Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

lauantai 2. tammikuuta 2010

Ei-juutalaiset juutalaisuudessa 8

8. Johtopäätökset

Alussa (1. Johdanto) esitettyihin argumentteihin, voidaan jo kutakuinkin päätyä kaiken edellä kirjoitetun perusteella. Huomioin kuitenkin vielä lyhyesti kritiikin ja muun kirjallisuuden aiheesta.

8.1. Vastauksia kritiikkiin

Kuten arvata saattaa – eikä liene edes tarvetta ruveta arvuuttelemaan – juutalaiset ovat kautta historiansa joutuneet kasvotusten näiden tosiasioiden kanssa. Kuten jo huomautettiin (kohta
3.5.2.) juutalaiset ovat useasti jopa joutuneet vastaamaan näihin syytteisiin, kristittyjen eurooppalaisten tuodessa esiin raivokkaasti syytteitä juutalaisuuden kristittyjen vastaisista ja muiden ei-juutalaisten vastaisista opetuksista; ankarien rangaistusten uhatessa (esim. juutalaisten kirjojen polttamiset). On siis itsestään selvää, että juutalaiset ovat pyrkineet parhaansa mukaan kiistämään ja selittelemään, ja he edelleen kiistävät ja selittelevät, useimpia näistä faktoista (elleivät jopa kaikkia), antisemitismin pelossa.

Nykyään juutalaisten kiistämiset, selittelyt, harhaanjohtamisen ja vastaväitteet sekä mustamaalaamiset hoitavat seuraavat juutalaisjärjestöt, tahot ja sivustot sekä muut tahot: ADL (juutalaisten propagandajärjestö ja antisemiittien metsästäjä), adl.org (‘
The Talmud in Anti-Semitic Polemics’); David S. Maddison, geocities.com/athens/cyprus/8815 -sivusto (‘Response to anti-Semites’ posting of Talmud “Quotes” and other anti-Semitic fabrications and distortions’); Gil Student, Talmud-faithweb.com -sivusto (‘Talmud: The Real Truth About The Talmud’); sekä vapaamuurarit (jostain kumman syystä...), freemasonry.bcy.ca -sivusto (‘Falsifiers of the Talmud’).

Edellisten tahojen vastaväitteet ja kiistämiset voidaan jakaa seuraaviin kategorioihin:
A) Ei ole olemassa väitettyä juutalaisuuden tai Talmudin opetusta, vaan antisemiitti keksi sen päästään;
B) Väitetty juutalaisuuden opetus (esim. Talmudin katkelma) on pois asiayhteydestä, eikä se siis tämän takia tarkoita todellisuudessa sitä mitä siinä väitetään;
C) Tekstissä ei todellisuudessa tarkoiteta sitä mitä siinä väitetysti tarkoitetaan, sanat eivät tarkoita sitä mitä niiden esitetään tarkoittavan.

Esimerkiksi juutalaisten Yad Vashem -holokaustimuseon suomenkielisellä sivustolla kiistetään täysin juutalaisuuden Talmudin kristinuskon vastaisuus ja viha:

Talmudin kristinuskonvastaisuudesta puhuminen on levittänyt toki juutalaisvastaista mielialaa, mutta länsimaissa lähinnä keskiajalla sekä joissakin kansankerroksissa ehkä vielä holocaustin edellä. Nykypäivän valistunut eurooppalainen tuskin moiselle enää korvaansa lotkauttaa […]
Talmud on ensimmäisen vuosituhannen ensimmäisen puoliskon aikana muotoutunut klassinen juutalainen laki- ja oppikokoelma, jossa käsitellään pääasiassa oikeaa, Mooseksen lain mukaista elämää kaikissa mahdollisissa tilanteissa Raamatun tekstejä tulkiten. Jeesus ja hänen opetuslapsensa esiintyvät ohimennen Talmudissa muutamaan otteeseen (erityisesti traktaatissa Sanhedrin) ja kuten ymmärrettävää on, tietenkin heidän oppinsa hylätään ja heitä pidetään hereetikkoina. Tämä tulee kuitenkin asettaa oikeisiin aikahistoriallisiin raameihinsa, joihin kuuluvat mm. ‘kristillisen’ Rooman hallintokoneiston Talmudin syntyaikana harjoittamat juutalaisiin kohdistuvat painostustoimenpiteet. Lisäksi polemiikki on nähtävä puolin ja toisin tyypillisenä uskonnollisen vastakkainasettelun osana. Kristinuskoon kohdistuva kritiikki on Talmudissa jokatapauksessa vähäistä ja sitä paitsi hyvin mietoa, kun sen rinnalle asetetaan esim. kirkkoisien (tai myöhemmältä ajalta esim. Lutherin) tulikivenkatkuinen polemiikki juutalaisia kohtaan.” (
Holocaustinfo.org, ‘Vastaukset aiheesta Talmud’ [kirjoitusvirheet Holocaustinfon].)

