Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

perjantai 8. tammikuuta 2010

Ei-juutalaiset juutalaisuudessa 2

2. Varhaisesta juutalaisuudesta valittuja paloja

Tuon aluksi esiin joitain aikaisen juutalaisuuden olennaisimpia opetuksia, ennen Babylonian Talmudin kokoamista noin 500 jaa. Vaikka tämä aikainen juutalaisuus ei nykyään pääasiassa olekaan arvovaltaista, eikä se siis määräile tai ohjaile juutalaisten elämää siinä missä Halakha ja Talmud, on se silti olennaista, koska se havainnollistaa juutalaisuuden kehittymistä uskontona, luoden myöhemmälle juutalaisuudelle perustan. Tästä perustasta juutalaiset rabbit ja muut viisaat sitten myöhemmin ottivat paljon vaikutteita omiin opetuksiinsa.

Aikaisessa juutalaisuudessa kuitenkin on monia arvovaltaisia opetuksia, joista on tullut osa myöhempää juutalaisuutta (ja Talmudin sekä Halakhan lakeja ja oppeja), ja joita juutalaiset vielä nykyäänkin noudattavat. Paras esimerkki näistä on juutalaisten Jumalaltaan saama valtuutus siitä, että juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa. Tämä uskomus on ollut juutalaisuudessa mukana lähes koko sen historian ajan.

2.1. Toora ja Tanakh

Toora on juutalaisuuden ensimmäisiä opinkappaleita, ns. “kirjoitettu laki”, jonka “Jumala antoi Moosekselle Siinain vuorella”. Toora tarkoittaa Mooseksen viittä kirjaa (joita myös kutsutaan nimellä Pentateuch), mutta se voidaan toisinaan käsittää tarkoittamaan myös koko juutalaisten Raamattua eli Vanhaa Testamenttia, tai jopa koko juutalaisuuden lakia. Tässä kuitenkin käytetään Tooraa tarkoittamaan vain viittä Mooseksen kirjaa. Tanakh tarkoittaa juutalaisuuden hepreankielistä Raamattua (eli kristinuskon Vanha Testamentti). Nyt käydään lyhyesti läpi muutamia ankaria komentoja Tanakhista ja Toorasta, joita siis ei katsota tässä uskonnollisesta näkökulmasta, eikä niitä siis tässä nähdä mitenkään epämääräisinä merkityksettöminä uskonnollisina lausahduksina, vaan juuri niin kuin ne siinä ovat: komentoina ja käskyinä, jotka on suunnattu Jumalan “valitulle kansalle”, joita tulisi totella käytännössä maan päällä.

Jumalan valittu kansa”:

Israelilaiset ovat Jumalan “pyhä”, “valittu kansa”, “yli muiden kansojen”:
“Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen.”1 (Raamattu, Vanha Testamentti [Tanakh, Toora] 1992 [suomennos], Viides Mooseksen kirja, 7. luku [7:6]; Bible, King James -painos, KJV, Deuteronomy 7:6].)

“[16] Juuri siitä, että sinä kuljet kanssamme, näkyy sinun armosi minua ja kansaasi kohtaan ja meidän erikoisasemamme kaikkien kansojen joukossa maan päällä."” (Toinen Mooseksen kirja, 33:16.)

2.1.1. Israelilaisten suorittamia kansanmurhia Jumalan nimeen

Israelilaiset tekevät kansanmurhia
Herran nimeen Jerikon valloituksen yhteydessä:
“Näin israelilaiset valtasivat kaupungin. [21] He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit.”2 (Joosuan kirja, 6:21; KJV, Joshua 6:21.)

Israelilaiset (jälleen), Hebronin kaupungin valtauksen ohessa, “surmasivat kaikki asukkaat” ja muut kaupungit “eivätkä jättäneet ketään henkiin”, jälleen Herran nimeen:
“[36] Eglonista Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Hebronia. He kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan, [37] valtasivat sen ja surmasivat sen kuninkaan ja kaikki asukkaat. He hävittivät seudun kaikki muutkin kaupungit asukkaineen eivätkä jättäneet ketään henkiin. Joosua teki Hebronille niin kuin oli tehnyt Eglonillekin: hän julisti kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi sen kaikkine asukkaineen. ” (Joosuan kirja, 10:36-37; KJV Joshua 10:36-37.)

