Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

lauantai 31. tammikuuta 2009

Gaza heijastaa juutalaisuutta

Israelin armeijan käytös palestiinalaisia kohtaan v. 2008-2009 Gazassa on yhdenmukaista juutalaisuuden opetusten kanssa

20.3.2009

Ja niin kuin oli jälleen syytä odottaa, hyökkäsivät Israelin juutalaiset jälleen palestiinalaisten kimppuun Gazan alueelle (2008-2009), tuttuun tapaansa. Tämä tuskin yllättää enää ketään. Tässä kirjoituksessani käyn lyhyesti läpi erästä päivän uutisjuttua suuresta israelilaisesta sanomalehdestä, jossa paheksutaan Israelin armeijan törkeää käytöstä palestiinalaisia siviilejä kohtaan. Käyn tätä uutisjuttua läpi juutalaisuuden opetusten näkökulmasta.

Aluksi oma kantani Lähi-idän tilanteeseen

En vastusta sionismia sen oikeassa merkityksessä, eli juutalaisvaltion olemassaoloa ja juutalaisten muuttoa sinne. Päinvastoin, mielestäni KAIKKIEN juutalaisten tulisi muuttaa sinne. Mitä enemmän, sen parempi. Se on juutalaisten vaikutusvalta eurooppalaisten länsimaissa, jota järjestäytyneen juutalaisuuden juutalaisjohtajat (mm. mediamogulit, ADL:n ja AIPAC:n sekä muiden juutalaisten etu- ja painejärjestöjen johtajat) käyttävät omaksi hyväkseen meidän eurooppalaisten etujamme vastaan, mitä minä vastustan yli kaiken. Itse näen ratkaisun tähän juutalaisten eurooppalaisvastaiseen vaikutusvaltaan länsimaissa juuri juutalaisten muuttona Israeliin (jota ennen heidän tulisi luovuttaa/myydä eurooppalaisille mediansa ym. vaikutusvaltansa pankkitoiminnassa ja rahoituksessa). Israelissa he sitten omasta puolestani saisivat elää keskenään juuri niin kuin itse haluavat, ja tehdä toisilleen ihan mitä haluavat.

Mielestäni on ihan sama mitä juutalaisuus tai kristinusko todellisuudessa sanoo nyky-Israelin olemassaolon oikeellisuudesta (onko se oikeutettua vai eikö) tai siitä tosiasiasta, että välttämättä läheskään kaikki juutalaiset eivät olisi kotoisin Lähi-idästä. Ja vaikka en pidä siitä, että Israelin perustamista oikeutetaan juutalaisten vuosisatojen aikana kokemalla antisemitismillä (“johon juutalaiset olivat
AINA syyttömiä tietysti”) ja erityisesti juutalaisten 2. maailmansodan aikaisilla holokaustitarinoilla (jotka eräiden Euroopan valtioiden lakien mukaan tapahtuivat vankilan uhalla pilkulleen juuri niin kuin juutalaiset väittivät, huolimatta tietyistä tieteellisistä mahdottomuuksista), joista jostain taianomaisesta syystä juuri Lähi-idän palestiinalaisten täytyy maksaa, joilla ei (oletettuihin) tapahtumiin ollut osaa eikä arpaa(?!): Huolimatta tästä kaikesta, tuen silti juutalaisvaltion olemassaoloa.

