Juutalaisuuden Opetuksia - Osa 2

3. Talmud: juutalaiset ylempiarvoisia, ei-juutalaiset ala-arvoisia

Tässä osuudessa osoitetaan lukuisista eri lähteistä, sekä käytännön esimerkkien avulla, että juutalaisuuden Talmudin opetusten mukaan ei-juutalaiset ovat tosiaan syrjittyjä ali-ihmisiä, joiden tappaminen ja ryöstäminen ei ole synti ja että joissain tapauksissa ei-juutalaisten tappaminen ei ole edes kiellettyä. Myös osoitetaan lukuisista eri lähteistä Talmudissa vallitseva törkeä viha kristinuskoa ja erityisesti kristinuskon Jeesusta kohtaan. Käy myös itsestään selväksi, että tämä juutalaisuudessa vallitseva viha oli usein todellinen syy kristittyjen eurooppalaisten antisemitismiin.

3.1. Talmudin auktoriteetista

Talmud, eli “oraalinen laki” on se tapa jolla Tooraa tulee tulkita. Talmud on ortodoksijuutalaisuudessa Tooraa ylempi auktoriteetti. “Talmud on ratkaiseva auktoriteetti”, kuten sen juutalaisten Universal Jewish Encyclopediakin (1943, 637) totesi ‘Authority’-artikkelissaan.¹ Kuten myöhemmin todetaan tarkemmin, myös Halakha (tai Halacha, ks. kohta 4.) on tärkeä juutalaisuuden laki- ja oppikokoelma.

Itse Talmudissa todetaan sen auktoriteetista:

– Sanhedrin 88b: Talmud tärkeämpi kuin Raamattu: “Rabbien opetukset ovat sitovampia kuin Tooran opetukset, niin että Raamatun lakeja voidaan rikkoa.”²

– Baba Mezia 33a: Raamatun tutkiminen on Jumalalle yhdentekevä asia; Talmudin tutkiminen on ansiollinen asia. Ne, jotka lukevat Vanhan testamentin kirjoituksia, harjoittavat tietyssä määrin hyvettä, mutta eivät kovin paljon; ne, jotka tutkivat Mishnaa (Talmudin lakiosaa), harjoittavat hyvettä, josta he saavat palkinnon; ne, jotka tutkivat Gemaraa (Talmudin selitysosaa), harjoittavat korkeinta hyvettä.³

– Baba Mezia 59b: Jumala sekaantuu rabbien väittelyyn, ja eräs rabbi voittaa hänet loogisin perustein. Jumala julistaa rabbin väittelyn voittajaksi.⁴

– Yebamoth 20a: Ne, jotka tottelevat rabbeja, ovat pyhiä; ne, jotka eivät tottele, ovat pahoja.⁵

– Gittin 60b: Jumala teki liiton Israelin kanssa vain suullisen lain [Talmudin] nojalla.⁶

3.2. Talmudin sensurointi

Talmudissa ja rabbiinisessa kirjallisuudessa käytetään usein peitesanoja, kun ei-juutalaisista (eli gojimeista) puhutaan negatiiviseen sävyyn. Jewish Encyclopedian artikkelissa (‘Censorship of Hebrew Books’, s. 644) todetaan, että monia ei-juutalaisten ja kristittyjen sekä kristinuskon vastaisia lausahduksia poistettiin ja tilalle laitettiin koodisanoja, kuten “Cuthean” tai “Babylonian”.⁷ Encyclopaedia Judaicassa (1978) huomautetaan kuinka monin paikoin rabbiinisessa kirjallisuudessa teksti ei-juutalaisista (“goy, akkum”) ja kristityistä (“Nazeri”) on epämääräistä, koska tekstiä on paljolti muuteltu sensorien toimesta. Judaicassa kerrotaan, että sanoilla [englanniksi] ‘Egyptian’, ‘Amalekite’, ‘Amalek’, ‘Zadokite’ (Sadducee), ja ‘Kuti’ (Samaritan), usein on korvattu alkuperäiset sanat “Nazeri”, kuten myös “goy”, “akkum”, jne.⁸ (Encyclopaedia Judaica, 1978, Vol. 7, 411; Jewish Encyclopedia, 1901-1906, 619) Judaicassa lisäksi huomautetaan, että kun Resh Lakish totesi (Sanhedrin 58a) että “ei-juutalaiset jotka noudattavat sapattia ansaitsevat kuoleman”, hän todennäköisesti tarkoitti kristittyjä. Samassa artikkelissa myös todetaan, että lukuisissa kristinuskon vastaisissa tekstinkatkelmissa on järkeä vasta kun “Nazeri”-sanalla korvataan erehdyttävät “Kuti” tai “Zadokite”.⁹

Tämän takia, kun Talmudissa eräissä otteissa vilisevät nämä edellä mainitut sanat, on syytä olettaa että ne tosiaan tarkoittavat useimmiten ei-juutalaisia tai kristittyjä. Tässä tekstissä siis tullaan aina tulkitsemaan ne vastaisuudessa näin.

3.3. Ei-juutalaisten syrjintä ja ala-arvoisuus

Talmudissa usein toistuva, ja varsin auktoriteettinen, näkemys on se että juutalaiset ovat ylempiarvoisia kuin juutalaiset, ja että vain juutalaiset ovat täysin ihmisiä. Talmudissa on myös paljon muita muilla tavoin ei-juutalaisia syrjiviä opetuksia ja lakeja.

Juutalaisessa ensyklopediassa (The New Encyclopedia of Judaism, 2002) tuodaan muutamia lieviä esimerkkejä näistä opetuksista ja laeista. Artikkelissa ‘Gentile’ (s. 299-300) kerrotaan, että lukuisat lait Talmudissa heijastavat juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä historiassa olleita kireitä suhteita. “Täten esimerkiksi juutalaisen ei suotu kävelevän vasemman kätensä puolella ei-juutalaisen vieressä jolla oli miekka, ilmeisesti puukotuksen pelosta” (s. 299). Eräs laki myös “kielsi juutalaista myymästä selvästi juutalaisia vaatteita ei-juutalaisille” johtuen siitä “pelosta, että tämä [ei-juutalainen] saattaisi pukeutua juutalaiseksi ja näin lähestyä pahaa-aavistamattomia juutalaisia rankaisemattomuudella ja vahingoittaa heitä”. Eräät muut lait jotka valvoivat kanssakäymistä ei-juutalaisiin tarkoitettiin estämään juutalaisia rikkomasta erityisiä juutalaisia lakeja. “Esimerkki tästä oli kielto juoda ei-juutalaisen käsittelemää viiniä.” Juutalaisten ei myöskään “annettu ostaa maitoa ei-juutalaisilta” ja “eräät lait tarkoitettiin minimoimaan, ellei jopa poistamaan, sosiaalista sekoittumista”. (s. 299)

Artikkelissa sitten (luonnollisesti) selitellään ja pyritään oikeuttamaan Talmudin ankaria lakeja: “Vaikka jotkin rabbiiniset lausunnot ei-juutalaisista ovat hyvin ankaria, täytyy ne nähdä historiallisessa asiayhteydessä.” (s. 300) Talmudin ankaria lausuntoja oikeutetaan viittaamalla juutalaisten kokemiin vainoihin kristittyjen ja muslimien vallan alla, joiden johdosta “juutalaiset väistämättä kehittivät negatiivisia stereotyyppejä ei-juutalaisista, jotka heijastettiin erityisissä laeissa, asenteissa, kirjoituksissa ja tavoissa”. Mutta, ehkäpä ne vainot alunperinkin johtuivat juutalaisuuden opetuksista? (Talmudista ja muusta juutalaisuuden kirjallisuudesta) Esimerkiksi Talmud koottiin yhteen n. 500 jKr. ja Bysantin keisari Justianus julisti Talmudin valtakunnan kiroukseen jo 553 jKr. Olkoon miten oli, sitten artikkelissa kerrataan juutalaisten historiaa modernimmassa maailmassa, gettojen poistuttua ja emansipaation alettua, minkä johdosta todetaan, että juutalaisten ja ei-juutalaisten välit ovat parantuneet. Kuitenkin, “Eräitä jäännöksiä, ennakkoluuloja ja epäilyksiä kuitenkin on jäänyt aiemmilta ajanjaksoilta.” Artikkeli päätetään toteamalla, että “Erityisesti läntisessä maailmassa juutalaisten asenne on yleisesti toveruuden omainen, ilman kaikkia tai useimpia historiallisia jännitteitä. Kuitenkin eräissä piireissä, mukaan lukien eräissä Israelissa, epäluottamus ei ole kadonnut.”¹⁰ (s. 300)

Seuraavaksi käydään läpi näitä “ankaria rabbiinisia lausuntoja” ja opetuksia sekä lakeja. Ensin kuitenkin katsotaan muutamaa ‘vähemmän’ ankaraa lausuntoa ja kieltoa (joihin eräisiin jo edellisessä artikkelissa viitattiin):

– ‘Ab. Zarah ii. 1, ‘Abodah Zarah 22a-b: Ei-juutalaisia epäiltiin niin vahvasti luonnottomista rikoksita, että oli tarpeen kieltää heitä viemästä lehmiä talleihinsa.¹¹ (Jewish Encyclopedia, 1901-1906, 617; ks. myös jewishvirtuallibrary.org -sivuston Talmudista, kohdasta Avoda Zara, kappale 2.)

– ‘Abodah Zarah 35b: Ei-juutalaisten maito, leipä ja öljy ovat kiellettyjä, mutta kielto ei koske niiden kaikkea käyttöä.

– ‘Abodah Zarah 67b: Ei-juutalaisten keittovälineet antavat ruokaan pahan maun.

– ‘Abodah Zarah 70a: Varkaat, joiden rodullista taustaa ei tiedetty, murtautuivat erään juutalaisen rakennukseen ja koskivat viiniin. Koska hän ei tiennyt, kuka oli koskenut viiniin, hän ei ollut varma, oliko viini saastunut ei-juutalaisen kosketuksesta. Rabbit päättivät, että koska suurin osa varkaista kaupungissa oli juutalaisia, viini ei ollut saastunut.

– ‘Abodah Zarah 72b: Jos ei-juutalainen koskee viiniin, se ei kelpaa enää juutalaisten käyttöön.

