Ei-juutalaiset juutalaisuudessa 5

5. Kabbala ja Zohar: juutalaiset pyhiä, ei-juutalaiset pahoja, maailman täydellistyminen

Kabbala (tai: Kabala/Kabbalah/Cabala/Cabbala/Cabbalah) on juutalaisuuden mystiikan teos, johon kuuluu useita teoksia, kuten Zohar. Kabbalassa opetetaan esoteerista ja mystistä opetusta Jumalaan ja universumiin liittyen. Kabbala myös tarjoaa ns. tavan lähestyä Jumalaa suoraan.

Zohar on juutalaisuuden myöhäisempi, kabbalistinen teos ja se on Kabbalan pääteos. Se on kabbalistinen kommentaari hepreankieliseen Raamattuun, jossa mm. käytetään numerologiaa, gematriaa, ja muita tekniikoita Raamatun [Tanakhin] tulkitsemiseen (JewishVirtualLibrary.org, ‘Kabbalah’; JewFaq.org ‘Kabbalah and Jewish Mysticism’). Kabbalassa myös on omat eroavat kertomuksensa maailman synnystä, tilasta, täydellistymisestä, lunastuksesta, Jumalan luonteesta sekä juutalaisten ja ei-juutalaisten sieluista, joista tässä seuraavaksi lisää.

Juutalaistutkija ja historioitsija Gershom Scholem (1946) – jota pidetään Kabbalan modernin tutkimuksen perustajana ja eräänä merkittävimmistä juutalaisuuden mystiikan auktoriteetteina – kuvailee, Zoharin asemaa juutalaisuuden historiassa erittäin suureksi, teoksessaan Major Trends in Jewish Mysticism:
“Sen [Zoharin] paikka kabbalismin historiassa voidaan arvioida siitä tosiasiasta, että siitä yksin tuli koko jälki-talmudistisen rabbiinisen kirjallisuuden rinnalle kanoninen teksti, joka asetettiin useiden vuosisatojen ajan raamatun ja Talmudin kanssa samalle sijalle. Tämä ainutlaatuinen asema kuitenkin saavutettiin vain hiljattain. Zoharin nostamisessa, sen alkuaikojen suhteellisesta tuntemattomuudesta tärkeimpään asemaan kabbalistisessa kirjallisuudessa, kesti yli kaksi vuosisataa.” (Scholem 1946, 156.)

Juutalaisuuden erästä merkittävimmistä hahmoista Simeon ben Yohaita pidettiin perinteisesti Zoharin tekijänä. Tämä sama Yohai oli julistanut opetuksissaan, että “parhaimmatkin ei-juutalaisista tulee tappaa”, ja hänen haudastaan on tullut pyhiinvaelluspaikka juutalaisille, mikä on jo pelkästään suuntaa antavaa Kabbalan ja Zoharin sanomasta ei-juutalaisiin liittyen:
“Zohar luettiin todennäköisesti hänen [Yohain] ansiokseen, hänen ihmeidentekijän ja askeetin maineensa takia. Moderni kriittinen tutkimus kuitenkin pitää Zoharia pääasiassa Moses de Leónin työnä, [joka oli] 1200-luvun mystikko. […]
Meronissa olevasta, lähellä Safedia (Zefatissa), Galileassa, Simeonin haudasta on tullut itämaisille juutalaisille ja mystiselle Hasidismille pyhiinvaelluspaikka; Simeonin kuoleman perinteistä vuosipäivää noudatetaan iloisella juhlamenolla hänen hautapaikallaan.”¹ (Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition, ‘Simeon ben Yohai’ -artikkeli [luettu 6.9.2009].)

Zohar on inspiroinut juutalaisia kirjoituksia, ja Zoharin (arvovaltaisessa) Soncino-painoksessa kerrotaan, että “Zohar vetoaa moniin juutalaisiin niin, että he pitävät sitä pyhimpänä pyhistä kirjoista! Sillä se kuvastaa juutalaisuutta kiihkeän elintärkeänä hengellisenä uskontona. Se antaa juutalaiselle sitoumuksen sisäiseen, näkymättömään hengelliseen universumiin – ikuiseen moraaliseen järjestykseen, voimakkaammin kuin mikään muu kirja tai lakikokoelma, jopa enemmän kuin Raamattu” (s. 12). Samassa teoksessa lisäksi kerrotaan: “Nykyisen vuosisadan [1900-luvun] aikana on Kabbalaan […] tullut selkeä mielenkiinnon elpyminen ja arvostetut tutkijat ovat pyrkineet näyttämään, että nämä juutalaisuuden mystiseen elämään ja uskontoon omistautuneet henkilöt eivät olleet, kuten on yleisesti luultu, puoliksi hulluja visionäärejä jotka asuivat omien turmeltuneiden aivojensa universumissa, vaan älyn, oppineisuuden ja järkevän tajun henkilöitä, joiden tavoitteena oli pyrkiä tuomaan järjestäytyneelle juutalaisyhteisölliselle elämälle tuulahdus mystistä mielialaa ja tunnetta, mikäli se [juutalaisyhteisö] aikoi pelata sen ennakolta määrättyä osaansa ihmiskunnan tuomiseksi ‘Shekinahin siipien alle’”² (s. 25). Zoharissa lisäksi on myös kiintoisia ja merkittäviä näkemyksiä ei-juutalaisista, jotka liittyvät olennaisesti tähän tekstiin.

