttaan tuhopoltettu, yritetty murhata ja jopa onnistuttukin murhaamaan?
http://moranen.blogspot.com/2008/11/revisionistivainot.html

Tämä on perehdytysteksti holokaustirevisionismiin, ja tässä pyritään lyhyesti tuomaan esiin se mitä holokaustirevisionismi ja revisionistit suurin piirtein sanovat. Jos haluaa foorumeille mennä puhumaan holokaustista ja holokaustirevisionismista, niin tämä on melko hyvä teksti avata keskustelu. Hyperlinkit on tähän tekstiin laitettu myös tämän takia kokonaisuudessaan, jotta teksti olisi helppo kopioida mihin vain. Ja jos foorumeilla kirjoittelijat saavat kritiikkiä vastaansa väitteisiini niin, vastatkaa ihmeessä asiaan kuuluvilla linkeillä ja argumenteilla kohdasta
XVI) Kritiikkiä ja vastauksia kritiikkiin. (Painotukset ja alleviivaukset lainauksissa minun.)

Aluksi suosittelen kirjoitustani Ensimmäinen Holokausti:
http://moranen.blogspot.com/2007/11/ensimminen-holokausti.html

Ja tähän alkuun on myös hyvä katsoa juutalaisen David Colen v. 1992 silmät avaava video,
Truth Behind the Gates of Auschwitz, joka löytyy myös nimellä David Cole Interviews Dr. Franciszek Piper. Tällä videolla Cole näyttää videokuvaa Auschwitzin keskitysleiristä, kyselee oppailta kysymyksiä sekä tuo esiin paljon historiallisia tosiasioita sekä omia argumenttejaan.
http://www.youtube.com/watch?v=iXKHw0EZrqM&feature=PlayList&p=21A9F60DFE8594BE&index=0 ,
http://video.google.com/videoplay?docid=976870941610001004
(Kannattaa tosin lukea tarkemmin holokaustiväitteistä tästä tekstistä. Myöhemmin eräät juutalaiset hakkasivat David Colen ja juutalaisjärjestö JDL, Jewish Defence League, lähetti tappouhkauksia Colelle ja hänen perheelleen joten Cole julkisesti perui puheitaan.
http://www.vho.org/aaargh/engl/DCrecant.html
Cole tosin on myöntänyt jälkeenpäin epävirallisesti vielä pitävänsä suunnilleen videolla esittämänsä mielipiteet.
http://www.youtube.com/watch?v=PVjRq4mLIzk)

Vielä mainittakoon että ensimmäinen holokaustirevisionisti, joka alkoi epäillä holokaustitarinoita, erityisesti kaasutuksia, ja paljastaa monien muiden leirivankien valheellisia väitteitä, oli ranskalainen kommunisti ja vastarintataistelija
Paul Rassinier, joka oli maantiedon ja historian professori (josta lisää myöhemmin).

Ja heti alkuun vielä lyhyesti, se mitä holokaustirevisionismi suurin piirtein väittää ja ei väitä; millä perusteella, millä metodilla (mm. noudattaen tarkasti todisteiden arvoasteikkoa) ja sen keitä revisionistit ovat.
http://moranen.blogspot.com/2007/12/holokaustirevisionismi.html ,
http://vho.org/Intro/GB/Flyer.html

Lisäksi ns. tyypilliset ‘holokaustitodisteet’, jotka monilla asiaan perehtymättömillä on mielissään, kuten a) ruumiskasat tai b) Zyklon B purkit ja c) krematorioiden polttouunit leireillä, eivät todista mitään muuta kuin että:
a) sodan lopussa Saksassa oli suuri nälänhätä liittoutuneiden pommitettua Saksan huoltoyhteydet täysin hajalle jonka seurauksena ihmisiä kuoli paljon kaikkialla nälkään ja tauteihin sillä mitään ruumiinavausraportteja kaasutetuista ihmisistä ei ole;
ja b) Zyklon B oli kaikkien holokaustikirjailijoiden ja historioitsijoiden mukaan jo ensimmäisen maailmansodan aikaan yleinen hyönteisten tappokaasu jota käytettiin vaatteiden puhdistamiseen, esimerkiksi holokaustikirjailija Jean-Claude Pressacin mukaan 95-98% kaikesta Zyklon B:stä käytettiin toisen maailmansodan aikana vaatteiden desinfiointiin;
sekä c) krematorioiden polttouunit sodan aikana keskitysleireillä olivat normaali ja yleinen käytäntö hävittää leireillä nopeasti tautiepidemioihin kuolleet ruumiit: näin oli pakko tehdä jotta taudit ruumiista eivät olisi levinneet muihin leirin vankeihin ja toisen maailmansodan aikana kuoli puolin ja toisin erityisesti leireillä satoja tuhansia vankeja nimenomaan tautiepidemioihin varsinkin pilkkukuumeeseen, lisäksi monilla keskitys- ja työleireillä oli krematorioissa polttouunit, kuten Buchenwaldissa, Dachaussa ja Bergen-Belsenissä (joissa siis kaikkien mukaan myönnetysti EI tapettu ihmisiä kaasukammioissa ollenkaan nämä siis eivät olleet mitään väitettyjä ‘tuhoamisleirejä’), lisäksi monilla väitetyillä ‘tuhoamisleireillä’ ei ollut krematorioita ja polttouuneja ollenkaan, kuten Belzecissä, Treblinkassa ja Sobiborissa (joissa väitetysti tapettiin 1,5–2 miljoonaa ihmistä kaasukammioissa), eli siis krematorioiden polttouunien olemassaolo keskitysleireillä oli normaali asia, joka ei mitenkään todista mitään väitteitä massamurhista kaasukammioissa tosiksi .
http://moranen.blogspot.com/2007/12/holokaustirevisionismi.html ,
http://moranen.blogspot.com/2007/12/holokaustitodisteiden-mrittminen.html

Olennaisimmat asiat

Olennaisimmat holokaustirevisionismin väitteet tulevat hyvin esille seuraavissa kohdissa I – XVI, ja niihin liittyvissä linkeissä. Asiaan tosin voi myös perehtyä hyvin lukemalla kirjan
Lectures on the Holocaust (2005), joka on mielestäni paras kaiken kattava kirja holokaustirevisionismista. Hyvä kirja myös asiaan vasta perehtyville.
http://www.vho.org/GB/Books/loth/ ,
http://vho.org/dl/ENG/loth.pdf

I) Juutalaistahot väittivät jo ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN aikaan, sitä ennen ja juuri sen jälkeen että 6 miljoonaa juutalaista on kärsimässä ja kuolemassa Euroopassa”, tätä jopa kutsuttiin henkeä uhkaavaksi holokaustiksi”.

Ensimmäisen kerran 6 miljoonan luvun mainitsi rabbi Wise v. 1900; “
On 6,000,000 elävää, verta vuotavaa, kärsivää argumenttia sionismin hyväksi”. Lisäksi ensimmäinen henkilö, joka väitti että saksalaiset olivat tappaneet 6 miljoonaa juutalaista oli Ilja Ehrenburg, 22.12.1944, joka oli Neuvostoliiton sodan ajan kauhupropagandisti. Tämän väitteen Ehrenburg teki NL:n propagandajulkaisussa Soviet War News, ja tässä samassa julkaisussa myös tehtiin perättömiä väitteitä mm. suomalaisten ja romanialaisten tekemistä “massamurhista” toisen maailmansodan aikana. Eli näin 6 miljoonan juutalaisen kuolinluku toisen maailmansodan aikana lähti liikkeelle. Nämä tosiasiat saattavat väitteet 6 miljoonan juutalaisen holokaustiluvusta toisen maailmansodan aikana vähintään kyseenalaiseen valoon, ja pakottavat katsomaan noita 5–6 miljoonan juutalaisen kuolinlukuja skeptisesti, veden pitäviä todisteita vaatien.
http://moranen.blogspot.com/2007/11/ensimminen-holokausti.html ,
(sama linkki kuin mitä suosittelin aluksi)
http://www.vho.org/GB/Books/tfh/

II) Perättömiä kaasutusväitteitä

Muulloinkin kuin toisen maailmansodan aikana on tehty kaasutusväitteitä, esim. ensimmäisen maailmansodan aikana v. 1916 ja ensimmäisen Persianlahden sodan aikaan v. 1991. Nämä väitteet olivat siis valheita eikä nykyään näiden uskota tapahtuneen, jos kukaan edes uskoi niihin alun alkujaankaan silloin kun niitä alunperin väitettiin. Nämä perättömät kaasutusväitteet myös viittaavat siihen, että olisi hyvä saada myös kunnon todisteet kaasukammioista toisen maailmansodan aikana. Tuskin on mahdollista kaasuttaa 2,7–4 miljoonaa juutalaista jättämättä mitään todisteita...
http://moranen.blogspot.com/2007/12/paikkansapitmttmt-kaasutusvitteet.html

III) Nykyään on yleisesti myönnetty tosiasia, että juutalaisista ei ikinä tehty:

– saippuaa
– lampunvarjostimia
– satuloita
– hanskoja
– käsilaukkuja
– makkaraa

Myös yleisesti myönnetty tosiasia on, että juutalaisia ei tapettu:
– sähkölattioilla
– sähköliukuhihnoilla
– tyhjiökammioissa (täysin mahdotonta koska kammiot olisivat romahtaneet tyhjiössä päälleen)
– höyrykammioissa
– myöhäisvaikutteisella kaasulla kaasukammioissa (joista uhrit kaasutusten jälkeen kävelivät pois massahautojen reunalle kuolemaan)

Sekä on myös yleisesti myönnetty tosiasia että juutalaisia ei tapettu ikinä väitetyissä ‘kaasukammioissa’ Saksan v. 1937 rajojen sisäisillä alueilla (eli Saksan maaperällä) olevilla keskitysleireillä. Aluksi, heti sodan jälkeen, tehtiin väitteitä että juutalaisia olisi muka tapettu kaasukammioissa mm. seuraavilla leireillä:
– Dachaussa
– Buchenwaldissa
– Bergen-Belsenissä
http://moranen.blogspot.com/2008/01/esimerkkej-hulluista-holokaustivitteist.html

Nämä yllä mainitut väitteet olivat kaikki, epäsuoraan myönnetysti, vain kauhupropagandaa. Eli toisin sanoen, kaikki silminnäkijät jotka väittivät kyseisiä asioita olivat väärässä tai valehtelivat. Ei ole mitään sen parempaa todistusaineistoa ‘Zyklon B -kaasutushuoneista’ tai ‘moottoripakokaasuhuoneista’ Puolan alueella, kuin oli yllä mainituista. Ei ole olemassa mitään dokumentaarista tai materiaalista todistusaineistoa mistään teloituskaasukammioista ihmisten murhaamiseen. Väitetyistä kaasutuksista Zyklon B:llä ja dieselmoottoreiden pakokaasuilla ei ole mitään muuta todistusaineistoa kuin leirin entisten leirivankien väitteet ja kidutuksella saadut ‘tunnustukset’ (ks. kohta X). Jos uskotte Zyklon B -kaasutuksiin, miksi ette myös yllä mainittuun kauhupropagandaan? Yhtä hyvin voisitte. Lisäksi näiden todistajien joukossa on mitä hulluimpia väitteitä yllin kyllin, jotka pahasti horjuttavat holokaustitodistusten uskottavuutta (kohdassa X enemmän näistä hulluimmista väitteistä). On siis selvää jo näiden tosiasioiden perusteella, että Holokausti ei ole normaali historiallinen tapahtuma, vaan hyvin propagandistinen.
http://vho.org/GB/Books/dth/fndWeber.html

Näin ollen on siis perusteltu, että Holokausti on poikkeuksellinen (ja propagandistinen) tapahtuma historiassa, johon täytyy suhtautua hyvin skeptisesti ja jonka analysoimiseen täytyy soveltaa erittäin tiukkaa metodia ja todisteiden arvoasteikkoa silminnäkijätodisteista, dokumentaarisista sekä materiaalitodisteista. Tällä arvoasteikolla silminnäkijätodisteet ovat kaikkein epäluotettavimpia todisteita jotka voidaan kumota dokumentaarisilla todisteilla. Asiaan kuuluvat materiaalitodisteet sen sijaan ovat kaikkein pätevimpiä todisteita joita ei voi kumota silminnäkijätodisteilla tai dokumenteilla. Dokumentaariset todisteet ovat näiden välissä, ja niillä voi kumota silminnäkijöiden väitteet, mutta ei materiaalitodisteita. Kaikkein pätevimmät todisteet, ovat siis materiaalitodisteet joilla sekä silminnäkijätodisteet, että dokumentit voidaan kumota, eikä materiaalitodisteita voi kumota edellä mainituilla (ainoastaan toisilla ja oikeammilla materiaalitodisteilla). Kuten jo osoitettu, Holokausti ei ole normaali historiallinen tapahtuma vaan erittäin propagandistinen, minkä takia se pitää analysoida näin tiukoin kriteerein.
http://moranen.blogspot.com/2007/12/holokaustirevisionismi.html

Näitä edellä mainittuja valheellisia kaasutusväitteitä alkoi mm. ensimmäisten joukossa paljastaa kommunistinen keskitysleirivanki Paul Rassinier:

Kirjan The Holocaust Story and The Lies of Ulysses tekijä ranskalainen Paul Rassinier (k. 1967) oli natsien vastustaja, pasifisti, sosialisti ja juutalaisia puolustava historioitsija ja maantieteen opettaja. Hän oli internoituna Buchenwaldin keskitysleirissä ja sen sivuleirissä Dorassa lokakuusta 1943 lähtien sodan loppuun. Keskitysleiriin hän joutui vastarintatoimintansa vuoksi.
Kun Rassinier sodan jälkeen kuljetettiin Saksasta Ranskaan, hän oli fyysisesti niin heikko, että hänet täytyi kotiuttaa paareilla. Sodan jälkeen hän ei totuuden rakastajana voinut sietää keskitysleireistä kerrottuja valheita, esim. väitteitä myrkkykaasulla tappamisista, ja siksi hän alkoi tutkia asiaa. Tutkimustensa tuloksen hän tiivistää näin:
“Holokaustiväite on historiallinen valhe, kaikkien aikojen traagisin ja kauhein huijaus”. Keskitysleirissä ollessaan hän ei koskaan nähnyt mitään ‘kaasukammioita’, ja myöhemmin hän tutkimustensa perusteella tuli vakuuttuneeksi siitä, ettei missään muussakaan keskitysleirissä ollut kaasukammioita.
Ensin Rassinier kirjoitti pienen kirjasen, jossa hän torjui kaasukammiovalheen. Tällöin holokaustitahot alkoivat vainota häntä, koska hän uskalsi(!) vastustaa heidän väitteitään. Hän julkaisi sitten uuden kirjan ja sitten vielä yhden. Lopulta hänen vastustajansa myönsivät v. 1960, ettei Saksan maaperällä olleissa leireissä ollut kaasukammioita (he sanoivat, että niitä oli vain Puolan maaperällä olleissa leireissä). Mutta jos kaikki todistukset ja tunnustukset Saksan maaperällä olevien ‘kaasukammioiden’ suhteen olivat vääriä ja ‘kaasukammiorakennukset’ muuta kuin väitettiin, mikä sitten osoitti Puolan maaperällä olevat ‘kaasukammiot’ todellisiksi? Hän jatkoi tutkimus- ja julkaisutyötään ja jopa tarjoutui puolustuksen todistajaksi joissakin sotarikosoikeudenkäynneissä. Elämänsä loppupuolella Rassinier kirjoitti kaksi kirjoitusta, joissa hän tuomitsi Auschwitz-oikeudenkäynnin ja Jerusalemissa pidetyn Eichmann-oikeudenkäynnin.
IHR:n (The Institute for Historical Review) johtaja Mark Weber kertoo Rassinierista, että tämä on holokaustirevisionismin veteraani (revisionismi tarkoittaa ‘tarkistamista’; holokaustirevisionismi pyrkii siis oikaisemaan ‘holokaustia’ koskevaa historiankirjoitusta totuudenmukaiseksi).
“On vaikea kuvitella kellään olevan suurempaa moraalista auktoriteettia haastaa holokaustiteoria”, sanoo Weber. “Muut ovat rakentaneet Rassinierin laskemalle perustalle” (Christian News Encyclopedia, s. 2909).
Wilhelm Stäglich kertoo Rassinierista, että omista kokemuksistaan huolimatta tämä historioitsijana hylkäsi sodanjälkeisen ajan keskitysleirikirjallisuuden
“pidäkkeettömän liioittelun”. Rassinier mm. kertoi entisestä keskitysleiritoveristaan pappi Renardista. Renard oli kirjoittanut Buchenwald-kertomuksessaan: “Näin tuhansien ja taas tuhansien menevän suihkuihin, joissa virtasi veden sijasta kaasu”. Kun Rassinier sitten alkuvuodesta 1947 kertoi tälle, ettei Buchenwaldissa ensinkään ollut kaasukammioita, kuten jokaisen tämän leirin internoidun on täytynyt tietää, Renard vastasi: “Aivan, mutta tämä on kuvaannollista puhetta, ja koska näitä asioita tapahtui jossakin, ei asialla ole väliä”. Stäglich toteaa: “Jos tämä pappismies, jolle totuudenrakkauden olisi tullut olla mitä arvokkain asia, häpeämättömästi kohteli totuutta tuollaisella kevytmielisyydellä ja uskoi, että hän saattoi esittää sellaista, minkä tiesi valheeksi, ‘kuvaannollisena puheena’ vain siksi, että se vastasi senaikaisia huhuja, niin mitä on ajateltava muista ‘kaasutusten’ todistajista, joista useimmat eivät yltäneet papin tasolle älykkyyden tai moraalisten edellytysten suhteen?”
http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/holokausti-on-huijaus-i.html