Seuraavaksi paljon ankarampia opetuksia. Niitä löytyy Talmudista paljon enemmän kuin edellä mainitussa artikkelissa kerrottiin. Ja ne tosiaan ovat erittäin ankaria, paljon ankarampia kuin edellä mainitun artikkelin esimerkit.

3.3.1. Ei-juutalaiset ovat eläimiä

– Kethuboth 111a: Ei-juutalaiset ovat kansaa, joka on kuin aaseja – orjia, jotka katsotaan isännän omaisuudeksi.¹²

– Yebamoth 98a: Kaikki ei-juutalaisten lapset ovat oikeudellisesti äpäriä, koska ei-juutalaiset ovat vain eläimiä.¹³

– Niddah 45a: Rabbien mukaan naiset eivät voi tulla raskaaksi ennen kuin he saavuttavat 12 vuoden ja yhden päivän iän. Kysyttäessä, kuinka oli mahdollista, että ei-juutalainen tyttö oli tullut raskaaksi kuuden vuoden iässä, rabbi vastasi, että ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.¹⁴

– Berakoth 58a: Eräs rabbi ruoski juutalaista, koska tämä oli ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä ei-juutalaisen kanssa. Juutalainen meni roomalaisten luo, jotka sitten kysyivät rabbilta, miksi hän oli tehnyt niin. Rabbi kertoi roomalaisille, että rangaistu juutalainen oli ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä naaraspuolisen aasin kanssa. Roomalaiset vapauttivat rabbin sen jälkeen kun profeetta Elia oli tullut alas taivaasta ja sanonut, että rabbi puhui totta. Tämän jälkeen rangaistu juutalainen kutsui rabbia valehtelijaksi. Rabbi vastasi, ettei hän valehdellut, koska kaikki ei-juutalaiset ovat aaseja. Juutalainen lähti roomalaisten luo, mutta rabbi tappoi hänet, ja syystä.¹⁵

– Baba Mezia 114b: Juutalaiset haudat saastuttavat (seitsemän päivän ajan) mutta ei-juutalaisten haudat eivät saastuta, koska ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä (taustana 4. Moos. 19:14). -- Vain juutalaiset ovat ihmisiä; muut ovat eläimiä (perusteluna Hes. 34:31: “Te olette minun lampaani, - - te ihmiset”).¹⁶

Juutalaisten Jewish Encyclopedian ‘Gentiles’-artikkelissa vahvistetaan monia edellä mainittuja Talmudin otteita, ja monia myöhemmin viitattavia, päteviksi (mm. Yeb. 63b, Yeb 98a, ‘Ab. Zarah ii. 1). Arikkelissa vahvistetaan mm. että rabbiiniset auktorieetit “olivat sitä mieltä, että vain israelilaiset olivat ihmisiä, viitaten profeettaan ‘Te, ihmiset, olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat.’ (Ezek. Xxxiv. 31); ei-juutalaisia he eivät luokitelleet ihmisiksi vaan eläimiksi [barbaareiksi] (B. M. 108b).” Artikkelissa myönnetään myös, että Jumala “veti ‘hohtavan’ laillisen suojansa heiltä [ei-juutalaisilta] ja siirsi heidän omistusoikeutensa israelilaisille, jotka noudattivat Hänen lakiaan.” Ensyklopediassa kerrotaan juutalaisen ja ei-juutalaisen välisestä oikeusjutusta, että “Mishnah, pitäen kyseiset tosiasiat mielessä, sen vuoksi julistaa että jos ei-juutalainen haastaa israelilaisen, on tuomio vastaajan hyväksi; jos israelilainen on haastaja, saa hän täydet korvaukset (B. Ḳ. iv. 3.” Lisäksi artikkelissa sanotaan, että “Talmud sanoo että tekstinkatkelmat viittasivat Barbaryn ja Mauretanian ei-juutalaisiin jotka kävelivät alasti kaduilla (Yeb. 63b)”; “ja samankaltaisiin ei-juutalaisiin, jotka ovat ‘kansaa kuin aaseja ja hevosia’(Ezek. xxiii. 20); jotka ovat isättömiä (Yeb. 98a)”. Todetaan myös, että ei-juutalaisia epäiltiin lisäksi eläimiin sekaantumisesta, joten “oli tarpeen estää lehmän vieminen heidän talleihinsa (‘Ab. Zarah ii. 1)”. Lisäksi, “Toora julisti ei-juutalaisten jälkeläiset lainsuojattomiksi, kuten villieläimet.” (Miḳ. viii. 4, viitaten Ezek. l.c.)¹⁷ Samassa artikkelissa tosin myöhemmin huomautetaan, että juutalaiset eivät yleisesti pidä kyseisiä mielipiteitä ja että juutalaisten asenteet ei-juutalaisia kohtaan ovat muuttuneet suotuisammiksi (ehkäpä antisemitismin takia?).

Juutalaiset rabbi David Bar Chaim, rabbi Yisrael Ariel, rabbi Moshe Segal OBM, Moshe Asher, Joel Rakovsky, Amishar Segal, (Gentiles in Halacha, vastedes Bar Chaim et al.), todentavat edellä mainitut Talmudin otteet – siitä että ei-juutalaiset ovat eläimiä – todeten että tuo ei-juutalaisten eläimellinen status on pätevä, ja että se on perusta monille Halakhan laeille:
“Tämä jae [‘ei-juutalaiset ovat eläimiä’] on vertaus ei-juutalaisiin, ja kuten on siinä selitetty, se jae vertaa heitä eläimiin. Tämä vertailu ei ole vain sattumalta, kuten näemme myöhemmin, ja se edustaa perustaa lukuisille Halakhan laeille. [...] Se mitä kaikesta tästä edellä mainitusta seuraa on, että profeettojen, ja myös meidän viisaidemme sanojen mukaan [OBM], ei-juutalaisia pidetään eläiminä.”¹⁸

Martti Luther, uskonpuhdistuksen suurmies ja luterilaisuus-uskonnon perustaja, oli melko juutalaismyönteinen elämänsä alkupuolella, kirjoittaen juutalaisista positiivisesti. Tämä kaikki kuitenkin muuttui, kun Luther luki (sen ajan) juutalaisuuden pyhimmän oppikokoelman, Talmudin. Luther alkoi tämän jälkeen saarnata kovin sanoin juutalaisia vastaan. Luther myös kirjoitti kirjan Juutalaisista ja Heidän Valheistaan (1543), jossa hän ankarasti tuomitsi juutalaisuuden ei-juutalaisten vastaisuuden ja erityisesti juutalaisten rabbit ja Talmudin opetukset. Martti Luther, joka oli suorittanut teologian tohtorin tutkinnon, ollen vielä yliopiston professori Wittenbergissä, ja joka oli myös heprean kielen taitaja sekä raamatun saksantaja (hepreasta), täytyy ehdottomasti laskea erääksi auktoriteettisimmista tahoista koskien sekä kristinuskoa että juutalaisuutta. Luther kirjoitti:

“Sillä he [juutalaiset] pitävät asian sellaisena, koska he muka ovat jaloa verta ja ympärileikatuita pyhimyksiä, mutta me kirottuja gojimeja, minkä vuoksi he eivät voi kohdella meitä tarpeeksi karkeasti eivätkä rikkoa meitä vastaan, koska he muka ovat maailman herroja ja me heidän orjiaan, jopa heidän elukoitaan.”

Kun vielä otetaan huomioon Lutherin elämä kokonaisuudessaan, ja hänen jatkuva pyrkimyksensä totuudellisuuteen ja oikeellisuuteen, jopa rovionkin uhalla(!), on tultava siihen johtopäätökseen että tässä puhuu mitä luotettavin henkilö jolla ei missään nimessä ollut vilpillisiä aikeita juutalaisia vastaan. Luther tuossa kirjassaan toki myös toisti monia juutalaisvastaisia syytöksiä rituaalimurhista ja kaivojen myrkyttämisistä, mutta on painotettava (olettaen nykyisen yleiskäsityksen olevan oikea siitä, että nuo syytökset eivät useimmiten pitäneet paikkaansa), että Luther omien sanojensakin mukaan asetti näille syytteille paljon uskottavuutta juuri juutalaisten Talmudin opetusten takia.

Paitsi että Luther oli auktoriteettinen taho Raamatusta, ja Talmudista, edustavat hänen kirjoituksensa myös kristittyjen vihaisia reaktioita ja näkemyksiä Talmudista historiassa, jos siis kristityt saivat tietää mitä Talmudissa heistä opetetaan. Lutherin kirjoitukset Talmudista myös tuovat esiin erään olennaisen syyn antisemitismiin; juutalaisuuden kristittyjen ja ei-juutalaisten vastaiset opetukset.

Professori Kevin MacDonald (1994/2002, 81) viittaa tri John Hartungiin todetessaan, että: “Hartung argumentoi, että Pentateuchin ja Talmudin ilmaistu näkemys on, että ei-israelilaiset eivät ole täysin ihmisiä.” MacDonald jatkaa, lainaten Hartungia, ja perustelee tämän sillä, että Pentateuchin mukaan “vain israelilaiset luotiin Jumalan kuvaksi ja ovat täten todella ihmisiä”, kuten myös Talmudin mukaan, “Samalla tavoin Talmudissa tämän termin on vahvistettu viittaavan vain israelilaisiin, ja pakanoita pidetään epäihmisinä: “Te olette minun lampaani, - - te ihmiset”.”¹ (PTSDA, s. 81)

Rabbi Simcha Cohen kirjoittaa auktoriteettista opetuskolumnia ‘Halachic Questions’ Jewish Press -lehteen, joka on suurin juutalainen päivälehti USA:ssa. Tässä kolumnissaan rabbi Cohen totesi, koskien Talmudin näkemyksiä “pakanoihin”, että ei-juutalaiset ovat eläimiä. Rabbi Cohen kirjoittaa, että opetukset siitä että ei-juutalaiset ovat eläimiä talmudisisissa opetuksissa, löytyvät Talmudin kohdista Gemara Kiddushin 68a ja Metzia 114b¹ (Jewish Press, 19.2.1988, s. 10A).