5.1. Zoharin ankarimpia ja messiaanisia opetuksia

● Zohar I, 46b-47a: Ja hän loi jokaisen elävän olennon, ts. israelilaiset, koska he ovat Korkeimman Jumalan lapsia, ja heidän pyhät sielunsa tulevat hänestä. Mutta mistä muiden kansakuntien [ei-juutalaisten] sielut tulevat? Ne tulevat vasemmalta puolelta, mikä tekee heidän sieluistaan saastaisia. He ovat sen vuoksi kaikki saastaisia, ja he saastuttavat kaikki jotka joutuvat tekemisiin heidän kanssaan. Israel ja israelilaiset ovat Pyhästä Hengestä. Kaikki muut kansakunnat ovat vasemmalta puolelta ja ovat elottomia, demonisia sekä saastaisia, saastuttaen kaikki heitä lähestyvät. Lisäksi kaikki muut kansakunnat ovat elottomia sieluja; “kuin karjaa, ryömiviä olentoja ja elukoita” (jotka tunnetaan demonisena esinahkana). Käännös tarkemmin:

● Zohar I, 46b-47a: “Rabbi Abba sanoi, “(Nefesh hayyah) Elävän olennon sielu, nimellisesti Israelin, sillä he ovat Pyhän [hengen] perillisiä, ja heidän sielunsa ovat peräisin Häneltä. Muiden kansakuntien sielu – mistä se tulee?”
Rabbi El’azar sanoi, “Niiltä epäpuhtailta aspekteilta vasemmalta, saastuttaen heidät ja kaikki heitä lähestyvät.”
“Jumala sanoi, ‘Tuokoon maa esiin eläviä olentoja, heidän lajinsa mukaan’ – kaikki muut olennot jokainen lajinsa mukaan.”
Rabbi El’azar lisäsi, “Tämä tukee sitä mitä me olemme sanoneet: (Nefesh hayyah), Elävien sielut – Israelin, jonka ovat ylimmän sielut, pyhän elävän olennon.”
“Karja, ryömivät asiat, ja maan elävät elukat – muut kansakunnat, jotka eivät ole elävän sieluja, vaan ennemmin esinahkaa, kuten me olemme sanoneet.”[1141]
[…]
[1141] “muut kansakunnat... Jotka juontuvat demonisesta aspektista, joka tunnetaan (ympärileikkaamattomana) ‘esinahkana’”.³ (The Zohar I, 47a, Pritzker Edition 2004, s. 252; Bar Chaim et al. 1989/1990, Gentiles in Halacha, ‘M. The Zohar’.)

Sacred-texts.com -sivustolla on eräs aiempi versio Zoharista, josta myös sama ote löytyy kutakuinkin samoin sanoin. Tämän sivuston versiossa todetaan kohdassa 46b:

● Zohar I, 46b: “Rabbi Eleazar sanoi, “Sanat ‘suuret kalat’ viittaavat seitsemään kymmeneen hallitsijaan jotka on nimitetty hallitsemaan maailman seitsemää kymmentä kansakuntaa, mutta sanat ‘Jokainen elävä olento liikkukoot’ merkitsevät Israelia jonka sielut (nephesh) johtuvat ‘hahayasta’ (siitä elollisesta) ja täten se on niin että pyhässä kirjoituksessa niitä nimitetään ‘Ainoaksi valtakunnaksi tai kansaksi’. Sanat ‘Jotka vedet toivat esiin runsaina heidän laistensa tavoin’, merkitsevät niitä jotka omistautuvat salaisen doktriinin opiskelulle. ‘Ja kaikki siivekäs lintukarja kaltaistensa lailla’, ovat hurskaat Israelissa, koska he ovat ‘Eläviä olentoja’ (eläen ylevämpää elämää). Toinen määritys selittää niiden viittaavan sanansaattajaenkeleihin jotka on lähetetty maahan.” ”⁴ (Sacred-texts.com -sivuston on eräs aiempi versio Zoharista, Zohar: Bereshith to Lekh Lekha, 1900-1914, s. 202 [kohta 47a, oli sisällöltään sama kuin Pritzker-painoksen].)

Eli siis selvemmällä kielellä sanottuna: Kohdissa Zohar I, 46b–47a todetaan, että Israel ja israelilaiset ovat Pyhästä Hengestä, kun taas kaikki muut kansakunnat ovat vasemmalta puolelta, eli ovat elottomia ja demonisia sekä saastaisia, saastuttaen kaikki heitä lähestyvät. Lisäksi kaikki muut kansakunnat ovat elottomia sieluja; “kuin karjaa, ryömiviä olentoja ja elukoita” (jotka tunnetaan demonisena esinahkana). Lainaus on varsin arvovaltainen ja pätevä, samankaltainen sanoma löytyy Talmudin useasta kohdasta.

