Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

tiistai 5. tammikuuta 2010

Ei-juutalaiset juutalaisuudessa 6


6. Juutalaisuuden messiaanisuus: maailmanherruus ja maailmanjärjestyksen muuttaminen eli ts. ‘uusi maailmanjärjestys’
Jumala antaa juutalaisille oikeuden hallita maailmaa ja tuomita kansakuntia mielensä mukaan, jonain päivänä he tulevat omistamaan sen kokonaan ja hallitsemaan sitä. Sen jälkeen kun juutalaiset ovat saaneet maailman haltuunsa, tulevat he perimään sen ikuisiksi ajoiksi.1 (The Book of Jubilees, 32:18-20.)
“Yahweh ei ole ainoastaan heimollinen jumalaolento, vaan universumin Jumala. Hänen valittu kansansa ei ole vain muu ethnos: he ovat Jumalan poikia, joiden kohtalona on hallita maailmaa.”2 (Allegro 1971, 61, 162.)

● “Tri. David Wolfsohn […] Haagassa järjestetyssä kansainvälisessä Sionistien kongressissa 1907. Loppupuheessaan hän tahtoi juutalaisilta suurempaa yhtenäisyyttä ja julisti, että juutalaisten täytyy lopulta valloittaa koko maailma.” (New York Times 22.8.1907 & New York Times 17.9.1914.)

Kuten tullaan huomaamaan, juutalaisuuden käsitys messiaasta ja tulevasta messiaanisesta ajasta on täysin eri kuin kristinuskon. Juutalaisuudessa messias ja messiaaninen aika on maan päällinen konsepti, jossa maailmasta tehdään ikään kuin ‘taivas maan päällä’, kun se kristinuskossa on maailman loppuun liittyvä lunastus, jossa kristinuskon messias palaa maailmaan tuomitsemaan kansakuntia mielensä mukaan (hyvät taivaaseen, pahat helvettiin).
Juutalaisuudessa Messias tulee olemaan juutalaisten maanpäällinen hallitsija, ja hän tulee hallitsemaan koko maailmaa juutalaisten johtajana. Jumalan valitusta pyhästä Juutalaiskansasta, messiaansa johtamana, tulisi täten “Jumalan agentteja”, jotka tulisivat hallitsemaan maailmaa mielensä mukaan Jumalan edustajina. Tämä on juutalaisuuden messiaanisuuden ydinajatus, kuten tullaan havaitsemaan.

Messias on “nimi tai arvonimi ideaaliselle kuninkaalle messiaanisena aikana” (
Jewish Encyclopedia, 1901-1906, s. 505, ‘Messiah’). Juutalaisuudessa messiaasta ja messiaanisesta ajasta on hieman eri näkemyksiä, mutta useimmat näkemykset pitävät messiasta maanpäällisenä hallitsijana tulevana messiaanisena aikana.
6.1. Vanhempi kirjallisuus messiaasta

Seuraavat näkemykset tulevat olemaan viimeksi mainitun
Jewish Ensyclopedian (1901-1906) artikkelista (‘Messiah’, s. 505-512), josta tähän en tuota joka ikistä artikkelin tarkkaa viitettä juutalaisuuden opetuksiin (ne voi kuka vain itse artikkelista lukea), mutta suluissa olevin alaotsikoin viittaan tarkemmin artikkelin kohtiin:
Messias Jeremiaan ja Hesekielin näkemyksissä: “Toisin kuin maalliset hallitsijat, hän ei tule pitämään yllä yliherruuttaan miekalla – hän tulee tuhoamaan kaikki sodan instrumentit […] mutta hänen hallintoalueensa kautta, joka tulee ulottumaan maan ääriin asti, hän tulee luomaan rauhan valtioiden joukkoon. Täten, Deutero-Sakarjan näkemys messiaasta yhdistää Jesajan oman aikansa näkemyksen toivotusta maailman yliherruudesta.”3 (Jewish Encyclopedia, s. 507, ‘In Jeremiah and Ezekiel’.)
Toisen Jesajan ihanteessa: “Jumala on kutsunut Israelin Hänen tahtonsa toteuttamiseen koskien ihmistä. Israel, eikä yksilö, on ‘Jumalan palvelija’ […], jonka kautta ihmiskunnan uudistuminen [regeneraatio] tullaan saamaan aikaan, joka tulee levittämään oikeata uskontoa kaikkien maiden joukkoon, käännyttää kaikki ihmiset myöntyväisiksi Jumalan palvelijoiksi ja johtaa kaikki kielet tunnustamaan Hänelle.” Nykyistä Israelia (ensyklopedia on v. 1901-1906) ei tarkoiteta, vaan tulevaa “ideaalista tulevaisuuden Israelia, joka on noussut hengellisiin korkeuksiin seurauksena Jumalan mahtavasta toimituksesta”. Todetaan lisäksi, että Jesajassa “on sama kuva messiaanisesta tulevaisuudesta kuin Deutero-Jesajassa – Jerusalem maailman keskuksena, jolloin pelastus säteilee kaikille ihmisille – mutta sisältää lisäksi tulevan lupauksen, että universaalinen rauha seuraa siitä”.4 (s. 507, ‘Ideal of the Second Isaiah’.)
Vanhemmassa apokalyptisessa kirjallisuudessa: “Messias ilmestyy valkoisen härän muodossa maailman draaman päätöksessä […] ja hallitsee kaikkien pakanoiden kunnioitusta ja pelkoa, jotka lopulta tulevat kääntymään Jumalaan. Kuitenkaan hän ei itse ota mitään varsinaista roolia. Se on Jumala itse joka torjuu pakanoiden viimeisen iskun Israelia vastaan, antaa tuomion ja luo Israelille maailman yliherruuden.”5 (s. 509, ‘In the Older Apocalyptic Literature’.)
Solomonin psalmeissa: “Messias tulee ensin murskaamaan epäoikeudenmukaiset hallitsijat, ja raivaamaan Jerusalemin ja tuhoamaan harhaoppiset pakanat. Sitten hän tulee kokoamaan Israelin hajaantuneet, levittämään heidät läpi maan heidän heimojensa mukaan ja perustamaan hänen oman rauhan ja oikeudenmukaisuuden kuningaskuntansa. Ketään häijyä henkilöä ei tulla sietämään hänen kuningaskunnassaan eikä ulkomaalaisten anneta vaeltaa siellä. Hän tulee alistamaan pakanoiden maat valtaansa, ihannoida Herraa koko maailman edessä ja tekemään Jerusalemista puhtaan ja pyhän kuin vanhastaan, jotta kansakunnat tulevat maan ääristä todistamaan Jumalan kunniaa.”6 (s. 509, ‘In the Psalms of Solomon’.)

Baruchin apokalypsissa (70-100 jKr.) “maallinen messias tulee ilmestymään neljännen [ts. roomalaisen] maailman imperiumin lopussa ja tuhoamaan sen. Viimeinen imperiumin hallitsija, sen jälkeen kun hänen isäntänsä on tuhottu, tullaan tuomaan kahleissa messiaan eteen Siionin kukkulalla, ja sen jälkeen kun hänelle siellä huomautetaan hänen hallintonsa harhaoppisuudesta, hänet otetaan hengiltä messiaan omalla käden kautta. Muista kansakunnista ne jotka ovat Israelille vihamielisiä tullaan surmaamaan ja loput tullaan alistamaan messiaan valtaan, joka tulee asettamaan itsensä kuningaskuntansa valtaistuimelle, panee toimeen moraalisen ja autuuden valtakauden ja pitää yllä yliherruuttaan aikojen loppuun asti, eli siis nykyisen maailman loppuun asti.”7 (s. 509, ‘In the Psalms of Solomon’.)
Patriarkkojen testamenteissa: “Ainoa messiaan tehtävä tulee olemaan ihmiskunnan uudestisyntyminen, ja hänen valtakuntansa tulee olemaan oikeudenmukainen sekä maailman pelastus koko maailmalle.”8 (s. 509, ‘In the Testaments of the Patriarchs’.)
Taivaallinen messias: “Messiasta kutsutaan “Ihmisen Pojaksi”, ja hänet kuvaillaan enkelimäiseksi olennoksi, hänen kasvonsa muistuttavat ihmisen, ja hän pitää hallussaan istuinta taivaassa […] Lopun aikoina Herra tulee paljastamaan hänet maailmalle ja asettamaan hänet Hänen valtaistuimelleen jotta hän [messias] voi tuomita kaikki olennot sen mukaan miten miten Jumala oli alusta alkaen hänet valinnut. Kun hän nousee tuomiota varten, koko maailma kaatuu hänen eteensä, ja jumaloi ja ylistää häntä, ja antaa kiitoksen hänelle.” Ja myös enkelit taivaassa liittyvät myös ylistämään Jumalaa. Pahat ihmiset tullaan tuomitsemaan, kun taas “valituille” tullaan antamaan ikuinen autuus. Neljännessä Ezran kirjassa todetaan että Messias “tulee tuhoamaan neljännen (ts. Roomalaisen) maailman monarkian, tulee hallitsemaan 400 vuotta messiaanisen väliajan loppuun asti ja sitten kuolee yhdessä kaikkien ihmisten kanssa.”9 (s. 509-510, ‘The Heavenly Messiah’.)
6.2. Rabbiininen kirjallisuus

Rabbiininen kirjallisuudessa, joka on se kaikkein arvovaltaisin (ja myös perustana useille Halakhan laeille, kuten jo todettiin), messias kuvaillaan näin:
“Rabbiinisessa apokalyptisessa kirjallisuudessa käsitys maallisesta messiaasta on vallitseva, ja ensimmäisen vuosisadan lopusta lähtien yleisellä ajalla se on myös virallisesti hyväksytty juutalaisuudessa.” Messiaan “tehtävä on, kaikissa olennaisissa suhteissa, sama kuin aiemmassa apokalyptisessa kirjallisuudessa, vanhemmalla ajalla: hän tulee vapauttamaan Israelin pakanamaailman vallalta, tappamaan sen hallitsijan ja tuhoamaan hänen isäntänsä sekä perustamaan oman rauhan valtakuntansa.”10 (
Jewish Encyclopedia [1901-1906], ‘Messiah’, s. 510-511, ‘In Rabbinic Literature’.)
Koskien messiaanista aikaa ja ei-juutalaisten asemaa siinä, on syytä huomioida muutama ote Talmudista (Soncino-painos [1935-1952]):
Abodah Zarah 18a: On opetettu, että seuraavilla ei ole paikkaa tulevassa [messiaanisessa] maailmassa: niillä jotka väittävät että Toora ei ole taivaasta ja että Toorassa ei opeteta kuolleiden ylösnousemusta.11
Sanhedrin 90a, 100b: Niillä jotka lukevat ei-kanonisia kirjoja [Uutta testamenttia], ei ole mitään osuutta tulevaan [messiaaniseen] maailmaan.12 (Tässä kohtaa kerrotaan Talmudin alaviitteessä [6] jälleen sensuroitu sanoja.)
Sanhedrin XI: Mishna; Kaikilla israelilaisilla on osuus tulevaan maailmaan, sillä israelilaiset ovat vanhurskaita, joten he tulevat perimään maailman ikuisiksi ajoiksi.13
Sanhedrin 98b99a: Tulee olemaan vaikeaa syrjäyttää ei-juutalaisia pois asemistaan, aiheuttamatta paljon kärsimystä. Juutalaisten kohtalona on syödä kyllikseen messiaan päivinä, ts. juutalaiset tulevat nauttimaan niistä yltäkylläisyyden vuosista, jotka messias tuo tullessaan. Täten juutalaisten tulisi toivoa tätä lunastusta, sillä se tulee olemaan heille valon päivä, toisin kuin ei-juutalaisten, sille heille se tulee olemaan pimeyden päivä. Kristityn [min] kysyessä milloin messias tulee, vastattiin hänelle, että “silloin kun pimeys vallitsee heidän [kristittyjen] yllään”.14
Shabbath 32b: Resh Lakish sanoi: Sille joka noudattaa lievekäskyä*, suodaan 2800 orjaa palvelemaan häntä, sillä on sanottu, “Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: “Me tahdomme käydä teidän kanssanne jne.”15 (*Lievekäsky = Toisin sanoen sille joka noudattaa Tooraa; viitataan Tooran käskyyn, ettei vaatteeseen saa tehdä lievettä toisesta kankaasta, ja kuvaannollisesti, ettei juutalaiseen tule liittyä muunmaalaisia, jotka eivät noudata Tooraa; oletan “niiden päivien” viittaavan tulevaan messiaaniseen aikaan.)
Kethuboth 111a: Messias on ilman metaforaa juutalainen kansa, eli ts. juutalaiset itsessään ovat Messias.16 (Tämä on hieman poikkeava näkemys, mutta myös pätevä, esim. Kabbalassa; ks. 6.6.2.)
Tärkeää on myös huomioida Zoharista otteita liittyen maailman herruuteen:
Zohar I, 63b: “Tabernaakkelien juhla on se ajanjakso, jolloin Israel saavuttaa kaikista muista maailman ihmisistä voiton; sen takia tämän juhlan aikana me tartumme Loulabiin [yhteen sidottuja puunoksia] ja kannamme sen palkintona näyttääksemme, että me olemme valloittaneet kaikki kansat, jotka tunnetaan ‘tavallisena kansana’, ja että me hallitsemme heitä.”17 (Zohar I, 63b, s. 373, ‘Toldoth Noah’ -osuus, de Paulyn käännös.)
Zohar, Schemoth 7, 9b; Beschalah 58b: Kun Israel tulee tarpeeksi suureen valta-asemaan, tullaan gojimit (ei-juutalaiset) pyyhkimään pois maan päältä. Messias tulee julistamaan sodan koko maailmaa vastaan kuten myös kaikki maailman kuninkaat tulevat julistamaan sodan Messiasta vastaan. Mutta Jumala “tulee näyttämään voimansa ja tuhoamaan heidät [ei-juutalaiset] maailmasta”.18 (Myös, Zohar III, 32, 36, 41, 260, de Paulyn käännös)
Zohar, Vayschlah, 177b: “Onnellinen tulee olemaan Israelin kohtalo, jonka Jumala, siunattu olkoon hän, on valinnut gojimien joukosta, joista Pyhät kirjoitukset kertovat että: ‘Heidän työnsä ei ole muuta kuin turhamaisuutta, se on illuusiota, jolle meidän täytyy nauraa; he tulevat kaikki häviämään kun Jumala tulee raivossaan vierailemaan heidän luonaan.’ Sinä hetkenä jolloin [Jumala], siunattu olkoon hän, tulee tuhoamaan kaikki gojimit maailmasta, Israel ainoastaan tulee pysymään hengissä, kuten on jopa kirjoitettu: ‘Herra itse tulee ilmestymään suurena tuona päivänä.’” 19 (Myös, Zohar II, s. 298, de Paylyn käännös.)
Gershom Scholem (1971, 39-40) kuvailee juutalaisten taivaallista kohtaloa messiaanisena aikana Zoharissa, minkä jälkeen hän paljastaa ei-juutalaisten päinvastaisesta messiaanisen kohtalosta, että:
“Ei-juutalaiset (jotka on nimitetty Esauksi tai Edomiksi), kuitenkin tulevat kärsimään vastakkaisen kohtalon. He saivat valonsa tässä maailmassa yhdellä iskulla, mutta se tulee lähtemään heistä hiljattain kunnes
Israel tulee kasvamaan vahvaksi ja tuhoamaan heidät. Ja kun epäpuhtauden henki tulee poistumaan maailmasta ja jumalallinen valo tulee loistamaan Israelille, ilman estämistä, tulevat kaikki asiat palaamaan niiden oikeaan järjestykseensä – täydellisyyden tilaan, joka vallitsi Edenin paratiisissa, ennen kuin Aatami teki syntiä. Maailmat tulevat liittymään toisiinsa, eikä mikään erota Luojaa olennosta. Kaikki tulevat nousemaan ylöspäin hengen nousuilla, ja olennot tullaan puhdistamaan kunnes ne näkevät Shekhinahin “silmästä silmään”.”20

Juutalaisuuden ensyklopediassa todetaan, liittyen ei-juutalaisiin tulevassa messiaanisessa ajassa eli ‘tulevassa maailmassa’, että “Niille ei-juutalaisille, jotka ovat hurskaita ja noudattavat Noachide lakeja siitä vakaumuksesta että ne ovat Jumalan antamia, on sallittu juutalaisessa perinteessä paikka tulevassa maailmassa.”21 (
The New Encyclopedia of Judaism, 2002, s. 299) Eli toisin sanoen: kaikille ei-juutalaisille ei ole varattu paikkaa ‘tulevassa maailmassa’. Aiemmassa juutalaisessa ensyklopediassa mainitaan että “Joshua b. Hananiah, toisin kuin Eliezer b. Hyrcanus, väittää että ei-juutalaisten joukossa on hurskaita miehiä ja että nämä tulevat astumaan tulevaan maailmaan, [Tosef., Sanh. Xiii. 2] vaikkakin pääsääntöisesti ei-juutalaiset takertuvat turhamaisiin asioihin ja ovat siten torjutut [Prov. xxviii. 19; Gen. R. lxxxii.]22 (Jewish Encyclopedia, 1901-1906, s. 617). Artikkelissa myös mainitaan eräs mielipide siitä, että “messiaanisena aikana ainoastaan pakanat joutuvat alttiiksi kuolemalle [Gen. R. xxvi.].”23 (s. 618) Kuitenkin, artikkelin mukaan, modernin juutalaisuuden asenne on se, että “Täten vanha juutalainen doktriini, ‘Hurskaat ei-juutalaisten joukossa ovat osallisia [autuudessa] tulevassa maailmassa’ [Tosef., Sanh. Xiii.] on modernin synagogan vahvistama.”24 (s. 625)
6.3. Mechon-mamre/Jewfaq -sivusto

Näillä sivustoilla on paljon tietoa juutalaisuudesta, ja vaikuttaa että kyseessä on sama sivusto, jossa useimmat artikkelit ovat lähes sanasta sanaan samat. Mechon-Mamren artikkelissa messiaasta todetaan, että “Usko messiaan lopulliseen tulemiseen on perimmäinen ja olennainen osa perinteistä juutalaisuutta”. Shemoneh Esrei -rukouksessa, joka lausutaan kolme kertaa päivässä, juutalaiset “rukoilevat kaikkia tulevan messiaan elementtejä: maanpakolaisten sadonkorjuuta; uskonnollisten oikeudenmukaisten tuomioistuinten valtaan palauttamista; loppua pahuuteen, syntiin ja harhaoppisuuteen; vanhurskaiden palkitsemista; Jerusalemin uudelleenrakentamista; kuningas Daavidin suvun palauttamista valtaan; ja Temppelin palvelun palauttamista.”

Messias “ennen kaikkea tulee olemaan ihminen, ei jumala tai puolijumala taikka mikään mukaan yliluonnollinen olento”. Hän “tulee olemaan suuri poliittinen johtaja ja peräisin kuningas Daavidin suvusta (Jeremias 23:5)”, sekä “hyvin oppinut juutalaisessa laissa ja sen komentoja noudattava (Jesaja 11:2-5)”, kuten myös “karismaattinen johtaja, innostaen toisia seuraamaan hänen esimerkkiään” ja “suuri sotilaallinen johtaja, joka tulee voittamaan taisteluja Israelille” sekä myös “suuri tuomari joka tekee oikeamielisiä päätöksiä (Jeremias 33:15)”. Ja onkin myös sanottu, että “jokaisessa sukupolvessa syntyy henkilö, joka on potentiaalinen messiaaksi”.

“Ennen messiaan aikaa, tulee olemaan sotaa ja kärsimystä (Hesekiel 38:16).” Messias kuitenkin “tulee tuomaan juutalaiskansan poliittisen ja hengellisen pelastuksen, tuomalla meidät [juutalaiset] takaisin Israeliin, ja palauttamaan Jerusalemin entiseen tilaansa (Jesaja 11:11-12; Jeremias 23:8; 30:3; Hoosea 3:4-5)”. Eräs olennaisimmista on tämä seuraava ote:
Hän tulee perustamaan hallituksen Israeliin, joka tulee olemaan keskus koko maailman hallitukselle, sekä juutalaisille että ei-juutalaisille (Jesaja 2:2-4; 11:10; 42:1).” Ja “hän tulee myös rakentamaan Temppelin uudelleen ja perustamaan uudestaan sen palvomisen (Jeremias 33:18)” sekä “palauttamaan Israelin uskonnollisen tuomioistuinjärjestelmän ja asettamaan juutalaisen lain maan laiksi (Jeremias 33:15).25 (Mechon-mamre/Jewfaq -sivusto,‘Mashiach: The Messiah’ / ‘Mashiach: The Messiah’).

