Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

tiistai 13. tammikuuta 2009

Holocaustinfo Tarkastelussa - Osa 3

Holocaustinfon Tietojen Tarkastelua – Osa 3

Vastaukset aiheesta Auschwitz


Rudolf Hössin tunnustukset

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Olen kuullut, että Rudolf Hössin tunnustukset olisivat kidutuksella saatuja. Pitääkö tämä tieto paikkansa?

Vastaus:

Ei pidä. Hössin vanginneet sotilaat pahoinpitelivät häntä, kuten hän itse muistelmissaan kuvaa. Huomionarvoista on, että tätä tietoa ei ole yritettykään pimittää - päinvastoin kuin uusnatsipropaganda yhä halukkaasti väittää. Hänen vankeusaikanaan antamat selostuksensa toiminnastaan kuolemanleirin komendanttina sensijaan eivät liity tähän välikohtaukseen. Väite Hössin todistajanlausuntojen ja muistelmien arvottomuudesta pulpahtaa aika ajoin esille ja leviää mm. internetissä. Kuvaavaa on, että tunnettu ranskalainen, läheiset yhteydet uusnatseihin omaava Robert Faurisson väittää, että hänellä on hallussaan todisteet Hössin kiduttamisesta mutta (kuinka ollakaan) hänellä ei ole lupa esittää niitä eikä kertoa mistä hän on ne haltuunsa saanut. Kun tämänkaltaiset väitteet kaikesta huolimatta elävät voidaan niitä lähestyä myös esittämällä hyvin yksinkertaisia kriittisiä vastakysymyksiä: Jos Höss alkoi kuulusteltaessa kertoa hänelle pakolla syötettyjä tarinoita, täytyy salaliiton olla todella kattava, koska niin monien muidenkin — niin uhrien kuin tekijöiden — todistajanlausunnot ovat yhtäpitäviä Hössin ja muiden kuulusteltujen natsijohtajien sanojen kanssa. Edelleen voidaan yleisemmin ihmetellä minkälainen kidutus saa kuulustellut pysymään lausunnoissaan uskollisesti läpi vuosikymmenien kidutuksen uhan jo poistuttuakin. Niinikään olisi sangen hämmästyttävää, jos Höss vielä kuolemantuomiota odottaessaankin olisi muistelmissaan uskollisesti toistanut liittoutuneiden hänelle sanelemaa tarinaa kaasukammioista ja joukkomurhista.

Rudolf Höss toimi keskitysleirien hallinnossa vuodesta 1934 alkaen, ensin Dachaussa, sitten vuodesta 1938 Sachsenhausenissa, josta hänet 5.1.1940 siirrettiin Auschwitzin komentajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi 12.1.1943 saakka. Hän kertoo toiminnastaan seikkaperäisesti sekä todistuspuheenvuorossaan Nürnbergissä (josta luettavissa otteita) että muistelmakirjassaan, jonka hän kirjoitti vankilassa (julkaistu suomeksi 1959). Brittiläiset sotilaat vangitsivat maatyöläisenä esiintyneen Hössin 11.3.1946. Nürnbergin kuulustelujen jälkeen häntä vastaan käytiin oikeudenkäynti Varsovassa. Höss hirtettiin Auschwitzin krematorioalueella 16.4.1947. Neljä päivää ennen teloitustaan kirjoittamassaan, lähinnä Puolan kansalle suunnatussa anteeksipyynnössä hän sanoo: "Kunpa kirjoittamani paljastukset ja kuvaukset kammottavista rikkomuksista ihmiskuntaa ja ihmisyyttä vastaan johtaisivat siihen, että kaikiksi ajoiksi estettäisiin jo edellytyksetkin sellaisiin hirvittäviin tapahtumiin."


Morasen vastaus:

Otetaanpa nyt ihan alkuun kidutuksen määritelmä:

MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja 1.0a

kiduttaa 1 voimakkaan kivun tahallinen aiheuttaminen kostoksi, rangaistukseksi, tiedon saamiseksi tms. tarkoituksessa Vankeja, vääräuskoisia kidutettiin. 2 kuv. aiheuttaa kärsimystä Kidutti itseään mustasukkaisuudella.

*****

MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0

kiduttaa53*C pahoinpidellä (ruumiillista) tuskaa tuottaen, us. uhrin pakottamiseksi tunnustamaan t. paljastamaan jtak, rääkätä, kiusata, piinata. Kiduttaa vankeja nälällä, ruoskimalla. Kiduttaa jku kuoliaaksi. Kuulustella kiduttamalla.

Kuv. Kiduttava epätietoisuus. Älä kiduta itseäsi tuollaisilla ajatuksilla!

Ihan kuin Holocausinfon mukaan kidutus ei tarkoittaisi kidutusta, “ei ei, se oli vain pahoinpitelyä...”? Sanakirjojen mukaan pahoinpitely tiedon saamiseksi ON kidutusta.

Ja sieltähän niitä “uusnatsi”-syytöksiä – vailla todisteita tietysti – vihdoin satelee (natsikortin vakuuttavuuteen liittyen suosittelen katsottavaksi esim. nämä videot: ‘The NAZI card argument reveals moral/intellectual bankruptcy’; ‘Nina Mikkonen vs. Jarkko Tontti - Ylen aamu-tv 17.1.2009’).

Vastaus kysymykseen: Auschwitzin komentajaa Rudolf Hössiä todellakin kidutettiin, mikä tekee hänen lausuntonsa täysin arvottomiksi, päinvastoin kuin juutalaispropaganda yhä halukkaasti väittää. Tämä käy myös ilmi Hössin ‘tunnustusten’ asiasisällöstä, josta löytyy järjettömyyksiä, kuten: Hössin väitteet siitä että Auschwitzissa olisi kuollut 3 miljoonaa ihmistä, joista 2,5 miljoonaa olisi kaasutettu (myöhemmin hän laski luvun n. 1 miljoonaan), sekä Höss väitti, että kaasukammioiden ovi avattiin puoli tuntia sen jälkeen kun kaasu oli heitetty sisään, ja ventilaatio kytketty päälle ja että ruumiita sitten alettiin heti raahata pois, ja tätä työtä tekevät söivät samalla jotakin toisella kädellään. Näiden lisäksi Höss arvioi Euroopan maiden juutalaisväkiluvut monta kertaa liian suuriksi. (Laurio 18.2.2008, ‘Rudolf Hössin "tunnustukset"’.)

Hössin seuraajat eivät ‘tunnustaneet’ mitään.



Kuka oli Josef Mengele ja onko hän kuollut?

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Mikä oli näiden kohtalo sodan loputtua: Hildegard Lohbauer, Franz Horich, Gertrude Faist, Peter Weingartner, Elisabeth Volkenrath, Wladislaw Ostrewski?
Mengelen rikokset ja onko todisteita siitä että hän todella on kuollut?

Vastaus:

Resurssien rajallisuudesta johtuen joudumme valitettavasti rajaamaan kysymyspalstalla käsiteltäviä aiheita ja välttämään suhteettomasti aikaa vievien biografisten selvitysten tekemistä. Internetissä on erilaisia sotahistorian harrastajien foorumeita, joilta voi kysellä tietoja yksittäisten SS-upseerien toimista ja kohtaloista. (Niiden kautta saataviin tietoihin on tietenkin syytä suhtautua terveen kriittisesti.)

