Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Kuolinluku vihdoin laskettu...

... virallisesti reilusti alemmas ja realistisemmaksi.

(Tärkeä lisäys tehty tekstin loppuun 1.12.2009.)

Huomattavasti vähemmän ihmisiä kuoli Auschwitzissa toisen maailmansodan aikana kuin oli aiemmin luultu. Merkittävät saksalaiset historioitsijat ovat vihdoin kokoontuneet yhteen, ja todenneet yksimielisesti että Auschwitzin kuolinluku, joka on heilahdellut villisti viime vuosikymmeninä jopa n. 0,5–9 miljoonan välillä, on ollut paljolti liioiteltu. Kansainvälisesti muodostettu puolueeton historioitsijoiden komissio on todennut että todellisuudessa vain 130,000–170,000 ihmistä kuoli Auschwitzissa sodan aikana. Komissio myös onnittelee Morasta (ja muita revisionisteja) hänen erinomaisen supertarkasta ja puolueettomasta arviostaan. Myös muut propagandaväitteet ‘kaasutuksista’ myönnetään propagandaksi.

Sodan jälkeinen propaganda 1–9 miljoonan ihmisen ‘kaasutuksesta’ (ruumishuoneissa) on vihdoin virallisesti todettu pötypuheeksi; valheelliseksi propagandaksi. Samantapaisia propagandavalheita, joskin monin kymmenin kerroin miedompia, tehtiin myös erittäin paljon ensimmäisen maailmansodan aikana (näillä valheilla tosin ei mikään nimeltä mainitsematon vähemmistö tehnyt rahaa kymmeniä miljardeja). Historioitsijat ja saksalaiset voivat vihdoinkin huokaista helpotuksesta: ahdistava ja painottava sensuuri sekä julma syyllisyyden tunto (jolla saksalaisia oli viime vuosikymmenet manipuloitu, ja vihattu häpeämättömästi loputtomiin) ovat vihdoin takana.

Tästä propagandasta hyötyneet tahot: sodan voittajavaltiot, kommunistit ja juutalaisjärjestöt (ne suurimmat hyötyjät) olivat törkeästi käyttäneet mediakontrolliaan omaksi hyödykseen ja aivopesseet saksalaisten sukupolvet vuosikymmenten ajan, sekä lähes koko maailman (paitsi Lähi-idän ja Iranin presidentin, sekä tietenkin revisionistit länsimaissa). Nyt vihdoin sodan voittajat ja juutalaisjärjestöt sekä juutalaisjohtajat pyytävät anteeksi saksalaisilta ja koko maailmalta ‘virheistään’. Juutalaisjohtajat ja järjestöt julistavat, että he alkavat vaatia juutalaisilta ‘holokaustikorvauksia’ takaisin, ja että he alkavat maksaa niitä edelleen saksalaiskansalle, sekä venäläisille, jotka olivat juutalaisten aloittaman kommunismin uhreja vuosikymmenet Venäjällä. “Oi vei! Ve are zorry! We promize we pay
you reparations...”, juutalaiset pahoittelevat. Juutalaisjärjestöjen puhemiehet myös pahoittelivat Venäjällä v.1917 aloittamaansa kommunismia: “We could have stopped the communism, but we didnt... We let the [Jew] communists butcher you in Russia...” Juutalaisten puhemiehet edelleen pahoittelevat ja toteavat olevansa eurooppalaisille velkaa: “So now we owe you... Never again!” (Vrt. tätä retoriikkaa kaikkiin[!] juutalaisten tuottamiin elokuviin ja dokumentteihin Holokaustista.)

Lisäksi juutalaiset lupaavat antaa ilmaiseksi saksalaisille (ja kaikille eurooppalaisille) takaisin kaiken omistamansa median, (= he vihdoin luovuttavat mediakontrollinsa pois, jolla he mm. olivat aiemmin lietsoneet monikultturismia; eli länsimaisen sivilisaation ja eurooppalaisten tuhoamista). Ja kaiken lisäksi he lupaavat purkaa kaikki holokaustimuseonsa (250 kpl ympäri maailman), ja alkavat rohkaisemaan juutalaisten maahanmuuttoa Israeliin, pakoon kasvavaa antisemitismin aaltoa ympäri maailman (hui hui, ties milloin loputkin eurooppalaiset alkavat vimmoissaan kyseenalaistaa juutalaisten tarinoita antisemitismin syistä ja paljon muusta). Juutalaiset ovat vihdoin oppineet tekemästään vääryydestä ja he katuvat tekojaan myöntäen: “It vasnt just
some Jews leaders... It vas all Jews... We all persecuted you, and blamed you, for everything... Now we owe you!” (Vrt. tätä esim. juutalaisen Daniel Goldhagenin kirjaan Hitlers Willing Executioners [1996], jossa kaikkia saksalaisia syytettiin juutalaisten ‘holokaustittamisesta’; kirjoitusvirheet englannin kielen retoriikassa tahallisia.)