3.3.2. Ei-juutalaisten tappaminen

– Abodah Zarah 26a: Israelilainen naisen ei tule auttaa ei-juutalaista vaimoa lapsen synnyttämisessä, koska ei-juutalainen lapsi kasvatetaan epäjumalanpalvelijaksi. Ei-juutalaisen naisen ei tule saada auttaa israelilaista naista synnytyksessä, sillä hän voi yrittää tappaa lapsen. Samat rajoitukset koskevat rintaruokintaa.¹⁹

– Sanhedrin 57a: Jos ei-juutalainen ryöstää juutalaisen, hänen täytyy maksaa tälle takaisin. Mutta jos juutalainen ryöstää ei-juutalaisen, juutalainen saa pitää saaliin. Samoin jos ei-juutalainen tappaa juutalaisen, ei-juutalainen on tapettava. Mutta jos juutalainen tappaa ei-juutalaisen, juutalainen on vapaa.²⁰ (Talmudin alaviitteessä [33] myönnetään, että tässä kohtaa sensorit olivat korvanneet sanalla ‘Cuthean’ alkuperäisen sanan goy = ei-juutalainen.)

– Sanhedrin 57b: Ei-juutalaisen teloittamiseksi vain yhden henkilön todistus riittää, vaikka sukulaisen.²¹

Koskien Talmudin auktoriteettisia oppeja pakanoiden (ja ei-juutalaisten) tappamisesta, Luther (1543) kirjoitti:

“Kirjoittavathan heidän Talmudinsa ja rabbiininsa, ettei muka tappaminen ole synti, jos joku juutalainen tappaa pakanan, vaan vasta silloin, kun hän tappaa jonkun israelilaisen veljensä. [...] Ja kaikki heidän sydämensä pelokas huokailu, kaipaus ja toivomus tähtää siihen, että he kerran voisivat meidän pakanain kanssa menetellä samalla tavalla kuin he Esterin aikoina Persiassa pakanain kanssa menettelivät. Oi, miten he rakastavatkaan Esterin kirjaa, joka niin tarkasti vastaa heidän verenhimoista, kostonhaluista, kauheata himoaan ja toivettaan! Millekään verenhimoisemmalle ja kostonhaluisemmalle kansalle aurinko ei ole koskaan paistanut, kun he vielä kuvittelevat, että he muka sen vuoksi olisivat Jumalan kansa, että heidän täytyy ja heidän on pakko murhata ja kuristaa kuoliaaksi pakanoita. Ja tämä on myös pääasia, mitä he Messiaaltaan odottavat: hänen on miekallaan murhattava ja tuhottava koko maailma. Kuten he sitten alun perin meille kristityille koko maailmassa kylläkin osoittivat ja halusta tekivät missä vain voivat. Usein he ovat sitä yrittäneetkin ja sen jälkeen saaneet ankarasti kuonolleen.”22

– Sanhedrin 59a: Ei-juutalaista joka tutkii Tooraa rangaistaan kuolemalla, sillä se on vain juutalaisten perintö. Vastalause esitetään, jossa viitataan Rabbi Meirin sanoihin, joissa kannustettiin Tooran opiskelua. Talmudissa kuitenkin tullaan siihen johtopäätökseen, että ei-juutalaiset saavat opiskella vain seitsemää Noahide käskyä. Jos ei-juutalainen oppii enemmän, tullaan häntä rankaisemaan kuolemalla.²³ (Todentanut Bar Chaim et al.)

– Avodah Zara 3a: Tosaphot: “Ei-juutalaista, joka osallistuu Tooran opiskeluun, on rangaistava kuolemalla. Hänen ei pitäisi opiskella mitään muuta kuin seitsemää käskyä pelkästään.”²⁴ (Bar Chaim et al.; myös Maimonides, The Laws of Kings, kappale 10, halacha 9.)

– Avodah Zarah, kappale 2, 26a: Ei-juutalaisia ja pienen karjan paimenia ei tule nostaa kuopasta, eikä laskea sinne.

– Abodah Zarah 26d Tos; Kiddushin 66c; Soferim XV, sääntö 10: Simeon ben Yohai totesi; “Parhaimmatkin ei-juutalaisista tulee tappaa”. (Jewish Encyclopedia, ‘Gentile’, s. 617.)²⁵

Israelilaiset ottavat osaa vuosittain kansalliseen pyhiinvaellukseen Simeon ben Yohain haudalle, kunnioittamaan tätä rabbia.²⁶ (Jewish Press, 9.6.1989.)

Tri E. Michael Jones huomauttaa kirjassaan The Jewish Revolutionary Spirit and Its Impact on World History (2008) entisen rabbi Drachin todenneen, että:
“Talmud erityisesti kieltää juutalaista pelastamasta ei-juutalaista kuolemalta [...] tai tunteakseen sääliä häntä kohtaan.” (s. 1,065)

Purim-juhlan aikana, 25.2.1994, israelilainen armeijan upseeri Baruch Goldstein, ortodoksijuutalainen Brooklynista, teurasti 29 muslimisiviiliä ja haavoitti monia muita, mukaan lukien lapsia, kun he olivat polvistuneet rukoilemaan moskeijaan. Goldstein oli edesmenneen brooklynilaisen rabbi Meir Kahanen opetuslapsi. Tämä rabbi kertoi CBS Newsissa että hänen opetuksensa, siitä että arabit ovat koiria, juontuu Talmudista²⁷ (CBS, 60 Minutes, ‘Kahane’).

Jerusalemin yliopiston professori Ehud Sprinzak kuvaili Kahanen ja Goldsteinin filosofiaa: “He uskovat että se on Jumalan tahto että he käyttävät väkivaltaa gojimeja vastaan, heprealainen sana ei-juutalaisille.”²⁸ (NY Daily News, 26.2.1994, s. 5).

Rabbi Yitzhak Ginsburg julisti: “Meidän täytyy tunnustaa että juutalainen veri ja gojimin veri eivät ole sama asia.”²⁹ (NY Times, 6.6.1989, s. 5).

Rabbi Yaacov Perrin sanoi: “Miljoona arabia eivät ole juutalaisen sormen kynnen arvoisia.”¹ (NY Times, 28.2.1994, s. 1.)

Israelilainen ja juutalainen professori Israel Shahak kirjassaan Jewish History, Jewish Religion, (1994/2002, 94) paljastaa että:
“Näiden kaikkien [juutalaisuuden] lakien tärkeä vaikutus on – lukuun ottamatta niiden harjoitusta käytännössä – se asenne jonka ne luovat niiden opiskelijoille, jotka opiskelevat jatkuvasti Halakhaa korkeimpana klassisen juutalaisuuden uskonnollisena velvollisuutena. Täten ortodoksijuutalainen oppii aikaisin nuoruudessaan, osana pyhiä opintojaan, että ei-juutalaisia verrataan koiriin, että on syntiä ylistää heitä, jne.”

3.3.3. Ryöstäminen

– Baba Bathra 54b: Ei-juutalaisten omaisuus on kuin erämaa; joka tulee sinne ensin, saa sen.³¹

– Baba Kamma 113b; Baba Mezia 24a: Jos ei-juutalainen kadottaa jotakin, juutalainen saa pitää sen, vaikka tietäisikin omistajan.³²

– Baba Kamma 37b, 38a: Jos ei-juutalaisen [kanaanilaisen] härkä puskee israelilaista härkää, ei-juutalaisen täytyy maksaa vahingot täysimääräisinä. Mutta jos israelilaisen härkä puskee ei-juutalaista härkää, israelilainen ei ole velvollinen maksamaan mitään.¹ (Juutalaiset keskiajalla eivät erotelleet ‘kanaanilaisten’ ja aikansa ei-juutalaisten välillä, ks. MacDonald (1998/2004) kohdassa 3.5.2.) Jewish Encyclopediassa (1901-1906, 620) kerrotaan tämäntapaisista juutalaisen ja ei-juutalaisen välisistä oikeusjutuista, että “Mishnah, pitäen kyseiset tosiasiat mielessä, sen vuoksi julistaa että jos ei-juutalainen haastaa israelilaisen, on tuomio vastaajan hyväksi; jos israelilainen on haastaja saa hän täydet korvaukset (B. Ḳ. iv. 3).”

– Baba Kamma 38a: Ei-juutalaiset ovat Israelin lain suojan ulkopuolella. Jumala on jättänyt heidän rahansa Israelin vapaasti käytettäväksi. (Myönnetty päteväksi Jewish Encyclopediassa, 1901-1906)

– Sanhedrin 57a: Jos ei-juutalainen ryöstää juutalaisen, hänen täytyy maksaa tälle takaisin. Mutta jos juutalainen ryöstää ei-juutalaisen, juutalainen saa pitää saaliin. Samoin jos ei-juutalainen tappaa juutalaisen, ei-juutalainen on tapettava. Mutta jos juutalainen tappaa ei-juutalaisen, juutalainen on vapaa.³⁴

Luther (1543) myös tulkitsi nämä Talmudin kohdat auktoriteettisiksi:
“Siis: [juutalaisten] gojimeilta varastaminen ja ryöstäminen (kuten he koronkiskomisellaan tekevät) on muka jumalanpalvelusta. Sillä he [juutalaiset] pitävät asian sellaisena, koska he muka ovat jaloa verta ja ympärileikatuita pyhimyksiä, mutta me kirottuja gojimeja, minkä vuoksi he eivät voi kohdella meitä tarpeeksi karkeasti eivätkä rikkoa meitä vastaan, koska he muka ovat maailman herroja ja me heidän orjiaan, jopa heidän elukoitaan.”

Tri E. Michael Jones (2008, s. 1065) toteaa, että Talmudissa:
“Rodun ylpeys universaalin ylivallan idealla on siinä korotettu hulluuden korkeuksiin. [...] kymmentä käskyä ei ole välttämätöntä noudattaa. [...] Gojimeihin (ei-juutalaisiin) liittyen kaikki on sallittua: ryöstö, petos, valapetos, murha. [...]”