Väitteet siitä, että “kristinuskoon kohdistuva kritiikki on Talmudissa jokatapauksessa vähäistä ja sitä paitsi hyvin mietoa” on täyttä valhetta, kuten olen osoittanut (ks. 3.4. ja 3.5.), ellei sanojen vähäinen ja mieto merkitystä muutettaisi täysin. Talmudissa nimenomaan täysin selvästi pidetään kristinuskoa epäjumalanpalveluksena, ja sitä vihataan ankarasti (varsinkin Jeesusta) sekä juutalaisia lietsotaan jopa kristittyjen murhiin. Juuri tästä syystä juutalaisuuden teoksia, erityisesti Talmudia poltettiin kristittyjen toimesta ympäri Eurooppaa.

Gil Studentin sivustolla (2000) kiistetään samalla tavoin tuo edellinen, mutta myös muita Talmudin opetuksia. Student myös kiistää sen tosiasian, että Talmudissa juutalaiset ovat ei-juutalaisia ylempiarvoisia pyhimyksiä, jotka voivat ryöstää ja tappaa ei-juutalaisia joita pidetään eläiminä. Student ei varsinaisesti kiistä Talmudin katkelmien olemassaoloa, eikä nähdäkseni edes väitä niiden olevan pois asiayhteydestä. Sen sijaan Student vain väittää, että Talmudissa on hänen mukaansa myös muita kohtia jotka eivät suhtaudu ei-juutalaisiin näin; joten tämän takia Talmudissa ei muka opetettaisi ei-juutalaisten olevan eläimiä. Samalla tavoin Student pyrkii kiistämään ei-juutalaisten toisinaan sallitun tappamisen; hänen mukaansa se on paikoin juutalaisuudessa kiellettyä, joten sen takia se on täysin kiellettyä. Jälleen toistan, että juutalaisuudessa on ei-juutalaisten tappaminen paikoin sallittua, erityisesti Talmudissa (3.3.2.), mutta myös paikoin arvovaltaisessa Halakhassa (4.1.).

Tässä tekstissä en rupea vastaamaan
kaikkien edellä mainittujen tahojen kaikkiin vastaväitteisiin ja kiistämisiin. En sen takia etteikö olisi kykyä, vaan koska se menisi koko edellä mainitun tekstin toistamiseen uudestaan(!), laittaen siihen aina ADL:n ja muiden väitteet ensin ja sitten kopioimalla kaikki edellä mainitut faktat perään. Ohjeistan joka ikistä lukijaa, joka lukee ADL:n ja muiden kritiikin ja kiistämiset, lukemaan tämän tekstin uudelleen ja tarkastamaan itse kaikki juutalaisuuden (varsinkin Talmudin) kohdat, jotka tosiaan kaikki löytyvät englanninkielisestä Talmudista, eivätkä todellakaan ole “pois asiayhteydestä”! Sen jälkeen suosittelen tarkistamaan muiden viittaamieni juutalaisuuden kirjojen kohdat; ja sitten pohtimaan itse täällä esiin tuotuja faktoja: juutalaisrabbien ja muiden tahojen näkemyksiä sekä argumentteja ja toimia, jne. (mm. Schneerson 1965; Goldstein [1994]; Ginsburg 1994; Bar Chaim et al. 1989/1990; Shahak 1994; Mezvinsky & Shahak 1999), sekä analysoimaan juutalaisten tekoja (joista parhaana esimerkkinä Goldsteinin verilöyly ja Israelin juutalaisyhteisön reaktiot siihen). Tämän jälkeen kukin tulkoon itse omiin johtopäätöksiinsä.

Tekstissäni olen perustellut
pääargumenttini* juutalaisten primäärilähteistä (Tanakh, apokalyptinen kirjallisuus maailman herruudesta, Talmud, Halakha, Kabbala ja Zohar); joita olen sitten tukenut juutalaisten ensyklopedioiden artikkeleilla; juutalaisten rabbien ja muiden auktoriteettien kirjoitusten ja lausuntojen perusteella; ja historian tapahtumilla (kuten kristittyjen Talmudiin kohdistuvilla vainoilla); ja historian suurmiesten teoilla ja lausunnoilla; sekä käytännön esimerkeillä juutalaisten julkilausumista ja teoista. Olen todisteeni esittänyt.

(*
Pääargumentit: 1) Juutalaiset ovat Jumalan pyhä valittu kansa, joiden tappaminen on kauhea synti, ja he ovat paljon ylempiarvoisia kuin ei-juutalaiset; 2) ei-juutalaiset ovat syrjittyjä ali-ihmisiä, pahimmillaan elukoita, joiden tappaminen ja ryöstäminen juutalaisten toimesta ei ole syntiä; 3) kristinuskoa vihataan ankarasti, mikä oli usein kristityssä Euroopassa syynä antisemitismiin ja juutalaisten vallankumoukselliseen henkeen, sekä; 4) juutalaisuuden äärimmäisenä kansallisena messiaanisena tavoitteena on maailmanherruus ja maailmanjärjestyksen muuttaminen, eli ts. ‘uuden maailmanjärjestyksen’ luominen.)

