Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

torstai 28. tammikuuta 2010

Tammikuun 2010 julistukset

Tilannekatsaus, tulevia kirjoituksia ja muita asioita

28.1.2010

Päivitetty 16.9.2010.

Kuten lukijat ovat havainneet, tämä ei ole normaali blogi siinä mielessä, että en julkaise monien muiden tavoin, päivittäin tai viikoittain, nopeasti tai hetken mielijohteesta kyhättyjä lyhyitä kirjoituksia, eikä tapanani myöskään ole kommentoida ajankohtaisimpia päivittäisiä uutisia. Tapanani on kirjoittaa pidempiä, huolellisempia ja kunnolla mietittyjä kirjoituksia, tiukasti lähdeviitteiden kanssa, ja julkaista niitä blogille isommissa satseissa, usein useampi kerralla. Tavoitteenani on ollut julkaista blogin kuhunkin kuukausiarkistoon n. 10 kirjoitusta kerralla, joita olen pitkän ajan kuluessa valmistellut. Pyrin siis julkaisemaan muutaman/muutamia kertoja vuodessa ajan saatossa kertyneet kirjoitukseni (~Quarterly-julkaisujen tavoin). Näin olen jo pitkään tehnyt ja teen tulevaisuudessakin.

Blogini eroaa myös siinä mielessä monista muista, että päivitän jo julkaisemiani ‘vanhoja’ kirjoituksia lukuisia kertoja jälkeenpäin (lukemattomia kertoja). Tämä niistä syistä, että jo julkaistuja kirjoituksia on helpompi ja mukavampi lukea blogiltani, jossa ne ovat helpommin selattavissa kuin tekstiasiakirjassa, ja koska minulle tulee aina jälkeenpäin paljon uusia ideoita kirjoituksiini, jotka on “pakko lisätä mukaan”. Monet tekstini ovat kasvaneet muutamasta sivusta yli kymmeneen, pariin kymmeneen tai muutamaan kymmeneen sivuun viime vuosien aikana. Viimeisin kirjoitukseni kasvoi 50-60 sivusta jopa lähes 200 sivuun.

Blogin aiheet ja sanoma

Alunperin perustin blogini v. 2007 loppupuolella, kertoakseni poikkeavista näkemyksistäni Holokaustiin ja esittämällä Auschwitz-matkani kuvillani. Tästä perusajatuksesta blogini laajeni seuraaviin aiheisiin:

Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?”

Nämä kysymykset ovat olleet blogini pääaiheena ja sanomana, ja näistä olen tosiaan pääasiassa kirjoitellut. Näistä tulen myös vastaisuudessakin kirjoittelemaan. Näistä aiheista ei kovin moni suomenkielellä kirjoittele asiallisesti, joten katsoin velvollisuudekseni jakaa omat tietoni ja mielipiteeni näistä aiheista, mahdollisimman asiallisesti ja faktapohjaisesti.

Olen myös paljolti kääntänyt muiden kirjoituksia (MacDonaldin varsinkin), joiden olen katsonut olevan tärkeitä, ja joiden sanoman olen nähnyt jossain määrin tukevan omaani. Tällaisia tärkeitä muidenkin tahojen kirjoituksia tulen myös jatkossakin tuomaan esiin täällä.

Vuosi 2009(-2010): Ei-juutalaiset juutalaisuudessa

Viime vuosi oli uusien kirjoitusten ja aiheiden osalta hiljaisempi kuin 2008. Vaikka julkaisin vähemmän uusia kirjoituksia kuin sitä edellisenä, ei se silti tarkoita, ettenkö aktiivinen olisi ollut. Päivittelin monia vanhoja kirjoituksiani lukemattomia kertoja, jota jatkan vieläkin.

Viime vuoden alkupuoliskolla kirjoitin noin 10 kirjoitusta, joita sitten parantelin paljolti ajan kuluessa, joista tärkein saattoi olla käännökseni:
Holokaustin tunnustukset ja todistukset. Loppuvuosi menikin sitten enimmäkseen vanhojen kirjoitusten parantelussa ja muissa merkeissä.