Auschwitzin "Kuolemanenkeliksi" kutsutun tohtori Josef Mengelen tarina on sensijaan luettava laajaa kiinnostusta herättäviin aiheisiin. Mengelen hahmo ja teot ovat myös nousseet eräänlaiseen symboliasemaan ihmisen petomaisuudesta puhuttaessa.

Mengelen (synt. 16.3.1911, v:sta 1938 SS:n jäsen) sekä kollegoidensa että uhriensa todistajanlausunnoilla dokumentoidut rikokset Auschwitzissa vuodesta 1943 alkaen liittyvät sekä hänen toimintaansa valikointia suorittavana lääkärinä että hänen vangeilla suorittamiinsa epäinhimillisiin kokeisiin. Mengele oli ennen SS:n lääkärintehtäviä toiminut Frankfurtin yliopiston perinnöllisyysbiologian ja rotuhygienian instituutissa ja tunsi suurta kiinnostusta kaikenlaisiin poikkeavuuksiin ihmisen perimässä. Hänen "tutkimustoimintansa" uhreiksi Auschwitzissa joutuivat erityisesti romanit ja kaksoset. Mengelen kyseisessä omavaltaisessa tutkijantoimessaan hankkima rikoslista on selittämättömän laaja ja raakalaismainen alkaen myrkkyliuosten ruiskuttamisesta ja elinten poistoista aina mielivaltaisiin teloituksiin saakka. Mengelen toimintaa on käsitelty perusteellisesti toisaalla eikä sitä ole tässä tarpeen yksityiskohtaisesti käsitellä. Auschwitzin lääketieteellisistä kokeista sekä näiden uhreista on jäänyt myös kuvamateriaalia. Sodan päättyessä Mengele jäi liittoutuneiden sotavangiksi mutta muiden rivimiehiksi oletettujen lailla hänet vapautettiin pian. Hän aloitti elämän vapaana Saksassa mutta koki pian maan alkavan polttaa jalkojensa alla ja päätti monien muiden tavoin siirtyä Etelä-Amerikkaan, jossa hänen isänsä perustamalla yhtiöllä oli liiketoimintaa. Vuonna 1949 Mengele sai Argentiinan passin ja piileskeli eri nimillä 35 vuoden ajan, asuen ainakin Paraguayssa ja Brasiliassa. Häntä ei lukuisista yrityksistä huolimatta saatu luovutetuksi oikeuden käsiin Saksaan. Mengele hukkui saatuaan sydänkohtauksen kesken uintiretken vuonna 1979. Myöhemmin Mengelen perhe vahvisti hänen kuolemansa. Vuonna 1992 tehdyt DNA-testit vahvistivat kyseessä olevan Mengelen ruumiin.


Morasen vastaus:

Vaikuttaisi vahvasti siltä, että todellisuudessa Mengele teki vain lääketieteellisiä leikkauksia tai muita lääketieteellisiä tutkimuksia. On tosin hyvin mahdollista, että eräät leirivangit ovat jälkeenpäin – mediassa levitetystä kauhupropagandasta johtuen – alkaneet luulemaan itselleen sodan aikana tehtyjä lääketieteellisiä leikkauksia “Mengelen kauhuiksi”.

Laurio kertoo Mengelestä mm., että:
“Mengele tutki erityisesti kaksoissynnytyksiä ja synnynnäisiä anomalioita (epämuodostumia) laboratoriossaan. Tästä on olemassa paljon dokumentteja, eikä mikään niissä viittaa rikoksiin. Tutkimukset olivat antropometrisiä (tutkittiin elinten/raajojen mittoja), morfologisia, psykiatrisia ja röntgenologisia (Kubicin kirja s. 390). Aineisto koostui valokuvista, piirroksista, kuvauksista ja analyysituloksista, ja kaikki tallennettiin mappeihin.
Tuhohuhut ovat Mattognon mukaan peräisin suurvalehtelija Miklos Nyiszliltä, joka on kirjoittanut Auschwitz-aiheisen kirjan ja joka oli sekä juutalainen että kommunisti. Nyiszli väittää toimineensa Auschwitzissa lääkärinä tohtori Mengelen apulaisena, ja hän on kuvaillut Mengelen ”hirmutöitä”. Näistä ”hirmutöistä” ei ole koskaan ollut mitään todisteita, ja kaikki kertomukset ovat perustuneet tämän valehtelijan tarinoihin. […]
Mengele lopetti työnsä Auschwitzissa 17.1.1945, mutta miksi hän (kysyy Mattogno) jätti jäljelle todistajat: työtoverit Berthold Epstein, Rudolf Weiskopf, Martyna Puzina ja Dina Gottliebova (jälkimmäiset kaksi leirin asukkeja), jos hän oli syyllistynyt rikoksiin?
Mattogno kertoo, että v. 1984 Mengelen ”uhreja” oli jäljellä niin paljon, että he perustivat yhdistyksen ”Children of Auschwitz Nazi Deadly Lab Experiment Survivors” (CANDLES), n. 400 jäsentä. Kubica on esittänyt 320 nimen listan. Lisäksi on olemassa venäläisten lista ”vapautuksen” hetkellä leirissä olleista. Näistä Mattogno on laskenut 543 kaksosen listan, jotka ovat elossa Auschwitzista Mengelen käsistä. Miksi Mengele jätti nämäkin todistajiksi, jos hän oli syyllistynyt rikoksiin? Kubica kirjaa vain kolmen kaksosen kohdalle merkinnän, että kuolema on tapahtunut Mengelen tutkimuksissa, mutta Kubica ei – merkillistä kyllä - esitä mitään todisteita.” (Laurio 13.2.2008, ‘Mengele’.)




Mitkä keskitysleirit on museoitu?

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Haluaisin tiedustella mitkä keskitysleireistä ovat nykyisellään "museokäytössä" eli missä pääsee käymään? Bergen-Belsenissä kävin vuosi sitten, mutta siellä oli vain muistomerkkejä yms. Onko jossain jäljellä rakennuksia yms. sekä ns. "oikeat olot"?

Vastaus:

Alla olevat linkit johtavat keskitysleirimuseoiden internetsivuille. Oleelliset ja ajantasalla olevat yhteystiedot, aukioloajat yms. löytyvät sivustoilta. Yksikään leireistä ei ole säilynyt koskemattomana ja "oikeita oloja" voi vain kuvitella mielessään seistessään muistomerkkien ja museoitujen esineiden keskellä tai katsellessaan museoissa esitettäviä valokuvia, diaesityksiä ja filmejä. Suurimpana syynä alkuperäisen katoamiseen on natsien itse toimeenpanema tuhotyö jälkien peittämiseksi tappion käydessä ilmeiseksi. Sodan jälkeen on useiden leirien vankiparakkeja, krematorioita jne. rekonstruoitu mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa. Eniten nähtävää ja koettavaa on Auschwitzissa. Tampereen normaalikoulun historiankurssien Juutalaisvainot -sivusto, jolla oppilaat kertovat matkastaan Auschwitziin, on tutustumisen arvoinen. Ko. koulun oppilaat ovat myös suomentaneet Auschwitzin opaskirjasen, joka on ostettavissa paikan päältä.

Tässä linkkejä museokäytössä olevien leirien sivustoille:

Auschwitz, Buchenwald, Sachsenhausen, Dachau, Majdanek, Theresienstadt


Morasen vastaus:

Alleviivaukseni on tärkeä huomio. Auschwitzin pääleirin Krematorio I on esimerkiksi täysin rekonstruoitu, tarkoittaen että se ei ole todellakaan alkuperäisessä kunnossa ja että sen todisteellinen arvo on olematon.