IV) 6 miljoonaa juutalaista ei kuollut, eikä välttämättä edes puutu kirjoilta

Holokaustikirjailijoiden, kuten Wolfgang Benzin (Dimension des Völkermords), 5–6 miljoonan luvut on saatu käyttämällä Saksan ja Neuvostoliiton epäluotettavaa väestölaskentadataa (esim. Saksan data arvioi juutalaisten väestömäärät monin kertaisesti suuremmiksi Euroopan maissa kuin mitä ne todellisuudessa olivat); ja jättämällä huomiotta juutalaisten muutot maasta toiseen ja Euroopasta pois ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi muista syistä kuolleita juutalaisia Neuvostoliiton alueilla NL:n politiikan seurauksena on laskettu ‘holokaustiuhreiksi’. Holokaustikirjailijoiden metodi 6 miljoonan juutalaisen ‘holokaustiuhrin’ saavuttamiseksi on seuraava: Kaikki juutalaiset jotka eivät ole samassa paikassa sodan jälkeen kuin missä he olivat ennen sotaa, lasketaan holokaustiuhreiksi.

Eli kun otetaan huomioon tietyt lähteet koskien juutalaisten maastamuuttoa, juutalaisuhreja NL:ssa sekä eräitä muita oleellisia lähteitä (monet juutalaislähteitä, tai muita luotettavia lähteitä, ks. linkit alla), huomataan esimerkiksi, että holokaustitaho Wolfgang Benzin [ja muiden samaan kirjaan
Dimension des Völkermords kirjoittaneiden tahojen] luvut muuttuvat paljon pienemmiksi. Kun otetaan alla mainitut lähteet huomioon, havaitaan että Benz oli laskenut 700,000 Puolasta ennen sotaa muuttanutta juutalaista holokaustiuhreiksi. Lisäksi 0,5–1 miljoonaa Neuvostoliitossa kuollutta juutalaista NL:n politiikan seurauksena oli laskettu ‘holokaustiuhreiksi’ (ainakin 0,5 milj.). Sekä 1,5 miljoonaa rekisteröimättömästi NL:ssa hengissä olevaa juutalaista oli laskettu holokaustiuhreiksi. Ja sitten vielä n. 1 miljoona sodan jälkeen Euroopasta rekisteröimättömästi muuttanutta juutalaista oli kirjattu ‘holokaustiuhreiksi’. Benz oli näiden lisäksi laskenut monen paikan juutalaiset kahteen kertaan, n. puoli miljoonaa yhteensä. Eli nämä lähteet huomioon ottaen, pitäisi Benzin luvuista vähentää ainakin 4 miljoonaa pois, ja näin jäisi enää n. 1,3–2 miljoonaa holokaustiuhria. On siis todettava että väestönlaskuluvut eivät todista 6 miljoonan juutalaisen kuolleen, tai edes välttämättä puuttuvan.
http://moranen.blogspot.com/2007/12/kuoliko-6-miljoonaa-tosiaan.html ,
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndstats.html ,
http://www.historiography-project.org/misc/graf_jewishlosses.html ,
http://vho.org/D/da/ (saks. Kielinen.)

V) Auschwitzissa väitettyjä ihmisten kaasutuksia Zyklon B:llä ei voinut tapahtua

Ei ollut väitettyjä Zyklon B -sisäänheittoaukkoja Krematorioiden II ja III katoissa, joista Zyklon B -granuulat olisi heitetty sisään, joissa väitetysti suurin osa ‘ihmiskaasutuksista’ tapahtui (“No holes, no Holocaust’”); Auschwitzin väitettyjen ‘kaasukammioiden’ seinät on analysoitu laboratorioissa ottamalla seinistä näytteitä, eikä ole ferrosyanidijäämiä (= Zyklon B -jäämiä) Zyklon B:n käytöstä väitettyjen ‘kaasukammioiden’ raunioissa (ainoastaan 0–7 mg/kg, eli merkityksettömän pieniä jämiä, eli ei yhtään), kuten olisi ehdottomasti pitänyt olla Zyklon B:n toistuvasta käytöstä ja kuten vieläkin on Auschwitzin, Majdanekin ja Stutthofin leirien desinfiointikaasukammioiden seinissä (1,000–13,500 mg/kg eli erittäin paljon, noin 1,000 kertaa enemmän kuin väitetyissä ‘teloituskaasukammioissa’; tämän on myös Auschwitz-museon järjestämä Krakovan oikeustieteellisen instituutin v. 1990 tutkimus varmistanut, josta myöhemmin lisää); eikä ole mitään dokumentaarista todistusaineistoa väitetyistä teloituskaasukammioista.
http://www.vho.org/GB/c/CM/noholes.html ,
http://www.vho.org/GB/Journals/JHR/11/2/IHR207-216.html

Tämän ovat osoittaneet tutkimuksillaan mm. teloituslaitteiston ja kaasukammion asiantuntija Frederick Leuchter, v. 1988 (
Leuchter Report), ja myöhemmin perusteellisemmin kemisti Germar Rudolf, 1991 (The Rudolf Report). Kumpikin tutki perusteellisesti väitettyjen kaasukammioiden dokumentit ja rauniot, antoi asiantuntijamielipiteensä perustuen tieteellisiin tosiasioihin ja kumpikin otti raunioista kymmeniä näytteitä vieden ne laboratorioihin analysoitaviksi (Auschwitzin museon v. 1990 teettämä samankaltainen laboratoriotutkimus varmisti nämä tulokset oikeiksi). Leuchterin, v. 1988 raportissa oli jonkin verran puutteita ja pieniä virheitä koska hänellä oli vain pari viikkoa aikaa laatia raporttinsa, mutta puutteet ja virheet on korjattu v. 2005 päivitettyyn versioon, (Leuchter Reports Critical Edition). Leuchterin johtopäätökset siitä että kaasutuksia ei voinut tapahtua pysyvät siis ennallaan. Rudolfin raporttia on päivitetty monta kertaa sen ilmestymisen jälkeen 1993, ja sitä on laajennettu käsittämään useampia tieteellisiä aloja kuin vain kemian kysymyksiä (viimeksi päivitetty versio v. 2003). Kritiikki ja vastaukset kritiikkiin on käsitelty kohdassa XVI.
http://moranen.blogspot.com/2008/08/auschwitzin-kaasukammioiden-teknisi-ja_07.html ,
http://vho.org/GB/Books/tlr/ ,
http://vho.org/GB/Books/trr/

Mikäli väitetyt kaasutukset olisivat tapahtuneet, olisi Zyklon B -jäämiä täytynyt olla suunnilleen yhtä paljon sekä desinfiointikaasukammioissa että väitetyissä ‘teloituskaasukammioissa’, erityisesti Krematorioiden II ja III väitetyissä maanalaisissa ‘kaasukammioiden’, koska:
1) Vaikka Zyklon B -kaasu vaikuttaa ihmisiin tehokkaammin kuin hyönteisiin, olisi kaasua täytynyt silti käyttää väitetyissä teloituskaasukammioissa’ vähintään yhtä paljon (ellei jopa enemmän), sillä huoneet olivat kylmiä (enintään +15C) kylmänkosteilla seinillään, huoneiden luonnollinen kosteus oli suuri ja väitetty 1000 ihmisen alaston joukko olisi lisännyt huoneen kosteutta vielä erittäin paljon suuremmaksi. Tässä erittäin kosteassa ilmassa Zyklon B -kaasugranuuloiden kaasuuntuminen olisi “hidastunut vakavasti”, eli näissä oloissa erittäin paljon;
2) Krematorioiden II ja III kellarien kylmänkostea seinämateriaali sekä tuore laasti olisivat itse asiassa imeneet itseensä noin kymmenen kertaa enemmän Zyklon B -kaasua, kuin kuivat maanpäälliset desinfiointikaasukammiot (The Rudolf Report, 6.);
3) Edellisiin oloihin liittyen, vaikka ihmisruumiiden lämpö olisi hieman kaasuuntumista nopeuttanut, olisi ihmisten kaasuttaminen silti vaatinut törkeän yliannostuksen kaasua (arviolta noin 20 kg), suuresta kosteudesta johtuen, ja koska väitetyt kaasutusajat, olivat silminnäkijöiden mukaan vain muutamia minuutteja, 5-15 min., tai joidenkin harvojen maksimissaan 30 minuuttia joiden saavuttaminen olisi ollut mahdollista näissä oloissa ainoastaan törkeällä kaasun yliannostuksella. Normaaleissa olosuhteissa (normaalilla ilmankosteudella), granuuloiden täysi kaasuuntuminen olisi kestänyt +15C:ssa noin 2 tuntia, jolloin ensimmäisessä 5 minuutissa kaasusta olisi ehtinyt vapautua noin 10% (30 minuutissa 50%). (The Rudolf Report, 7.) Kun tähän lisätään suuri ilmankosteus, olisi se todennäköisesti ollut hitaampaa, vaikka ihmisruumiiden lämpö olisi sitä hieman kiihdyttänyt vastapainoksi;
4) Lisäksi, koska väitetysti ihmisten kaasutuksia tapahtui useita satoja (n. 400) ja välillä vielä useamman kerran päivässä, olisi aivan varmaa, että 3-4 tunnin mahdollisella kaasutusajalla Zyklon B -jäämiä tulisi olla vähintään yhtä paljon. Ja vaikka oletettaisiin kaasutusajan olleen vain 30-45 min. väitetyillä “Zyklon B -kolumneilla” (joihin kaasu olisi laskettu ja joilla kaasu mukamas olisi sitten saatu liikutettua kesken kaasutuksen pois, heittämällä siitä n. 90% hukkaan[!] tai jotenkin ihmeellisesti säilömällä se ja käyttämällä se uudelleen myöhemmin[?!]), olisi myös hyvin todennäköistä n. 400 väitetyn kaasutuksen jälkeen löytää hyvin huomattavia Zyklon B -jäämiä, ellei jopa lähes yhtä paljon tai suunnilleen yhtä paljon. Tämä olisi erittäin hyvin perusteltu arvio, koska ainoastaan yksi pitkäaikainen kaasutus aiheutti v. 1977 preussin sinisten Zyklon B -jäämien muodostumisen Saksassa, Zyklon B:n käytöstä johtuen, jossa oli hyvin samankaltainen seinämateriaali ja tuore laasti (Dissecting the Holocaust, s. 557-563). Tämä 30-45 min. kaasutusaika ei olisi kuitenkaan ollut mitenkään mahdollinen, koska raunioiden fyysisten todisteiden mukaan ei koskaan voinut olla väitettyjä “Zyklon B -kolumneja” kiinnitettynä kattoon (The Rudolf Report, 5.4.1.2.8.; http://moranen.blogspot.com/2007/12/auschwitz-kaasutuksia-ei-tapahtunut.html). Tästä johtuen olisi mahdollinen kaasutusaika ollut kyseisen huoneen tuuletusjärjestelmällä 3-4 tuntia, jonka jonka seurauksena olisi tieteellisellä varmuudella kertynyt seiniin vähintään yhtä paljon Zyklon B -jäämiä.

Toisin sanoen: Kemian- ja insinööritieteiden mukaan väitettyjä kaasutuksia Auschwitzissa ei voinut tapahtua.

Lisäksi, dokumentaarisen todistusaineiston mukaan (pohjapiirrokset) – liittyen väitettyihin kaasukammioihin – väitetyt kaasukammiot oli varustettu ulospäin aukeavilla tupla-puuovilla, eli nuo ovet eivät olisi kyenneet pitämään panikoivia uhreja, koska ne eivät olleet vahvoja metalliovia, jotka olisivat olleet minimi vaatimus. Lisäksi Krematorioiden II ja III väitetyissä ‘kaasukammioissa’ ei ollut tehokkaita tuuletusjärjestelmiä – kuten oli vaatteiden desinfiointikaasukammioissa – vaan ne oli varustettu vain hyvin heikoilla ruumishuoneiden tuuletusjärjestelmillä; sen sijaan vaatteiden desinfiointikaasukammiot oli varustettu seitsemän kertaa tehokkaammilla tuuletusjärjestelmillä (jopa ns. ‘riisuuntumishuoneissa’ [Kremojen II ja III ruumishuoneissa 2] oli tehokkaammat tuuletusjärjestelmät!). Kaiken kukkuraksi dokumentaation mukaan Krematorioiden IV ja V väitetyissä ‘kaasukammioissa’ ei ollut tuuletusjärjestelmiä ollenkaan! Ilmeisesti Krematoriot IV ja V tuuletettiin kaasusta avaamalla ovet ja ikkunat...? Pitäisi olla sanomattakin selvää, että jos saksalaiset olisivat halunneet tehdä edellä mainituista ruumishuoneista [väitetyistä ‘kaasukammioista’] ihmisten murhaamiseen käytettyjä kaasukammioita, olisi niistä aivan varmasti tehty desinfiointikaasukammioiden kaltaiset kaasuntiiviit huoneet jotka olisi varustettu vähintään yhtä tehokkailla tuuletusjärjestelmillä ja vahvoilla metalliovilla. Koska näin ei tapahtunut dokumentaation mukaan, eivät Krematoriot IV ja V voineet mitenkään toimia väitettyinä ‘kaasukammioina’ (kuten eivät Krematoriot II ja III:kaan). Jo nämä tosiasiat kutakuinkin osoittavat, että Auschwitzin väitetyt ‘kaasukammiot’ eivät todellakaan voineet olla mitään ihmisten kaasuttamishuoneita. Sodan ajan dokumenttien mukaan nämä väitetyt kaasukammiot olivat itse asiassa vain ruumishuoneita, joihin dokumenteissa viitattiin ruumishuoneina (saks. Leichenkeller), joita käytettiin tautiepidemioihin kuolleiden ruumiiden säilyttämiseen, jotta taudit leirissä eivät näistä ruumiista leviäisi muualle leirin vankeihin).
http://moranen.blogspot.com/2007/12/auschwitz-kaasutuksia-ei-tapahtunut.html ,
http://tworca.org/kaasukammiot_kemia/auschwitzin_kemiaa.htm

Auschwitz-museon teettämä v. 1990 tutkimus, Krakovan oikeustieteellisen instituutin toimin, myös vahvisti sen tosiasian, että Auschwitzin väitettyjen kaasukammioiden seinistä ei löydy huomattavia määriä ferrosyanidijäämiä Zyklon B käytöstä, kun taas vaatteiden puhdistamiseen käytettyjen desinfiointikaasukammioiden seinistä löytyy n. 1000 kertaa enemmän, eli erittäin paljon. Tämä on siis tieteellinen tosiasia, josta ei ole epäilystä. (Kohdassa XVI käsiteltynä Krakovan instituutin v. 1994 tutkimus, joka ei todellakaan todistanut Zyklon B -jäämiä, eikä kaasutusväitteitä.)
Kemiantieteellisesti on siis todistettu, että väitettyjä kaasutuksia Auschwitzissa ei voinut tapahtua.
http://www.vho.org/GB/Journals/JHR/11/2/IHR207-216.html