Youtube-sotani (näillä samoilla aiheilla) sujui koko v. 2008 ajan ajan hyvin, kunnes kaikki meni yhtäkkiä päin helvettiä: Alkuperäiset youtube-kanavani tuhoutuivat ja videoni tapettiin kanavien mukana. Onneksi niillä on tapana syntyä uudestaan...

Viime vuoden jälkipuolisko meni pääasiassa pisintä pääkirjoitustani päivittäessä ja uusiessa
Juutalaisuuden opetuksia ei-juutalaisista (2008/2009), josta tuli tässä prosessissa melkeinpä uusi kirjoitus. Tästä alunperin 50-60 sivua pitkästä kirjoituksestani tuli lähes uusi, 200-sivuinen, kirja: Ei-juutalaiset juutalaisuudessa (2009/2010), jonka julkaisin 24.12.2009, joka oli ikään kuin joulu- ja uudenvuodenlahjani, joka myös oli julkaistu 27.1.2010 kunniaksi. Tämä kirjoitus (‘kirja’) ei vielä kuitenkaan ole valmis. Tätä tulen vielä päivittämään monta kertaa, lisäämällä siihen paljon uutta ja korjailemalla vanhaa (täydellistän sen). Kuvitan sen myös myöhemmin.

Tulevat kirjoitukseni ja aktiviteettini

Blogini aiheista 2. maailmansota on jäänyt vähemmälle huomiolle (vain 1 kirjoitus tästä), juutalaisten ja juutalaisuuden (sekä näiden vaikutusvallan) viedessä suurimman osan ajastani. Tämän puutteen tulen korjaamaan kirjoittamalla ainakin yhden kirjoituksen 2. maailmansodasta (tässäkin toisaalta saattaa vilahtaa eräs nimeltä mainitsematon “Jumalan Valittu Kansa”). Myös antisemitismistä, eli sen todellisista syistä ja luonteesta, aion kirjoittaa jotain.

Holokaustista en vähään aikaan ole kirjoittanut mitään, enkä vähään aikaan tulekaan kirjoittamaan mitään. Ensiksikin, siitä on jo melko paljon kirjoiteltu, varsinkin Laurion blogilla, joten minulla ei ole enää tarvetta toistaa jo ‘vanhoja juttuja’. Lisäksi odotan koko ajan revisionistien uusia julkaisuja, kuten Mattognon ym. (2009, 2010) uusimpia teoksia englanninkielelle (esim.
The Gas Chambers of Auschwitz. A Historical and Technical Study on the “Criminal Evidence” of Jean-Claude Pressac and the “convergence of evidence” of Robert Jan van Pelt) ja uusia kirjoituksia v. 2009 perustettuun Inconvenient History -julkaisuun sekä erityisesti revisionistien vastauksia saamaansa kritiikkiin (esim. Holocaust Controversies -blogilla). En kuitenkaan lopeta Holokaustista kirjoitteluani lopullisesti, vaan joskus tulevaisuudessa aloitan siitä jotain uutta, kunhan ensin olen perehtynyt syvemmin molempien osapuolten argumentteihin. ...Tämä nimittäin on tuskallisempi ja pitkäkestoisempi urakka kuin moni osaa edes kuvitella, johtuen molempien puolien eroavista maailmankuvista ja metodeista sekä argumentoinnin erilaisuudesta. Lisäongelmana on uskovaisten argumenttien ja todistelujen lukemisen vaikeus heidän sönkötystensä, liirumlaarumiensa, provosoinnin ja paskanjauhantansa joukosta. Edessä on ollut, on ja tulee olemaan siis kokonaisen blogin ja foorumin lukeminen (kommentteineen) useaan kertaan(!), ennen kuin olisi arvon uskovaisten kaikki selittelyt, argumentoinnit, tekosyyt, kompromissit, inttämiset ja liirumlaarumit sisäistetty täysin. Ja uskokaa pois, minulla on todellakin paljon(!) tärkeämpää tekemistä, kuin tämmöisen argumentointi-inttämis-haistattelu-paskanjauhannan tonkiminen. No, seuraan kuitenkin prioriteettieni ja aikani sallimissa rajoissa näitä aiheita sen minkä jaksan ja perehdyn koko ajan syvällisemmin ja syvällisemmin näihin. Ja tiedä häntä, voipi olla, että mielipiteeni jonkin verran joustavat joistain asioista, saa nähdä... Tämän jälkeen sitten kirjoittelen havaintojani ja oppimaani revisionistisesta näkökulmasta (tai jostain muusta...).