● Zohar I, 131b: Kysyttäessä miksi juutalainen – joka oli isänsä puolelta ja siten Israelin jälkeläinen – sai epäpuhtaan hengen, vastattiin: Hän tuli saastuneeksi koska hän harrasti seksiä ei-juutalaisen naisen kanssa. Lisäksi tämä juutalainen oli rikkonut Tooraa: “Älkää maatko vieraitten naisten kanssa”. Myös epäpuhtaan naisen lapsella tulee olemaan epäpuhdas sielu.⁵ (The Zohar I, 131b, Pritzker Edition 2004, 236.)

● Zohar I, 219b: Israelin maanpako jatkuu! Täten taivaan lintuja ei eliminoida ennen kuin muiden vihamielisten kansakuntien herruus on hävitetty maasta. Vihamielisiä kansakuntia ei hävitetä ennen kuin niiden herruus, ennen kuin niiden taivaalliset prinssit, on eliminoitu. Pyhä henki pitää Israelia maanpaossa niin kauan, kuin heidän [israelilaisten] uskonsa on puutteellinen.⁶ (The Zohar I, 219b, Pritzker Edition [2004], s. 326.)

● Zohar I 238b: ‘Raya Mehemmassa’, kohdassa Pinchas, 238b, todetaan;
““Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen kuvaksemme” … siis, “tehkäämme ihmiskunta kuvaksemme, muotokuvaksemme”, ja rabbit ovat osoittaneet että ei ole muuta ‘ihmistä’ kuin juutalaiset, kuten on sanottu: “Mutta te, ihmiset, olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat.” – Te olette ihmisiä, eivätkä muut kansakunnat, ja tämän takia “antaa Israelin riemuita Hänessä joka teki heidät”.”⁷ (Bar Chaim et al. [1989/1990], Gentiles in Halacha, ‘M. The Zohar’; Pritzker -painoksessa [2004], kutakuinkin näin myös todettiin.)

● Zohar, Yitro, 86a: Osuudessa Yitro s. 86a kirjoitetaan;
“Rabbi Shimon opetti: Israel ansaitsi sen, että Jumala kutsui heitä ‘ihmisiksi’, kuten on kirjoitettu ‘Mutta te Minun joukkoni, Minun laidunmaani joukko, olette ihmisiä’, ‘Jos joku teistä ihmisistä tuo tarjouksen’. Miksi heitä kutsutaan ‘ihmisiksi’? Koska on kirjoitettu ‘Ja te jotka takerrutte Herraan teidän Jumalaanne’ – te eivätkä muut kansakunnat, ja tämän takia ‘te olette ihmisiä’ – teitä kutsutaan ihmisiksi...”⁸ (Bar Chaim et al. 1989/1990; Zohar, Yitro, 86a.)

● ‘Or Yakar’, vol. 8, s. 214: Ramak OBM kirjoitti tähän liittyen kommentaarissaan ‘Or Yakar’;
“… Jumala todisti juutalaisille, että he takertuvat salaiseen jalouteen ja ylimpään muotoon jota kutsutaan ‘mieheksi’, ja on sanottu, “Jos joku teistä ihmisistä tuo tarjouksen”, mikä osoittaa, että te [juutalaiset] olette ‘ihmisiä’, ja tämä selitys juontuu ilman muuta jakeesta ‘Mutta te Minun joukkoni, Minun laidunmaani joukko, olette ihmisiä’, jonka selitys ilmeisesti on: Teitä kutsutaan ‘ihmisiksi’, ei maailman muita kansakuntia. Sieltä me opimme mitä tarkoittaa ‘jos joku teistä ihmisistä tuo tarjouksen’ – ja tämä on se mitä nämä kaksi jaetta opettavat meille. Joten hän todisti, että tätä tasoa ei voi saavuttaa kukaan ihmisolento, paitsi ainoastaan juutalaiset...”⁹ (Bar Chaim et al. 1989/1990; Ramak OBM, ‘Or Yakar’, vol. 8, s. 214.)

● Zohar I, 20b: Sanat “Teitä kutsutaan ihmisiksi” (Ez. xxxiv., 21) eivät päde kansoihin jotka ovat epäjumalanpalvelijoita. Epäjumalanpalvelijakansakuntia ei kutsuta pyhässä kirjoituksessa ihmisiksi, joten niiden epäpuhtailla sieluilla ei ole mitään yhteistä todellisten ihmisten kanssa. Epäjumalanpalvelijakansakuntien sieluja kutsutaan epäpuhtaaksi lihaksi, ja se on saastunut sielusta jota se pitää sisällään. Epäjumalanpalvelijoiden sielut ottavat maassa epäpuhtaiden eläinten muodon, kuten kamelien, sikojen, kaniinien ja muiden.¹⁰ (Zohar I, 20b, 107, sacred-texts -sivuston versio.)

● ‘Or Yakar’, vol. 2, 31: Ramak kirjoitti kommentaariinsa ‘Or Yakar’ (vol. 2, 31);
“… vaikka voidaan havaita että juutalaisten ja ei-juutalaisten ruumiilliset olemukset ovat samanlaiset, sanan ‘ihminen’ tarkoitus ei ole ruumis. […] Ja tästä syystä juutalaisia, jotka ovat pyhiä, kutsutaan ihmisiksi.”¹¹ (Bar Chaim et al. 1989/1990; ‘Or Yakar’, vol. 2, 31.)