Israelilaisia ohjeistetaan sotimaan ankarasti. Kaikki kaukana kaupungeissa asuvat kansat, jotka eivät suostu antautumaan tai rauhaan, tulee tappaa viimeiseen mieheen, mutta naiset, lapset ja karja voidaan pitää, kun taas lähellä asuvista kansoista ei saa jättää mitään jäljelle, ei “ainoatakaan elävää olentoa”:
“[10] "Kun lähdette sotaan ja aiotte vallata jonkin kaupungin, tarjotkaa sille ensin rauhaa ja kehottakaa sitä antautumaan. [11] Jos se suostuu ehdotukseen ja avaa teille porttinsa, velvoittakaa kaikki sen asukkaat tekemään alamaisinanne päivätöitä. [12] Mutta jos kaupunki ei suostu rauhaan vaan ryhtyy taisteluun teitä vastaan, piirittäkää se, [13] ja kun Herra, teidän Jumalanne, antaa sen teidän käsiinne, surmatkaa kaikki sen miehet. [14] Naiset, lapset, karjan ja kaiken muun, mitä kaupungista löytyy, voitte sitä vastoin ottaa itsellenne ja pitää saaliina. Sen on Herra, teidän Jumalanne, antanut teille.
[15] "Näin teidän tulee menetellä kaikkien kaukana olevien kaupunkien kanssa. [16] Mutta lähellä asuvien kansojen kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne, ette saa jättää jäljelle mitään, ette ainoatakaan elävää olentoa. [17] Julistakaa nämä kaupungit Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hävittäkää ne ja niiden asukkaat, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt. [18] Ellette hävitä heitä, he opettavat teille iljettävät tapansa, joita he ovat noudattaneet palvoessaan jumaliaan, ja niin te rikotte Herraa, Jumalaanne vastaan.” (Viides Mooseksen kirja, 20:10-18; KJV, Deuteronomy, 20:10-18.)

“[5] Näin juutalaiset surmasivat kaikki vihollisensa, tuhosivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat. [6] Susan kaupungissa juutalaiset surmasivat viisisataa miestä [7] ja tappoivat myös Parsandatan, Dalfonin, Aspatan, [8] Poratan, Adaljan, Aridatan [9] sekä Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan, [10] kaikki juutalaisten vainoojan Hamanin, Hammedatan pojan, kymmenen poikaa. Mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.” (Esterin kirja, 9:5-10.)

Israelilaisia kielletään tekemästä toisistaan orjia, sen sijaan muiden kansojen orjuuttaminen on
suotavaa, jotka voidaan pitää orjina ikuisesti israelilaisten jälkeläisille:
“[44] Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta. [45] Voitte ostaa orjiksenne myös keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää pysyvänä omaisuutenanne, [46] ja voitte myös antaa heidät perintönä lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan. Heidät voitte aina pitää orjinanne, mutta toisianne, muita israelilaisia, te ette saa panna orjantyöhön.” (Kolmas Mooseksen kirja, 25:44-46; KJV Leviticus 25:44-46.)

2.1.2. Israelilaisten maailmanherruus

Toorassa ja Tanakhissa luvataan israelilaisille ylivalta-asema muihin kansoihin nähden, jos he noudattavat Jumalan käskyjä:

“[1] "Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. [2] Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne. […]
[
10] Kaikki kansat saavat nähdä, että Herra on ottanut teidät omaksi kansakseen, ja silloin ne pelkäävät teitä. […] [13] Herra asettaa teidät ensimmäisiksi, ja te nousette muiden silmissä aina vain ylemmäksi, jos tottelette Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan, ja noudatatte niitä ja elätte niiden mukaan.” (Viides Mooseksen kirja, 28:1-2, 10, 13; Deuteronomy.)