Eikä siellä siis tapettu väitettyä 1–9 miljoonaa ihmistä (nykyään holokaustikirjailijat pitäytyvät tuossa n. 1 miljoonan luvussa). Arvioiden heilahtelu myös horjuttaa Auschwitzin 1 miljoonan kuolinlukuarviota, ja se myös osoittaa ‘holokaustitodisteiden’ ja lähteiden epäluotettavuuden.
http://www.vho.org/tr/2003/1/Faurisson17-23.html

Auschwitzin Krematorioiden polttouuneilla ei olisi voitu polttaa läheskään yhtä paljon ruumiita kuin on väitetty. Todellisuudessa Auschwitzissa voitiin uuneilla polttaa tuhkaksi ehkä n. 162,000 ruumista maksimissaan. Tämä luku perustuu siihen tosiasiaan että polttouunien tiilten elinikä ei ole rajaton, vaan ne kuluvat pikkuhiljaa loppuun toistuvasta käytöstä. Keskimäärin näiden polttouunien tiilet kuluivat n. 2,000 polton jälkeen loppuun, joka on vielä viime vuosikymmeninäkin ollut keskimääräinen maksimi, jonka jälkeen ne olisi ollut pakko purkaa uuneista pois ja vaihtaa uusiin, muuten kuumuus uuneista olisi karannut pois eikä uuneja enää olisi voinut käyttää. Tästä kertoi tarkemmin mm. modernin krematoinnin asiantuntija Ivan Lagacé, Kanadan Bow Valley Crematoriumin päällikkö ja operaattori, v. 1988 oikeudenkäynnissä Kanadassa, Torontossa, todistaen asiantuntijana krematoinnista.
http://www.youtube.com/watch?v=dDUYVO1cIC0

Ivan Lagacé totesi valallisessa todistuksessaan Kanadassa 1988 mm. että holokaustikirjailijoiden kuten Raul Hilbergin ja Gerald Reitlingerin esittämien n. 4,400–6,000 päivittäisten ruumiiden polttolukujen Auschwitzissa olivat mahdottomia. Lagacén mukaan eräiden entisten vankien esittämät väitteet 10,000–24,000 suuruisista ruumiiden päivittäisistä polttomääristä uuneissa olivat naurettavia ja täysin mahdottomia. Lagacén arvioiden mukaan Auschwitz-Birkenaun uuneilla olisi päivittäin voinut polttaa vain 184 ruumista.
http://www.ihr.org/books/kulaszka/26lagace.html

Lagacén luvut perustuivat kuitenkin vain hänen omiin arvioihinsa, perustuen hänen kokemuksiinsa Kanadan moderneista polttouuneista, eivät sen syvällisempiin tutkimuksiin Auschwitz-Birkenaun tai muiden leirien uuneista, joten hänen arvionsa olivat hieman epätarkat. Tästä on olemassa kuitenkin paljon tarkemmat tutkimukset. Carlo Mattognon ja insinööri Franco Deanan perusteellisten tutkimusten mukaan – perustuen polttouuneja sodan aikana rakentaneen Topf & Söhne -firman dokumentteihin – näillä Auschwitzin ja Auschwitz-Birkenaun uuneilla olisi teoreettisesti voinut päivittäin polttaa maksimissaan noin 1,040 normaalikokoista ruumista päivässä olettaen että uuneja olisi käytetty 20 tuntia päivässä. Tämä olisi siis tarkoittanut yhden ruumiin polttamista kerrallaan yhdessä uunin muhvissa. Tämä teoreettinen arvio on kuitenkin liian suuri koska siihen ei ole otettu huomioon väistämättömiä konevikoja. Todellinen päivittäinen kapasiteetti onkin tämän takia siis vain n. 60% tästä teoreettisesta arviosta, eli 624 ruumista päivässä, noin 12 tunnin päivittäisellä käytöllä.
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndcrema.html#ftnref161

Ja kuten Mattogno ja Deana osoittavat, näiden uunien tiiliverhoudet olisivat maksimissaan kestäneet n. 3,000 polttoa. Eli koska Auschwitz-Birkenaun leirissä oli 46 uunia, olisi niillä voitu kaiken kaikkiaan polttaa maksimissaan n. 138,000 ruumista (46 x 3,000). Lisäksi Auschwitzin pääleirillä olleilla uuneilla olisi voitu maksimissaan polttaa n. 24,000 ruumista. Yhteensä siis, 138,000 + 24,000 = 162,000, koska tiiliverhouksia ei millään perusteella uusittu.
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndcrema.html#ftnref182

Tätä määrää myös tukee suurin piirtein se määrä koksia polttouunien käyttöön, joka kuljetettiin Auschwitziin (tämä on dokumentoitu v. 1942 helmikuusta v. 1943 lokakuuhun asti), joka oli n. 1032.5 tonnia. Tällä määrällä olisi pystynyt tuhkaamaan 51,625 ruumista 21 kuukauden ajanjaksolla (20 kg per ruumis). Auschwitzin leirin polttouuneja käytettiin todellisuudessa vain tautiepidemioihin kuolleiden ruumiiden hävittämiseen (kuten myös kaikkien muidenkin keskitysleirien uuneja). (
Lectures on the Holocaust, s. 222-224; http://vho.org/dl/ENG/loth.pdf)

Eikä Auschwitzissa olisi voitu myöskään polttaa mitään väitettyjä satoja tuhansia ruumiita syvissä polttokuopissa, koska pohjavesi oli liian korkealla (noin 0.3–1.2 metriä maanpinnan alla).
www.vho.org/VffG/2002/4/Mattogno421-424.html ,
http://www.vho.org/tr/2003/1/GaertnerRademacher3-12.html

Auschwitz ja Auschwitz-Birkenau olivat vain keskitys- ja työleirejä, joissa pidettiin sodan aikana sotavankeja, valtion poliittisia vihollisia ja heitä käytettiin työvoimana sotateollisuudelle. Eräiden arvioiden mukaan sodan aikana Auschwitzissa kuoli 60,421 juutalaista, näistä epidemioihin (varsinkin pilkkukuume-epidemioihin) 58,240. Kaiken kaikkiaan leirissä kuoli 109,233 internoitua, näistä 103,447 epidemioihin. Tähän jos lisätään vielä arviolta joitain kymmeniä tuhansia kuolemia, kaiken kaikkiaan Auschwitzissa kuoli ehkä n. 130,000–170,000 ihmistä sodan aikana tautiepidemioihin ja nälänhätään. Tämä määrä vastaa suunnilleen tuota edellä mainittua määrää joka polttouuneilla olisi voitu maksimissaan polttaa.
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/auschwitzissa-kuoli-60-421-juutalaista.html ,
http://www.historiography-project.org/misc/deathbooks.html

Lisäksi
Auschwitz-Birkenaussa oli kauttakulkuleiri josta satoja tuhansia juutalaisia siirrettiin rekisteröimättömästi muille keskitysleireille, pakkotöihin tehtaisiin sotateollisuudelle ja Itä-Eurooppaan Neuvostoliitolta vallatuille alueille. Auschwitz ei todellakaan ollut mikään väitetty “tuhoamisleiri”. Ainoat oikeat kaasukammiot jotka siellä olivat, olivat desinfiointikaasukammioita vaatteiden puhdistamiseen, joihin viitattiin saksalaisten dokumenteissa yleisesti kaasukammioiksi. Desinfiointikaasukammioista on dokumentaatio ja materiaalisetkin todisteet, väitetyistä teloituskaasukammioista ei ole. Desinfiointikaasukammioita on vielä nykyäänkin Auschwitz-Birkenaun leirillä pystyssä monin paikoin, mm. BW 5a ja 5b, sekä Zentralsauna-rakennuksessa. Myös Majdanekin ja Stutthofin leireiltä löytyy vielä nykyäänkin samankaltaiset desinfiointikammiot, joista niistäkin löytyy ferrosyanidijäämät seinistä.

Auschwitz matkallani elokuussa 2007 tulin suunnilleen näihin johtopäätöksiin. (Tähän matkaan liittyvissä kirjoituksissani olen myös esittänyt joitain omia mielipiteitäni ja arveluitani, jotka eivät kaikki välttämättä ole täysin holokaustirevisionismin väitteiden mukaisia.)
http://moranen.blogspot.com/2008/02/auschwitz-matkani-pleiri.html ,
http://moranen.blogspot.com/2008/02/auschwitz-matkani-birkenau-osa-1.html ,
http://moranen.blogspot.com/2008/02/auschwitz-matkani-birkenau-osa-2.html

Israelilainen historian professori Arno Mayer totesi kirjassaan Why Did the Heavens Not Darken?: The ‘Final Solution’ in History (1988), että: “Lähteet kaasukammioiden tutkintaan ovat harvinaisia ja epäluotettavia” (s. 362). Vaikka Mayer uskoi näiden kaasukammioiden olemassaoloon, hänen mukaansa kuitenkin “varmasti Auschwitzissa, mutta ehkä myös kaiken kaikkiaan, juutalaisia kuoli enemmän ‘luonnollisista’ syistä, kuin ‘epäluonnollisista’ syistä” (s. 365). Mayer tarkoittaa ‘luonnollisilla’ syillä esim. tauteja tai nälänhätää ja ‘epäluonnollisilla’ murhia esim. kaasuttamalla. Mayer jatkoi:
“Monet kysymykset ovat avoinna […] Kuinka monta ruumista tuhkattiin kaiken kaikkiaan Auschwitzissa? Mikä oli uhrien kansallinen, uskonnollinen ja etninen luokittelu uhrien määrissä? Kuinka monet heistä tuomittiin kuolemaan ‘luonnollisista’ syistä ja kuinka monet tarkoituksellisesti teurastettiin? Ja mikä oli juutalaisten osuus murhattujen joukossa, kaasutettujen kanssa? Tällä hetkellä meillä ei yksinkertaisesti ole vastauksia näihin kysymyksiin.” (s. 366)

VI) Aktion Reinhard -leirit eivät olleet mitään väitettyjä ‘tuhoamisleirejä’

Treblinkassa ei voitu tappaa väitettyä 700,000–3,000,000 ihmistä;
Belzecissäkään ei voitu tappaa väitettyä 300,000–3,000,000 ihmistä;

Sobiborissa ei myöskään tapettu väitettyä 200,000–2,000,000 ihmistä.
(Lectures on the Holocaust, s. 275, 292, 297; nykyään holokaustikirjailijat pitäytyvät noissa pienimmissä luvuissa.)

Näissä leireissä väitetysti murhattiin miljoonia ihmisiä mm. tyhjiökammioissa, höyrykammioissa, sähkölattioilla, myöhäisvaikutteisissa kaasukammioissa (joista uhrit siis kaasutuksen jälkeen muka kävelivät haudan reunaan kuolemaan), sekä dieselmoottorien tai bensamoottorien pakokaasuilla. Nykyään, epäsuoraan myönnetysti, kaikki paitsi dieselmoottorien ja bensamoottorien pakokaasut olivat “vääriä murha-aseita”, eli siis propagandavalheita. Eli siis juuri kukaan ei enää väitä tai usko että ihmisiä teloitettiin kaikilla edellä mainituilla murhametodeilla. Ainoat nykyään väitetyt murhametodit näille leireille ovat enää dieselmoottorien tai bensamoottorien pakokaasut. Holokaustikirjoittelijat, suuremmaksi osaksi, sensuroivat kirjoituksistaan nuo kaikki “virheet”, jotka aiemmin eri tahojen toimesta esitettiin murha-aseiksi (mm. Puolan maanpaossa oleva hallitus ja Neuvostoliitto kovasti tyrkyttivät sähkö- ja höyrytarinoita).

Tästä nyt tulee se vakava ongelma että yhtään mistään noista edellä mainituista murha-aseista ei ole ollut mitään dokumentaarista tai materiaalista todistusaineistoa osoittamaan niiden olemassaoloa, ei edes diesel- tai ‘bensamoottori-pakokaasu-huoneista’. Näiden kaikkien murha-aseiden tueksi oli vain ja ainoastaan silminnäkijöiden lausuntoja, siis myös diesel- ja bensamoottorien tueksi, mutta ei mitään muita todisteita. Näistä suurin osa oli siis täysin vääriä, mikä viittaa vahvasti siihen että näiden väitteiden tekijät eivät koskaan olleet mitään väittämiään asioita nähneet. Eli jos nuo “silminnäkijäväitteet” olivat vääriä tyhjiökammioista, höyrykammioista, sähkölattioista ja viivästyskaasukammioista, niin millä ihmeen perusteella ne olisivat oikeita, tai edes yhtään uskottavampia, nykyään väitetyistä murhametodeista (diesel- ja bensamoottoreista)? Vastaus tietenkin on että ei millään perusteella. Ei ole mitään perusteita valikoida edellä mainittujen murhametodien joukosta juuri diesel- ja bensamoottoreita. Tämän takia näitä väitteitä on myös pidettävä todistamattomina, koska mitään muita todisteita ei näiden tueksi ole.

Lisäksi näillä leireillä nykyisin väitetyllä murha-aseella, dieselmoottorien pakokaasuilla tappaminen (http://www.ushmm.org/wlc/article.php?lang=en&ModuleId=10005220), olisi käytännössä ollut lähes mahdotonta. Tukehduttaminen huoneessa olisi ollut paljon nopeampaa, mutta kukaan ei väitä tätä. Bensamoottoreilla, jotka eräät holokaustikirjailijat esittävät murha-aseeksi, olisi ollut periaatteessa mahdollista tappaa ihmisiä väitetysti, mutta kun ongelma jälleen on että muita todisteita ei ole kuin silminnäkijäväitteitä, joten se ei vain tässä tapauksessa riitä (kohdassa X osoitetaan että ‘holokaustin silminnäkijöiden’ väitteet ovat kaikkein epäluotettavimpia mahdollisia).

Vielä entisestään epäuskottavammaksi ja naurettavammaksi bensamoottorit murha-aseena tekee se tosiasia, että paljon tehokkaampi tapa tuottaa tappavia pakokaasuja olisi ollut käyttää puukaasu-generaattoreita Saksan sodan ajan autoista, jotka olisivat olleet paljon myrkyllisempiä. Näitä puukaasulla ajavia autoja oli Saksassa noin 500,000 (Suomessa 25,000). Tätä ei kukaan väitä.
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/dieselpakokaasulla-ei-voi-suorittaa.html ,
http://www.nazigassings.com/ ,
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndieselgc.html

Kiinnostavasti, näillä leireillä ei ollut ollenkaan krematoriouuneja, joten useiden satojen tuhansien ruumiiden hävittäminen olisi ollut lähes mahdotonta (olisi vaatinut useita satoja tonneja puuta, mikä olisi ollut järjettömän tehotonta, eikä ole dokumentaatiota tämän suuruisten puulastien kuljetuksesta).

Kun Treblinkan alue tutkittiin maatutkalla, v. 1999 ei sieltä löytynyt mitään merkkejä väitetyistä massahaudoista, joihin olisi satoja tuhansia ihmisiä haudattu sodan aikana. Jälkeenpäin ei kukaan ole tehnyt vastaavaa tutkimusta jossa olisi maatutkalla todistettu Treblinkan alueella olevan maastossa merkkejä massahaudoista, joihin olisi haudattu ne väitetyt 700,000–870,000 ihmistä minimissään.
http://www.youtube.com/watch?v=-wsxmCTScCE

Sobiborin alueella väitetyt joukkohautaamiset olisivat olleet mahdottomia, koska pohjavesi oli liian korkealla.
http://www.codoh.com/newrevoices/nrtksgwl.html

Treblinka, Belzec ja Sobibor olivat todellisuudessa vain siirtoleirejä joiden läpi siirrettiin satoja tuhansia juutalaisia Venäjälle tai jonnekin muualle itään taikka muille keskitysleireille (ne eivät olleet mitään väitettyjä ‘tuhoamisleirejä’).
http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/treblinka.html ,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/belzec_14.html ,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/sobibor.html ,
http://www.vho.org/GB/Books/t/ ,
http://www.vho.org/GB/Books/b/ ,
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndtreb.html

Jos ihmisiä olisi haluttu välttämättä tappaa miljoonittain kaasuttamalla, esim. Zyklon B:llä tai pakokaasuilla, olisi tähän ollut paljon tehokkaampi metodi kuin mikään holokaustitahojen esittämä. Koska Saksalla oli sodan aikana käytössä junien desinfiointitunneleita, joissa junia desinfioitiin Zyklon B- kaasulla jatkuvasti, olisi tehokkain kaasutusmetodi ollut vain yksinkertaisesti kaasuttaa ihmisiä täynnä olevia junia ja ajaa ne sitten myöhemmin johonkin, jossa ne olisi tyhjennetty ihmisistä, jossa myös ruumiit olisi tuhkattu. Tätä ei jälleen kukaan väitä, eikä tästä ole yhtään mitään todisteita.
http://www.nazigassings.com/Railroad.html

VII) Majdanekissa ei väitettyjä kaasutuksia voinut tapahtua, eikä siellä tapettu väitettyä 100,000–1,700,000 ihmistä.