Tuen sitä siitä syystä, että mielestäni juutalaisten täytyy asua eurooppalaisista ja muista kansoista erillään, koska juutalaisten intressit ja kieltäytyminen assimilaatioon ovat suorassa vastarinnassa eurooppalaisia ja muita kansoja kohtaan, ja johtavat väistämättä antisemitismiin (huolimatta mediapropagandakampanjoista tämän kitkemiseksi, mm. holokaustitarinoilla). Vaikka ennen ehdotettiinkin parannusta antisemitismiin sillä, että juutalaisten tulisi hylätä identiteettinsä, eli kulttuurinsa (ja etnisyytensä) ja assimiloitua), en kuitenkaan tue tätä, koska mielestäni jopa juutalaisilla on oikeus olemassaoloonsa, kunhan se ei vain koidu minkäänlaiseksi uhkaksi tai vaaraksi eurooppalaisille tai muille kansoille. Nähdäkseni paras parannus siihen kauheaan antisemitismiin on juutalaisten asuminen erillään omissa oloissaan, eli siis omassa juutalaisvaltiossaan. Samalla tavoin vastustan myös monikultturismia (eli sitä, että kaikki värilliset kansat raahataan 3. maailmasta ja muualta eurooppalaisten maihin) ja tuen separatismia, eli sitä että eri kansojen/etnisyyksien kuuluisi mielestäni asua omilla maanosillaan, joissa ne ovat vuosituhansia asuneet (Eurooppa, Aasia, Afrikka, ja USA poikkeuksena enemmistöeurooppalaisten valtioksi koska eurooppalaiset sen rakensivat nykyiseksi “maailman mahtavimmaksi valtioksi”); tämä on nähdäkseni myös tehokkain parannus siihen kauheaan rasismiin, ja käsitykseni mukaan eri etnisyydet kaikkein mieluiten asuisivat muutenkin omanlaistensa kanssa (josta yhtenä hyvänä esimerkkinä White Flight).

Kuitenkin, tässä juutalaisvaltion perustamisessa olisi mielestäni pitänyt olla reilun pelin henki (joka ainakin juutalaiskirjailija Maurice Samuelin [1924] mukaan oli vierasta juutalaisille) juutalaisvaltion naapurikansoja kohtaan ja Palestiinan alueen alkuperäisasukkaita kohtaan. Eli toisin sanoen, juutalaisvaltio olisi pitänyt perustaa mielestäni sopusoinnussa Palestiinan alkuperäisasukkaiden (palestiinalaisten) kanssa niin, että kummatkin olisivat rauhanomaisesti asettuneet Palestiinan alueelle omille seuduilleen. Mikäli kuitenkaan näin ei olisi tapahtunut, ansaitsisivat juutalaiset mielestäni kaiken vihamielisyyden ja väkivallan tai sodan taikka ‘terrorismin’ mitä he niskaansa saavat.

No yllätys yllätys, juutalaiset jostain kumman syystä eivät menneetkään reilun pelin hengellä sitä “Jumalan lupaamaa” juutalaisvaltiotaan perustamaan palestiinalaisten maahan. Ei ei, sen sijaan juutalaiset ottivat maan väkivalloin, häätivät palestiinalaiset kodeistaan, jonka johdosta sadat tuhannet palestiinalaiset joutuivat kodittomiksi
(400,000–935,000, YK:n arvion mukaan 711,0001), ja tämän kaiken seurauksena he alkoivat vihaamaan juutalaisia ja taistelemaan heitä vastaan epätoivoisesti kaikin mahdollisin keinoin, kotimaansa ja kansansa puolesta. Hui kauhea, miten palestiinalaiset kehtasivatkaan reagoida näin “Jumalan valittua kansaa” kohtaan? Ei tietenkään, vaan juurikin näin. Eli tällä menettelyllään Israelin juutalaiset ansaitsevat kaiken pahan mitä niskaansa saavat.

En ole kovin syvällisesti liikuttunut kummankaan, israelilaisten tai palestiinalaisten, taistelusta Lähi-idässä – omasta puolestani taistelkoot toistensa kimpussa vaikka maailman loppuun asti, kunhan se tapahtuisi vain omin avuin, ilman muiden ulkopuolista tukea kummallekaan – sillä maailmassa on paljon tärkeämpiäkin ongelmia, kuten monikulttuurisuus joka uhkaa Eurooppaa ja eurooppalaisia kaikkialla maailmassa. Joten vaikka olisi tietysti kiva löytää jokin molempia osapuolia tyydyttävä rauhanomainen ratkaisu Lähi-idässä, ei ole tämän kirjoituksen tarkoitus sitä pohtia, tai edes arvioida kuinka viisaasti tai oikeudenmukaisesti kummatkin osapuolet ovat historian aikana viime vuosikymmeninä käyttäytyneet. Kuten jo totesin alussa, keskityn tässä kirjoituksessa Israelin armeijan sotilaiden käytökseen Gazassa (2008-2009) juutalaisuuden oppien näkökulmasta.

Israelilaisten sotilaiden käytös v. 2008-2009 juutalaisuudesta?

