Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Kirjasta You Gentiles

You Gentiles

(Kirjoitusta päivitetty viimeksi 6.4.2009. Lisätty mm. linkki kirjan pdf.-tiedostoon, ja korjattu ja muokattu tekstiä.)

Juutalainen kirjailija Maurice Samuel kirjoitti kirjan
You Gentiles, joka julkaistiin 1924. Kirjassaan Samuel keskittyy kuvailemaan juutalaisten ja ei-juutalaisten eroja, mm.; uskonnollisia, moraalisia, aatteellisia ja yhteiskunnallisia eroja. Samuel pohtii näitä eroja historiassa, nykyajassa (1920-luvulla siis) ja tulevaisuudessa. Hän myös lähes koko kirjansa ajan pohtii antisemitismin historiaa, sen todellisia syitä ja kirjan lopussa hän miettii mahdollisia ratkaisuja sen lopettamiseksi kokonaan. Kyseessä on siis – mielestäni erittäin valaistuneen – juutalaisen hyvin perusteltu mielipide juutalaisista ja ei-juutalaisista.

Samuel on lisäksi kirjoittanut kirjat:
I, the Jew (1927); What Happened in Palestine: The Events of August, 1929: Their Background and Significance King Mob: A Study of the Present-Day Mind (1931); On the Rim of the Wilderness: The Conflict in Palestine (1931); Jews on Approval (1932); The Great Hatred (1940); The World of Sholom Aleichem (1943); Harvest in the Desert (1944); Haggadah of Passover (1947) (käännös); Prince of the Ghetto (1948); The Gentleman and the Jew (1950); Level Sunlight (1953); Certain People of the Book (1955); Little Did I Know: Recollections and Reflections (1963); Blood Accustation: the Strange History of the Beiliss Case (1966); Light on Israel (1968); In Praise of Yiddish (1971); In the Beginning, Love: Dialogues on the Bible (yheistyö) (1975); sekä fiktiota: The Outsider (1921); Whatever Gods (1923); Beyond Woman (1934); Web of Lucifer (1947); The Devil that Failed (1952) ja The Second Crucifixion (1960). Kaiken lisäksi hän on myös luennoinut paljon.

Aluksi

Käyn Samuelin kirjaa tässä melko laajasti läpi, paljon lainauksia käyttäen (itse kääntämiäni) ja kommentoiden niitä. Kommentoin olennaisimpia kirjan kappaleita kokonaisuuksina, tiivistäen tärkeimmät asiat. Koska tämä kirjoitus on pelkästään kyseisestä kirjasta, en jaksa kokoajan toitottaa että “Samuel sanoo sitä ja tätä”, vaan usein viittaan Samuelin kirjaan niin että “sivuilla x ja y sanotaan näin ja niin”, tai “tässä kohdassa/kappaleessa kerrotaan niin ja näin” tai että “nyt kerrotaan/todetaan että juutalaiset sitä ja tätä...” jne. Näillä ilmaisuilla tarkoitan siis aina tätä Samuelin kirjaa. Väliotsikoilla ilmoitan kirjan kappaleiden otsikot (käännettynä). Punaisella on painotettuna mielestäni olennaisimmat lainaukset, ja olennaisin kappale (ja lainaukset siinä).

Samuel puhuu käytännössä koko kirjansa ajan juutalaisista ja gojimeista (ei-juutalaisista) sanoilla “me” tarkoittaen juutalaisia ja “te” tarkoittaen gojimeja. Käytän omassa tekstissäni sanaa gojim – ei-juutalaisen sijasta – tarkoittamaan ei-juutalaisia, koska se on lyhyempi kirjoittaa. Samuel käyttää kirjassaan sanaa gentile joka käännettynä tarkoittaa ei-juutalainen, jonka suoriin lainauksiin käännän näin.

Jokaisen kannattaa ainakin alleviivaukset tekstistä lukea, vaikka aluksi tärkeimmät punaisella painotetut, sillä ne on huolella tehty. Vain alleviivaukset lukemallakin saa melko hyvän ja yhtenäisen tiivistelmän kirjoituksestani, ja itse kirjasta. (Ja myöhemmin kun lukee koko kirjoituksen, saa alleviivauksistakin enemmän irti.)

Vaikka usein koskien Samuelin näkemyksiä ei-juutalaisista ja juutalaisista olinkin paljolti eri mieltä, jouduin myös toisinaan olemaan samaa mieltä, tai ainakin jonkin verran samaa mieltä. Juutalaisia koskien, olin yllätyksekseni melko usein Samuelin kanssa suunnilleen samaa mieltä. Yleisvaikutelmani kirjasta oli että se oli erittäin kiehtova ja paljastava, sekä jopa yllättävän järkyttävä näkemyksissään. Suosittelen ehdottomasti luettavaksi.