● Jatkossa Zoharissa kirjoitetaan: “Henki joka leviää muihin kansakuntiin juontuu epäpuhtaalta puolelta, eikä siis ole ‘ihmisen’ aspekti [...] Täten nämä kaksi puolta erottivat toisensa: toinen sisältyy ‘ihmisen’ salaisuuteen […] ja toinen sisältyy ‘epäpuhtaaseen’ salaisuuteen.”¹² (Bar Chaim et al. 1989/1990.)

● Zohar, Vayikra, 25b: Osuuden Vayikra lopussa (25b) Zohar sanoo;
“Tulkaa ja nähkää ero Israelin ja muiden kansakuntien välillä. […] Ei-juutalaiset eivät kuitenkaan voi koskaan saada enempää […] paitsi jos eräs heistä on ympärileikattu […] ‘Or Yakarissa’ [vol. 12, s. 100] on selitetty: “Eivät voi koskaan saada enempää; edes hurskaat ei-juutalaiset eivät voi ansaita pyhyyttä, paitsi vain pinnallisilta tasoilta...” ”¹³ (Bar Chaim et al. 1989/1990; Zohar, Vayikra, 25b.)

● Zohar I, 63b: “Tabernaakkelien juhla on se ajanjakso, jolloin Israel saavuttaa kaikista muista maailman ihmisistä voiton; sen takia tämän juhlan aikana me tartumme Loulabiin [yhteen sidottuja puunoksia] ja kannamme sen palkintona näyttääksemme, että me olemme valloittaneet kaikki kansat, jotka tunnetaan ‘tavallisena kansana’, ja että me hallitsemme heitä.”¹⁴ (Zohar I, 63b, s. 373, ‘Toldoth Noah’ -osuus, de Paulyn käännös.)

● Zohar, Schemoth 7, 9b; Beschalah 58b: Kun Israel tulee tarpeeksi suureen valta-asemaan, tullaan gojimit (ei-juutalaiset) pyyhkimään pois maan päältä. Messias tulee julistamaan sodan koko maailmaa vastaan kuten myös kaikki maailman kuninkaat tulevat julistamaan sodan Messiasta vastaan. Mutta Jumala “tulee näyttämään voimansa ja tuhoamaan heidät [ei-juutalaiset] maailmasta”. (Myös, Zohar III, 32, 36, 41, 260, de Paulyn käännös.)

Scholemin (1971) mukaan Zohar seuraa talmudistista Aggadahia nähden lunastuksen yliluonnollisena ihmeenä, johon kuuluu vähittäinen maailman valaistuminen Messiaan valolla. Tämä alkaa alkuhohdolla ja päättyy täydelliseen paljastukseen, Messiaan valoon. Liittyen edelliseen Zoharin sanomaan, Scholem (1971, 39-40) kertoo Zoharissa esitetystä messiaanisesta profetiasta kirjassaan The Messianic Idea in Judaism:
“Sinä aikana jolloin Pyhä Henki, siunattu olkoon hän, tulee asettamaan Israelin pystyyn ja ottamaan heidät esille Galutista, hän tulee avaamaan pienen vajanaisen valon ikkunan, ja sitten hän tulee avaamaan toisen suuremman, kunnes hän tulee avaamaan heille korkeat portit universumin neljään suuntaan. Niin se tulee olemaan, että Pyhä Henki, siunattu olkoon hän, tekee tämän kaiken Israelin hyväksi ja heidän vanhurskaiden hyväksi, niin se tulee olemaan, että paraneminen ei tule sairaalle miehelle välittömästi, vaan hiljattain, kunnes hänestä tulee vahva.”¹⁵

Scholem (1971, 40) jatkaa heti edellisen perään ei-juutalaisten messiaanisesta kohtalosta:
“Ei-juutalaiset (jotka on nimitetty Esauksi tai Edomiksi), kuitenkin tulevat kärsimään vastakkaisen kohtalon. He saivat valonsa tässä maailmassa yhdellä iskulla, mutta se tulee lähtemään heistä hiljattain kunnes Israel tulee kasvamaan vahvaksi ja tuhoamaan heidät. Ja kun epäpuhtauden henki tulee poistumaan maailmasta ja jumalallinen valo tulee loistamaan Israelille, ilman estämistä, tulevat kaikki asiat palaamaan niiden oikeaan järjestykseensä – täydellisyyden tilaan, joka vallitsi Edenin paratiisissa, ennen kuin Aatami teki syntiä. Maailmat tulevat liittymään toisiinsa, eikä mikään erota Luojaa olennosta. Kaikki tulevat nousemaan ylöspäin hengen nousuilla, ja olennot tullaan puhdistamaan kunnes ne näkevät Shekhinahin “silmästä silmään”.”¹⁶

Bar Chaim et al. (1989/1990) toteavat osana yhteenvetoaan:
“Zoharin sanat ovat erittäin selvät ja ehdottomasti ne eivät varmista ‘Tif’eret Yisraelin’ ja Rabbi Tzvi Chiutin sanoja.”¹⁷ (Bar Chaim et al.; tässä kohtaa siis nuo kaksi rabbia olivat eri mieltä, mutta Bar Chaim et al. perustelivat näkemyksensä niin, että näiden rabbien näkemykset eivät olleet juutalaisuuden oppien mukaisia.)

