Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

torstai 15. tammikuuta 2009

Holocaustinfo Tarkastelussa

Holocaustinfo Tarkastelussa – Osa 1

Julkaistu 27.1.2009, Holokaustimuistopäivän kunniaksi.


Jad Vashem Holocaust-sivusto


(c) Jad Vashem, 2001-2003



Suomen kielellä toimivia sivustoja aiheesta
Holokausti ei löydy kovin monia, eikä aihe juuri jaksa suomalaisia liikuttaa. Joskus aihe vilahtaa ohimennen epäsuoraan ja pinnallisesti kun sitä käytetään moraalisena oikeutuksena tai lyömäaseena väittelyissä, esim. poliittisesti epäkorrektia maahanmuuttokriitikkoa tai toisesta maailmansodasta kiinnostunutta henkilöä vastaan ‘grillaamalla’ tätä holokaustikortilla. Näissä tapauksissa tätä grillattavaa henkilöä saatettaisiin lyödä holokaustikortilla siitä, että tämä henkilö uskalsi sanoa ääneen liikaa positiivista (tai liian vähän negatiivista Hitleristä) tai jos tämä henkilö esim. vaati liian eurooppalais-myönteistä maahanmuuttopolitiikkaa ajamalla vain eurooppalaisten etuja. Usein näissä tilanteissa, kun holokaustikorttia lätkitään vihaisesti, perääntyy tämä normien rikkoja sanomisissaan ehkä hieman häpeillen. Lisäksi Holokausti vilahtaa aina silloin valtamediassa, kun maassamme olevat poliittisesti korrektit (itseinhoa ja häpeää tuputtavat) EU:n monikulttuuripoliitikkomme muistavat muistuttaa suomalaisia Saksaan luovutetuista seitsemästä juutalaisesta toisen maailmansodan aikana (Suomella kun ei enää ole suomalaisia poliitikkoja, vaan ainoastaan EU-poliitikkoja). Kokonaista seitsemän kappaletta! Hui kauhistus sentään. “Hyi, hävetkää.” Hiljattain myös Suomen opetushallitus julkaisi Holokaustista propagandakirjan, jolla tulisi aivopestä suomalaisia tulevaisuudessa. (Kirja luonnollisesti on täynnä propagandavalheita, valheita, ‘virheitä’, todistamattomia väitteitä, mahdottomuuksia, järjettömyyksiä, hulluuksia, typeryyksiä ja vääristelyjä sekä todistamattomia väitteitä ja oletuksia, kuten huomaamme jos perehdymme siihen tarkemmin; esim. Laurio, V. I. 2008, Opetushallituksen holokaustikirjan arvostelu, osa 1)

Koska Holokaustia kuitenkin muistellaan vuosittain, jopa suomenkin kielellä, on siis korkea aika tarkastella hieman virallisen ja auktoriteettisimman suomalaisen holokaustisivuston väitteitä. Tämä sivusto on Yad Vashem -holokaustimuseon suomalainen edustus, eli Holocaustinfo, Holocaustinfo.org (http://www.holocaustinfo.org/).

En ala joka ikistä kohtaa kritisoimaan, kumoamaan tai analysoimaan, vaan ainoastaan olennaisimpia, holokaustirevisionismia ja Holokaustin ‘kiistämistä’ koskevia tietoja. Tämä on siis sarjassamme ensimmäinen osa
Holocaustinfo Tarkastelussa -tekstejä. En vielä tiedä paljonko jaksan näitä yhteensä tuottaa. Lainaukset sivustolta olen laittanut taulukoihin. Ja kuten jo sanoin, keskityn pääasiassa holokaustirevisionismia koskeviin väitteisiin.



Vastaukset aiheesta Revisionismi

[ http://www.holocaustinfo.org/kysyttya/tiedot/?aihe=16 ]

Käytettiinkö kaasukammioita desinfiointiin?