On tietysti varsin normaalia, että sodissa tosiaan kuolee ihmisiä. On myös itsestään selvää, että myös viattomia siviilejä kuolee ja murhataan sodissa, toisinaan täysin mielivaltaisesti. Sellaista sota on. Tämä on myös varsin arkipäiväistä ja oletettavaa Lähi-idässä, varsinkin israelilaisten ja palestiinalaisten vuosikymmeniä kestäneessä konfliktissa, jossa kumpikin vihaa toisiaan yli kaiken. En pyri kumpaakaan siis mitenkään tuomitsemaan siitä.

Kuitenkin tämä seuraava uutisjuttu israelilaisesta lehdestä, jota käsittelen tässä kirjoituksessani, on sinänsä poikkeava, että se antaa erään toisen mahdollisen, erilaisen ja syvällisemmän tulkinnan israelilaisten sotilaiden törkeästä käytöksestä palestiinalaisia kohtaan: Rivien välistä luettuna (ja täällä esittämieni tosiasioiden perusteella) se tarjoaa perimmäiseksi syyksi israelilaisten käytökseen itse juutalaisuuden vihamielisiä opetuksia ei-juutalaisista. Tämä tulkinta ehdottaisi mahdolliseksi syyksi palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktiin sitä, että itse juutalaisuuden opetukset ovat viime vuosikymmeninä – kuten myös nyt v. 2008-2009 – saattaneet pahentaa vihaa israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, tai jopa alunperinkin synnyttää sitä (joka sitten ajan saatossa on itänyt vielä pahemmaksi).

Haaretz-lehti kertoo israelilaissotilaiden törkeästä menettelystä

Israelin Gazaan tekemän iskun jälkeen (2008-2009), paljastui eräiden Israelin armeijan sotilaiden tunnustusten perusteella, että israelilaiset sotilaat olivat käyttäytyneet brutaalisti ja ihmisoikeuksia rikkoen palestiinalaissiviilejä kohtaan. Israelin sotilaat olivat toisinaan mielensä mukaan tappaneet palestiinalaisia siviilejä, ryöstäneet heidän omaisuuttaan ja jopa pitäneet palestiinalaisten henkiä vähempiarvoisina kuin israelilaisten. Suuri israelilaisen Haaretz-sanomalehti kertoi tästä tapauksesta syvällisemmin 19.3.2009. Haaretzin mukaan eräs israelilainen tarkka-ampuja oli erehdyksessä ampunut palestiinalaisen naisen ja tämän lapsen, mutta tämä ei ilmeisesti ollut haitannut kyseistä tarkka-ampujaa kovin paljoa, koska sotilaat yleisesti pitivät palestiinalaisten henkiä alempiarvoisina:

En usko, että hän [tarkka-ampuja] tunsi omantunnon tuskia siitä, koska, loppujen lopuksi, hän vain teki työtään käskyjensä mukaan, omasta puolestaan. Ja vallitseva ilmapiiri yleisesti, sen verran mitä minä sitä ymmärsin useimmilta miehiltä, joiden kanssa puhuin … En oikein tiedä miten kuvailla sitä … Sanotaan, että palestiinalaisten henget ovat jotain paljon paljon vähemmän tärkeitä kuin meidän sotilaidemme henget. Heidän puolestaan he voivat oikeuttaa tuon sillä tavoin.” Näin kertoi eräs jalkaväen ryhmänjohtaja todistajanlausunnossaan (Haaretz 19.3.2009).2

Lehden samassa artikkelissa kerrottiin lisäksi, että komppaniapäällikkö oli käskenyt tuon saman jalkaväen ryhmän ampumaan palestiinalaisen naisvanhuksen, joka oli kävellyt 100 metrin päässä talosta, jonka komppania oli ottanut itselleen. Sen jälkeen kun armeijan käskyjä oli muutettu niin, että ei ollut enää sallittua siivota taloja ampumalla asukkaita ilman varoituksia, alkoivat tämän saman ryhmän sotilaat valittaa, että “meidän pitäisi tappaa kaikki siellä [Gazan keskustassa]. Kaikki siellä ovat terroristeja.” Lisäksi artikkelissa tuo sama ryhmänjohtaja valitteli kuinka Israelin armeija oli etääntynyt sen aiemmasta (oletetusta) etiikastaan, ja kuinka tätä havainnollisti se, että israelilaiset sotilaat kirjoittivat seinille ‘kuolema arabeille’ ja ottivat siviilien perhevalokuvia sylkeäkseen niihin, vain koska he pystyivät (Haaretz 19.3.2009).