“[6] Kun Herra, teidän Jumalanne, lupauksensa mukaisesti on siunannut teitä, te pystytte antamaan lainaa monille muille kansoille, mutta ette itse joudu lainaamaan niiltä. Te saatte hallita monia kansoja, mutta ne eivät hallitse teitä.” (Viides Mooseksen kirja, 15:6.)

Israelilaisten messiaanisesta ylivallasta kertoo myös Jesaja näin:

“[1] Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. […] [9] Kaukaisten rantojen alukset kerääntyvät, kärjessä Tarsisin-laivat. Ne tuovat poikasi kaukaa, tuovat heidän hopeansa ja kultansa Herran, sinun Jumalasi, nimen kunniaksi, kunniaksi Israelin Pyhälle. Hän antaa sinulle loiston ja mahdin. [10] Muukalaiset rakentavat sinun muurisi,
heidän kuninkaansa palvelevat sinua.
[…] [11] Sinun porttisi ovat aina avoinna, niitä ei suljeta päivällä eikä yöllä. Niiden kautta sinulle tuodaan kansojen rikkaudet, niistä saatetaan kuninkaat sinun luoksesi. [12] Mutta kansa tai valtakunta, joka ei palvele sinua, on tuhon oma, se hävitetään maan päältä. […] [14] Pää kumarassa saapuvat luoksesi sortajiesi pojat, ja kaikki, jotka ovat sinua halveksineet, heittäytyvät suutelemaan jalkojasi. He antavat sinulle nimen Herran kaupunki ja nimen Siion, Israelin Pyhän asumus.” (Jesajan kirja, 60:1, 9-14.)

“[5] Vieraat joutuvat paimentamaan teidän lampaitanne ja vuohianne, muukalaiset hoitamaan teidän peltojanne ja viinitarhojanne, [6] mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi ja sanotaan meidän Jumalamme palvelusväeksi. Te saatte käyttää kaikkea, mitä kansat omistavat, saatte nauttia niiden rikkauksista.” (Jesajan kirja, 61:5-6.)

Israelilaiset tulevat nauttimaan yltäkylläisyydestä ja rikkauksista:

“[28] Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin. [29] Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.” (Ensimmäinen Mooseksen kirja, 27:28-29; Genesis 27: 28-29.)

“[10] "Herra, teidän Jumalanne, vie teidät nyt siihen maahan, jonka hän on esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille vannomallaan valalla luvannut teille. Te saatte omaksenne suuria ja kauniita kaupunkeja, joita ette ole rakentaneet, [11] taloja, jotka ovat täynnä kaikenlaista hyvää, mitä ette ole niihin hankkineet, kallioon hakattuja vesisäiliöitä, joita ette ole itse hakanneet, viinitarhoja ja oliivipuita, joita ette ole istuttaneet. Kun sitten syötte itsenne kylläisiksi, [12] varokaa unohtamasta Herraa, joka johdatti teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta.” (Viides Mooseksen kirja, 6:10-11.)

“[22] "Jos te tarkoin noudatatte tätä lakia, jonka minä käsken teidän pitää, jos rakastatte Herraa, Jumalaanne, ja aina hänelle uskollisina vaellatte hänen teitään, [23] niin Herra hävittää teidän tieltänne kansoja, jotka ovat teitä suurempia ja mahtavampia, ja te saatte maan omaksenne. [24] Jokainen paikka, jonne jalallanne astutte, kuuluu teille: teidän alueenne ulottuu eteläisestä autiomaasta Libanonin vuoriin ja Eufratvirrasta läntiseen mereen. [25] Teidän edessänne ei kestä kukaan. Kaikkialla siinä maassa, johon saavutte, Herra, teidän Jumalanne, levittää lupauksensa mukaisesti pelkoa ja kauhua teitä kohtaan.” (Viides Mooseksen kirja, 11:22-25.)