Kysymys

Samuel aloittaa kirjansa, kertoen juutalaisten ja ei-juutalaisten eroista. Aluksi kuvaillaan sitä miksi juutalaiset ovat aina olleet epäonnen lähde:
Missä tahansa juutalainen on löydettävissä hän on ongelma, epäonnen lähde itselleen ja ympärillään olijoille. Aina siitä lähtien kun hän on ollut hajallaan keskuudessanne, hänen on täytynyt pitää yllä jatkuvaa taistelua identiteettinsä säilyttämiseen.” (s. 10)

Tästä ei liene paljoa epäilystä, paitsi ehkä siitä onko juutalainen aina ollut epäonnen lähde itselleen; nykyään kun juutalaisia ei ole moraalisesti oikein syyttää juuri mistään (kiitos juutalaisten mediakontrollin länsimaissa). Alussa huomautetaan myös että juutalaiset ovat täysin erilaisia kuin gojimit. Juutalaiset ovat siis erilaisempia gojimeista, paljon enemmän kuin gojimit keskenään:
“[...]
erot teidän ei-juutalaisten keskuudessa ovat pikkuasioita verrattuna niihin jotka erottavat teidät kaikki meistä.” (s. 12)

Huolimatta siitä että sekä juutalaisten ja gojimien joukossa on poikkeuksia jotka eivät noudata ympärillä oleviensa elämäntapoja, ne ovat “
äärimmäisiä ja merkityksettömiä eroavuuksia” (s. 21). Samuel ei usko että nämä suuret erot olisivat soviteltavia:
Minä en usko että nämä tärkeimmät erot ei-juutalaisten ja juutalaisten välillä ovat soviteltavia. Te ja me voimme tulla ymmärrykseen, emme ikinä sovintoon. Meidän välillämme tulee olemaan ärtymystä niin kauan kuin olemme läheisessä yhteydessä. Sillä luonto, luonne ja visio erottavat meidät kaikista teistä ikuisesti – ei pelkkä vakaumus, ei pelkkä kieli, ei pelkkä kansallinen tai uskonnollinen uskollisuus.” (s. 23-24)

Puhuttaessa elämäntavoista ja moraalista, todetaan että:
Teillä on oma elämäntapanne, meillä omamme. Teidän elämän systeemissänne me olemme perimmältään vailla ‘kunniaa’. Meidän elämän systeemissämme te olette perimmältään vailla moraalia. Teidän elämän systeemissänne meidän täytyy vaikuttaa armottomilta ikuisesti; meille teidän täytyy ikuisesti vaikuttaa jumalattomilta.” (s. 34)

Kommentoitaessa gojimien ja juutalaisten jumalien eroja todetaan:
Me kuulumme yhteen Kaikkivaltiaaseen Jumalaan: te kuulutte leikkisien jumalien tasavaltaan.

Kirjan ensimmäinen kappale päätetään toteamalla juutalaisten ja gojimien eri elämäntavoista:
Nämä ovat kaksi elämäntapaa, kumpikin täysin vieraita toisilleen. Kummallakin on oma paikkansa maailmassa – mutta ne eivät voi kukoistaa samalla maakamaralla, ne eivät voi pysyä kosketuksissa ilman vihollisuuksia. Vaikka elämälle itselleen kumpikin tapa on täydellinen lausahdus, toisilleen ne ovat vihollisia.

Urheilu

Eräs koko kirjan läpi kantavista Samuelin näkemyksistä on se, että hän pitää gojimien elämää urheiluhenkisenä, kun taas juutalaisten ei. Tätä hän pitää myös eräänä suurimmista eroista. Tätä näkemystä toistetaan myöhemmin useasti monessa eri yhteydessä, lähes joka kappaleessa, viitaten gojimien näkevän ja kokevan erittäin monet elämänsä kokemukset ja tapahtumat urheilun kisahengen ja ‘reilu peli’-asenteen kautta.

Kirjan toisen kappaleen alussa todetaan heti että:
KAIKKEIN hämmästyttävin asia elämässänne, verrattuna meidän, on sen urheilu. [...] urheilun psykologinen ja sosiaalinen laitostuminen, sen järjestelmällisyys, sen ylivoimainen rooli teidän henkisen energianne purkautumistienä ja ilmaisuna.” (s. 38)

Tätä roolia kommentoitiin oikein sanalla
rôle. Tässä kappaleessa kommentoidaan laajemminkin urheilua lähes kaikilla elämän osa-alueilla, lapsuuden peleistä jopa sotimiseen asti. Kappaleessa huomautetaan kuinka jo lapsesta asti aloitettu urheilu toimii gojimien hengellisenä ja moraalisena muokkaajana, totuttaen gojimit pelaamaan elämäänsä ‘reilun pelin’ sääntöjen mukaan.

Gojimien henki on urheilua:
Urheilu on teidän henkenne: varsinkin teidän nuorten miestenne, joita ei ole vielä imetty taisteluun olemassaolon puolesta ja joiden tunteet ovat siten suurimmaksi osaksi vapaat, täytyy löytyää urheilusta, peleistä, kilpailuista, kaikkein tyydyttävimmät aistiensa ilmaisut.” (s. 40)

Ja tämä urheiluhenki on siis gojimien ideaalinen moraliteetti joka opitaan kaikesta mahdollisesta urheilusta:
Suurin osa teidän kouluttajistanne on tehnyt väitteen siitä että moraalivaisto koulutetaan jalkapallo- ja pesäpallokentillä, nyrkkeilyssä, painissa ja muissa kilpailuissa, ja se on tosi, ehkä todempi kuin useimmat heistä ymmärtävätkään. Teidän ideaalinen moraliteettinne on urheilun moraliteetti. Pelin intensiivinen kurinalaisuus, reilun pelin henki, kestävyyden laatu, hyvä huumori, sovinnaistettu vakavuus ponnistelussa, vilpittömyys, kamppailu ilman pahansuopaisuutta tai katkeruutta, valmius unohtaa urheilullisesti – kaikki nämä tuodaan esiin läpikuultavimmalla ja puhtaimmalla selvyydellä, hyvin järjestäytyneissä ja tarkasti säännöstellyissä oppilaitosten urheiluissa. Ja näiden urheilujen sisältämiin kokemuksiin opetuksiin perustuu väistämättä teidän koko hengellinen elämänne.” (s. 42)

Itse mietittyäni asiaa jonkin verran tulin siihen johtopäätökseen että kyllä näissä Samuelin havainnoissa ja väitteissä urheilusta vaikuttaisi olevan jonkin verran perää. Tästä olin hänen kanssaan jonkin verran samaa mieltä.