Saksan sotavoimat tosiaan tekivät tuhotöitään valvomillaan alueilla, mutta eivät “jälkien peittämiseksi” vaan osana poltetun maan taktiikkaansa. Saksan armeijalle oli tärkeää tuhota nopeasti kaikki mistä vihollinen saattaisi hyötyä, mukaan lukien keskitysleirit (minkä takia monien keskitysleirien Krematorio-rakennuksia kalliine polttouuneineen hävitettiin, jotta vihollinen ei voisi hyötyä niistä käyttäen niitä samaan tarkoitukseen kuin Saksa: ruumiiden hävittämiseen jotta tautiepidemiat leirillä eivät leviäisi). Samaa poltetun maan taktiikkaa käytti myös Neuvostoliitto sodassaan Saksaa vastaan v. 1941-1945.

Muuten olen melko samaa mieltä, Auschwitzin leirillä on tosiaan eniten nähtävää. Suosittelen kaikkia holokaustirevisionisteja käymään Auschwitzin leirillä ja viettämään ainakin viikonlopun siellä. Se on varsin kiintoisa kokemus, joka selventää asioita ja vahvistaa revisionistien argumentteja entisestään. Oman Auschwitz-matkani esityksissä olen neuvonut ihmisiä tarkemmin Auschwitziin matkustamisessa (matkasta saattaa selvitä vain 200-300 eurolla, ehkä jopa halvemmallakin;
Auschwitz matkani - pääleiri).




Anne Frankista

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Olen kuullut että Anne Frankin päiväkirja on hyvä ja ystävät on suositellu sitä mulle mut voitko kertoa mulle jotain Anne Frankista, siitä joka kirjoitti sen nuoren tytön päiväkirjan, pliis!

Vastaus:

Anne Frank on tunnetuimpia holocaustin uhreja. Hän on Saksassa 1929 syntynyt juutalaistyttö. Frankin perhe muutti Hitlerin valtaannoustua Amsterdamiin. Heinäkuussa 1942 he piiloutuivat hollantilaisen perheen turviin ja pysyivät piilopaikassaan kunnes Gestapo pidätti heidät elokuun 4. päivänä 1944. (Myöhemmin 1960 luvulla natsirikollisten jäljittäjänä tunnetuksi tullut Simon Wiesenthal löysi Anne Frankin pidättäneen miehen. Hän ei toki ollut mikään merkittävä natsirikollinen mutta asialla oli suuri merkitys, koska jo tuolloin esiintyi uusnatsien levittämiä väitteitä ettei mitään Anne Frankia koskaan ole ollut olemassakaan!) Pidätyksen jälkeen perhe vietiin ensin Hollannin pohjoisosassa sijainneelle Westerborkin keskitysleirille. Syyskuussa heidät kuljetettiin viimeisellä Westerborkista lähteneellä kuljetuksella karjavaunussa Auschwitziin, jossa perheen äiti sittemmin kuoli. Anne ja hänen sisarensa Margot siirrettiin Bergen-Belseniin, jossa molemmat kuolivat sairauteen leirin kehnoissa oloissa maaliskuussa 1945 - siis vain pari kuukautta ennen sodan päättymistä. Kuollessaan Anne oli 15-vuotias. Frankin perhettä auttanut hollantilaisnainen, Miep Gies, säilytti Annen päiväkirjat, jotka julkaistiin vuonna 1947 ja nyt ne ovat 67 kielelle käännettyinä tunnettuja kautta maailman. Anne Frankin talo (siis talo ja piilopaikkana käytetty lisäsiipi) Amsterdamissa on eräs kaupungin tunnetuimpia tutustumiskohteita ja sen ulkopuolella on lähes jatkuva jono. Anne Frankin isä, Otto Frank, säilyi hengissä Auschwitzista ja asui sodan jälkeen Sveitsissä. Hän kuoli 91-vuotiaana vuonna 1980. Perheen suojelijana Amsterdamissa toiminut Miep Gies julkaisi vuonna 1988 muistelmakirjan "Anne Frank, suojattini." (Tammi, 1988).

Katso myös internetsivuja The Anne Frank Center USA tai Anne Frank House, Amsterdam



Morasen vastaus:

Anne Frankin päiväkirja on fiktiivinen romaani.

“Sodan jälkeen Otto Frankin sanotaan saaneen tyttärensä [Anne Frankin] kirjoitukset haltuunsa, ja hän päätti hyödyntää niitä. Hän muokkasi niitä, teki niihin poistoja ja joihinkin kohtiin hän kirjoitti lisäyksiä. Myös eräät muut olivat mukana ”bisneksessä”, ja tekstiä muokattiin ja kirjoitettiin mm. kuulakärkikynällä, joka tuli käyttöön vasta v. 1951. Kuitenkin kuulakärkikynällä kirjoitettuja kohtia on suhteellisen vähän. Ei tällaisessa muokkaamisessa ole mitään pahaa, kukin saa julkaista mitä tahtoo, mutta vääryys on siinä, että näitä on väitetty ”aidoksi päiväkirjaksi”, jota ne eivät siis ole.
Esimerkiksi Germar Rudolf kirjoittaa: ”Professori Faurissonin mukaan Anne Frankin isä Otto Frank toimitti Annen päiväkirjan sodan jälkeen ja teki siitä sellaisen, mitä se on tänään. Anne Frank kirjoitti, että hän tahtoo julkaista kirjoituksensa novellina. Se siis, mitä hän kirjoitti, on ymmärrettävä novelliksi; se tosin perustuu hänen kokemuksiinsa mutta ei ole totuudenmukainen päiväkirja. On epärehellistä väittää sellaista todeksi, mikä on vain novelli. Se, etten mielelläni ole tekemisissä tämän asian kanssa, johtuu siitä, ettei Anne Frankin tarinassa – vaikka kyseessä on hänen isänsä toimittama novelli – ole mitään kovin väärää. Anne kertoo, kuinka hän perheensä ja muiden juutalaisten kanssa piileskeli Amsterdamissa sodan aikana välttyäkseen saksalaisten valloittajien pakkosiirrolta. Kun hänet otettiin kiinni, hänet kuljetettiin Auschwitziin. Ei tarinassa ole mitään väärää, ja lukemattomilla juutalaisilla oli sama kohtalo. Se, ettei Anne Frankia surmattu kaasulla Auschwitzissa 15-vuotiaana vaan hänestä tiedetään, että sodan loppupuolella hänet kuljetettiin Bergen-Belseniin, jossa hän kuoli pilkkukuumeeseen, ei ole ristiriidassa revisionististen teesien kanssa. Päinvastoin, Anne Frankin tarina tukee revisionismia” (Lectures on the Holocaust, s. 429-430).” (Laurio 31.1.2008, ‘Anne Frankin päiväkirja’.)



Mitä on Zyklon-B?

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Olisin halunnut tietää enemmän tästä niin salamyhkäisesta kaasusta nimeltä Zyklon-B?
Ja olen kuullut että se olisi kidemäisessä muodossa, mitä tämä tarkoittaa?