Herra ja hänen voideltunsa
[
1] Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat? [2] Miksi kuninkaat nousevat kapinaan, hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja hänen voideltuaan vastaan? [3] "Me heitämme pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!" […] [7] Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt.
Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. [
8] Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi. [9] Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla, murrat ne kuin saviastiat." [10] Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa opiksenne, maan mahtavat! [11] Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto. [12] Tervehtikää poikaa, hänen voideltuaan, suudelkaa häntä, muuten Herra vihastuu teihin ja te suistutte tieltänne tuhoon, sillä hetkessä syttyy hänen vihansa.” (Psalmien kirja, 2:8.)

2.1.3. Tooran ja Tanakhin tulkintaa

Jewish Encyclopediassa (1901-1906, 621) todetaan artikkelissa ei-juutalaisista (‘Gentile’) että: “Toora julisti ei-juutalaisten jälkeläiset lainsuojattomiksi, kuten villieläimet.” (Miḳ. viii. 4, viitaten Ezek. l.c.) Samassa artikkelissa myös huomautetaan, että ei-juutalaiset eivät ole juutalaisten naapureita.

Raamatun kymmenen käskyä niiden alkuperäisissä kääröissä tarkoittivat vain israelilaisten “naapureita”, eli ainoastaan israelilaisia. Käskyjen alkuperäisissä kirjoituksissa ei ollut pisteitä, pilkkuja tai isoja kirjaimia, mikä tarkoittaa – kuten esim. tri John Hartung (1995) on osoittanut – että käskyt olivat kaikki osa yhtä suurempaa kokonaisuutta. Täten mm. käsky “Älä tapa” oli samassa asiayhteydessä kuin ‘Älä todista valheellisesti toista naapuriasi vastaan’, näin ollen nämä käskyt viittaavat kaikki lopussa olevaan naapuri-sanaan. Käskyt siis lukisivat kutakuinkin: ‘
Älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä anna väärää todistusta naapuriasi vastaan, älä himoitse naapurisi vaimoa, hänen taloaan, hänen peltoaan, hänen miespuolista palvelijaansa (orjaansa), tai hänen naispuolista palvelijaansa (orjaansa), hänen härkäänsä, tai hänen aasiansa, tai mitään mikä on naapurisi.’3 (Hartung 1995, ‘Love Thy Neighbor: The Evolution of Ingroup Morality, Skeptic, Vol. 3. nro. 4, 1995.) Juutalaisuudessa myös monet muut Raamatun eri kiellot ja käskyt koskevat nimenomaan vain israelilaisia, kuten esim. “Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.” (Komas Mooseksen kirja, 19:18; Leviticus 19:18.)

Juuta
laisessa ensyklopediassa todetaan että “Raamatussa [Toorassa] mainitaan lisäksi ei-juutalaisten alakategoria ‘seitsemän kansakuntaa’ vaeltamassa Kanaanissa, joita israelilaisten käskettiin tappamaan heidän turmeltuneisuutensa takia”.4 (The New Encyclopedia of Judaism [2002], s. 299.)

Psykologian professori Kevin MacDonald (1994/2002) luonnehtii kirjassaan, A People That Shall Dwell Alone (PTSDA, s. 71), juutalaisten Tanakhia sekä juutalaisuuden ideologiaa historiassa, liittyen tulevaan messiaaniseen aikaan. Prof. MacDonaldin mukaan, “Tanakh tekee selväksi, että palkinnot uskon pitämisestä ja uskonnollisten sääntöjen noudattamisesta, tulevat olemaan suuri lisääntymiskykyinen menestys ja paluu valtaan sekä vaurauteen Israeliin, sekä Israelin vihollisten tuhoaminen ja/tai orjuuttaminen.”

Eräät israelilaiset Tooran tutkijat ovat määrittäneet että:
“Toora pitää yllä sitä, että hurskailla ei-juutalaisilla kaikista kansakunnista […] on paikka Tulevassa Maailmassa. Mutta kaikki uskonnolliset ei-juutalaiset eivät ansaitse ikuista elämää uskontonsa noudattamisen hyveellisyydellä: […]
Samalla kun kristityt yleisesti hyväksyvät heprealaisen Raamatun olevan tosiaan Jumalalta, monet heistä (jotka hyväksyvät ns. Jeesuksen jumalallisuuden) ovat Tooran mukaan epäjumalanpalvelijoita, kuolemalla rangaistavia, ja jotka eivät varmasti tule nauttimaan Tulevasta maailmasta.”5 (Israelilainen Mechon-Mamre-sivusto, ‘Gentiles’, Hayyim Vital St., Jerusalem, luettu 20.9.2008.)