(Nykyään holokaustikirjailijat pitäytyvät enimmäkseen lähempänä noita pienempiä arvioita.)

Majdanekin kaasukammiot oli rakennettu niin, että ihmisten kaasuttaminen niissä sujuvasti ja turvallisesti olisi ollut täysin mahdotonta (eräässä kaasukammiossa oli jopa lasinen ikkuna sinisenään Zyklon B -jäämistä, todistaen sen huoneen olleen mahdoton käyttää ihmisten tappamiseen). Majdanekin kaasukammiot olivat vain desinfiointikaasukammioita, joissa on preussin siniset Zyklon B -jäämät kaasun käytöstä todisteina.
(Lectures on the Holocaust, s. 299.) Väitetyt teloituskaasukammiot olivat todellisuudessa vain desinfiointikaasukammioita, joissa Zyklon B:tä käytettiin vaatteiden puhdistamiseen.
http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/majdanek.html ,
http://www.vho.org/GB/Books/tlr/ ,
http://www.vho.org/GB/Books/ccm/ ,
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndMattogno.html

VIII) Ei ollut mitään Hitlerin käskyä (dokumenttia) tappaa Euroopan juutalaiset.

Sen sijaan monista muista kansallissosialistien brutaaleista politiikoista on nykypäivään asti selvinneet käskyt todisteina (esim. eutanasiasta ja Einsatz-joukkojen raportit).

http://www.vho.org/GB/c/RW/inconorders.html ,

On totta, ettei läheskään kaikista 2. maailmansodan käskyistä löydy kirjoitettuja dokumentteja, jotka olisivat selvinneet nykypäivään asti, eikä tämä periaatteessa olisi ehdottoman välttämättömää. Kuitenkin Holokaustin yhteydessä tämän käskyn löytyminen olisi ehdottoman välttämätöntä, johtuen muiden avaintodisteiden puutteesta sekä todisteista Holokaustin virallista versiota vastaan. Koska ei ole dokumentteja teloituskaasukammioista tai kaasulla tapetuista ihmisistä, ja koska silminnäkijöiden lausunnot ovat epäluotettavimpia mahdollisia tässä yhteydessä, olisi välttämätöntä löytää käskyt miljoonien juutalaisten systemaattiseen tappamiseen, jotta “teollistettu kansanmurha” Euroopan juutalaisten fyysiseen tappamiseen voitaisiin todistaa.

IX) Liittoutuneiden sodan aikana keskitysleireistä ottamissa ilmakuvissa ei ole todisteita holokaustista

Ei suunnattomia savupilviä keskitysleirien yllä, ei tuhkavuoria, tai mitään muutakaan selvää todistetta massamurhista. Väitetyt valtavat polttoroviot olisivat savunneet useita päiviä putkeen, elleivät jopa viikkoja, niiden sammumisen jälkeenkin.
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndaerial.html ,
http://www.air-photo.com/

X) Holokaustisilminnäkijöiden lausunnot ovat kaikkein epäluotettavimpia mitä voi olla.

Tämän tosiasian on muun muassa juutalainen professori Elisabeth Loftus todennut, joka on asiantuntija silminnäkijöiden arvioinnissa. Loftus totesi että monista eri syistä nämä silminnäkijälausunnot liittyen kansallissosialistien kauheuksiin (ja väitettyihin kauheuksiin) ovat kaikkein epäluotettavimpia. Tämä johtuu mm. lausuntojen vahvoista tunnepitoisuuden tiloista; lukuisten sotarikosoikeudenkäyntien painostavista olosuhteista, joissa monet lausunnot otettiin; näissä oikeudenkäynneissä lisäksi oli syytettyjen kohdalla hyvin suuri esijulkisuus, mikä vääristi todistajanlausuntoa koska todistajat näkivät syytettyjen naamat monet kerrat ennen itse oikeudenkäyntejä, tehden syytetyt heille tutuiksi; myös hyvin pitkä kulunut aika [‘holokausti’-]tapahtumista lausuntojen antamiseen asti vähensi lausuntojen arvoa lähes nollaan, koska on yleisesti tiedettyä että pitkä aikaväli heikentää vakavasti hyvin epäluotettavaa ihmismuistia; lisäksi täysin yksipuolinen julkisuus joka holokaustista on vuosikymmenten aikana esitetty mediassa on väistämättä yhdenmukaistanut lukuisat lausunnot, ja sama vaikutus on myös ollut entisten leirivankien välisillä lukuisilla keskusteluilla.
http://moranen.blogspot.com/2008/01/juutalaisen-professorin-ja.html ,
http://moranen.blogspot.com/2009/01/holokaustin-tunnustukset-ja-todistukset.html ,
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html#ftnref21


Lisäksi kaikki olennaisimmat holokaustioikeudenkäynnit liittoutuneiden miehittämillä alueilla heti sodan jälkeen ja myöhemmin Nürnbergissä olivat näytösoikeudenkäyntejä.
Lähestulkoon kaikissa näissä oikeudenkäynneissä holokaustitodistajia ei saanut ristikuulustella, SS-upseereilta ja muilta saksalaisjohtajilta otettiin ‘tunnustukset’ niin psykologisella kuin fyysiselläkin painostuksella ja jopa kidutuksella (Auschwitzin komendantti Rudolf Höss on hyvä esimerkkitapaus kidutuksesta). Kaikki merkittävimmät holokaustioikeudenkäynnit olivat vain näytösoikeudenkäyntejä joissa tiettyjen ‘totuuksien’ ja ‘itsestään selviksi määriteltyjen tosiasioiden’ (= kaikki mitä liittoutuneiden sotaoikeudenkäynnit päättivät) kiistäminen tai epäileminen sai vain syytetylle pidemmän tuomion.
http://moranen.blogspot.com/2009/01/holokaustin-tunnustukset-ja-todistukset.html ,
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html ,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/rudolf-hssin-tunnustukset.html ,
http://www.ihr.org/jhr/v12/v12p167_Webera.html

Lisäksi holokaustitodistajien lausuntojen joukossa on paljon hulluja, mahdottomia, typeriä ja valheellisia lausuntoja, jotka nekin horjuttavat vielä ennestään muiden epäluotettavien holokaustisilminnäkijöiden uskottavuutta ja heidän tarinoitaan (jotka jo valmiiksi ovat kaikkein epäluotettavimpia).
http://moranen.blogspot.com/2008/01/esimerkkej-hulluista-holokaustivitteist.html ,
http://vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html#ftnref355 ,
http://www.historiography-project.org/nonsense/nonsense.html ,
http://www.cwporter.com/partone.htm

Ja kaiken kukkuraksi silminnäkijöiden väitteet ovat varsin ristiriitaiset ja joukossa on myös silminnäkijöitä jotka väittivät että he eivät koskaan nähneet mitään ‘kaasukammioita’ tai kaasutuksia.
http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/todistajia.html

Eli siis nämä ovat juuri ne hyvin perustellut syyt joiden takia tarvittaisiin Holokaustin tapauksessa kunnollinen dokumentaarinen todistusaineisto, niin kaasutusväitteistä kuin muistakin holokaustiväitteistä, jotta voitaisiin luotettavasti tulla uskottavaan johtopäätökseen tapahtumista.(Tällaista todistusaineistoa ei ole.) Holokaustitodistajien mielivaltaisella uskomisella tai hylkäämisellä, voisi myös aivan yhtä hyvin uskoa kaikki myönnetysti valheelliset joukkomurhaväitteet, koska ne kaikki perustuvat ainoastaan silminnäkijöiden väitteille eikä sen parempia todisteita ole. Muita suoria todisteita joukkomurhista ei ole kuin silminnäkijöiden erittäin epäluotettavat väitteet.

XI) Einsatz-joukot eivät teloittaneet mitään väitettyä 1–3 miljoonaa juutalaista Neuvostoliitossa, eivätkä edes 0,91,3 miljoonaa.

(Nykyään holokaustikirjailijat pitäytyvät tuossa n. 1 tai 1,3 miljoonan luvussa.) Kyseiset luvut ovat liioiteltuja, ja perustuvat pelkästään Einsatz-joukkojen tilanneraporttien lukuihin. Nämä luvut ovat epäluotettavat, jonka varmistaa myös eräs Einsatz-joukkojen johtava asiantuntija historioitsija Hans Heinrich Wilhelm (1988):
“Jos [näiden raporttien] tilastollinen luotettavuus ei ole suurempi [kuin niiden lukujen heikko luotettavuutensa], kuten voitaisiin vahvistaa vyöhykkeen muita lähteitä vertailemalla, niin sitten historiantutkimuksen olisi hyvä käyttää tulevaisuudessa vähemmän kaikkia SS-lähteitä.”

Historioitsija Wilhelm huomautti tästä jo kirjassaan (1981), epäillen raporttien luotettavuutta, viitaten noin 10,000 keksittyyn “tapettuun juutalaiseen”, jotka lisättiin Einsatz-joukkojen lukuihin, jotta liian alhaisia partisaanien tappolukuja voitiin lisätä. Lisäksi Wilhelm huomauttaa eräästä Einsatz-joukkojen raportista, johon oli aivan selvästi luku 0 lisätty luvun 1134 perään, tehden siitä 11340 tapettua juutalaista. (
Lectures on the Holocaust, s. 324-325.)

Einsatz-joukkojen luvut tekevät epäluotettaviksi myös saksalaisen sotamarsalkka Erich von Mansteinin v. 1949 oikeudenkäynti, jossa häntä syytettiin osallisuudesta Einsatz-joukkojen (D-osaston) suorittamiin murhiin Krimin alueella. Mansteinia syytettiin osallisuudesta kymmenien tuhansien juutalaisten väitettyihin murhiin, joista

Mansteinin puolustusasianajaja, brittiläinen lakimies R. T. Paget kirjoittaa muistelmissaan:

Minusta näytti, että SD:n väitteet olivat täysin mahdottomia. Yksittäiset 100 miehen komppaniat, joiden käytössä oli ehkä kahdeksan ajoneuvoa, raportoivat tappaneensa jopa 10,000–12,000 juutalaista 2-3 päivässä. Yhteen kuorma-autoon he eivät ole voineet saada enempää kuin 20 tai 30 juutalaista, jotka, muistettakoon se, ajattelivat, että heidät sijoitetaan muualle, ja joilla oli tavaransa mukanaan. Lastaamiseen, ainakin 10 kilometrin ajoon, purkamiseen ja takaisin palaamiseen olisi mennyt lähemmäs kaksi tuntia. Venäjän päivä talvella on lyhyt, eikä yöllä voinut kulkea. 10,000 juutalaisen tappamiseen olisi mennyt ainakin kolme viikkoa.
Eräässä tapauksessa kykenimme tarkistamaan heidän lukunsa. SD väitti, että he olivat tappaneet 10,000 Simferopolissa marraskuun aikana, ja joulukuussa he raportoivat, että Simferopol on vapaa juutalaisista. Erilaisilla vertailuilla kykenimme osoittamaan, että juutalaisten teloitus Simferopolissa oli tapahtunut yhtenä ainoana päivänä, 16.11. Vain yksi SD-komppania oli Simferopolissa. Teloituspaikka oli 15 kilometrin päässä kaupungista. Enempää kuin 300 ei ole voitu tappaa. Nämä 300 eivät todennäköisesti olleet yksinomaan juutalaisia vaan sekalainen joukko väkeä, joka oli pidätetty vastarintatoiminnasta epäiltynä.
Simferopolin tapaus sai melkoisesti julkisuutta, koska siitä puhui syyttäjäpuolen ainoa todistaja, itävaltalainen korpraali Gaffa, joka sanoi, että hän oli kuullut puhuttavat juutalaisvastaisesta toiminnasta insinöörien tuvassa, kun hän lähettinä oli kulkenut Simferopolin teloitusnäyttämön läpi. Sen johdosta me (Mansteinin puolustus) saimme paljon kirjeitä ja saatoimme kutsua monia todistajia, jotka olivat tuolloin asuneet juutalaisten perheiden luona ja jotka myös kertoivat, että paikallinen synagoga ja juutalainen kauppahalli, josta he olivat ostaneet ikoneita ja muuta koristetavaraa, toimivat siihen aikaan asti, jolloin Manstein lähti Krimiltä, ja sen jälkeen. Oli todellakin selvää, että juutalaisyhteisö oli jatkanut toimintaansa Simferopolissa täysin avoimesti, ja vaikka monet todistajistamme olivat kuulleet huhuja SD:n juutalaisiin kohdistamasta väkivallasta Simferopolissa, oli aivan selvää, ettei tämä juutalaisyhteisö ollut tietoinen mistään erityisestä vaarasta.”
http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/babi-jar-ja-einsatz-joukot.html (Lectures on the Holocaust, s. 325-326.)

Lisäksi myös Kiovaa lähellä olevassa Babi Jarissa (Babi Yar) tapahtunut juutalaisten ammuskelu vaikuttaa hieman epäselvältä ja ristiriitaiselta. Väitetyt eriävät luvut (3,000300,000) lienevät liioitellut (jopa Einsatz-raportin luku 33,771) ja monet eriävät murhametodit vääriä. Todennäköisesti siellä ammuttiin vain joitain tuhansia juutalaisia.
http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/babi-jar-ja-einsatz-joukot.html


Yhteenvetona:
Einsatz-joukot taistelivat v. 1941-1944 Neuvostoliitolta vallatuilla alueilla ankarasti partisaaneja vastaan, ja teloittivat ampumalla enimmäkseen partisaaneja sekä muita vastarintataistelijoita ja siitä epäiltyjä. Juutalaiset olivat hyvin suurissa määrin mukana partisaani- ja vastarintatoiminnassa NL:n alueilla, joten myös juutalaisia ammuttiin NL:ssa. Einsatz-joukkojen luvut ovat kuitenkin monin paikoin liioitellut, joten vaikka Einsatz-joukot epäilemättä ampuivat ihmisiä NL:ssa itärintamalla, ei todellinen luku todennäköisesti ole lähelläkään väitettyä 1–3 miljoonaa (arvaisin, että oikeampi luku olisi ehkä noin 100,000:n luokkaa).
http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/babi-jar-ja-einsatz-joukot.html ,
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndbabiyar.html,
http://www.vho.org/GB/Books/t/8.html
,

XII) Kansallissosialistien juutalaispolitiikka, eli “lopullinen ratkaisu”, ei ollut kaikkien Euroopan juutalaisten fyysinen tappaminen. Lopullinen ratkaisu oli koko sodan ajan juutalaisten karkottamista pois Euroopasta, pakkosiirtämällä heidät.

Wannseen konferenssissa ei suunniteltu mitään juutalaisten kansanmurhaa, vaan siellä puhuttiin mm. Euroopan juutalaisten pakkosiirroista.
Tämän on mm. professori Eero Kuparinen myöntänyt kirjassaan, Aleksandriasta Auschwitziin Antisemitismin Pitkä Historia (1999). Lisäksi Wannseen konferenssin pöytäkirjat eivät ole edes aidot.
http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/lopullinen-ratkaisu.html ,
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndwannsee.html

Puheissaan Hitler, Göbbels, Himmler ja muut Saksan johtajat puhuivat lopullisesta ratkaisusta juutalaiskysymykseen, toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen. Tällä tarkoitettiin todellisuudessa vain juutalaisten hävittämistä Euroopasta. Tämä olisi ollut mahdollista toteuttaa monin tavoin, esim. karkottamalla juutalaiset, kuten eurooppalaiset olivat tehneet satoja kertoja. Kuitenkaan sitä miten juutalaiset tultaisiin hävittämään, ei koskaan tarkennettu fyysiseksi tuhoamiseksi. (Ei esim. kaasukammioin, eikä sähkölattioin, höyry- tyhjiö- tai viivästyskaasukammioin.)