Tässä kappaleessa hän jopa näkee urheilun symboloivan rituaalia gojimien joukossa:
Urheilu on teille vakava hengellinen asia. Se on oikea symbolisointi, täydellinen rituaali, jossa teidän hengelliset voimanne, löytäen ilmaisun, myös löytävät harjoitusta ja ravintoa.” (s. 43)

Jumalat

Tässä kappaleessa verrataan juutalaisten ja gojimien uskoa jumalaan/jumaliin, ja todetaan että gojimit eivät ole yhtä tosissaan uskossaan kuin juutalaiset:
Meidän juutalaisuutemme ei ole uskontunnistus, se on itsemme, meidän kokonaisuutemme. Tosiaan, voidaan kutakuinkin sanoa, että varmin todiste teidän vakavuuden puutteestanne uskontoon on se tosiasia että teidän uskontonne eivät ole kansallisia, että te ette ole sopineet ja omistautuneet uskonnolle massoittain.” (s. 73)

Kiintoisasti todetaan että juutalaiset kansana, kulttuurina, maana ja uskontona ovat kaikki yhtä:
Mutta juutalaisessa, maa ja kansa ja sielun kyvyt ja kulttuuri ja Jumala ovat kaikki yhtä. Me emme sano: ‘Minä olen juutalainen’, tarkoittaen, ‘Olen tämän kansallisuuden jäsen’: tunne juutalaisessa, jopa vapaasti ajattelevassa juutalaisessa kuten minussa, on että kun kuuluu kansaansa on siten myönnetty ikuisuuden nauttimisen voimaan. Saattaisin sanoa meistä: Me ja Jumala kasvoimme yhdessä. (s. 74)

Tämä näkemys on varsin kiintoisa sen takia, koska niin monesti näkee juutalaisten ja muidenkin pohtivan ja väittelevän että “ovatko juutalaiset, uskonto, kansa, etnisyys, rotu vai kulttuuri?”. Ehkäpä he ovatkin kaikkia näitä: kaikkien näiden yhdistelmä, tai ainakin vähän kaikkea.

Kirjassa mennään jopa niin pitkälle että juutalaisten nähdään olevan jumalia:
Teillä on suojelijajumala tai aiheellisia jumalia: meillä on kansallinen Jumala. Kenen tahansa hartaan juutalaisen sydämessä, Jumala on juutalainen. Onko teidän Jumalanne englantilainen tai amerikkalainen?” (s. 75)

Kirjan mukaan vain juutalaiset ymmärtävät Jumalan yleismaailmallisuuden, ja juutalaiset symbolisoivat Jumalaa, vähentäen Hänen loputtomuuttaan, ja tehden Hänet saavutettavissa olevan joka päiväisille toimille.

Utopia

Nyt analysoidaan vapautta:
Me emme ole vapaita valitsemaan ja hylkäämään, pelaamaan, rakentamaan, jalostaa. Me olemme omistautunut ja orjuutettu kansa, edeltäkäsin määrätty muuttumattomaan suhteeseen. Vapaus kokonaisuutena ei ole juutalainen ideaali. Palvelus, rakkaus, antaumus, nämä ovat ihanteita meille. Vapaus ei merkitse yhtään mitään meille: vapaus tehdä mitä?” (s. 88)

Sekä tulevaisuuden ihanteita:
Meille loppu on haltioitunut yhtenäisyys, ihmisen samaistuminen Jumalan kanssa. Teidän ihanteenne on ikuinen nuoruus, meidän on nostattaa itsemme muuttumattomaan aikuismaiseen täydellisyyden huipentumaan. Te haluaisitte leikkiä jumalienne kanssa ikuisesti: me tulemme palaamaan Jumalaan, universumiin. Teidän on aurinkoinen iltapäivä, taistelijoiden heiluen ikuisesti iloisessa kamppailussa. Meidän on koko maailma, jossa Jumalan henki virtaa vuolaasti kaikkien asioiden läpi.” (s. 89-90)

Kirjassa kommentoidaan gojimien ihanteen olevan Plato, kun taas juutalaisten se on jotain täysin muuta:
Teidän ihanteenne on Platon Tasavalta: meidän on Jumalan valtakunta.” (s.90)

(Omana sivuhuomautuksenani huomautan, että eräässä filosofeja käsittelevässä ohjelmassa Platos Republic, haastateltiin monia asiantuntijoita ja pyydettiin heidän mielipiteitään Platon Tasavallasta. Lähes kaikki muut haastateltavat ihailivat Platon Tasavaltaa, paitsi juutalaiset Joseph Brodsky ja Joyce Carol Oates, joista jälkimmäinen piti Platoa
hulluna”.)