5.2. Tikkun, Tikkun olam

Tikkun olam, maailman täydellistyminen: Juutalaisuudessa, erityisesti Kabbalassa, on eräs tärkeä käsite nimeltä tikkun olam. Juutalaisuuden ensyklopedian mukaan tämä tarkoittaa: “maailman korjaamista/täydellistämistä”. Tämä käsite on tärkeä Kabbalan peruskäsite, sillä “Kabbalan mukaan maailman järjestys on särjetty, joka tulee palauttaa aikaisempaan täydellisyyteensä, ainoastaan tikkun olamin kautta. Samassa ensyklopediassa myös huomautetaan tässä samassa artikkelissa, tikkun olamiin liittyen kuinka: “Yhdysvalloissa juutalaiset olivat mukana NAACP:n perustamisessa, ja erittäin näkyvissä Civil Rights -liikkeessä ja American Civil Liberties Unionissa.” Tämä sama ensyklopedia kertoo modernin juutalaisuuden asennoitumisesta tikkun olamiin seuraavaa: “Reformiliike on korostanut, että tikkun olam on liikkeen pääsanoma, kun taas ortodoksi- ja konservatiiviliikkeet ovat viime vuosina alkaneet lisääntyvässä määrin painottamaan kyseistä toimintaa.”¹⁸ (The New Encyclopedia of Judaism [2002], s. 773-774.) Toisin sanoen, kabbalistien eräänä perustoimintana on “nykyisen särjetyn maailman järjestyksen” palauttaminen “aiempaan täydelliseen muotoon”, “korjaamalla/täydellistämällä” maailma tikkun olamin kautta (ks. myös MyJewishLearning.org, ‘Overview: Tikkun Olam’; MyJewishLearning.org, Lawrence Fine,‘Tikkun in Lurianic Kabbalah’).

Gershom Scholem (1995, 233) kuvailee tikkunin tarkoitusta syvällisemmin:
“Nykyisessä pelastamattomassa ja hajotetussa maailman tilassa tämän halkeaman, joka estää Jumalan ja Shekhinahin jatkuvan yhtymisen, parantaa tai korjaa jotenkuten Israelin uskonnollinen toimi: Toora, mitswoth ja rukous. Hepreankielisen tikkun-sanan merkitys on tahran katoaminen, harmonian palauttaminen – jota käyttävät Zoharin kauden jälkeiset kabbalistit ihmisen tehtävän tarkoitukseen tässä maailmassa. Pelastuksen tilassa kuitenkin, “tulee olemaan täydellisyyttä ylä- ja alapuolella, ja maailma tulee yhdistyneeksi yhteen liittoon.””¹⁹

Myöhemmin Scholem (1995, 245-246) kuvailee erästä Kabbalan mahdollista näkökulmaa, jossa pyrittiin nopeuttamaan lopullista maailman katastrofia palaamalla luomisen aloituspisteeseen. “Tuossa tapahtumassa se mitä oli piilotettu Tikkunin (maailman täydellisyyteen pyrkimisen) miedon näkökannan alle tulisi paljastettua voimakkaaksi aseeksi, jolla olisi mahdollista tuhota kaikki pahuuden voimat; ja sellainen tuho tulisi itsessään olemaan käytännössä sama kuin pelastus.”

Toisessa teoksessaan Scholem (1971, 13) kuvailee tikkunin käsitettä (ja tikkun olamia): Tikkunin maailma tarkoittaa maailman harmonisen tilan uudelleenperustamista. Tämä tikkunin maailma on Luriaanisessa Kabbalassa messiaaninen maailma. Tämä käsittää tiukasti utopistisen virikkeen. Tämä harmonia jota pyritään muodostamaan uudelleen, ei ole kuitenkaan ollut ennen olemassa tässä maailmassa, ei edes Paratiisissa. Tämä harmonia oli enintään mukana luomisen jumalallisessa ajatuksessa, mutta sitä ei alunperin onnistuttu tuomaan maailmaan, koska sitä vastaan sattui kosminen häiriön ja estämisen prosessi (“‘alusten’ hajottaminen” [“breaking of the vessels”]), joka aloitti Luriaanisen myytin. Näin ollen siis viimeiset päivät tulisivat olemaan paljon rikkaammat kuin ensimmäiset.

Scholem jatkaa myöhemmin, kuvaillessaan sabbattialais-juutalaisten messiaanisia ongelmia, tikkunin kuvaamista, viitaten Abraham Miguel Cardozoon:
“Niinkin aikaisin kuin 1668 Cardozo ilmaisi tämän kriisin radikaalissa muotoilussa: “Toora, niin kuin se nyt on olemassa [tai: niin kuin sitä nyt noudatetaan], ei tule olemaan olemassa messiaanisena aikana.” Hänelle syy oli selvä: Tuona aikana maailma tullaan puhdistamaan kaikista virheistä ja palauttamaan sen alkuperäiseen tilaansa, eli tikkuniin.”²⁰ (Scholem 1971, 65.)