Vanhan testamentin tutkija John Allegro luonnehti juutalaisten maailmanherruutta:
“Täten juutalaisten historia, kuten se paljastettiin Toorassa, oli tavallaan yhteiskattava ihmiskunnan tarinan kanssa, ja Aatamin ylivaltiudessa pellon eläimiin [Gen. 1:26] voitaisiin nähdä olevan mukana juutalaisten lopullinen maailmanherruus luomisesta alkaen. […] Yahweh [israelilaisten jumala] ei ole ainoastaan heimollinen jumalaolento, vaan universumin Jumala. Hänen valittu kansansa ei ole vain muu ethnos: he ovat Jumalan poikia, joiden kohtalona on hallita maailmaa.”6 (Allegro 1971, 61, 162.)

Oleellista on, että juutalaisuudessa Tooran ja Tanakhin opetuksia ei tulkita kristinuskon tavoin, vaan että käskyjä tulkitaan kirjaimellisesti. Toora ja Tanakh on juutalaisille tarkoitettu pyhä oppikokoelma, joka olennaisimmilta osiltaan sanoo juutalaisille, että:
juutalaiset ovat Jumalan valittu pyhä kansa;
• juutalaiset ovat ylempiarvoinen kansa, jonka ei tule sekoittua muihin kansoihin;
• Tooran ja Tanakhin käskyt ja profetiat koskevat vain juutalaisia;

juutalaisia käsketään kansanmurhiin Jumalan nimeen;
juutalaisten messiaanisena kohtalona on maailmanherruus ja täten muiden kansojen alistaminen.

2.2. Kuolleenmeren kääröt ja Jubileen kirja

Kuolleenmeren kääröt ovat erittäin vanha kokoelma hepreankielisiä käsikirjoituksia 300-200 -luvuilta eaa, jotka löydettiin ensimmäisen kerran v. 1947. Niihin kuuluu noin 800-900 alkuperäistä käsikirjoitusta, joista useimmat ovat uskonlahkojen välisiä kirjoituksia ja joista noin neljännes on raamatullisia käsikirjoituksia. Kuolleenmeren kääröihin kuuluvat mm.
Eenokin, Tobitin ja Jubileen kirjat (Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition, ‘Dead Sea Scrolls’, luettu 18.10.2009).

Harvard Divinity School -yliopiston professori John Strugnell toimi päätoimittajana
Kuolleenmeren kääröistä. Prof. Strugnell antoi v. 1990 marraskuussa haastattelun israelilaiselle Ha‘aretz-sanomalehdelle, jossa hän totesi juutalaisuuden olevan “kauhea uskonto”, “rasistisilla juurilla”, jota ei pitäisi käytännössä olla olemassa lainkaan. Strugnell kuvaili itsensä juutalaisuuden vastaiseksi ja esitti juutalaisille oikeana tekona kristinuskoon kääntymisen. Haastattelusta kerrottiin myös Time-aikakauslehdessä7 (Time, 14.1.1991).

Kuolleenmeren kääröihin kuuluvassa
Jubileen kirjassa opetetaan juutalaisille mm. että:
Jumala antaa juutalaisille oikeuden hallita maailmaa ja tuomita kansakuntia mielensä mukaan, jonain päivänä he tulevat omistamaan sen kokonaan ja hallitsemaan sitä. Sen jälkeen kun juutalaiset ovat saaneet maailman haltuunsa, tulevat he perimään sen ikuisiksi ajoiksi.8 (The Book of Jubilees, 32:18-20, [100-135 eaa]. Tästä myöhemmin lisää kohdassa 6.)