Aluksi on äärimmäisen tärkeää tuoda esiin se tosiasia, että antisemitismin historiassa juutalaiset on hyvin usein nähty kansakuntana ja valtiona valtioiden joukossa. Näin luonnehti jo Napoleon Bonaparte juutalaisia aikanaan (1800-luvun alkupuolella). Antisemiitit ovat sittemmin jatkaneet tätä näkemystään, koko 1800- ja 1900-luvun, ja tämä näkemys oli varsin selvästi myös kansallissosialisteilla vallitsevana. Tämä kaikki on myönnettyä yleistietoa, josta on kirjoittanut mm. historioitsija Eero Kuparinen (2008), kirjassaan
Antisemitismin musta kirja (s. 139-300). Eli tämä tosiasia jo pelkästään viittaisi siihen, että kansallissosialistien johtajat olisivat saattaneet tarkoittaa vain juutalaisten hävittämistä ‘kansakuntana’, ts. heidän vaikutusvaltansa ja läsnäolonsa hävittämistä.

Kyllä, Hitler ja muut Saksan johtajat puhuivat juutalaisten hävittämisestä Euroopasta viitaten tähän “lopullisena ratkaisuna”, mutta on kuitenkin tähdennettävä että he eivät tarkoittaneet yksitulkintaisesti puheissaan kaikkien Euroopan juutalaisten fyysistä tappamista. Missään puheissa ei selvästi ja tarkasti sanottu että kaikki Euroopan juutalaiset oli tarkoitus tappaa: ei puhuttu mitään tapettujen määristä, siitä missä olisi tapettu tai aiottu tappaa, eikä viitattu mihinkään tappamistapoihin. Lisäksi kun useimmat yleisesti lainatuista puheista palautetaan koko asiayhteyteensä, selviää niistä puheiden todellinen tarkoitus, tai ainakin toinen mahdollinen tulkinta: juutalaisten poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen vaikutusvallan hävittäminen (joka olisi voitu hävittää esim. karkottamalla juutalaiset). Ja erittäin oleellinen on myös se tosiasia että aina Saksan johtajat eivät aina puheissaan voineet sanoilla tuhota ja hävittää (exterminate, annihilate, saks. ausrotten) tarkoittaa fyysistä tappamista. Seuraavat puheet on lainattu suoraan kirjasta
Lectures on the Holocaust (s. 335-345), josta lähteet löytyvät (puheet englanniksi):

Jo vuonna 1935 Rudolf Hess puhui julkisesti Tukholmassa siitä kuinka Saksassa parhaillaan ollaan “tuhoamassa juutalaiset” mutta tällä puheella nimenomaan tarkoitettiin juutalaisten poliittisen vallan tuhoamista:
“National Socialist legislation has intervened in a corrective manner against [Jewish] foreign infiltration. I say corrective, since [the fact that] Jewry is not, for example, being ruthlessly exterminated in National Socialist Germany is proven by the fact that, in Prussia alone, 33,500 Jews are active in industry and handicrafts, 98,900 in trade and transport – and is further proven by the fact that, with a proportion of 1% of the population of Germany, 17.5% of all lawyers are still Jewish, and, for example, in Berlin, almost 50% of all non-Aryan physicians are still permitted to participate in the social security system.” ([847] Quoted from the publication of the Rudolf Hess Association, “Dokumentation no. 9: Rede von Herrn Reichsminister Hess am 14. Mai 1935 in der Deutsch-Schwedischen Gesellschaft in Stockholm,” Postfach 11 22, D-82141 Planegg.)

Sana exterminate eli ausrotten ei mitenkään siis voinut tässä Hessin puheessa tarkoittaa fyysistä tappamista, jo senkin takia että kukaan holokaustitaho ei väitä että v. 1935 olisi juutalaisia jo tapettu Saksassa järjestelmällisesti ja siksi että itse puheen sisältö selvästi viittaa juutalaisten vaikutusvallan lopettamiseen. Samankaltaisia esimerkkejä joissa Saksan johtajat käyttivät sanoja exterminate (ausrotten) niin että ne eivät voineet tarkoittaa fyysistä tappamista ja tuhoamista on lisää.

Esimerkiksi Hitler v. 1936 nelivuotissuunnitelman pöytäkirjassa huomautti että Wehrmachtin ja Saksan talouden on oltava valmis neljässä vuodessa sotaan Neuvostoliittoa vastaan, sillä jos NL valloittaisi Saksan olisi se saksalaisen kansan hävitys (annihilation). Luonnollisesti Hitler ei tarkoittanut 80 miljoonan saksalaisen tappamista, vaan että Saksa ja saksalaiset olisi vain hävitetty riippumattomasta, poliittisesti voimallisesta ja kulttuurisesti merkittävästä asemasta. Hitler myös 10.10.1938 huomautti kansallissosialistien lehdistössä kuinka oli tarve hävittää (annihilate) saksalaisen älymystön luokka. Tässäkään ei mitenkään voitu tarkoittaa heidän tappamistaan.

Useammin lainatussa Hitlerin puheessa, 30.1.1939, ei puheen todellinen merkitys ole välttämättä Euroopan juutalaisten tappamista tarkoittava.
“Today I will once more be a prophet: If the international Jewish financiers in and outside Europe should succeed in plunging the nations once more into a world war, then the result will not be the Bolshevization of the earth, and thus the victory of Jewry, but the annihilation of the Jewish race in Europe!”

Tämä edellinen pätkä yleensä lainataan moniin kirjoituksiin, kirjoihin ja dokumentteihin, jossa Hitler siis sanoo juutalaisten rahoittajien yrittävän syöstä Euroopan valtiot maailman sotaan keskenään, ja juutalaisten olevan voima bolshevismin takana sekä Hitler takaa puheessaan kaiken koituvan lopulta juutalaisten hävitykseksi Euroopasta. Kun katsotaan lainauksen jatko niin huomataankin toinen merkitys jälleen sanalle hävitys:
“For the time when the non-Jewish nations had no propaganda is at an end. National Socialist Germany and Fascist Italy have institutions which enable them when necessary to enlighten the world about the nature of a question of which many nations are instinctively conscious, but which they have not yet clearly thought out.”

Eli Hitler siis aikoo estää juutalaisten suunnitelmat ja hävittää juutalaiset Euroopasta käyttämällä mediaansa paljastaakseen juutalaisten tulevaisuuden suunnitelmat. Tässäkään siis ei suoraan tappamiseen viitattu. Myöhemmin Hitler vielä palasi tähän puheeseensa 30.1.1941:
And I should like to repeat the warning that I have already once given, on 1. September 1939 [correct: Jan. 30, 1939], in the German Reichstag: namely, the warning that if Jewry drives the world into a general war, the role Jewry plays in Europe will be all over!

Toukokuussa 1940, sodan alun jälkeen, eräässä dokumentissa Himmler hylkäsi bolshevikkien fyysisen tuhoamismetodin epäsaksalaisena, johon Hitler kommentoi olevansa samaa mieltä (Himmler: “the Bolshevik method of physical annihilation of a people […] as un-Germanic”, Hitler: “Quite correct”).

Hitler teki myöhemmin samankaltaisia lausahduksia 30.1., 24.2., 30.9, 8.11, 1942, ja helmikuussa. 24, 1943. Viitaten juutalaisten hävittämiseen, 25.10.1941, Hitler kertoi lähipiirilleen että hän tarkoitti juutalaisten hävittämisellä heidän pakkosiirtämistään Venäjän soille:
“This race of criminals has the two million dead of the [First] World War on their conscience, and now hundreds of thousands more. Let no one say: How can we ship them off into the swamps!”

Usein lainattu on myös ote Göbbelsin päiväkirjasta, 27.3.1942:
“Beginning in Lublin, the Jews are now being deported from the Generalgouvernement to the east. This is a somewhat barbaric procedure and not one to be further described here. There is not much left of the Jews themselves. In general, one can state that 60 percent will have to be liquidated; only 40 percent will be able to be put to work.”

Tämä ote siis usein tulkitaan viittaamaan juutalaisten fyysiseen tappamiseen. Kuitenkin 20 päivää aiemmin Göbbels viittasi saksalaisten politiikan juutalaisten lopulliseen ratkaisuun tarkoittavan maastamuuttoa:
“The Jewish question must be solved within the framework of Greater Europe. There are still over 11 million Jews in Europe. They must first be concentrated in the east. Eventually, after the war, they can be sent to an island, like Madagascar. At any rate, there will be no peace in Europe until the Jews are completely excluded from the European territory.”

Jos nyt otetaan kumpikin lainaus juuri niin kuin siinä sanotaan, 27.3.1942 lainaus siten että siinä tarkoitettaisiin fyysistä tappamista, niin tässä tulkinnassa eräät holokaustikirjailijat ovat olettaneet Göbbelsin ja Saksan johtajien muuttaneen yhtäkkiä politiikkaansa maasta muutosta tappaakseen kaikki juutalaiset. Kuitenkin tähänkin on eräs muu pätevä tulkinta: Saksan juutalaispolitiikka maastamuutosta jatkui ennallaan edelleen maastamuuttona, Göbbels vain kutsui sitä likvidoimiseksi. Vastaavanlaisia lausahduksia Saksan johtajilta on yltä kyllin, täälläkin jo esitetty.

Ja sitten se kaikkein useimmin lainattu Himmlerin Poznanin puhe 4.10.1943:
I am thinking now of the evacuation of the Jews, the extermination of the Jewish people. It is one of those things that is easy to say: ‘The Jewish people will be exterminated,’ says every Party comrade, ‘that is quite clear, it is in our program: deactivation [Ausschaltung] of the Jews, extermination; that is what we are doing.’ And then they all come along, these 80 million good Germans, and every one of them has his decent Jew. Of course, it is quite clear that the others are pigs, but this one is one first-class Jew. Of all those who speak this way, not one has looked on; not one has lived through it. Most of you know what it means when 100 bodies lie together, when 500 lie there, or if 1,000 lie there. To have gone through this, and at the same time, apart from exceptions caused by human weaknesses, to have remained decent, that has made us hard. This is a chapter of glory in our history which has never been written, and which never shall be written; since we know how hard it would be for us if we still had the Jews, as secret saboteurs, agitators, and slander-mongers, among us now, in every city – during the bombing raids, with the suffering and deprivations of the war. We would probably already be in the same situation as in 1916/17 if we still had the Jews in the body of the German people. […] We had the moral right, we had the duty to our own people, to kill this people which wanted to kill us.

No tästä puheesta holokaustiuskovaiset ja holokaustikirjailijat tietenkin ottavat tulkintansa siitä että juutalaisten evakuointi olisi tarkoittanut juutalaisten fyysistä tuhoamista (Zyklon B- ja pakokaasuhuoneissa, sekä ampumalla). Puhe esitettiin Nürnbergin oikeudenkäynneissä, mutta sen alkuperä on hieman epäselvä. Olkoon puheen alkuperä mikä tahansa, aito tai ei, on tästäkin silti myös mahdollinen toinen tulkinta kuin se mitä holokaustikirjailijat ovat esittäneet. Perustuen täällä esitettyihin tietoihin, esitän nyt tästä Himmlerin puheesta toisen tulkinnan: Himmler ei tarkoittanut evakuaatiolla juutalaisten murhaamista vaan päinvastoin, hän tarkoitti hävittämisellä juutalaisten evakuaatiota eli pakkosiirtoja ulos Euroopasta, hävittäminen = evakuoiminen. Jälleen puhe on laitettava asiayhteyteen hänen aikaisempien puheidensa kanssa. Aiemmin, 23.11.1942, Himmler totesi Bad Tölzissä:
“The Jewish question in Europe has completely changed. The Führer once said in a Reichstag speech: If Jewry triggers an international war, for example, to exterminate the Aryan people, then it won’t be the Aryans who will be exterminated, but Jewry. The Jews have been resettled outside Germany, they are living here, in the east, and are working on our roads, railways etc. This is a consistent process, but is conducted without cruelty.”

Eli tässä Himmler siis viittasi jälleen juutalaisten asuttamiseen Euroopan ulkopuolelle, sanoen sen olevan toteutettu “ilman raakuuksia”. Ja tämä jälkimmäinen puhe, 23.11.1942, siis oli pidetty kauan Göbbelsin 27.3.1942 päiväkirjamerkinnän jälkeen josta eräät holokaustikirjailijat olettivat yhtäkkiä Saksan politiikan muuttuneen Euroopan juutalaisten tappamiseksi. Eli tässä jo vähintään kumoutuu Göbbelsin päiväkirjamerkinnän tulkinta fyysiseen tappamiseen. Eli koska se kumoutui tällä Himmlerin 23.11.1942 puheella, niin miksei myös Himmlerin Poznanin puheessa voisi olla jälleen ajatuksena Saksan politiikka siirtää juutalaiset ulos Euroopasta, kuten niin monissa muissakin?

Kaiken kaikkiaan, lukuisissa Saksan johtajien puheissa ei koskaan viitattu tarkasti Euroopan juutalaisten tappamiseen, ei lukumääriä, ei paikkoja eikä tappamistapoja. Vaikka oletettaisiin jonkin Saksan johtajan viitanneen nimenomaan juutalaisten tappamiseen tarkoittaen fyysistä tappamista, ei ole kuitenkaan mitään selvää ja tarkkaa puhetta, joka olisi osoittanut Saksan politiikkana olleen kaikkien Euroopan juutalaisten fyysinen tappaminen. Olennaista on myös että mistään puheista ei käy selvästi ilmi mitä todellisuudessa tapahtui. Saksan johtajien puheita täytyy myös aina tulkita heidän muiden puheidensa ja dokumenttiensa perusteella.
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan.html,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_6414.html

Täällä esitettyjen tietojen valossa sekä Saksan johtajien muiden puheiden valossa, voidaan kutakuinkin kaikkien Saksan johtajien puheiden tulkita viittaavan vain kovasanaisesti juutalaisten pakkosiirtämiseen ulos Euroopasta, sodanajan kovasanaisella retoriikalla.
(Lisää puheita ja muita lainauksia Saksan sodan ajan johtajilta, sekä dokumentteja viitaten Saksan politiikkaan siirtää juutalaiset pois Euroopasta [pakkosiirroin]:
Lectures on the Holocaust s. 193-201, 335-345, lähteet löytyvät sieltä.)

XIII) Punainen risti, länsiliittoutuneet, Winston Churchill, Dwight Eisenhower ja Charles de Gaulle, eivät tienneet Holokaustista yhtään mitään ja käyttäytyivät kuin sitä ei olisi tapahtunut ollenkaan; koska sitä ei tapahtunut?

Saksan johto kutsui Punaisen Ristin toisen maailmansodan aikana kiertelemään Saksan keskitysleireille. Jos saksalaisten keskitysleireillä olisi suoritettu väitetty juutalaisten “teollinen kansanmurha”, ei näille leireille olisi missään nimessä kutsuttu Punaista Ristiä katsomaan. Koska leireillä ei tapahtunut mitään väitettyä “teollista kansanmurhaa”, ei Punainen Risti tiennyt siitä mitään. Punaisen Ristin lukujen mukaan, perustuen keskitysleirien dokumentteihin, vain n. 300,000 ihmistä kuoli toisen maailmansodan aikana saksalaisten keskitysleireillä. (Report of the International Committee of the Red Cross on its Activities during the Second World War, Geneva, 1948 ,Volume 3, s. 73-84, 335-340, 479-481, 505-529.)