Nähdäkseni ei näistä tosiasioista voi tulla muihin johtopäätöksiin, kuin niihin jotka olen esittänyt: Juutalaisuudesta tosiaan löytyvät edellä mainitut kauheat, syrjivät, ylempiarvoisuutta saarnaavat ja jopa murhanhimoiset ja rasistiset opetukset, joihin olen viitannut. Ne löytyvät juutalaisuudesta juuri niin kuin olen esittänyt, ja tarkoittavat tosiasiassa juuri sitä mitä ne sanovat. Eri asia on kuinka moni niitä käytännössä noudattaa, mutta todisteita on sen verran esitetty, että voidaan päätellä ainakin Israelissa huomattavan osan juutalaisväestöä näihin uskovan ja näitä noudattavan.

Toisin sanoen: Tekstini kokonaisuudessaan on myös vastaus kritiikkiin. Juutalaisten vihoviimeiseen vastaväitteeseen ja puolustukseen “No mutta enhän minä, eivätkä
kaikki juutalaiset todellisuudessa tulkitse uskoaan näin!” ei oikein voi muuta vastata kuin että: Olkoon niin tai näin, fakta on silti että juutalaisuuden opetuksia voi tulkita juuri näin kuin ne täällä on esitetty (lubavitch-liike tästä hyvänä esimerkkinä); siitä on paljon todisteita. Ja fakta on myös, että Israelissa huomattava vähemmistö juutalaisista tosiaan tulkitsee niitä näin (kuten huomattiin Goldsteinin verilöylystä).

On myös muistettava tosiasia siitä, että juutalaisten mediakontrollin (ks. MacDonald 1998b/2002,
CofC) takia ei käytännön esimerkkejä juuri raportoida englannin kielelle länsimaihin. Myös on muistettava, että juutalaisten kokeman pitkän antisemitismin sekä holokaustin takia (jonka kaikki juutalaiset uskovat) juutalaiset aivan varmasti pyrkivät parhaansa mukaan kamppailemaan antisemitismiä vastaan kaikin mahdollisin keinoin keinoin – varmasti myös valkoisten ‘pikku’ -valheiden avulla – jotta ei-juutalaiset pysyisivät levollisina, jotta ei-juutalaisten ‘suvaitsevaisuus’ -kynnys ei ylittyisi.

8.2. Muuta juutalaisuudesta kriittistä kirjallisuutta

Juutalaisuuden ei-juutalaisten vastaisista opeista löytyy paljolti muutakin vanhempaa kirjallisuutta, jota en ole käyttänyt tässä juurikaan lähteenäni. Seuraavat kirjat ja kirjoitukset ovat esimerkkejä tästä kirjallisuudesta:
Vesa I. Laurio (2006), Juutalaisuuden Opinkappaleet;
Elizabeth Dilling (1980), The Jewish Religion: Its Influence Today;
I. B. Pranaitis (1892/1939), joka oli teologian maisteri ja itäisten kielten professori, Christianus in Talmude Iudaeorum (The Talmud Unmasked, The Secret Rabbinical Teachings Concerning Christians);
August Rohling (1871), joka oli teologi ja heprean tutkija, Der Talmudjude (The Talmud Jew);
Johann Andreas Eisenmenger 1700, joka puolestaan oli itäisten kielten professori, Entdecktes Judenthum (Judaism Unmasked).

Syy siihen, miksi en ole käyttänyt edellä mainittuja kirjoja lähteinäni, ei ole että pitäisin edellä mainittuja kirjoja valheellisina tai vääristelyinä, vaan se, että suureksi osaksi niitä ei englanninkielen taitoinen maallikko pysty tarkistamaan (arvioisin että esim. Laurion käännöksistä vain n. 50% on tarkistettavissa). Se syy miksi näitä kaikkia ei pysty tarkistamaan ei ole se, että edellä mainitut kirjailijat eivät ilmoittaneet lähteitään, vaan; syy on se että lähteet olivat alkuperäisellä heprean ja aramean kielellä kirjoitettuja juutalaisuuden vanhoja teoksia, joita nykyään ei juuri ole saatavilla (varsinkaan ei-juutalaisille). Edellä mainittujen teosten lähteinä oli käytetty juutalaisuuden 1800-, 1700-, ja 1600-luvun tai vielä vanhempia painoksia. Lisäksi, jos joku olisi ollut niin onnekas että olisi sattunut saamaan käsiinsä joitain näitä muinaisia teoksia, olisi vielä täytynyt osata hepreaa ja arameaa.