Vastaus:

Zyklon B:tä valmistettiin jo ennen kuin kaasukammio kehitettiin. Se oli syöpäläisiä vastaan käytetty torjunta-aine, jonka Auschwitsissa huomattiin suuressa määrässä ja suljetussa tilassa tappavan ihmisiä. Se oli kidemäistä, ja kaasuntui välittömästi tultuaan kosketukseen ilman kanssa. Zyklon B:tä valmistivat yritukset Tesch & Stabenow ja Degesch, jotka toimittivat sitä vuosina 1941 ja -43 Auschwitziin 19652 kg.
Zyklon-B toimii syaanivetyhapon (HCN) kantaja-aineena. Keskitysleirien kaasutuksissa kuoleman aiheuttava ainesosa oli siis nimeomaan syaanivetyhappo, jonka vaikutus ihmiseen on moninkertainen hyönteisiin verrattuna.
Kummankin Zyklon-B:tä tuottaneen yhtiön johto väitti sodan jälkeen ettei ollut tietoinen valmisteensa käyttötarkoituksesta vaan uskoi toimittaneensa sitä keskitysleirien desinfiointiin. Auschwitzin komendantti Rudolf Höss todisti kuitenkin näitä vastaan ja lisäksi Teschistä löytyi asiapapereita, jotka osoittivat yhtiön edustajien jopa antaneen opastusta aineen tehokkaassa käytössä. Kaksi Teschin johtajaa tuomittiin kuolemaan ja Degeschin johtaja viiden vuoden vankeuteen.
Zyklon-B:n vaikutuksilla ja käytön vaikeudella spekulointi on ollut holocaustin kieltäjien mieliaihe. Tällaiselta spekulaatiolta puuttuu kuitenkin faktapohja ja niihin on useasti vastattu eri asiantuntijatahojen toimesta. Siitä huolimatta, revisionistisille ideoille tyypilliseen tapaan, väitteet jatkavat elämistään mm. internetissä ja mekin saamme niitä aika-ajoin vastaanottaa.


Morasen vastaus:

Holokaustitahojen ja leirivankien kaasutustarinoilta puuttuu faktapohja (ja asiaankuuluvat todisteet) ja niihin on useasti vastattu eri asiantuntijatahojen toimesta. Tämä on puutteellinen vastaus Holocaustinfolta. Tässä parempi, tarkempi ja laajempi vastaus minulta, joka vastaa paremmin kysymykseen liittyen Zyklon B:stä ja Holokaustista:

3. Zyklon B ja sen vaikutukset

3.1. Myrkkykaasu vetysyanidi (HCN)

Vetysyanidi (HCN) tukkii solujen hapensaannin, estäen hapettumisprosessit, jotka ovat elintärkeitä solujen elämälle.[82] Aivojen suuren herkkyyden hapenpuutteelle vuoksi, henkilö, joka on hengittänyt sisään suuria pitoisuuksia HCN:ää, kärsii vähemmän (mutta silti paljon) kuin henkilö, joka on niellyt syanidisuoloja (esim. KCN), joka johtaa vaikeisiin ja äärimmäisen tuskallisiin lihaskramppeihin. Tämä on se syy, miksi HCN-teloitusmetodia käytetään joissakin osavaltioissa USA:ssa. Yhden milligramman annosta HCN:ää henkilön painokiloa kohti pidetään yleisesti kuolettavana, kun taas ei-tappavat HCN-annokset keho eliminoi nopeasti ilman lisäseurauksia. Veren ja ruumiin kirkkaan punainen väri ovat tyypillisiä ruumiinavauslöydöksiä HCN:n liittyvissä kuolemantapauksissa.[83]

On yleisesti ottaen suositeltavaa välttää hikoilua HCN:n kanssa tekemisissä oltaessa, koska kostea iho absorboi HCN:ää kaikkein helpoimmin. Ihon kautta tapahtuneissa myrkytyksissä 0,6%/vol. pitoisuudet ovat vaarallisia ja muutaman minuutin altistuminen 1%/vol. -pitoisuudelle voi olla kuolettava.[84]

Taulukko 2 esittää mikä HCN-pitoisuus ilmassa voi olla nopeasti kuolettava ihmisille. Luonnollisesti nämä arvot eivät ole tuloksia ihmisillä tehdyistä kokeista, vaan ennusteita, jotka perustuvat turvallisuussyistä alimpaan turvallisuusrajaan. Havainnollistaaksemme tätä: Tukevakokoisen henkilön, joka painaa 100 kg (suunnilleen 220 paunaa) täytyy absorboida arviolta 100 mg HCN:ää, jotta tämä johtaisi kuolemaan. Lepotilassa olevan henkilön hengitysnopeus on noin 15 litraa ilmaa minuutissa.[85] Jos otetaan 0,02%/vol. HCN-pitoisuus (suurin piirtein 0,24 mg/litra), uhrin täytyy hengittää sisään noin 416 litraa ilmaa ennen kuin hän on absorboinut tappavan annoksen HCN:ää. 15 litralla minuutissa tämä ottaisi juuri ja juuri alle puoli tuntia. Jos hän on ruumiinrakenteeltaan terve ja vanttera, hän voi selvitä jopa tästä altistumisajasta hengissä. Jos kuitenkin otetaan esimerkiksi siro henkilö, joka painaa vain 50 kg (suurin piirtein 110 paunaa), jonka hengitystiheys on noussut 40 litraan minuutissa raskaan työn tai kiihtymyksen vuoksi, silloin tämä henkilö on hengittänyt kuolettavan 208 litraa ilmaa sisään viidessä minuutissa. Nämä matemaattiset esimerkit osoittavat, että turvallisuusohjeistukset on aina laadittu sillä tavalla, että niillä suojeltaisiin pienimpiäkin ja heikoimpiakin henkilöitä vahingolta eräänlaisessa pahimmassa mahdollisessa skenaariossa. Myöskin, kirjallisuudessa annetut spesifikaatiot "
välittömästi" ja "nopeasti tappava", ovat niin epätarkkoja, että ne eivät ole tyydyttäviä.

Raja-arvot näyttävät hyvin erilaisilta kun vaatimus on se, että jopa kaikkein terveimmän ja vantterimman hypoteettisten uhrien joukossa
täytyy olla kuollut muutaman minuutin jälkeen.[86] Luonnollisesti tähän vaadittu pitoisuus ylittää suuresti arvot, joihin on viitattu taulukossa 2. Se voidaan määrittää tarkasti vain suurella määrällä kokeita, mikä ei tietenkään ole vaihtoehto. Ainoa tässä saatavilla oleva data on se, mitä on kerätty teloituksista HCN:llä joita Yhdysvalloissa on suoritettu. Olosuhteiden tarkastelussa, perustuen useisiin julkaisuihin USA:ssa tästä aiheesta, tultiin tulokseen, että vaaditaan ainakin 10 minuuttia uhrin tappamiseksi, jos hänet altistetaan välittömästi täydelle pitoisuudelle, joka on noin 0,5 %/vol.[87] Toisin sanoen, yli kymmenen kertaa suuremmat pitoisuudet kuin mihin viitataan "välittömästi tappavina" taulukossa 2 ovat välttämättömiä kaikkien teloitettavien varmaan tappamiseen Yhdysvalloissa. Tiedämme myös tapauksista, joissa kyseessä on ollut vahingossa tapahtunut myrkytys, että uhrit, jotka altistuivat suurille yliannoksille, kuolevat vasta yllättävän pitkäkestoisen tajuttomuuden ja sitä seuraavan hengityksen lamaantumisen jälkeen.[88]