Lisäksi Jones paljastaa entisen rabbi Drachin todenneen, että:
“Talmud eristyisesti kieltää juutalaisen pelastamasta ei-juutalaista kuolemalta tai palauttamasta tälle hukkaamaansa omaisuuttaan, jne. tai tunteakseen sääliä häntä kohtaan.” (s. 1,065)

Luther jatkoi, kovin sanoin:

“[...] niin paljon sieluja on murhattu heidän itaran, väärän oppinsa, se on, heidän kaksinkertaisen epäjumalisuutensa vuoksi. Sellaiseen oppiin juutalaiset uskovat vielä tänäkin päivänä ja tekevät niin kuin heidän isänsä, vääristelevät Jumalan sanan, ahnehtivat, harjoittavat koronkiskomista, varastavat, murhaavat (missä voivat) ja opettavat vielä lapsiaankin yhä edelleen tekemään samalla tavalla. [...] Sillä he ovat täynnänsä taikuutta ja narrimaisuutta merkkeineen, kuvioineen ja 'tetragrammaton'-nimineen (se on epäjumalisuutta), täynnänsä kateutta ja ylpeyttä, ja sen lisäksi he ovat pelkkiä varkaita ja rosvoja, jotka päivän mittaan eivät syö palaakaan eivätkä kanna yllään lankaakaan, mitä he eivät olisi meiltä kirotulla nylkemisellään varastaneet ja rosvonneet. He elävät siis joka päivä vaimoineen ja lapsineen pelkästä varastamisesta ja rosvoamisesta kuten suurvarkaat ja maarosvot, kuitenkin kaikessa katumattomassa turvallisuudessa. Sillä koronkiskoja on suurvaras ja maarosvo, jonka hyvinkin pitäisi riippua hirsipuussa seitsemän kertaa korkeammalla kuin muiden varkaiden.”36

3.3.4. Ei-juutalaisten epäluotettavuus ja sallittu huijaaminen

– Baba Kamma 113a: On luvallista pettää ja huijata, jos oikeutta käydään ei-juutalaista vastaan. Juutalainen saa valehdella ja vannoa väärän valan oikeudessa saadakseen ei-juutalaisen tuomituksi.³⁷

– Nedarim 23a-b: Kaikki juutalaisten seuraavana vuona tekemät valat tulevat olemaan tyhjiä ja mitättömiä, eli siis pätemättömiä.³⁸ (Kol Nidre rukous)

Jewish Encyclopedian artikkelissa ‘Gentile’ todetaan, viitaten syrjintään ei-juutalaisia vastaan, että ei-juutalaisiin ei ollut turvallista luottaa todistajana oikeudessa, ei rikosoikeudessa eikä siviilioikeudessa. Ei-juutalaisten ei uskottu pitävänsä lupaustaan tai kunniallista sanaansa kuten juutalainen (Bek. 13b). Tämän Encyclopedian mukaan “Talmud kommentoi ei-juutalaisten valheellisuutta (“outojen lasten joukkio jonka suu puhuu turhuutta ja heidän oikea kätensä [nostaen sen vannoakseen valan] on valheellisuuden käsi’ [Ps. Cxliv. 11]), ja asettaa tämän vastakkain juutalaisen maineeseen: ‘Israelin jäänne ei tee vääryyttä eikä puhu valheita; eikä myöskään tule petollinen kieli löytymään heidän suustaan’ (Zeph. Iii. 13).” Artikkelin mukaan Toora ei syrji ei-juutalaisen todistusta silloin kun häntä pidetään syyllisenä; kun hänen ei uskota vannovan väärää valaa, häntä uskotaan.³⁹

Luther, koskien näitä Talmudin auktoriteettisia kohtia, totesi:
“He ovat oikeita valehtelijoita ja verikoiria, jotka ovat koko Raamatun lakkaamatta alusta loppuun asti valheellisilla selityksillään muuttaneet ja vääristelleet. [...] Ja se ei ole synti, jos juutalainen ei pidä jollekin pakanalle antamaansa valaa.”

Jewish Encyclopedian artikkelissa ‘Kol Nidre’ kerrotaan että rukouksessa “kaikki valat, velvollisuudet, lupaukset ja anateemat” julistetaan seuraavan vuoden ajaksi “anteeksi annetuiksi, mitättömiksi ja tyhjiksi, eivätkä ne tule sitomaan tai omaamaan mitään valtaa” juutalaisiin.⁴¹ Artikkelissa myös huomautetaan myöhemmin kuinka monet antisemiitit ovat historian aikana vastustaneet juutalaisia, ja heidän osallistumistaan tuomioistuimiin juuri tuon Kol Nidre -rukouksen takia, jonka he epäilivät tekevän juutalaisten todistukset mitättömiksi ja juutalaiset epäluotettaviksi muissakin yhteiskunnan asemissa. Juutalaisten täytyi toisinaan tehdä erilainen vala ei-juutalaisten tuomioistuimissa, eikä juutalaisten aina annettu antaa todistusta lainkaan. Lisäksi artikkelissa painotetaan että tämä rukous viittaa vain yksittäisiin valoihin, jotka on tehty Jumalalle yksityisesti; ei kaikkiin maanpäällisiin valoihin.

On siis painotettava, että yleisesti juutalaiset esittävät tämän rukouksen tarkoittavan vain Jumalalle yksityisesti tehtyjä valoja ja lupauksia. Mutta luonnollinen kysymys tästä kuitenkin herää: Olettaen tuon rukouksen tarkoittavan tosiaan vain Jumalalle tehtyjä valoja (eli ei kaikkia maanpäällisiä valoja ei-juutalaisille), rohkaiseeko tämä rukous juutalaisia tosiaan pitämään valojaan ei-juutalaisille? Jos juutalaiset kerran saavat tällä rukouksellaan tehdä tyhjiksi valansa Jumalalle, niin miksi eivät myös ei-juutalaisille? Vaikuttaisi vahvasti siltä että juutalaisuudessa Jumala on erittäin paljon korkeammassa asemassa kuin ei-juutalaiset, joten jos hänelle tehdyt valat voi tehdä tyhjiksi, miksei myös ei-juutalaisille...? (Tätä antisemiitit ovat varmaankin myös historiassa epäilleet ja vihjailleet useasti.)

Juutalainen kirjailija ja juutalaisuuden tutkija Joseph Burg totesi valallisessa todistuksessaan oikeudessa Kanadassa v. 1988, koskien omia kokemuksiaan saksalaisten keskitysleireistä ja holokaustiväitteistä sekä ‘holokaustitodistajista’, että juutalaisten antamat valat ja lausunnot ei-juutalaisten tuomioistuimissa eivät olleet sitovia:

“[...] Toiset keksivät tarinan, että eläviä juutalaisia työnnettiin sisään poltettaviksi. Burg todisti, että hän haluaisi mielellään nähdä sellaisen juutalaisen, joka oli antanut sellaisia lausuntoja jonkin oikeudenkäynnin aikana. Hän sanoi, että sellainen juutalainen tulisi pakottaa ottamaan vala rabbien menojen mukaan kalotti (päähine) päälaella, ilman Kristuksen kuvia, heprealaisen Raamatun kanssa, rabbin tai hurskaan uskonnollisen juutalaisen läsnäollessa. Sitten hänen pitäisi vannoa vala, että hän oli nähnyt jotain sellaista. Silloin nämä väärät lausunnot, nämä sairaat lausunnot, kumoutuisivat 99,5-prosenttisesti, koska pinnallinen vala ei ollut moraalisesti sitova näille juutalaisille. (26-6900)”42 (Kulaszka 1992, ‘Did Six Million Really Die?’Report of the Evidence in the Canadian ‘False News’ Trial of Ernst Zündel – 1988, s. 551-558)

Professori Shahak, (1994, 48) kysyy retorisesti:
“Mitä yleisesti pidetäänkään ‘pyhimpänä’ ja juhlallisimpana tilaisuutena juutalaisessa liturgisesssa vuodessa, johon osallistuu jopa erittäin monia juutalaisia, jotka muuten ovat kaukana uskonnosta?”
Ja hän vastaa kysymykseensä:
“Se on Kol Nidre -rukous Yom Kippurin iltana – erityisen hullu ja petollinen dispanssi, jonka johdosta kaikki yksityiset Jumalalle tehdyt valat seuraavalle vuodelle julistetaan etukäteen mitättömiksi.”⁴³

Juutalainen Benjamin Freedman totesi puheessaan (1961) Kol Nidre-rukouksesta:

“Haluan myös kertoa teille vielä yhden asian. Te sanotte.. ‘Voi juutalaisia. Miksi juuri juutalaiset? Miksi, mehän saimme kristinuskon juutalaisilta ja he antoivat meille Jeesuksen ja uskontomme.’ Mutta tiesittekö, että Sovituspäivä, jonka te luulette olevan juutalaisille pyhä, ja sinä päivänä... ja minä olin yksi heistä! Tämä ei ole juoru. En ole täällä herättämässä hämmennystä vaan olen täällä kertomassa teille faktoja. Kun kävelet Sovituspäivänä synagogaan, nouset seisomaan aivan ensimmäiseen rukoukseen jonka lausut. Sinä seisot... ja se on ainoa rukous jossa joudut seisomaan ja toistat kolme kertaa lyhyen rukouksen joka on nimeltään Kol Nidre. Rukouksessa teet sopimuksen Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Sopimuksessa vala, lupaus tai sitoumus, jonka teet seuraavien 12 kuukauden aikana on mitätön ja tyhjä. Vala ei ole vala; lupaus ei ole lupaus; sitoumus ei ole sitoumus. Niillä ei ole voimaa eikä vaikutusta. Lisäksi vielä Talmud opettaa, kun teet valan, lupauksen tai sitoumuksen, sinun tulee muistaa Kol Nidre-rukous, jonka lausuit Sovituspäivänä ja sinut on vapautettu täyttämästä niitä. Kuinka paljon voit luottaa heidän uskollisuuteensa? Voit luottaa heihin niin paljon kuin saksalaiset luottivat heihin vuonna 1916. Me joudumme kärsimään saman kohtalon kuin saksalaisetkin ja samasta syystä. Ette voi luottaa johonkin epävarmaan johtajaan jota ei ole velvoitettu kunnioittamaan valaa, lupausta ja sitoutumista.”44 (A Jewish Defector Warns America: Benjamin Freedman Speaks on Zionism, 1961; Freedman siis vihjasi että juutalaisiin ei voi luottaa tuon Kol Nidren takia)