Kuten jo tuli alussa todettua (kohdassa 2.), eräät israelilaiset Tooran tutkijat ovat määrittäneet, että:
“Toora pitää yllä sitä että hurskailla ei-juutalaisilla kaikista valtioista […] on paikka Tulevassa maailmassa. Mutta kaikki uskonnolliset ei-juutalaiset eivät ansaitse ikuista elämää uskontonsa noudattamisen hyveellisyydellä: […]
Samalla kun kristityt yleisesti hyväksyvät heprealaisen Raamatun olevan tosiaan Jumalalta, monet heistä (jotka hyväksyvät ns. Jeesuksen jumalallisuuden) ovat Tooran mukaan epäjumalanpalvelijoita, kuolemalla rangaistavia, ja jotka eivät varmasti tule nauttimaan Tulevasta maailmasta.”26 (Israelilainen Mechon-Mamre-sivusto, ‘Gentiles’, Hayyim Vital St., Jerusalem, luettu 20.9.2008.)
6.4. A Jewish Utopia

Kirjassaan
A Jewish Utopia (1932) tri Michael Higger kuvailee omia käsityksiään juutalaisuuden messiaasta. “Toisin kuin Platon Tasavallassa […] profeettis-rabbiininen utopia on hengellinen ihmisyhteiskunnan täydennys. […] Rabbit toisaalta ovat pääasiassa kiinnostuneet ideologiasta joka tulisi pitämään koko maailmaa, Universaalia Valtiota, yhdessä.” (s. 4)

Higger toteaa (kappale III, ‘Israel and the Nations’), että juutalaisuuden mukaan jonkin maan täytyy olla tulevan utopian johdossa, ihmiskunnan hyväksi ja että vain Israel on sopiva siihen tarkoitukseen; universaaliin utopiaan (s. 29). Hän jatkaa myöhemmin, että rabbien mukaan Jumala asetti Israelin erilleen muista kansakunnista, joiden tulisi muuttaa tapansa Jumalan mukaisiksi (s. 30-31). “Ideaalisen Jerusalemin, Sionin pääkaupunki, jonka johdossa tulee olemaan ideaalinen Daavidin hallitsijasuku, perustat tulevat olemaan juurtuneena universaaliin veljeskuntaan.” (s. 31) Jumala tulee olemaan toissijaisen tärkeää uudessa sosiaalisessa ja taloudellisessa järjestyksessä ja lopulta nykyajan systeemin ongelmat, riidat ja puutteet eivät tule olemaan tunnettuja ideaalisessa messiaanisessa ajassa. “
Jerusalemin kaupunki tulee omistamaan suurimman osan kullasta ja jalokivistä.” (s. 57)

Higger kuvailee kuinka maailmaa tultaisiin Israelin johdolla viemään uuteen ideaaliseen elämään “hengellinen ja pyhä Siion ohjaten muita maailman maita kohti heidän hengellistä kehitystään kohti Maailman Utopiaa.” Tällä näkemyksellä rabbit siis hänen mukaansa, viittaavat Israelin pystyttämiseen Palestiinaan. Hän jatkaa (kappale VI, ‘The Holy Land’):
Jälleen Jumala sanoi: Siion tulee olemaan koko maailman keskeinen tapaamispaikka […] “Sillä Sionista tulee laki menemään eteenpäin ja Herran sana Jerusalemista”.” (s. 75) Higger toteaa: “Se mitä Siion tulee tarkoittamaan maailmalle, Jerusalem tulee tarkoittamaan Siionille.” (s. 83) Sitten hän kysyy, että “Jos Siionista, hengellisestä ja moraalisesta maailman keskuksesta, tullaan rakentamaan ylimaallinen ja jumalallinen maa, kuinka paljon enemmän tulisi Jerusalem rakentaa niin, Jumalan kaupunki ja Siionin pääkaupunki!” Jonka siis pitäisi olla ikuisesti kestävä “Herran istuin” ja “maailman jumalallinen valo”, joka kaikkien kansakuntien pitäisi tunnustaa. (s. 83)

Sitten Higger kuvailee Solomonin Temppelin uudelleen rakennusta, joka siis tulee “ilmaisemaan vanhurskaiden valtaa maailmassa ja pahojen häviämistä” – tarkoittaakohan tämä ehkä juutalaisten valtaa, ja ei-juutalaisten häviämistä? “Temppeli tulee myös olemaan aidon oikeuden istuin” (s. 94).

Hänen mukaansa (kappale IX, ‘The New World’) rabbien kielellä “pahat taipumukset tullaan hävittämään ihmisestä” ja ihmiset tullaan täyttämään uudella hengellä, kuten Hesekielin profetiassa. Lisäksi: “Kärsimys, kuolevaisuus, rikollisuus ja aistillista elämistä tullaan suuresti vähentämään ja lopulta lakkauttamaan.” Sitten sotien poissa ollessa, älylliset toiminnat tulevat estämään ihmisiä tylsistymästä, ja “Universaalilla Valtiolla tulee olemaan yhdistynyt filosofinen tarkoitus ja yhdistynyt sosiaalisten arvojen systeemi. Koulutus tullaan täten sovittamaan Valtion sosiaaliseen tarkoitukseen.” (s. 103-104) Maailman kansakuntien yhdenmukaiseen aivopesuun, jotta he eivät kapinoisi?

Higger (kappale X, The ‘Kingdom of God’), kuvailee juutalaisten Jumalan Valtakuntaa: “Jumalan Valtakunta, kuten sen juutalaiset profeetat ovat kuvitelleet, on toisaalta ideaalinen maailman kansakuntien yhteiskunta”, joka on “Israelin historian tärkeimpien kokemusten universaali idealisaatio”. Tässä valtakunnassa “Daavidin hallitsija, joka tulee olemaan universaalisti tunnustettu, tulee olemaan täydellinen eettinen hahmo”. Kuten jo aiemminkin Higger totesi:
Jerusalem tulee olemaan ideaalisen kansan riemuitsemisen keskus. Kaikki kansakunnat tulevat valumaan Jumalan taloon Jerusalemissa. Sillä uusi Israel tulee olemaan ideaalinen uskonto, johon kaikki kansakunnat tulevat spontaanisti vedetyksi mukaan. […] Toisin sanoen, Jumalan Valtakunta tullaan toteuttamaan ideaalisen Daavidin hallitsijasuvun kautta.” (s. 114-115)

Sitten hän viittaa juutalaisten Kaddish-rukoukseen, joka lausutaan heidän sukulaistensa hautajaistilaisuudessa:
Olkoon hänen suuri nimensä voimistettu ja pyhitetty maailmassa, joka tullaan luomaan uudelleen, johon […] hän tulee rakentamaan uudelleen Jerusalemin kaupungin ja perustamaan Temppelinsä sen keskelle; ja kiskomaan juurineen maailmasta kaiken muukalaisten palvonnan, ja palauttamaan todellisen Jumalan palvonnan.

Sekä juutalaisten uuden vuoden rukouksiin, joissa rukoillaan Jumalan valtakunnan ylivaltaa maailmassa, muihin kansoihin nähden:
Israelin Herra Jumala on Kuningas, ja hänen herruutensa hallitkoon kaikkia.” (s. 117-118)
6.5. Muita merkittäviä näkemyksiä

Keskiajan merkittävä juutalaistutkija
Isaac Abravenel (1437-1508) “piti Israelia kaikkia muita kansakuntia parempana, ja näin ollen se olisi oikeutettu olemaan näiden herrana” (Rosenthal 1977, 73).

Juutalainen
Baruch Levy, eräs juutalaisen Karl Marxin (kommunismin isä) kirjeenvaihtajista, ilmaisi näkemyksensä siitä, että juutalaisista itsestään tulee kollektiivinen messiaansa, niin että juutalaiset pääsevät ylivalta-asemaan kaikkialla maailmassa:
“[…] juutalaisesta kansasta, kollektiivisesti puhuen, tulee oma messiaansa. […] Tässä ihmiskunnan uudessa järjestäytymisessä Israelin lapsista, jotka nyt ovat hajautuneina koko maapallon ympäri […] tulee kaikkialla hallitseva elementti ilman vastustusta. […] Kansakuntien hallitusten muodostama universaali tai maailman -tasavalta kulkeutuu täten kokonaan, ilman vaivannäköä, juutalaisten käsiin, kiitos työväenluokan voiton. […] Täten on Talmudin lupaus tullut täytetyksi, että kun messiaaninen aikakausi on saapunut, tulevat juutalaiset hallitsemaan kaikkien maailman kansakuntien rikkauksia.” (Jones 2008, 1066.)

Kuuluisa juutalaisuuden historioitsija
Heinrich Graetz (1817-1891) piti juutalaisia selvästi ylempiarvoisina ja parempina ihmisinä, jotka voisivat nousta maailman johtoon:
“Graetz uskoi, että juutalaiset voisivat ratkaista maailman ongelmat, ja
“joskus [hän] vaikutti ajattelevan, että juutalaiset tulisivat tarjoamaan varsinaista maailman johtajuutta. Muille se tulisi olemaan vain eettinen esimerkki. Mutta joka tapauksessa hän esitti juutalaiset ylempiarvoisena kansana” (Johnson 1988, 331).” (MacDonald 1998a/2004, 190.)

Israelilainen rabbi
Moshe Halevi Segal julisti puheessaan v. 1980, että:
“Kaikkien kansakuntien tulisi antautua meille, Israelin kuninkaalle, Jaakobin Jumalan messiaalle, ja meidän tulisi yksinomaan opettaa heitä. Heidän täytyy hylätä väärät uskomuksensa ja kulttuurinsa sekä meille vaaralliset sosiaaliset järjestelmänsä, jättääkseen tämän petollisen demokratian. […] Demokratia […] sekoittaa totuuden ja oikeudenmukaisuuden.”27 (Sprinzak 1991, 273.)

Amerikanjuutalainen
Yossi Klein Halevi, joka muutti lopulta Israeliin, kertoi muistelmissaan siitä mitä hänelle opetettiin nuoruutensa talmudistisessa tiedeakatemiassaan Brooklynissa:
“Juutalaiset ja gojimit olivat lukkiutuneina ikuisessa taistelussa. Toistaiseksi gojimit olivat voitolla. Mutta kun messias tulisi, me tulisimme voittamaan. Kaksikymmentä gojimia tulisivat kaikki takertumaan jokaiseen meidän rukouksemme saalin juovaan, anoen voivansa palvella meitä, saadakseen suojaa jumalallista rangaistusta vastaan.”28 (Halevi 1995, 68.)

Halevi paljasti myös tuon tiedeakatemian erään opettajan opettaneen, että
“Juutalaiset ovat maailman keskus […] Kaikki mikä on juutalaisille epäolennaista, ei todella kiinnosta meitä, tai sen myötä Jumalaa itseään.” (Halevi 1995, 68.)
6.5.1. Prof. MacDonald

Professori Kevin MacDonald (1998/2004, 251) luonnehti (kirjassaan
SAID) juutalaisten ideologiaa historiassa liittyen messiaaniseen aikaan:
“Esimerkillinen juutalainen ideologia on ollut tulkita historiallisia tapahtumia tavalla, joka täyttää messiaanisen toivon paluusta Israeliin, johon on palautettu poliittinen voima ja maailmalliset rikkaudet. Tämä kirjallisuus, joka on Tanakhin ideologian prototyyppi, järkeistää Israelin kärsimyksiä pakanoiden ja epäjumalanpalvelijoiden käsissä siten, että ne ovat johtuneet siitä että Israel oli hylännyt Jumalansa.” (Ks. myös
PTSDA, 1994/2002, kappale 3.)

MacDonald (1994/2002, 71) käy läpi juutalaisuuden messiaanisia käsityksiä:
“Toisin kuin kristinuskon käsityksessä onnesta kuoleman jälkeisessä elämässä, Tanakh tekee selväksi, että palkinnot uskon pitämisestä ja uskonnollisten sääntöjen noudattamisesta tulevat olemaan suuri lisääntymiskykyinen menestys ja paluu valtaan sekä vaurauteen Israeliin, sekä Israelin vihollisten tuhoaminen ja/tai orjuuttaminen.”

MacDonald (1994/2002, 71-72) jatkaa:
“Raamatullista ajanjaksoa seuranneiden vuosisatojen aikana ja epäonnistuneiden Rooman ajan kapinoiden aikana, kehkeytyi usko siitä että
“vain Kaikkivoivan Jumalan välittömällä väliintulolla voitaisiin pakanallisten kuningaskuntien mahti hävittää ja tehdä maailma valmiiksi tulevalle jakamattomalle ja kyseenalaistamattomalle Jumalan vallalle, tai, sen kansalliselle ilmaukselle, maailmanlaajuiselle ja ikuiselle Korkeimman pyhän kansan vallalle.” (Moore 1927, II:331; ks. myös Schürer ([1885] 1979, 514ff)).”

MacDonald (1994/2002, 72) arvelee, että ehkä malliesimerkki juutalaisten messiaanisista odotuksista voidaan nähdä
Jubileen kirjassa (32:18-19), jossa Jumala lupaa mm. maailman herruuden Aabrahamin jälkeläisille. Messiaanisiin odotuksiinsa liittyen perinteikkäät juutalaiset alkoivat n. 100 jKr. Lausua päivittäin kolme kertaa Shemoneh ‘Esreh -rukousta, jossa pyydetään hajaantuneiden israelilaisten kokoamista Jerusalemiin ja kansallisen vallan perustamista Israeliin.
6.5.2. Martti Luther

Kuten jo tuli aiemmin hieman sivuttua (kohdassa 3.3.2.), Lutherkin esitti kirjoituksissaan (1543) näkemyksensä siitä mitä juutalaiset messiaaltaan odottavat:
Luulen, että kun heidän Messiaansa (jota he toivovat) tulisi ja tämän heidän perustuksensa ja kerskumisensa kumoaisi, niin he varmaankin ristiinnaulitsisivat hänet ja pilkkaisivat häntä seitsemän kertaa vihaisemmin kuin mitä he ovat tehneet meidän Messiaallemme. He tulisivat sanomaan, ettei hän ollut oikea Messias, vaan väärä perkele. Sillä he ovat Messiaansa kuvitelleet itselleen sellaiseksi, että hän tulisi vahvistamaan ja korottamaan sellaisen lihallisen, ylvästelevän suku- ja heimoylimystön itserakkautta. […]
he vielä kuvittelevat, että he muka sen vuoksi olisivat Jumalan kansa, että
heidän täytyy ja heidän on pakko murhata ja kuristaa kuoliaaksi pakanoita. Ja tämä on myös pääasia, mitä he Messiaaltaan odottavat: hänen on miekallaan murhattava ja tuhottava koko maailma. […] Ja he lohduttavat myös itseään sillä, että kun heidän messiaansa tulee, hän on ottava kaiken maailman kullan ja hopean ja jakava sen heille. […]
He eivät näet tahdo, he eivät voi sietää sitä, että me pakanat olisimme heihin verraten samanarvoiset Jumalan edessä ja että Messias olisi yhtä hyvin meidän kuin heidänkin lohdutuksensa ja ilonsa […] ennemmin he ristiinnaulitsisivat vielä kymmenen Messiasta ja löisivät itse Jumalankin […]
He tahtovat pitää Messiaan yksinään ja olla maailman herroja. Kirottujen gojimien pitää olla heidän orjiaan, heidän himonaan, se on, antaa juutalaisille kultansa ja hopeansa ja antaa teurastaa itsensä niin kuin kurjat naudat. […]
He ovat nuoruudestaan saakka vanhemmiltaan ja rabbiineiltaan imeneet sellaisen myrkyllisen vihan gojimeja kohtaan ja imevät sitä vieläkin lakkaamatta, niin että se on mennyt, [...] koko heidän luonnokseen ja elämäkseen. […]
Hänen pitäisi heidän Messiaansa avulla lyödä meidät kaikki gojimit kuoliaiksi ja tuhota meidät, jotta he saisivat koko maailman, kaiken maan ja tavaran. […] He toivovat, että meidät kirotut gojimit peittäisi miekka ja sota, ahdistus ja kaikki onnettomuudet. Tällaista kiroamista he joka lauantai julkisesti harjoittavat kouluissaan ja joka päivä kotonaan ja nuoruudesta lähtien opettavat, pakottavat ja totuttavat lapsiaan siihen, että hekin pysyisivät kristittyjen katkerina, myrkyllisinä ja ilkeinä vihollisina. […] juutalaiset eivät pyydä Messiaaltaan sen enempää kuin että hänen on oltava kohab ja maallinen kuningas, joka löisi meidät kristityt kuoliaiksi, jakaisi maailman juutalaisten kesken ja tekisi heidät herroiksi

6.5.3. David Ben-Gurion

Israelin pääministeri David Ben-Gurion toi esiin v. 1962 profetiansa maailmasta v. 1987:
Kuva maailmasta v. 1987, kuten se on mielikuvituksessani hahmoteltuna: […] Läntinen ja itäinen Eurooppa tulevat autonomisten valtioiden liittovaltioksi sosialistisilla ja demokraattisilla hallintojärjestelmillä. Neuvostoliiton poikkeuksella, yhdistyneenä euraasialaisena valtiona, kaikki muut maanosat tulevat yhdistyneiksi maailman liitossa, jonka käytössä tulee olemaan kansainvälinen poliisivoima. Kaikki armeijat tullaan lakkauttamaan, eikä enää tule olemaan sotia. Jerusalemissa Yhdistyneet Kansakunnat, (todellisesti Yhdistyneet Kansakunnat) tulee rakentamaan profeettojen alttarin palvelemaan yhdistyneitä mantereita; tämä tulee olemaan ihmiskunnan korkeimman oikeuden näyttämö yhdistyneiden mannerten kaikkien kiistojen selvittämiseksi, kuten Jesaja profetoi.29 (Look Magazine, 16.1.1962.)
Ben-Gurion myös pohti kirjassaan Ben-Gurion Looks at the Bible (1972) pidemmin messiaanisia näkemyksiään:
“On mahdotonta ymmärtää juutalaista historiaa, juutalaiskansan kamppailua selviytymisestä […] jos me emme näe juutalaiskansan ideologista ainutlaatuisuutta […] Ja se tulee kohtaamaan tätä kamppailua ajan loppuun asti; messiaanisen ajan tuloon asti.”30 (s. 4)

“Juutalaisten aseistautumisen voitto arabien aseistautumisesta pelasi tärkeää roolia juutalaisvaltion perustamisessa.
Lähde tähän voittoon piilee heprealaisvaltion moraalisessa ja hengellisessä paremmuudessa, ja se oli juutalainen henki, joka soi juutalaisten aseistautumiselle voiton. Usko ja omistautuminen hengen paremmuuteen, on ollut juutalaiskansan mukana sen pitkän historiallisen taipaleen ajan, Siinain vuoren ilmestyksestä Israelin nykyajan sotaan. Tämä usko on ollut niiden kaikkien ihmisten perintö, jotka ovat muovanneet juutalaiskansaa sen alusta nykypäivään asti; jotka hedelmöittivät ja viljelivät sen Tooraa , sen runoutta, sen profetiaa, sen kirjallisuutta, sen oikeustiedettä, sen messiaanista visiota ja sen messiaanista uskoa; jotka taistelivat sen kansallisen ja maailmallisen ainutlaatuisuuden sekä kohtalon puolesta; jotka ovat suorittaneet Israelin sotia sen poliittisen ja sotilaallisen itsenäisyyden puolesta; jotka pyhittivät Jumalan nimen Israelin yhteisöjen teurastamisen aikana ristiretkillä, inkvisition liekeissä, Chmielnitzkin pogromeissa ja natsien joukkoteurastuksen aikana; ja jotka hedelmöittivät, rakensivat ja viljelivät uudisasutuksen ohjelman, joka johti Israelin valtion perustamiseen.”31 (s. 25)

“Meidän kansamme ei katsonut taakse, kuten muinaiset kansakunnat, menneisyyden legendaariseen kulta-aikaan, mikä oli poissa eikä tulisi palaamaan, vaan ohjasi visionsa tulevaisuuteen, messiaaniseen aikaan, jolloin
“maailma tulisi olemaan täynnä tietoutta, siinä missä vedet peittävät meret”, ja “kansakunnat eivät hakkaisi keihäitään tylpiksi vesureiksi; kansakunta ei nostaisi aseitaan toista vastaan, ja oppisi olemaan sotimatta enää”. ”32 (s. 26-27)

“Juutalaisessa lunastuksen visiossa on kaksi näkökulmaa: maanpakolaisten yhteenkokoutuminen, ja juutalaiskansan jatkuminen sen maallaan valittuna kansana ja valona kansakunnille. Ja maailmanlaajuisella lunastuksella on myös kaksi näkökulmaa: rauha kansakuntien keskuudessa, ja oikeuden ja veljeyden vallitseminen ihmisten ja kansakuntien välillä.”33 (s. 111)
6.5.4. Professori Eliezer Scwheid

Historian professori Eliezer Schweidin (1984/1985) mukaan Messias osoittaa kaikkia Jumalan asettamia hengellisiä ominaisuuksia. Prof. Schweidin mukaan:
“Hän tulee tuomitsemaan ihmisiä oikeudenmukaisuudella ja hänen valtansa tuo ihmisille eettistä ja materiaalista vaurautta sekä rauhaa. Eivätkä ainoastaan Israelin ihmiset tule pelastetuiksi tämän kuninkaan toimesta; kaikki maailman kansat tulevat hyväksymään hänen oikeudenmukaisuutensa ja pelastumaan. Tämän vision toivo pelastuksesta omaksuu maailmanlaajuisen ja ehkä jopa kosmisen ulottuvuuden.” (Schweid 1984/1985, ‘Jewish Messianism: Metamorphoses of an Idea’,
Jerusalem Quarterly, nro 36, kesä 1985 [alkuperäinen on julkaistu hepreaksi julkaisussa Skirah Hodshit, nro. 12, joulukuu 1984].)