3.2. Tuholaistorjuntamyrkky Zyklon B

Hyönteiset ja varsinkin niiden munat ovat huomattavasti vähemmän herkkiä HCN:lle. Enimmäkseen on tarpeen altistaa ne useiden tuntien ajan melko suurille pitoisuuksille (0,3-2%/vol.) ennen kuin niiden kuolema on varmaa. Aina toisen maailmansodan loppuun asti Zyklon B, aine, jota tuotti ja jonka lisenssi oli yhtiöllä nimeltä DEGESCH, joka toimi Frankfurt am Mainista, oli keskeisen tärkeä hyönteisten ja jyrsijöiden vastaisessa taistelussa ruuan varastointiin käytetyissä tiloissa, suuren kapasiteetin kuljetusvälineissä (junissa, laivoissa), julkisissa rakennuksissa, parakeissa, sotavankileireissä, keskitysleireissä ja tietysti hygieniassa ja tautienhallinnassa yleensä monissa maissa ympäri maailmaa.[92] Se Zyklon B, jota väitetään käytetyn ihmisten kaasuttamiseen, koostui kipsipaakuista, joihin oli sekoitettu tärkkelystä, jotka olivat 1/4"-1/2" halkaisijaltaan ja joihin oli imeytetty vetysyanidia.[93] Myrkkykaasun vapautuminen kantoaineestaan etenee melko hitaasti. Kantoaineesta vapautuvan HCN:n piirteet dokumentoitiin vuonna 1942 DEGESCH:n työntekijän toimesta.[94] Kuivassa ilmassa, 15°C (59ºF) lämpötilassa, HCN vapautui kantoaineestaan kuten esitetään kaavio 1:ssä, ts. kesti 1,5-2 tuntia ennen kuin 90% HCN:stä oli vapautunut.

Alemmissa lämpötiloissa prosessi hidastuu tasolla, joka on suhteessa alenevaan HCN:n höyrystymispaineeseen. On merkillepantavan arvoista, että Irmscherin mukaan vapautumisnopeus alenee huomattavan paljon jos ympäröivän ilman kosteus on suhteellisen korkea, kuten täytyy odottaa asian olevan lämmittämättömissä maanalaisissa huoneissa täynnä ihmisiä. Syy tähän on se, että Zyklon B -kantoaine viilenee HCN:n vapautuessa. Tämän lisäksi vesi ympäröivästä kosteasta ilmasta kondensoituu kantoaineen päälle. Koska HCN on äärimmäisen vesiliukoinen, märkä kantoaine vapauttaisi jäljellä olevan HCN:n vain hyvin hitaasti.

Tulevaa varten haluamme kiinnittää huomion todennäköisyyteen, että 15°C (59ºF) lämpötilassa, erittäin kosteassa ympäristössä, korkeintaan 10% HCN:stä vapautuu kantoaineesta ensimmäisten viiden, luultavasti jopa kymmenen minuutin aikana.

[…]

4.2.3. Silminnäkijätodistusten arviointi [Zyklon B:hen liittyen]

Jälleen sivuutamme Zyklon B:n sisäänlaittoluukkujen ongelman, jotka osoitettavasti eivät olleet läsnä ruumishuone 1:n katoissa krematorioissa II ja III ja teeskentelemme, että ne todella olivat siellä.

Kyseisten teknisten olojen vallitessa, teloitukset Zyklon B:llä, kuten todistajat ovat ne kertoneet, eivät olisi missään olosuhteissa olleet mahdollisia niin nopeasti kuin jotkut väittävät ("muutama hetki", "välittömästi"), ja "muutamassa minuutissa", ellei olisi käytetty hirvittäviä määriä Zyklon B:tä - missä yhtä aikaa ei olisi ollut järkeä (liian kallista), mikä olisi ollut vaarallista, ja hankalaa. Samaan tapaan kammioiden seinät olisivat altistuneet korkeille vetysyanidipitoisuuksille pitkiksi ajanjaksoiksi. Joukkoteloitukset HCN:llä valtavissa huoneissa olisivat vaatineet kaasumaisen HCN:n käyttöä, joka olisi puhallettu sisään ja levitetty tasaisesti tuulettimilla, tai puhdasta nestemäistä HCN:ää, joka olisi höyrystetty ja levitetty yhdistetyllä lämmitys- ja tuuletuslaitteella.[140]

Väitetty meno "kaasukammioihin" ilman turvatoimia, niissä suoritettu raskas työ - joskus paljain rinnoin ja samalla syöden ja polttaen - ja samanaikainen väite, että suuria määriä myrkkykaasua käytettiin, yhdistyvät todistaen nämä todistajat syyllisiksi vääriin todistuksiin.

Yhtään vähemmän valheellisia eivät ole ne ajat, joita ruumishuone 1:n ("kaasukammioiden") krematorioissa II ja III tuulettamiseen väitetään menneen, koska todistajat lähtivät liikkeelle siitä erheellisestä otaksumasta, että yksi ilmanvaihto poistaisi kaiken myrkkykaasun. Jäljelle jääneen vetysyanidipitoisuuden laskemisen viive tarkoittaa sitä, että realistisessa skenaariossa vaadittava tuuletusaika ylittäisi sen, minkä todistajat ovat kertoneet kymmenkertaisesti tai ylikin (vähentynyt kierto ruumiiden vuoksi, ilman "oikosulku", kaasun jälkimuodostuminen Zyklon B:stä). Myös jatkuvan kaasun jälkimuodostumisen jäljellä olevasta Zyklon B:stä luoma ongelma, joka olisi tehnyt työn kammioissa ilman suojavaatteita mahdottomaksi alle kahden tunnin sisällä jopa jatkuvalla tuulettamisella, todistaa, että todistajat eivät ole kertoneet totuutta.

Krematorioiden IV ja V sekä bunkkerien I ja II "kaasukammioiden" olisi pitänyt olla suunniteltu ja rakennettu joukkomurhan välineiksi mikäli väitetyt suunnitellut ja käynnissä näiden tilojen rakennuksen aikana olleet joukkokaasutukset olisivat todella tapahtuneet; kuitenkin jopa Pressac myöntää, että väitetyt kaasutusproseduurit olivat epäloogisia ja naurettavia sekä äärimmäisen vaarallisia erityisesti
Sonderkommandoille. Kaiken tämän edessä kukaan, joka lähestyy tätä aihetta tieteellisestä ja teknisestä perspektiivistä, ei voi muuta kuin tulla tulokseen, että väitetyt murhaajat menivät äärimmäisen pitkälle kehittääkseen kaikkein kalleimman, monimutkaisimman, vaarallisimman ja ongelmallisimman tavan tappaa ihmisiä joukoittain. Esimerkiksi I.G. Farbenwerke AG:n hiiltä jalostaneet BUNA:n laitokset vain muutaman mailin päässä olisivat helposti voineet tarjota halpaa hiilimonoksidirikasta hiilikaasua myrkyttämistä varten, tai pullotettua typpeä tukehduttamista varten.[141] Auschwitzissa kuitenkin, kaikista paikoista, sen piti olla tämä kallis, niukka ja hankalasti käytettävä Zyklon B jota käytettiin, vaikka sitä tarvittiin kipeästi joka puolella syöpäläistentorjuntaan. Kuitenkin muissa väitetyissä tuhoamisleireissä kaukana BUNA-tehtaasta hiilimonoksidia sanotaan käytetyn ihmisten tappamiseen ja valmistetun tätä tarkoitusta varten Diesel-moottoreilla, jotka oli saatu sotasaaliiksi jääneistä venäläisistä tankeista, joiden pakokaasut kuitenkin sisältävät vain ei-tappavia määriä hiilimonoksidia käytettäessä vapaalla (kuten niitä olisi täytynyt käyttää).[142]