Uskollisuus

Tällä kertaa tarkastellaan eri moraliteettisysteemien yhteensopimattomuutta:
Sillä teidän moraliteettisysteemillenne ei ole vähempää tarvetta kuin meidän meille. Ja näiden kahden systeemin yhteensopimattomuus ei ole passiivinen. Te saattaisitte sanoa: ‘No olkaamme olemassa vieri vierellämme ja sietäkäämme toisiamme. Me emme hyökkää teidän moraliteettianne vastaan, ettekä te meidän’. Mutta epäonni on että nämä kaksi eivät ole vain erilaisia. Ne ovat kuolettavasti toisiaan vastaan, joskin äänettömästi. Kukaan mies ei voi hyväksyä molempia, tai hyväksyen toisen ei voi olla halveksimatta toista.” (s. 95-96)

Tässä kappaleessa myös huomautetaan kuinka juutalaiset ovat vakavammin uskollisia toisilleen, kun taas gojimit ovat olevinaan liian uskollisia, liian vähin kriteerein ja liian monille tahoille: maalle, kuninkaalle, koululle, paikkakunnalle, armeijalle, ammatille, yms. Juutalaiset katsovat gojimien sotilasmarsseja vastenmielisesti, pitäen niitä ‘epävakavina’ tai jopa huvittuneina katsovat gojimien lapsellista kiihkoilua laulujen ja kappaleiden soidessa. Tätäkin hieman urheiluhenkiseksi kuvataan.

Kurinalaisuus

Tästä puhuttaessa huomautetaan kuinka tavallaan gojimit ovat paljon kurinalaisempia kuin juutalaiset. Esimerkkeinä mainitaan kuinka juutalaiset synagogissaan vauhkoavat ja puhua pulputtavat niin paljon etteivät välillä meinaa edes kuulla mitä rabbi jorisee edessä, kun taas gojimit istuvat kurinalaisesti hiljaa kirkoissaan. Gojimien sanotaan yleisesti olevan kaikilla elämän aloilla kurinalaisempia kuin juutalaisten.

Kuitenkin todellisessa kurinalaisuudessa, tehokkuudessa, juutalaisten sanotaan olevan tehokkaampia – mikä taas on gojimien pikkumaisuuden ja juutalaisten vakavuuden eroista johtuvaa:
Tosiasia on tietenkin että todellisessa kurinalaisuudessa, tehokkuudessa, me emme millään tavoin ole teitä ala-arvoisempia. Kukaan ei edes uneksisi väittävänsä ettei meidän uskontomme olisi teidän uskontoanne tehokkaampi tottelevaisuudessa, tai itsensä ikuistamisessa. Pelkkä tosiasia siitä että me olemme kestäneet kahdeksankymmenen sukupolven ajan pitäen yllä rodullisen ja hengellisen identiteetin niin paljossa vainossa (ja, huomattavammin, niin paljossa veren soluttautumisessa), puhuu puolestaan olennaisesta kurinalaisuudesta ja hämmästyttävästä ankaruudesta ja voimasta. [...] Kuitenkin minulla ei ole epäilystäkään että kun Saksa ja Englanti ja Amerikka ovat kauan sitten menettäneet nykyisen identiteettinsä tai tarkoituksensa, me tulemme silti olemaan vahvoja omassamme.” (s. 111)

Tilinteko

Antisemitismin syistä kerrotaan että se on ollut alusta alkaen luonnollista:
Niin ollen, sanon että konfliktissa meidän välillämme te olette taistelleet meitä vastaan fyysisesti kun taas meidän hyökkäyksemme teidän maailmaanne vastaan on ollut hengellisellä tasolla. Ei-juutalaisen luonnossa on taistella hänen kunniansa puolesta, juutalaisen luonnossa on kärsiä omansa puolesta. [...] Ja niin, siitä lähtien kun olemme eläneet joukossanne, te olette aistillisesti kääntyneet raaan voiman puoleen taistellaksenne meidän vaikutusvaltaamme vastaan.(s. 128)

Antisemitismi on johtunut, kuten on jo aiemminkin tuotu esiin, juutalaisten ja gojimien täysin erilaisten ja yhteensopimattomien elämäntapojen törmäyksestä:
Me olemme häiritsevä vaikutus elämässänne, mikä ei ole omaa vikaamme. Ensiksi: me emme ole teidän keskuudessanne omasta tahdostamme, vaan teidän toimienne kautta; ja toiseksi (joka on enemmän asian ytimessä): me emme hyökkää teitä vastaan tarkoituksellisesti. Me emme ole tervetulleita teille, koska me olemme mitä olemme. Se on meidän oma positiivinen elämäntapamme, joka törmää omaanne vastaan. Meidän hyökkäyksemme teitä vastaan on vain ohimennen tehtyä, meidän elämäntapamme ilmauksesta. Teille myös on tämä kenttä avoinna. Yhtä varmasti kuin me olemme hengellinen epämukavuus teille, te olette hengellinen epämukavuus meille: yhtä varmasti kuin me hyökkäämme teitä vastaan rauhanomaisesti, te hävitätte meitä rauhanomaisesti ja heikennätte lukumääriämme. Mutta te teette tätä enemmän: te tuotte hyökkäyksen fyysiselle tasolle, missä me olemme puolustuskyvyttömiä.(s. 129-130)

Mutta Moderneina

Jälleen toistetaan että gojimien ja juutalaisten eri uskonnot ovat vain pidennyksiä syvemmistä eroista. Pohdittaessa juutalaisten selviytymistä kansana (kulttuurina, uskontona ja heimona), todetaan että se ei ollut halu pysyä juutalaisina joka auttoi heitä selviytymään kansana, vaan se vahva yhteenkuuluvuuden tunne joka jatkoi heitä kansana, tuhansia vuosia.