Prof. Schweidin mukaan juutalaisesta messiaanisuudesta löytyy suurin piirtein seuraavia yhteispiirteitä kaikista eri tulkinnoista:
– asioiden synkkä laita ei voi jatkua kovin kauaa;
– kun aika koittaa, Messias astuu esiin ja laajentaa ylimmän valtansa Israeliin ja ehkä myös koko maailmaan;
– sitten koittaa pelastus;
– pelastuksen kuvauksiin sisältyvät mm. oikeudenmukaisuus, kauhea kosto pahantekijöille, epäjumalanpalvonnan hävittäminen,maanpakolaisten paluu Zioniin, kuningaskunnan ja Temppelin uudelleenperustaminen, sadon paljous yliluonnollisin keinoin;
– lopulta aika koittaa kun kaikki kipu, sairaus ja pahuus poistuu maailmasta ja lopulta ei ole edes kuolemaa.34 (Schweid 1984/1985.)
6.5.5. William Winwood Reade

Skottilainen historioitsija, tutkimusmatkailija ja filosofi
William Winwood Reade (1838-1875) luonnehti juutalaisuuden tavoitetta maailmanherruuteen ja maailmanhallitukseen, jossa ei-juutalaiset tulisivat olemaan juutalaisten palvelijoita:
“Suuria onnettomuuksia tulisi tapahtumaan; tähdet putoaisivat taivaasta; maa itse tulisi tuhotuksi. Tämän jälkeen siitä tulisi luojan käsistä uusi; eräänlainen
tuhatvuotinen valtakunta tultaisiin perustamaan; siinä tulisi olemaan yksi laki, yksi kieli ja yksi hallitus ihmisille, ja maailmanlaajuinen rauha tulisi vallitsemaan.
Tämä teoria sulautui juutalaisiin mieliin heidän omien tiettyjen odotustensa kanssa. Vankeuden aikana heidän profeettansa olivat ennustaneet, että voideltu kuningas tultaisiin lähettämään, että Daavidin valtakunta tultaisiin palauttamaan, ja että Jerusalemista tulisi Jumalan päämaja maan päällä. Kaikki kansakunnat tulisivat Jerusalemiin juhlistamaan tabernaakkelien juhlaa ja palvomaan Jumalaa. […] Juutalaiskansasta tulisi yksi valtava papisto, ja kaikki kansakunnat tulisivat maksamaan heille veroa. […] He tulisivat imemään ei-juutalaisten maitoa. He tulisivat syömään ei-juutalaisten rikkaudet. Nämä samat epäonnekkaat ei-juutalaiset tulisivat olemaan heidän kyntäjiään ja viinitarhureitaan. Ne jotka olivat vaivanneet Jerusalemia, tulisivat polvistumaan ja nuolemaan pölyn sen jaloista. Muukalaiset tulisivat rakentamaan sen muurit ja kuninkaat tulisivat toimittamaan messuja sille.” (Reade 1872, 76-77.)

Nämä Readen näkemykset ovat hyvin tyypillisiä tulkintoja juutalaisuudesta. Ne tulevat saamaan myös myöhemmin lisä tukea.
6.5.6. Juutalaisen fundamentalismin messiaanisuuden isän näkemyksiä

Rabbi Abraham Yitzhak Kook, jota pidetään
Juutalaisen fundamentalismin messiaanisuuden isänä, julisti että: “Juutalaisen ja ei-juutalaisten sielujen välinen ero – kaikki niistä kaikilla eri tasoilla – on suurempi ja syvempi kuin ihmisen sielun ja karjan välisten sielujen ero.” Tämä rabbi Kookin näkemys perustuu täysin Luriaaniseen Kabbalaan, joka on vaikuttanut vahvasti juutalaisuuteen 1500-luvun lopulta lähtien. Luriaanisen Kabbalan erän perusopetuksista on juutalaisten sielujen ja ruumiiden täysi paremmuus ei-juutalaisten sieluihin ja ruumiisiin nähden. Luriaanisen Kabbalan mukaan maailma luotiin ainoastaan juutalaisia varten, kun taas ei-juutalaisten olemassaolo oli vähemmän tärkeää35 (Mezvinsky & Shahak 1999, ix).

Mezvinsky ja Shahak (1999, x) toteavat johtopäätöksenään tähän liittyen:
“Tosiasia on, että eräät juutalaiset, joista joillain on poliittista vaikutusvaltaa, pitävät juutalaisia ylempiarvoisempina ei-juutalaisiin nähden ja näkevät maailman luoduksi pääasiassa ainoastaan juutalaisia varten.”36
6.5.7. Jews for Judaism, The Real Messiah

Juutalaiset Aryeh Kaplan, Berel Wein ja Pinchas Stolper (Kaplan et al. 1976/1985) kuvailevat kirjoituksessaan
The Real Messiah A Jewish Response to Missionaries messiaanisia näkemyksiään sekä messiaasta että messiaanisesta ajasta, kuten myös messiaastaan “maailman johtajuuden asemassa” käytännössä. Tämän teoksen on julkaissut juutalaisjärjestö Jews for Judaism (JewsForJudaism.org, Document library [Toronto, ON Canada]).

Edellä mainitun kirjoituksen osuudessa ‘The Real Messiah’ (Kaplan et al. 1976/1985, 41-51), Aryeh Kaplan kuvailee ideaalista messiastaan maailman johtajana käytännössä. Hän aloittaa kuvailunsa historiallisesta prosessista ja messiaanisen ajan määritelmästään:
“Historiallisen prosessin perimmäinen päämäärä on
yhteiskunnan täydellistyminen. Koska Jumala loi kaiken, täytyy kaiken lopulta täydellistyä.[4] Tämä on jopa totta ihmisten arkipäiväisestä maailmasta, joka luotiin Jumalan palveluksemme areenaksi.[5] Tätä perimmäistä päämäärää me kutsumme messiaaniseksi ajaksi. Se on koko historiallisen prosessin keskipiste. Usko messiaan tuloon on juutalaisuuden perususkomus.[6] Tämä haikailu ja odotus antaa juutalaisille suurta optimismia ihmiskunnan perimmäisestä tulevaisuudesta.”37 (Kaplan et al. 1976/1985, 43.)

Hän jatkaa kuvailuaan messiaasta kertomalla, että tämä tulee olemaan ihminen, joka siis syntyy ihmisvanhemmista, jotka ovat kuningas Daavidin jälkeläisiä. Hän myös korostaa, että maailmassa on tosiaan useita juutalaisperheitä jotka voivat väittää olevansa tämän jälkeläisiä (Kaplan et al. 1976/1985, 46).

Tarkemmin hän kuvailee messiastaan (“Tzadikia”) käytännössä seuraavasti:
“Nyt kuvitelkaa karismaattinen johtaja, suurempi kuin kukaan muu ihmishistoriassa. Kuvitelkaa kaikki muut ylittävä poliittinen nero. Nyt käytössämme olevilla Laajoilla kommunikointiverkostoilla, hän kykenisi levittämään viestiään koko maailmaan ja muuttamaan koko yhteiskuntarakenteemme.
Nyt kuvitelkaa, että hän on uskonnollinen juutalainen, Tzadik. Saattaa vaikuttaa melko kaukaa haetulta, että
Tzadik ottaisi roolin maailman johtajuudessa, mutta maailma on kasvavassa määrin tulossa sopeutuneeksi hyväksymään johtajia kaikista roduista, uskonnoista ja etnisistä ryhmistä. Me saatamme pian päästä siihen vaiheeseen, jossa ei ole epätodennäköistä Tzadikia tuollaisessa roolissa.
Eräs mahdollinen tulevaisuuden näkymä voisi käsittää Lähi-idän tilanteen. Tämä on ongelma, joka koskettaa kaikkia maailmanvaltoja. Nyt kuvitelkaa, että juutalainen, Tzadik, ratkaisisi tämän piikikkään ongelman.[54]
Ei tulisi olemaan käsittämätöntä, että tuollainen valtiomiestaidon ja poliittisen nerouden osoitus asettaisi hänet maailman johtajuuden asemaan. Merkittävät voimat kuuntelisivat varmasti tuollaista yksilöä.”38 (Kaplan et al. 1976/1985, 47.)

Kaplan (1976/1985, 47) sitten jatkaa pohtien messiaan tekoja. Hän teoretisoi, että jos rauha olisi saatu voimaan Israelin maalle, hän kykenisi houkuttelemaan monia juutalaisia muuttamaan sinne, ja neuvottelemaan esim. Venäjän hallituksen kanssa sallimaan kaikkien juutalaisten maastamuuton. Hän myös aprikoi, että tässä vaiheessa myös Amerikan juutalaisten tilanne voisi olla tarpeeksi epämukava, jotta heitä voitaisiin myös houkutella Israeliin. Hän myös tähdentää, että:
“Juutalaiskansalla on aina ollut syvällinen kunnioitus niitä kohtaan, jotka ottavat
rooleja maailman johtajuudessa. Tämä Tzadik olisi siten luonnollisesti kaikkein kunnioitetuin johtaja juutalaisten piireissä. Hän saattaisi jopa tehdä uskonnosta kunnioitettavaa.”

Pohdintaa jatketaan niin, että jos kaikki juutalaisjohtajat ja juutalaisyhteisö yhteisymmärryksessä nimeäisivät hänet johtajakseen, voisi hän sitten perustaa Sanhedrinin uudestaan, mikä olisi vaatimus temppelin uudelleenrakentamiseksi. Sitten tämä Sanhedrin voisi muodollisesti tunnustaa hänet messiaaksi (Kaplan et al. 1976/1985, 47).

Tässä kirjoituksessa Kaplan et al. (1976/1985, 47-48) käyttävät Maimonidesin kriteerejä messiaan tunnistamiseksi. Näihin kuuluvat mm. suullisen ja kirjoitetun Tooran noudattaminen, Israelin tuen saaminen Tooralle, juutalaisten kerääminen Israeliin, Jumalan sotien puolesta taisteleminen ja 3. temppelin rakentaminen (ks. 6.6.1.).

Yhteenvetonaan Kaplan et al. (1976/1985, 48-49) luonnehtivat messiasta ja tämän tuomaa messiaanista aikaa seuraavasti:
“Kun messiaan voimat kehittyvät, kehittyy myös hänen kunniansa. Maailma alkaa tunnistamaan hänen syvällisen viisautensa ja pyytämään hänen neuvoaan. Tzadikina hän tulee opettamaan koko ihmiskuntaa elämään rauhassa ja seuraamaan Jumalan opetuksia. […]
Vaikka messias tulee vaikuttamaan koko ihmiskuntaan ja opettamaan sitä, hänen päätehtävänsä tulee olemaan tuoda juutalaiset takaisin Jumalan luokse. […]
Vaikka ihmisillä tulee vielä olemaan vapaa tahto messiaanisena aikana, tulee heillä olemaan kaikki kannustimet tehdä hyvää ja seurata Jumalan opetuksia. Tulee olemaan aivan kuin pahuus olisi täysin hävitetty.”39
6.5.8. The Messiah Truth Project Inc.

Juutalaisella sivustolla Messiah Truth Project, Inc. (MessiahTruth.org) käydään läpi juutalaisuuden messiaanisuuden näkemyksiä. Sivuston tekijöillä on ollut apunaan monia juutalaisuuden asiantuntijoita, professoreja, tutkijoita ja rabbeja. Sivuston kirjoituksessa
Messianic Judaism: A Christian Missionary Movement tuodaan esiin messiaan ja messiaanisuuden opetuksia seuraavasti: “Mies jonka kohtalona on olla messias, tulee olemaan suora kuningas Daavidin jälkeläinen (Jesaja 11:1) Daavidin poika Solomonin perheen kautta (1 Chronicles 22:9-10). Hän tulee saamaan koko maailman palvelemaan Jumalaa yhdessä (Jesaja 11:2), hän tulee olemaan viisaampi kuin Solomon (Mishnah Torah Repentance 9:2), suurempi kuin patriarkat ja profeetat (Aggadah Genesis 67) ja kunnioitetumpi kuin kuninkaat (Mishnah Sanhedrin 10), sillä hän tulee hallitsemaan maailman kuninkaana (Pirkei Eliezer).”40

Messiaan täytyy myös saavuttaa seuraavat perustehtävät elämässään:
– Valvoa Jerusalemin ja 3. temppelin uudelleenrakennus, mikäli tätä ei vielä tällöin ole rakennettu (Michah 4:1; Hesekiel 40-45);
– kerätä juutalaiskansa kaikkialta maailmasta ja tuoda se Israeliin (Jesaja 11:12; 27:12-13);
– vaikuttaa
kaikkiin yksilöihin kaikissa kansakunnissa niin, että nämä tulevat hylkäämään edelliset uskomuksensa ja häpeämään niitä, sekä hyväksymään ja palvelemaan vain ainoaa oikeaa Israelin Jumalaa (Jesaja 11:9-10; 40:5; Zephaniah 3:9);
– tuoda maailmanlaajuinen rauha kaikkialle maailmaan (Jesaja 2:4; 11:5-9; Michah 4:3-4).

Tälläkin sivustolla käytetään jälleen Maimonidesin kriteerejä messiaan tunnistamiseksi. Näihin kuuluivat siis mm. suullisen ja kirjoitetun Tooran noudattaminen, Israelin tuen saaminen Tooralle, juutalaisten kerääminen Israeliin, Jumalan sotien puolesta taisteleminen ja 3. temppelin rakentaminen (ks. 6.6.1.).
6.5.9. Yhteenvetona

Kaikista edellisistä messiaanisista opetuksista, näkemyksistä, tulkinnoista ja eroavaisuuksista voidaan vetää seuraavia yhtäläisyyksiä ja johtopäätöksiä:
Juutalaisten messias tulee olemaan juutalaisvanhemmista syntynyt maallinen hallitsija, joka on suoraa sukua Daavidin kuninkaalle; messias tulee perustamaan Daavidin kuningaskunnan ja Jumalan valtakunnan Israeliin sekä tekemään Israelista ja Jerusalemista maailman keskuksen, tai jopa itse maailmanhallituksen ja ihmiskunnan ylimmän oikeuden; hän kerää juutalaiset kaikkialta maailmasta Israeliin; hän tuo juutalaiset Jumalan luokse; hän taistelee Jumalan puolesta sotia ei-juutalaisten valtakuntia vastaan tämän turvaamiseksi; hän ottaa itselleen maailman hallitsijan roolin, joko väkisin ylivallallaan alistaen ei-juutalaiset tai ei-juutalaisten suostumuksella; messias tuo maailmanlaajuinen rauhan kaikkialle maailmaan, jolloin kaikki pahuus hävitetään maailmasta → joko ei-juutalaisten suostumuksella tai alistamisella.

Ben-Ami Shillony (1991, 31-32) kirjoitti kirjaansa seuraavasti juutalaisuuden tulevasta maailmanherruudesta:
“Juutalaisuus oli ensimmäinen uskonto, joka otti maailmanrauhan tekemisen pääasiakseen. […] Mutta hyvin
usein rauha vihjailee ylivaltaa, ja monilla kielillä ‘rauhoittaminen’ tarkoittaa myös ‘valtaamista’. Kuningas Solomonilla oli varaa olla rauhan kuningas, koska hän hallitsi “kaikkia kuninkaita Eufratista filistealaisten maalle ja Egyptin rajalle asti”. […] Sitä rauhanomaista maailmaa, jonka juutalaiset profeetat visioivat, tulisi hallitsemaan Daavidin perillinen, jota myöhemmin kutsuttiin messiaaksi. Juutalaisia […] inspiroi aina se uskomus, että tulevassa rauhan ja oikeuden maailmassa he tulisivat olemaan hengellisiä johtajia. Tämä visio maailmantehtävästä antoi heille vahvuutta kärsiä ankaraa vainoamista, ja työnsi heidät useiden messiaanisten ja ‘ideaalisten’ liikkeiden johtoasemiin moderneimpina aikoina, kuten ihmisoikeuksiin, sosialismiin ja kommunismiin.”41

Tämä Shillonyn argumentti on tärkeä asian ydin juutalaisuuden messiaanisuuden eri tulkinnoista, myös rauhanomaisemmista: Juutalaisten unelmoima maailmanrauha tulisi ehdottomasti vaatimaan juutalaisten ylivallan, sen yllä pitämiseksi, koska muuten tulisi jatkuvasti uusia sotia. Tätä tulen painottamaan myöhemmin vielä lisää.

Eli vaikka monet tulkinnat ovatkin siis puhtaasti rauhanomaisia, puhuen messiaan rauhanomaisesta esiin astumisesta ei-juutalaisten suostumuksella, vaatisivat nekin ei-juutalaisten väkivalloin alistamisen, koska aina tulisi olemaan niitä jotka tätä vastustaisivat. Ilman tätä ylivaltaa, ei rauhaa voitaisi ylläpitää juutalaisten hyväksi, kuten sen juutalainen Ben-Ami Shillonykin teki selväksi. Vaikka argumentoitaisiin, että rauhanomaisia opetuksia/profetioita pitäisi nimenomaan tulkita tiukasti, niin rauhanomaisesti kuin ne on kirjoitettu, jää niitä vastaan silti yltä kyllin profetioita/opetuksia ei-juutalaisten tuhosta, sodasta, alistamisesta ja tuhoamisesta.

Lisäksi kun profetiat puhuvat kaiken pahuuden hävittämisestä maailmasta on tärkeää ymmärtää, että nimenomaan kaikkea epäjumalanpalvelusta (kristinusko, Islam, ym.) ja pakanuutta (ateismia) pidetään melko yksimielisesti juutalaisuudessa vääränä, pahana ja pahuutena. Itse Talmudissa, Halakhassa ja Kabbalassakin selvästi opetetaan juutalaisten ylempiarvoisuutta ei-juutalaisiin nähden, joita pidetään pahimmillaan jopa karjana, jonka tappamista ei pidetä syntinä, tai saastaisina saatanallisina elukoina (jotka tullaan joissain otteissa selväsanaisesti jopa hävittämään messiaan ilmestyttyä), kristinuskon ja kristittyjen vihasta puhumattakaan (ks. 3.3.; 3.4.; 4.; 5.). Näin ollen, huolimatta juutalaisuuden messiaanisuuden rauhanomaisemmista opetuksista ja tulkinnoista, tullaan ei-juutalaiset joka tapauksessa hävittämään maailmasta messiaan saavuttua – juutalaisuuden ei-juutalaisten syrjimisen valossa –, koska heitä pidetään pahoina (saastaisina, saatanallisina, ali-ihmisinä, karjana, joiden tappamista ei pidetä edes syntinä).
Yhteenvetona: Vaikka jotkin profetiat ja opetukset vaikuttavat tarjoavan rauhanomaista messiaanista aikaa sekä juutalaisille että ei-juutalaisille kansakunnille, eivät ne käytännössä voi pitää paikkaansa johtuen arvovaltaisemman juutalaisuuden (Halakha, Talmud, Kabbala) ei-juutalaisten vastaisista opetuksista ja laeista. Näin ollen messiaaninen aika tarjoaa ikuista rauhaa ja hyvinvointia käytännössä vain juutalaisille, joita pidetään täysin (pyhinä) ihmisinä.

Seuraavaksi käymme läpi laajemmin messiaanista ajatusta juutalaisuudessa yleensä.
6.6. The Messianic Idea in Judaism

Juutalainen emeritusprofessori, juutalaisuuden tutkija ja historioitsija Gershom Scholemia (1897-1982) pidetään juutalaisuuden mystiikan ja Kabbalan modernin tutkimuksen perustajana. Tämä tutkimus on melko uusi tieteenala, eikä ennen Scholemia ja hänen seuraajiaan, juurikaan ollut arvokkaita tieteellisiä tutkimuksia juutalaisuuden mystiikasta42 (
Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition, ‘Modern Jewish Mysticism’). Eräät juutalaistahot pitävät Scholemia jopa “tämän vuosisadan [1900-luvun] suurimpana Kabbalan tutkijana ja historioitsijana” (Jewish Virtual Library, ‘Kabbalah’).

Heti alkuun on kuitenkin on kuitenkin tehtävä selväksi eräs Scholemin paljastettu puolueellisuus juutalaisuuden mystiikkaan liittyen: Scholem, jonka kirjat on selvästi tarkoitettu suuren englanninkielisen yleisön luettavaksi, vääristelee Luriaanisesta Kabbalasta juutalaisten ylempiarvoisuuden asemaa ei-juutalaisiin nähden. Mezvinsky ja Shahak (1999, x) paljastavat Scholemin vääristelyn, paheksuen häntä ja hänen laisiaan tekopyhiksi hurskastelijoiksi. Scholem oli käyttänyt hämäävästi sanoja “ihmiset”, “ihmisolennot” ja “kosminen” vihjatakseen väärin Kabbalan tarjoavan pelastusta kaikille ihmisille. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan todellisuudessa pelastusta tarjotaan ainoastaan juutalaisille, josta on osoituksena useita hepreankielisiä teoksia, erityisesti Luriaanisessa Kabbalassa43 (Mezvinsky & Shahak 1999, 57-58; ks. 5.3.).

Tästä Scholemin puolueellisuudesta ja vääristelystä huolimatta, hänen kirjoituksissaan on arvokkaita kuvauksia juutalaisuuden messiaanisuudesta. Scholem luonnehtii kirjassaan
The Messianic Idea in Judaism (1971) messiaanisuutta pääasiassa pintapuolisesti, mutta hänen kuvailuistaan löytyy myös tarkempia ja tärkeitä paljastuksia. Huolimatta tietyistä puutteistaan (ja edellä mainituista vääristelyistään) Scholem tarjoaa tärkeän yleiskuvauksen juutalaisuuden messiaanisuudesta ja siihen liittyvistä eri valtanäkemyksistä sekä koulukunnista käytännössä. Tämän takia on olennaista tuoda hänen teoksestaan tarkemmin esiin juutalaisuuden messiaanisuutta. Scholem omistaa paljon kirjastaan myös messiaanisuuden historian käsittelylle, jonka jätän suurimmaksi osaksi pois tästä.
6.6.1. Messiaanisuuden ajatus juutalaisuudessa yleensä
Scholem (1971, 3-4) aloittaa messiaanisuuden kuvailun tuomalla esiin rabbiinisen juutalaisuuden kolme voimaa: konservatiivinen, vahvistava (voimaan palauttava [=restorative]) ja utopia. Konservatiiviset voimat pyrkivät pitämään yllä jo olemassa olevia asioita, ja ne vallitsevat Halakhassa. Vahvistava ja utopistinen voima ovat ristiriidassa keskenään, mutta ne ovat myös kietoutuneet toisiinsa, ja ne yhdessä kiteyttävät messiaanista ajatusta: Vahvistavassa voimassa on utopistinen tekijä ja utopistisessa on vahvistavia tekijöitä.