(Saatan myös joskus tulevaisuudessa kirjoittaa jotain vähän ohi pääaiheideni, vaikka tätä tosin tuskin tulee usein sattumaan.)

Voi tosin olla, ettei blogilleni kovin monia uusia kirjoituksia tule tämänkään vuoden aikana ilmestymään, koska – uskokaa tai älkää – myös minulla on oma oikea elämäni, joka vie paljon enemmän aikaa kuin blogilla kirjoittelu. Minulla tosiaan on tärkeämpääkin tekemistä...

Blogini lukeminen on edelleenkin hyvä aloittaa näistä:
Blogin keskeisimmät asiat ja Holokaustirevisionismin argumentit.

*****

Loppupohdintoja (15.-16.9.2010) ja Muutos 2010-2011 suunnitelmiini...

No mitä sitä nyt tähän sanoisi loppusanoiksi, kun pitkästä aikaa jaksoin ja ehdin tännekin vilkaista...

Kaikki tieteenalat (ja
tieteenalat), teoriat ja uskomukset pystyvät puolustelemaan itseään kuulostaen vakuuttavalta.

1) Paremmat kumoavat todisteet eivät kelpaa, koska sitten meidän teoriatamme ei enää olisi olemassa (mikä ei lukuisista syistä käy), joten lyömme viisaat (ja hyvin rahoitetut) päämme yhteen ja keksimme aina jonkin syyn/todisteen/argumentin, jolla teoriamme jatkuu ja kestää. Vähän joustoa voi tietenkin olla, kunhan vain olennaisimmista osista pidetään kynsin ja hampain kiinni, välittämättä niiden epäuskottavuuksista ja puutteista. Ja ei hätää, sillä onhan tämä oma tieteenalamme/teoriamme/koulukuntamme, jossa me määritämme argumenttiemme ja todisteidemme säännöt sekä pätevyyden. Sekä kaikkein parasta: Vain me itse voimme tuomita ja arvostella toisiamme, vain me olemme toisillemme vastuullisia, vain me voimme haastaa teoriamme epäolennaisia osia merkityksettömästi, kunhan vain kaikki uskomme teoriamme oikeellisuuteen, koska muuten meitä yhteisönä ei olisi olemassa!

2) Ette myöskään pysty todistamaan omaa kilpailevaa teoriaanne aukottomasti, joten sekin on jo peruste uskoa meidän teoriaamme (huolimatta sen osittaisesta epäuskottavuudesta ja osittaisesta todisteiden puutteesta):
Tämä tietysti on aina turvallinen vakioargumenttimme, jos lotkauttaisimme korvaamme kiistäjille (tätä nykyä hyvin monen teorian ja alan kriitikot ovat kiistäjiä);

3) Ette saa määrittää omia tutkimusmenetelmiänne meidän (ylempienne) kritisoimiseen, ettekä siis saa edes yrittää pelata omilla säännöillänne. Teidän täytyy tietenkin pelata meidän säännöillämme, jolloin tiedämme 100%:n varmuudella voittavamme teidät. Ette saa esimerkiksi leikkiä oikeutta (huolimatta perusteluistanne), ette edes jos teillä olisi parempia todisteita kuin meillä, koska oikeudessa mitään historian tapahtumaa ei voisi aukottomasti todistaa. Koska ette kuulu meidän teoriamme/tieteenalamme yhteisöön, ette ole päteviä meitä kyseenalaistamaan, koska me olemme niin päättäneet.