3.4. Viha kristinuskoa ja Jeesusta kohtaan

3.4.1. Peitesanoja kristityistä

Juutalaisten Jewish Encyclopedian (1901-1906) artikkelissa ‘Min’ kerrotaan (s. 594-595), että tätä sanaa käytetään usein Talmudissa ja Midrashissa tarkoittamaan samarialaista, sadduceeta, gnostikkoa ja juutalaiskristittyä. Artikkelissa myös kerrotaan että “kristillisellä aikakaudella tekstikatkelmat jotka viittaavat ‘minim’iin yleensä merkitsevät juutalaiskristittyä, gnostikkoa ja nasaretilaista”. Ja että joissain tekstikatkelmissa sitä jopa käytettiin tarkoittamaan kristittyä.⁴⁵ Samaisessa artikkelissa myös mainitaan että juutalaisilla oli käytössään rukous minimiä vastaan, mutta että ajan kuluessa alkuperäinen sana “Noẓerim” (“nasaretilaiset”) muutettiin toiseksi. Encyclopedian mukaan tämä muutos johtui todennäköisesti kirkkoisien syytöksistä siitä että juutalaiset kirosivat kaikkia kristittyjä nasaretilaisten nimeen. Artikkelissa lisäksi mainitaan että on kiellettyä osallistua lihan, leivän tai viinin ruokailuun minin kanssa, että minin kirjoittamat lakikääröt tuee polttaa, että minin teurastama eläin on kiellettyä ruokaa, ja että minin todistusta ei myönnetä todisteeksi juutalaiseen oikeuteen sekä että israelilainen ei saanut palauttaa takaisin löytämäänsä tavaraa joka kuului minille.⁴⁶ Maimonidesin mukaan (“Yad”, Teshubah, iii.) viidelle eri tyyppiselle harhauskoiselle pätee määritelmä min: niille jotka kiistävät Jumalan olemassaolon, jotka uskovat kahteen tai useampaan jumalaan, jotka katsovat Jumalalle muodon ja hahmon, niille jotka uskovat että ennen luomista oli jotain Jumalan lisäksi ja niille jotka palvovat tähtiä, planeettoja tai muita vastaavia asioita.⁴⁷ Jälleen täytyy kuitenkin muistaa että sama artikkeli myönsi jo aiemmin että tällä sanalla min tarkoitettiin myös juutalaiskristittyjä, nasaretilaisia ja kristittyjä, ei siis pelkästään Maimonidesin määrittämiä ‘pakanoita’.

3.4.2. Jeesus Talmudissa

Jewish Encyclopedian (1901-1906) artikkelissa ‘Jesus of Nazareth’ (s. 171), kirjoitetaan että Jeesusta halveksuttiin Talmudissa ja muissa juutalaisuuden kirjoituksissa. Hänelle kuvattiin avioton syntymä, taikuutta ja häpeällinen kuolema. Jeesuksesta myös käytettiin peitesanoja, kuten “tuo mies”, “tuo nimetön” ja “paskiainen”.⁴⁸ Samassa artikkelissa myös todetaan, että Jeesus oppi taikuutta Egyptissä ja teki ihmeitä sillä, ja että hän myös leikkasi taikakaavoja ihoonsa. Mainitaan myös että Jeesuksen opetuslapset paransivat sairaita “Jeesuksen Panderan nimeen”.Todetaan myös että Jeesus syyllistyi noituuteen ja että hänet erotettiin lukumiesten piiristä. Lisäksi mainitaan että syyte taikuudesta Jeesusta kohtaan tuodaan usein esiin monissa paikoin, kuten myös syyte siitä että Jeesus johti ihmisiä harhaan.⁴⁹

Sekä, tämän saman Encyclopedian ‘Balaam’-artikkelin (s. 469) mukaan:
“[...] ja niin ollen myös salanimi ‘Balaam’ on annettu Jeesukselle Sanh. 106b ja Git. 57a.”⁵⁰ (eli kohdissa Sanhedrin 106b ja Gittin 57a) Tämä tulee pitää mielessä seuraavissa Talmudin kohdissa.

– Sanhedrin 67a: Jeesus oli Pandira-nimisen sotilaan poika.⁵¹ (Tässä ja monissa seuraavissa Talmudin kohdassa sensorit myöntävät sensuroimattoman kohdan viitanneen kristinuskon Jeesukseen.)

– Sotah 47a; Sanhedrin 107b: Jeesus erotettiin seurakunnasta, koska hän ajatteli vietellä naisen, ja suruissaan ja sekavana hän alkoi palvoa tiiliskiveä. Jeesus oli noita, joka vietteli, turmeli ja tuhosi Israelin.

– Sanhedrin 43a: Jeesus syyllistyi noituuteen ja luopumukseen; hän ansaitsi teloituksen. Jeesuksen opetuslapset ansaitsivat kuoleman.

– Sanhedrin 43a; 67a: Pääsiäisiltana Jeesus hirtettiin. 40 päivän ajan ennen teloitusta airut julisti: Hänet tullaan kivittämään, koska hän on harjoittanut noituutta ja vietellyt Israelin luopumukseen.

– Sanhedrin 106a-b: “Voi häntä, joka tekee itsestään elävän Jumalan nimen kautta”. Jeesuksen ylösnousemus kirotaan. Maria oli huora; Jeesus oli paha mies. Kuinka vanha Jeesus oli? - - Murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä (Ps. 55:24), ja niin hän oli 33- tai 34-vuotias.⁵² (Ks. Jewish Encyclopedia, 1901-1906, 469, ‘Balaam’ [edellä mainittu].) Tässä ja monissa seuraavissa Talmudin kohdissa käytetään Jeesuksesta salanimeä ‘Balaam’ tai muita harhaanjohtavia ilmaisuja: Talmudin kääntäjät ovat kuitenkin moniin alaviitteisiinsä selventäneet asiaa kertomalla että “eräiden näkemysten mukaan tässä viitattiin Jeesukseen”. Lisäksi tullaan muista lähteistä todistamaan myöhemmin, että nuo “eräät näkemykset” ovat tosiaan oikeita; että näissä kohdissa tosiaan viitataan kristinuskon Jeesukseen.

– Gittin 57a: Jeesus [‘Balaam’] lähetettiin rabbien moittimisen vuoksi helvettiin, jossa häntä rangaistaan keittämällä häntä kiehuvassa ulosteessa. Jeesus luettiin yhdeksi niistä kolmesta suurimmasta “Israelin synnintekijästä” (Jeesus, Bileam, Tiitus), jotka Israel on koskaan tuntenut.⁵³ (Ks. edellä mainittu Jewish Encyclopedian artikkeli.)

– Sanhedrin 45a, 52a-b, 106a: Kuvaa kolmea niistä neljästä menetelmästä, joilla Jeesus [‘Balaam’] tapettiin (kivittäminen, polttaminen, kaulan katkaiseminen, kuristaminen). Kivitettäessä raskas kivi pudotettiin Jeesuksen rinnan päälle niin että se murskaantui. Poltettaessa Jeesus laskettiin lantaan kainaloita myöten, sitten hänen kaulansa ympärille kiedottiin kangas, jonka päitä vedettiin sen jälkeen vastakkaisiin suuntiin, niin että suu aukesi. Sulaa lyijyä kaadettiin suusta sisään, niin että sisälmykset paloivat (näin tahdottiin polttaa sielu). Kuristaminen samalla systeemillä, kiristämällä lujasti kankaan päitä. Kaula katkaistiin miekalla.⁵⁴

Shahak (1994) varmistaa edellä mainitut otteet oikeiksi:
“Täytyy myöntää heti alussa, että Talmud ja talmudinen kirjallisuus – lukuun ottamatta niiden yleistä ei-juutalaisvastaista piirrettä, joka kulkee niiden läpi, josta puhutaan tarkemmin kappaleessa 5 – sisältää erittäin loukkaavia lausuntoja ja ohjelauseita erityisesti kristinuskoa vastaan. Esimerkiksi, lisänä lukuisiin rääväsuisiin seksuaalisiin syytteisiin Jeesuksesta, Talmud toteaa että hänen rangaistuksensa helvetissä on kiehuvaan ulosteeseen upottaminen – lausunto joka ei oikein tule tekemään Talmudia rakkaaksi uskovaisille kristityille. [...]
Talmudin mukaan Jeesus teloitettiin asiaankuuluvalla rabbiinisella oikeusistuimella, epäjumalanpalveluksesta ja vastenmielisyydestä rabbiiniseen auktoriteettiin. Kaikki klassiset juutalaislähteet, jotka mainitsevat hänen teloituksensa, ottavat ilomielin vastuun siitä; talmudisessa kertomuksessa roomalaisia ei edes mainita.
Suositummat kertomukset – jotka kuitenkin otettiin hyvin tosissaan – kuten pahamainen Toldot Yeshu ovat vieläkin pahempia, sillä edellä mainittujen rikosten lisäksi ne syyttävät häntä noituudesta. Itse nimi ‘Jeesus’ oli juutalaisille symboli kaikesta inhottavasta, ja tämä populaari perinne kestää vieläkin. [...]
Heprean kielen muoto nimestä Jeesus – Yeshu – tulkittiin akronyymiksi kiroukselle ‘tulkoon hänen nimensä ja muistonsa hävitetyksi’, jota vielä nykyäänkin käytetään äärimmäisenä herjauksen muotona. Itse asiassa, antisionistiset ortodoksijuutalaiset (kuten Neturai Karta) joskus viittaavat Herzliin ‘Herzl Jeesuksena’ ja olen löytänyt uskonnollisissa sionistisissa kirjoituksilla ilmaisuja kuten ‘Nasser Jeesus’ ja viime aikoina ‘Arafat Jeesus’.”⁵⁵ (s. 20-21, 98, 118)

Uskonnollisen juutalaisjärjestön Chabad Lubavitchin Noahide.com -sivustolla (Lubavitch-sivusto), todetaan artikkelissa Jeesuksesta, että Talmudissa Jeesus Nasaretilainen teki seuraavia syntejä:

“1. Hän ja hänen opetuslapsensa harjoittivat noituutta ja mustaa magiaa, johtivat juutalaisia harhaan epäjumalanpalvekseen, ja joita muiden ei-juutalaisten voimat tukivat kukistaakseen juutalaisen palvonnan. (Sanhedrin 43a) 2. Hän oli seksuaalisesti epämoraali, palvoi kivipatsaita (tiili on mainittu), hänet häädettiin pois juutalaiskansan luota hänen pahantaipuisuutensa takia ja kieltäytyi katumasta. (Sanhedrin 107b; Sotah 47a) 3. Hän oppi noituutta Egyptissä ja, tehdäkseen ihmeitä, käytti toimenpiteitä joihin kuului hänen lihansa leikkaaminen – joka on myös nimenomaan kielletty Raamatussa. (Shabbos 104b)”56 (Noahide.com, ‘Who Was Jesus?’.)