..........................................................................................................................................................................


Mmmm... Onko tämä tosiaan totta... Voisiko se olla totta? Alkaisiko eurooppalainen maailma vihdoin kääntyä kohti tosiasioita ja kohti parempaa tulevaisuutta. Alammeko vihdoin käsitellä menneisyyttämme niin kuin se tosiaan oli, ja ehkä jopa (hui kauhistus sentään) miettimään omia intressejämme ja tulevaisuuttamme? Sitä mikä olisi siis meille hyväksi...? Onko tämä nyt todellisuutta vaiko unta...

Hohhohhoo! Eurooppalaisetko muka uskaltaisivat puhua tai tehdä jotain mistä juutalaiset eivät välttämättä tykkäisi? (tai edes ajatella jotain juutalaisista kriittistä...) Siis aikana jolloin on ‘pahaa’ edes kyseenalaistaa juutalaisia; tai väittää, että eurooppalaiset eivät olleet syyllisiä ihan kaikkeen pahaan historiassa; ja että eurooppalaiset tekivät paljon hyvääkin(?!), ehkä jopa paljon enemmän hyvää kuin pahaa historiassaan...? Hohhoh! Ei sinne päinkään! Ennemmin helvetti jäätyisi.

Vaan sen sijaan, tässä tuleekin (tittidii) “saksalaisten historioitsijoiden” uusin tempaus Saksassa, Saksan hallituksen muodostamassa komissiossa, siis Saksassa jossa ***talaiset kontrolloivat mediaa:

The death toll from the Allied bombing of Dresden in the Second World War was much lower than previously thought, according to new research by a German government commission.
[...]
For decades historians have accused the Allies of killing up to 500,000 civilians on the night of February 13 1945, when British and American planes destroyed the old city centre.

But a special commission, comprising 13 prominent German historians, has now revealed that the previous figures were exaggerated or derived from dubious sources.
Instead,
they concluded that no more than 25,000 people died during the attacks, debunking the claims of many revisionist historians who wished to compare the bombing to the Holocaust.
[...]
"In the course of its research the commission has so far identified around 18,000 victims of the air raids in Dresden," Mr Mueller said. "The commission estimates that a maximum of 25,000 people lost their lives in the February attacks."
[...]
The exaggerated numbers were later manipulated by neo-Nazis and revisionist historians who compared the "Dresden massacre" to the Holocaust.” (Telegraph, 3.10.2008, ‘Dresden bombing death toll lower than thought’)

Dresdenin luvut olivat siis liian korkealla. Voi kauhistus sentään. Ettäs kehtasivat mokomat pahat saksalaiset yrittää ottaa vähän sympatiaa itselleen toisesta maailmansodasta (ja viedä sitä juutalaisilta pois). ‘Kaikkihan tietävät’ että saksalaiset olivat sodan aikana yksin syyllisiä kaikkeen, eivätkä ikinä minkään uhreja.

Mihinköhän asti tätä muiden-kuin-juutalaisten-uhrien-kyseenalaistamista oikein vedetään: kommunismin uhrien määrää Venäjällä ollaan tiputettu jatkuvasti; ja on ihan suvaittavaa epäillä Ukrainan ja Tambovin järjestettyjä nälänhätiä; kuten on myös sallittua epäillä lukuja länsiliittoutuneiden tapattamista saksalaisista siviileistä sodan aikana ja jälkeen, joista suurimmat arviot ovat 9–13,7 miljoonan luokkaa (Bacque, J. 2007, 124,
Crimes And Mercies); ja nyt sitten vielä Dresdenin “liioitellut luvut” on tiputettu. Kohta varmaan väitetään että juutalaiset olivat ainut toisen maailmansodan uhri. “Kukaan muu ei kärsinyt toisessa maailmansodassa, paitsi juutalaiset!” (Ainakaan eivät kärsineet ne kymmenet miljoonat kristityt eurooppalaiset, jotka taistelivat sodassa, ja joista parhaimmat ja urheimmat kuolivat!) Väitetäänköhän seuraavaksi, että eurooppalaisten kuolinluku toisessa maailmansodassa on törkeästi liioiteltu, jota ‘uusnatsit’ käyttävät propagandassaan hyväksi. Vai menisiköhän tämä jopa niinkin pitkälle, että väitettäisiin että ketkään muut eivät kuolleet toisessa maailmansodassa paitsi ne 6 miljoonaa juutalaista.