Lisäksi todetaan että juutalainen pysyy juutalaisena vaikka luopuisikin uskostaan ja kulttuuristaan. Mainitaan myös, että vaikka ajat ovat muuttuneet eikä vanhan ajan taikauskomainen antisemitismi ole enää yleistä, on se korvautunut modernilla antisemitismilla:
Juutalaisen uskonnon tai rodullisen yhtymisen kieltäminen ei muuta juutalaista. Eräät meistä juutalaisista saattavat pettää itseään, kuten eräät teistä ei-juutalaisista. Mutta modernisaatio ei itseasiassa vaikuta vähentäneen eripuraisuutta välillämme. Vastenmielisyys jatkuu: ja vaikka teidän massanne eivät vaikuta tietävän miksi he paheksuvat meitä, siihen täytyy olla riittävä syy: Saksassa, modernin juutalaisen äidissä, joka myös hänen mukanaan synnytti modernin antisemitismin. Siinä missä vanhat näennäiset syyt juutalaisten paheksumiseen romahtivat, uusia enemmän itsetajuisia asetettiin tilalle. Kun modernisaatio poisti vanhan taikauskoisen ilmaisumuodon, professori korvasi papin, tiede uskonnon. Meitä paheksutaan ‘tieteellisillä’ perusteilla, kuten meitä paheksuttiin ‘uskonnollisilla’. Mutta molemmat, sekä ‘tieteelliset’ että ‘uskonnolliset’ syyt olivat järkeistämisiä. Todelliset syyt pohjustavat näitä analyyseja.” (s. 137-138)
Juutalaisista yksinkertaisesti todetaan että:
Me epäonnistumme olemaan ei-juutalaisia.” (s. 140)

Juutalaisten historiallisista saavutuksista, taiteissa, tieteissä ja aatteissa kerrotaan että:
Meidän paras työmme on ollut vanha, todellinen työ kansallemme – fundamentaalinen ja vakava ongelmien tutkiminen ihmisen suhteessa Jumalaan ja ihmisyyteen. Taiteissa me olemme olleet toisen ja kolmannen luokan tasolla. Kun moraalisessa ponnistelussa me olemme ylittäneet kaikki muut rodut ja olemme tuottaneet ylivoimaisen määrän profeetallisia vallankumouksellisia, ja sosialisteja ja kuvainraastajia, tieteessä, kaunokirjallisuudessa ja plastiikassa taas me olemme olleet täysin vähäpätöinen kansa.(s. 141)

Juutalaiset ovat maailman vapauttajien armeija:
Me olemme liittyneet teidän kapitalistiseen maailmaanne tarkoituksellisessa jäljittelyssä ja kilpailuhengessä: kuitenkin juutalainen sosialismi ja juutalaiset sosialistit ovat maailman ‘vapautusarmeijoiden’ sotalippujen kantajat.” (s. 142)

Kuitenkin vallankumouksellisina länsimaailman modernit juutalaiset (jälleen) ovat perimmiltään täysin erilaisia kuin gojimit:
Me länsimaailman modernit juutalaiset olemme tässä pohjimmiltaan erilaisia kuin te. Satunnaiset teissä (vallankumouksessa Peliä vastaan) on vallitseva meidän keskuudessamme. Vaistonne on todempi kuin tiedätte. Teidän modernin maailmanne paheksunta modernia juutalaista kohtaan on yhtä oleellista kuin ortodoksijuutalaista kohtaan.” (s. 142-143)

Me, Tuhoajat

JOS mitään, teidän täytyy oppia (ja opitte kokoajan) vihaamaan modernia ja ‘assimiloitunutta’ juutalaista, sillä hän on vaarallisempi teille. Ainakin vanha juutalainen pysyi poissa teistä, oli helposti tunnistettava yksilönä, kammottavan juutalaisen maailman ideansa kantajana: te pelkäsitte ja halveksitte häntä. Mutta suureksi osaksi hän oli eristetty. Mutta kun juutalainen assimiloituu, hankkii kielenne, kasvattaa tiettyä läheisyyttä, tunkeutuu elämäänne, alkaa käsitellä instrumenttejanne, te olette tietoisia hänen luonnostaan, joka aikoinaan oli rajoittunut vain hänen omaan elämäänsä, nyt uhkaa teidän elämäänne. Te olette tietoisia uudesta ja enemmän kuin hämmentävästä hahmosta työskentelemässä maailmassa, jonka te olette rakentaneet ja rakennatte, hahmosta joka menee ristiin teidän aikeidenne kanssa ja sabotoi henkilöllisyyttänne.” (s. 144-145)
Tämä kappale, joka lienee se kirjan olennaisin, tekee selväksi että juutalaiset ovat gojimien maailmanjärjestyksessä “ikuisesti tuhoajia”, johtuen juutalaisten täysin erilaisista elämän tavoitteista ja näkemyksistä, sekä heidän lopullisesta tavoitteestaan maan päällä, joka on juutalaisten maailman idea, ts. juutalainen maailmanjärjestys.