Oman kirjoitukseni tavoitteenani oli viitata vain ja ainoastaan englanninkielisiin lähteisiin, jotka kaikki pystyisi kuka vain tarkistamaan oikeiksi. Tein tämän, koska itse kauan sitten vakuutuin näistä kirjoitukseni väitteistä vasta kun tarkistelin niitä itse juutalaisten alkuperäisistä teoksista (erityisesti Talmudista ja
Zoharista). Myös juutalaisten tekemien vastaväitteiden ja kiistämisten takia päätin tehdä näin. Esimerkki: “Ei ole olemassa antisemiitin väittämää Talmudin x-kohtaa”; tästä tällaiset juutalaistahot jättävät mainitsematta, että Talmudin englanninkielisessä Soncino-painoksessa (1935-1952) ei kyseistä kohtaa x ollut, mutta vanhemmissa heprean kielen painoksissa olisi kylläkin saattanut olla. Arvelen että asiaan vasta perehtyvä maallikko ei ajattelisi näin, vaan hylkäisi väitteen epäuskottavana. Poikkeuksena otin Martti Lutherin tähän, jonka teoksesta Juutalaisista ja heidän valheistaan ei myöskään voi Lutherin väitteitä tarkistaa suoraan juutalaislähteistä, koska Lutheria pidetään yleisesti eräänä historian suurmiehenä ja luterilaisuuden perustajana (hänellä on siis riittävästi arvovaltaa).

Kuitenkin kaiken täällä esitetyn perusteella – jonka kaiken siis voi kuka vain itse tarkistaa oikeaksi – voidaan pitää hyvin todennäköisenä, että suurin osa edellä mainittujen Laurion, Dillingin, Pranaitiksen, Rohlingin ja Eisenmengerin kirjoituksista lienevät suunnilleen oikeita (ainakin liittyen ei-juutalaisiin ja kristittyihin). Tähän johtopäätökseen voidaan tulla sen takia, että kyseisten kirjailijoiden väitteet Talmudista ja muista juutalaisuuden opeista ovat niin samankaltaisia kuin ne jotka on täällä jo todistettu (siis pääargumenttieni mukaisia), ja koska kyseiset kirjailijat kaikki olivat myös varsin päteviä asiantuntijoita (esim. teologeja
ja itäisten kielten professoreja).

8.3. Juutalaisuuden merkityksestä ja vaikutuksesta

On totta, että Islamin uskon barbaarisista, sovinistisista, brutaaleista ja jopa murhanhimoisista opetuksista on paljon todisteita ja lukematon määrä käytännön esimerkkejä. Muslimiradikaalien ja terroristien lausunnoista ja väkivaltaisuuksista – joissa nämä vetoavat Islamiin tai oikeuttavat Islamin jumalalleen tekojaan – on loputtomasti todisteita ja jokapäiväisiä esimerkkejä (esim. sivustolla http://www.thereligionofpeace.com/, ‘List of Islamic Terror Attacks’).

Juutalaisuuden barbaarisista, brutaaleista, syrjivistä (rasistisista) ja murhanhimoisista opetuksista ei ole käytännön todisteita läheskään yhtä paljoa, vaan hyvin niukasti. Tämä voidaan selittää juutalaisten vuosituhansien aikana kokemalla antisemitismillä sekä heidän nykyään omaamallaan suurella vaikutusvallalla länsimaissa, kuten myös sillä tosiasialla, että juutalaisuus on hyvin erilainen uskonto kuin Islam. Juutalaisuus on paljon enemmän väittelyiden ja pohdintojen uskonto, joka on monimutkaisempi kuin Islam. Juutalaisuus on vuosisatojen ajan muodostunut paljon monimutkaisemmaksi ja hienostuneemmaksi sekä maltillisemmaksi uskoksi, tuhansien rabbien ja muiden viisaiden eri näkemysten johdosta. Juutalaisuus ei myöskään pyri universaaliksi uskonnoksi käännyttämällä kaikki ei-juutalaiset juutalaisuuteen, kristinuskon ja Islamin tavoin, mikä sekin vähentää epäilemättä käytännön esimerkkien määrää.

Juutalaisuuden brutaaleista opeista ei siis ole ennakoitavissa yhtä selvää uhkaa, eikä väkivaltaa, kuin Islamista. Tämä kuitenkaan ei välttämättä tarkoita, ettei sitä olisi tulossa. Juuri juutalaisuuden hienostuneisuus ja varovaisuus sekä käytännön esimerkkien puute tekee siitä pelottavan arvaamattoman. Tätä pahentaa paljon entisestään se, että juutalaisten suuren vaikutusvallan takia ei juutalaisten ei-juutalais-vastaisia lausuntoja ja tekoja esitetä länsimaiden valtamediassa läheskään yhtä paljon kuin muslimien. Tosiasia on, että juutalaisuudesta tosiaan löytyy tällaisia brutaaleja opetuksia, jotka ovat monin paikoin jopa pahempia kuin Islamin. Juutalaisuuden uhka ja vaara piileekin siinä kysymyksessä mitä juutalaisradikaalit alkaisivat tekemään saatuaan aukottoman ylivallan maailmassa, ja miten he päättäisivät tämän toteuttaa. Lisää huolenaihetta tuo juutalaisuuden messiaanisuus: Mitä ja miten uskonnolliset juutalaiset päättäisivät alkaa tekemään, kun he lopulta päättäisivät tuoda maallisen messiasjohtajansa esiin, joka sitten alkaisi hallita maailmaa ylivallallaan. Jos sitten vaikutusvaltaisimmat juutalaisradikaalit alkaisivat tarkasti noudattamaan uskontonsa syrjiviä ja maailmanherruuteen tähtääviä opetuksia, vaikuttaisi vahvasti siltä, että siitä seuraisi ei-juutalaisille alistetun karjan tai ali-ihmisten asema. Aiheellinen lisäkysymys tähän on myös se miten tätä kaikkea alettaisiin toteuttamaan nykyaikaisessa, ja koko ajan kehittyvässä, tieto- ja valvontayhteiskunnassa? Ottaen huomioon juutalaisten ja juutalaisuuden hienostuneisuuden, taitavuuden ja maltillisuuden, ei tätä hyvin todennäköisesti alettaisi toteuttaa muslimien tavoin, suoralla väkivallalla, vaan jotenkin paljon taitavammin ja epäsuoraan... (Vaikka juutalaisuudesta on rauhanomaisempiakin messiaanisia tulkintoja, ei näiden tulkintojen äärimmäisiä tavoitteita rauhan tuomisesta maailmaan ja messiaan ylivallasta Israelissa maailman johtajana voitaisi saavuttaa muuten kuin väkisin alistamalla ei-juutalaiset.)