Mutta entäs se Auschwitzin kuolinluku, joka siis on heilahdellut sen 0,5–9 miljoonan välillä? No sehän on tietenkin “saksalaisten historioitsijoiden” ja muiden, mukaan nykyään ihan oikea ja tarkka luku; siis se 1 miljoonan ‘oikea luku’ (joka tiputettiin 4 miljoonasta 1990-luvun alussa, jota länsimaiset historioitsijat eivät yleisesti pitäneet uskottavana). Tämän 1 miljoonan ja vastaaavien lukujen epäilijäthän ovat “uusnatseja” ja “holokaustin kiistäjiä”, jotka ovat siis pahoja ihmisiä – huolimatta siitä millä perustein sitä 1 miljoonan lukua epäilee. Vaikka se monien mielestä olisi vähintään yhtä vakuuttavaa epäillä Auschwitzin 1 miljoonan kuolinlukua kemian- ja insinööritieteellisin todistein, kuin olisi epäillä Dresdenin lukuja näiden saksalaisten historioitsijoiden tutkimusten perusteella, voitte olla täysin varmoja ettei mitään virallista historioitsjoiden komiteaa tulla pistämään pystyyn, joka tulisi
millään perustein (vaikka kuinka vakuuttavia) toteamaan Auschwitzin 1 miljoonan kuolinluvun liian suureksi. Ei niin kauan kuin eräs nimeltä mainitsematon vähemmistö omaa nykyisen vaikutusvaltansa länsimaissa.

Koskien vielä kuolinlukuja. Mikäköhän luku toisesta maailmansodasta – tällä meiningillä – jää ihmismassojen mieliin: venäläisten, saksalaisten, kiinalaisten, japanilaisten, amerikkalaisten, brittien, puolalaisten, ranskalaisten , suomalaisten vai eurooppalaisten? Vaiko se juutalaisten 6 miljoonaa kertaa toitottama 6,000,000? Mietitäänpä vaikka Ranskan vallankumouksellisia sotia ja Napoleonin sotia 1789–1815. Onkohan kenellekään jäänyt mieliin kuinka paljon eri kansallisuuksia näissä sodissa kuoli? Entä paljonko kuoli eurooppalaisia? Hiljaista? Eikö tule mitään mieleen...? Itse arvelen, että suurimmalle osalle tulee vain mieleen että “miljoonia”, ja ehkä tuurilla se että Ranskan ~600,000 miehen vahvuisesta Grand Arméesta palasi vain rippeet takaisin Venäjältä v. 1812 Ranskaan (ehkä n. 30,000). Koskien toista maailmansotaa: veikkaan vahvasti, että se juutalaisten 6 miljoonan luku on sen sodan ‘voittaja’.



******

Lisäys 1.12.2009: Muun muassa historioitsija David Irving on todistellut primäärilähteillään Dresdenin yli
100,000 kuolinluvun. Irvingin arvion mukaan n. 135,000 ihmistä kuoli Dresdenin pommituksissa. Hän todisteli tämän lukunsa brittien Dresdenin saksalaisilta sieppaamilla koodilähetyksillä, joiden mukaan kaiken kaikkiaan Dresdenissä oli kuollut 80,000100,000 ihmistä (tässä asiayhteydessä Dresdenin saksalaisauktoriteetit puhuivat kadonneista ja tunnistamattomista ihmisten ruumiista, joita oli tämän verran). Näistä ruumiista siis sekä kaupungin asukkaiden ruumiista että niistä lukemattomista rekisteröimättömistä pakolaisista Dresdenin seudulla – oli selvästi tunnistettu vain 9,720 (Irving 2009, luento; Irving 2005, Apocalypse 1945: The Destruction of Dresden).

Näin ollen siis, Irvingin todisteiden perusteella, tässä tekstissä esitetty
“saksalaisten historioitsijoiden” 25,000 luvun arvio olisi täyttä valhetta. Tämän perusteella 25,000 arvio olisi saksalaisten kokeman Dresden-Holokaustin kiistämistä; eli pyhien saksalaisuhrien häpäisemistä; pelkkää kiistäjien/kiistäjävalehtelijoiden valehtelua; ‘revisionistien’ paskapuhetta; historian vääristelyä (joka tietenkin pitää kirjoittaa kiveen ainoastaan sillä 135,000 uhrilla); julkinen herjaus / häväistyskirjoitus / kunnianloukkaus pyhiä jaloja saksalaisparkoja kohtaan jotka olivat aina syyttömiä kaikkeen! Kiistäjät vankilaan ikuisiksi ajoiksi! Tietenkin?! Ettäs kehtaatte kyseenalaistaa sitä ainoaa oikeaa sallittua totuutta! Kida!

******






Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)