Professori Peter Schäfer, juutalaisuuden opintojen ohjelman johtaja Princetonin yliopistossa, kirjassaan Jesus in the Talmud (2007), osoittaa kaikkien edellä mainittujen Talmudin kohtien tosiaan viittaavaan kristinuskon Jeesukseen. Schäfer toteaa mm. että:
“Talmudiset tarinat pilkkaavat Jeesuksen syntymää neitsyestä, kiistävät tulisesti hänen olevan Messias ja Jumalan poika, ja väittävät että hänet teloitettiin laillisesti jumalan pilkkaajana ja epäjumalanpalvelijana. Ne kaatavat kristinuskon idean Jeesuksen ylösnousemuksesta ja väittävät että hän sai ansaitsemansa rangaistuksen helvetissä – ja että samankaltainen kohtalo odottaa hänen seuraajiaan.”⁵⁷

Tähän liittyen kirjoitettiin myös tuosta prof. Schäferin kirjasta Publishers Weeklyn (31.1.2007) artikkelissa ‘What the Talmud Really Says About Jesus’:
“[Peter] Schaefer, joka johtaa Princetonin juutalaisuuden opintojen ohjelmaa, on kerännyt ja analysoinut kaikki tekstikatkelmat Talmudista, jotka ilmeisesti viittaavat kristinuskon perustajaan, tekstit jotka oli aiemmin sensuroitu Talmudin painoksista vuosisadoiksi. Kirjassaan hän argumetoi [...] että pöyristyttävät tekstikatkelmat eivät tosiasiassa viittaa johonkin muuhun muinaisten aikojen hahmoon, vaan kuuluisaan Jeesus Nasaretilaiseen.
Mikä oikeastaan on niin pöyristyttävää? [kirjassa] Miten olisi Jeesus rangaistavana helvetissä ikuisuuden ajan, pakotettuna istumaan noidankattilassa täynnä ulostetta? [...] Hänen editorinsa Princetonin yliopistossa, Birgitta van Rheinberg, nauroi ja oli samaa mieltä: ‘Sitä ajattelee että ohhoh, tämä ei tule menemään hyvin eräissä piireissä’.”⁵⁸

3.4.3. Viha kristittyjä ja kristinuskon kirjoja kohtaan

– Sanhedrin 90a, 100b: Niillä jotka lukevat ei-kanonisia kirjoja [Uutta testamenttia], ei ole mitään osuutta tulevaan elämään.⁵⁹ (Jälleen Talmudissa myönnetään sanojen sensurointi tässä kohdassa: Alaviitteessä [6] myönnetään että sanaa ‘Sadducee’ oli käytetty korvaamaan ei-juutalainen ja tässä myös selvennetään että kyse oli tosiaan kristittyjen kirjoista ja Uudesta Testamentista.)

– Sanhedrin 99a: Kristityn [min] kysyessä että milloin messias tulee, vastattiin hänelle että “silloin kun pimeys vallitsee heidän [kristittyjen] yllään”.⁶⁰ (Talmudin kohdassa Sanhedrin 100b viitattiin minin tarkoittavan kristittyjä, tässä myös samoista puhutaan.)

– Shabbath 116a: Kristillisiä kirjoja [mm. Uusi testamentti] ei tule pelastaa tulelta, kuten ei myöskään rakennuksen romahdukselta, vedeltä tai miltään muulta joka ne tuhoaisi; kristittyjen kirjoja tulee polttaa; Uusi testamentti on kuin tyhjä paperi. - - Missään olosuhteissa ei saa mennä kristityn taloon. - - Kristittyjen vihaamiseen käsketty Ps. 139:21:ssä [Ps. CXXXIX, 21f.].⁶¹

– Rosh Hashanah 17a: Kristityt [minim] jotka torjuivat Tooran ja kiistivät kuolleiden ylösnousemuksen, ja jotka hylkäsivät yhteisön tavat, ja jotka ‘levittivät terroriaan elävien maalla’ ja jotka tekivät syntiä joutuvat helvettiin [Gehinnom] ja heitä tullaan rankaisemaan kaikkien sukupolvien ajan.⁶² (s. 64-67)

Israel Shahak (1994, 98) toteaa kristinuskon nykyisestä asemasta Israelissa yleensä:
“Evankeliumit ovat yhtälailla vihatut [kuten Jeesuskin] eikä niihin sallita viitattavan (puhumattakaan niiden opettamisesta) edes nykyaikaisissa israelilaisissa kouluissa.”⁶³

Shahak (1994, 21) jopa paljastaa, että Uutta Testamenttia on poltettu Israelissa:
“Tai voidaan viitata ohjelauseeseen jonka mukaan juutalaisia ohjeistetaan polttamaan, julkisesti jos mahdollista, mitä vain kopioita Uudesta Testamentista jotka he saavat käsiinsä. (Tämä ei ainoastaan ole vielä voimassa, vaan sitä todellisuudessa harjoitetaan nykyään; täten 23.3.1980 satoja Uuden Testamentin kopioita poltettiin julkisesti ja seremoniallisesti Jerusalemissa Yad Le’akhimin enteitten mukaan, juutalainen uskonnollinen järjestö, jota avusti Israeli Ministry of Religions.)” ⁶⁴

Martti Luther tuomitsi ankarasti juutalaisuuden kristinuskon vastaisuuden:

“Sillä vaikka he eivät usko niin kuin me, niin me emme voi heitä emmekä ketään uskoon pakottaa (mikä on mahdotonta). Niin on kuitenkin se vältettävissä, ettemme heitä vahvista heidän ilkeämielisessä valehtelemisessaan, pilkkaamisessaan, kiroamisessaan ja häpäisemisessään, emmekä myöskään suojalla, turvalla, ruualla, juomalla, majoituksella ja muilla naapurillisilla laupeudentöillä tee itseämme osallisiksi heidän perkeleelliseen vihaansa ja riehuntaansa, etenkin, koska he ylpeästi ja häpeällisesti kerskuvat, kun me olemme heille ystävällisiä tai palvelevaisia, että Jumala on muka tehnyt heidät herroiksi ja meidät heidän orjikseen. Kun siis joku kristitty sabbattina tekee heille tulen, majapaikassa keittää heille, mitä he tahtovat, he siitä meitä kiroavat, syljeskelevät ja pilkkaavat ikään kuin he tekisivät siinä hyvin, ja kuitenkin he elävät omaisuudestamme, jonka he ovat meiltä varastaneet. Sellaisia kirottuja, läpeensä ilkeitä, läpeensä myrkyllisiä, läpeensä perkeleellisiä olentoja ovat nämä juutalaiset, jotka 1400 vuotta ovat olleet meidän vaivanamme, ruttonamme ja kaikkena onnettomuutenamme ja vieläkin ovat. Kerta kaikkiaan, meillä on heissä oikeita perkeleitä, muuta he eivät ole, heillä ei ole mitään inhimillisyyttä meitä pakanoita kohtaan. Sellaista he rabbiineiltaan heidän koulujensa kaltaisissa pirunpesissä oppivat. [...] Ensiksikin he parjaavat Herraamme Jeesusta noidaksi ja perkeleen kätyriksi, koska he eivät kykene Hänen ihmetöitään kieltämään. Samalla tavalla tekivät myös heidän isänsä ja sanoivat, että Hän ajoi ulos perkeleitä Beelzebubin, kaikkien perkeleiden ruhtinaan, avulla. Ja tässä heillä on paljon valehtelemista ja sepittelemistä Jumalan nimestä, 'tetragrammatonista', että Herramme Jeesus muka olisi kyennyt selittämään tämän nimen (jota he nimittävät nimellä 'shemhamforas'), ja joka sen osaisi selittää, se kykenisi tekemään kaikenlaisia ihmeitä. [...] Sen jälkeen he ottavat Jeesukselta hänen nimensä. Sillä Jeesus merkitsee hebrean kielessä 'vapahtajaa' tai 'auttajaa'. Vanhat saksilaiset ovat käyttäneet erästä nimeä: Helprich tai Hilprich, joka merkitsee samaa kuin nimi Jeesus, mutta jonka me nyt sanoisimme: Hülfrich, se on, joka voi tai jonka tulee auttaa. Mutta vääristellen juutalaiset tekevät siten että nimittävät Häntä nimellä 'Jesu', joka hebrean kielessä ei ole mikään nimi eikä sana, vaan ainoastaan kolme kirjainta kuten merkki- tai lukukirjaimet, niin kuin jos minä otan lukukirjaimet C, L, V roomalaisen merkkijärjestelmän mukaan ja teen niistä sanan CLU, joka merkitsee lukua 155. Siispä he sanovat: Jesu, se on, 316. Tämän luvun mukaan siitä sitten muka saadaan toinen sana, joka kuuluu: Hebel Vorik. Siitä voit sitten lukea edelleen, Anton! Koira vieköön, mitä pirun peliä he sellaisilla luvuilla ja sanoilla harjoittavatkaan! [...] Kun me nyt emme ymmärrä hebreaa, he siis purkavat salaisesti kiukkuaan meitä kohtaan, niin että kun me ajattelemme heidän puhuvan kanssamme ystävällisesti, he kiroavatkin päällemme helvetin tulta ja kaikkea onnettomuutta. Sellaisia erinomaisia vieraita meillä sävyisillä kristittyparoilla on maassamme juutalaisissa, joita me kuitenkin kohtelemme kaikella rehellisyydellä ja mielellämme tekisimme heille parasta niin ruumiin kuin sielunkin puolesta, ja siedämme heidän taholtaan hyvinkin paljon törkeitä asioita. Sen jälkeen nimittävät he Jeesusta huoran lapseksi ja hänen äitiään Mariaa huoraksi, joka oli saanut lapsen aviorikoksessa erään sepän kanssa. Minun täytyy, vaikkakin vastahakoisesti, puhua näin karkeasti kirottua perkelettä vastaan. Te tiedätte kuitenkin aivan hyvin, että he valehtelevat tällaista pelkästä vihasta ja ilkeämielisyydestä, yksistään siitä syystä, että he surkuteltavaa nuorisoaan ja yksinkertaisia juutalaisia tarpeeksi katkerasti myrkyttäisivät Herramme henkilöllisyyttä kohtaan, jotteivät he joutuisi Hänen oppinsa (jota he eivät kykene kieltämään) lumoihin. Ja kuitenkin he tahtovat olla se pyhä kansa, jolle Jumalan, muka heidän vanhurskautensa vuoksi, pitäisi antaa Messias. [...] Nyt huomatkaa, miten näppärä, paksu ja lihava valhe se on, kun he valittavat, että he muka ovat meidän keskuudessamme vankeina. Nyt on kulunut Jerusalemin hävityksestä yli 1400 vuotta, ja juutalaiset olivat noina aikoina lähes 300 vuotta kaikessa maailmassa piinanneet ja vainonneet meitä kristityitä (kuten edellä on sanottu), niin että meidänkin pitäisi valittaa, että he ovat noina aikoina vanginneet ja tappaneet meitä kristityitä, kuten selkeä totuus on. Sen lisäksi me emme vielä tänäkään päivänä tiedä, mikä perkele heidät on tuonut ja vanginnut meidän maahamme. Me emme ole heitä Jerusalemista noutaneet! ”65

3.5. Kristittyjen hallitsijoiden reaktioita juutalaisuuteen

Nyt käydään lyhyesti läpi kristittyjen hallitsijoiden, kirkkoisien, munkkien ja paavien vastatoimia ja vainoja juutalaisuuden oppeja kohtaan, mm. Talmudin polttamista, juutalaisuuden laittomaksi tekemistä ja muita paavien lausuntoja ja kirouksia.