Scholem (s. 6) näkee apokalyptisten profeettojen eskatologian kansallisena tyyppinä. Se kuvailee Daavidin vallan palauttamista uudelleen, joka nyt on raunioina, sekä Jumalalle palautettua Israelin kunniaa, kuten myös ikuisesti kestävää rauhaa ja kaikkien kansakuntien käännyttämisestä oikealle Israelin Jumalalle, pois pakanoiden kulteista ja kuvista. Apokalyptismi tuotti kahden maailmankauden opin tästä nykyisestä maailmasta ja tulevasta maailmasta: pimeyden ja valon valtakaudesta. Tässä opissa kansallinen antiteesi Israelin ja pakanoiden välillä on laajennettu kosmiseen antiteesiin: Pyhyyden ja synnin maailmaan, puhtauden ja epäpuhtauden, elämän ja kuoleman, sekä valon ja pimeyden maailmoihin, joissa Jumalan ja tämän vastaiset voimat seisovat vastakkain. Tässä laajemmassa kosmisessa maailmassa tullaan sitten käymään lopullinen kamppailu Israelin ja pakanoiden välillä. Tähän myös liittyvät kuolleiden ylösnousemus, lopullisessa tuomiossa rankaiseminen ja palkitseminen, sekä paratiisi ja helvetti. Näissä (ja muissa) apokalyptisissa teemoissa profeettojen alkuperäiset sanat muuttuvat arvoituksiksi ja jäävät eriävien tulkintojen varaan. Näistä kaikista on syntynyt kuitenkin juutalaisuuden messiaaninen ajatus, joka alkoi saamaan historiallista vaikutusta.

Scholem painottaa kovin, että:
“Juutalainen messiaanisuus on sen juuriltaan ja luonteeltaan – tätä ei voida tarpeeksi painottaa – katastrofin teoria. Tämä teoria painottaa vallankumouksellista, mullistavaa elementtiä kaiken nykyisen siirtymisessä messiaaniseen tulevaisuuteen.”44 (s. 7)

Hän lisäksi kuvailee apokalyptista maailmankuvaa:
“Apokalyptisuuden seuraajat ovat aina vaalineet pessimististä maailmankuvaa. Heidän optimistisuutensa, heidän toivonsa, ei ole kohdistunut siihen mitä historia tulee tuomaan esiin, vaan siihen mitä nousee sen raunioista, vapaasti ja naamioimattomana.”45 (s. 10)

Scholem jatkaa messiaanisuuden kuvailua jopa anarkistiseksi:
“Juuri messiaanisen utopistisuuden luonteessa on anarkistinen elementti: vanhojen siteiden purkaminen, jotka menettävät merkityksensä messiaanisen vapauden yhteydessä. Se täysi uutuus, jota utopistisuus toivoo, siirtyy näin merkittävään jännittyneisyyteen siteiden ja lakien maailman kanssa, joka on Halakhan maailma.”46 (s. 19)

Nämä katastrofaaliset elementit ja turmion visiot ovat oudolla tavalla esillä messiaanisessa visiossa: Niitä sovelletaan sekä siirtymään tai tuhoon, josta messiaaninen lunastus syntyy, mutta myös viimeisen tuomion tuhoihin, joissa monien kuvausten mukaan messiaaninen aikakausi päättyy. Lisäksi messiaaninen utopia saattaa usein vaikuttaa kaksinkertaiselta niin, että uusi maailmankausi ja messiaan päivät eivät enää olekaan yhtä, vaan ensin olisi messiaan aikakausi, jossa tämä kuuluisi tähän maailmaan, kun taas toisessa messias kuuluisi täysin uuteen maailmankauteen joka alkaisi lopullisella tuomiolla (s. 8).

Messiaan esiin astumista Scholem pitää mahdottomana ennustaa. Messias ilmeisesti tulee yllättäen, joko täysin turmeltuna ja tuhoisana aikana, tai täysin hyvänä ja puhtaana aikana (s. 11-12, 13; tästä mm. Talmudin kohdassa Sanhedrin 98a).

Tämä lunastuksen katastrofaalinen luonne on olennaista apokalyptiselle käsitykselle, ja se on läsnä kaikissa sen teksteissä räikeinä kuvina. Scholemin mukaan sille löytyy monenlaista ilmentymää mm. maailmansodissa ja vallankumouksissa, epidemioissa, nälänhädässä ja taloudellisissa katastrofeissa.

Eräs arvovaltaisimpia messiaan saapumisen aikaan liittyvistä apokalyptisista kuvauksista, joka oli jopa hyväksytty juutalaisuuden Halakhan ensimmäiseen kodifiointiin Mishnaan, kuvaili tätä turmion aikaa seuraavasti:
“Messiaan jalanjäljissä [ts. hänen saapumisensa aikana] röyhkeys lisääntyy ja kunnioitus katoaa. Maailmanvalta [imperiumi] tulee kääntymään harhaoppiin, eikä tule olemaan moraalista moitetta. Kokoontumissalista tulee bordelli, Galilea tullaan hävittämään ja rajojen ihmiset tulevat vaeltelemaan kaupungista kaupunkiin, eikä kukaan tule säälimään heitä. Kirjanoppineiden viisaudesta tulee inhottavaa, ja niitä jotka välttivät syntiä tullaan halveksumaan; totuutta ei tule löytymään mistään. Pojat tulevat häpeämään vanhoja miehiä ja vanhat miehet tulevat näyttämään kunnioitusta pojille. “Poika herjaa isäänsä, tytär nousee äitiään vastaan … miehen viholliset ovat hänen oman talonsa miehet” (Micah 7:6). Sukupolven kasvot ovat kuin koiran kasvot [ts. röyhkeys vallitsee]. Keneen tulemme sitten turvautumaan? Isäämme taivaassa.”47 (Scholem 1971, 12; Mishnan Sota-traktaatin loppu.)

Seuraavaksi Scholem luonnehtii tarkemmin lunastuksesta seuraavaa utopiaa: “Vaikka lunastusta sitten ei voida toteuttaa ilman kauhua ja tuhoa, utopistisuuden korostukset järjestävät sen positiivisen puolen. Tämä utopistisuus tarttuu kaikkiin menneisyyden toivoihin palauttamisesta, ja kuvailee kaaren Israelin ja Daavidin valtakunnan uudelleenperustamisesta Paratiisin uudelleenperustamiseen, kuten se oli ennalta nähty Midrashimissa, mutta ennen kaikkea juutalaisten mystikkojen ajatuksen kautta, joille ensimmäisten ja viimeisten päivien analogia omaa elävän todellisuuden.” (s. 13) Tämä kuitenkin on paljon enemmänkin, joka käy jo selväksi Jesajan messiaanisesta utopistisuudesta, jossa viimeiset päivät olivat paljon rikkaammat kuin mikään alku. Tästä päästäänkin seuraavaan tärkeään käsitteeseen
tikkun:
Tikkunin maailma tarkoittaa maailman harmonisen tilan uudelleenperustamista (ts. tikkun olam). Tämä tikkunin maailma on Luriaanisessa Kabbalassa messiaaninen maailma. Tämä käsittää tiukasti utopistisen virikkeen. Tämä harmonia jota pyritään muodostamaan uudelleen, ei ole kuitenkaan ollut ennen olemassa tässä maailmassa, ei edes Paratiisissa. Tämä harmonia oli enintään mukana luomisen jumalallisessa ajatuksessa, mutta sitä ei alunperin onnistuttu tuomaan maailmaan, koska sitä vastaan sattui kosminen häiriön ja estämisen prosessi (“‘alusten’ hajottaminen” [“breaking of the vessels”]), joka aloitti Luriaanisen myytin. Näin ollen siis viimeiset päivät tulisivat olemaan paljon rikkaammat kuin ensimmäiset. (s. 13)

Scholem jatkaa tämän utopian eri tulkintojen kuvailua:
“Apokalyptistit ja mystikot yhdistävät usein uudistetun ihmiskunnan ja uudistetun Daavidin valtakunnan tai uudistetun Daavidin jälkeläisen, jotka esittävät messiaanisen utopistisuuden perintöä, luonnon ja jopa koko kosmoksen uudistamisen kanssa kokonaisuudessaan.”48 (s. 13)

Juutalaisuuden messiaanisessa ajatuksessa Scholem myös viittaa
Moses Maimonidesin näkemyksiin. Maimonides tuki opetuksissaan messiaanisuutta vain vahvistavana, ei lainkaan utopistisena: “Maimonides pitää messiaanista aikaa vahvistavana ja julkisena tapahtumana, joka toteutetaan yhteisössä.” Kuitenkin messiaaninen vahvistaminen on tavallaan ihme, mutta ei luonnonlakien ulkopuolinen sellainen, koska se on sen ovat julistaneet profeetat vakuuttaakseen Jumalan maailmanherruuden (s. 30-31).

Maimonides ei pääasiassa tue näkemyksissään messiaanisuuden ihmeitä tai muita merkkejä, kuten ei myöskään lopullista tuomiota. Poikkeuksena on kuitenkin Maimonidesin epistola
Epistle to Yemen, jossa tämä ihmeen elementti vallitsee. Tässä kirjoituksessaan Maimonides laatii eron Messiaan ja muiden profeettojen arvoasteen välillä Mooseksesta Malachiin:
“Mutta hänen [messiaan] ainutlaatuinen luonteenpiirteensä on sellainen, että kun hän ilmestyy, Jumala tulee aiheuttamaan maailman kuninkaille vapinaa ja pelkoa hänen ilmoituksensa näkemisestä. Heidän kuningaskuntansa tulevat romahtamaan; he eivät kykene kestämään häntä vastaan, eivät miekalla eivätkä kapinoimalla. He eivät halvenna eivätkä herjaa häntä, vaan he tulevat pelästymään hiljaisiksi katsoessaan hänen ihmeitään ja hämmästyksiään. Hän tulee surmaamaan kaikki jotka yrittävät tappaa hänet, eikä kukaan kykene pakenemaan häntä eikä pelastumaan häneltä. … Tuo kuningas tulee olemaan erittäin mahtava.
Kaikki kansat tulevat pitämään rauhaa hänen kanssaan, kaikki kansakunnat tulevat palvelemaan häntä hänen kätensä suuren oikeudenmukaisuuden ja ihmeiden vuoksi. Kaikki pyhät kirjoitukset todistavat hänen menestystään ja meidän menestystämme hänen kanssaan.” (Scholem 30, 342-343; viittaus David Hollub [toim.] 1875, Iggeret Teman, s. 48.)

Scholemin mukaan Maimonidesilla ei ole messiaalle mitään muita kriteerejä (ei taivaallista väliintuloa tms.) kuin seuraava: Messiaan tulee onnistua pyrkimyksissään. Messiaan täytyy todistaa henkilöllisyytensä skeptikoille historiallisella menestyksellään. Maimonidesin mukaan messiaaninen aika maailmassa ei ole korkein hyvä, vaan ainoastaan alustava siirtyminen tulevaan maailmaan, jossa kuolematon sielu menee tähän maailmaan sen ruumiista irrottamisen jälkeen, suhteessa sen ansaitsemaan osuuteen maallisen elämän avulla (s. 30).

Tarkemmin valaisten asiaa, Scholem lainaa Maimonidesin messiaanisia opetuksia:
Messias tulee nousemaan ja palauttamaan Daavidin kuningaskunnan sen entiseen mahtiinsa. Hän tulee rakentamaan pyhäkön uudelleen ja keräämään Israelin hajautetut. Hänen päiviensä vanhat lait tullaan asettamaan uudelleen. […]
Älkää luulko, että messiaan tarvitsee tehdä merkkejä ja ihmeitä, tuoda maailmaan uusi tila, herättää kuolleet ja vastaavia asioita. Se ei ole niin. […] Ja jos Daavidin hallitsijasuvusta nousee kuningas, joka välittää Tooraa ja harjoittaa sen komentoja, kuten hänen esi-isiensä kirjoitettua ja suullista lakia, voittaa koko Israelin Tooran tavoille ja korjaamaan sen rikkomukset [ts. eliminoimaan lain epätäydellisestä noudattamisesta johtuvan maailman huonon tilanteen]
ja taistelee Herran taistelut, voidaan häntä sitten tosiasiallisesti pitää messiaana. Hän tulee sitten järjestämään koko maailman palvelemaan ainoastaan Jumalaa […]
Älköön kukaan luulko, että messiaan aikana mikään maailman luonnollisesta kulusta tulee loppumaan, tai että mitään uusia innovaatioita tultaisiin esittelemään luomakuntaan. Sen sijaan maailma tulee jatkamaan sen tavanomaista suuntaansa. Jesajan sanat
“Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen” (Jes. 11:6) ovat vertauskuva ja allegoria, jotka täytyy ymmärtää tarkoittamaan, että Israel tulee elämään turvallisesti jopa pahojen pakanakuningaskuntien joukossa, joita verrataan suteen ja pantteriin. Sillä ne tulevat hyväksymään todellisen uskon, eivätkä enää tule ryöstämään tai tuhoamaan. Samalla tavoin pyhien kirjoitusten tekstinkatkelmia messiaasta täytyy pitää kuvainnollisina. Ainoastaan messiaan aikana tulevat kaikki tietämään mitä kielikuvat tarkoittavat ja mihin ne viittaavat. Viisaat sanoivat: “Ainoa ero tämän maailman ja messiaan ajan välillä on Israelin alistuminen kansakunnille” [Sanhedrin 91b]. […]
Viisaat ja profeetat eivät kaivanneet messiaan aikaa voidakseen hallita maailmaa ja tuoda pakanoita heidän hallintaansa, eivätkä siksi että kansakunnat olisivat ylistäneet heitä, eivätkä edes voidakseen syödä ja riemuita. Kaikki se mitä he halusivat, oli vain aikaa Tooraan ja sen viisauteen, ilman muiden häirintää.
Tuona aikana ei tule olemaan nälänhätää eikä sotaa, ei kateutta eikä riitaa, sillä silloin tulee vallitsemaan maallisten tavaroiden runsaus. Ainoastaan Jumalan tietämys tulee täyttämään koko maailman. Näin ollen Israelin lapset tulevat olemaan suuria viisaita; he tulevat tuntemaan piilotetut asiat ja pääsevät ymmärrykseen Luojastaan ihmisten mahdollisuuksiin saakka, kuten on sanottu:
“sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan” (Jes. 11:9).” (Scholem 1971, 28-29; Maimonides, Mishnah Torah, ‘Laws Concerning the Installation of Kings’.)
Maimonidesin näkemysten myötä juutalaisuuden messiaanisuudelta putoaisi sen apokalyptisuus pois. Vaikka Maimonides onkin eräs juutalaisuuden merkittävimmistä vaikuttajista, ja eräs korkeimmista auktoriteeteista, ei hän silti vakiinnuttanut mitään ainoaa oikeaa messiaanista suuntausta, josta olisi täysin riisuttu apokalyptisuus tai utopistisuus pois. Juutalaisten messiaaniset tulkinnat myös jonkin verran vaihtelevat; esimerkiksi niissä eriävissä näkemyksissä, joissa toiset tulkitsevat tietyt messiaan kuvaukset tarkoittamaan vain messiasta, kun taas toiset tulkitsevat ne tarkoittamaan koko juutalaisen kansan kohtaloa (esim. Jesaja 51). Juutalaisuudessa on Maimonidesin jälkeen jatkunut apokalyptisia suuntauksia, jotka olivat jo juutalaisten Espanjasta karkotuksen aikaan suosittuja. Myöhemmässä juutalaisuudessa esimerkiksi eräät messiaanisuuden tärkeimmistä kirjoittajista Isaac Abravanel (~1500) ja Judah Loew ben Bezalel (1599) “käyttivät rikkaasti hyväkseen apokalyptisia perinteitä” (s. 32-34). Myös Kabbalassa ja erityisesti Luriaanisessa Kabbalassa, jotka ovat molemmat varsin suosittuja ja arvovaltaisia juutalaisuudessa, on tavallaan tiettyjä apokalyptisia ja utopistisia piirteitä (s. 37-48).
6.6.2. Messiaanisuuden ajatus Kabbalismissa

Gershom Scholem, jonka auktoritatiivinen pääpaino on Kabbalassa ja kabbalismissa, aloittaa messiaanisuuden kuvailunsa kabbalismissa käymällä läpi juutalaisuuden messiaanisuuden muutosta. Scholem (1971, 37-38) kertoo, että messiaanisuus tuli juutalaisuudessa myöhemmin historiassa tarkoittamaan – ulkoisten voimien vaikutuksesta johtuen – “ihmiskunnan edistystä universumissa, ja sitä että lunastus voitaisiin saavuttaa vain ihmisten jatkuvalla kehityksellä itsekseen, joka johtaisi tämän sisällä olevan kaiken hyvyyden ja jalouden perimmäiseen vapautumiseen.” Perinteisesti messiaaninen ajatus ei kuitenkaan ollut näin ilomielinen, vaan se puhui messiaan tulon aiheuttamasta maan perustusten tärisemisestä. Aggadistien ja profeettojen näkemyksissä lunastus seuraisi vain maailmanlaajuista vallankumouksellista levottomuutta, ja verrattomia katastrofeja joissa historia tulisi syrjäytymään ja tuhoutumaan. Näiden molempien mukaan lunastus olisi maailman uusi tila, joka olisi täysin erillinen mihinkään aiempaan maailman tilaan. Talmudistien keskusteluissa (esim. Sanhedrin 10a-b) lunastus tarkoittaa valtavaa riistämistä, tuhoa, vallankumousta, katastrofia, joissa ei ole mitään kehitystä: Daavidin poika tulee vasta kun kuningaskunta on täysin heikennetty harhaoppiin”. Näissä talmudistisissa lunastuksen toivoissa on aina vahvasti nationalistinen taipumus, jossa Israelin vapautus on olennaisen tärkeää, muun maailman vapautuksen rinnalla. Kuitenkin 1800-luvun näkemys oli sokea tälle katastrofaaliselle näkökulmalle. Sen sijaan se pyrkii vain loputtomaan täydellistymiseen.
Tämä kaikki uusi messiaaninen ihanne, ihmisten loputtomasta kehityksestä ja täydellistymisestä, tulee Kabbalasta.

Scholem tekee kuitenkin selväksi kirjastaan,
The Messianic Idea in Judaism (1971, 37-48), että:
“Tässä kirjassa Kabbalaa ja messiaanisuutta ei ole vielä sovitettu yhteen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Lunastuksen kohdalla me löydämme ilmaisuja, jotka ilmentävät uudessa muodossa ja uusilla kiintoisilla yksityiskohdilla lopun profetioita edellä viitatussa populaarissa apokalyptisessa kirjallisuudessa, joissa ei kuitenkaan ole olennaista muutosta.”
Zohar seuraa talmudistista Aggadahia, joka näkee lunastuksen yliluonnollisena ihmeenä, johon kuuluu vähittäinen maailman valaistuminen messiaan valolla. Tämä alkaa alkuhohdolla ja päättyy täydelliseen paljastukseen, Messiaan valoon. Liittyen edelliseen Zoharin sanomaan, Scholem (1971, 39-40) kertoo tarkemmin Zoharissa esitetystä messiaanisesta profetiasta:
“Sinä aikana jolloin Pyhä Henki, siunattu olkoon hän, tulee asettamaan Israelin pystyyn ja ottamaan heidät esille Galutista, tulee Hän avaamaan pienen vajanaisen valon ikkunan, ja sitten hän tulee avaamaan toisen suuremman, kunnes hän tulee avaamaan heille korkeat portit universumin neljään suuntaan. Niin se tulee olemaan, että Pyhä Henki, siunattu olkoon hän, tekee tämän kaiken Israelin hyväksi ja heidän vanhurskasten hyväksi, niin se tulee olemaan, että paraneminen ei tule sairaalle miehelle välittömästi, vaan hiljattain, kunnes hänestä tulee vahva.”49

Scholem jatkaa heti edellisen perään ei-juutalaisten päinvastaisesta messiaanisesta kohtalosta:
“Ei-juutalaiset (jotka on nimitetty Esauksi tai Edomiksi), kuitenkin tulevat kärsimään vastakkaisen kohtalon. He saivat valonsa tässä maailmassa yhdellä iskulla, mutta se tulee lähtemään heistä hiljattain kunnes
Israel tulee kasvamaan vahvaksi ja tuhoamaan heidät. Ja kun epäpuhtauden henki tulee poistumaan maailmasta, ja jumalallinen valo tulee loistamaan Israelille, ilman estämistä, tulevat kaikki asiat palaamaan niiden oikeaan järjestykseensä – täydellisyyden tilaan, joka vallitsi Edenin paratiisissa, ennen kuin Aatami teki syntiä. Maailmat tulevat liittymään toisiinsa, eikä mikään erota Luojaa olennosta. Kaikki tulevat nousemaan ylöspäin hengen nousuilla, ja olennot tullaan puhdistamaan kunnes ne näkevät Shekhinahin “silmästä silmään”.”50 (s. 40)

Edelliseen liittyen Scholem (1971, 40) jatkaa: “Tässä yhteydessä lunastuksesta tulee hengellinen vallankumous, joka paljastaa sen mystisen tarkoituksen, Tooran
“todellisen tulkinnan”. Näin ollen mystinen utopia korvaa aikaisten kirjoittajien kansallisen ja maallisen utopian.”
Monista kabbalistisista systeemeistä rabbi Isaac Luria Ashkenazin (1534-1572) Kabbala sai auktoritatiivisen aseman sekä ihmismassojen että mystikkojen keskuudessa. Tästä syntyi Luriaaninen Kabbala ja kabbalismi. Luriaaninen Kabbala näki juutalaisten kauhean ja armottoman tilan “Galutina” (Galut), joka läpäisi sekä koko juutalaisten elämän että myös universumin kokonaisuudessaan, jopa jumaluuden. Tämä ajatus kehitettiin Luriaanisen järjestelmän kolmen keskeisen käsitteen kautta: rajoitus, tuho ja korvaus (hyvitys) (s. 43).