4) Asetamme teoriamme yksinkertaisesti vain immuuniksi kritiikille niin, ettei sitä voi mitenkään edes kumota. Esimerkiksi on yhdentekevää jos todistajamme olisivat väärässä asiasta X, koska me määritämme kuinka paljon todistajat saavat olla mistäkin väärässä. Todistajat saavat vaikka olla väärässä kaikesta mahdollisesta, kunhan me vain tulkitsemme heitä mielemme mukaan SUURIN PIIRTEIN ja korjaamme niitä miten haluamme. Kasaamme ikään kuin palapeliä paloista, jotka eivät sovi mitenkään toisiinsa luonnostaan, katkaisemalla näistä paloista sopimattomat reunat pois ja hiomalla niitä paremmiksi. Ja jos todistajamme olisivatkin väärässä aivan kaikesta, säilyy
teoriamme silti koskemattomana, koska me niin määräämme.

(Kehälogiikkaa...?)

No näinhän se tuppaa menemään hyvin monessa aiheessa. Katsokaa vaikka ilmastohuuhaaväittelyä tai vaikka filosofisia väitteitä Jumalan olemassaolosta (ks. esim. William Lane Craig;
Veritas48 youtubesta ja kritiikkiä heihin ja näihin aiheisiin liittyen, esim. kanavilta TheoreticalBullshit ja TheoWarner; harmi että Veritas48-niminen kanava ehti jo tuhoutua youtubesta...). Varsinkin filosofiset väittelyt menevät hauskoiksi, kun päästään tieteellisen menetelmän rajoitteisiin ja oletuksiin sekä todellisuuden luonteeseen sekä sen tulkintaan ihmisten toimesta. Nämä ovat ihan kiintoisia tosiasioita pitää mielessä esimerkiksi revisionistien metodissa, siis siinä mielessä, että molemmissa on puutteensa ja nämä täytyy myös suhteuttaa toisiinsa.

Mitä siis tarkoitan verratessani tieteellistä metodia revisionistimetodiin (
Holokaustirevisionismi)? No minäpä selitän hyvin lyhyesti ja yksinkertaisesti (ja rajatusti): Tieteellisellä metodilla/menetelmällä pyritään selittämään fyysisiä havaintoja, eli laatimaan teorioita, joita sitten pyritään todistamaan/varmistamaan tieteellisillä kokeilla / muilla tutkimuksilla. Näiden pitää olla falsifioitavissa ja tarkistettavissa muiden toimesta. Periaatteena kuitenkin on, että tutkimukset pitäisi suorittaa rehellisesti, jota ei tieteellisesti voida määrittää, vaan filosofisesti. Tieteessä on vain teorioita, huonommin ja paremmin todisteltuja teorioita, joista ihmiset hyväksyvät paremmat ja toimivammat. Tieteellisellä metodilla on rajoituksensa, eikä sillä pysty rajattomasti todistelemaan tai tutkimaan. Sillä ei esimerkiksi pystytä todistamaan tulevaisuutta tai fyysisen maailman ulkopuolella olevaa yliluonnollisuutta (tai väitettyä yliluonnollisuutta). Sillä ei edes pystytä todistamaan itse tieteellistä metodia todeksi (tämän todistaminen menee tieteenfilosofian piiriin). On myös argumentoitu, ettei tieteellä voisi edes todistaa tai kumota Jumalaa, koska Jumala määritykseltään olisi fyysisen maailman ulottumattomissa (tämä tosin menee jo hyvin kiistanalaiseksi ja ristiriitaiseksi: pitäisikö vai eikö Jumalasta pitäisi olla myös fyysisiä todisteita, eikö Jumalaa pitäisi pystyä myös todistamaan vääräksi?) Tieteellinen metodi kuitenkin todistettavasti toimii sen tarkoituksessa.