3.5.1. Listaus juutalaisuuden oppien vastustamisesta

– Bysantin keisari Justianus julisti Talmudin v. 553 valtakunnankiroukseen.

– Paavi Gregory IX Tuomitsi Talmudin sisältävän “kaiken mahdollisen paheellisuuden ja jumalanpilkan kristinuskon oppeja vastaan” ja määräsi sen poltettavaksi 1239.

– Paavi Benedict XIII Hänen bullassaan juutalaisista 1450 julistettiin että “Harhaopit, turhamaisuudet ja virheet Talmudissa estävät juutalaisia tuntemasta totuutta.”

– Paavi Sixtus IV rohkaisi 1478 Espanjan kuningas Ferdinandin ja kuningatar Isabellan suorittamaa
Espanjan juutalaisyhteisön maastakarkoitusta.

– Paavi Innocent IV poltti Talmudin 1233 pahuuden kirjana.

– Paavi John XXII pani Talmudin kirkonkiroukseen 1322

– Paavi Julius III määräsi hänen Papal Bull Contra Hebreos retinentes Librosissaan 1554 Talmudin poltettavaksi “kaikkialla”.

– Paavali IV Bullassaan Cum Nimis Absurdum 1555 tuomitsi vahvasti juutalaisten koronkiskonnan ja antikristilliset toimet.

– Paavi Pius IV tuomitsi 1553 juutalaisten kansanmurhalliset kirjoitukset.

– Paavi Pius V karkotti kaikki juutalaiset paavillisista valtioista. 1569

– Paavi Gregory XIII totesi Papal Bullassa 1581 että “Raivokkaan vihan liikuttamana Kristuksen seuraajia kohtaan, he [juutalaiset] jatkavat kauheiden rikosten suunnittelemista kristinuskoa vastaan, joka päivä lisääntyvällä pelottomuudella.”

Uuden ajan alussa oli myös huomattavia juutalaisvastaisia humanisteja, kuten Johannes Reuchlin (1455-1522), Erasmus Rotterdamilainen (1467-1560) ja Philipp Melanchthon 1497-1560), jotka esittivät juutalaisuudesta varsin kärkeviä huomautuksia.

Lisää kristittyjen johtajien juutalaisuuden vastustusta Euroopassa:

Vuosi (jKr.)	Paikka	Toimi (kenen toimesta)
553	Bysantti	Talmud valtakunnankiroukseen (keisari Justianus)
722	Bysantti	Juutalaisuus tehtiin laittomaksi
1233	Ranska, Pariisi	Juutalaisuuden kirjoja [Maimonidesin töitä] poltettiin; myöhemmin Talmudia
1240	Ranska	Talmudin takavarikointi
1240	Englanti	Kirjan polttaminen
1240	Espanja	Pakotettu uskoon kääntyminen
1242	Ranska, Pariisi	Talmudin polttamista
1244	Ranska, Pariisi	Talmud roviolla (Paavi Innocent IV)
1244	Italia, Rooma	Talmud roviolla (Kuningas Louis IV)
1248	Ranska, Pariisi	Talmud roviolla (Kardinaali Legate Odo)
1299	Ranska, Pariisi	Talmud roviolla (Philip the Fair)
1309	Ranska, Pariisi	Talmud roviolla (Philip the Fair)
1319	Ranska, Toulouse	Talmud roviolla (Louis)
1320	Ranska, Toulouse ja Perpignan	120 yhteisöä joukkomurhattu ja Talmudin polttamista
1322	Italia, Rooma	Talmudin polttamista ja juutalaisten ryöstelyä ja murhaamista (Paavi John XXII)
1389	Praha	Joukkoteurastus ja kirjojen polttamista
1415	Rooma	Talmudin takavarikointi
1553	Italia, Rooma, myöh. laajemmalle Italiaan: Barcelona, Venetsia, Romagna, Urbino ja Pesar	Talmudin takavarikointi ja julkinen polttaminen (Kardinaali Caraffa→ myöh Paavi Paul IV)
1554	Ancona, Ferrara, Mantua, Padua, Candia, ja Ravenna	Talmudia poltettu sadoittain ja tuhansittain
1557	Puola	Talmudia poltettu, kristittyjen veren käytön syytteestä juutalaisrituaaleissa
1558	Italia, Rooma	Talmud roviolla (Kardinaali Chislieri)
1559	Italia, Rooma	Talmud roviolla (Sextus Sinensis)
1757	Puola, Kamenetz	Talmudin polttamista, ~1000 kpl poltettiin (Piispa Nicholas Dembowski)

(Kuparinen 1999; Dilling 1980, kappale 2; simpletoremember.org; jewishhistory.org.il; jewishvirtuallibrary.org; taulukossa muutama sama tapaus kuin aiemmin.)

Eräissä edellä listatuissa tapauksissa oli toisinaan juutalaisia luopioita mukana polttamassa tai vaatimassa joitain juutalaisuuden kirjoituksia poltettaviksi. Tällaisista tapauksista mainittakoon lyhyesti kaksi. Vuonna 1233 Ranskassa, Pariisissa, poltettiin Maimonidesin kirjoja. Tämän olivat aloittaneet Maimonidesin vastustajat Montpellierin Jonah ben Abraham Gerondi ja Solomon ben Abraham, joihin myöhemmin liittyivät dominikaanit. Juutalaiset kuitenkin katuivat liittoutumaa myöhemmin, koska dominikaanit vaativat myös muita juutalaisia kirjoja poltettaviksi, erityisesti Talmudia. Toinen esimerkki on v. 1757, tapaus Puolassa Kamenetzissa 13. marraskuuta, jolloin n. tuhat Talmudin kopiota poltettiin julkisesti. Tämä oli alkanut Jacob Frankin, väärän messiaan Shabbetai Zevin seuraajan, järjestämästä julkisesta väittelystä hänen ja paikallisten juutalaisjohtajien välillä. Frank oli Kabbalahin ihailija, joka haukkui Talmudia ja joka oli perustanut oman liikkeensä. Piispa Nicholas Dembowski päätti väittelyn Frankin hyväksi ja määräsi Talmudin poltettavaksi. Kuitenkin muutamien vuosien kuluessa monet Frankin seuraajista kääntyivät kristityiksi.

3.5.2. Sanallisia hyökkäyksiä ja virallinen väittely

Edellä mainittujen lisäksi, keskiajalla oli ajoittain sanallisia hyökkäyksiä juutalaisuutta vastaan dominikaani- ja fransiskaanimunkkien toimesta juutalaisten luopioiden avustamana, joita vastaan juutalaiset sitten joutuivat toisinaan puolustautumaan. Eräs lähde näihin konflikteihin oli keskiajan Ranskassa kristittyjen keskuudessa vallinnut käsitys siitä, että että juutalaisuudessa opetettiin loukkauksia kristittyjä vastaan. MacDonald (SAID, 1998/2004, 253) viittaa eräisiin tällaisiin tapauksiin: “Nimeämättä nimiä, Jordan (1989, 140) viittaa modernien juutalaisten historioitsijoiden puolusteluihin joissa he kiistävät nämä syytteet; Maccoby (1982) on hyvä esimerkki tästä. Jordan kuitenkin viittaa todisteisiin siitä että moiset herjaukset olivat yleisiä ja ne merkitsivät juutalaisten korkeaa vihamielisyyttä ei-juutalaisia kohtaan (ks. myös Stein 1959, 58).” Varsin ärsyttäviä olivat kristityille herjaukset Neitsyt Mariasta. “Heprealaiset kronikoitsijat purkivat tunteitaan avuttomuuttaan halventamalla Mariaa porttoäidiksi, menstruoivaksi äidiksi, ja halventaen hänen poikansa palvojia ‘mädäntyneen ruumiin’ palvojiksi” (Jordan 1989, 140). Lisäksi MacDonald lainaa juutalaista historioitsijaa, joka kuvailee juutalaisuuden keskiajan opetuksia: “Cohen (1994, 141) toteaa että Mishna- ja talmudinen kirjallisuus sisältää selvästi haukkuvia viittauksia Jeesukseen, jotka tosin useimmat oli sensuroitu tuon ajan painoksista, joko kristittyjen painostuksesta tai juutalaisten oman itsesensuurin kautta. Hän myös kuvaa erästä heprealaista keskiajan kirjaa, jossa kuvailtiin Jeesusta seuraavasti: “ tuo ristiinnaulittu, mätänevä ruumis jota ei voida auttaa eikä pelastaa”.”