[Holocaustinfon mukaan:]

Kysymys:

Hei!
Käytettiinkö kaasukammioita koskaan desifiointiin? Elokuvassa Schindlerin lista on kohtaus, jossa Schindlerin juutalaisia suljetaan kaasukammioon, ja yllättäen suuttimista tuleekin vettä. Samantapaisen episodin kertoo myös Elie Wiesel kirjassaan Yö. Tämä tuntuu olevan myös yleinen argumentti holokaustinkieltäjillä (esim. Fred Leuchterin raportti).

Vastaus:

Kaasukammiot oli nimenomaan naamioitu suihkuiksi. Vangeille uskoteltiin, että heidät viedään suihkuihin; heille jopa annettiin saippuaa. Kaasu ei tullut suuttimista, vaan kattoluukun kautta heitettiin sisään lataus Zyklon B-kiteitä, jotka heti kaasuuntuivat. Joskus samanaikaisesti tai peräjälkeen yksi ryhmä pantiin suihkuun ja toinen kaasutettiin.

Morasen vastaus:

Holocaustinfo ei vastaa tähän kysymykseen desinfiointikaasukammioista suoraan. Ikäänkuin tätä kysymystä hieman välteltäisiin... Mutta ei hätää, sillä minä vastaan tähän suoraan. Desinfiointikaasukammioista on, kaikkien asiantuntijoiden mukaan, olemassa sekä dokumentaarinen että materiaalinen todistusaineisto. Monissa desinfiointikaasukammioissa on Zyklon B -jäämät seinissä ja sodan ajan dokumenteissa näihin kammioihin viitattiin kaasukammioina (Gaskammer). Kaikkien alan asiantuntijoiden mukaan, sekä holokaustihistorioitsijoiden että revisionistien mukaan, näitä kaasukammioita käytettiin vain ja ainoastaan vaatteiden desinfiointiin, jotta tautiepidemiat eivät leviäisi Saksan sodan ajan keskitysleireillä. Väitetyistä teloituskaasukammioista ei ole olemassa mitään dokumentaarista todistusaineistoa tai fyysisiä materiaalisia todisteita. Itseasiassa dokumentaarinen ja materiaalinen todistusaineisto osoittavat molemmat, että Auschwitzin väitetyt teloituskaasukammiot eivät olisi voineet mitenkään toimia ihmisten teloittamiseen tarkoitettuina kaasukammioina (Rudolf 1993/2003,
The Rudolf Report).

Kuitenkin valtamediassa näitä desinfiointikaasukammioita on sekoitettu, joko tietämättömyydestä tai valehtelusta johtuen, väitettyihin teloituskaasukammioihin. Surkuhupaisa esimerkki tästä on länsimaisen valtamedian (myös suomalaisten medioiden) v. 2008 marraskuun aikainen sekoilu “Auschwitzin uusista rakennuspiirroksista”. Useat valtamediat väittivät näiden kyseessä olevien (jo ennestään tiedettyjen) desinfiointikaasukammioiden pohjapiirrosten olevan teloituskaasukammioiden pohjapiirroksia, joita mukamas käytettiin ihmisten tappamiseen. Lehtijutuissa lisäksi vihjailtiin, että jokainen “joka on työskennellyt keskitysleirin rakentamisen tai suunnittelun parissa, on täytynyt tietää että ihmisiä aiotaan kaasuttaa kuoliaaksi liukuhihnatyyliin. Kuten jo vihjasin, todellisuudessa piirrokset olivat vain desinfiointikaasukammioiden pohjapiirroksia, joissa ei ollut yhtään mitään uutta, vaan ne olivat olleet jo kauan holokaustiasiantuntijoiden ja revisionistien tiedossa. Näissä desinfiointikaasukammioissa ei todellakaan kaasutettu ihmisiä, holokaustiasiantuntijoiden – ja revisionistien – mukaan (tästä tarkemmin; Laurio, V. I. 17.11.2008,
Auschwitzin uusista rakennuspiirustuksista).