Scholem (1971, 44-46) selittää myös perusteellisesti Luriaanisen Kabbalan opetukset näistä kolmesta vaiheesta: Alussa Jumala asetti rajoituksia maailmaan; sen sitten tuli tuhoa ja kaaosta luomisessa tapahtuneesta Jumalan virheestä johtuen, joka alkoi korjaantua, kunnes Aatami teki syntiä paratiisissa, jonka seurauksena maailmassa vallitsee koko ajan kaaosmainen ja virheellinen olotila, jossa pyhä jumalallinen valo on hajaantunut sekavaan maailmaan pahojen voimien sekaan; tämä olotila täytyy juutalaisten sitten korjata tekemällä maailmasta täydellinen, jotta lopulta asiat palaavat oikeille tarkoitetuille paikoilleen, ja näin koittaa pelastus (
tikkun olam). Messiaanisuuden käsite muuttuu juutalaisessa mystiikassa juuri tähän maailman täydellistymiseen liittyväksi toimeksi, jossa koko juutalaiskansasta tulee kollektiivisesti messias. Kun asiat alkavat palata oikeille paikoilleen tulee messiaan saapuminen vain symbolisoimaan tämän juutalaisten elämäntehtävän loppuun saattamista (Scholem 1971, 47-48; ks. 5.3.2.).

Israelin Galut on ainoastaan tämän vaiheen ilmaus, ennen korvausta ja lunastusta. Israelin ahdinko ei siis ole historiallinen sattuma, vaan synnynnäistä maailman olemassaolossa. Tämän korjaaminen on Israelin käsissä:
“Israelin vallassa on on korjata universaali virhe. Juutalaiskansa voi myös parantaa maailman, sekä sen näkyvissä että näkymättömissä puolissa.” (s. 46.)

Juutalaiset voivat parantaa maailman Tooran ja käskyjen avulla. Näiden parannuskeinojen ja hengellisen toimintansa avulla juutalaiset “voivat liikuttaa asiat niiden määrätyille paikoilleen, vapauttaa vangitun valon ja nostaa sen oikealle tasolleen, vapauttaa Shekhinahin kipinät ja saattaa loppuun Luojan hahmon hänen pituutensa täyteen mittaan, joka nyt haluaa täydellistymistä”. Scholem (1971) jatkaa:
“Hyvyyden ja pahuuden
“arvostelukyvyn” läpi asetetaan ratkaiseva raja pyhien ja epäpuhtaiden alueiden välille, joka oli sekoittunut kun Aatami teki syntiä. Galut on siten tehtävä paranteluun ja selventämiseen. Israelin lapset “nostavat kipinät” sekä heidän jalkojensa tallomista paikoista että kosmoksesta itsestään, tekojensa kautta.” (s. 46.)

Seuraavaksi Scholem (1971, 46) jatkaa, että “kaikki ihmiset parantavat sielunsa ja sielunvaelluksen prosessin kautta myös naapuriensa”, ja että “tämä on ratkaisevan tärkeä kohta hyvyyden
“valinnassa” sen maanpaosta pahuuden sfääreissä”. Tässä kohtaa lienee paikallaan muistuttaa, että Luriaaninen Kabbala tarjoaa tosiasiassa lunastusta vain juutalaisten sieluille, ja että ei-juutalaisten sieluja pidetään saastaisina ja satanistisina, jotka saavat alkunsa satanistisista sfääreistä. Näin opetti varsin selvästi jo itse rabbi Hayyim Vital:
“Ei-juutalaisten sielut tulevat täysin satanistisen sfäärin feminiinisestä osasta. Tästä syystä ei-juutalaisia kutsutaan pahoiksi eikä hyviksi, ja heidät on luotu ilman [jumalallista] tietoutta.” (Mezvinsky & Shahak 1999, 58.)

Scholem jatkaa kuvailuaan parantamisesta ja lunastuksesta sekä niiden jälkeen, tuoden messiaanisuuteen täysin uuden näkökannan:
“Tässä järjestelmässä lunastus on samamerkityksinen kuin parantaminen tai palauttaminen. Sen jälkeen kun me [juutalaiset] olemme täyttäneet velvollisuutemme ja parantaminen on saatettu loppuun, ja kaikki asiat ovat niiden tarkoituksenmukaisissa paikoissaan universaalissa suunnitelmassa, tulee lunastus itsestään. Lunastus on vain merkkinä täydellisestä tilasta, virheettömästä ja harmonisesta maailmasta, jossa kaikki on asianomaisilla paikoillaan. Sen tähden messiaaninen ihanne, lunastuksen ihanne, saa täysin uuden näkökannan.” (Scholem 1971, 47.)

Tämän merkitys tuntuu jopa käytännönkin elämässä, myös perinteisessä juutalaisuudessa: Jopa arkielämässä juutalaiset esimerkiksi työskentelevät parantaakseen maailmaa ja “valitakseen” hyvää ja pahaa, mikä tarjoaa ideologiaa Halakhan käytännön komennoille; ideologiaa joka kytkee perinteisen juutalaisuuden maailmassa laajalti työskenteleviin piilotettuihin voimiin. Näin esimerkiksi komentoa noudattava juutalainen ei enää pelkästään noudata kyseistä komentoa, vaan hänen toimellaan on universaalia merkitystä, sillä hän parantaa jotain (s. 47).

Tähän liittyen itse messiaan saapumisesta selviää seuraavaa:
“Tämä lunastuksen käsitys ei enää ole katastrofaalinen: Kun velvollisuus on täytetty, tulee Daavidin poika, messias, itsestään, sillä hänen ilmestymisensä aikojen lopussa on vain symboli prosessin loppuun saattamisesta, todistus siitä että maailma on tosiasiassa parannettu. Näin ollen tulee mahdolliseksi välttää
“messiaan raadannat”. Siirtyminen epätäydellisyyden tilasta täydellisyyden tilaan (joka saattaa silti olla vaikeaa) tulee sittenkin tapahtumaan ilman vallankumousta ja katastrofia sekä suurta kärsimystä.” (s. 47)

Tässä sitten on ensimmäistä kertaa yhtenäinen yhteys lunastuksen ja sitä edeltävän tilan välillä. Lunastus vaikuttaa nyt historiallisen prosessin loogiselta seuraukselta, ei aikaisemman vastakohdalta. “Me [juutalaiset] olemme täten kaikki mukana yhdessä messiaanisessa seikkailussa, ja meitä kaikkia kutsutaan tekemään oma osuutemme.” (s. 47-48)

Messiaasta Scholem vielä täsmentää, että vaikka kabbalistit hyväksyivät persoonallisen messiaan, josta perinteinen juutalaisuus puhui (samalla mullistaen perinteisen idean):
“Messias itse ei tule tuomaan lunastusta; sen sijaan hän symboloi lunastuksen saapumista, parantamisen tehtävän loppuun saattamista. Sen tähden ei ole yllättävää, että Luriaanisessa kirjallisuudessa on annettu vain vähän tärkeyttä ihmismessiaan personaalisuudelle, sillä kabbalisteilla ei ollut erityistä tarvetta persoonalliselle messiaalle.” (s. 48)

Scholem summaa yhteenvetonaan:
Galut ja lunastus eivät ole Israelille erikoisia historiallisia tapahtumia, vaan kaiken olemassaolon ilmentymiä, jumalallisuuden mysteerin ilmentymiseen asti. Messias tulee tässä koko Israelin kansaksi, yksilöllisen Vapahtajan sijasta: Israelin kansa kokonaisuudessaan valmistelee itsensä korjaamaan [parantamaan] perusvirheen. Lunastus on seurausta esimuodoista [edeltäjistä], eikä vallankumouksesta, ja vaikka Israelin lunastus kansallisessa ja maallisessa mielessä pysyi hyvin todellisena ihanteena, sitä laajennettiin ja syvennettiin tekemällä siitä koko maailman lunastuksen symboli, universumin palauttaminen tilaan, joka sen olisi pitänyt saavuttaa kun Luoja suunnitteli sen luonnin.
Uudella Kabbalalla oli erittäin tärkeä tarkoitus palauttaa juutalaiselle tämän vastuuntunteensa ja arvokkuutensa. Hän voisi nyt katsoa tilaansa, joko Galutissa tai messiaanisessa toivossa, syvällisenä mysteerinä joka ylsi Jumalan korkeuksiin asti, ja hän kykenisi yhdistämään mielessään elämänsä perimmäiset kokemukset kaikkeen kosmiseen olemassaoloon ja yhdentymiseen. Hän ei nähnyt mitään ristiriitaa lunastuksen kansallisten ja maallisten sekä mystisten näkökantojen välillä. Kabbalistien vakaumuksessa edellisten tarkoituksena oli hahmotella ja symbolisoida jälkimmäistä. Galutin historiallisen kokemuksen tuska ei tullut epäselväksi tästä uudesta tulkinnasta; päinvastoin, sen voitaisiin sanoa tulleen korostetuksi ja tarkennetuksi. Mutta nyt mukaan liitettiin vakaumus siitä, että Israelin tuskan salaisuus oli juurtunut kaiken luomisen elintärkeään piilotettujen lähteiden ravintoon.” (Scholem 1971, 48.)

6.6.3. Johtopäätökset Scholemista

Juutalaisuuden messiaanisuuden kansallisissa opetuksissa (joissa selvästi Israel ja juutalaiset tulevat saamaan suuremman valta-aseman) on joissain paikoin selväsanaisesti tuotu esiin Israelin juutalaisten maailmanherruus. Paikoin tähän sanomaan liittyy myös täysin selvästi kaikkien ei-juutalaisten valtakuntien tuhoaminen ja/tai alistaminen. Se mikä kuitenkin yhdistää näitä
aivan kaikkia messiaanisia kansallisia opetuksia on, että juutalaiset messiaansa johdolla tulevat vähintään maailman hengellisiksi johtajiksi, joko vastarinnan nujertamisen kautta tai muiden suostumuksella. Muut kansakunnat tulevat sitten seuraamaan juutalaisten johtoa ja esimerkkiä sekä hakemaan neuvoa heiltä. Kaikissa kansallisissa messiaanisissa näkemyksissä tuntuu myös olevan teemana lopullinen rauha ja jonkinasteinen utopistisuus. Kabbalistisessa (Luriaanisessa) messiaanisuudessa vallitsee näkemys juutalaisten suorittamasta maailman täydellistymisestä, ts. maailman muuttamisesta juutalaisten kuvaksi, josta seuraa utopia.

Vaikka Maimonides – joka siis näkemyksissään selvästi esitti juutalaisprofeettojen olleen haluamatta maailmanherruutta itselleen – onkin varsin arvovaltainen taho juutalaisuudessa, joka on paljolti vaikuttanut juutalaisuuteen ja jonka opetukset ovat vielä nykyäänkin tärkeänä osana juutalaisuuden käytännön lakia (Halakhaa), eivät hänen näkemyksensä silti edusta mitään arvovaltaisinta tulkintaa messiaanisuudesta. Suosittuja tulkintoja juutalaisuuden messiaanisuudessa on paljon, joista myös apokalyptiset katastrofaaliset opetukset ovat suosittuja.

Vaikka juutalaisuuden kansallisissa messiaanisuuden opetuksissa on myös selvästi rauhaa ja rauhanomaisuutta tähdentäviä näkemyksiä ja tulkintoja, joissa juutalaiset nousisivat ‘maailman johtoon’ täysin rauhanomaisin keinoin, alistamatta ei-juutalaisia väkivalloin, on niistäkin silti nähtävissä rivien välistä realistisempi kuva. Tämä realistisempi kuva tarkoittaisi siis väkivaltaisempaa kuvaa, vaikka näin ei suoraan sanottaisi: Jos juutalaiset haluaisivat messiaansa johdolla omaksua maailman johtajien roolit rauhanomaisesti, ei se käytännössä mitenkään voisi toteutua muuten kuin väkivalloin alistamalla ja uhkailemalla heidän vastustajiaan (esim. ydinasein); tästä räikeimpänä esimerkkinä olisivat muslimit, joiden uskonnossa nimenomaan juutalaisia vastustetaan ankarasti, paikoin jopa verisesti. ‘Rauhoittaminen’ tai ‘rauhan tuominen’ ja varmistaminen tarkoittaisi käytännössä siis koko maailman pakottamista tähän, tässä tapauksessa juutalaisten ylivallan johdolla. Tämä myös oli jo
Ben-Ami Shillonyn (1991) esiin tuoma argumentti (ks. 6.5.9.).

Luriaanisen Kabbalan messiaanisina pääopetuksina ovat selvästi maailman sekavan järjestyksen täydellistyminen, jonka vain juutalaiset voivat saada aikaan. Tästä tulee sitten seuraamaan utopistinen täydellisyyden tila, jossa tulisi olemaan ikuinen rauha ja paratiisi. Tämän aikaansaamiseksi tullaan kuitenkin täydellistymisen prosessissa tuhoamaan kaikki pahuus ja pahuuden voimat maailmasta. Luriaanisen Kabbalan mukaan nimenomaan ei-juutalaiset ovat pahojen voimien ja pahuuden ilmentymiä, eli satanistisia, jotka tulevat satanistisista sfääreistä. Näin ollen tullaan siis kaikki ei-juutalaiset – joita ei
Zoharissa edes ihmisinä pidetty muutenkaan – aivan selvästi hävittämään maailmasta, maailman täydellistymisessä, jonka juutalaiset tulevat toteuttamaan. Eli toisin sanoen, suorittamalla maailman täydellistymisen, tulevat juutalaiset täten hävittämään ei-juutalaiset maailmasta.

Joka tapauksessa tulisi ei-juutalaisten asema juutalaisuuden messiaanisuudessa olemaan vähintään heidän alistamisensa juutalaisten johtoon, tai enimmillään täysi hävitys maailmasta. Juutalaisten kohtalona tulisi joko olemaan suoraan messiaansa johdolla olla maailmanjohtajia, tai vähintään maailman ylimpiä (ylempiarvoisimpia) hengellisiä pyhimyksiä, joita koko maailma tulisi seuraamaan.
Juutalaisuuden messiaanisuudessa, sekä kansallisissa että kabbalistisissa opetuksissa, tulee siis ei-juutalaisten kohtalo olemaan vähintään alisteinen, ja pahimmillaan heidän tuhoamisensa, kun taas juutalaisten tulee olemaan maailman johtajuus, ja heille siitä koituva ikuinen rauha ja utopia.

Tavallaan sekä juutalaisuuden kansallisessa messiaanisuudessa että sen kabbalistisessa messiaanisuudessa on kyse ns. uuden maailmanjärjestyksen luomisessa vanhasta. Kansallisessa messiaanisuudessa tulevat juutalaiset luomaan uuden maailmanjärjestyksensä joko ottamalla maailman suostumuksella tai väkivalloin maailmanherruuden itselleen, orjuuttamalla tai hävittämällä ei-juutalaiset maailmasta, tämän jälkeen alkaen hallitsemaan maailmaa; tämä juutalaisten maailmanherruus tulisi siis olemaan se ns. uusi maailmanjärjestys. Kabbalistisessa messiaanisuudessa taas juutalaiset tulisivat toteuttamaan maailman täydellistymisellä ns. uuden maailmanjärjestyksen, palauttamalla nykyisen maailmanjärjestyksen sen ‘oikeaan’ tilaansa, eli ns. uuteen maailmanjärjestykseen.

Koska uudesta maailmanjärjestyksestä ei ole mitään ainoata oikeaa todistettua tulkintaa, tai ns. ‘oikeaa totuutta’, on tämä täysin oikea tulkinta: Juutalaisuuden messiaanisuus pyrkii luomaan uuden maailmanjärjestyksen. Mikäli siis lukijat olisivat kiinnostuneita monista ‘uuden maailmanjärjestyksen’ eri teorioista, on tämä tosiasia erittäin tärkeä pitää mielessä. Juutalaisuudessa piilee dokumentaarinen todistusaineisto ‘uuteen maailmanjärjestykseen’.
6.7. Chabad-Lubavitchin ja suurrabbi Schneersonin messiaaniset näkemykset

Vaikutusvaltaisella Chabad-Lubavitch -liikkeellä (josta enemmän kohdassa 7.1.) on selvät messiaaniset uskomuksensa. Chabad-sivustolla (Chabad.org) kerrotaan Chabadin messiaanisuudesta seuraavaa:
Eräs Maimonidesin luettelema juutalaisuuden periaate on, että jonain päivänä tulee nousemaan juutalainen johtaja, joka on suora Daavidin dynastian jälkeläinen, joka tulee rakentamaan uudelleen temppelin Jerusalemiin ja keräämään juutalaiset kaikkialta maailmasta ja tuomaan heidät takaisin Israeliin. Kaikki kansakunnat tulevat tunnustamaan Messiaan [Maschiach] maailman johtajaksi ja hyväksymään hänen valtansa. Messiaanisena aikana tulee olemaan maailmanrauha, ei enää sotia eikä nälänhätää ja yleisesti korkea elintaso. […]
Messiaan tulo tulee saattamaan loppuun Jumalan tarkoituksen luomisessa: Jotta ihminen voi tehdä asuinpaikan Jumalalle alemmissa maailmoissa; paljastaakseen synnynnäisen hengellisyyden materiaalisessa maailmassa. […]
Jotkut ihmiset uskovat, että maailma tulee “kehittymään” itsestään messiaaniseen aikaan ilman ihmisellistä keulakuvaa. Juutalaisuus torjuu tämän uskon. Ihmishistoria ovat hallinneet vallanahneet imperiumien rakentajat. […]
Profeetat Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Aamos, Joel ja Hoosea kaikki viittaavat messiaaniseen aikaan. Lukijalle neuvotaan Rabbi I. Schochetin kirja
Maschiach täysiä viittauksia varten. On kiintoisaa huomata, että YK:n rakennuksen seinälle New Yorkissa on kaiverrettu lainaus Jesajalta (kpl 11:6), “Silloin susi kulkee karitsan kanssa”.
Messias tulee olemaan ihminen, jolla on ihmeellisiä ominaisuuksia. Hän tulee olemaan taitava sekä kirjallisessa että suullisessa perinteessä. Hän tulee alituisesti kampanjoimaan Tooran noudattamisen puolesta juutalaisten keskuuteen ja seitsemän nooalaisen lain noudattamiseksi ei-juutalaisille. […] Ennen kaikkea,
hänet tullaan julistamaan todelliseksi juutalaiseksi kuninkaaksi, henkilöksi joka opastaa Jumalan palvelukseen, täysin nöyrä, mutta kuitenkin valtavan inspiroiva. […] Aluksi maailmanjärjestykseen ei tule muuta muutosta kuin sen valmius hyväksyä messiaaninen valta. Maailman kaikki kansakunnat tulevat pyrkimään uuden maailmanjärjestyksen luomiseen, jossa ei enää tule olemaan sotia tai konflikteja. Kateus, viha, ahneus ja poliittiset selkkaukset (negatiiviset sellaiset) tulevat katoamaan ja kaikki ihmisolennot tulevat pyrkimään vain hyvyyteen, kiltteyteen ja rauhaan.”51 (Nissan Dovid Dubov, ‘What is the Jewish Belief about Moshiach?’, Chabad.org.)
Kunnioitetussa The New Republic -lehdessä paheksuttiin Chabad-Lubavitchin messiaanisuutta ei-juutalaisiin nähden:
“[…] Chabadin uudessa messiaanisessa universaalisuudessa on joitain voimakkaita ironioita, sen tehtävässään ei-juutalaisille; ja varmastikin kaikkein epämiellyttävin niistä koskee Chabadin muuten naamioimatonta ja jopa rodullista halveksuntaa gojimeja kohtaan. […]
Sitä paitsi, tätä ei-juutalaisten luonnehtimista synnynnäisesti pahoiksi, ollen sekä hengellisesti että biologisesti juutalaisia alempiarvoisia, ei ole mitenkään muutettu myöhemmässä Chabadin kirjoituksessa.”52 (
The New Republic, 4.5.1992.)