Vuonna 1240 oli Pariisissa virallinen väittely juutalaisten uskonnollisia kirjoituksia vastaan (mm. Talmud, Mishnah ja Rashin kommentaari Talmudiin), kirkon toimesta. MacDonald (1998/2004, 253-254) kertoo tästä tarkemmin:

“Kirkko syytti että juutalaisuuden opetuksissa oli selvästi kristinuskon vastaisia tunteita, mukaan lukien lupa pettää kristittyjä; juutalaisten oikeus ei-juutalaisten omistamiin tavaroihin; lupa olla pitämättä kristityille tehtyjä valoja; syytteitä kristittyjen eläimiin sekaantumisesta ja moraalittomuudesta; juutalaisten vihamielisyyttä kaikkia muita kansoja kohtaan; että Jeesus siitettiin aviorikoksessa; ja että Jeesus kiehuu helvetissä kuumassa ulosteessa, koska hän halveerasi rabbiinisia kirjoituksia (ks. Rosenthal 1956). Teema Talmudin etiikasta suhteessa ei-juutalaisiin oli erittäin kuuluisa: esim. yksi kiistelty kohta, Baba Kamma 38a, toteaa että jos kanaanilaisen härkä puskee israelilaista tulee korvaukset maksaa, mutta jos israelilaisen härkä puskee kanaanilaista ei niitä tarvitse maksaa [...]
Juutalaiset syytetyt Pariisin väittelyssä argumentoivat että negatiiviset kommentit ei-juutalaisista tosiasiassa viittaavat muinaisiin egyptiläisiin ja kanaanilaisiin eivätkä kristittyihin (ks. R. Yehielin kommentit, Macoby 1982, 160-161). Kuitenkin, huolimatta tästä argumentista, juutalaiset massat “eivät erotelleet Talmudin ei-juutalaisen ja heidän aikansa ei-juutalaisen välillä” (Rosenthal 1956, 68; ks. myös Rabinowitz 1938, 90). Lisäksi ajatus siitä, että ei-juutalaiset eivät olleet epäjumalanpalvelijoita (ja siten kaksinaismoraalin kohde) ei ollut todistettu (Stein 1959). Auktoriteettinen Maimonides todella selvästi piti kaikkia kristittyjä epäjumalanpalvelijoina, ja Cohen (1994, 141) huomauttaa että kristinusko luokiteltiin “toistuvasti” epäjumalanpalvelukseksi. Rabbien vastaukset kommentteihin siitä, että Jeesus Nasaretilainen harjoitti noituutta ja johti muita epäjumalanpalvelukseen,eivät todennäköisesti olleet vakuuttavia lautakunnalle, koska rabbit vaikuttivat hyväksyvän kommenttien viittaavan kristinuskon Jeesukseen; Rosenthal (1956, 168) kutsuu vastauksia “hämmentäviksi” ja olevan “täynnä ristiriitoja”, kun taas apologisti Maccoby kuvailee niitä “liian tyhmiksi ollakseen uskottavia.” Oikeudenkäynti johti Talmudin tuomitsemiseen kaikista syytteistä, ja seurauksena 24 vaunullista Talmudeja poltettiin.”

3.5.3. Lutherin 7-kohtainen ohjelma

Luther esitti 7-kohtaisen ohjelman (Juutalaisista Ja Heidän Valheistaan) juutalaisuuden vastustamiseksi esivallalle (Raamatun mukaisesti), eikä hän siis itse kiihottanut kansanjoukkoja toimiin, vaan itseasiassa kielsi heitä ryhtymästä kostotoimiin. Ohjelmassaan Luther totesi:

“Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. Ja tämä on tehtävä Herramme ja kristikuntamme kunniaksi, jotta Jumala näkisi, että me olemme kristittyjä ja ettemme ole tietoisesti tahtoneet emmekä sietäneet tällaista Hänen Poikaansa ja Hänen kristittyihinsä kohdistettua julkista valehtelemista, kiroamista ja herjaamista. Sillä mitä me tähän asti olemme tietämättömyydessämme sietäneet (minä itsekään en ole sitä tiennyt), sen Jumala on antava meille anteeksi. Mutta nyt kun me sen tiedämme, meidän pitäisi lisäksi neniemme edessä suojella ja varjella sellaista juutalaista taloa, jossa he puhuvat Kristuksesta ja meistä valhetta, herjaavat, kiroavat, syljeskelevät ja häpäisevät Häntä ja meitä (kuten edellä on kuultu). Tällaisen sietäminen olisi juuri samaa kuin jos me tekisimme sitä itse, ja paljon pahempaa, kuten hyvin tiedetään. Mooses kirjoittaa 5. Moos. 13:12 - 16, että missä jokin kaupunki harjoittaa epäjumalisuutta, se on kokonaan tulella hävitettävä eikä siitä ole mitään jätettävä jäljelle. Ja jos Mooses nyt eläisi, niin hän olisi ensimmäisenä sytyttämässä juutalaisten kouluja ja taloja palamaan. Sillä hän on sangen ankarasti, 5. Moos. 4:2 ja 5. Moos. 12:32, käskenyt, ettei heidän tule mitään lisätä hänen käskyihinsä eikä niistä mitään vähentää, ja heidän on myös tietenkin varottava muuttamasta hänen Messiasta koskevaa todistustaan ja lain oikeata ymmärtämistä. Ja Samuel sanoo 1. Sam. 15:23, että tottelemattomuus Jumalaa kohtaan on epäjumalanpalvelusta. Mutta nyt juutalaisten oppi ei ole mitään muuta kuin pelkkiä rabbiinien lisäyksiä ja tottelemattomuuden epäjumalanpalvelusta vastoin lakia ja Messiasta, niin että Mooses on tullut heidän keskuudessaan kokonaan tuntemattomaksi (kuten sanottu), samoin kuin meillä paavikunnassa Raamattu on tullut tuntemattomaksi. Siispä myöskin Mooseksen vuoksi heidän koulujaan, joissa he häpäisevät häntä yhtä hyvin kuin meitäkin, ei ole siedettävä, eikä ole tarpeellista, että heillä on sellaista epäjumalanpalvelusta varten omia, julkisia pyhättöjä. Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat. Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan. Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet, koska he pitävät juutalaisparkoja Mooseksen lauseiden 5. Moos. 17:11 - 12 perusteella vankeinaan, missä hän käskee, että heidän on oltava opettajilleen kuuliaisia ruumiin ja sielun menettämisen uhalla, vaikka Mooses selvästi liittää siihen: mitä he sinulle opettavat Herran lain mukaan. Tämän nuo lurjukset kiertävät ja käyttävät tuon kansaparan kuuliaisuutta oman häijyytensä hyväksi Herran lakia vastaan ja valavat heihin sellaista myrkkyä, kirousta ja jumalanpilkkaa. Samoin kuin paavi piti meitä Matt. 16:18 esiintyvän raamatunlauseen: “Sinä olet Pietari” jne. perusteella vankinaan, niin että meidän täytyi uskoa kaikki, mitä hän meille valehteli ja pirunpäästään keksi. Hän ei opeta meitä Jumalan sanan mukaisesti, ja sen vuoksi hän on opettamisen viran menettänyt. Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan. Minulle on sanottu, että nyt kuuluu eräs rikas juutalainen ratsastelevan maaseudulla kahdellatoista hevosella (hän tahtoo tulla kohabiksi) ja nylkee ruhtinaat, herrat, maat ja ihmiset puhtaaksi, niin että suuret herrat katsovat sitä karsaasti. Jos te ruhtinaat ja herrat ette voi kunnollisella tavalla kieltää sellaisilta nylkyreiltä tietä, niin koottakoon jokin ratsumiesjoukko heitä vastaan, koska te tulette tästä kirjasesta oppimaan, millaisia juutalaiset ovat ja miten heidän kanssaan on meneteltävä, eikä heidän olemustaan ole suinkaan suojeltava. Sillä teidän ei pidä ettekä te myöskään voi heitä suojella, ellette sitten tahdo Jumalan edessä tulla kaikkiin heidän kauheuksiinsa osallisiksi. Mitä hyvää siitä voisi tulla, sitä tahtonette toki ajatella ja menetellä sen mukaan. Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä ei muuten ole mitään muuta elinkeinoa. Tällaista rahaa on käytettävä siten (eikä muuten), että missä joku juutalainen on tehnyt todellisen parannuksen, hänelle annettakoon siitä käteen sata, kaksi tai kolme guldenia henkilön olosuhteen mukaan, jotta hän saisi elatuksen alkua vaimoparalleen ja pienille lapsilleen ja vanhojen tai vaivaisten ylläpitoon. Sillä sellainen huonolla tavalla ansaittu omaisuus on kirottua, ellei sitä Jumalan siunauksin käytetä hyviin ja hyödyllisiin tarkoituksiin. [...] Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki tai värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty (1. Moos. 3:19). Sillä ei käy päinsä, että he tahtovat antaa meidän kirottujen gojimien tehdä työtä otsa hiessä, ja he, pyhät ihmiset, tahtoisivat kuluttaa sen uunin pankolla laiskoja, lihavia ja komeita päiviä viettäen, ja sen jälkeen pilkallisesti kerskuvat, että he muka ovat kristittyjen herroja meidän omasta vaivannäöstämme. Tämä ei käy päinsä, vaan heidät on pakotettava luopumaan konnankujeistaan.”67

Luther viimeisessä saarnassaan totesi juutalaisista:
“Teidän, vaikutusvaltaiset herrat, ei tulisi sietää heitä vaan karkottaa heidät. He ovat julkiset vihollisemme ja he pilkkaavat Herraamme Jeesus Kristusta; he kutsuvat siunattua Neitsyt Mariaa portoksi ja Hänen Poikaansa paskiaiseksi [...] jos he voisivat tappaa meidät kaikki, he tekisivät niin mielellään; itseasiassa monet heistä jo murhaavat kristittyjä, erityisesti ne jotka väittävät olevansa kirurgeja ja lääkäreitä. [...] Hyvänä patrioottina minä halusin antaa teille tämän varoituksen vihoviimeisen kerran, jotta saisin teidät luopumaan osallistumasta muukaisten synteihin. Teidän täytyy tietää että minä vain halajan parasta teille kaikille, hallitsijoille ja alamaisille.”²⁰ (Luther kuoli muutaman päivän myöhemmin.)

3.6. Yhteenveto Talmudista

Perustuen kaikkeen edellä esitettyyn – Talmud, juutalaisten ensyklopediat, juutalaiset rabbit, muut juutalaisten lähteet, kristittyjen lähteet, historian tapahtumat (kristittyjen raivokkaat reaktiot Talmudiin ja muihin juutalaisuuden oppeihin) – voidaan todeta, että Talmudissa tosiaan opetetaan juutalaisten olevan ylempiarvoisia ja ei-juutalaisten (varsinkin kristittyjen) olevan alempiarvoisia eläimiä, joiden ryöstäminen tai tappaminen ei ole synti. Lisäksi Talmudissa kristinuskoa, erityisesti Jeesusta, vihataan raivokkaasti. Kuten kristittyjen hallitsijoiden toimista käy ilmi, Talmudin kristinuskon ja ei-juutalaisten vastaisuus olivat usein todelliset syyt antisemitismiin.

Edellinen: Osa 1 – Seuraava: Osa 3