Kyseinen kohtaus
Schindlerin lista -elokuvasta (1993), josta suihkuista tulee vettä, on tosiaan merkittävä. Esitän siitä oman tulkintani: Elokuvassa leirivankeja ollaan siirtämässä Auschwitziin; nämä vangit ovat kauhuissaan koska ovat sanojensa mukaan kuulleet paljon huhuja kauheuksista, myös ihmisten kaasutuksista; vangit kuitenkin kuittaavat huhut vain huhuina; Auschwitzin leirille tullessa vangit pelkäävät joutuvansa kaasutetuiksi; vangit viedään suihkuun, jonka vangit pelkäävät olevan ‘kaasukammio’ jossa heidät sitten kaasutettaisiin; suihku on kuin onkin suihku ja vangit suihkutetaan vedellä; kauhuhuhut osoittautuvatkin vain huhuiksi, koska mitään väitettyjä teloituskaasukammioita Auschwitzissa ei ollut ihmisten tappamiseen.



Holocaustin kiistäminen

[Holocaustinfon mukaan:]

Kysymys:

Mitä tapahtuisi maailmanlaajuisesti jos revisionistit onnistuisivat jotenkin "vedenpitävästi todistamaan" ettei juutalaisia kuollutkaan miljoonia vaan parisataatuhatta saksalaisten leireillä?
Syntyisikö jonkinlainen globaali juutalaisvastaisuuden aalto? Olen nimittäin lukenut internetistä väitteitä että jotkin juutalaiset järjestöt tarkoituksellisesti "liioittelevat" juutalaisuhrien määrää II maailmansodassa.

Vastaus:

Holocaustin kiistäjät ovat nimenomaan antisemiittejä. Heidän motiiveistaan voi keskustella, mutta ilmeisin selitys siihen että he kieltävät juutalaisten joukkotuhon tapahtuneen on se, että keskitysleitien kauhujen paljastuttua kaikki antisemitismin ilmaukset liitettiin holocaustiin. Tämä on perusteltua; holocaust oli vuosisatojen antisemitismin huipentuma. Mutta ne jotka eivät halua tehdä tätä johtopäätöstä haluavat tänä päivänä jatkaa "viattomampia" juutalaisvastaisuuden muotoja.

Morasen vastaus:

Hohhoh mikä yleistys! Vastaava väite: “Kaikki juutalaiset ovat nimenomaan saksalaisvihaajia” ja “juutalaiset vihaavat eurooppalaisia myös” tai “kaikki juutalaiset ovat kommunisteja”. Eikös se muuten ole
Holokausti? Eli siis eikös tämä ole Holokaustin minimoimista, kun se kirjoitetaan pienellä kirjaimella “holocaust”... Minä sentään muistan pyhittää Holokaustin lähes joka kirjoitukseni alussa.

Tässä kohtaa Holocaustinfo epäsuorasti myöntää erään Holokaustin poliittisen käyttötarkoituksen, arvellen ‘holokaustin kiistäjien’ motiiveja: “
keskitysleitien kauhujen paljastuttua kaikki antisemitismin ilmaukset liitettiin holocaustiin” (huom! kirjoitusvirhe Holocaustinfon): Tässä sivutaan epäsuorasti sitä kuinka holokaustitarinaa käytetään antisemitismin kitkemiseen ja juutalaisiin kohdistuvan kritiikin torjumiseen; eli eräänlaisena kilpenä juutalaisille. Ja kuten sen kunnioitettu israelilainen toimittaja Boas Evronkin totesi: “Holokaustitietoisuus [... on] virallista propagandistista indoktrinaatiota, iskulauseiden ja väärän maailmankuvan tehtailua, jonka todellinen päämäärä ei ole lainkaan menneisyyden ymmärtäminen, vaan nykyajan manipulointi.” (Boas Evron; viittaus, Finkelstein 2000, The Holocaust Industry, s. 41.)