““Olen tarkistanut Churchillin teoksesta ‘The Second World War(‘Toinen maailmansota’), ja asia on todella niin, ettei siinä kertaakaan mainita natsien ‘kaasukammioita’, juutalaisten ‘kansanmurhaa’ tai ‘kuutta miljoonaa’ juutalaista sodan uhria.
“Tämä on hämmästyttävää. Kuinka tämä on selitettävissä?
“Eisenhowerin ‘
Crusade in Europe(‘Ristiretki Eurooppaan’) on 559-sivuinen kirja, Churchillin kuusiosaisessa ‘Second World War’-teoksessa on yhteensä 4448 sivua, de Gaullen kolmiosaisessa ‘Memoirs de guerre(Sotamuistelmat) -teoksessa 2054 sivua. Tässä vuosina 1948-1959 kirjoitetussa tekstimassassa, jossa on yhteensä 7061 sivua (johdanto-osat eivät mukana), ei ole minkäänlaista mainintaa natsien ‘kaasukammioista’, juutalaisten ‘kansanmurhasta’ tai ‘kuudesta miljoonasta’ juutalaisesta sodan uhrista.”
Näin lausui Ulsterin yliopiston
emeritusprofessori Richard Lynn 5.12.2005 (lähde: Truth at Last, numero 465, huhtikuu 2008). Selitys on tietenkin se, ettei mitään holokaustia ollut. Nämä miehet olisivat varmasti tienneet, jos natseilla olisi ollut kaasukammioita ihmisten surmaamista varten ja jos juutalaisia olisi tuhottu.”
http://vilaurio.blogspot.com/2008/04/holokausti-puuttuu_30.html

XIV) Holokausti oli vain juutalaistahojen, länsiliittoutuneiden, kommunistien ja Neuvostoliiton tuottamaa kauhupropagandaa, jolla voittajat pyrkivät maalaamaan vihollisensa saksalaiset paholaisiksi samalla peittäen omat raakuutensa ja helpottaen Euroopan saksalaisalueiden miehitystä.

Toisen maailmansodan aikainen kauhupropaganda Zyklon B -kaasukammioista, dieselmoottorikaasuhuoneista, saippuasta sekä monista muista väitteistä, oli samassa kategoriassa ensimmäisen maailmansodan aikaisten kauhupropagandaväitteiden kanssa (ristiinnaulittu kanadalainen, silvottu hoitaja, belgialainen kädetön vauva, jne.).
http://moranen.blogspot.com/2008/01/ensimmisen-maailmansodan-aikaisia.html

Tämä toisen maailmansodan kauhupropaganda myös oli olevinaan oikeutus tuhoisalle sodalle. Brittiläinen propaganda ministeriö kierrätti muistiota Englannin kirkolle ja BBC:lle helmikuun 29, 1944, jossa todettiin:[142]
“Me tiedämme kuinka puna-armeija käyttäytyi Puolassa 1920 ja Suomessa, Virossa, Latviassa, Galiciassa ja Bessarabiassa vasta hiljattain. Sen vuoksi meidän täytyy ottaa huomioon, kuinka puna-armeija tulee varmasti käyttäytymään, kun se valtaa Keski-Euroopan. […]
Kokemus on osoittanut, että paras häiriö on vihollista vastaan suunnattu kauhupropaganda. Valitettavasti kansa ei ole enää yhtä herkkä kuin ‘ruumistehtaan’, ‘silvottujen belgialaisvauvojen’ ja ‘ristiinnaulittujen kanadalaisten aikaan’.[143]
Sen vuoksi teidän yhteistyötänne kaivataan vakavasti, kääntääksemme teidän tuellanne kansan huomion puna-armeijan tekemisistä saksalaisia ja japanilaisia vastaan tehdyillä syytteillä, jotka ministeriö tulee laittamaan liikkeelle.” (
Lectures on the Holocaust, s. 84; [142] Edward J. Rozek [1958], Allied Wartime Diplomacy, s. 209f; [143] Viittaukset 1. maailmansodan propagandavalheisiin: Arthur Ponsonby [1928/1980], Falsehood in war-time.)

Tähän liittyen myös valtavirran historioitsija Werner Maser (joka uskoi Holokaustin täysin) totesi, että länsiliittoutuneiden oli tärkeää tuottaa paljon kauhupropagandaa Saksaa vastaan, syyttäen Saksaa lukuisista keksityistä kauheuksista, koska Saksalla oli ollut paljon menestystä omassa propagandassaan Neuvostoliittoa vastaan, varsinkin Katynin metsästä löytyneiden tuhansien puolalaisten upseerien paljastuttua v. 1943:
“Kuitenkin ratkaiseva syy, jonka takia brittiläinen salainen palvelu antoi tukea propagandavalheille, oli pyrkimys ehkäistä saksalaisen propagandan menestystä, jota kyettiin tukemaan aidoilla tosiasioilla. Brittiläiset tekivät tämän huolimatta heidän tiedoistaan puna-armeijan tekemistä rikoksista Katynissä ja Stalinistisista disinformaatiotoimista, […] Amerikkalaiset tekivät samoin. […] Jos brittiläiset olisivat julkaisseet salaisen palvelunsa tiedot v. 1941 kesästä lähtien, […] olisivat he puukottaneet liittolaistaan NL:oa selkään, joka yritti kovin vakauttaa propagandavalheensa Katynin tappamisista […] kuvaten NL:n joukkojen rikoksen saksalaisen Wehrmachtin tekemäksi. Lisäksi brittiläiset olisi myös pakotettu ottamaan vastuuta julkisesti levittämistään NL:n historian väärennöksistä, jotka britit esittivät aidoksi tiedoksi.” (
Lectures on the Holocaust, s. 171; W. Maser [2004], Fälschung, Dichtung und Wahrheit über Hitler und Stalin, s. 342f.)

Werner Maser myös kertoo kuinka brittien psykologisen sodankäynnin osasto (Psychological Warfare Office), ts. valetehdas, alkoi heti Katynin joukkohautojen löydyttyä levittää kauhupropagandistisia lentolehtisiä Auschwitzin “kaasukammioista”, “höyrykammioista” ja “sähköpinnoista” (sähkötasoista/lattioista):
“[Kenraalikuvernementti oli määrännyt] kaikista Puolassa asuvista etnisistä ryhmistä kootulle toimikunnalle järjestettäväksi tutkimusmatkan Auschwitziin. Tutkimusmatkalla tutkittaisiin kuinka inhimilliset ovat ne keinot, joita käytetään puolankansan joukkotuhontaan, verrattuna bolshevikkien käyttämiin metodeihin. Saksalainen tiede on saavuttanut ihmeen täällä eurooppalaiselle kulttuurille; roskajoukon suorittaman vaivalloisen raakalaismaisen teurastuksen sijaan, Auschwitzissa voidaan nähdä kaasu- ja höyrykammiot, sähköpinnat, jne., joiden avulla tuhansia puolalaisia autetaan elämästä kuolemaan, niin nopeasti kuin vain mahdollista, tavalla joka tuo kunniaa koko saksalaiselle kansakunnalle. Riittänee kun ilmaisen, että vain krematorio pystyy huolehtimaan 3,000 ruumiista päivittäin.’” (
Lectures on the Holocaust, s. 170; Maser 2004, Fälschung, Dichtung und Wahrheit über Hitler und Stalin; Cf. Ellic Howe 1982, The Black Game. British Subversive Operations against the Germans during the Second World War.)

Maser lisäksi huomauttaa kuinka NL pyrki omassa sotapropagandassaan tasapainottamaan Katynin joukkohaudoista löytyneiden 3,000 ruumiin lukumäärän, väittämällä että Auschwitzissa olisi poltettu päivittäin 3,000 ruumista:
“Esimerkiksi 23. maaliskuuta, 1943 […] radioasema ‘Swiet’, jota hoiti brittiläinen salainen palvelu puolan kielellä, julkaisi keksityn väitteen, joka oli tarkoitettu vastapropagandaksi […], jonka mukaan saksalaiset polttivat 3,000 ihmistä Auschwitzin krematoriossa päivittäin, ‘pääasiassa juutalaisia’. Huhtikuun 13., 1943, saksalainen radio oli myös kuuluttanut tämän luvun, liittyen ensimmäisiin maasta kaivettuihin murhattuihin puolalaisuhreihin [Katynissä]. Huhtikuun 15, 1943 [NL:n sanomalehti] ‘
Pravda’, yritti panna luvun 3,000 saksalaisten syyksi, pyrkimyksessään väärentää historiaa.” (Lectures on the Holocaust, s. 170; Maser 2004, 343)

Auschwitzissa sodan aikana oli kommunisteja vangittuina jotka tuottivat propagandaa muulle maailmalle. Näiden kommunistien joukossa eräänä johtavana propagandistina Auschwitzissa oli Bruno Baum. Baum ja muut kommunistit raportoivat säännöllisesti “kauheuksia” viikoittain lyhytaaltoradiolla Puolan vastarintaliikkeelle, joka raportoi ne Radio Londonille. Tähän mm. kuuluivat SS-upseerien säälimätön vankien kohtelu ja 4,5 miljoonaa väitettyä murhattua uhria, kaikista kansallisuuksista.[912]

Neuvostoliitto sai myös paljon vaikutteita näistä propagandakirjoituksista.

Kolme kuukautta sodan jälkeen, 31.7.1945, tämä sama Bruno Baum kirjoitti artikkelin ‘We Were Radioing From Hell’, saksalaisessa uutislehdessä
Deutsche Volkszeitung, jossa hän kertoi seuraavaa:
Me aloitimme puolalaisten toveriemme kanssa kaiken sen propagandan, joka alkoi levitä ulkomailla.”[913] (Werner Maser myös viittasi Bruno Baumiin käsitellessään edellä mainitussa kirjassaan Auschwitzin sodanajan propagandaa, todeten suurimman osan brittien sodanajan liioitellusta propagandasta tulleen juuri Baumin radiolla lähettämistä viesteistä Lontooseen.)

Koska leirin Gestapo ei onnistunut tunnistamaan leirin partisaaneja tuona aikana, se pyrki ehkäisemään kaikkea negatiivista propagandaa niin paljon kuin mahdollista parantamalla leirin työ- ja vankeusoloja siinä määrin, että – Baumin itsensä mukaan – “
Auschwitzista tuli mallileiri loppujen lopuksi”.

Vuonna 1949 Baumin julkaisemassa kirjassa,
Widerstand in Auschwitz (Resistance in Auschwitz), hän toteaa selvästi:
Ei ole liioittelua kun sanon, että suurin osa kaikesta Auschwitz-propagandasta jota levitettiin tuona aikana kaikkialla ympäri maailmaa, oli meidän itsemme kirjoittamaa leirillä.”[914]

Kuitenkin kirjan v. 1957 versiossa tässä lukee seuraavaa:
Ei ole liioittelua kun sanon, että suurin osa kaikista Auschwitzin julkaisuista jota levitettiin tuona aikana kaikkialla ympäri maailmaa, oli meidän itsemme kirjoittamaa leirillä.”[915]

Toinen esimerkki, on seuraavat lainaukset, joista ensimmäinen v. 1949 versiosta:
Me toteutimme tätä propagandaa maailman kansalle vihoviimeiseen läsnäolomme päivään asti Auschwitzissa.” (s. 35)

Vuonna 1957 siinä luki sen sijaan:
Me toteutimme tätä yleisön tiedottamista vihoviimeiseen läsnäolomme päivään asti Auschwitzissa.” (1957, s. 89, ja 1961, s. 88)

On itsestään selvää että “propagandan levittäminen” on hyvin eri asia kuin “yleisön tiedottaminen”. Heti sodan jälkeen Baum ja muut kommunistit saattoivat vapaasti ja rehellisesti puhua propagandansa tuottamisesta leirillä, koska sota oli jo ohi ja propaganda oli palvellut tarpeensa. Pian kuitenkin alkoivat sodan jälkeiset sotarikosoikeudenkäynnit, jotka muuttivat tilanteen. Sitten jälleen vuonna 1949 tilanne oli rauhallinen koska sodanjälkeiset oikeudenkäynnit olivat jo ohi. Sen sijaan 1957 tilanne oli toinen, koska 1950-luvulla Saksassa olivat alkaneet jälleen sotarikosoikeudenkäynnit entisiä Kolmannen Valtakunnan upseereja ja muita vaikutusvaltaisia henkilöitä vastaan. Tämä selittää muutokset sanoissa. (
Lectures on the Holocaust, s. 362-364.)

Tähän liittyen on vielä mainittava erikoinen ote, erään ehkä arvovaltaisimman holokaustiselviytyjän, Elie Wieselin kirjasta Night (1960), jossa Wiesel kertoo kuinka hänellä ja isällään oli sodan loppupuolella mahdollisuus joko paeta Auschwitzista saksalaisten mukana syvemmälle Saksaan, tai jäädä odottamaan Neuvostoliiton sotilaita, jotka olivat tulossa valtaamaan leirin:
“Valinta oli käsissämme. Kerrankin pystyimme päättämään kohtalostamme itse. Me voisimme molemmat jäädä sairaalaan, jossa minä voisin saada hänet [isäni] kirjatuksi potilaaksi tai hoitajaksi. Tai muuten voisimme seurata muita.
‘No, mitä tehdään, isä?’ Hän oli hiljaa. ‘Evakuoidaan itsemme muiden kanssa’, kerroin hänelle.”[1232] (Lectures on the Holocaust, s. 471, 427; E. Wiesel, Night, 1960, s. 78.)

Jos argumentin vuoksi olettaisimme tämän tarinan olevan uskottava (mitä se ei ole kuten osoitan myöhemmin), paljastaa se Wieselin erikoisen kiintoisan järkeilyn. Tämän erikoisen lainauksen merkitys täytyy kunnolla tehdä selväksi: vuosia Wiesel ja hänen isänsä olivat olleet ‘helvetissä’ jossa ihmisiä mukamas poltettiin elävältä ja muita leirivankeja kohdeltiin kaltoin kaikin mahdollisin tavoin. Sitten v. 1945 alussa kun Wieselillä ja isällään olisi mahdollisuus paeta saksalaisten ‘massamurhaajien’ kynsistä ja jäädä odottamaan ‘vapauttavia’ venäläisiä, he päättävätkin (sanojensa mukaan) paeta ‘massamurhaajiensa’ kanssa ‘venäläisiä vapauttajia’! Täällä esitettyjen tietojen valossa tälle kummalliselle lainaukselle löytyy varsin selkeä selitys. Toisin sanoen: Wiesel ja isänsä pelkäsivät Neuvostoliiton sotilaita enemmän kuin saksalaisia, ja päättivät siksi lähteä pakenemaan saksalaisten kanssa kohti epävarmaa kohtaloaan.

Eräs toinen holokaustiselviytyjä, Primo Levi, myös kirjoittaa samankaltaisen kuvauksen kirjassaan, siitä kuinka hänkin olisi myös paennut lauman mukana saksalaisten kanssa venäläisiä, ellei hän olisi ollut niin sairas:
“Ei ollut kyse järkeilystä: Olisin todennäköisesti myös seurannut lauman vaistoa, jos en olisi ollut niin heikko: pelko on äärimmäisen tarttuvaa, ja sen välitön reaktio on saada juoksemaan pois.”
[1233] (Lectures on the Holocaust, s. 472; P. Levi [1986], Survival in Auschwitz.)

Levi antaa arviokseen että vain 800 enimmäkseen liikuntakyvytöntä vankia jäi Auschwitzin leirille kun taas n. 20,000 päätti paeta saksalaisten kanssa. Eli siis tavallaan epäsuorasti sekä Wiesel että Levi, eräät johtavimmista saksalaisvastaisista kauhupropagandisteista, myöntävät epäsuorasti, etteivät he edes uskoneet omiin sepityksiinsä massamurhista ja muista kauheuksista. Ei kai kukaan ihminen maan päällä olisi voinut kuvitella, että leirin ‘joukkomurhaajat’ olisivat jättäneet nämä leirivangit henkiin, jos he olisivat lähteneet heidän mukaansa, sen jälkeen kun he olivat väitetysti kaasuttaneet ja ampuneet 1,000,000 ihmistä leirillä (tasan!)! Jos leirivankien väitteet olisivat pitäneet paikkansa (tai jos he edes olisivat uskoneet väitteisiinsä), olisivat he aivan varmasti reagoineet toisin ja jääneet odottamaan ‘venäläisiä vapauttajia’, jopa siinäkin tapauksessa, että heidän ravinnonsaantinsa olisi ollut epävarmaa. Tässä se avain totuuteen: leirivangit pelkäsivät sodan aikana enemmän venäläisiä sotilaita kuin saksalaisia!