Tämä juutalaisuuden epämääräinen uhka tulee hyvin tärkeäksi kysymykseksi pohdittaessa juutalaisten valtavaa vaikutusvaltaa länsimaissa. (Juutalaisten vaikutusvaltaan liittyen:
Juutalainen Mediakontrolli; Tri MacDonald Median Juutalaiskontrollista - Osa 1, 2 ja 3; Juutalaisten Vaikutusvalta USA:ssa; akateemisemmin: MacDonald 1998b/2002, The Culture of Critique; Goldberg 1996, Jewish Power: Inside The American Jewish Establishment; Ginsberg 1993, The Fatal Embrace: Jews and the State; Petras 2006, The Power of Israel In the United States; Mearsheimer & Walt 2007, The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy.) Myös uskonnollisilla juutalaisilla on muiden juutalaisten tavoin erittäin paljon vaikutusvaltaa, erityisesti Chabad-Lubavitchilla. Tärkeä tosiasia on myös, että kaikkia juutalaisia yhdistää heidän juutalainen identiteettinsä, omien etujensa ajaminen sekä antisemitismin pelko (“koko maailma on meitä vastaan”), jota myös juutalaisten holokaustitarina ja holokaustipropaganda vain kasvattaa entisestään. On aivan selvää, että vaikutusvaltaisimmat uskonnolliset juutalaiset pyrkivät myös ajamaan uskonnollista asiaansa. Näitä myös sekulaariset juutalaiset auttavat toisinaan, ainakin mediassa peittelemällä radikaalimmat juutalaisten toimet.

Eräs tulkinta tai johtopäätös olisi myös, että juuri mitään juutalaisuuden uhkaa ei todellisuudessa ole eikä tulisikaan olemaan, vaan että juutalaiset olisivat vain oma harmiton uskontonsa, joka vain uskoo monella tapaa esi-isiensä kirjoittamat uskonopetukset, mutta ei käytännössä suunnittelisi tai tavoittelisi mitään merkittävää, tai ainakaan mitään ei-juutalaisia uhkaavaa. Tämä johtopäätös ei vaikuta nähdäkseni kovinkaan vakuuttavalta juutalaisten ja juutalaisuuden historian perusteella, kuten ei myöskään nykyisten uskonnollisten juutalaisten toimien perusteella.

Uskonnolliset juutalaiset ovat kautta historiansa vastustaneet assimilaatiota kymmenissä Euroopan maissa ja tuhansissa kaupungeissa. Juutalaisten uskonnollinen (kuten myös etninen ja kulttuurillinen) identiteettinsä on säilynyt monta tuhatta vuotta. Juutalaiset ovat noudattaneet ja noudattavat edelleenkin uskontonsa lukemattomia opetuksia, käskyjä, ja lakeja (näkyvimpinä esimerkkeinä juutalaisten pukeutumissäännöt, ruokasäännöt, kieltäytyminen assimilaatioon, ei-juutalaisten syrjintä, jne.). Lisäksi järjestäytynyt uskonnollinen juutalaisuus pyrki vuosisatoja perustamaan uskontonsa mukaan Israelin valtion Lähi-itään (sionismiaatteellaan 1800-luvun lopulta, mutta myös sitä ennen), joka sitten vihdoin onnistuttiin perustamaan vuonna 1948 (jota monet vaikutusvaltaisimmat ja rikkaimmat juutalaispankkiirit rahoittivat, kuten Rothschildit). Uskonnollisen Israelin juutalaisvaltion perustamisen seurauksena ehkä noin 711,0001 ei-juutalaista arabia (palestiinalaista) häädettiin kotimaaltaan pois (YK:n arvion mukaan). Israelin perustaminen juutalaisuuden mukaisesti on jo pelkästään erittäin voimakas osoitus juutalaisuuden noudattamisesta ja sen oppien mukaan toimimisesta. Lisäksi messiaanisuuteen liittyen on historiassa ollut useita kymmeniä messiasehdokkaita juutalaisten johtajiksi. Ja kun tähän päälle vielä lisätään uskonnollisten juutalaisten suuri vaikutusvalta maailmalla ja erityisesti Israelissa – mikä varmasti on vaikuttanut ja vaikuttaa paljolti palestiinalaisten kohteluun – saadaan tästä aivan selvä kokonaiskuva juutalaisuuden tuhansia vuosia kestäneestä olennaisesta noudattamisesta, olosuhteiden mukaan. Kaiken huippuna tästä on Chabad-Lubavitch, joka on ankarasti ei-juutalaisia syrjivä juutalaisuuden liike, jolla on paljon maailmanlaajuista vaikutusvaltaa.