Juutalaisten assimiloiduttua gojimien maailmaan, heistä tulee tehokkaita, eivätkä he voi luonteelleen mitään:
Juutalaisesta, jonka yhteyden puute teidän maailmanne kanssa oli tehnyt hänestä tehottoman, tulee tehokas. Pullo on avattu, nero on ulkona. Hänen vihollisuutensa teidän elämäntapaanne kohtaan oli ennen äänetöntä. Nykyisin se on ilmeistä ja aktiivista. Hän ei voi mitään itselleen: hän ei voi olla erilainen itsestään: kuten ette voi tekään. On turha sanoa hänelle: ‘Näpit irti!’. Hän ei ole itsensä herra, vaan elämäntahtonsa palvelija.” (s. 145)

‘Tuhoajajuutalaiset’ työskentelevät gojimien henkeä vastaan:
Sillä kun hän tuo teidän maailmaanne hänen kiihkeän totisen, pahaenteisen kiihkeän hurskauden, absoluuttisen hurskauden, ja puhuen teidän kielellänne ja teidän instituutioidenne kautta, levittää epäluottamusta teistä teidän herkimpienne kautta, hän työskentelee henkeänne vastaan.” (s. 145)

‘Juutalais-tuhoajat’ yrittäessään rakentaa gojimien instituutioita omiin tarpeisiinsa, purkavat ne:
Meitä juutalaisia syytetään tuhoajiksi: mitä tahansa te pystytätte, me revimme alas. Tämä on totta vain suhteellisessa mielessä. Me emme ole kuvainraastajia tarkoituksellisesti: me emme ole teidän instituutioidenne vihollisia ainoastaan välillämme vallitsevan vastenmielisyyden takia. Me olemme koditon massa etsien tyydytystä rakentaville vaistoillemme. Ja teidän instituutioissanne me emme pysty löytämään tyydytystä; ne ovat ensiluokkaisten ihmisten lasten peli-instituutioita – eivätkä ihmisestä itsestään. Me yritämme soveltaa instituutioitanne omiin tarpeisiimme, koska kun me elämme meillä täytyy olla ilmaisutapaa; ja yrittäessämme rakentaa niitä omiin tarpeisiimme, me puramme ne teille.” (s. 146-147)

Sosiaalisessa rakennelmassa juutalaiset ovat selvimmin tuhoajia:
Koska teidän pääinstituutionne on sosiaalinen rakenne itse, se on tässä jossa me olemme kaikkein ilmeisimmin tuhoajia.” (s. 147)

Syy juutalaisten vihaan liikemaailmassa juontuu siitä että juutalaiset katsovat gojimien kaikkia yleisiä peli-kauppasopimuksia huvittuneina tai jopa vastenmielisesti. Lisäksi juutalaisten vakavuus rikkoo jarruttavasti gojimien elämän mielialan.

Nyt kerrotaan juutalaisten tulevasta Jumala-hengen maailmasta ja gojimien roolista siinä:
Mutta te tunnette meidän hajottavan vaikutuksemme kaikkein intomielisimmin, kaikkein katkerimmin, meidän tarkoituksellisissa pyrkimyksissämme muuttaa sosiaalinen systeeminne. Me uneksimme absoluuttisen oikeuden ja Jumala-hengen maailmasta, kokonaisesta maailmasta joka olisi suljettu teiltä, vailla kaikkea ravitsemusta, synkkä, epäystävällinen, epäsympaattinen. Te ette tahdo tuollaista maailmaa: te olette kykenemättömiä siihen. Katsottaessa teidän hehkeiden valojenne, ja halujenne ja tarpeidenne kautta, meidän ihanteemme on luotaan työntävän alakuloinen.” (s. 148-149)

Juutalaiset kuitenkin tekevät vääryyttä:
Teemme vääryyttä sysätessämme nämä ihanteet teidän päällenne, jotka ette ole oikeuden tai rauhan kannalla, vaan pelaamiselämän. Mutta me emme voi itsellemme mitään: kuten ette tekään voi itsellenne mitään kun pannette pahaksenne meidän häirinnästämme. Kaikkein itsepintaisinkaan pyrkimys meidän puolestamme ei onnistu muuttamaan luontoamme.” (s. 149)

Juutalaista kehutaan:
Hän on maailman kansalainen; hän on ihmisyyden poika; ihmiskunnan edistys, eikä vain erään yksittäisen joukon, on hänen huostassaan.” (s. 150)

Jälleen kuullaan juutalaisten ja gojimien eroista, ja kuinka gojimit ovat kaikki samanlaisia:
Epäuskovainen ja radikaalinen juutalainen on yhtä erilainen radikaalista ei-juutalaisesta, kuten ortodoksijuutalainen on erilainen vanhoillisesta ei-juutalaisesta. Radikaalin juutalaisen kosmopoliittisuus virtaa hänen tunteestaan (jonka myös ortodoksijuutalaiset jakavat) siitä että että ei-juutalaisen ja ei-juutalaisen välillä ei ole eroa. Te olette kaikki kutakuinkin samanlaisia: miksi sitten tämä hössötys, ja kiukuttelu ja tappelu? Juutalainen ei ole kosmopoliitti teidän mielessänne.” (s. 150)

Juutalainen ei tunne intomielisesti eroja kansakunnan ja maan välillä. Juutalaisille gojimien välillä vallitsee samanlainen luonteenlaatu, eivätkä he edes voi ymmärtää hössötystä tuosta ‘tosiasiasta’. Juutalainen on myös kosmopoliitti:
Juutalainen on kaiken kaikkiaan liian kosmopoliittinen – jopa teidän internationalisteillenne.” (s. 151)