Toiselta näkökannalta mietittynä Wieselin ja Levin sekä monien muiden kertomukset, liittyen vankien marssittamiseen pois Auschwitzista, ovat itse asiassa täysin naurettavia ja lähes mahdottomia, loogiselta näkökannalta mietittynä: Ei mikään armeija maan päällä olisi suorittanut kyseisellä keskitysleirillä
“teollista kansanmurhaa” ja antanut tätä todistaneiden kymmenien (tai jopa satojen) silminnäkijöiden selvitä hengissä tältä samalta leiriltä, ja sitten vielä marssittaa heidät mukanaan pois leiriltä, lopulta kertomaan muulle maailmalle tästä kaikesta! Viimeisten hengissä olevien vankien tappaminen olisi ollut nopea toimenpide, joten kaikessa kiireessäkin olisi tämä ehditty hoitaa alta pois. Tähän päälle kun vielä lisätään ne muut tuhannet selviytyneet leirivangit ja monet niistä sadoista tuhansista muille leireille siirretyistä ihmisistä, jotka siirrettiin Auschwitzin kautta, jotka siis selvisivät hengissä! Koko Auschwitz-myytin uskottavuus kaatuu alunperinkin jo tähän loogisesti mahdottomaan hulluuteen.

Erittäin kiintoisa on myös juutalaisen kirjailijan Joseph Burgin valallinen todistus oikeudessa v. 1988 Kanadassa holokaustiin liittyen:

Joseph G. Burg […] käsitteli väitettyjä natsien tuhoamisleirejä. Burg oli puhunut satojen ihmisten kanssa, jotka olivat olleet Auschwitzissa, ja hän oli vieraillut tässä leirissä syksyllä 1945. Burg tuli siihen käsitykseen, että mitään “tuhoamisleirejä” ei ollut ensinkään olemassa, että kaasukammioita ei ollut koskaan ollut olemassa ja että ei ollut olemassa mitään suunnitelmaa Euroopan juutalaisten tuhoamiseksi. […]
Burg kävi myös kolme kertaa Majdanekissa. Hän löysi Majdanekista kaasukammioita, mutta todisti, että ne olivat desinfiointikaasukammioita epidemioita aiheuttavien täiden ja kirppujen tuhoamiseksi. Nämä kammiot olivat tavallisia eri leireissä, ja niissä luki saksan kielellä “Varoitus! Myrkyllistä kaasua!” kuolemanvaaraa osoittavan pääkallonkuvan alla. Zyklon-B oli uusi aine, jota käytettiin vaatteiden desinfiointiin.
[…]
Sodan jälkeen Burgin korviin kantautui runsaasti väitteitä, että ihmisiä oli surmattu kaasulla Auschwitzissa ja Majdanekissa. Hän todisti, että ne johtuivat joko typeryydestä tai olivat propagandaa. […]
Kun ne (krematoriot) olivat täydessä toiminnassa, savupiipuissa oli lisääntynyt määrä savua. Savun väri myös vaihteli loogisesti säästä tai vuorokaudenajasta riippuen. Ihmiset keksivät tarinoita, että sisällä tapahtui saatanallisia asioita. He sanoivat, että eläviä ihmisiä poltettiin. He keksivät tarinan, että jokainen krematorio oli kaasukammio. Asiat etenivät jopa siihen pisteeseen asti, että sepittäjillä oli niin suuri mielikuvitus, että kun he näkivät sinertävää savua, he tiesivät, että juutalaisia poltettiin.
Toiset keksivät tarinan, että eläviä juutalaisia työnnettiin sisään poltettaviksi. Burg todisti, että hän haluaisi mielellään nähdä sellaisen juutalaisen, joka oli antanut sellaisia lausuntoja jonkin oikeudenkäynnin aikana. Hän sanoi, että sellainen juutalainen tulisi pakottaa ottamaan vala rabbien menojen mukaan kalotti (päähine) päälaella, ilman Kristuksen kuvia, heprealaisen Raamatun kanssa, rabbin tai hurskaan uskonnollisen juutalaisen läsnäollessa. Sitten hänen pitäisi vannoa vala, että hän oli nähnyt jotain sellaista. Silloin nämä väärät lausunnot, nämä sairaat lausunnot, kumoutuisivat 99,5-prosenttisesti, koska pinnallinen vala ei ollut moraalisesti sitova näille juutalaisille.

http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/joseph-burgin-valallinen-todistus.html

XV) Todellisuudessa juutalaiset pistettiin vain pakkotyöhön keskitysleireille sotateollisuudelle ja työkyvyttömät pakkosiirrettiin ulos Euroopasta.

Saksalaisten todellinen lopullinen ratkaisu oli siirtää juutalaiset pois Euroopasta, ehkä Madagaskarille tai Lähi-itään. Sotaa ennen Saksan hallitus rohkaisi juutalaisten maastamuuttoa ja sadat tuhannet juutalaiset olivat muuttaneet ennen sodan alkua ulkomaille. Myös Puolasta muutti satoja tuhansia juutalaisia ulkomaille ennen sotaa. Toisen maailmansodan aikana juutalaiskysymys eli lopullinen ratkaisu, josta kansallissosialistien johtajat puhuivat, ratkaistiin viemällä satoja tuhansia juutalaisia keskitysleirien kautta Venäjälle. Todennäköisesti noin 1,2 miljoonaa juutalaista pakkosiirrettiin Venäjälle toisen maailmansodan aikana. Loput pidettiin pakkotyössä sotateollisuudelle. Kaiken kaikkiaan juutalaisia tuli saksalaisten vaikutusalueelle n. 3.5–5.2 miljoonaa. Juutalaisia kuoli toisen maailmansodan aikana kaikista syistä, pääasiassa taudeista ja nälänhädästä, noin 1–1.5 miljoonaa. 0.5–1 miljoonaa juutalaista kuoli Neuvostoliitossa Stalinin politiikan seurauksena ja muista syistä, sekä 0.5–1 miljoonaa juutalaista kuoli Saksan vaikutusalueella Hitlerin politiikan seurauksena tai muista syistä.
http://moranen.blogspot.com/2007/12/kuoliko-6-miljoonaa-tosiaan.html ,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/teollinen-holokausti-vai-teollinen.html ,
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndstats.html ,
http://www.historiography-project.org/misc/graf_jewishlosses.html ,
http://www.ihr.org/jhr/v20/v20n5p25_Weber.html ,
http://www.ihr.org/jhr/v10/v10p195_Nordling.html ,
http://www.ihr.org/jhr/v11/v11p335_Nordling.html ,
http://vho.org/D/da/

XVI) Kritiikkiä ja vastauksia kritiikkiin:

Kemisti Germar Rudolfin vastaukset (1998, 1999, 2003) kemisti Richard Greenin kritiikkiin (1998, 1999/2000, 1999/2000) liittyen Auschwitzin kemiaan:

A) Green oli samaa mieltä siitä, että revisionistit olivat suunnilleen oikeassa siitä miten Zyklon B -jäämät muodostuvat tietyissä olosuhteissa seinille.
B) Green ei pystynyt kumoamaan sitä tosiasiaa, että Auschwitzin Krematorioiden II ja III ruumishuoneissa 1 (joissa väitetysti yhteensä 750,000–850,000 ihmistä kaasutettiin) olisi vallitsevissa olosuhteissa seinille pitänyt ehdottomasti muodostua ainakin saman verran Zyklon B -jäämiä kuin desinfiointikaasukammioissa (näistä jäämistä valtaosa [~99,9%] olisi kyseisissä olosuhteissa muodostunut ferrosyanidijäämiksi, joka usein on sinistä, mutta myös väritöntäkin); johtuen ideaalisesta seinä- ja kattomateriaalista, tuoreesta laastista (joka olisi ensimmäisten kuukausien ja vuosien ajan imenyt erittäin paljon Zyklon B -kaasua itseensä) ja luonnollisesti kylmänkosteista seinistä sekä vaaditun kaasun suuresta määrästä kaasutusta kohden (johtuen erittäin lyhyistä kaasutusajoista ja ilman kosteudesta).
C) Green vain oletti Krematorioissa II ja III olleen väitetyt Zyklon B -kolumnit jotka olisivat mahdollistaneet Zyklon B:n nopeamman käytön (30-45 min. kaasutusajalla) niin, että jäämiä ei välttämättä olisi jäänyt yhtä paljoa, mikä on täyttä pötypuhetta raunioiden materiaalisten todisteiden ja dokumenttien perusteella (The Rudolf Report, 5.4.1.2.8.).
D) Green ei pystynyt kumoamaan sitä tosiasiaa, että Krematorioiden II ja III katoissa ei dokumentaarisen ja materiaalisen todistusaineiston sekä ilmakuvien perusteella koskaan ollut väitettyjä Zyklon B -aukkoja, joista kaasutusväitteet Zyklon B:llä ovat täysin riippuvaisia, koska muuten silminnäkijät täytyisi julistaa vääriksi ja ainut todistusaineisto kaasutuksista häviäisi (päinvastaiset väitteet ovat yksinkertaisesti pötypuhetta, jonka kuka vain voi tarkistaa viittauksistani kyseisiin kuviin ja dokumentteihin).
E) Green ei pystynyt kumoamaan sitä kemiantieteellistä tosiasiaa, että desinfiointikaasukammioissa on tosiaan 1000-kertainen määrä Zyklon B -jäämiä (= kokonaissyanidijäämiä, joista n. 99,9% on ferrosyanidin muodossa, joka usein on preussin sinistä, mutta myös väritöntä), Zyklon B -kaasun käytöstä (= kaasutuksia ei voinut tapahtua krematorioiden väitetyissä teloituskaasukammioissa).

Eli yhteenvetona: Greenin artikkelissa kemisti Green vain sanoo tieteellisesti perustelemattoman mielipiteensä siitä, että väitetyt kaasutukset tapahtuivat väitetysti, koska hänen mielestään olosuhteiden Krematorioiden II ja III ruumishuoneissa 1 täytyi olla sellaiset, että Zyklon B -jäämiä ei olisi mitenkään voinut muodostua seinille yhtä paljon kuin desinfiointikaasukammioissa.
http://www.vho.org/GB/c/GR/Green.html ,
http://www.vho.org/GB/c/GR/CharacterAssassins.html ,
http://www.vho.org/GB/c/GR/Evasions.html ,
http://moranen.blogspot.com/2008/01/zyklon-b-teloitusvlineen.html

Germar Rudolf (1995) kumosi puolalaisten tutkijoiden Markiewicz ym. v. 1994 kemiallisen tutkimuksen täysin ja paljasti sen vilpillisyyden. Markiewicz ym. eivät todistaneet merkittäviä Zyklon B -jäämiä väitettyjen ‘kaasukammioiden’ seinissä, vaan sen sijaan he vain sulkivat pois valitsemallaan analyysimetodillaan 99,9% Zyklon B -jäämiä pois desinfiointikaasukammioiden seinistä (= kokonaissyanidijäämistä, joista n. 99,9% on ferrosyanidin muodossa, joka usein on preussin sinistä, mutta myös väritöntä), analysoiden vain joitain vähän aikaa stabiileja, eli epävakaita syanidijäämiä (eli he analysoivat vain 0,01% kokonaissyanidijäämistä). Markiewicz ym. analyysimetodi ei myöskään ollut kiinteistä materiaaleista mitenkään tarkempi kuin muiden laboratorioiden käyttämät menetelmät (esim. revisionistien käyttämä DIN-metodi olisi ollut suunnilleen yhtä tarkka kiinteistä materiaaleista). Markiewicz ym.:n merkityksettömät tulokset olivat 0,8 mg/kg syanidijäämiä desinfiointikaasukammioissa ja 0,6 mg/kg väitetyissä teloituskaasukammioissa. Nämä kummatkin tulokset ovat täysin merkityksettömiä, koska luotettavat Zyklon B -jäämien tulokset ovat vasta yli 10 mg/kg luokkaa, sekä Markiewicz ym.:n (1994) että revisionistien käyttämillä analyysimetodeilla (pääasiassa DIN-metodi).

Sulkemalla 1000-kertaisen määrän Zyklon B -jäämiä pois desinfiointikaasukammioiden seinistä puolalaiset tiedemiehet väittivät löytäneensä muka suunnilleen saman verran Zyklon B -jäämiä! Tämä on täyttä pötypuhetta. Markiewicz ym.:n suorittama Krakovan oikeustieteellisen instituutin v. 1994 tutkimus ei todistanut Zyklon B -jäämiä väitettyjen ‘kaasukammioiden’ seinissä, sen sijaan heidän aiemmat tuloksensa (1990) varmistivat revisionistien tulokset suunnilleen oikeiksi:
http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/puolalainen-huijaus.html ,
www.vho.org/GB/Books/cq/leuchter.html ,
www.vho.org/GB/c/GR/Fraudulent.html ,
http://www.vho.org/GB/Journals/JHR/11/2/IHR207-216.html,

Kemisti Rudolfin kritiikki (2000) kulttuurihistorioitsija Robert Jan van Peltin raporttiin (jossa Pelt ei tiennyt kemiallisista ja teknisistä argumenteista juuri mitään, vaan teki paljon täysin vääriä väitteitä):
http://www.vho.org/GB/c/GR/RudolfOnVanPelt.html

Carlo Mattognon analyysi (2001) väitetyistä “Zyklon B -aukoista” Krematorion II väitetyn ‘kaasukammion’ katossa (väitetyt kaasunheittoaukot oli joko lisätty sodan jälkeen, tai ne olivat vain epämääräisiä halkeamia joita ei voinut erottaa muista halkeamista selvästi, tämä ja Mattognon v. 2004 analyysi kumoavat Provanin [1996] ja Keren et al.:n [2001] väitteet):
http://www.vho.org/GB/c/CM/noholes.html,
http://moranen.blogspot.com/2007/12/auschwitz-kaasutuksia-ei-tapahtunut.html

M
attognon vastaukset (2005) Auschwitzin krematoriouuneihin liittyvään kritiikkiin. Auschwitzin polttouuneilla ei todellakaan voinut polttaa holokausteilijoiden väittämiä määriä ruumiita (päivittäin 4,756 ruumista ja yhteensä noin 1,000,000), vaan korkeintaan noin 624–1,040 ruumista päivittäin ja yhteensä noin 162,000 ruumista, koska tiiliverhouksia ei millään todisteilla uusittu:
http://www.vho.org/GB/c/CM/jcz.html ,
http://www.vho.org/GB/c/CM/Risposta-new-eng.html

Selitykset kaasuntiiviille oville ja muille viittauksille kaasukammioista tai kaasutiiviistä ovista Auschwitzissa (=desinfiointikaasukammioita):
http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/kaasutiiviit-ovet-ja-valesuihkut.html

Kritiikkiä Raul Hilbergin kirjalle
The Destruction of European Jews (1985):
http://www.vho.org/GB/Books/Giant/

Kritiikkiä Deborah Lipstadtin kirjalle
Denying the Holocaust. The Growing Assault on Truth and Memory (1993) (Lipstadt ei kirjassaan mitenkään todistanut holokaustia tapahtuneen, paljon vain haukkumasanoja monista ihmisistä):
http://www.vho.org/GB/c/CM/revdeblip.html

Kritiikkiä Michael Shermerin (“skeptikkoguru”) kirjaan
Denying History. Who Says the Holocaust never Happened and Why Do They Say it? (2002). (Shermerkään ei kirjassaan mitenkään todistanut holokaustia tapahtuneen ja tyytyy vain olemaan poliittisesti korrekti skeptikko, joka puolustelee virallista versiota aiheesta kuin aiheesta kynsin ja hampain):
http://www.vho.org/GB/c/CM/denying-history.html

Shermerin ja historioitsija Mark Weberin holokaustiväittely (1995):
http://video.google.com/videoplay?docid=985537394376971987&ei=hvzZSaPlLoK1-AaT6tDaDw&q=holocaust+debate

Muuta kritiikkiä skeptikkoguru Michael Shermerille:
http://www.ihr.org/jhr/v16/v16n1p22_Weber.html ,
http://www.vho.org/tr/2002/3/tr11shermer.html ,
http://www.geniebusters.org/915/04g_jumping.html

Nizkor-sivuston IHR:n 66 kysymyksen kritiikki kumottuna (1996):
http://www.zundelsite.org/english/debate/debatetoc.html

Paljon foorumeilla lainattu Michael Philipsin ‘Kuinka Tulla Revisionistitutkijaksi’ -kirjoitus kumottuna (tässä Philipsin kirjoituksessa oli ainoastaan kumottuna jotain vanhoja tai jollain keskustelufoorumeilla tehtyjä idioottimaisia väitteitä, ei mitään olennaisimpia asioita kumottuna tai todistettuna):
http://moranen.blogspot.com/2008/01/vastaus-revisionistitutkija-michael.html

Edelliseen liittyen myös oma (paljon kattavampi ja hauskempi sekä ajan tasalla oleva) vastineeni
Kuinka tulla holokaustitutkijaksi (2009):
http://moranen.blogspot.com/2009/01/kuinka-tulla-holokaustitutkijaksi.html

Ks. Myös Vesa I Laurion (kirjan mittainen)
Opetushallituksen holokaustikirjan arvostelu (2008) Osat 1-5:
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan.html ,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_11.html ,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_8878.html ,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_3748.html ,
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_6414.html

Carlo Mattognon (2009) vastaukset Roberto Muehlenkampin (2006) kritiikille, koskien Belzeciä; pääasiassa käsitellään professori Kolan (1997) arkeologisia tutkimuksia Belzecin alueella (joita Mattogno oli kritisoinut ja kumonnut), mutta myös kaasutusväitteitä, juutalaisten pakkosiirtämistä ja paljon muuta aiheeseen liittyvää käsitellään:
http://www.codoh.com/gcgv/gcgvhcrm.html (Väittely tosin jatkunee vielä, joten lisää lienee olevan tulossa.)