Chabad-Lubavitch -juutalaisuuden hyvin vaikutusvaltainen suurrabbi Menachem Mendel Schneerson – jolla oli satojen tuhansien juutalaisten kokoinen seuraajajoukko ympäri maailman sekä miljoonia kannattajia ja ihailijoita, ja jota jopa pidettiin messiaana – opetti messiaanisista näkemyksistään seuraavaa:
Juutalaista ei luotu välineeksi johonkin [toiseen] tarkoitukseen; hän on itse tarkoitus, sillä kaikkien [jumalallisten] emanaatioiden aines luotiin ainoastaan palvelemaan juutalaisia. “Alussa Jumala loi taivaat ja maan” [Genesis 1:1] tarkoittaa, että [taivaat ja maa] luotiin vain juutalaisia varten, joita kutsutaan ‘aluksi’. Tämä tarkoittaa että kaikki kehitykset, löydökset, luomakunta, mukaan lukien ‘taivaat ja maa – ovat turhuutta verrattuna juutalaisiin. Tärkeät asiat ovat juutalaiset, koska he eivät ole olemassa mitään [muuta] päämäärää varten; he itse ovat [jumalallinen] päämäärä.’ […]
Tästä kaikesta mitä on sanottu, voidaan ymmärtää miksi ei-juutalaista täytyy rangaista kuolemalla jos hän tappaa sikiön, ja juutalaista ei ei täydy rangaista kuolemalla. […] Ei-juutalaisen koko todellisuus on vain turhuutta.
On kirjoitettu, “Vieraat ovat teidän laumojenne paimenina” [Jesaja 61: 5]. Koko [ei-juutalaisten] luomakunta on olemassa vain juutalaisten vuoksi. Tämän takia ei-juutalaista täytyy rangaista kuolemalla jos hän tappaa sikiön, kun taas juutalaista, jonka olemassaolo on kaikkein tärkeintä, ei tule rangaista jostain toissijaisesta.”53 (Mezvinsky & Shahak, 1999, 59-60.)
Chabad Lubavitch -sivustolla (Noahide.com) on joitain valikoituja lainauksia Rebben messiaanisista opetuksista, ei-juutalaisiin liittyen (‘The Hasidic Gentile Campaign: Rebbe Speaks’). Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että nuo opetukset vaikuttavat olevan tarkoitettu suuren yleisön luettavaksi, sekä juutalaisten että ei-juutalaisten, ja ne vaikuttavat olevan paikoin hieman ristiriidassa Rebben aiempien opetusten kanssa (yllä lainattujen), joten niitä täytyy analysoida asiayhteydessä edellisten kanssa, rivien välistä lukien, poimien niistä ne olennaisimmat paljastukset ja huomaten jättää pois ristiriidassa olevat väitteet, jotka lienevät tarkoitettu poliittisesti korrekteiksi hämäyksiksi ei-juutalaisille. Kommentoin itse myös joitain seuraavia lainauksia.

Sivustolla “Rebben” kerrotaan julistaneen lopullisesta sodasta, että:
“Pääasiallinen avodah [tehtävä] tälle sukupolvelle on mennä lopulliseen goluksen sotaan, valloittaa ja puhdistaa kaikki ei-juutalaisten maat.”54 (Shabbos Parshas VaYelech, 5746.)

Schneersonin kerrottiin myös ilmaisseen hänen messiaanisista näkemyksistään, että
juutalaisilla on kaikilla itsessään messiaanisuutta, ja että Jumala ja juutalaiset ovat yhtä:
Jokaisella juutalaisella on sielussaan kipinä messiaanisuutta. Tämä on juutalaisen syvin ja olennaisin juutalainen identiteetti. Rebbe kertoi, että juutalaisen oman messiaan kipinänsä paljastaminen on Moshiach Ben Davidin [Messiaan] julkitulon käynnistäjä, joka vuorostaan on maailmassa Jumalan täydellisen yhdentymisen julkitulon käynnistäjä. Tämä perustuu osittain Zohariin, jossa todetaan: Juutalainen kansa ja Jumala ovat täysin yhtä.”55 (Jerusalem Post, 28.1.2008, ‘Our Rebbe is the Messiah’.)

Sekä maailman valmistelemisesta messiasta varten:
“[Liittyen] Seitsemään Mitzvotiin: Aika on koittanut valmistella maailma Messiaalle. Tähän sisältyy sen tekeminen
“sopeutetuksi paikaksi” levittäen Seitsemää Mitzvotia.”56 (Purim, 5747, Sichos in English, vol. 25, s. 7.)

Ja Jumalan vaelluspaikasta:
“Vaikuttaminen ei-juutalaisiin, jotta he pitävät heidän mitzvottinsa, Seitsemän nooalaislakia […] tulee avustamaan meidän tehtäväämme, maailman tekemistä Jumalan vaelluspaikaksi, ja auttamaan Messiaan saapumista.”57 (Purim, 5747,
Sichos in English, vol. 35, s. 3.)

Kaikkien kansakuntien tulisi toimia yhdessä maailman sopeuttamiseksi:
“Jotta koko maailma tulisi pysymään järjestyksessä, on välttämätöntä että joka ikiseen
“seitsemästäkymmenestä kansakunnasta” tultaisiin vaikuttamaan niin, että ne tulisivat työskentelemään maailman sopeuttamiseksi. On riittämätöntä että vain yksi kansakunta toimisi oikein.”58 (Hisvaduyos 5750 1:395; viittaus ‘The Deed is the Main Thing’, Kol Boi Ha‘olam, s. 388.)
Oma kommenttini edelliseen: Lienee päivänselvää, että kansakunnat eivät automaattisesti toimi halukkaasti yhteistyössä mitään suurta yhteistavoitetta varten, vaan tämän onnistuminen vaatisi paljon vaikutusvaltaa ja painostusta.

Rebbe tähdensi, että juutalaisilla on valta tuoda rauha maailmaan:
“Näinä kriittisinä aikoina, kun kansakunnat haastavat toisiaan ja väkivalta lisääntyy uskomattomalla tavalla, juutalaisilla on valta tuoda rauha kaikkialle maailmaan. […] Ideaalisesti juutalaisten tulisi seistä ei-juutalaisten edessä ja selittää heille seitsemää Noachide-lakia, painottaen sitä, että heidän ei pitäisi noudattaa niitä, koska ne vaikuttavat loogisesti järkeviltä, vaan koska Jumala on komentanut heitä. […] Kun juutalainen toteuttaa mitzvoja ylpeydellä, ei-juutalainen seisoo häneen nähden syvässä kunnioituksessa, eikä harkitse sotaa.”59
(Yud Tes Kislev, 5743, Sichos in English, vol. 13, s. 19, 33.)
Oma kommenttini edelliseen: Verrattuna aiempiin kovasanaisempiin juutalaisuuden opetuksiin messiaasta ja juutalaisten maailman herruudesta, tämä väite on olevinaan rauhanomaisempi, mikä on hieman epäilyttävää. Tässä kohdassa kuitenkin tehdään eräs olennainen paljastus: “Juutalaisilla on valta tuoda rauha maailmaan”, mikä kertoo juutalaisten suuresta vaikutusvallasta. On myös olennaista huomauttaa, ettei rauhaa maailmaan voi todennäköisesti tuoda tuosta noin vain, vaan se vaatisi mahdollisten vastahakoisten kansakuntien hävittämistä tai pakolla alistamista.

Maailman valloittamiseen liittyen Rebbe Schneerson julisti:
“Näin ollen, meidän täytyy päätellä, että tämä on otollinen aika valloittaa maailma Tooralla ja Yiddishkeitillä [juutalaisuudella / juutalaisella elämäntavalla], miellyttävällä ja rauhanomaisella tavalla:
“Koko maailma on edessänne.” (Bereshis 13:9.)60 (‘Conquer the World with Torah: A Message to the Shluchim Convention’, 5747, Sichos in English, vol. 33, s. 270.)
Oma kommenttini: Tässä on erityisen olennaista huomata, että vaikka väitetään, että halutaan valloittaa maailma “miellyttävällä ja rauhanomaisella tavalla”, on selvää ettei sen onnistumisesta mitään takeita ole. Päinvastoin, lienee melko selvää, ettei maailmaa ole mahdollista mitenkään käytännössä “valloittaa Tooralla” muuten kuin väkivalloin ja verisesti (jos se edes on mahdollista sitenkään). Lisäksi oma kysymyksensä on kuinka paljon väkivaltaa siihen tarvittaisiin.

Ei-juutalaisten olemattomasta vapaasta tahdosta, että:
“Seitsemän lakia täytyy selittää sellaisella tavalla, johon kansakunnat voivat samaistua ja koska ei-juutalaisilla ei ole vapaata tahtoa, tulevat he olemaan halukkaita muuttumaan nopeammin ja helpommin, kuin juutalaiset.”61 (
Hisvaduyos 5748 3:183, viittaus ‘The Deed is the Main Thing’, Kol Boi Ha‘olam, s. 385-386.)

Rebbe vakuutti joidenkin ei-juutalaisten avustavan juutalaisia ymmärtäessään juutalaisten pyhän tehtävän:
“Kun ei-juutalaiset näkevät kuinka juutalaiset, huolimatta kaikista vaikeuksista, seuraavat Jumalan käskemää polkuaan, tulevat he myöntämään suurempaa tukea juutalaisille, voidakseen helpottaa juutalaisten tehtävän loppuun saattamista. Samalla tavoin kun ei-juutalaiset näkevät juutalaisten pyrkivän opettamaan ei-juutalaisille seitsemää Noachide-lakia, myöntävät he juutalaisille suurempaa kunnioitusta.”62 (‘Address to N’Shei Ubnos Chabad’, Elulin 26. päivä, 5746,
Sichos in English, vol. 32, s. 207.)
Oma kommenttini: Tässä ikään kuin toivotaan ei-juutalaisten antavan juutalaisille tukea, kun ei-juutalaiset oivaltavat juutalaisten ‘pyhän tehtävän’ tärkeyden. Rivien välistä luettuna: Ei-juutalaiset vastustavat jossain määrin juutalaisia ja heidän toimiaan, kunnes he toivottavasti ymmärtävät juutalaisten pyhän jumalallisen tehtävän suuruuden.

Vaikka rabbi Schneersonin opetuksissa Lubavitch-sivustolla (Noahide.com) on jonkin verran ristiriitaisia opetuksia hänen muihin opetuksiinsa nähden, erityisesti koskien ei-juutalaisia, rivien välistä luettuna ne silti tukevat hänen syrjivää ydinsanomaansa ei-juutalaisista riittävästi (varsinkin jos jätetään joitain ristiriitaisempia väitteitä huomioimatta). Lisäksi joitain Lubavitch-sivustolla esitettyjä Schneersonin positiivisempia opetuksia ei-juutalaisista voidaan myös tulkita koskemaan vain yhteistyötä tekeviä hurskaita ei-juutalaisia (Noachide-lakeja noudattavia tai juutalaisuuteen kääntyviä ei-juutalaisia), joille saatettaisiin olla armollisempia juutalaisten messiaanisena aikana.

Schneersonin ydinopetuksena ja messiaanisena sanomana oli kuitenkin juutalaisten yliarvoisuus ja pyhyys (sekä ei-juutalaisten ali-ihmisyys), sekä juutalaisten jumalallinen messiaaninen tehtävä ja ei-juutalaisten alistunut asema siinä, jonka toistan lyhyesti tässä vielä:
“Alussa Jumala loi taivaat ja maan” [Genesis 1:1] tarkoittaa, että [taivaat ja maa] luotiin vain juutalaisia varten, joita kutsutaan ‘aluksi’ […] [J]uutalaiset […] he itse ovat [jumalallinen] päämäärä.’. […] Ei-juutalaisen koko todellisuus on vain turhuutta. […] Koko [ei-juutalaisten] luomakunta on olemassa vain juutalaisten vuoksi.” (Mezvinsky & Shahak 1999, 59-61.)
Kaiken kukkuraksi tätä samaa suurrabbia – jolla oli satojen tuhansien seuraajien suuruinen maailmanlaajuinen yleisö, jolla oli myös merkittävää poliittista vaikutusvaltaa Israelissa ja Yhdysvalloissa – pidettiin itse messiaana, jonka eräät hänen seuraajansa jopa uskoivat nousevan kuolleista (ks. 7.1.).

Tohtori Michael Samuel, entinen professori juutalaisuuden opintojen osastolla Concordian yliopistossa, paljasti perusteellisesti Chabad-Lubavitch -nimisen “messiaanisen kultin rasistiset opetukset”:
Mitä jos tämä kultti [Chabad-Lubavitch] ottaisi tähtäimeensä erityisesti nuoret ihmiset, opettaen heille, että kaikki kristityt ja muslimit ovat:
1. pahoja, satanistisia olioita syntymästään (tehden kaikista ei-juutalaisista lapsista “pikkudemoneita”);
2. eivät matoja parempia;
3. eivät oikeastaan eläviä olentoja lainkaan, vaan jo ‘kuolleita’;
4. jotka Messiaan täytyy kaikki käännyttää pakkokeinoin tai alistaa valtaansa [kukistaa/valloittaa], jonka saapumisen nopeuttaminen on heidän velvollisuutensa.
Nämä ovat vain joitain Chabad-Lubavitch -nimisen fanaattisen messiaanisen kultin rasistisia opetuksia. […]
Miksi teidän pitäisi välittää? Koska Chabad-Lubavitch ei ole vain meidän ongelmamme, se saattaa olla teidän myös. Se on äärimmäisen voimakas, maailmanlaajuinen organisaatio.”63 (
MSA News (Moslem Student Association), 16.10.1999’; JewishTribalReview.org, ‘The Chabad Lubavitchers’; ks. 7.1.3.)
6.8. Messiaanisuus Israelissa

Mezvinsky ja Shahak (1999, 65) kuvailevat Israelissa vallitsevaa messiaanista poliittista trendiä. He viittaavat mm. modernin juutalaisen historian professori
Uriel Talin (1926-1984), analyysiin (Political Theology and the Third Reich, [1988], alunperin julkaistu hepreaksi) jossa hän tutki Gush Emunim -puolueen juutalaista messiaanista trendiä Israelissa – joka perustuu Kook rabbien ideologiaan – ja vertasi tutkimuksessaan juutalaisten asemaa natsien vallan alla ja ei-juutalaisten asemaa juutalaisten messiaanisen trendin alla (olettaen virallisen version juutalaisten kohtalosta natsien käsissä olevan täysin tosi). Tal paljastaa, että ei-juutalaisten asema juutalaisten messiaanisessa ideologiassa tulisi olemaan häikäisevän samankaltainen kuin juutalaisten kohtalo natsien käsissä. Viha länsimaista kulttuuria kohtaan, sen demokraattisten ja järjellisten elementtien kanssa, on yleistä. Tal myös toteaa, että tämä äärimmäinen sovinismi on ohjattu kaikkia ei-juutalaisia kohtaan. Tärkeää on huomata, että arvovaltaiset rabbit joihin Tal viittasi, eivät ole mitään vähäpätöisiä tai epävirallisia vaan tärkeitä hahmoja Israelissa. Shimon Peres piti erästä heistä, rabbi Yehuda Amitalia, maltillisena ja nimitti tämän ministeriksi ilman ministerin salkkua. Amitalin mukaan v. 1973 Yom Kippur -sota oli ohjattu kaikkia ei-juutalaisia vastaan, eikä vain egyptiläisiä, syyrialaisia ja arabeja vastaan.

Israelissa Kook-rabbien ideologia on eskatologinen ja messiaaninen, joka on myös Gush Emunimin ideologia. Tämä ideologia olettaa Messiaan välitöntä tulemista ja vakuuttaa juutalaisten – Jumalan avulla – saavuttavan voiton ei-juutalaisista ja hallitsevan sitten heitä ikuisesti (Shahak 1995; Mezvinsky & Shahak 1999, 65). Tämän väitetään myös olevan hyväksi ei-juutalaisille. Kaikkien nykyisten poliittisten kehitysten oletetaan joko auttavan tämän tapahtumista aiemmin tai viivyttämään sitä (viivytyksinä pidetään juutalaisten syntejä, kuten uskon puutetta). Synnit voivat myös lisätä maailman kärsimyksiä (esim. ensimmäinen ja toinen maailmansota ja ‘Holokausti’). Vanhempi rabbi Kook ei edes peitellyt iloaan ensimmäisen maailmansodan kuolinuhreista, koska hänen mukaansa ne olivat tarpeellisia, “jotta voidaan alkaa murtamaan Saatanan valtaa”64 (Mezvinsky & Shahak 1999, 65).
Prof. Tal myös tulkitsi rabbi Amitalin ja Gush Emunimin perusnäkemyksiä seuraavasti:
Moderni sekulaarinen maailma, tämän lähestymistavan mukaan, “kamppailee selviytymisensä puolesta ja täten meidän sotamme on ohjattu länsimaisen kulttuurin epäpuhtautta kohtaan ja rationaalisuutta kohtaan sellaisenaan.” Tästä seuraa, että muukalaiskulttuuri täytyy hävittää perin pohjin, koska “kaikki ulkomaalaisuus vetää meitä lähemmäs muukalaisuutta, kuten on niiden asema jotka vielä pitävät kiinni länsimaisesta kulttuurista, ja jotka pyrkivät sulauttamaan juutalaisuuden rationaaliseen, empiristiseen ja demokraattiseen kulttuuriin.” Amitalin lähestymistavan mukaan, Yom Kippurin sota täytyy ymmärtää sen messiaanisessa ulottuvuudessa: kamppailuna sivilisaatiota vastaan sen kokonaisuudessaan.65 (Mezvinsky & Shahak 1999, 63.)

Kun prof. Tal kysyi Amitalilta, että mikä järki kärsimyksessä on jos messias on jo tullut ja miksi sodat jatkuvat, Amital vastasi: “Sota aloittaa puhdistuksen prosessin, jalostuksen, Israelin seurakunnan puhdistamisen ja siivouksen.” Tal jatkoi keskustelua: “Täten opimme siis että on vain yksi selitys sotiin: ne jalostavat ja puhdistavat sielun. Kun epäpuhtaus on poistettu, Israelin sielu – sodan hyveellä – tulee olemaan puhdistettu. Olemme jo valloittaneet maat; enää on jäljellä epäpuhtauden valloittaminen.”66 (Mezvinsky & Shahak 1999, 63.)

Tal (1985) toteaa Israelin poliittisen messiaanisuuden trendistä, että:
“Kaikesta mitä on tähän asti sanottu, voidaan havaita poliittisen messiaanisen asenteen todelliset seuraamukset liittyen ihmisoikeuksiin: Mikäli aika ja paikka ovat olemassa olevan kokonaisuuden kategorioita,
ei-juutalaisille ei tällöin voi olla paikkaa täällä. Ja kuten olemme havainneet, me emme käsittele mitään hullujen profeettojen joukkiota, emmekä edes äärimmäistä vähemmistöä yhteiskunnan reunoilla, vaan dogmaattista koulukuntaa ja menetelmällistä oppijärjestelmää, joka tulee väistämättömästi johtamaan sellaiseen politiikkaan joka ei voi sietää kansalais- ja ihmisoikeuksien käsitteitä, sillä ajan ja paikan ulottuvuuksien kokonaisuuden käsitteellä ei ole tilaa suvaitsevaisuudelle. […] Tähän mennessä ei ole olemassa vertailua sisällölle, mutta liittyen ajatuksen rakenteeseen – selkeästi havaittavissa sen sisällöstä –, on mahdotonta olla huomaamatta sen vastaavuutta tämän [1900-luvun] vuosisadan totalitaarisiin liikkeisiin.
Johtopäätös joka seuraa edellä kuvaillusta ajan ja paikan epistemologiallisesta [tietoteoriallisesta] ulottuvuuden rakenteesta, ilmestyy kolmen aseman muodossa, koskien ei-juutalaisten kansalais- ja ihmisoikeuksiin liittyvää kysymystä: oikeuksien rajoittaminen; oikeuksien kieltäminen; ja
äärimmäisessä tapauksessa kutsu Tooraan perustuvaan kansanmurhaan – jokseenkin kuin kolme mahdollista ratkaisun astetta. Kaikki näistä asemista on ilmaistu käsitellyissä lähteissä.”67 (Tal 1985, ‘Foundations of a Political Messianic Trend in Israel’, The Jerusalem Quarterly, kevät 1985, nro 35; alunperin julkaistu hepreaksi juutalaisjulkaisussa Haaretz 26.9.1984.)

Gush Emunimin, ja sen suuren tukijan National Religious Partyn, tärkein motivoiva tekijä on messiaaninen ideologia, joka pitää yllä eroja juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä. Israelissa noin puolet juutalaisväestöstä tukee Gush Emunimiä. Myös ulkomailta, diasporasta, tuleva rahallinen apu on hyvin tärkeää sille. Monia ortodoksijuutalaisia ohjeistetaan suurimmasta amerikkalaisesta juutalaisten lehdestä
Jewish Press (Gush Emunimin toimituksellinen puolestapuhuja) kannattamaan Gush Emunimiä. New Yorkin kaupungin ja osavaltion poliitikot tarvitsevat aina Jewish Pressin tukea kampanjoissaan. Jewish Pressin toimittajat eivät vain ole messiaanisen ideologian puolestapuhujia, vaan he ovat myös ilmaisseet Yigal Amirin ihailua, joka salamurhasi Yitzhak Rabinin (Mezvinsky & Shahak 1999, 158-159).

