Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

maanantai 18. elokuuta 2008

Tri MacDonald Median Juutalaiskontrollista - Osa 1

Tri MacDonald median juutalaiskontrollistaosa 1/3
nykyinen mediakontrolli USA:ssa


Ote psykologian professori Kevin MacDonaldin kirjasta
The Culture of Critique (2002) s. lii-lvi, (tästä eteenpäin CofC), jossa MacDonald osoittaa juutalaisten nykyisen mediakontrollin USA:ssa:

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

JUUTALAISET JA MEDIA: ‘NÄKEMISEN TAPOJEN’ MUOVAAMINEN

Huomautin aiemmin että juutalaisliikkeet, jotka vastustivat eurooppalaisten valta-asemaa Yhdysvalloissa, keskittyivät kolmelle ratkaisevalle vallan alueelle: Akatemian tiedon maailmaan yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin, poliittiseen maailmaan jossa julkinen maahanmuuttopolitiikka ja muut etniset asiat päätetään, ja massamediaan jossa ‘näkemisen tavat’ esitetään yleisölle. CofC keskittyi ensimmäisiin kahteen näistä vallan lähteistä, ja vain vähän huomioita annettiin massamedialle, paitsi kun se palveli juutalaisten intellektuellien tai poliittisten liikkeiden asioiden ajamista, kuten oli psykoanalyytikoiden tapauksessa. Tämä huomion puute massamedian kulttuurilliseen vaikutukseen on suuri vajaus. Seuraava esittää vain osittaisen ja pohjustavan keskustelun.

Kaikesta päätellen, etnisillä juutalaisilla on voimakas vaikutusvalta amerikkalaisessa mediassa – paljon suurempi kuin millään muulla tunnistettavalla ryhmällä. Juutalaisten omistus ja vaikutusvalta populaarimediassa Yhdysvalloissa on ilmiömäinen, ottaen huomioon suhteellisen pienen osuuden väestöstä joka on juutalaista.[28] Tutkielma joka tehtiin 1980-luvulla, osoitti että 60% elokuvaeliittiä edustavasta näytteestä oli juutalaista taustaa (Powers et al. 1996, 79n13). Michael Medved (1996, 37) huomauttaa että “ei ole mitään järkeä yrittää kiistää juutalaisen voimaa ja silmiinpistävyyttä populaarikulttuurissa. Mikä tahansa lista kaikkein vaikutusvaltaisimmista tuotantojohtajista, jokaisella suuremmalla elokuvastudiolla, tuottaa raskaan enemmistön tunnistettavia juutalaisia nimiä. Tämä huomattava juutalaisten rooli on ilmiselvä kenelle vain joka seuraa uutisia Tinsel Townista, tai edes vaivautuu lukemaan alkutekstit suuremmista elokuvista tai televisiosarjoista.”

Mediaomistus on alituisesti muuttuva, mutta seuraava on kohtuullisen tarkka kuvaus nykyisestä etnisten juutalaisten mediaomistuksesta Yhdysvalloissa:

Maailman suurin mediayhtiö muodostui hiljattain America On Linen ja Time Warnerin yhteensulautumisella. Gerald M. Levin, entinen Time Warnerin johtaja, on uuden yhtiön uusi pääjohtaja. AOL-Time Warnerilla on arvopapereita televisiossa (esim. Home Box Office, CNN, Turner Broadcasting), musiikissa (Warner Music), elokuvissa (Warner Brothers Studio, Castle Rock Entertainment, ja New Line Cinema) ja julkaisussa (
Time, Sports Illustrated, People, Fortune).

Toiseksi suurin mediayhtiö on Walt Disney Company, jota johtaa Michael Eisner. Disneyllä on arvopapereita elokuvissa (Walt Disney Motion Pictures Group, Walt Disney Studiosin alaisena, sisältäen Walt Disney Pictures, Touchstone Pictures, Hollywood Pictures, Caravan Pictures, Miramax Films); televisiossa (Capital Cities/ABC [ABC televisioverkoston omistaja], Walt Disney Television, Touchstone Television, Buena Vista Television, ESPN, Lifetime, A&E Television verkostot) ja kaapeliverkostoissa yli 100 miljoonaa verkossa olevaa kotitaloutta; radiossa (ABC Radio Network yli 3,400 tytäryhtiötä ja 26 aseman omistus suurissa kaupungeissa); julkaisussa (seitsemän päivälehteä, Fairchild Publications [
Women’s Wear Daily], ja Diversified Publishing Group).