Ei tästä kaikesta mielestäni voida vetää muuta johtopäätöstä kuin, että aivan selvästi juutalaiset ovat tähän asti olennaisilta osiltaan pyrkineet riittävän tarkasti noudattamaan uskontoaan ja sen profetioita sekä muita opetuksia, lakeja ja käskyjä, olosuhteiden salliessa. Aivan selvästi on myös nähtävissä juutalaisuuden noudattaminen tulevaisuudessakin, ja sen toteuttaminen kohti yhä enempiä ja suurempia juutalaisuuden profetioita ja tavoitteita. Riittävän suuri osa uskonnollisia juutalaisia tulee jatkamaan juutalaisuutta eteenpäin, huolimatta ateismin ja materialismin lisääntymisestä viime- ja nykyaikana. Nykyajan teknologia ja juutalaisten suuri vaikutusvalta länsimaissa ehdottomasti helpottaa ja parantaa entisestään juutalaisuuden toteuttamisen mahdollisuuksia, myös sen profetioiden toteuttamista käytännössä.

Huolestuttavaa on se, että juutalaiset ovat mm. Israelissa palauttaneet viime aikoina, alunperin sensuroimiaan ankaria opetuksia ei-juutalaisista, alkuperäiseen muotoonsa. Shahak (1994, 22-24) antaa tästä esimerkkejä, kuten ei-juutalaisten hautausmaan kiroamista ja juutalaisten hautausmaan siunaamista (s. 23-24), sekä Gush Emunimin suullisesti palauttama komento “menehtykööt kristityt heti” (s. 92-93). Hän toteaa: “Israelin valtion perustamisen jälkeen, kun rabbit tunsivat olonsa turvalliseksi, kaikki tekstinkatkelmat ja ilmaukset palautettiin uusiin painoksiin epäröimättä” (s. 23). MacDonald (1998/2004, 329) vetää johtopäätöksensä:

Jos katsotaan suurempaa kuvaa, ehdotan että me olemme todistamassa juutalaisuuden vähittäistä muutosta sen valistusta edeltäneisiin muotoihin. Tätä muutosta lietsovat oleellisesti juutalaisten kasvava voima ja vaikutusvalta länsimaisissa yhteiskunnissa. Kun juutalaiset saavat suurempaa valtaa, tulee liikkeestä vähemmän kryptinen ja jämäkämpi vaatimuksissaan. […]
Kuten Arthur Ruppin (1934, 339) huomautti aiemmin, kaikki juutalaisuuden modernit ilmenemismuodot, uusortodoksisuudesta sionismiin, ovat vastauksia valistuksen syövyttäville vaikutuksille juutalaisuuteen – sarja puolustuksellisia rakenteita “eurooppalaisen sivilisaation tuhoisaa vaikutusta” vastaan. […] Israelin piirissä, missä ei ole tarvetta kehittää puolisalaperäistä asennoitumista, ei ole mitään reformi- tai konservatiiviliikkeitä, ja ortodoksijuutalaisuus on erittäin voimakas. Ja Israelin piirissä maalliset juutalaiset kehittävät kiihtyvässä määrin avoimen, itsetietoisen juutalaisidentiteetin, perustuen juutalaisten perinteisten tekstien maallisiin tulkintoihin (Halevi 1996).”

Näin ollen juutalaisuus on arvaamattomuutensa, varovaisuutensa, hienostuneisuutensa ja maltillisuutensa sekä juutalaisten valtavan vaikutusvallan takia myös vaarana ei-juutalaisille ja länsimaille. Juutalaisuutta ei voida Islamin tavoin ennakoida yhtä selvästi, ja näin ennalta ehkäistä, koska ei tarkkaan tiedetä mitä odottaa ja miten. Merkit kuitenkin viittaavat siihen, että juutalaisuudesta on koko ajan tulossa avoimempi ja suorempi vaatimuksissaan. Jos esimerkiksi messiaaniset juutalaisfundamentalistit ottaisivat ylivallan esimerkiksi Israelissa (tai USA:ssa), tulisi ei-juutalaisten kohtalona olemaan orjuutus tai tuho (varsinkin Kook-rabbien messiaanisuudessa kuten myös Chabad-liikkeen opeissa).