Mezvinsky ja Shahak (1999, 70-72) kertovat Gush Emunimin opetuksista ei-juutalaisista, että:
Gush Emunimin vastaväite on: “Juutalaiset eivät ole, eivätkä voi olla, normaali kansa. Heidän ikuinen ainutlaatuisuutensa […] [on] seurausta Jumalan kanssa tehdystä liitosta Siinain vuorella.” Lustick lisäksi selitti tämän Gush Emunimin aseman lainaamalla erästä sen johtajaa rabbi Avineria: “Siinä missä Jumala vaatii muita normaaleja kansakuntia noudattamaan oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden käsitteellisiä lakeja, kyseiset lait eivät päde juutalaisiin.” Haredi-rabbit usein viittaavat tähän ideaan kirjoituksissaan, mutta he tiukasti varasivat sen räikeät seuraukset tulevaan messiaaniseen aikaan. Halakha tukee tätä varausta huolellisesti erotellen oikeuden ja vanhurskauden lait. Halakha sallii juutalaisten ryöstävän ei-juutalaisia niissä paikoissa, joissa juutalaiset ovat vahvempia kuin ei-juutalaiset. Halakha kieltää juutalaisten ryöstävän ei-juutalaisilta niissä paikoissa, joissa ei-juutalaiset ovat vahvempia. Gush Emunim tarjoaa tuollaiset varotoimet, väittämällä juutalaisten jo elävän messiaanisen ajan alussa, ainakin Israelissa ja miehitetyillä alueilla.
Lustick ei selitä riittävän hyvin messiaanisen ajan näkökohtia ja erotuksia juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä. Harkabin käsittely on parempi. Keskustellessaan halakhisesta opetuksesta ja Gush Emunimin asemasta murhiin liittyen, Harkabi selitti juutalaisen murhan olevan juutalaisessa laissa pahin mahdollinen synti, varsinkin kun tekijänä on ei-juutalainen. Sitten hän viittasi Gush Emunimin johtajaan rabbi Yisrael Arieliin. Nojaten Maimonidesin lakeihin ja Halakhaan, rabbi
Ariel totesi
“Juutalaista joka tappaa ei-juutalaisen ei rangaista ihmisten toimesta, eikä hän ole täten rikkonut [uskonnollista] murhan kieltoa.” Harkabi huomautti lisäksi, että tämä tulisi muistaa kun “vaaditaan, että kaikkia juutalaisvaltion ei-juutalaisia asukkaita tulisi käsitellä halakhisten sääntöjen mukaan”. Gush Emunimin rabbit ovat jatkuvasti hokeneet, että juutalaisia jotka tappavat arabeja ei pitäisi rangaista. Gush Emunimin jäsenet eivät pelkästään auta kyseisiä juutalaisia joita rangaistaan Israelin maallisten oikeuksien toimesta, vaan myös kieltäytyvät kutsumasta tuollaisia juutalaisia “murhaajiksi”. Tästä luonnollisesti seuraa, että uskonnolliset uudisasukkaat ja heidän seuraajansa tähdentävät “juutalaisten verenvuodatusta”, mutta osoittavat vain vähän huolta “ei-juutalaisten verenvuodatuksesta”. Gush Emunimin vaikutusvalta Israelin politiikkaan voidaan mitata sillä tosiasialla, että Israelin hallituksen politiikka tässä asiassa on selvästi kuvastanut Gush Emunimin asemaa. Israelin hallitus on sekä työväenpuolueen että Likudin alaisena kieltäytynyt vapauttamasta palestiinalaisia vankeja “joilla on juutalaisten verta käsissään”, mutta ei ole epäröinyt vapauttaa vankeja “joilla on ei-juutalaista verta käsissään”.68

Gush Emunim vaikuttaisi jopa äärimmäisemmältä kuin monet islamistisen fundamentalismin äärimmäisyydet. Se mikä Gush Emunimissa on oleellista, ja jopa vaarallista, on että se on täysin kunnioitettua toisin kuin esim. kahanismi, ja sillä on enemmän vaikutusvaltaa. Gush Emunimilla on tukea joissain tärkeissä asioissa jopa koko Israelin oppositiolta, sekä oikeistosiiveltä että uskonnolliselta, kuten myös Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisilta juutalaisten ja kristittyjen järjestöiltä (Shahak 1995).

Mezvinsky ja Shahak (1999, 159) toteavat, että todellinen syy palestiinalaisten oikeuksien riistoon ja huonoon asemaan Israelissa on juutalainen fundamentalismi, erityisesti messiaaninen ideologia. Heidän mukaansa tämä on se perimmäinen syy, jota erittäin harvat lehdet uskaltavat raportoida.
6.9. Esimerkkejä aiemmista messiasehdokkaista
On siis osoitettu, että juutalaisuuden messias on nimenomaan maallinen messias, eikä mikään taivaallinen jumalahahmo, jonka toivottaisiin joskus tulevaisuuden epämääräisenä ajankohtana tulevan maailmaan ehkä. Juutalaisuuden messias on siis tuleva maallinen johtaja, joka tulisi sitten oikeana tulevaisuuden ajankohtana – juutalaisten kriteerit täyttäen – vaikutusvallallaan ja tietotaidollaan, nousemaan esiin juutalaisten ylijohtajaksi. Tämä juutalaisylijohtaja alkaisi sitten hallita maailmaa juutalaisten edustajana. Näin siis juutalaiset – Jumalan valitsema pyhä, jolle Jumala antoi maailman hallittavaksi – alkaisivat Jumalan agentteina hallitsemaan maailmaa, messiaansa johtamina. Ei-juutalaisten kohtalosta juutalaisten maailman herruuden alla on hieman eri näkemyksiä, mutta todennäköisesti se tulisi joko olemaan nöyrien palvelijoiden tai orjien asema, tai äärimmillään heidän täysi tuhoamisensa maailmasta (esim. Luriaanisessa Kabbalassa).

Juutalaisia messiasehdokkaita on historiassa ollut paljon. Seuraavassa joitain esimerkkejä näistä:
• Athronges
Jeesus Nasaretilainen
• Theudas (v. 44-46 jaa)
Simon bar Kokhba (kuoli v. 135 jaa)
• David Alrui (1160)
• Moses Botarel (1413)
• David Reubeni (1500-luvun alkupuolella)
• Solomon Molcho (1500-luvun alkupuolella)
Sabbatai Zevi (1626-1676)
• Jacob Querido (1690) sanottiin olevan Sabbatai Zevin uudelleensyntymä
• Löbele Possnitz (1700-luvun alkupuolella)
• Jacob Joseph Frank (1726-1791)
• Shukr Kuhayl I (1800-luvulla)
• Judah ben Shalom (1800-luvulla)
Menachem Mendel Schneerson (1902-1994)

Esimerkkejä on paljon enemmänkin, mutta tässä lienevät kuuluisimmat. Juutalaisista messiasehdokkaista kertoo lisää esim. Jerome Rabow (2002) kirjassaan
50 Jewish Messiahs. Messiasehdokkaita on siis ollut suunnilleen jokaisena viime vuosisatana, mutta ongelmana on aina ollut, että kukaan näistä ehdokkaista ei ole täysin tyydyttänyt riittävän suuren juutalaisenemmistön odotuksia. Juutalaiset kuitenkin valmistelevat koko ajan maailmaa ja maailman oloja suotuisammiksi, messiasta varten, jotta oikea ehdokas näin onnistuisi aikanaan vakuuttamaan tarpeeksi paljon juutalaisia. Viimeaikaisista messiasehdokkaista merkittävin, joka lähimmäksi vastasi juutalaisten odotuksia, lienee ollut juuri lubavitch-suurrabbi Schneerson, jonka monet lubavitch-juutalaiset uskoivat olleen messias, ja jopa uskoivat nousevan kuolleista.
6.10. Juutalaisuuden kansallisen messiaanisuuden merkitys käytännössä

Messiaanisuudesta on juutalaisuudessa jonkin verran eri tulkintoja. Jotkut tulkinnat ovat suorasanaisempia ja ankarampia ei-juutalaisille, kun taas jotkin tulkinnat esiintyvät rauhanomaisemmalla sanomalla. Yhteistä kuitenkin on maailman tekeminen juutalaisille pyhäksi ja rauhaisaksi paikaksi, tuoden lopulta rauhan maailmaan. Se mikä tässä on olennaista ymmärtää, eri tulkinnoista huolimatta, on se että tämän saavuttaminen ei käytännössä olisi mahdollista mitenkään muuten kuin väkivalloin ja sodin, alistamalla ei-juutalaiset väkisin ali-ihmisten asemaan (olettaen argumentin vuoksi tämän olevan ylipäätään mahdollista). Syy tähän on täysin selvä: Ei-juutalaisten kansakunnat eivät missään nimessä olisi riittävän yhteistyöhaluisia, vaan ryhtyisivät jossain määrin vastarintaan, ymmärrettyään juutalaisten messiaanisuuden olevan käytännössä omia etujaan vastaan. Näin ollen rauhanomaisemmatkin tulkinnat olisivat mahdollisia vain väkivaltaan turvautumalla.

Aina silloin tällöin Israelin vaikutusvaltaisilta juutalaisfundamentalisteilta saa lukea todella törkeitä kohulausuntoja ei-juutalaisista (gojimeista) tai arabeista. Eräs viimeaikaisimmista esimerkeistä koskien ei-juutalaisia yleisesti tuli todella suurelta taholta: Rabbi Ovadia Yosefilta, joka on entinen Israelin Sefardi-suurrabbi, johtava halakhinen auktoriteetti. Verraten ei-juutalaisia aaseihin hän julisti, että:
“Gojimit syntyivät vain palvelemaan meitä. Ilman sitä heillä ei ole paikkaa tässä maailmassa – vaan ainoastaan palvella Israelin Kansaa. […] Miksi ei-juutalaisia tarvitaan? He työskentelevät, kyntävät, he korjaavat sadon. Me istumme kuin effendi ja syömme.” (Jonah Mandel 2010, “Yosef: Gentiles exist only to serve Jews”,
Jerusalem Post, 18.10.2010.)

Rabbi Ovadia Yosef kuvaili länsimaita (erityisesti USA:ta) orjiksi, jotka hallitsivat Israelia, mutta että messias tulisi heittämään heidät pois, ja että messiaan tuloa voitaisiin nopeuttaa opiskelemalla sururituaaleja tai etiikan kirjoja (Tooran opiskelu oli hänen mukaansa kiellettyä):
“‘Emme voi rakentaa tänne, emme voi rakentaa sinne’ – se on kuin me olisimme heidän orjiaan. Orjat hallitsevat meitä. Meidän messiaamme tulee ja heittää heidät pois. […] Missä on temppelimme? Siellä on arabeja! Messiaamme tulee heittämään nämä kaikki pahat pois sieltä.”69 (Kobi Nashoni 2009, ‘Rabbi Ovadia slams US: We’re not their slaves’,
Ynetnews 26.7.2009, Jewish World.)

Tämän kaltaisia lausuntoja löytyy juutalaisilta yltä kyllin. Juutalaiset ovat historiansa saatossa ehtineet lukemattomia kertoja toivoa messiaansa toteuttavan monia heidän toiveitaan.

Kaiken huipuksi, kuten jo tuli todettua (6.8.),
Israelissa esiintyvä Kook rabbien ja Gush Emunimin messiaaninen ideologia, olettaa selvästi messiaan välitöntä tulemista, kun juutalaiset ovat Jumalan avulla saavuttaneet voiton ei-juutalaisista; jonka seurauksena juutalaiset sitten hallitsevat heitä ikuisesti (Shahak 1995; Mezvinsky & Shahak 1999, 65). Tämä on erinomainen julkinen malliesimerkki käytännössä juutalaisten keskuudessa vallitsevasta messiaanisesta liikkeestä, joka opettaa juutalaisten tulevasta maailmanherruudesta.
6.11. Uusi maailmanjärjestys ja juutalaistahojen kannatus maailmanhallitukseen

Juutalaisuuden messiaanisuudessa on aivan selvästi havaittavissa
pyrkimys uuteen maailmanjärjestykseen. Tämä on havaittavissa sekä kansallisessa messiaanisuudessa että kabbalistisessa messiaanisuudessa. Kansallisessa messiaanisuudessa uusi maailmanjärjestys tulisi olemaan juutalaisten ja heidän messiaansa maailmanherruus Israelista käsin, tai vähintään juutalaisten asema messiaansa johdolla maailman hengellisinä johtajina, jonka seurauksena maailmassa tulisi vallitsemaan utopia ja ikuinen rauha juutalaisille (ks. 6.1.). Kabbalistisessa messiaanisuudessa (eli mystisemmässä messiaanisuudessa) pyrkimys uuteen maailmanjärjestykseen on juutalaisten maailmantehtävä maailman täydellistymisen suorittamiseen (maailman sekavuuden tilan palauttaminen täydellisyyden tilaansa ja pahuuden hävittäminen maailmasta); tästä sitten seuraa lunastus ja täydellisyyden tila (utopia), eli uusi maailmanjärjestys (ks. 6.2.).

Uskonnollisista juutalaisjärjestöistä esimerkiksi erittäin vaikutusvaltainen Chabad-Lubavitch ilmaisi tämän asian täysin selvästi ja suoraan, sivustollaan (Chabad.org) messiaanisuutta käsittelevässä artikkelissaan:
“Aluksi maailmanjärjestykseen ei tule muuta muutosta kuin sen valmius hyväksyä messiaaninen valta. Maailman kaikki kansakunnat tulevat pyrkimään uuden maailmanjärjestyksen luomiseen, jossa ei enää tule olemaan sotia tai konflikteja.” (N. D. Dubov, ‘What is the Jewish Belief about Moshiach?’, Chabad.org; 6.5.9.)

Täysin eri asiayhteydessä puhuttiin myös juutalaisten uudesta maailmanjärjestyksestä ja siihen pääsemisestä Holokaustin opetusten avulla eräässä juutalaisjulkaisussa:
“Meidän tehtävämme ‘uuden maailmanjärjestyksen’ saavuttamiseksi riippuu siitä opimmeko Holokaustin opeuksista.” (Ian J. Kagedan 1991 [B’nai B’rith Canadan johtaja], ‘Memory of Holocaust central to New World Order’’, Toronto Star, 26.11.1991, s. A17; viittaus Rudolf 2003, 471; ks. myös Holokaustin Merkitys.)

Kiinnostavasti USA:n holokaustimuseon sivustolla nähtiin juutalaisten (itsensä määrittämä) taistelu ‘vihaa’ ja antisemitismiä vastaan uskonnollisessa valossa, “Tikkun Olamin toimena maailman korjaamiseksi”, ennen kuin ‘viha’ saa jalansijaa länsimaisissa yhteisöissä (Ushmm.org, 16.6.2004;
Holokaustin Merkitys).

Käytännössä
vanha maailmanjärjestys olisi (oli) siis ei-juutalaisten hallitsema ‘sekava’ maailmanjärjestys, jossa eri kansoilla ja roduilla sekä etnisyyksillä oli suureksi osaksi selvät kansallisvaltionsa ja maanosansa; jossa juutalaisilla ei ollut merkittävää valta-asemaa, ennen kuin 1800-luvun loppupuolella josta se lähti räjähdysmäiseen nousuun 1900-luvulla, varsinkin 2. maailmansodan jälkeen; ja jossa Israelin valtiota ei edes ollut olemassa (ennen kuin 1948). Käytännössä siis uusi maailmanjärjestys tulee olemaan (nykypolitiikalla) hyvin monikulttuurinen ja globaali juutalaisvaltainen maailmanjärjestys, jossa valkoiset eurooppalaiset ja kristinusko tullaan hävittämään etupäässä maailmasta (ainakin pieniin vähemmistöasemiin kaikkialla). Lisäksi, mikäli nykykehitys maailman yhdentymisessä jatkuisi, vaikuttaisi maailmanhallitus olevan sen väistämätön askel.

Kuten jo aiemmin huomautin (ks. 3.6), juutalaisuuden ja juutalaisten kristinuskon vastustus ja viha, sekä näistä syntyvä “juutalainen vallankumouksellinen henki” (Jones 2008), ovat myös olleet ilmeisiä syitä vanhan kristillisen maailmanjärjestyksen kumoamiselle (joka on jo nyt käytännössä paljolti kumottu). Tämän takia takia juutalaiset ovat olleet mukana historiansa aikana lukuisissa vallankumouksellisissa liikkeissä ja salaseuroissa (esim. vapaamuurarit ja illuminati sekä erityisesti bolshevismi ja kommunismi, yms., ks. esim. Webster 1924; Jones 2008;
Erittäin Juutalainen Bolshevikkien Vallankumous).

Kiinnostavasti yhteisenä tekijänä suurimmalle osalle ns. ‘uuden maailmanjärjestyksen’ teorioista ja teoreetikoista on lähes kaikkien näiden yhdenmukaisuus siinä, että ne
jättävät juutalaisten roolin mainitsematta kokonaan! Tämä ilmeisesti johtuu joko juutalaisten määrittämän poliittisen korrektiuden voimasta, tai halusta säilyttää uskottavuutensa rippeet, taikka suoranaisesta peittelystä ja valehtelusta (Korrektit salaliitot; Avaruusliskojen vai juutalaisten salaliitto?; näistä esimerkkeinä mm. suosituimmat Alex Jones, David Icke, Jim Marrs, Anthony J. Hilder, Jordan Maxwell, Alan Watt ja lukemattomat muut radiojuontajat USA:n ‘vaihtoehtoismedioissa’, joista kaikista on paljon amatöörivideoita internetissä levityksessä; suomalaisista NWO-teoreetikoista mainittakoon esim. Pekka Lahtinen [1994]; Hannu Yli-Karjanmaa; Lars Österman; ‘Nwo havaintoja’ -blogi). Ironisinta näissä kaikissa edellä mainituissa tahoissa on – siis jos kyse on ‘uskottavuuden’ säilyttämisen halusta –, että uuteen maailmanjärjestykseen liittyen ei mistään muista tahoista kuin juutalaisuudesta ja juutalaisista löydy selvää dokumentaarista todistusaineistoa. Toisin sanoen, tässä tilanteessa ‘uskottavuuden’ säilyttämisen menettelyllään (sensuurillaan) kaikki edellä mainitut tahot menettävät kaikki todisteensa väitteidensä ja teorioidensa tueksi, eli siis uskottavuutensa!
Maailmanhallitus ei missään nimessä ole pelkästään juutalaisten tavoite/suunnitelma/juoni. Maailmanhallituksia on jo tavallaan historiassa ollut, kuten esim. Rooman valtakunnassa, josta käsin koko sen ajan tunnettua maailmaa hallittiin. Juutalaisilla johtajilla kuitenkin on omat motiivinsa ja intressinsä maailmanhallituksen tueksi (erityisesti oman vaikutusvaltansa turvaaminen), jotka tulevat myös juutalaisuudesta, kuten on jo osoitettu.

Viime vuosikymmenten aikana on globalisaatio ja maailman jatkuva yhdentymisen kehitys johtanut kohti yhä tiiviimpää kansakuntien yhteistyötä. Tämä kehitys on myös väistämättä johtanut vallan keskittymiseen yhä harvempiin käsiin, maailman suurimpiin suurvaltoihin ja maailman valtaeliittien käsiin (joissa mukana on myös paljon vaikutusvaltaisia juutalaisia). Oma suurempi vaikutuksensa tosin suurvaltojen politiikkaan on länsimaiden valtamedialla sekä keskuspankkien pankkitoiminnalla (kuten myös maailman pankin ja maailman valuuttarahaston [IMF]), jotka ovat molemmat suurimmaksi osin juutalaisten hallinnassa. Globalisaation ja maailman yhdentymisen on nähty myös johtavan kohti maailmanhallitusta. Tästä esimerkkeinä ja käytännön todisteina on pidetty monia valtioiden liittoutumia: EU, Afrikan ja Aasian unioni sekä mahdollisesti suunnitteilla olevaa Pohjois-Amerikan unionia Kanadan, USA:n ja Meksikon välille (CNN News 2006 Lou Dobbs, ‘North American Union’; Lou Dobbs 2007, ‘North American Union by 2010’,
CNN News 21.6.2007; Financial Times 8.12.2008, ‘And now for a world government’; myös hieman aiheeseen liittyviä valtavirran pohdintoja Patomäki & Teivainen 2003, Globaali demokratia) Huomautettavan arvoista on, että esim. EU:n kohdalla sen muuttamista liittovaltioksi pyrittiin pimittämään EU:n valtioiden kansalaisilta mediassa kovin: Alun perin kansanäänestyksissä hylätty EU:n perustuslaki muutettiin salanimeksi “Lissabonin sopimuksesta”, joka sitten väkipakoin ajettiin suljettujen ovien takana läpi, ilman kansanäänestyksiä, ja nyt EU:lle ollaankin jo valitsemassa presidenttiä.