Holocaust Controversies ja RODOH

Holocaust Controversies -blogilla (2006→) ja blogin pitäjien RODOH-foorumilla (2002→) holokaustiuskovaiset pääsevät vauhtiin, vihansa voimin, taistelussaan ‘revisionistien pahuutta’ vastaan. Nämä tahot eivät kuitenkaan esitä juuri mitään uutta ja mullistavaa, eivätkä juuri mitään uusia todisteita, vaan tarjoavat vain loputonta jaaritteluaan ja kritiikkiään, omia tulkintojaan ja mielipiteitään, vertauksiaan, sysäten koko ajan todistustaakkaa vastapuolelle, karttaen heitä kumoavia argumentteja ja todisteita sekä todisteiden puutettaan. Tämä tapahtuu jopa uskottavuudesta välittämättä ja järjestä luopumalla (esim. vaikka jotkin holokaustiväitteet ovat umpihulluja ja naurettavan epäuskottavia sekä lähes mahdottomia [esim. tappamiset diesel-moottorien pakokaasuilla], voitaisiin niihin ihan hyvin uskoa jos ne juuri ja juuri olisivat mahdollisia, koska eräät leirivangit väittivät niin ja näin). Heidän mukaansa “kaikki on jo todistettu”, ja tämän kiistäminen on turhaa. Heidän tutkimusmetodinsa on ‘ratkaista’ väitetty kaasukammio-holokausti-kansanmurha ilman juuri mitään skeptisyyttä koskien epäluotettavia silminnäkijöitä, ja mielivaltaisesti valikoida mihin joukkomurhaväitteisiin he uskovat ja mihin eivät, ilman mitään johdonmukaisia perusteluja. Esimerkiksi he eivät usko myönnetysti valheellisiin joukkomurhametodeihin (höyryllä, sähköllä, ja tyhjiökammioilla), eivätkä myönnetysti valheellisiin kaasutuksiin Saksan v. 1937 alueen keskitysleireillä, mutta sen sijaan he uskovat kaasutuksiin Puolan alueen leireillä, koska heidän mielestään on enemmän silminnäkijöitä ja epäsuoria sekä epämääräisiä (ja monitulkintaisia) todisteita näistä kaasutuksista. Jälleen tähän ei voi kuin todeta, että sen parempia todisteita ei näistä kaasutuksista ole, eikä suoria todisteita lainkaan. Lisäksi Saksan alueen v. 1937 alueen leireistä oli myös epäsuoria dokumentteja (esim. Zyklon B -kaasun toimituksista leireille ja desinfiointikaasukammioista).

Lyhyenä yhteenvetona (josta kirjoitan myöhemmin lisää): Kyllä, edelliset tahot ovat tosiaan siinä oikeassa, etteivät revisionistit ole todistaneet, eivätkä pystykään todistamaan kaikkea aukottomasti. Tietenkään tässä ei ole mitään ihmeellistä, koska muutenhan tämä olisi jo automaattisesti lähes yleistietoa akatemiassa. Edelliset tahot ovat myös oikeassa siinä, että revisionisteja vastaan on tosiaan myös paljon argumentteja, jopa joitain joihin revisionistit eivät nykytiedoilla ja todisteilla pysty vastaamaan. Toisaalta taas, jopa itse Galileota vastaan oli monia sen ajan erinomaisia tieteellisiä vastaväitteitä, joihin Galileo ei aikanaan pystynyt edes vastaamaan. Sen ajan tiedeyhteisössä ei hyväksytty saman tien Galileon teoriaa, koska Galileo ei sitä pystynyt todistamaan riittävän vakuuttavasti sen ajan teknologialla ja tiedoilla (ks. esim. Prof. Thomas E. Woods, The Catholic Church: Builder of Civilization - ‘The Galileo Files’, Ep. 4 [Part 1]). Holokaustiin ja 2. maailmansotaan liittyen on tärkeää muistaa, että vieläkin on paljon dokumentteja salattuina arkistoissa, joiden salaamiseen tuskin on muuta syytä kuin, että ne saattaisivat liittoutuneita huonompaan valoon ja mahdollisesti myös siksi, että niissä olisi Holokaustia kumoavaa materiaalia.

Joten kyllä, Holokausti kaipaa vielä paljon paljon tarkempaa ja kriittisempää tutkimusta. Voitaisiin periaatteessa todeta, että vasta nyt viime vuosikymmeninä (1988-2010) on Holokaustin tutkiminen lähtenyt kunnolla käyntiin (Leuchterin raportista, VHO:n materiaaliin ja sitä kritisoiviin tahoihin asti). Tietenkin myös revisionistien tutkimuksia pitää kritisoida ja korjailla, kunhan revisionistien vain annetaan ajan kanssa tutkia lisää vastailla.

XVII) Yhteenvetona:

Näin ollen, nykytietojen perusteella, voidaan kuitenkin jo todeta, että koska on osoitettu riittävän vakuuttavasti, että keskitysleireillä ei tapettu mitään väitettyä 2,7–4 miljoonaa juutalaista, ja koska Einsatz-joukkojen raportit ovat liioitellut, sekä koska holokaustihistorioitsijoiden luvut ovat moninkertaisesti liioitellut, on 5–6 miljoonasta väitetystä ‘holokaustiuhrista’ vähennettävä yhteensä ainakin noin 4 miljoonaa pois.

Lopullisena yhteenvetona: Aika näyttää minkä verran Holokaustiin liittyvistä joukkotuhontaväitteistä pitää paikkansa ja minkä verran ei. Nykytietojen perusteella (2010) vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että:
– Ei ollut mitään suunniteltua “teollista kansamurhaa” kaikkien Euroopan juutalaisten murhaamiseksi;
– Ei ollut mitään teloituskaasukammioita miljoonien tappamiseen (itärintaman Einsatz-joukkojen luvut ovat ainakin paikoin liioitellut);
– Ei kirjoitettuja käskyjä miljoonien Euroopan juutalaisten teloittamiseen;
– Eikä kuollut tai puutu 5-6 miljoonaa juutalaista.

Jos Holokausti määritellään vain näillä pääväitteillä, niin tässä tapauksessa
ei ollut ‘Holokaustia’. Jos taas Holokausti määritellään tarkoittamaan koko Euroopan juutalaisten kohtaloa toisen maailmansodan aikana, siinä tapauksessa totta kai oli ‘Holokausti’, eli jotain tapahtui juutalaisille, mutta se ei tapahtunut ollenkaan niin kuin on yleisesti opetettu.

Eräs suurimmista syistä, jonka takia Holokaustin virallista versiota opetetaan vieläkin lähes kaikkialla akatemiassa, on historiantieteen ja muiden tieteenalojen äärimmäinen dogmaattisuus:
“Luonnontieteet [kuten myös muut tieteenalat] ovat äärimmäisen konservatiivinen ja dogmaattinen aihe. Mikä tahansa paradigman vahvistus on tervetullutta, kun taas mikä tahansa innovaatio tai muutos [tarkistus] tulee kohtaamaan vastustusta pitkään; säilyttämisen vaisto (mukaan lukien
itsesäilytysvaisto!) on vahvempi kuin totuuden etsintä. Sen takia uudet löydökset saavat tavallisesti hyväksyntää vasta kun riittävät määrät tutkijoita puolustavat niitä: Sitten dogmaattinen vallitseva tila [status quo] kaatuu, ‘tieteellinen vallankumous’ tapahtuu, uusi paradigma korvaa vanhan. […]
Ratkaiseva tosiasia on, ettei kenenkään opiskelijan, tutkijan eikä maallikon pitäisi hyväksyä mitään tosiasioita ‘ratkaisevasti todistetuiksi’, vaikka oppikirjat esittäisivätkin ne sellaisiksi. …” –
Professori Walter Nagl, 1987 (Gentechnologie und Grenzen der Biologie, [1987], s. 126f.)

XVIII) Holokaustin merkitys ja vaikutus on länsimaissa nykyaikana (1970-luvun lopusta lähtien) hyvin suuri.

Holokaustia on käytetty hyväksi monin tavoin. Eri kategorioiksi (joista 6. on tärkein) voidaan mm. lukea:
1) Juutalaisjärjestöjen lukemattomat korvausvaatimukset
2) Immuniteetti Israelille
3) Suoja kaikelta juutalaisiin kohdistuvalta kritiikiltä
4) Juutalaisten uhrirooli ja historian manipulointi tällä
5) Juutalaisten manipulointi
6) Eurooppalaisten manipulointi
Holokaustitietoisuus [on…] virallista propagandistista indoktrinaatiota, iskulauseiden ja väärän maailmankuvan tehtailua, jonka todellinen päämäärä ei ole lainkaan menneisyyden ymmärtäminen, vaan nykyajan manipulointi.” (Boas Evron [kunnioitettu israelilainen toimittaja]; Finkelstein 2000, The Holocaust Industry, s. 41; Radical America, heinä-elokuu 1983, 15, ‘Holocaust: The Uses of Disaster’.)
http://moranen.blogspot.com/2009/01/holokaustin-merkitys.html

Lisäksi Holokaustin merkitystä, tärkeyttä ja vaikutusta kuvastaa erinomaisesti lukuisat lait useissa Euroopan maissa, jotka kieltävät Holokaustin kyseenalaistamisen, eli vapaan tieteellisen tutkimisen (jota harhaanjohtavasti kutsutaan ‘kiistämiseksi’; tieteellinen tutkiminen tarkoittaa myös oikeutta kyseenalaistaa ja väittää vastaan perusteluiden ja todisteiden avulla). Monet juutalaistahot ja järjestöt ovat jopa menneet niinkin pitkälle, että ovat vainonneet holokaustirevisionisteja rahallisesti, väkivaltaisesti ja jopa yrittäneet murhata heitä (ja onnistuneetkin!).

http://moranen.blogspot.com/2008/11/revisionistivainot.html

XIX) Holokausti ja sen jatkuva (loputon) toitottaminen valtamediassa sekä opettaminen’ kouluissa ilmentää juutalaisten hyvin suurta vaikutusvaltaa ja omistusta länsimaiden valtamediassa, erityisesti USA:ssa.

Tämän seurauksena historian muut kansanmurhat jäävät paljon vähemmälle huomiolle (esim. kommunistien joukkomurhat) niin, että niistä ei yleisesti tiedetä juuri mitään, eivätkä nuo muut kauheudet ole tunteellisesti latautuneita aiheita juuri ollenkaan niille, jotka sattuvat tietämään niistä jotain. Tämän juutalaisten vaikutusvallan takia me kuulemme vain ja ainoastaan Holokaustista niin paljon, jonka takia siitä on tullut tunteellisesti kauhein pahuus historiassa, ja tämän vaikutusvallan takia Holokausti tosiaan voisi olla hyvin paljolti liioiteltua (huijausta). Ja onhan osuvasti sanottu:

Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta. Joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä.George Orwell.

http://moranen.blogspot.com/2009/01/juutalaisten-vaikutusvalta-usassa.html ,
http://moranen.blogspot.com/2008/02/juutalainen-mediakontrolli_01.html ,
http://moranen.blogspot.com/2008/08/tri-macdonald-median.html ,
http://moranen.blogspot.com/2008/08/macdonald-median-juutalaiskontrollista.html ,
http://moranen.blogspot.com/2008/08/macdonald-median-juutalaiskontrollista_16.html ,

(Juutalaisten vaikutusvaltaan liittyen: Juutalainen Mediakontrolli; Tri MacDonald Median Juutalaiskontrollista - Osa 1, 2 ja 3; Juutalaisten Vaikutusvalta USA:ssa; akateemisemmin: MacDonald 1998/2002, The Culture of Critique; Goldberg 1996, Jewish Power: Inside The American Jewish Establishment; Ginsberg 1993, The Fatal Embrace: Jews and the State; Petras 2006, The Power of Israel In the United States; Mearsheimer & Walt 2007, The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy.)






1 kommentti:

Moranen kirjoitti...

Anonyymi kommentoi:
“Liittyen siihen mitä kirjoitat Wieselistä ja Levistä leirin vapauttamisen yhteydessä:
Kannattaisi ensinnäkin vaivautua kirjastoon, ne teokset on ihan suomeksikin saatavilla ja voisit siten tarkistaa ne syyt ihan ilman arvailujakin. Sikäli kun muistan, vangit eivät pelänneet venäläisiä
vaan saksalaisia, vallitsi suuri epätietoisuus siitä, mitä saksalaiset tekisivät niille, jotka jäisivät leiriin; useimmat olettivat että heidät ammuttaisiin lopuksi. Lisäksi ei ollut tietoa siitä, miten kauan vapautusta - ilman ruokaa - jouduttaisiin odottamaan.”



Ensinnäkin tuo pohdinta on kaksiosainen:

1) On ilmeistä, että jos Auschwitz olisi ollut se väitetty ‘tuhoamisleiri’ jossa se 1 miljoona kaasutettiin, eivät saksalaiset joukkomurhaajat todellakaan olisi tarjonneet mitään mahdollisuutta tuhansille vangeille joko paeta saksalaisten kanssa tai jäädä odottamaan venäläisiä (plus ne muut epäuskottavuudet). Ei todellakaan näin.

2) Ihan sama mitä Wiesel ja Levi selittelevät syikseen (Wieselin vastaus kysymykseen “miten selvisit kaausutuksista?” -> “en tiedä”): Heidän tekonsa ja toimintansa tässä tilanteessa on olennaisin koska se on niin umpihullu ja epäuskottava, mikä viittaa juuri siihen että heidän väitteensä joukkomurhista ovat huuhaata. Wiesel ja muut vangit muka päättivät lähteä ‘joukkomurhaajiensa’ mukaan (kyllä/ei-tilanteessa), jotka olivat tappaneet jo miljoonan ja jotka todennäköisesti tappaisivat heidät myöhemmin paetessaan venäläisiä, sen sijaan että olisivat jääneet odottamaan venäläisiä ‘vapauttajia’ huolimatta siitä että oli epävarmaa milloin ne tulisivat ja että olisiko ruokaa. Olisivat vaikka juoneet jokivettä tai pyrkineet ryöstämään kaikki lähitienoon talot, olisi tämäkin ollut todennäköisempää ja järkevämpää; ennenmmin ehkä kuolla odottaen ‘venäläisvapauttajia’ kuin kuolla hyvin hyvin todennäköisesti vihaamiensa saksalaisjoukkomurhaajiensa kynsissä, jotka väitetysti olivat kaasuttaneet leirivankitoverinsa.

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)