Täytyy käsittää, että lähellä Auschwitzin väitettyjä murhaamiseen tarkoitettuja "kaasukammioita" oli äärimmäisen tehokkaita syöpäläistenhävitystiloja, joissa oli ilmalukot, lämmitys, voimakkaat tuulettimet jne., ja kaikki niistä oli rakennettu ennen väitettyjä murhaamiseen tarkoitettuja "kaasukammioita". Vieläpä siihen aikaan kun nämä väitetyt "kaasukammiot" rakennettiin, teknologia elottomien esineiden kaasulla käsittelyyn oli edistynyt valtavasti ja sellaisten tilojen tuottaminen oli täydessä vauhdissa. Jokapäiväisestä käytännön kokemuksesta syöpäläisten hävittämisessä ero ajallisissa ja aineellisissa (Zyklon B-) vaatimuksissa mitä tulee kaasukäsittelyyn kiertoilman kanssa ja ilman on täytynyt olla hyvin tunnettu. Voisi näin ollen odottaa, että olisi sovellettu ainakin samanlaisia teknologisia standardeja väitetyissä murhaamiseen tarkoitetuissa kaasutustiloissa, mutta selvästikään mitään edes lähelle sellaisia standardeja tulevaa ei tosiasiassa käytetty.

Propagandistisista syistä olisi ollut ilmeistä esittää sellaisia tiloja kuin syöpäläistenhävityskammiot rakennuksissa 5a ja 5b murhaamiseen tarkoitettuina "kaasukammioina". Kuitenkaan koskaan ei sellaista yritetty, eikä ole myöskään silminnäkijänlausuntoja, joissa väitettäisiin näitä huoneita käytetyn tällaiseen. Vieläpä rakennuksen 5b syöpäläistenhävityshuoneen ovet - molemmat esitetty rakennuspiirustuksissa ja sellaisina kuin ne tänä päivänä ovat olemassa - aukeavat sisäänpäin, mikä tarkoittaa, että missä tahansa joukkokaasutuksessa ovien edessä makaavat ruumiit olisivat estäneet näiden ovien avaamisen jälkeenpäin. Nämä huoneet näin ollen eivät todellakaan koskaan olleet käytössä teloitus-"kaasukammioina".

Kommentoimme vain lyhyesti laajalle levinnyttä uskomusta, että myrkkykaasu tuli väitettyihin teloitus-"kaasukammioihin" suihkujen suuttimien kautta. Zyklon B:ssä aktiivinen aine vetysyanidi on imeytyneenä kiinteään kantoaineeseen, pääasiassa kipsiin, ja sitä vapautuu vain hiljalleen. Koska myrkky ei ole nestemäistä eikä paineistettua kaasua, vetysyanidia tästä tuotteesta ei olisi koskaan voitu kanavoida ohuiden vesiputkien ja suihkujen kautta. Mitkä tahansa suihkut, todelliset tai lavasteet, olisivat näin ollen voineet palvella vain uhrien pettämisessä, mutta eivät koskaan myrkkykaasun sisään tuomisessa. Kaiken yleensä aiheelle ominaisen väittelyn ja erimielisyyden keskelläkin tästä kyseisestä kohdasta vallitsee yleinen konsensus. (
Auschwitzin 'kaasukammioiden' teknisiä ja kemiallisia ongelmia)

Rudolf Hössin ‘tunnustuksilla’ ei ole todistusarvoa, koska häntä kidutettiin (kuten jo aiemmin osoitettiin).




Auschwitzin vapautus

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Tämä on aika turha kysymys, mutta kiinnostaisi tietää kellonaika, jolloin Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri vapautui tammikuun 27. päivänä vuonna 1945.

Vastaus:

Ensimmäinen neuvostojoukkojen osasto sai leirin näkyviinsä puolenpäivän aikaan tammikuun 27. päivänä 1945 ja pian tuon jälkeen vapautti jäljelläolevat 7000 vankia, joista suuri osa oli sairaita ja kuolevia. Neuvostojoukkojen lähestyessä saksalaiset olivat tyhjentäneet leirin ja vankeja oli ryhdytty kuljettamaan tai marssittamaan kohti länttä (ns. kuolemanmarssit). Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivää 27. tammikuuta vietetään useissa Euroopan maissa, mm. Suomessa, holocaustin muistopäivänä.


Morasen vastaus:

Koska kyseessä oli vain kellonaika, en mainitse tästä muuta kuin oman lisäykseni, joka ei ihan suoraan liity kysymykseen: Neuvostoliiton puna-armeijan vallattua leirin 27.1.1945, väitettiin NL:n propagandajulkaisu
Pravda-lehdessä 2.2.1945, että Auschwitsissa “sähkötettiin ihmisiä liukuhihnoilla... jotka veivät uhrit suureen masuuniin...” Toisin sanoen, NL:n vallatessa leirin tekivät he täysin valheellisia propagandavalheita Auschwitsista joita kukaan ei enää usko. Miksi NL:n toimittamat väitteet kaasutuksista Zyklon B -kaasulla Auschwitzissa olisivat yhtään uskottavampia? (No eiväthän ne tietysti ole, vaan sitä samaa propagandaa nekin... Auschwitzin 'kaasukammioiden' teknisiä ja kemiallisia ongelmia.)



Keskitysleirit museokäytössä

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Jos suunnittelee tutustumista Auschwitziin niin mitä muita suositeltavia Holokaustiin liittyviä kohteita olisi lähellä (tai vähän kauempanakin).

Vastaus:

Katso vastaustamme vastaavanlaiseen kysymykseen 18.4.2003. Muistomerkkejä ja laattoja löytyy runsaastikin eri puolilta entistä Kolmatta Valtakuntaa, tosin esim. Puolasta yllättävän vähän. Tiettävästi ainakin Krakovan juutalaiskortteleita ollaan restauroimassa ajatuksena samalla luoda muistomerkki siellä aikoinaan kukoistaneelle juutalaisyhteisölle. Entiset keskitysleirit lienevät kuitenkin paikkoina konkreettisimmin hahmotettavissa ja vaikuttavimpia.
Alta löytyy linkkejä museokäytössä olevien leirien sivustoille. Muiltakin keskityleireiltä löytyy yleensä muistomerkkejä.

Auschwitz, Buchenwald, Sachsenhausen, Dachau, Majdanek, Theresienstadt



Morasen vastaus:

Auschwitsissa vaivauduin käymään v. 2007 elokuussa ja vietin siellä neljä päivää, sekä pääleirillä että Birkenaussa. Auschwitsissa on melko paljon nähtävää, ja kun on sisäistänyt revisionistien argumentit, pystyy koko Auschwitz myytin kumoamaan mielessään täysin jäljellä olevien raunioiden perusteella. Leiri oli normaali keskitysleiri joka on hyvä käydä katsomassa läpi sen takia, että se vakuuttaa revisionistin lopullisesti suuntaan tai toiseen, hyvin todennäköisesti. Majdanekin leiri voisi olla siitä kiintoisa nähdä, että siellä väitettyjen teloituskaasukammioiden rauniot ovat erinomaisesti säilyneet, joten kuka tahansa pystyy näkemään että ne eivät mitenkään olisi voineet olla väitettyjä teloituskaasukammioita. Auschwitzia silti suosittelisin vain ja ainoastaan revisionisteille, en kenellekään muulle, koska muille vierailu olisi turha sillä he eivät ymmärtäisi mistään mitään vaan hourisivat siellä sekavina kauhupropagandan vallassa kauhuissaan. Auschwitz-matkastani on paljon kuvia näytillä kommenttieni kera:
http://moranen.blogspot.com/2008/02/auschwitz-matkani-pleiri.html ,
http://moranen.blogspot.com/2008/02/auschwitz-matkani-birkenau-osa-1.html ,
http://moranen.blogspot.com/2008/02/auschwitz-matkani-birkenau-osa-2.html



Kuinka monta ihmistä mahtui kerralla krematorioon?