Yhtäläisyydet juutalaisuuden Halakhaan ja Talmudiin

Tämä edellä viitattu uutisjuttu antaa erään mahdollisen tulkinnan israelilaisten käytökselle: Nimittäin juutalaisuuden syrjivät ja vihamieliset opetukset ei-juutalaisista Talmudissa ja Halakhassa, joista jälkimmäinen on juutalaisuuden auktoriteettisin käytännön laki, jota ortodoksijuutalaisten tulee noudattaa käytännössä jokapäiväisessä elämässään. Myös Israelin armeijassa on paljon uskonnollisia juutalaisia, joille jopa pidetään lukuisia saarnoja juutalaisrabbien toimesta, joissa kerrotaan useiden rabbien jopa kiihotettaneen verisesti Lähi-idän alkuperäiskansoja (arabeja ja palestiinalaisia) vastaan, lainaten Tooran tekstinkatkelmia, joissa kiihotetaan jopa kansanmurhiin näitä kansoja vastaan (Shahak 1994, 91-92, 117).

Itse Halakhassa ei-juutalaisiin viitataan alempiarvoisina ja syrjittyinä, joiden epäsuoraan tappaminen ei ole edes synti ja suoraan murhaaminen on ainoastaan synti, jota maanpäällisten tuomioistuinten ei tulisi rangaista (
Juutalaisuuden Opetuksia - Osa 3). Talmud – joka on hyvin pitkä juutalaisten rabbien ja muiden viisaiden opettajien väittelyiden ja opetusten kokoelma – huolimatta siitä, että se ei ole juutalaisuuden auktoriteettisin oppi käytännössä, on se silti tärkeä osa juutalaisuutta, josta tiettyjä osia noudatetaan ja opetetaan. Talmudissa tämä syrjintä on monissa auktoriteettisissa kohdissa jopa vielä kauheampaa. Talmudissa kaikkia ei-juutalaisia pidetään eläiminä, karjana, jota voi rangaistuksetta tappaa epäsuoraan, ja joissain tapauksissa jopa suoraan; eräässä ankarimmista auktoriteettisista lausahduksista, jopa kehotettiin “tappamaan parhaimmatkin ei-juutalaisista”. Lisäksi Talmudissa ei-juutalaisten ryöstäminen ja huijaaminen on sallittua, ja viha kristinuskoa ja Jeesusta kohtaan on suorastaan törkeää. (Juutalaisuuden Opetuksia - Osa 2). Lisäksi juutalaisuuden mystiikassa, eli Kabbalahissa (erityisesti Zoharissa), pidetään ei-juutalaisia saatanallisina olioina, jotka saastuttavat kaikki heitä lähestyvät, kun taas juutalaisia pidetään pyhinä (Juutalaisuuden Opetuksia - Osa 4).

Näitä opetuksia noudattavat julkisesti erityisesti lubavitch-juutalaiset, joita on joitain satoja tuhansia maailmassa (varsinkin Israelissa). He noudattavat mm. ei-juutalaisten ja juutalaisten eriarvoisuutta painottavia opetuksia, jopa siitä että ei-juutalaisia tulee aina rangaista taposta/murhasta kuolemantuomiolla (olkoot uhri juutalainen tai ei-juutalainen), kun taas juutalaisia ei koskaan tule tästä rangaista kuolemalla. Näiden opetusten kaikkein merkittävin viimeaikainen opettaja oli suurrabbi Menachem Mendel Schneerson (“Rebbe”), jota eräät juutalaiset jopa pitivät maallisena messiaanaan, eli juutalaiskansan maanpäällisenä johtajana, jonka he halusivat alkaa hallita maailmaa juutalaisten kanssa, jonka eräät jopa toivoivat nousevan kuolleista! (
Juutalaisuuden Opetuksia - Osa 6.)