8.4. Salaliittoteoreettiset johtopäätökset

Juutalaisuuden messiaanisuus on uuteen maailmanjärjestykseen tähtäävä oppijärjestelmä. Sekä juutalaisuuden kansallinen messiaanisuus juutalaisuuden maailmanherruuden profetioista että sen kabbalistinen messiaanisuus maailman täydellistymisestä (
tikkun olam), ovat selviä oppijärjestelmiä ns. uuden maailmanjärjestyksen luonnille vanhasta (6.6.3.; 6.11). Tämän totesi suoraan ja selvästi myös Chabad-Lubavitch -liike: Aluksi maailmanjärjestykseen ei tule muuta muutosta kuin sen valmius hyväksyä messiaaninen valta. Maailman kaikki kansakunnat tulevat pyrkimään uuden maailmanjärjestyksen luomiseen, jossa ei enää tule olemaan sotia tai konflikteja. (Chabad.org, ks. 6.5.9.). Poliittisina todisteina tästä on myös juutalaisten myönnetty ja todistettu osuus kumouksellisissa poliittisissa liikkeissä sekä vallankumouksellisissa liikkeissä (Jones 2008; Webster 1924; Erittäin Juutalainen Bolshevikkien Vallankumous).

Uusi maailmanjärjestys tarkoittaa periaatteessa vain uuden maailmanjärjestyksen luomista vanhasta, eli nykyisen/vanhan maailmanjärjestyksen muuttamista uudenlaiseksi. Tästä tosiasiasta voisi periaatteessa tehdä lukemattomia eri tulkintoja ja väittää vaikka mitä. Käytännössä kuitenkin vain tosiasioilla ja todisteilla on merkitystä. Huuhaa ja perättömät väitteet täytyy sulkea pois riittäviä todisteita vaatimalla. Jos siis teoretisoidaan uuden maailmanjärjestyksen eri teorioiden esittämiä ‘epäiltyjä’/‘syyllisiä’ (joita on monia), täytyy ehdottomasti etsiä motiivia ja todisteita jonkin tietyn ihmisjoukon/kansan/kulttuurin/uskonnon toimista, suunnitelmista tai opeista. Tässä yhteydessä on ehdottoman tärkeää analysoida näiden ‘uuden maailmanjärjestyksen epäiltyjen’ (joukon/kansan/kulttuurin/uskonnon) mahdollisuutta, eli vaikutusvaltaa, tai todennäköisyyttä toteuttaa tätä käytännössä (
Juutalaisten vaikutusvalta USA:ssa; Juutalainen mediakontrolli). Lisäksi täytyisi vaatia jotain todisteita (näyttöä) näiden ‘epäiltyjen’ historiallisista vallankumouksellisista pyrkimyksistä tämän ‘uuden maailmanjärjestyksen’ toteuttamiseen (esim. Jones 2008; Erittäin juutalainen bolshevikkien vallankumous).

Vaikka uudesta maailmanjärjestyksestä on monia tulkintoja ja teorioita, eikä yhtä ainoaa ‘oikeaa totuutta’ ole, on juutalaisuus kaiken edellä esitetyn perusteella ehdottomasti yksi parhaiten dokumentoituja oppijärjestelmiä ‘uuden maailmanjärjestyksen’ luomiseksi. Voidaan selvästi tulla siihen johtopäätökseen, että juutalaiset kansana ja uskontona ovat ‘uuden maailmanjärjestyksen’ ja maailmanhallituksen toteuttamisen asialla (joka tulisi olemaan Israelissa Jerusalemissa, josta tulisi maailman keskus). Tähän johtopäätökseen voidaan päätyä juutalaisuuden oppien perusteella ja heidän vaikutusvaltansa sekä historiallisten esimerkkien perusteella, kuten myös monien oheistodisteiden perusteella. Juutalaiset pyrkivät muuttamaan ei-juutalaisten sekavan maailmanjärjestyksen juutalaisten omaksi täydelliseksi kuvakseen ja/tai juutalaiset pyrkivät ottamaan ei-juutalaisilta maailmanherruuden itselleen. Juutalaisilla on tähän uskonnossaan dokumentoidusti motiivi ja ajava voima. Heillä on myös tarvittava vaikutusvalta tähän, kuten myös paljon historiallisia todisteita pyrkimyksistä juuri tähän. Tämän perusteella juutalaiset ja juutalaisuus vaikuttaisivat olevan ajava voima ‘uuden maailmanjärjestyksen’ takana.

Sen sijaan minkään muiden epäiltyjen tueksi ‘uuteen maailmanjärjestykseen’ ei löydy näin paljon todisteita. Tämän takia ‘uudesta maailmanjärjestyksestä’ puhuttaessa on harhaanjohtavaa (ellei jopa valehtelua) olla mainitsematta juutalaisten ja juutalaisuuden ratkaisevaa ajavaa voimaa.