Holokausti, jos se määritellään kaikeksi mitä juutalaisille tapahtui 2. maailmansodan aikana (pakkotyö ja pakkosiirrot sekä maastamuutto Euroopasta), oli tosiaan juutalaisvastaisuuden (antisemitismin) huipentuma. Tämä johtui juutalaisten vuosikymmeniä ja vuosisatoja kestäneestä juutalaisten yliedustuksesta (tai ylivallasta) pankki- ja liiketoiminnassa, kulttuurin muuttamisessa, tiedotusvälineissä, juutalaisuuden kristinuskon ja ei-juutalaisten vastaisista opetuksista, juutalaisten jyrkästä vastustuksesta assimilaatioon, ympäri Eurooppaa tehdyistä rituaalimurhista (joista juutalaisia jostain kumman syystä aina epäiltiin), juutalaisten väitetystä kaksoislojaliteetista (jota toisinaan tapahtui, vieraan kansakunnan valloittaessa maan jossa juutalaiset olivat kyseisellä hetkellä) sekä juutalaisten etnosentrisyydestä.

Kysymykseen. Mietitäänpä asiaa näin: Viimeisten vuosikymmenien aikana (1970-luvulta lähtien) on Holokausti ollut kokoajan mediassa yksipuolisesti. Siitä on esitetty äärimmäinen pahuuden kuva, sillä on ‘opetettu’ rasismin vastaista ‘suvaitsevaisuutta’, se on asetettu monikultturismin perustaksi ja perusteluksi (“rasismin kauheudet”), siihen vedoten ovat juutalaisjärjestöt kiristäneet kymmeniä miljardeja eurooppalaisilta (pääasiassa saksalaisilta), sitä opetetaan koululaisille ‘suvaitsevaisuuden’ ohessa, viime vuosikymmenet ja tulevat vuosikymmenet sitä ja muuta monikultturismipropagandaa on toitotettu ja tullaan toitottamaan loputtomasti valtamediasta, jotta ihmiset suostuisivat ottamaan maansa täyteen muukalaisia kolmannesta maailmasta tekemällä omista maistaan pitkän ajan kuluessa huonommat, turvattomammat ja räjähdysalttiimmat paikat elää. Holokaustia on käytetty kaikkeen tähän: Eurooppalaisten sivilisaation ja eurooppalaisten hävittämiseen monikultturismilla. Entäpä jos tämä kaikki onkin VALHETTA? Monien mielestä sillä olisi varmasti erittäin paljon väliä, eikä se todellakaan olisi pikku juttu. Monet ihmiset suuttuisivat tästä. Kyllä itse uskoisin että antisemitismi saattaisi lisääntyä paljon maailmalla tämän seurauksena; jos siis revisionistien argumentit saisivat jotenkin ihmeellisesti julkisuutta valtamediassa (mikä vaatisi melkeinpä vallankumouksen).



Holocaustin kiistämistä koskevat lakipykälät

[Holocaustinfon mukaan:]

Kysymys:

Miten holocaustin kieltämistä koskevia lakipykäliä on perusteltu Saksassa ja Puolassa? Miksi revisionistit eivät saa rauhassa julistaa "holohoaxiaan"? Toki se olisi loukkaus uhreja kohtaan, mutta mielestäni historiaa tulisi voida tutkia ja esittää eri näkökulmista vapaasti, sillä jokainen sukupolvi kirjoittaa omannäköisensä historian.

Vastaus:

Holocaustin kiistämistä voidaan pitää puheaktina: näennäisesti käsitellään tosiasioita, mutta sanotun sisältö on samalla kiihotusta kansanryhmää vastaan. Tuomioistuinten pitää tietenkin olla tarkkoja siinä, että asiallisesta tosiasioita koskevasta keskustelusta ei rangaista. YK:n ihmisoikeuskomitea on käsitellyt Robert Faurissonin kanteen Ranskaa vastaan ja todennut, että Faurissonin rankaiseminen ei ollut hänen ilmaisuvapautensa rajoittamista.