5.3. Luriaaninen Kabbala

Monista kabbalistisista systeemeistä rabbi Isaac Luria Ashkenazin (1534-1572) Kabbala sai arvovaltaisen aseman sekä ihmismassojen että mystikkojen keskuudessa. Tästä syntyi Luriaaninen Kabbala ja kabbalismi (Scholem 1971, 43).

5.3.1. Ei-juutalaisten saatanallinen asema

Professorit Mezvinsky & Shahak (1999, ix) kuvailevat ei-juutalaisten asemaa Luriaanisessa Kabbalassa viitaten mm. rabbi Abraham Yitzhak Kookiin, jota pidetään juutalaisen fundamentalismin messiaanisuuden isänä. Rabbi Kook julisti että: “Juutalaisen ja ei-juutalaisten sielujen välinen ero – joista kaikki ovat eri tasoilla – on suurempi ja syvempi kuin ihmisen sielun ja karjan välisten sielujen ero.” Tämä rabbi Kookin näkemys perustuu täysin Luriaaniseen Kabbalaan, joka on vaikuttanut vahvasti juutalaisuuteen 1500-luvun lopulta lähtien. Mezvinsky ja Shahak (1999, ix) paljastavat, että “Luriaanisen Kabbalan eräs perusopetuksista on juutalaisten sielujen ja ruumiiden täysi paremmuus ei-juutalaisten sieluihin ja ruumiisiin nähden. Luriaanisen Kabbalan mukaan maailma luotiin ainoastaan juutalaisia varten, kun taas ei-juutalaisten olemassaolo oli vähemmän tärkeää.”²¹

Kabbalistiset tekstit painottavat pelastusta vain juutalaisille. Eräs auktoriteetti Kabbalaan, Yesaiah Tishbi, ilmaisi kirjassaan The Theory of Evil and the (Satanic) Sphere in Lurianic Cabbala (1942/1982), että: “On selvää että nuo mahdollisuudet ja skeema [pelastus] on tarkoitettu ainoastaan juutalaisille.” Tishbi lisäksi viittasi Vitalin kirjoituksiin, joissa painotetaan Luriaanista doktriinia siitä että ei-juutalaisilla on saatanalliset sielut: “Ei-juutalaisten sielut tulevat täysin satanistisen sfäärin feminiinisestä osasta. Tästä syystä ei-juutalaisia kutsutaan pahoiksi eikä hyviksi, ja heidät on luotu ilman [jumalallista] tietoutta.” (Mezvinsky & Shahak 1999, 58.)

Kabbalan mukaan kaikki ei-juutalaiset ovat Saatanan maallinen ruumiillistuma. Kabbala, johtuen ei-juutalaisten kosmisista eroista, kohtelee käännynnäisiä juutalaisuuteen hyvin syrjivästi. Kabbalan mukaan käännynnäisten saatanallisia sieluja ei voida muuttaa jumalallisiksi pelkällä suostuttelulla. Kabbalan mukaan käännynnäisten sielut ovat juutalaisia sieluja, jotka on ensin sysätty syrjään ei-juutalaisiin ja joita pidetään rangaistuksena ei-juutalaisten kehoissa; myöhemmin rangaistus loppuu kääntymisellä juutalaisuuteen tai pyhän miehen ollessa puolestapuhujana. Ben-Zion Katz osoittaa kirjassaan Rabbinate, Hassidism, Enlightenment: The History of Jewish Culture Between the End of the Sixteenth and the Beginning of the Nineteenth Century (1956), että Luriaanisesta doktriinista – ei-juutalaisten sielujen saatanallisuudesta – tuli osa hassidismi-juutalaisuutta (Mezvinsky & Shahak 1999, 58-59).

Tähän liittyen, Chabad-Lubavitchin erittäin vaikutusvaltainen suurrabbi Schneerson totesi juutalaisten pyhyydestä ja ei-juutalaisten pahuudesta:
“[…] juutalaisen henkilön keho on täysin erilaista laatua kuin maailman kaikkien muiden kansakuntien [jäsenten]. […] Vielä suurempi ero on olemassa sieluihin liittyen. Kaksi vastakkaista sielujen tyyppiä on olemassa, ei-juutalaisen sielu tulee kolmesta satanistisesta sfääristä kun taas juutalaisen sielu saa alkunsa pyhyydestä.” (Mezvinsky & Shahak 1999, 59-61.)

Kabbalististen lisäselitystensä jälkeen Schneerson tuli johtopäätöksiin:
“Tästä kaikesta mitä on sanottu, voidaan ymmärtää miksi ei-juutalaista täytyy rangaista kuolemalla jos hän tappaa sikiön, ja juutalaista ei ei täydy rangaista kuolemalla. […] Ei-juutalaisen koko todellisuus on vain turhuutta. On kirjoitettu, “Vieraat joutuvat paimentamaan
teidän lampaitanne ja vuohianne” [Jesaja 61: 5]. Koko [ei-juutalaisten] luomakunta on olemassa vain juutalaisten vuoksi. Tämän takia ei-juutalaista täytyy rangaista kuolemalla jos hän tappaa sikiön, kun taas juutalaista, jonka olemassaolo on kaikkein tärkeintä, ei tule rangaista jostain toissijaisesta.”²² Sikiön tappaminen olisi ollut siis vain toissijaisen tärkeä teko, josta juutalaista ei tule rangaista. (Mezvinsky & Shahak, 1999, 59-61.)