Kolmanneksi suurin mediayhtiö on Viacom, Inc., jota johtaa Sumner Redstone, joka on myös juutalainen. Viacomilla on arvopapereita elokuvissa (Paramount Pictures); radioinnissa ja tv- lähetyksissä (CBS TV verkosto; MTV [kulttuurikonservatiivien kritiikin erityinen kohde], VH-1, Nickelodeon, Showtime, National Network, Black Entertainment Television, 13 televisioasemaa; ohjelmointi kolmelle televisioverkostolle); julkaisussa (Simon & Schuster, Scribner, The Free Press, ja Pocket Books), videovuokraamoja (Blockbuster); se on myös mukana sateliittilähetyksissä, teemapuistoissa, ja videopeleissä.

Eräs suuri pelaaja mediassa on Edgar Bronfman, Jr., Edgar Bronfman seniorin poika, Jewish World Congressin johtaja ja Seagram viinapolttimon omaisuuden perijä. Bronfman oli Universal Studiosin, suuri elokuvia tuottava yhtiö, ja Universal Music Groupin johtaja, maailman laajin musiikkiyhtiö (sisältäen yhtiöt Polygram, Interscope Records, Island/Def Jam, Motown, Geffen/DGC Records), kunnes joulukuussa 2000 tapahtui yhteensulautuminen ranskalaisen yhtiön Vivendin kanssa. Yhteensulautumisen jälkeen Bronfmanista tuli uuden yhtiön, Vivendi Universal, toimeenpaneva varapuheenjohtaja, ja Bronfmanin perheestä sekä liittyvistä kokonaisuuksista tuli yhtiön suurimmat osakkeenomistajat.[29] Edgar Bronfman seniori, on uuden yhtiön hallintoneuvostossa mukana.

Muita juutalaisten omistamia televisioyhtiöitä ovat New World Entertainment (jonka omistaa Ronald Perelman, joka myös omistaa Revlon kosmetiikan), ja DreamWorks SKG (jonka omistavat elokuvaohjaaja Steven Spielberg, entinen Disney Picturesin puheenjohtaja Jeffrey Katzenberg ja levytysteollisuuden moguli David Geffen). DreamWorks SKG tuottaa elokuvia, piirrettyjä filmejä, televisio-ohjelmia ja nauhoitettua musiikkia. Spielberg on myös juutalaisten etninen aktivisti. Tehtyään elokuvan
Schindlerin Lista, Spielberg perusti Survivors of the Shoah Foundationin Yhdysvaltain kongressilta saamillaan apurahoilla. Hän myös auttoi rahoittamaan professori Deborah Lipstadtia puolustuksessaan kunnianloukkausoikeudenkäynnissä, jonka aloitti sotahistorioitsija ja Holokaustirevisionisti David Irving.

Julkaisumedian maailmassa Newhouse mediaimperiumi omistaa 26 päivälehteä, mukaan lukien useita suuria ja tärkeitä, kuten
Cleveland Plain Dealer, the Newark Star-Ledger, ja New Orleans Times-Picayune; Newhouse Broadcasting, sisältäen 12 televisiolähetysasemaa ja 87 kaapeli-tv-järjestelmää, sisältäen eräitä maan suurimpia kaapeliverkostoja; sunnuntailiite Parade, 22 miljoonan viikottaisen kopion levikillä; jotakuinkin pari tusinaa suurimpia aikakauslehtiä, mukaan lukien New Yorker, Vogue, Mademoiselle, Glamour, Vanity Fair, Bride’s, Gentlemen’s Quarterly, Self, House & Garden, ja kaikki muut aikakauslehdet täysin omistetusta Conde Nast ryhmästä.

Uutisaikakauslehti,
U.S. News & World Report, viikoittaisella 2,3 miljoonan levikillään, jonka omistaa ja jota julkaisee Mortimer B. Zuckerman. Zuckerman myös omistaa New Yorkin iltapäivälehden, Daily News, maan kuudenneksi suurin lehti, ja hän on Atlantic Monthlyn entinen omistaja. Zuckerman on juutalainen etninen aktivisti. Viime aikoina hänestä nimitettiin Conference of Presidents of Major American Jewish Organizationsin johtaja, joka on kattojärjestö suurimmille juutalaisten organisaatioille Yhdysvalloissa.[30] Zuckermanin kolumni U.S. News and World Reportissa puolustelee säännöllisesti Israelia ja on auttanut elvyttämään America-Israeli Friendship Leaguen, jossa hän on pääjohtajana.[31]