Morasen vastaus:

Eli Holocaustinfon mukaan saa käsitellä tosiasioita, mutta vain oikealla tavalla eli poliittisesti korrektisti. Huomattavaa on, että Holocaustinfon mukaan muiden kansanmurhien kyseenalaistaminen ja minimoiminen
ei ole “kiihotusta kansanryhmää vastaan”. Kiihotus kansanryhmää vastaan vaikuttaa muutenkin hyvin epämääräiseltä, jos siis Holokaustin ‘kiistäminen’ on sitä. Tulkinta tulee ilmeisesti siitä, että jos Holokausti olisi suurimmaksi osaksi valhetta (esim. kaasutuksia ei olisi tapahtunut), johtaisi se siihen johtopäätökseen että juutalaisten joukossa olisi tosiaan runsaasti valehtelijoita ja häikäilemättömiä rahastajia, hyväksikäyttäjiä sekä manipuloijia. Eli ts. juutalaisista tulisi väistämättä hieman negatiivinen kuva.

Kysymykseen: Ensinnäkin, ennen kuin voitaisiin edes “loukata uhreja” täytyisi saada tieteellisesti tutkia oletettuja uhreja, eli siis täytyisi saada myös ‘kiistää’ eli kyseenalaistaa oletetut uhrit.
Tämä ei ole sallittua länsimaissa. Toiseksi, on täysin tekopyhää ja kaksinaismoraalista kieltää vain Holokaustin ‘uhrien’ lukumäärän kyseenalaistaminen, jos samaan aikaan ei myös kielletä kommunistien oletetun ~100 miljoonan uhrin lukumäärän kyseenalaistamista – jota siis ei todellakaan ole kielletty, eikä aiota kieltääkään – sen takia, että tällä kyseenalaistamisella “kiihotettaisiin venäläisiä ja kiinalaisia vastaan” (jotka eniten kommunistien vainoista kärsivät). Holokaustirevisionistit eivät saa “rauhassa julistaa ‘holohoaxiaan’”, koska Holokaustia ei ole tarkoitettu tieteellisesti tutkittavaksi. Tämä johtuu siitä, että sitä käytetään propaganda-aseena eurooppalaisia vastaan, juutalaisten hyväksi. Israelilainen toimittaja Boas Evron totesi asian hyvin selvästi:
“Holokaustitietoisuus [... on] virallista propagandistista indoktrinaatiota, iskulauseiden ja väärän maailmankuvan tehtailua, jonka todellinen päämäärä ei ole lainkaan menneisyyden ymmärtäminen, vaan nykyajan manipulointi. (Boas Evron [kunnioitettu israelilainen toimittaja]; Finkelstein 2000, The Holocaust Industry, s. 41.)



Seuraako holocaustin kieltämisestä sanktioita?

[Holocaustinfon mukaan:]

Kysymys:

Seuraako holocaustin kieltäneelle Suomessa jotain sanktioita, vai onko tämä vain jotain kuulopuhetta? Tapahtuuko näin jossain päin maailmaa?

Vastaus:

Holocaustin kieltäminen ei Suomessa ole lailla kielletty. Saksassa se on kielletty.

Morasen vastaus:

Jostain kumman syystä Holocaustinfo ei vaikuta näkevän tässä mitään kommentoitavan arvoista vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta tai ilmaisuvapauden ja akateemisen vapauden törkeätä rajoittamista. Ihan kuin se olisi OK ‘kiistää’/minimoida kommunistien oletettuja joukkomurhia, mutta vankeustuomiolla rangaistavaa ‘kiistää’/minimoida juutalaisten holokaustitarinoita. Puutteellinen vastaus kysymykseen. Holokaustin ‘kiistäminen’ on laitonta Itävallassa, Belgiassa, Tsekissä, Ranskassa, Saksassa, Israelissa (tietysti), Liechtensteinissa, Liettuassa, Luxemburgissa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa, ja Sveitsissä. Näissä maissa Holokaustin ‘kiistämisestä’ voi saada jopa n. 1-5 vuoden vankeustuomiot. Erittäin tärkeää tässä yhteydessä olisi mielestäni myös mainita, että nimenomaan juutalaisjärjestöt ovat kampanjoineet maailmanlaajuisesti Holokaustin kieltolakeja voimaan, myös USA:ssa. Holokaustin ‘kiistämistä’ suunnitellaan tehtäväksi laittomaksi koko EU:n alueella, myös Suomessa, erään nimeltämainitsemattoman vähemmistön (“Jumalan Valitun Kansan”) painostuksesta, jonka etuja Saksan nukkehallitukset ovat vuosikymmeniä sokeasti ajaneet. (Uutiskynnys.fi, 20.4.2007 ‘Viharikoksien ja joukkomurhien kieltämisen vastainen laki hyväksyttiin EU:ssa’). Myös USA:ssa ovat juutalaisjärjestöt kampanjoineet väsymättä Holokaustin ‘kiistolakeja’ voimaan.




Eikö kaasukammiosta löytynyt myrkkykaasun merkkejä?

[Holocaustinfon mukaan:]

Kysymys:

Onko olemassa tieteellistä selitystä sille, miksi ns. "Auschwitz I" leirissä sijaitsevasta kaasukammiosta ei 1990-luvun alussa tehdyissä testeissä löytynyt kuin vähäisiä merkkejä syanidista, kun taas läheisestä, vaatteiden desinfiontiin käytetystä rakennuksesta, löytyi suuria pitoisuuksia siellä käytetystä, samasta myrkkykaasusta?

Tietyt revisionisti lähteet ja holokaustin kieltäjät ovat tukeutuneet mm. juuri tähän tutkimukseen, omia tarkoitusperiään edistääkseen.

Vastaus:

Kysymyksessä on ns. Leuchterin raportti. Yhdysvaltalainen, historiassa alemman korkeakoulututkinnon suorittanut Fred Leuchter esiintyi USA:ssa aikanaan kaasuteloituslaitteistojen asiantuntijana. Auschwitzissä turistina liikkuessaan hän raaputteli näytteitä eri puolilta aluetta ja antoi testauttaa niiden syanidipitoisuuksia. Kysymys ei siis ole mistään ammatti-ihmisten tekemistä kemiallisista näytteiden otosta. Kun ei tiedä esim. sitä, mistä ja miten eri näytteitä on otettu, on vaikea sanoa, miksi tulokset ovat sitä mitä ovat. Luultavaa kuitenkin on, että vuoden 1945 jälkeen rapatusta seinästä saa irti alempia syanidipitoisuuksia kuin ennen vuotta 1945 muuratusta seinästä.


Morasen vastaus:

Esitetty kysymys on hieman puutteellinen. Oikeampi kysymys olisi näin: Onko olemassa tieteellistä selitystä sille, miksi Auschwitzin pääleirin ja Birkenaun väitetyistä ‘kaasukammiosta’ ei 1990-luvun alkupuolella tehdyissä laboratoriotesteissä löytynyt kuin hyvin vähäisiä merkkejä syanidijäämistä (Zyklon B kaasun jäämistä), kun taas läheisistä, vaatteiden desinfiontiin käytetyistä desinfiointikaasukammioista, löytyi erittäin suuria pitoisuuksia (n. 1000 kertaa enemmän) siellä käytetystä, samasta Zyklon B myrkkykaasusta?