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Kiitokseni asiallisesta ja objektiivisesta sivustanne. Tässä kysymykseni:
Paljonko niihin keskitysleirin uuneihin mahtui kerralla? Laitettiinko monta vai yhtä kerrallaan?

Vastaus:

Kuolemanleireissä vangit ensin tapettiin kaasukammioissa, minkä jälkeen ruumiit poltettiin krematoriouuneissa tai maakuopissa. Auschwitzin komentaja Rudolf Höss kirjoittaa Nürnbergin tuomioistuimelle 24.4.1946 kirjoittamassaan todistuksessa, ns. Höss-dokumentissa:
”Birkenaussa oli 5 yksikköä. 2 suurta krematoriota joilla kummallakin oli kapasiteettia 2.000 ihmiselle 24 tunnin sisällä, ts. kaasukammiossa voitiin tappaa enintäin 2.500 ihmistä, 24 tunnin sisällä voitiin 5:ssä (koksilämmitteisessä) kaksoisuunissa polttaa korkeintaan 2.000. 2:ssa pienemmässä yksikössä, joissa kummassakin oli 4 suurta kaksoisuunia, voitiin hävittää noin 1.500 ihmistä. Tämän lisäksi vielä erillinen yksikkö – nimittäin vanhasta maalaistalosta oli tiivistämällä tehty kaasukammio ja sinne mahtui kerralla noin 1.500 ihmistä. Polttaminen tapahtui avoimissa kuopissa puulla, ja tämä oli oikeastaan rajatonta, 24 tunnin sisällä voitiin laskelmieni mukaan tällä tavalla polttaa jopa 8.000 ihmistä. –Näissä yllä kuvatuissa yksiköissä oli siis mahdollista 24 tunnin sisällä tuhota ja hävittää 10.000 ihmistä. Tietääkseni tämä luku tavoitettiin vain kerran 1944, kun junien myöhästymisen vuoksi yhtenä päivänä kerran samanaikaisesti saapui viisi kuljetusta.”


Morasen vastaus:

Mitä ihmeen faktattomia lukuja nämä nyt taas ovat... Niin aivan, nämä ovat niitä kidutetun Rudolf Hössin hulluja lukuja hänen ‘tunnustuksistaan’. Luvut ovat paljolti liioiteltuja.

Vastausta kysymykseen: Uuneihin varmaankin olisi pari tai muutama ruumis mahtunut kerralla, mutta usean ruumiin kerralla polttaminen olisi suhteessa pidentänyt polttoaikaa, joten oli kannattavinta vain polttaa yhtä ruumista kerrallaan (tautiepidemioista tai muista syistä kuolleita ruumiita). Annan tässä vähän tarkempia arvioita luvuista:

Auschwitzin krematoriouuneilla olisi voitu polttaa läheskään yhtä paljon ruumiita kuin on väitetty. Todellisuudessa Auschwitzissa voitiin uuneilla polttaa tuhkaksi ehkä n. 162,000 ruumista maksimissaan. Tämä luku perustuu siihen tosiasiaan että polttouunien tiilten elinikä ei ole rajaton, vaan ne kuluvat pikkuhiljaa loppuun toistuvasta käytöstä. Keskimäärin näiden polttouunien tiilet kuluivat n. 2,000 polton jälkeen loppuun, joka on vielä viime vuosikymmeninäkin ollut keskimääräinen maksimi, jonka jälkeen ne olisi ollut pakko purkaa uuneista pois ja vaihtaa uusiin, muuten kuumuus uuneista olisi karannut pois eikä uuneja enää olisi voinut käyttää. Tästä kertoi tarkemmin mm. modernin krematoinnin asiantuntija Ivan Lagacé, Kanadan Bow Valley Crematoriumin päällikkö ja operaattori, v. 1988 oikeudenkäynnissä Kanadassa, Torontossa, todistaen asiantuntijana krematoinnista. http://www.youtube.com/watch?v=dDUYVO1cIC0
Ivan Lagacé totesi valallisessa todistuksessaan Kanadassa 1988 mm. että holokaustikirjailijoiden kuten Raul Hilbergin ja Gerald Reitlingerin esittämien n. 4,400–6,000 päivittäisten ruumiiden polttolukujen Auschwitzissa olivat mahdottomia. Lagacén mukaan eräiden entisten vankien esittämät väitteet 10,000–24,000 suuruisista ruumiiden päivittäisistä polttomääristä uuneissa olivat naurettavia ja täysin mahdottomia. Lagacén arvioiden mukaan Auschwitz-Birkenaun uuneilla olisi päivittäin voinut polttaa vain 184 ruumista. http://www.ihr.org/books/kulaszka/26lagace.html
Lagacén luvut perustuivat kuitenkin vain hänen omiin arvioihinsa, perustuen hänen kokemuksiinsa Kanadan moderneista polttouuneista, eivät sen syvällisempiin tutkimuksiin Auschwitz-Birkenaun tai muiden leirien uuneista, joten hänen arvionsa olivat hieman epätarkat. Tästä on olemassa kuitenkin paljon tarkemmat tutkimukset. Carlo Mattognon ja insinööri Franco Deanan perusteellisten tutkimusten mukaan - perustuen polttouuneja sodan aikana rakentaneen Topf & Söhne -firman dokumentteihin – näillä Auschwitzin ja Auschwitz-Birkenaun uuneilla olisi teoreettisesti voinut päivittäin polttaa maksimissaan noin 1,040 normaalikokoista ruumista päivässä olettaen että uuneja olisi käytetty 20 tuntia päivässä. Tämä teoreettinen arvio on kuitenkin liian suuri koska siihen ei ole otettu huomioon väistämättömiä konevikoja. Todellinen päivittäinen kapasiteetti onkin tämän takia siis vain n. 60% tästä teoreettisesta arviosta, eli 624 ruumista päivässä, noin 12 tunnin päivittäisellä käytöllä. http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndcrema.html#ftnref161
Ja kuten Mattogno ja Deana osoittavat, näiden uunien tiiliverhoudet olisivat maksimissaan kestäneet n. 3,000 polttoa. Eli koska Auschwitz-Birkenaun leirissä oli 46 uunia, olisi niillä voitu kaiken kaikkiaan polttaa maksimissaan n. 138,000 ruumista (46 x 3,000). Lisäksi Auschwitzin pääleirillä olleilla uuneilla olisi voitu maksimissaan polttaa n. 24,000 ruumista. Yhteensä siis, 138,000 + 24,000 = 162,000, koska tiiliverhouksia ei millään perusteella uusittu. http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndcrema.html#ftnref182
Tätä määrää myös tukee suurin piirtein se määrä koksia polttouunien käyttöön, joka kuljetettiin Auschwitziin (tämä on dokumentoitu v. 1942 helmikuusta v. 1943 lokakuuhun asti), joka oli n. 1032.5 tonnia. Tällä määrällä olisi pystynyt tuhkaamaan 51,625 ruumista 21 kuukauden ajanjaksolla (20 kg per ruumis). (
Lectures on the Holocaust, s. 222-224. http://vho.org/dl/ENG/loth.pdf)
Eikä Auschwitzissa olisi voitu myöskään polttaa mitään väitettyjä satoja tuhansia ruumiita syvissä polttokuopissa, koska pohjavesi oli liian korkealla.
www.vho.org/VffG/2002/4/Mattogno421-424.html ,
http://www.vho.org/tr/2003/1/GaertnerRademacher3-12.html

Tässä tulee jälleen ilmi se kuinka arvottomat Hössin (kidutetut) ‘tunnustukset’ todellisuudessa ovat.