Juutalaisten radikalismi ja vallankumouksellisuus on (myös) eri laatua kuin gojmien:
Juuri meidän radikalismimme on eri luonteenlaadusta. Meidän kannustimemme on luonnollinen vaisto. Meidän ei tarvitse juuria jotain itsessämme tullaksemme ‘radikaaleiksi’, sosiaalisen oikeuden uneksijoiksi. Me olemme tätä vaistomaisesti: me emme näe tätä ollenkaan vallankumouksellisena. Tämä on hiljaista meissä. Mutta teissä se on pyrkimys ja tempaisu. Teidän sukujuurenne huutavat sitä vastaan veressänne... Ja teistä tulee hassuja ja innustuneita, lipun heiluttamisen, ja huutamisen, ja taisteluvirsien ja kaiken tavallisen peli psykologian kanssa joka kuuluu teidän maailmaanne ja elämäntapaanne. Jopa tästä te teette pelin.” (s.151-152)

Juutalainen on todellinen sosialisti ja kosmopoliitti:
Mutta sellaisia kuin nämä radikaalit ja kansainväliset liikkeet ovat, moderni juutalainen [...] on lähempänä niitä kuin mitään muuta teidän maailmassanne. Hän on ainut todellinen sosialisti ja kosmopoliittimutta niin todellisessa ja hiljaisessa mielessä että hän on täysin erottunut kaikista teistä. Se on eräs monista elintärkeistä paradokseista – järjetön asia ja silti kirjaimellisesti elämän tosi. Se on juuri meidän kosmopolitismimme joka antaa meille kansallisen luonteen. Koska me olemme ainoat jotka ovat kosmopoliitteja vaistomaisesti, perustelujen sijaan, me tulemme aina pysymään meinä itsenämme.(s. 152)

Juutalaisten tuhoamisesta, ja juutalaisvallankumouksellisten erilaisuudesta:
Kaikessa me olemme tuhoajia – jopa tuhoamisen instrumenteissa, joiden puoleen me käännymme helpotuksen toivossa. Jopa itse sosialismi ja internationalismi, joiden kautta tukehdutettu henkemme etsii ilmaisutapaa mikä vaikuttaa uhkaavan elämäntapaanne, ovat vieraita henkemme vaateisiin ja tarpeisiin. Teidän sosialistinne ja internationalistinne eivät ole vakavia. Näiden liikkeiden charmi, vetovoima, niin kuin se on, on vain niiden kamppailussaan: se on taistelu joka vetää teidän ei-juutalaisradikaalejanne. Ja tosiaan se on niin että vain niin kauan kuin radikaalina olemisessa on seikkailun elementti mukana, on radikaaleilla liikkeillä mitään omalaatuisuutta. Ja se on vain tuona raivokkaana ajanjaksona, aikaisen yhteenoton aikana, jolloin te toivotatte meidät juutalaiset tervetulleiksi – liittolaisina. Te huijaatte tässä itseänne – niin mekin. Te menette liikkeeseen rohkeasti, seikkailullisesti; me peitellysti, äänettömästi. Te teette siitä pelin; me teemme sen koska emme voi itsellemme mitään. Ja oli kun olikin, lopussa hajaantuminen tulee taas. Liberaali ja radikaali ovat yhtä taipuvaisia tuntemaan vastenmielisyyttä juutalaisista kuin vanhoillisetkin. Liberaali ja radikaali eivät käytä vanhoillisten aseita, mutta vastenmielisyys on siellä, löytäen ilmaisunsa antisemiittisissa sosialistien ja työläisten liikkeissä ja melkein tahdonvastaisessa halveksunnassa joka nousee lukemattomien älykköjen huulille.(s. 152-154)

Juutalaisradikaalit pettyvät gojimeihin, jotka pohjimmiltaan haluavatkin taas “sitä samaa” hieman eri muodossa:
Filosofiat eivät muovaa luonteita uudelleen. Se mitä teidän radikaalinne haluavat on toinen pelin muoto, toisilla säännöillä. Heidän tyytymättömyytensä liittää kätensä juutalaiseen tyytymättömyyteen. Mutta se ei ole samankaltaista tyytymättömyyttä. Pientä etäisyyttä matkan varrella ja tiet eroavat lopullisesti. Juutalainen radikaali kääntyy pois teidän sosialistisesta liikkeestänne: hän havaitsee että hengellinen tyydytys jota hän luuli löytävänsä sosialistisesta vallankumouksesta ei olekaan ostettavissa teiltä. Uskon että liike on jo alkanut, hiljattainen juutalaisradikaalien irtautuminen, heidän tajuamisensa siitä että teidän radikalisminne on sitä samaa keskeistä tavaraa kuin teidän konservatisminne. Pettymys on alkanut.(s. 154)

Epäonnistumisen vuosisadasta:
Vuosisata osittaista suvaitsevaisuutta antoi meille juutalaisille pääsyn teidän maailmaanne. Tuona aikana tehtiin suuri pyrkimys, edistyksellisten sovinnonteon vartijoiden toimesta, tuoda kaksi maailmaamme lähemmäs yhteen. Se oli epäonnistumisen vuosisata. Meidän juutalaiset radikaalimme alkavat ymmärtää sen himmeästi.(s. 154-155)

Me juutalaiset, me tuhoajat, tulemme ikuisesti pysymään tuhoajina. Mikään teidän tekemänne ei tule riittämään meidän tarpeisiimme ja vaatimuksiimme. Me tulemme aina tuhoamaan, koska me tarvitsemme oman maailmamme, Jumala-maailman, joka ei ole teidän luonnossanne rakentaa.
(s. 155)