Eräs juutalaisnainen tuo kirjoituksissaan esiin kuinka ortodoksijuutalaiset pyrkivät välttämään “saastaisia” gojimeja:
“Voidakseen välttää saastumista näiltä kauheilta otuksilta, ultraortodoksisuus näkee erityistä vaivaa välttääkseen heitä.”²³ (Kaye 1987, 113.)

5.3.2. Syvällisemmin Luriaanisesta Kabbalasta

Luriaaninen Kabbala näki juutalaisten kauhean ja armottoman tilan “Galutina” (Galut), joka läpäisi sekä koko juutalaisten elämän että myös universumin kokonaisuudessaan, jopa jumaluuden. Tämä ajatus kehitettiin Luriaanisen järjestelmän kolmen keskeisen käsitteen kautta: rajoitus, tuho ja korvaus (hyvitys) (Scholem 1971, 43).

Alussa Jumala asetti universumiin rajoituksia ja estoja. Nämä liittyivät Hänen ankaruuteensa ja jäykkyyden luonteeseensa. Häntä kohtaan on ankaruutta, sillä Hän karkotti itsensä rajattomasta äärettömyydestä keskittyneempään äärettömyyteen. Nämä käsitteet kuuluvat Luriaaniseen rajoituksen ja keskittymisen käsitteeseen, tzimtzum (Scholem 1971, 44).

Seuraavaksi Scholem (1971, 45) selittää perinpohjaisesti Jumalan luomisprosessista syntyneen hajoamisen prosessin: Jumala loi luomisessaan ‘aluksia’ (‘astioita’ [=vessel]), joiden tarkoituksena oli palvella Hänen oman olemuksensa ilmenemismuotoa (tämä oli tarpeen, koska muuten se olisi palautunut takaisin äärettömyyteen ilman tukevia alustoja). Pyhän valon mentyä näihin ‘aluksiin’ ne eivät kuitenkaan pystyneet pitämään valoa sisällään, vaan hajosivat. Tätä vaihetta kabbalistit kutsuvat “alusten hajoamiseksi” (“breaking of the vessels”). Tämän seurauksena valo hajaantui. Tämän valon hajoamisen takia mikään ei ole täydellistä ja asiat menivät pieleen (ts. kaaos ja epäjärjestys vallitsee maailmassa). Tämän takia mitkään asiat eivät ole oikeilla paikoillaan, eli ts. kaikki olemassa oleva on Galut. Tämän lisäksi syvään pimeyden ja epäpuhtauden sekä pahojen voimien kuiluun putosi myös pyhyyden voimia ja itse jumalallisen valon kipinöitä. Tämän takia Galutissa on myös pyhyyttä itseään, “Shekhinahin kipinöitä”. Lurian oppilaan rabbi Hayyim Vitalin mukaan nämä “pyhyyden kipinät […] haikailevasti pyrkivät nousemaan niiden lähteeseensä, mutta turhaan, kunnes ne saavat tukea”. Tässä on siis Galutin kosminen kuva, ei ainoastaan Israelin kansan, vaan myös Shekhinahin Galutin, aivan sen olemuksen alusta lähtien. Kaikki mikä tulee osaksi maailmaa on siis vain tämän alkukantaisen ja perimmäisen Galutin ilmentymää. Kaikki olemassaolo, myös Jumala, kuuluu Galutiin.

Kolmanneksi tässä prosessissa tulee korvauksen vaihe, jotta hajoaminen voidaan parantaa. Perusvirhe täytyy korjata, jotta asiat voivat palata niiden oikeille paikoilleen, niiden alkuperäiseen asentoonsa. Alkuperäisen hajoamisen jälkeen Jumala aloitti parannuksen prosessin, mutta Hän jätti sen loppuun saattamisen ihmiselle. Ihminen ja Jumala ovat partnereita tässä prosessissa. Mikäli Aatami ei olisi tehnyt syntiä, olisi maailma siirtynyt messiaaniseen tilaan ensimmäisenä sapattina luomisen jälkeen. Aatamin synti kuitenkin palautti universumin, joka oli melkein parannettu, sen aiempaan hajonneeseen tilaan. Aatami myös putosi hänen aiemmasta kosmisesta ja hengellisestä tilastaan, ja hänen sielunsa jumalallinen valo hajaantui. Näin ollen kaikki olemassaolo hajaantui jälleen Galutiin; “luomisen kaikessa laajuudessa on epätäydellisyyttä, virhe, Galut” (s. 45-46).

Israelin Galut on ainoastaan tämän vaiheen ilmaus, ennen korvausta ja lunastusta. Israelin ahdinko ei siis ole historiallinen sattuma, vaan synnynnäistä maailman olemassaolossa. Tämän korjaaminen on Israelin käsissä:
“Israelin vallassa on on korjata universaali virhe. Juutalaiskansa voi myös parantaa maailman, sekä sen näkyvissä että näkymättömissä puolissa.” (s. 46.)