Yhteenveto ja johtopäätökseni

On tosiasia, että Israelissa asuu eniten uskonnollisia juutalaisia maan päällä, ja että heille tosiaan opetetaan jonkin verran eräiden juutalaisauktoriteettien toimesta juutalaisuuden vihamielisiä opetuksia ei-juutalaisten alempiarvoisuudesta, ja jopa oikeutetusta murhaamisesta (epäsuoraan tai jopa paikoin suoraan). Tosiasia on myös, että eräät juutalaiset tosiaan jossain määrin ovat noudattaneet näitä opetuksia (Juutalaisuuden Opetuksia - Osa 6). Erityisen murhanhimoiset ovat ei-juutalaisiin kohdistuneet opetukset, joiden kanssa juutalaiset ovat suorassa sodassa. Tosiasia on myös, että Israelin armeijassa on paljon hyvin uskonnollisia juutalaisia, joista eräät ovat todistetusti viitanneet noudattavansa juutalaisuuden murhaavia opetuksia, tappaessaan ei-juutalaisia. Israelilaisen Haaretz-lehden, ja monien muiden vastaavien esimerkkien perusteella, voidaan israelilaissotilaiden toisinaan epäillä saavan vihamieliset asenteensa ei-juutalaisia kohtaan juutalaisuudesta, jotka jopa oikeuttavat israelilaisia murhaamaan heitä. Tämä on siis saattanut jonkin verran pahentaa palestiinalaisten ja israelilaisten välillä vallitsevaa vihaa, tai jossain määrin jopa alun perin aiheuttaa sitä.

Lähi-idän konflikti on pitkä ja monimutkainen asia, jota en tässä tekstissä ala tutkimaan syvällisemmin. Itse pidän suurimpana ja perimmäisenä syynä konfliktiin juutalaisten menettelyä ottaa palestiinalaisilta väkivalloin heidän maansa ja ajaa heidät sieltä pois, mikä on johtanut nykyiseen konfliktiin. Mielestäni, jos juutalaiset olisivat asiat hoitaneet alun alkaen reilummin ja rauhanomaisesti (jotenkin onnistuneet tässä), olisi tilanne
ehkä rauhallisempi nykyään. On tietysti myös totta, että muutkin tekijät kuin vain juutalaisuuden vihamieliset opetukset vaikuttavat israelilaisiin sotilaisiin ja heidän törkeään käyttäytymiseensä: Vuosikymmenten konflikti samojen vihollisten kanssa ja heidän itsemurhapommituksensa (yms.) varmasti itsessäänkin aiheuttavat vihaa israelilaisissa. Tosin kuten jo totesin alussa oman kantani: Törkeällä politiikallaan Israelin perustamiseksi ovat juutalaiset ansainneet tämän kaiken, huolimatta siitä, että varmasti palestiinalaisetkin ovat tehneet virheitä ja epäoikeudenmukaisuuksia tämän jälkeen. Juutalaiset itse aloittivat tämän konfliktin epäoikeudenmukaisesti, joten he myös tästä ansaitsevat kärsimyksensä.

Joka tapauksessa totean, viitaten
professoreihin Shahak ja Mezvinsky (1999, 159), että ainakin jossain määrin syy palestiinalaisten oikeuksien riistoon ja huonoon asemaan Israelissa on juutalainen fundamentalismi, erityisesti messiaaninen ideologia (ellei jopa perimmäinen syy).

Kuten jo totesin alussa, tämä aihe ei ole varsin syvä mielenkiintoni tai liikutukseni kohde, mutta päätin kirjoittaa aiheesta, koska sionistijuutalaiset onnistuvat suurella vaikutusvallallaan Yhdysvalloissa saamaan suunnattoman määrän sotilaallista ja taloudellista tukea juutalaisvaltiolleen. Asia olisi täysin toinen jos juutalaiset ja palestiinalaiset taistelisivat vastakkain täysin omin avuin. Sen tosiasian, että juutalaisilla on niin paljon vaikutusvaltaa maailman mahtavimmassa sotilasvallassa (USA:ssa), että pystyvät tukemaan omaa valtiotaan Lähi-idässä, jopa siinä määrin, että he saivat
“ratkaisevimmalla vaikutusvallallaan” raahattua USA:n valtaamaan Irakin (2003) Israelin turvallisuuden vuoksi (koska “Irak oli välitön uhka” Israelille), pitäisi huolestuttaa kaikkia (Juutalaisten Vaikutusvalta USA:ssa). Ties mihin juutalaisjohtajat (erityisesti sionistijuutalaiset) tulevaisuudessa kykenevät...