Toinen juutalainen aktivisti arvovaltaisessa asemassa Yhdysvaltain mediassa on Martin Peretz,
The New Republicin (TNR) omistaja vuodesta 1974 lähtien. Koko uransa ajan Peretz on ollut omistautunut juutalaisten intresseille, erityisesti Israelille. Arabi-Israel sodan aikana 1967 hän kertoi Henry Kissingerille että hänen “sodanvastustuksensa loppui samantien,” ja monet hänen henkilökunnassaan pelkäsivät että kaikki asiat päätettäisiin sen perusteella mikä olisi “hyväksi juutalaisiile” (Alterman 1992, 185, 186). Tosiaankin, yhtä julkaisijaa neuvottiin hankkimaan materiaalia Israelin lähetystöstä TNR:n toimituksen käyttöön. “Ei ole riittävää sanoa että TNR:n omistajalla on vain pakkomielle Israeliin; hän sanoo niin itsekin. Mutta tärkeämmin, Peretzillä on pakkomielle Israelin kriitikoihin, Israelin tuleviin mahdollisiin kriitikoihin ja ihmisiin jotka eivät ole koskaan kuulletkaan Israelista, mutta saattaisivat jonain päivänä tietää jonkun kenestä jonain päivänä saattaisi tulla kriitikko” (Alterman 1992, 195).

Wall Street Journal on suurin levitettävä päivä lehti Yhdysvalloissa. Sen omistaa Dow Jones & Company, Inc., New Yorkilainen yritys joka myös julkaisee 24 muuta päivälehteä ja viikottaisen finanssilehden Barronin. Dow Jonesin puheenjohtaja ja pääjohtaja on Peter R. Kahn. Kahnilla on myös virka-asemat puheenjohtajana ja julkaisijana Wall Street Journalissa.

Sulzbergerin perhe omistaa New York Times Co.:n, joka myös omistaa 33 muuta sanomalehteä, mukaan lukien
Boston Globen. Se myös omistaa 12 aikakauslehteä (mukaan lukien McCall’s ja Family Circle, kummallakin yli 5 miljoonan levikki), seitsemän radio- ja televisioasemaa; kaapelitelevisio; kaapeli-tv-järjestelmän, ja kolme kirjanjulkaisuyhtiötä. New York Timesin uutispalvelu välittää uutisjuttuja, erikoisartikkeleja ja valokuvia New York Timesista sähkeitse 506 muuhun sanomalehteen, uutistoimistoon ja aikakauslehteen.

Juutalaisten
New York Timesin omistus on erityisen kiinnostava, koska se on ollut kaikkein vaikutusvaltaisin sanomalehti Yhdysvalloissa sitten 1900-luvun alun. Kuten äskettäin julkaistussa kirjassa Sulzbergerin perheestä huomautettiin (Tifft & Jones 1999), jopa tuona aikana oli useita juutalaisomisteisia sanomalehtiä, mukaan lukien New York World (Joseph Pulitzerin hallussa), the Chicago Times-Herald ja Evening Post (H. H. Kohlsaatin hallussa), ja New York Post (Jacob Schiffin perheen hallussa). Vuonna 1986 Adolph Ochs osti New York Timesin useiden juutalaisten liikemiesten ratkaisevalla tuella, joista mainittakoon Isidor Straus (Macy’s tavaratalojen osakas) ja Jacob Schiff (menestyvä investointipankkiiri joka oli myös juutalainen etninen aktivisti). “Schiff ja muut hänenlaisensa huomattavat juutalaiset kuten ... Straus olivat tehneet selväksi että he halusivat Adolphin menestyvän koska he uskoivat että ‘hän voisi palvella juutalaisten etuja yleisesti’” -- (Tifft & Jones 1999, 37-38). Ochsin appiukko oli rabbi Isaac Mayer Wise, joka oli reformijuutalaisuuden perustaja Yhdysvalloissa.

On myös joitain poikkeuksia tähän mediaomistuksen kaavaan, mutta jopa näissäkin tapauksissa etnisillä juutalaisilla on suuri liikkeenjohdollinen rooli.[32] Esimerkiksi, Rupert Murdochin News Corporation omistaa Fox Television Networkin, 20
th Century Fox Filmsin, Fox 2000, ja New York Postin. Peter Chernin kuitenkin on Fox Groupin puheenjohtaja ja pääjohtaja, joka sisältää kaikki News Corporationin elokuvien, television ja julkaisujen toimitukset Yhdysvalloissa. Murdoch on syvällisesti filosemiittinen ja syvällisesti sitoutunut Israeliin, ainakin osaksi johtuen siitä, että hän uransa alussa kehitti läheisen ystävyyssuhteen Leonard Goldensonin kanssa, joka perusti American Broadcasting Companyn. (Goldenson oli suuri henkilö New Yorkin juutalaisessa eliitissä ja suorapuheinen Israelin tukija.) Murdochin julkaisutoiminta on ottanut vahvasti Israel-ystävällisen linjan, myös The Weekly Standard, korkein uuskonservatiivinen aikakauslehti, jota toimittaa William Kristol.