Myös holokaustirevisionismin metodi toimii tässä sen rajatussa tarkoituksessaan: Holokaustin eri joukkomurhaväitteiden todistamisessa oikeaksi tai vääräksi parempien/pätevämpien todisteiden arvoasteikolla, jossa paremmat todisteet kumoavat huonommat todisteet, eli siis
parempien/pätevämpien todisteiden tukemat teoriat voittavat huonommat, jonka seurauksena huonompien todisteiden teoriat hylätään ja paremmat hyväksytään. Tämä revisionistimetodi sulkee johdonmukaisesti pois myönnetysti väärät/valheelliset väitteet ja teoriat. Se muodostaa johdonmukaisen menettelytavan, jonka perusteella erotetaan väärät väitteet ja teoriat oikeista. Se toimii Holokaustin tapauksessa todistetusti, koska sillä suljetaan perustellusti pois kaikki väärät/valheelliset joukkomurhaväitteet (esim. Saksan v. 1937 valtakunnan rajojen leireillä Dachaussa, Buchenwaldissa ja Bergen-Belsenissä sekä lukuisat propagandavalheet joukkomurhista esim. sähköllä, höyryllä ja tyhjiössä [yms.]). Perinteinen historiankirjoitus vain valitsee mielivaltaisesti mihin uskoo ja mihin ei, ja johdonmukaisesti sitä soveltaen päädyttäisiin uskomaan aivan kaikki myönnetysti väärätkin joukkomurhaväitteet ja muu sodanajan kauhupropaganda (joiden tueksi vain etsittäisiin epäsuoria ja epämääräisiä todisteita, joilla sitten voitaisiin todistaa mitä vain). Sen sijaan revisionistimetodi tuskin toimisi historiantapahtumien tarkastelussa noin yleensä: Sillä tuskin voitaisiin todistaa satoja vuosia (tai vanhempia) vanhoja tapahtumia tai erotella kilpailevia teorioita niistä, tuskin edes tuoreempia tapahtumia kuin Holokausti. Mutta sehän ei ole tarkoituskaan! Jo määritelmänsä perusteella, HolokaustiRevisionismi, se on tarkoitettu vain Holokaustiin.

Kyllä, näistä kumpikin toimii omalla tarkoituksellaan ja määritelmällään: Johdonmukainen poissulkeminen ja tiukemmilla kriteereillä jäljelle jäävien väitteiden hyväksyminen
sekä mielivaltainen epäjohdonmukainen uskominen. Mielivaltainen epäjohdonmukainen uskominen itse asiassa toimii paljon paremmin kaikkeen. No tarkoittaako tämä, että tieteellinen metodikin pitäisi myös hylätä rajoitteidensa takia? Vai voitaisiinko sitä vain käyttää tarkoitukseensa, jossa se toimii todistetusti...?

Eräänä pääpointtina oli, että pohjimmillaan kaikki riippuu olemassa olevien todisteiden tulkitsijoista ja tutkimusmenetelmistä sekä perusoletusten määrittäjistä. Jos yksimielisesti päätettäisiin esimerkiksi hyväksyä revisionistien argumentit todisteet paremmiksi, asetettaisiin kokonaan uusi viitekehys, näkökulma, perusoletukset ja lähtökohta sekä kokonaan uusi tutkimusmenetelmä Holokaustiin. Tämä pitäisi ilmeisesti vain hyväksyä yksimielisesti, todennäköisesti osittain tai kokonaan holokaustitutkimuskentän ulkopuolelta, joidenkin ulkopuolisten puolueettomien tuomarien toimesta (tosin puolueettomuus olisi varmaan melko mahdotonta tässä aiheessa nykyään), koska holokaustitutkijat eivät tätä perusmääritykseltään voisi koskaan tehdä: Hehän kiistäisivät totuutensa ja vuosikymmenten tutkimukset sekä samalla itsensä. Kaikki siis riippuu tässäkin asiassa pohjimmiltaan ihmisistä ja siitä mitä he päättävät uskoa ja tehdä! Uskoako vai eikö uskoa?

*****

No mutta minä en jaksa enkä ehdi tällä erää enempää (16.9.2010). Johtuen jatkuvista kiireistäni ja elämäntilanteestani en ole pystynyt enkä pysty tänne kirjoittelemaan mitään syvällistä pitkään aikaan. Olen siis ollut ja tulen olemaan tauolla toistaiseksi, ainakin v. 2011 alkupuoliskon ajan. Keskeneräiset kirjoitukset jäävät julkaisematta eli pysyvät piilossa.






Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)