Lähteinä:

Harel, Amos 2009, Haaretz 19.3.2009, ‘IDF in Gaza: Killing civilians, vandalism, and lax rules of engagement’.

YK:n arvio palestiinalaisten pakolaisten määrästä. United Nations 1951.
General Progress Report and Supplementary Report of the United Nations Conciliation Commission for Palestine, Covering the Period from 11 December 1949 to 23 October 1950.

Samuel, Maurice 1924.
You Gentiles. Internetissä: http://www.jrbooksonline.com/PDF_Books/yougentiles.pdf

Shahak, Israel 1994/2002.
Jewish History, Jewish Religion The Weight of Three Thousand Years. Internetissä:
http://www.biblebelievers.org.au/jewhis1.htm#Jewish%20History,%20Jewish%20Religion

Shahak, Israel & Mezvinsky, Norton 1999.
Jewish Fundamentalism In Israel. Internetissä:
http://www.geocities.com/alabasters_archive/jewish_fundamentalism.html

Moranen 2008,
Juutalaisuuden Opetuksia - Osat 1-7; Moranen 2009, Juutalaisten Vaikutusvalta USA:ssa.



2 Harel, Amos 2009, Haaretz 19.3.2009, ‘IDF in Gaza: Killing civilians, vandalism, and lax rules of engagement’:

“During Operation Cast Lead, Israeli forces killed Palestinian civilians under permissive rules of engagement and intentionally destroyed their property, say soldiers who fought in the offensive.

The soldiers are graduates of the Yitzhak Rabin pre-military preparatory course at Oranim Academic College in Tivon. Some of their statements made on Feb. 13 will appear Thursday and Friday in Haaretz. Dozens of graduates of the course who took part in the discussion fought in the Gaza operation.

The speakers included combat pilots and infantry soldiers. Their testimony runs counter to the Israel Defense Forces' claims that Israeli troops observed a high level of moral behavior during the operation. The session's transcript was published this week in the newsletter for the course's graduates.

The testimonies include a description by an infantry squad leader of an incident where an IDF sharpshooter mistakenly shot a Palestinian mother and her two children. "There was a house with a family inside .... We put them in a room. Later we left the house and another platoon entered it, and a few days after that there was an order to release the family. They had set up positions upstairs. There was a sniper position on the roof," the soldier said.

"The platoon commander let the family go and told them to go to the right. One mother and her two children didn't understand and went to the left, but they forgot to tell the sharpshooter on the roof they had let them go and it was okay, and he should hold his fire and he ... he did what he was supposed to, like he was following his orders."

According to the squad leader: "The sharpshooter saw a woman and children approaching him, closer than the lines he was told no one should pass. He shot them straight away. In any case, what happened is that in the end he killed them.

"I don't think he felt too bad about it, because after all, as far as he was concerned, he did his job according to the orders he was given. And the atmosphere in general, from what I understood from most of my men who I talked to ... I don't know how to describe it .... The lives of Palestinians, let's say, is something very, very less important than the lives of our soldiers. So as far as they are concerned they can justify it that way," he said.

Another squad leader from the same brigade told of an incident where the company commander ordered that an elderly Palestinian woman be shot and killed; she was walking on a road about 100 meters from a house the company had commandeered.

The squad leader said he argued with his commander over the permissive rules of engagement that allowed the clearing out of houses by shooting without warning the residents beforehand. After the orders were changed, the squad leader's soldiers complained that "we should kill everyone there [in the center of Gaza]. Everyone there is a terrorist."

The squad leader said: "You do not get the impression from the officers that there is any logic to it, but they won't say anything. To write 'death to the Arabs' on the walls, to take family pictures and spit on them, just because you can. I think this is the main thing: To understand how much the IDF has fallen in the realm of ethics, really. It's what I'll remember the most."

More soldiers' testimonies will be published in Haaretz over the coming days.





Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)