Holocaustinfon vastaus on lopussa suurimmaksi osaksi pötypuhetta ja käsittämätöntä sekä perustelematonta arvuuttelua. Ensinnäkin, kyseessä ei ole vain teloituslaitteiston ja kaasukammioasiantuntija Frederick Leuchterin v. 1988 raportti (Leuchter Report; josta myös päivitetty kriittinen versio, Faurisson & Leuchter & Rudolf 2005, The Leuchter Reports Critical Edition), vaan myös Auschwitz museon avustama Krakovan oikeustieteellisen instituutin v. 1990 laboratoriotutkimus (tämä tutkimus kutakuinkin vahvisti Leuchterin tulokset oikeiksi, ja jostain kumman syystä sitä ei julkaistu, mutta onneksi se vuosi julkisuuteen ja on julkaistu internetiin; IHR 1990, An official Polish report on the Auschwitz ‘gas chambers’) sekä kemisti Germar Rudolfin v. 1992 keväällä suorittama laboratoriotutkimus, kuten myös John C. Ballin (1993) sekä Carlo Mattognon analyysit (Rudolf 1993/2003, The Rudolf Report, s. 245-268). Kaikkien näiden analyysien mukaan Auschwitzin väitettyjen teloituskaasukammioiden raunioiden seiniltä ei löytynyt huomattavia syanidijäämiä (0-8 mg/kg) kun taas desinfiointikaasukammioiden seiniltä löytyi erittäin suuret määrät, n. tuhat kertaa enemmän, syanidijäämiä (1000–13,500 mg/kg ferrosyanidijäämiä). Eli kyseessä siis on todellakin myös ammatti-ihmisten tekemiä tutkimuksia, jotka ovat varmistaneet Fred Leuchterin v. 1988 tutkimuksen oikeaksi.

Lisäksi Leuchter (kuten Holocausinfo vaikutti mielestäni vihjaavan) oli nimenomaan omalla kokemuksellaan teloituslaitteiston suunnittelussa ja valmistuksessa osoittanut olevansa pätevä teloituslaitteiston ja teloituskaasukammioiden asiantuntija, minkä takia Kanadan oikeus Torontossa v. 1988 salli Leuchterin todistaa asiantuntijana kaasukammioista (polttouuneista ja ihmisten tuhkaamisesta Leuchterin ei annettu todistaa mitään; Laurio 25.1.2008, Holokausti on huijaus). Tähän liittyen voidaan todeta, että Leuchter oli kokemuksellaan osoittanut olevansa pätevä alansa asiantuntija, yhtälailla kuten esimerksiksi Thomas A. Edison oli n. 10,000 yrityksellään osoittanut olevansa alansa pätevin asiantuntija keksiessään sähkövalon (huolimatta siitä että lähestulkoon kaikki hänen aikansa tiedemiehet eivät uskoneet häneen, vaan näkivät hänen olevan vain hullu joka haaskasi aikaansa). Sekä vielä tähän liittyen, jos valitettaisiin (kuten Holocausinfo hieman vaikutti käsittääkseni vihjaavan), että Leuchterin koulutus ja hänen käytännön kokemuksensa ei olisi hänen Auschwitzin tutkimuksiinsa riittänyt; miten kävisikään esim. rakennusinsinöörin uskottavuuden joka ei olisi asiantuntija kemiassa tai teloituslaitteistossa taikka kaasukammioissa; entäpä miten kävisi kemistin uskottavuuden joka ei olisi asiantuntija insinööritieteissä taikka teloituslaitteiston sekä kaasukammioiden toiminnassa? Aivan, kaiken kattavaa asiantuntijaa tähän liittyen ei ole helppo löytää...

Holocausinfon vastauksen loppuselittely ja arvuuttelu on järjetöntä ja perustelematonta arvuuttelua. Holocausinfo olisi tässä kohtaa vielä voinut viitata Krakovan oikeustieteellisen instituutin v. 1994 tutkimukseen, mikä olisi ollut hyödytöntä koska tässä tutkimuksessa vain suljettiin ferrosyanidijäämät pois (eli desinfiointikaasukammioiden tuhatkertainen syanidijäämien määrä suljettiin pois), ja analysoitiin sen sijaan vain epävakaita ja merkityksettömiä syanidijäämiä (tästä tarkemmin esim. Laurio 31.1.2008, Puolalainen huijaus; Rudolf 1995, ‘Counter-Leuchter Expert Report: Scientific Trickery?’).