Professori MacDonaldin (1994/2002, 71-72) mukaan raamatullista ajanjaksoa seuranneina vuosisatoina alettiin uskoa, että vain Jumalan väliintulolla
“voitaisiin pakanallisten kuningaskuntien mahti hävittää ja tehdä maailma valmiiksi tulevalle jakamattomalle ja kyseenalaistamattomalle Jumalan vallalle, tai, sen kansalliselle ilmaukselle, maailmanlaajuiselle ja ikuiselle Korkeimman pyhän kansan [juutalaisten] vallalle”.

Professori MacDonald (1994/2002, 72) arvelee, että malliesimerkki juutalaisten messiaanisista odotuksista voidaan nähdä juuri tuossa edellä mainitussa
Jubileen kirjassa (32:18-19), jossa Jumala lupaa mm. maailman herruuden Aabrahamin jälkeläisille.

2.3. Juutalaisuuden opetuksia tannaitistisella ajanjaksolla 0-200 jaa

Ben-Gurion-yliopiston professori Y. Cohen julkaisi merkittävän tutkimuksen (1975)
The Status of the Gentile in Jewish Law of the Tannaite Era, joka käsitteli rabbiinista ajanjaksoa 0-200 jaa (tai 70-200). Juutalainen tutkija Michael Hoffman on kääntänyt tästä tutkimuksesta tärkeitä osia kirjaansa Judaism Discovered (s. 468). Prof. Cohen mm. osoitti, että ei-juutalaisia epäiltiin automaattisesti seuraavista inhottavista asioista:
• verenvuodatus ja murha
• eläimiin sekaantuminen (
Mishkav behema)
• insesti
• homoseksuaalisuus
• varkaus

Prof. Cohenin mukaan ei-juutalaisen perimmäinen laillinen asema juutalaisuudessa oli ali-ihminen. Tätä myös opetti eräs juutalaisuuden kunnioitetuimmista rabbeista Simeon Ben Yohai: “Te olette ihmisiä, mutta ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä” [Talmud, Yebamoth 60b-61a]. Tämän tulkittiin sulkevan ei-juutalaiset ihmiskunnan luokasta. Ei-juutalainen pystyi lievittämään asemaansa palvelemalla juutalaisia käännynnäisenä asukkaana (
ger toshav). Ben Yohain mukaan kuitenkin myös nämä “parhaimmatkin ei-juutalaisista” voitaisiin orjuuttaa tai pitäisi tappaa (Jewish Encyclopedia [1901-1906], ‘Gentile, s. 617; ks. 3.3.2.).

Finkelstein (1924, 377) esittää lyhyesti talmudistisen lain koskien taloudellista kilpailua juutalaisten keskuudessa. Aikainen tannaitistinen (2. vuosisata jKr.) lähde kielsi juutalaisia myymästä alihintaan keskenään. Tämä sääntö kuitenkin kumottiin myöhempien viisaiden toimesta, juutalaisen yhteisön sisällä tapahtuvan kilpailun hyväksi – ts. kilpailu joka hyödyttäisi juutalaisia asiakkaita (ks. 3.3.3.).

2.4. Yhteenvetona aikaisen juutalaisuuden luonteesta

Aikaisen juutalaisuuden asenteista ei-juutalaisiin nähden voidaan siis päätellä, että se oli alusta alkaen hyvin etnosentrinen ja syrjivä, joka opetti juutalaisille itsestään erikoisuutta, paremmuutta ja jopa ylempiarvoisuutta. Nykymääritelmällä tätä voitaisiin pitää jopa rasismina. Aikaisen juutalaisuuden opeissa on myös mukana selviä profetioita maailmanherruuteen (josta lisää kohdassa 6.).

On tietysti totta, että monet uskonnot opettavat seuraajilleen vähemmissä määrin näitä asioita, ja yleisimmin varsinkin oikeutta päästä taivaaseen “vain tämän oikean uskonnon kautta”. Myös Islamin uskossa on paljon hyvin rasistisia, väkivaltaisia, barbaarisia ja jopa murhaavia opetuksia, joista pahimmat lienevät vääräuskoisten tappamiseen lietsomiset (esim. G. M. Davis 2006,
Religion of Peace?: Islam’s War Against the World; Islam What West Needs to Know; video Islam What West Needs to Know [2007]; Islam What West Needs to Know; suomeksi Islam mitä lännen tulee tietää; video suomeksi: ISLAM: Mitä lännen tulee tietää (1/13)’).