Kaikkien väliaikaisten liittoutumien takana, tämän ja tuon ryhmäkunnan kanssa, on lopullinen hajaannus luonnossa ja kohtalossa, vihollisuus Pelin ja Jumalan välillä. Mutta ne meistä jotka eivät onnistu ymmärtämään tuota totuutta, tulevat aina löytymään liittoutumista teidän kapinallisten ryhmäkuntienne kanssa, kunnes pettymys tulee. Se kurja kohtalo joka hajaannutti meidät keskuuteenne on sysännyt meille tämän epätoivottavan roolin.(s. 155)

(Sivuhuomautuksena: Juutalaisuuteen liittyen ks. Juutalaisuuden opetuksia; ja I. Shahak 1994, Jewish History Jewish Religion; juutalaisten osuuteen eurooppalaisten ja kristinuskon vastaisissa vallankumouksellisissa liikkeissä ja järjestöissä ks. tri E. M. Jones 2008, Jewish Revolutionary Spirit, sekä prof. K. MacDonaldin kirjat juutalaisista.)

Massat

Tällä kertaa pohditaan gojimien ja juutalaisten ihmismassoja:
Asioiden luontoa ei voi ratkaista, koska me osallistumme tuohon luontoon. Me emme voi koskaan päästä itsemme ympäri: me voimme vain kääntyä ympäri. Teidän maailmanne pyörii iloisessa edistyksen illuusiossa; me tuon illuusion koskemattomina seisomme sivussa, muuttumattomina, vakavina. Me emme tule tyytymään muuhun kuin absoluuttiseen.(s. 186-187)

Liukeneminen ja Hajaannus

Kirjan lopussa, viimeisissä kappaleissa, pohditaan että onko tämä kahden maailman (gojimien ja juutalaisten maailmojen) välinen taistelu välttämätön, tuleeko se aina jatkumaan, ja että mitkä olisivat mahdolliset ja käytännölliset ratkaisut juutalaisongelman ratkaisemiseksi. Tässä käydään läpi miten usein esitetty vaihtoehto: juutalaisten ja gojimien assimiloituminen keskenään rajoittamattomilla avioilla, tulisi onnistumaan. Tämä merkitsisi juutalaisten häviämistä kansallisena, uskonnollisena ja kulttuurisena kokonaisuutena. Lisäksi pohditaan myös että olisiko tämäkään varmasti toimiva ratkaisu.

Näissä pohdinnoissa tullaan siihen johtopäätökseen, että mahdollisesti tämä ratkaisu tulisi toimimaan vasta usean sukupolven aikana, lakkaamattomilla seka-avioliitoilla gojimien ja juutalaisten välillä, systemaattisena prosessina. Mutta käytännössä tämä saattaisi toteutua vasta useiden satojen vuosien aikana. Kuitenkaan tähänkään ei kirjassa täysin uskota.

Huomautetaan myös, että tämä edellinen ratkaisu tulisi merkitsemään gojimien maailman juutalaistumista. Tämä tulisi siis muuttamaan gojimien maailmaa juutalaisempaan suuntaan, kun juutalaisten veri olisi levinnyt laajalle gojimien joukkoon. Ja pahimmassa tapauksessa tämä saattaisi vain pahentaa tilannetta niin, että juutalaiset olisivat nyt assimiloitumalla piiloutuneet gojimien joukkoon peruuttamattomasti siten, että heitä ei enää voisi mitenkään tunnistaa ja että silti juutalaiset olisivat pysyneet juutalaisina toimien edelleen vaistomaisesti gojimien maailmaa vastaan, heidän henkeään ja elämäntapaansa vastaan. Tässä tilanteessa, kun juutalaisia ei enää pystyttäisi tunnistamaan, olisi juutalaisongelmaa mahdoton enää ratkaista.

Esiin tuodaan myös paradoksi siitä, että gojimit haluaisivat assimiloida juutalaiset hävittämällä heidän identiteettinsä, mutta he eivät mielellään haluaisi antaa lapsiaan tähän tarkoitukseen; he haluaisivat ja samaan aikaan eivät haluaisi assimilaatiota(!), eivätkä he varmasti haluaisi maailmansa juutalaistumista:
Ja tässä on juuri se tilanne ota te ette suostu myöntämään. Te ette halua oman identiteettinne peukalointia; te haluatte pysyä juuri niin kuin olette. [...] Te ette halua juutalaisveren vivahteista maailmaa. Te haluatte absorboida meidät teihin jälkeä jättämättä. Ja parhaimmillakaan aikeillamme me emme voi pakottaa itseämme. Tuossa mielessä me emme voi enempää tuhota itseämme kuin me voisimme tuhota yksittäistä materiaalin partikkelia.(s. 194-195)

Hajaannuksen Mekanismi

Lopulta todetaan, lisäpohdintojen jälkeen, että juutalaiset eivät ole koskaan täysin assimiloituneet. Ja lopullisesti todetaan että he eivät pysty assimiloitumaan:
Teidän keskuudessanne assimilaatio on tarpeeksi suurempi ongelma. Maita syntyy ja kuolee sodista, tuskista, nöyryytyksistä. Mutta sen minkä te olette tehneet kymmenkunta kertaa viimeisen neljän tuhannen vuoden aikana, emme me ole tehneet kertaakaan. [...] Me emme voi assimiloitua: se on niin nöyryyttävää meille, että me tulemme halveksiviksi tuohon prosessiin alistuessamme: Se on niin vimmastuttavaa teille, että vaikka me olisimme halukkaita alistumaan, se ei tulisi hyödyttämään meitä kaikkia mitenkään.(s. 208-209)

Kun ei, niin ei...






Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)