Juutalaiset voivat parantaa maailman Tooran ja ja käskyjen avulla. Näiden parannuskeinojen ja hengellisen toimintansa avulla juutalaiset “voivat liikuttaa asiat niiden määrätyille paikoilleen, vapauttaa vangitun valon ja nostaa sen oikealle tasolleen, vapauttaa Shekhinahin kipinät, saattaa loppuun Luojan hahmon hänen pituutensa täyteen mittaan, joka nyt haluaa täydellistymistä”. Scholem (1971) jatkaa:
“Hyvyyden ja pahuuden “arvostelukyvyn” läpi asetetaan ratkaiseva raja pyhien ja epäpuhtaiden alueiden välille, joka oli sekoittunut kun Aatami teki syntiä. Galut on siten tehtävä paranteluun ja selventämiseen. Israelin lapset “nostavat kipinät” sekä heidän jalkojensa tallomista paikoista että kosmoksesta itsestään, tekojensa kautta.” (s. 46.)

Seuraavaksi Scholem (1971, 46) jatkaa, että “kaikki ihmiset parantavat sielunsa, ja sielunvaelluksen prosessin kautta myös naapuriensa”, ja että “tämä on ratkaisevan tärkeä kohta hyvyyden “valinnassa” sen maanpaosta pahuuden sfääreissä”. Tässä kohtaa lienee paikallaan muistuttaa, että Luriaaninen Kabbala tarjoaa tosiasiassa lunastusta vain juutalaisten sieluille, ja että ei-juutalaisten sieluja pidetään saastaisina ja satanistisina, jotka saavat alkunsa satanistisista sfääreistä. Näin opetti varsin selvästi jo itse rabbi Hayyim Vital:
“Ei-juutalaisten sielut tulevat täysin satanistisen sfäärin feminiinisestä osasta. Tästä syystä ei-juutalaisia kutsutaan pahoiksi eikä hyviksi, ja heidät on luotu ilman [jumalallista] tietoutta.” (Mezvinsky & Shahak 1999, 58.)

Scholem jatkaa kuvailuaan parantamisesta ja lunastuksesta sekä niiden jälkeen, tuoden messiaanisuuteen täysin uuden näkökannan:
“Tässä järjestelmässä lunastus on samamerkityksinen kuin parantaminen tai palauttaminen. Sen jälkeen kun me [juutalaiset] olemme täyttäneet velvollisuutemme ja parantaminen on saatettu loppuun, ja kaikki asiat ovat niiden tarkoituksenmukaisissa paikoissaan universaalissa suunnitelmassa, tulee lunastus itsestään. Lunastus vain on merkkinä täydellisestä tilasta, virheettömästä ja harmonisesta maailmasta, jossa kaikki on asianomaisilla paikoillaan. Sen tähden messiaaninen ihanne, lunastuksen ihanne, saa täysin uuden näkökannan.” (Scholem 1971, 47.)

Messiaanisuudessa siis kaikki juutalaiset ovat mukana. Kaikkia juutalaisia kutsutaan yhteisessä messiaanisessa seikkailussaan tekemään oma osuutensa. Luriaanisen Kabbalan opetuksissa messias ei siis itse tuo lunastusta, vaan hän vain symboloi sen saapumista ja parantamisen tehtävän loppuun saattamista: “Messias tulee tässä koko Israelin kansaksi, yksilöllisen Vapahtajan sijaan: Israelin kansa kokonaisuudessaan valmistelee itsensä korjaamaan [parantamaan] perusvirheen.” (Scholem 1971, 46-48.)

5.4. Yhteenveto: ei-juutalaiset Kabbalassa

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ei-juutalaisia pidetään Kabbalassa – erityisesti Zoharissa – ali-ihmisinä ja eläiminä, jotka ovat saastaisia ja pahoja (myös arvovaltainen Maimonides opetti ei-juutalaisten olevan saastaisia; ks. 4.2.). Ei-juutalaiset tullaan tämän takia hävittämään maailmasta lunastuksen ja messiaanisuuden tullessa, jolloin epäpuhtaus hävitetään maailmasta. Kabbalismissa juutalaisten elämäntehtävänä maan päällä on maailman täydellistymisen (tikkun olam) toteuttaminen, jonka seurauksena maailman nykyinen “sekava tila” tullaan palauttamaan oikeaan alkuperäiseen (täydelliseen) muotoonsa; eli juutalaiset tulevat siis näin luomaan ns. uuden maailmanjärjestyksen (ks. 6.6.2.; 6.6.3.; 6.11.). Juutalaisten elämäntehtävän seurauksena tullaan ei-juutalaiset hävittämään maailmasta lunastuksen saapuessa, jonka jälkeen messiaaninen aika alkaa.

Tämä kabbalistinen toiminta on hyvin laajalle levinnyttä juutalaisuudessa. Kabbala, ja varsinkin Zohar, on myös hyvin merkittävä juutalaisuuden oppikokoelma/teos. Erityisesti Luriaaninen Kabbala, jossa kaikkia näitä oppeja opetetaan, on suosittua juutalaisten keskuudessa. Tästä ovat käytännön esimerkkejä mm. Chabad-Lubavitch-liike ja Gush Emunim (ks. 6.7.; 6.8.; 7.1.; 7.3.).