Vaikka tällaisia näkemyksiä onkin pidetty pääasiassa salaliittoteoreetikkojen teorioina (joista parhaina malliesimerkkeinä internetissä suositut Alex Jones ja David Icke, jotka vetävät ‘teoriansa’ hulluuksiin ja vainoharhaisuuksiin asti) – on näillä teorioilla silti jotain totuuden perustaa.
Viime vuosikymmeninä maailmanhallitusta on haluttu, suunniteltu, kampanjoitu ja jopa vaadittu monien eri tahojen toimesta. Näiden tahojen joukossa on myös ollut vaikutusvaltaisia juutalaisia mukana. Peter Myers (Mailstar.net) tuo paljolti näitä tosiasioita esiin maailmanhallitukseen liittyen (‘One World’), viitaten aina tarkasti lähdekirjallisuuteensa, tuoden esiin sekä juutalaisten että muiden tahojen osuutta, motiiveja ja suunnitelmia sekä toimia. Tuon itse esiin pääasiassa vain juutalaisten osuutta, mutta sivuan myös hieman muiden tahojen suunnitelmia ja lausuntoja, usein havainnollistaen juutalaisten reaktiot tai tuen näihin:
“Niin kauan kuin on itsenäisiä kansakuntia, joilla on suurta voimaa, sota on väistämätöntä. Sivilisaatiolle tai edes ihmiskunnalle ei ole muuta pelastusta, kuin maailmanhallituksen luominen.”70 – Albert Einstein (1945). (Viittaus Charles O. Lerche 1999, ‘International Conflict Analysis’ [lokakuu 1999].)
“Dollari tulee “täysin tuhotuksi” ja siitä tulee “käytännössä arvoton”, kertoi Damon Vickers, Nine Points Capital Partnersin pääinvestointijohtaja. […] “Jos globaali valuuttakriisi tapahtuu, tulee silloin väistämättä liittoutuminen globaalin maailmanhallituksen kanssa. Uusi globaali valuutta ja uusi maailmanjärjestys, joten me saatamme liikkua sitä kohti”, hän totesi.”71 (CNBC 6.11.2009, ‘Dollar Will be “Utterly Destroyed”: Strategist’; video ‘CNBC - Dollar Will be Utterly Destroyed, Global Currency, New World Order’.)
Historian professori Carroll Quigley paljasti tietämyksensä globaaliin taloudelliseen hallintaan liittyen jo v. 1966: “Finanssikapitalismin voimilla oli eräs kauaskantoinen tavoite, ei sen vähempi kuin luoda maailmanlaajuinen taloudellisen kontrollin järjestelmä yksityisessä omistuksessa, jonka tarkoituksena olisi hallita jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuudessaan. Yhteistyössä toimivat maailman keskuspankit tulisivat kontrolloimaan järjestelmää läänitysjärjestelmällisellä tavalla. Yhteistyö saataisiin aikaan salaisin sopimuksin usein pidettävissä yksityisissä kokouksissa ja konferensseissa.” (Quigley 1966, Tragedy and Hope, s. 324. [alempana painotan sitä tosiasiaa, että nämä pankkiirit, varsinkin Rothschildit, ja keskuspankit ovat pääasiassa juutalaisia ja näiden omistamia].)
Carroll Quigley viittaa toisessa teoksessaan (1981) Lionel Curtisiin, joka oli Milner-ryhmän (Milner Group) eräs tärkeimmistä jäsenistä. Curtis oli Quigleyn mukaan eräs pääarkkitehdeistä brittiläisen imperiumin tiettyjen asioiden muuttamisessa: esim. v. 1911 hän päätti, että brittiläisen imperiumin nimi tulisi muuttaa brittiläiseksi kansainyhteisöksi (toteutettiin v. 1948), ja että Intialle täytyisi antaa itsemääräämisoikeus niin nopeasti kuin vain mahdollista (v. 1947). Quigley lainaa Curtisin nimellä julkaistua teosta The Problem of the Commonwealth (1916), jonka julkaisi Pyöreän pöydän ryhmä (Round Table Group):
Kansanyhteisö on ihmisyhteiskunnan tyypillinen osa-alue, joka sisältää jokaisen rodun ja sivilisaation tason, yhdeksi valtioksi järjestäytyneenä [ts. yksi maa]. Tässä kansainyhteisössä [ts. maailmanhallituksessa] hallituksen toiminta on varattu eurooppalaiselle vähemmistölle, siitä kiistattomasta syystä johtuen, että nykyään ainoastaan tämä osuus sen kansalaisista on kykenevä tähän tehtävään – sivistyneiden valtioiden velvollisuutena on ottaa päätösvalta takapajuisista yhteisöistä suojellakseen niitä yksityisten uhkayritysten hyväksikäytöltä Euroopasta.”72 (Quigley 1981, The Anglo American Establishment, s. 64-65; lisähuomautukset suluissa Myersin [Myers myös painotti, että nykyaikana tätä maailmanhallitusta alkaisi hallitsemaan valkoisten sijaan monirotuinen koostumus].)
Juutalaishistorioitsija Howard M. Sachar (1990) antaa kiintoisan vihjaavan kuvauksen “juutalaisesta maailmanhallituksesta” ja hyvin vaikutusvaltaisen sionistijuutalaisen Rothschild-pankkiiriperheen yhteyksistä siihen, viitatessaan historioitsija Hannah Arendtiin:
“Mitä tulee kristittyyn Eurooppaan, tämä yksi perhe [Rothschild] – saatikka ne monet juutalaispankkiirit joiden lapset olivat solmineet seka-avioliittoja – oli todisteena juutalaisesta internationalismista. Arvostettu historioitsija Hannah Arendt kirjoittaa:
“Tosiaan, missä olisikaan ollut parempaa todistusaineistoa juutalaisen maailmanhallituksen fantastisesta käsitteestä, kuin tässä Rothschildien perheessä, jonka jäsenet olivat viiden eri maan kansalaisia, kuuluisia kaikkialla, läheisessä yhteistyössä ainakin kolmen eri hallituksen kanssa (ranskalaisen, itävaltalaisen, brittiläisen), jonka toistuvat konfliktit eivät koskaan hetkeksikään huojuttaneet heidän yhteenkuuluvuuttaan heidän valtion pankkiireihinsa? Mikään propaganda ei olisi voinut luoda tehokkaampaa symbolia poliittisiin tarkoituksiin kuin itse todellisuus.”73 (Sachar 1990, The Course of Modern Jewish History, s. 129 → nykyaikaan liittyen on olennaista painottaa, että maailmanpankki, kansainvälinen valuuttarahasto ja monet keskuspankit [kuten USA:n Federal Reserve] ovat olleet ja ovat pääasiassa vaikutusvaltaisten juutalaispankkiirien perustamia, operoimia ja miehittämiä, mikä on paljolti yleistietoa.)
Juutalainen Walter Lippman oli eräs pienen joukon aktivisteista, jotka pyrkivät ohjaamaan Versaillesein rauhankonferenssiin kerääntyneitä poliitikkoja kohti maailmanhallitusta. Lippman halusi kansojen liitosta maailmanhallituksen, jolla tulisi olemaan maailmanarmeija ja maailmanoikeus. Hän toi näitä esiin kirjassaan Men of Destiny (1927) joka oli kokoelma näihin teemoihin liittyvistä artikkeleista, jotka alunperin julkaistiin useissa lehdissä kuten Foreign Affairs (Mailstar.net, ‘Lippman’).
Vuonna 1946 lähetettiin Josef Stalinille maailmanhallituksesta suunnitelma, nimellä Baruch-suunnitelma. Tämän Baruch-suunnitelman olivat laatineet juutalaiset Bernard Baruch ja David Lilienthal. Stalin ei tähän suostunut, johtuen juutalaisten muista suunnitelmista sekä siitä pelosta, että hän saattaisi menettää omaa vaikutusvaltaansa. Baruch-suunnitelmaa tukivat seuravat vaikutusvaltaiset juutalaiset: Albert Einstein, Robert Oppenheimer, Leo Szilard, Walter Lippmann, Niels Bohr, James Franck, Eugene Rabinowitch, Hy Goldsmith ja Hans Bethe sekä Harold Urey (Mailstar, ‘Baruch plan’).
Myös v. 1946 julkaistiin kirjanen One World Or None, Baruch-suunnitelman tueksi. Noin puolet tämän kirjasen julkaisijoista oli juutalaisia: Niels Bohr, J. Robert Oppenheimer, Leo Szilard, Albert Einstein, Harold Urey, Hans Bethe ja Walter Lippmann (Mailstar, ‘One World Or None’).
Kuuluisa kirjailija Herbert George Wells näki 1. maailmansodan lopun mahdollisuutena uuden maailman luomiseksi. H. G. Wells tuki Leniniä sekä pyrkimystä luoda maailmanhallitus Versaillesin rauhansopimuksessa. Hän myös kannatti juutalaisvaltion luomista. Hänen ajatuksensa yhdistyneestä maailmasta vetivät puoleensa juutalaista ajatusmaailmaa, keskusteluissaan David Lubinin ja Israel Zangwillin kanssa. Wells myös työskenteli läheisesti Walter Lippmanin kanssa ja oli Leo Ameryn ystävä. Lubin ja Zangwill olivat johtavia sionistijuutalaisia, Amery oli salaisesti juutalainen ja Balfourin julistuksen laatija, sekä Lippman myös oli juutalainen, joka oli johtavia propagandisteja ja joukkopsykologian asiantuntijoita, sekä hän myös auttoi Versaillesin rauhansopimuksen luonnostelussa, kuten myös yhdistyneiden kansakuntien sopimuksen laatimisessa. David C. Smith selittää elämänkerrassaan H. G. Wellsistä, Desperately Mortal (1986, 240-242), että Wells ja kumppaninsa olivat jälkeenpäin pettyneitä Versaillesin rauhansopimukseen, koska se ei ollut johtanut maailmanhallitukseen (Mailstar, ‘Wells, Lenin & League of Nations’).
Juutalaisella Mechon-mamre -sivustolla tuotiin seuraavasti esiin juutalaisten aikeita maailmanhallitukseen: “Ennen messiaan aikaa, tulee olemaan sotaa ja kärsimystä (Hesekiel 38:16).” Messias kuitenkin “tulee tuomaan juutalaisen kansan poliittisen ja hengellisen pelastuksen tuomalla meidät [juutalaiset] takaisin Israeliin ja palauttamaan Jerusalemin entiseen tilaansa (Jesaja 11:11-12; Jeremias 23:8; 30:3; Hoosea 3:4-5)”. Eräs olennaisimmista on tämä seuraava ote: Hän tulee perustamaan hallituksen Israeliin, joka tulee olemaan keskus koko maailman hallitukselle, sekä juutalaisille että ei-juutalaisille (Jesaja 2:2-4; 11:10; 42:1).” Ja “hän tulee myös rakentamaan Temppelin uudelleen ja perustamaan uudestaan sen palvomisen (Jeremias 33:18)” sekä “palauttamaan Israelin uskonnollisen tuomioistuinjärjestelmän ja asettamaan juutalaisen lain maan laiksi (Jeremias 33:15).74 (Mechon-mamre/Jewfaq -sivusto,‘Mashiach: The Messiah’ / ‘Mashiach: The Messiah’.)
Israelin ensimmäinen pääministeri David Ben-Gurion kuvaili v. 1962 omia näkemyksiään tulevasta maailmanhallituksesta, käyttäen siitä sanoja “maailman liitto” ja “ihmiskunnan korkein oikeus”, jossa maailman kiistoja ratkaistaisiin:
Neuvostoliiton poikkeuksella, yhdistyneenä euraasialaisena valtiona, kaikki muut maanosat tulevat yhdistyneiksi maailman liitossa, jonka käytössä tulee olemaan kansainvälinen poliisivoima. Kaikki armeijat tullaan lakkauttamaan, eikä enää tule olemaan sotia. Jerusalemissa Yhdistyneet Kansakunnat, (todellisesti Yhdistyneet Kansakunnat) tulee rakentamaan profeettojen alttarin palvelemaan yhdistyneitä mantereita; tämä tulee olemaan ihmiskunnan korkeimman oikeuden näyttämö yhdistyneiden mannerten kaikkien kiistojen selvittämiseksi, kuten Jesaja profetoi.75 (Look Magazine, 16.1.1962.)
→ Tästä profetiasta on tärkeää huomata juuri se kuinka Ben-Gurion viittaa “Jesajan profetiaan”, eli siis juutalaisuuden messiaanisiin profetioihin. Tämä on selvä käytännön osoitus arvovaltaisen juutalaisen suusta (Israelin pääministerin!) siitä, että juutalaisten joukossa tosiaan on vaikutusvaltaisia juutalaisia, jotka ottavat uskontonsa hyvin vakavasti ja haluaisivat nähdä jopa sen messiaanisten profetioiden toteutuvan. Ja erittäin oleellista on myös ymmärtää, että juutalaisuuden messiaaniset profetiat eivät ole mitään taivaallisia tai tuonpuoleisia epämääräisiä unelmia, päinvastoin: Juutalaisuuden messiaaninen tavoite juutalaisten hallitsemasta maailman yliherruudesta perustuu nimenomaan todelliseen maailmaan, maallisten juutalaishallitsijoiden johtamaan maailmanvaltaan. Tästä on kyse (vaikka se hullulta saattaa kuulostaakin): Juutalaisuuden maailmanherruudesta maan päällä, jota jotkin juutalaisjohtajat mahdollisesti salassa suunnittelevat.

Eipä ole ainakaan kovin kaukana tämä visio, kun katsotaan juutalaisten suurta vaikutusvaltaa länsimaissa (
Juutalaisten Vaikutusvalta USA:ssa) ja maailmassa käynnissä olevaa globalisaatiota → nopeaan tahtiin on 2. maailmansodan jälkeen menty kohti “maanosien yhdistynyttä maailmanliittoa”. Tästä ilmiselvinä osoituksina ovat: Euroopan ja Afrikan unioni, sekä kaavaillut Pohjois-Amerikan ja Aasian unionit. (Lou Dobbs 2006, ‘North American Union’, CNN News; CNN News 21.6.2007, Lou Dobbs, ‘North American Union by 2010’; Financial Times 8.12.2008, ‘And now for a world government’; ks. myös hieman aiheeseen liittyen Patomäki & Teivainen 2003, Globaali demokratia.)

Nämä kaikki tulevat sitten olemaan Yhdistyneiden kansakuntien hallinnassa, joka on “juutalaisten ihanne”. Ja nykypolitiikalla tämä kaikki tulee olemaan uusi täysin monikulttuurinen maailmajärjestys, jossa eurooppalaisten länsimainen sivilisaatio tulee häviämään monikulttuurisuudessa, mikäli nykyinen maahanmuutto jatkuu.
Juutalainen pankkiiri Paul Warburg (1950) vaati Yhdysvalloissa 17.2.1950 maailmanhallitusta, USA:n ulkomaansuhteiden neuvoston edessä: Meillä tulee olemaan maailmanhallitus, pidämme me siitä tai emme. Ainut kysymys on tullaanko maailmanhallitus saavuttamaan suostumuksella vaiko valloituksella.76 (Warburg 1950 [17.2.1950], Senaatin raportti Revision of the United Nations Charter: Hearings Before a Subcommittee of the Committee on Foreign Relations, Eighty-First Congress [1950], s. 494, ulkomaansuhteiden komitean senaatille. Yhdysvaltojen hallituksen kirjapaino [United States Government Printing Office].)
Israel Today -lehden toimittaja Nicole Jansezian kirjoitti v. 2008 artikkelissaan toukokuussa Israelissa pidetystä “Facing Tomorrow” -kokouksesta, jossa hänen mukaansa selvänä teemana oli maailmanhallituksen perustoista sopiminen. Tämän kokouksen oli järjestänyt Israelin presidentti Shimon Peres. Tähän kokoukseen oli kutsuttu monia maailman valtaeliitin edustajia: valtionpäämiehiä (kuten NL:n entinen presidentti Mihail Gorbatsov), ulkoministerejä (kuten Henry Kissinger), mediapohattoja (kuten Rupert Murdoch ja Mortimer Zuckerman). Jansezian kuvailee konferenssia tarkemmin:
“Osanottajilla on erilaiset taustat, mutta kaikki ovat samaa mieltä yhdestä samanlaisesta teemasta, jota täällä on julistettu viimeisinä muutamana tuntina: Maailman täytyy globalisoida pyrkimyksensä voidakseen ratkaista ‘globaalit’ kriisit.
Julkisissa istunnoissa tarjotut ajatukset ovat olleet yleisiä ja laajoja, mutta kulissien takana toimivat ryhmät ovat tavanneet asettaakseen hyvin tarkkoja tavoitteita ja strategioita.
“Facing Tomorrow:sta” oletetaan tulevan vuosittainen tapahtuma, ja huolimatta sen hienostuneesta vaikutelmastaan,
maailmanhallituksen perustoista sopimisen teema on selvä.77 (Jansezian 2008, ‘Peres conference: First step toward world government?’, Israel Today 15.5.2008 .)
Maailmanlaajuinen Bahá’i-yhteisö on eräs maailman yhdentämistä ja globaalia hallitsemista ajava liike. Sillä on omien lausuntojensa mukaan yli viisi miljoonaa jäsentä maailmanlaajuisesti, ja se on nopeasti kasvava uskonto. Bahá’i-yhteisön päämaja on Israelissa, Haifassa. Tämän yhteisön Israelin päämaja on sen “kansainvälinen keskus ja maailmaa hallitseva neuvosto, Universaali oikeustalo, Universal House of Justice78 (Bahá’i-sivusto, ‘A Global Community’). Bahá’i myös ajaa monikulttuurisuutta ja kaikenlaista tasa-arvoa, myös rotujen välille. Bahá’i-sivustolla selitetään, että “oikeuden tarkoitus on ihmisten yhtenäisyyden vaikutelma”. Tämän kuvailua jatketaan seuraavasti:
“Vakaumus maailman yhtenäisyyden käytännöllisyydestä, yhdistettynä omistautuneisuuteen ja halukkuuteen työskennellä tämän tavoitteen hyväksi, on Bahá’i-yhteisön tärkein erottava ominaisuus. Bahá’i:n pyrkimykset ympäri maailman ovat rakentaa yhteistyölle ja oikeudelle perustettuja yhteisöjä.”79 (Bahá’i-sivusto, ‘The Universal House of Justice’.)
Maailmanhallitusta ajavat suoraan myös monet muut sivustot, kuten World Government Awareness Campaign iskulauseellaan: “Tietämättömyyden lopettaminen ja suvaitsevaisuuden luominen maailmanhallitukselle” ja WorldGovernment.org. Aiemmalla sivustolla on myös paljon linkkejä muille maailmanhallitusta tai maailman hallitsemista taikka yhdentymistä ajaville sivustoille (http://government.faithweb.com/list.html).
Lordi Christopher Moncktonin mukaan Kööpenhaminan ilmastokokouksessa päätettiin joulukuussa 2009, maailmanhallituksen perustamiseen liittyvistä asioista, ja että eurooppalaisten länsimaista aletaan siirtää varallisuutta 3. maailman köyhiin maihin, ns. ‘ilmastovelan’ verukkeella (pykälissä 37 ja 38). Tämä on siis Moncktonin tulkinta käsitellyistä sopimuksista (Monckton 2009, luento 14.10.2009 Bethel-yliopistolla, St. Paulissa, Minnesotassa, Yhdysvalloissa, ‘Is Obama Poised to Cede US Sovereignty?’, http://www.globalclimatescam.com/; John Carlton 2009, ‘Lord Monckton: Copenhagen treaty will establish Marxist World Government’, 16.10.2009, The Post & Email -blogi, http://thepostnemail.wordpress.com; Walter Scott Hudson 2009, ‘Obama Poised to Cede US Sovereignty, Claims British Lord’, 15.10.2009, Fightin’ Words USA -blogi, http://fightinwordsusa.wordpress.com; koko esitys luettavissa GlobalClimateScam.com-sivustolla, United Nations [2009], ‘Framework Convention on Climate Change’, FCCC/AWGLCA/2009/INF.2.)
Skottilainen historioitsija, tutkimusmatkailija ja filosofi William Winwood Reade (1838-1875) luonnehti juutalaisuuden tavoitetta maailmanherruuteen ja maailmanhallitukseen:
“Suuria onnettomuuksia tulisi tapahtumaan; tähdet putoaisivat taivaasta; maa itse tulisi tuhotuksi. Tämän jälkeen siitä tulisi luojan käsistä uusi; eräänlainen tuhatvuotinen valtakunta tultaisiin perustamaan; siinä tulisi olemaan yksi laki, yksi kieli ja yksi hallitus ihmisille, ja maailmanlaajuinen rauha tulisi vallitsemaan.
Tämä teoria sulautui juutalaisiin mieliin heidän omien tiettyjen odotustensa kanssa. Vankeuden aikana heidän profeettansa olivat ennustaneet, että voideltu kuningas tultaisiin lähettämään, että Daavidin valtakunta tultaisiin palauttamaan, ja että Jerusalemista tulisi Jumalan päämaja maan päällä. Kaikki kansakunnat tulisivat Jerusalemiin juhlistamaan tabernaakkelien juhlaa ja palvomaan Jumalaa. […] Juutalaiskansasta tulisi yksi valtava papisto, ja kaikki kansakunnat tulisivat maksamaan heille veroa. […] He tulisivat imemään ei-juutalaisten maitoa. He tulisivat syömään ei-juutalaisten rikkaudet. Nämä samat epäonnekkaat ei-juutalaiset tulisivat olemaan heidän kyntäjiään ja viinitarhureitaan. Ne jotka olivat vaivanneet Jerusalemia, tulisivat polvistumaan ja nuolemaan pölyn sen jaloista. Muukalaiset tulisivat rakentamaan sen muurit ja kuninkaat tulisivat toimittamaan messuja sille.” (Reade 1872, 76-77.)

Mikäli juutalaistahot saavat valtavalla vaikutusvallallaan tahtonsa läpi, tulisi maailmanhallitus varmasti perustetuksi Israeliin. Se tulisi sitten palvelemaan juutalaisten etuja ja ylivaltaa, muovaamalla maailman juutalaisten kuvaksi. Kuten jo tuli havaittua, suunnilleen näin profetoi Israelin ensimmäinen pääministeri David Ben-Gurion jo v. 1962:
maanosat tulevat yhdistyneiksi maailman liitossa, jonka käytössä tulee olemaan kansainvälinen poliisivoima. Kaikki armeijat tullaan lakkauttamaan, eikä enää tule olemaan sotia. Jerusalemissa Yhdistyneet Kansakunnat, […] tulee rakentamaan profeettojen alttarin [ja maailmanhallituksen?] palvelemaan yhdistyneitä mantereita; tämä tulee olemaan ihmiskunnan korkeimman oikeuden näyttämö yhdistyneiden mannerten kaikkien kiistojen selvittämiseksi, kuten Jesaja profetoi.” (Look Magazine, 16.1.1962.)

Ja kuten jo aiemmin todettiin Chabadin sivustolla:
“Aluksi maailmanjärjestykseen ei tule muuta muutosta kuin sen valmius hyväksyä messiaaninen valta. Maailman kaikki kansakunnat tulevat pyrkimään uuden maailmanjärjestyksen luomiseen, jossa ei enää tule olemaan sotia tai konflikteja.” (N. D. Dubov, ‘What is the Jewish Belief about Moshiach?’, Chabad.org; 6.5.9.)

Chabadin lisäksi Gush Emunimin ideologiana on juutalaisten messiaaninen maailmanherruus sen jälkeen kun juutalaiset ovat voittaneet ei-juutalaiset (7.3.).




Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)