8.5. Lopullinen johtopäätös

Kaikesta edellä mainitusta voidaan siis vihdoin todeta, että alussa (1. Johdanto) esittämäni argumentit on todistettu oikeiksi. Juutalaisuudessa on arvovaltaisia opetuksia, joiden mukaan:
1) Juutalaiset ovat Jumalan pyhä valittu kansa, joiden tappaminen on kauhea synti, ja he ovat paljon ylempiarvoisia kuin ei-juutalaiset;
2) ei-juutalaiset ovat syrjittyjä ali-ihmisiä, pahimmillaan elukoita, joiden tappaminen ja ryöstäminen juutalaisten toimesta ei ole syntiä;
3) kristinuskoa vihataan ankarasti, mikä oli usein kristityssä Euroopassa syynä antisemitismiin ja juutalaisten vallankumoukselliseen henkeen, sekä että;
4) juutalaisuuden äärimmäisenä kansallisena messiaanisena tavoitteena on maailmanherruus ja maailmanjärjestyksen muuttaminen, eli ns. ‘uuden maailmanjärjestyksen’ luominen.

Tutkimuksen tavoite on osoittaa, että juutalaisuudesta tosiaan löytyy näitä täällä mainittuja lakeja ja opetuksia, sekä että niitä voi myös tulkita niin kuin ne täällä on esitetty ja että juutalaisten joukossa on ollut, ja on, juutalaisia jotka ovat tulkinneet ja tulkitsevat niitä niin kuin ne täällä on esitetty.

Lisäksi voidaan todeta, että – kuten kristinuskon ja islamin harjoittajien joukosta – myös juutalaisten joukosta löytyy mitä kauheimpia paskiaisia, joita maa päällään kantaa; jotka siis perustelevat kammottavat näkemyksensä juutalaisuuden opetuksilla, ja jotka itseasiassa ovat juuri juutalaisuudesta saaneet kauheat näkemyksensä. Tämä on täysin objektiivinen toteamus, eikä lähellekään sitä laatua kuin pahimmat edellä mainittujen juutalaisten väitteet.

Koska on sallittua kritisoida kristinuskoa (loputtomasti) ja islamia (peläten muslimien todennäköisiä väkivaltaisuuksia), pitää myös olla sallittua kritisoida juutalaisuutta ja sen opetuksia sekä juutalaisia radikaaleja. Juutalaisuuden mahdollinen vaara – tilanteessa jossa vaikutusvaltaiset juutalaisradikaalit saisivat paljon lisää vaikutusvaltaa maailman politiikkaan – pitäisi myös huomioida Islamin tavoin. Näkyvimpänä esimerkkinä tästä olisi ehdottomasti Chabad-Lubavitch.

Mezvinsky ja Shahak (1999, x) toteavat johtopäätöksenään:
“Tosiasia on, että eräät juutalaiset, joista joillain on poliittista vaikutusvaltaa, pitävät juutalaisia ylempiarvoisempina ei-juutalaisiin nähden ja näkevät maailman luoduksi pääasiassa ainoastaan juutalaisia varten.”2




Loppusanat

Jos olisin juutalainen tai kääntyisin juutalaisuuteen, koittaisin piruuttani harjoittaa näyttävästi ja kovaan ääneen tässä tekstissä esitettyjä näkemyksiä ja opetuksia, vedoten: “Tämä on uskontoni ja teidän täytyy kunnioittaa sitä!”.” – Omat alkuperäiset alkusanani.

Tekstini on omistettu kaikille revisionisteille, jotka ovat joutuneet vankeuteen tai muihin vaikeuksiin asiallisesti ilmaistuista ja perustelluista teorioistaan.

Revisionistien lisäksi omistan kirjoitukseni:
kaikille bolshevismin ja kommunismin uhreille (erityisesti Venäjällä v. 1918-1953);
joidenkin rituaalimurhien uhreille (ks. 7.5.);
2. maailmansodan uhreille (erityisesti Saksalle ja sen liittolaisille);
Israelin ja sionistien vaikutusvallan uhreille;
kuten myös länsimaiden valtamedian uhreille (erityisesti USA:ssa);
ja tietenkin kaikille eurooppalaisille monikultturismin ja monikulttuurisuuden uhreille (ja näiden tuleville uhreille).

Loppukevennykseksi otan tähän uutisjutun
Iltalehden ‘Hullu Maailma’ -palstalta:

Rasismin uhri
AMERIKKALAINEN kuorma-autokuski
Richard Cleaveland vaatii työnantajaltaan 100,000 dollarin korvauksia jouduttuaan “uskonnollisen syrjinnän” kohteeksi. Työnantaja oli vaatinut häntä kuljettamaan autollaan joulukuusia, mikä soti hra Clevelandin juutalaista uskoa vastaan. Hän oli kieltäytynyt tehtävästä ja joutunut tämän jälkeen työpaikallaan naureskelun kohteeksi.” (Iltalehti, ‘Hullu Maailma’, 7.10.2008.)




Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)