Kuoliko Auschwitzissa suomalaisia

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Kuoliko Auschwitzin kaasukammioissa suomalaisia?

Vastaus:

Elina Sanan tutkimuksien mukaan Stutthofin keskitysleirillä tai jollain sen alaleirillä kuoli suomalainen Eino Altis. Muitakin suomalaisnimiä löytyy keskitysleirien arkistodokumenteista, mutta useimmat olivat neuvostoliittolaisiksi merkittyjä entisiä Suomen kansalaisia. Auschwitzissa kuoli seitsemän Suomeen paennutta juutalaista jotka vuonna 1942 luovutettiin saksalaisille. Näistä kaksi oli lapsia, toinen syntynyt Suomessa.


Morasen (huumorillinen) vastaus:

Väärin! Ainakin 6,000,000 suomalaista kuoli yksistään Auschwitsissa. Isoisäni Marko Moranen sanoi näin minulle, ja hän kirjoitti muistelmansa tästä kauheudesta. Hän oli silminnäkijänä tähän kaikkeen kauheuteen ja todisti vieressä kuinka 6,000,000 tapetiin. Hän kuvaili kuinka saksalaisilla todellisuudessa oli “suunnattomat maanalaiset plasmateurastuskammiot” Auschwitsissa, joissa plasmatettiin salaa 6,000,000 suomalaisparkaa. Pelastumisensa isoisäni kuvaili “ihmeeksi”, jota hän ei osaa selittää. Muistelmat/todistukset löytyvät kirjasta nimeltä Marko Morasen tarinat Auschwitsista (1969, 666 sivua pitkä, saatavilla Make Moraselta 6,000,000 € maksua vastaan). Uskomatonta mutta totta! Emmehän suinkaan voi epäillä isoisäni kauhukertomuksia, emmekä varsinkaan saa epäillä häntä valehtelijaksi. Eiväthän ihmiset koskaan valehtele. Varsinkaan tällaisesta.



Missä leireissä oli kaasukammio?

[Holocausinfon mukaan:]

Kysymys:

Olen ymmärtänyt, että vain kuudessa (Auschwitz, Maidanek, Treblinka, Belzec, Kulmhof ja Sobibor) tuhoamisleirissä oli kaasukammiot, ja että näissä leireissä tuhottiin systemaattisesti ne 4 miljoonaa juutalaista. Yllätyksekseni luin, että myös Stuthofissa oli kaasukammio. Kysymykseni: Kuinka monessa keskitysleirissä -em. kuutta leiriä lukuunottamatta - oli kaasukammiot, ja kuinka systemaattisesti niitä käytettiin ?

Vastaus:

Tavallisesti on tehty ero tuhoamisleirin ja keskitysleirin välillä. Tuhoamisleireissä tapettiin ihmisiä systemaattisesti kaasukammiossa, kun taas keskityleiriessä hyödynnettiin vankien työvoimaa. Usein niissäkin oli kaasukammio, jotta työhön soveltumattomat vangit voitaisiin surmata vähin äänin. Tätä tarkoitusta varten ei tarvittu suurta kaasukammiota. Kuitenkin myös keskityleireissä joissa ei ollut kaasukammiota nälkä, kulkutaudit, onnettomuudet ja teloitukset levittivät kuolemaa. Esim. Bergen-Belsenissä kuoli 15.4.-20.6.1945, eli siis sen jälkeen kun brittisotilaat olivat vapauttaneet leirin 14.000 vankia, jotka eivät enää olleet pelastettavissa. Luku 4 miljoonaa sisältää sekä kaasukammioissa tapetut että ghetoissa ja keskitysleireissä nälkään, kulkutauteihin ja onnettomuuksiin menehtyneet ja teloitetut. Näiden lisäksi Einsatz-ryhmät ampuivat itärintamalla edetessään 2 miljoonaa juutalaista, joita ei siis ensin suljettu keskitysleireihin.
Kaasukammioita oli tuhoamisleirien lisäksi esim. Sachsenhausenissa ja Ravensbrückissa lähellä Berliiniä, Natzweiler-Struthofissa Strasbourgin lähellä, Mauthausenissa (Itävalta) ja Stutthoffissa (Puola). Myös Dachaussa (Baijeri) oli kaasukammio, mutta sitä ei koskaan otettu käyttöön. Sodan loppua kohti olot kaikissa leireissä pahenivat. Idässä menetetyt leirit evakuoitiin, minkä vuoksi jäljellä olevat leirit sullottiin täpötäyteen, ja elintarvikehuollon muutenkin luhistuessa keskitysleirivangit jäivät kaikkein vähimmälle. Varsinkin lavantauti raivosi useissa leireissä; siihen kuoli esim. Anne Frank Bergen-Belsenissä vuonna 1945.
Kaasukammioita natsit käyttivät jo vuosina 1939-41 ns. Armomurha-ohjelmassa, jossa kaikkiaan otettiin hengiltä ainakin 120.000 vammaista, kehitysvammaista ja ns. epäsosiaalista yksilöä.


Morasen vastaus:

Nyt Holocaustinfo kyllä liioittelee Einsatz-joukkojen luvut kaksinkertaisiksi. Lähes kaikki holokaustitutkijat arvioivat Einsatz-joukkojen ampuneen n. 0.9–1.3 miljoonaa juutalaista itärintamalla.

Lähes kaikissa Saksan sodanajan keskitysleireissä oli kaasukammiot vaatteiden puhdistamiseen, tautiepidemioiden torjumiseen. Näihin kaasukammioihin viitattiin Saksan sodanajan dokumentissa kaasukammioina (Gaskammer) ja ne ovat monilla leireillä vieläkin pystyssä (ja monissa näissä kaasukammioissa on preussin siniset Zyklon B -jäämät seinissä Zyklon B -kaasun käytöstä). Väitetyistä teloituskaasukammioista ei ole näitä todisteita. (Berg, F. P. 1985,
Typhus and the Jews.)

Jälleen huomautan, että alunperin länsiliittoutuneet ja leirivangit väittivät, että Saksan v. 1937 alueella olleilla keskityleireillä (Dachau, Buchenwald, Bergen-Belsen) oli teloituskaasukammiot ihmisten tappamiseen, joissa ihmisiä väitetysti kaasutettiin kuoliaaksi. Myös Nürnbergin oikeudenkäynneissä nämä väitteet hyväksyttiin ‘silminnäkijöiden’ väitteiden perusteella. Nykyään on myönnettyä, että kaikki nuo väitteet olivat vääriä/valheita.

Todellisuudessa mitään teloituskaasukammioita ihmisten tappamiseen ei ollut missään, vaan ihmisten kaasutusväitteet olivat vain sodanajan kauhupropagandaa. (
Holokaustirevisionismin Argumentit)






Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)