Tulen kuitenkin osoittamaan, että nämä juutalaisuuden opetukset ei-juutalaisten ala-arvoisuudesta ja ali-ihmisyydestä ovat itse asiassa paikoin vielä pahempia kuin Islamin. Tämä on mielestäni äärimmäisen tärkeää, koska Islamin uskonnon brutaalit opetukset vaikuttavat nykyään olevan paljon laajemmassa tietoudessa kuin juutalaisuuden (paljolti kiitos uutisoiduin äänekkäiden muslimifanaatikkojen kiihkoilujen), ja koska juutalaisilla on hyvin paljon vaikutusvaltaa länsimaissa, paljon enemmän kuin muslimeilla.

Juutalaisuuden kauheita opetuksia voitaisiin myös puolustella historian väkivaltaisemmilla ja alkukantaisemmilla ajoilla sekä varsinkin juutalaisten kokemilla vainoilla, jotka olisivat vaikuttaneet negatiivisesti ja katkerasti juutalaisuuden kirjoituksiin. Tässä yhteydessä täytyy painottaa, että kyllä kaikkia muitakin kansoja on vainottu (joskaan ei yhtä paljon kuin juutalaisia), mutta vielä enemmän täytyy painottaa sitä, että muita uskontoja on myös vainottu paljolti, varsinkin kristittyjä kristinuskon alkuaikoina, eikä kristinuskon opetuksiin ole mitään sen julmempia opetuksia lisäilty myöhemmin kuin mitä niistä alunperin löytyi.

Tästä johtuen ei ole mitään syytä puolustella juutalaisten opinkappaleita, eikä missään nimessä pidä vierittää syytä aina muille kansoille kaikesta. Juutalaisten toimet ovat olleet aina suurimmassa ja ratkaisevimmassa osassa juutalaisuuden muotoutumisen ja juutalaisten historian kehityksen kanssa: Itse ovat juutalaiset opetuksensa kirjoittaneet, ja päättäneet mitä opetuksia ovat tärkeimpinä pitäneet ja täten jatkaneet niiden opettamista ja pitämistä osana juutalaisuutta vuosisatojen ajan. Juutalaiset ovat itse täysin vastuussa opetuksistaan, kuten ovat kaikki muutkin uskonnot, olkoot niiden opetusten joukossa sitten kuinka hirveitä osia mukana.

Seuraavissa kappaleissa tulen perusteellisemmin osoittamaan juutalaisuuden kaikkein arvovaltaisimmista ja pätevimmistä opetuksista, että nämä aikaisen juutalaisuuden opetukset ovat pysyneet juutalaisuuden muissa teoksissa mukana, jopa paikoin vielä räikeimmissä ja kauheammissa muodoissa. Seuraavissa osissa tulen siis paljon perusteellisemmin ja vakuuttavammin todistamaan alussa mainitsemani pääargumenttini juutalaisuudesta:
1) Juutalaiset ovat Jumalan pyhä valittu kansa, joiden tappaminen on kauhea synti, ja he ovat paljon ylempiarvoisia kuin ei-juutalaiset;
2) ei-juutalaiset ovat syrjittyjä ali-ihmisiä, pahimmillaan elukoita, joiden tappaminen ja ryöstäminen juutalaisten toimesta ei ole syntiä;
3) kristinuskoa vihataan ankarasti, mikä oli usein kristityssä Euroopassa syynä antisemitismiin ja juutalaisten vallankumoukselliseen henkeen, sekä;
4) juutalaisuuden äärimmäisenä kansallisena messiaanisena tavoitteena on maailmanherruus ja maailmanjärjestyksen muuttaminen, eli ts. ‘uuden maailmanjärjestyksen’ luominen.





Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)