“Murdochilla ...
New York Postin julkaisijana ja päätoimittajana, oli suuri juutalainen kannattajajoukko, kuten myös vähemmässä määrin New York -aikakauslehdessä ja The Village Voicessa. Eikä ainoastaan Murdochia edeltänyt Postin lukijakunta ollut vahvasti juutalainen, vaan niin olivat myös Postin sen ajan mainostajat. Useimmat Murdochin lähimmistä ystävistä ja liikeneuvonantajista olivat rikkaita, vaikutusvaltaisia New Yorkin juutalaisia kiihkeästi aktiivisia Israelia tukevissa tavoitteissaan. Ja hän itse vielä säilytti vahvan itsenäisen sympatian Israelille, henkilökohtaisen samastuksen juutalaisvaltion kanssa joka juontui hänen Oxford päiviinsä asti.” (Kiernan 1986, 261)

Murdoch myös kehitti läheisiä yhteyksiä useiden muiden arvovaltaisten juutalaishahmojen kanssa New Yorkin eliitissä, kuten asianajaja Howard Squadronin kanssa, joka oli AJCongressin puheenjohtaja ja Council of Presidents of Major Jewish Organizations -järjestön johtaja, ja investointipankkiiri Stanley Schumanin kanssa.

Toinen poikkeus on NBC, jonka omistaa General Electric. NBC:n johtaja kuitenkin on Andrew Lack ja NBC Newsin puheenjohtaja on Neal Shapiro, jotka molemmat ovat juutalaisia. Lisäksi, Bertelsmann julkaisuryhmä on Saksasta toimiva yhtiö, joka on suurin vaihtokirjojen julkaisija maailmassa, ja joka myös omistaa aikakauslehtiä, sanomalehtiä ja musiikkia. Suurin osa Bertelsmannin vaikutusvallasta on Yhdysvaltojen ulkopuolella, vaikkakin se viime aikoina osti Random House Publishing Companyn.

Vaikka myönnetäänkin nämä poikkeukset, on selvää että juutalaiset nauttivat erittäin voimakasta asemaa Yhdysvaltain mediassa, asemaa joka on paljon voimakkaampi kuin minkään muun rodullisen/etnisen ryhmän. Tämä median ilmiömäinen keskittyminen juutalaisten käsiin tulee aina vain poikkeuksellisemmaksi, kun huomautetaan että juutalaisten osuus USA:n väkiluvusta on vain 2,5%. Jos juutalaisten prosentuaalinen määrä amerikkalaisessa mediaeliitissä arvioidaan 59% (Lichter et al. 1983, 55) – todennäköisesti aliarvio nykyään, yliedustuksen aste voidaan laskea jopa suuremmaksi kuin 2000%. Todennäköisyys siitä että tällainen tavaton epäsuhde voisi nousta sattumalta on käytännöllisesti nolla. Ben Stein, huomauttaessaan että suunnilleen 60% ylimmistä Hollywoodin asemista on juutalaisten hallussa, sanoo “Hallitsevatko juutalaiset Hollywoodia? Usko pois – ja mitä sitten?”[33]

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lähteet ja lähdekirjallisuus MacDonaldin sivustolla: http://www.csulb.edu/~kmacd/books-Preface.html, etsikää ACKNOWLEDGEMENTS (näppäimistön napit Ctrl F) siitä alaspäin NOTES, sekä siitä vielä alaspäin Bibliography.

Ks. Myös:
Tri MacDonald Median Juutalaiskontrollista – Osa 2:
http://moranen.blogspot.com/2008/08/macdonald-median-juutalaiskontrollista.html

Sekä tietenkin aikaisempi kirjoitukseni:
Juutalainen Mediakontrolli
http://moranen.blogspot.com/2008/02/juutalainen-mediakontrolli_01.html

Lisäksi tähän liittyen, samankaltainen tutkimus juutalaisten nykyajan mediakontrollista oli myös tehty edesmenneen fysiikan tohtorin ja National Alliancen puhemiehen William Piercen toimesta:
Who Rules America?, myös suomeksi: Kuka Hallitsee Amerikkaa? Tätä tutkimusta on päivitetty viimeksi 2004 joten se vaikuttaa olevan hieman enemmän ajan tasalla.





Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)