Se mihin Holocaustinfo ei tässä yhteydessä ota kantaa juurikaan, on tämän kemiallisen todistusaineiston arvo (olettaen sen paikkansapitävyyden). Ottaen huomioon silminnäkijöiden ristiriitaiset, epäuskottavat, mahdottomat, hullut, typerät, täysin järjettömät ja todistamattomat väitteet sekä dokumentaarisen todistusaineiston puutteen, on täysin oikeutettua vaatia kunnon dokumentaariset ja mielellään myös materiaaliset todisteet väitetyistä ‘kaasukammioista’. Lisäksi johtuen edellä mainituista todisteiden puutteista sekä silminnäkijöiden loputtomasta epäluotettavuudesta, on erittäin perusteltua soveltaa tiukasti tuomioistuinten käyttämää todisteiden arvosteikkoa, jossa dokumentaarinen todistusaineisto ja materiaalinen todistusaineisto kumoaa täysin silminnäkijöiden väitteet. Tuomioistuinten mukaan kemiantiede kumoaisi aina silminnäkijöiden väitteet (jotka olivat alunperinkin varsin ristiriitaisia, epäuskottavia ja eräät jopa täysin mahdottomia) ja dokumentaarisen todistusaineiston (jota ei edes ollutkaan). Lisäksi insinööritieteen mukaan, Krematorio 2:n väitetyn ‘kaasukammion’ katossa ei edes ollut väitettyjä neliömäisiä Zyklon B sisäänheittoaukkoja; eli toisin sanoen insinööritieteen mukaan väitettyjä ‘kaasutuksia’ Krematorio 2:n väitetyssä ‘kaasukammiossa’ ei voinut tapahtua (johon jo kaatuvat Auschwitzin kaasutusväitteet). Jos tätä todisteiden arvoasteikkoa ei noudatettaisi, voitaisiin nähdäkseni samantien uskoa vaikkapa ihmisten kaasutukset Dachaussa, Buchenwaldissa ja Bergen- Belsenissä (joihin holokaustiasiantuntijat eivät nykyään enää usko lainkaan) taikka muut myönnetyt propagandavalheet liittyen Holokaustiin (esim. Ihmisten tappaminen höyryllä, sähköllä, tyhjiökammioissa, tai saippuan, käsilaukkujen ja lampunvarjostimien tekeminen juutalaisista). Jos ei todisteiden tiukalla arvoasteikolla vedettäisi rajaa Holokaustin tapauksessa, ei mielestäni koko Holokaustista voida saada mitään tolkkua, eikä esimerkiksi pystytä perustelemaan vakuuttavasti mitkä väitteet ovat uskottavia millä perusteella.

Palatakseni vielä alkuperäiseen kysymykseen siitä mikä on tieteellinen selitys näille tosiasioille, siitä että väitetyistä ‘kaasukammioista’ ei löytynyt myrkkykaasun merkkejä: Ainut selvä ja järkevä tieteellinen selitys on, että väitettyjä ihmisten kaasutuksia ei tapahtunut Auschwitzin Krematorioiden I, II, III, IV ja V ruumishuoneissa (väitetyissä ‘kaasukammioissa’).







2 kommenttia:

Torvi kirjoitti...

Hieno sivustosi ei aukene, vaan kaatuu. Vain linkeistä alaotsikoihin esim. Laurion sivustolta pääsee niihin. Pääsivusi ei aukene. Ilmeisesti videopalkissa on käsittääkseni ongelma.

Moranen kirjoitti...

Hmm... Taitaa siellä päässä ollut ongelmia, kyllä kuulemma muilla toimii.

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)