Onko toisesta maailmansodasta esitetty puolueeton ja totuudenmukainen kuvaus? Tapahtuiko Holokausti juuri niin kuin meille on opetettu? Minkä verran juutalaisilla on ollut, ja on, vaikutusvaltaa länsimaiden mediassa ja politiikassa? Entä merkittävissä historian tapahtumissa? Minkä verran sionistijuutalaisilla on vaikutusvaltaa USA:n politiikassa? Mistä juutalaisuudessa on kyse? Mistä monikultturismissa pohjimmiltaan on kyse, ketkä sitä tukevat ja miksi? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa?

Auschwitzin uima-allas:

Auschwitzin uima-allas:
Ottamani kuva Auschwitzin keskitysleirin (sodan aikaisesta) uima-altaasta elokuussa 2007, Auschwitz-matkallani; kuvaa painamalla aukeaa tuo matka...

keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Auschwitz matkani - pääleiri

Auschwitz 9.-12.8.2007

Matkani (osat 1, 2 ja 3) kuvia ja tekstejä päivitetty sekä lisätty viimeksi 29.1.2009.

Tämä kolmiosainen kuvaesitykseni on Auschwitz-matkaltani 9.-12.8.2007. Ensimmäisessä osassa käyn läpi pääleiriä ja toisessa ja kolmannessa osassa kummassakin Birkenauta.

(Ks. myös Truth Behind the Gates of Auschwitz (juutalaisen David Colen video Auschwitzista); David McCaldenin Auschwitz-matka; sekä minun (Morasen) ikioma My Auschwitz Trip - all in one (8 min 5 sek).


Myöhemmin kannattaa perehytä muihin kirjoituksiini, esim. Holokaustirevisionismin Argumentit; Ensimmäinen Holokausti (joka on hyvä alkuun); kaikki olennaisimmat tekstit listattuna: http://moranen.blogspot.com/2008/08/blogin-keskeisimmt-asiat.html ja loput löytyvät tietysti blogiarkistosta.


Matkani

Kävin elokuussa 2007 Puolassa, Auschwitziss
a (Oswiecimin [=Auschwitzin] kaupungissa, jossa Auschwitzin keskitysleiri sijaitsee. Olin leirillä 4 päivän ajan ja yövyin hotellissa (Kamieniec -hotelli), joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä leiristä Oswiecimin (Auschwitzin) kaupungissa. Kerron tästä matkasta, ottamieni kuvien kanssa, oman näkemykseni ja vaikutelmani. Käytän myös hieman muiden tahojen ottamia kuvia, selventämään asioita, joten ilmoitan erikseen (suluissa) milloin kuvat eivät ole itse ottamiani. Kommentoin jokaista kuvaa sen alla. Auschwitz-leirin museosta käytän vastaisuudessa nimeä "museo".

Auschwitzissä oli sodan aikana 2 leiriä: pääleiri, jossa oli kerrallaan joitain kymmeniä tuhansia vankeja; ja Birkenaun leiri (n. 3 km päässä pääleiristä), jossa oli kerrallaan maksimissaan noin 150,000 vankia. Kävin molemmissa.


Auschwitzin pääleiri


Ilmasta otettu kuva Auschwitzin pääleiristä. (Kuva skannattu Auschwitz-museon myymästä postikortista. Kuvan ottanut Wojciech Gorgolewski.)


Pääleirin kartta museon v. 2006 esitteessä.


Museon kyltissä kartta pääleiristä.


Krakova on n. 50 kilometrin päässä Oswiecimin (Auschwitzin) kaupungista. Auschwitzin keskitysleiri (sekä pääleiri että Birkenau) sijaitsee Oswiecimin kaupungissa. Krakovan kaupungin keskustan bussiasemalta kulkee busseja kerran tunnissa Auschwitzin pääleirille asti. Eli jos haluaa vain vierailla leirillä kannattaa matkustaa lentokoneella Krakovan lentokentälle ja sieltä mennä bussilla leirille asti ja yöpyä jossain Oswiecimin kaupungin hotellissa.


TÄRKEÄ OHJE!

Jos ja kun menette Auschwitzin leiriin vierailulle, tehkää näin kuten neuvon nyt tässä:

Ensin leiriin tulleille vierailijoille tarjotaan mustavalkoista länsiliittoutuneiden sodan aikana tuottamaa propagandafilmiä keskitysleirin ruumiskasoista, jättäkää se katsomatta! Menette ihan ensin leiriin oma aloitteisesti, omin päin, kiertelemään (se on siis täysin sallittua, ei ole pakko ottaa maksullista opasta). Kierrätte ensin itse leirin läpi (se ei ole kovin iso), katsoen ajatuksella leiriä: katsotte sen uima-allasta, teatteria, sairaalaa ja muita rakennuksia. Kiertelette rauhallisesti, omaan rauhalliseen tahtiin, mielellään vaikka vesipullon kanssa (tai muun juotavan kanssa, jotta jaksatte paremmin). Ja nimenomaan ette kuuntele mitään kauhumusiikkia MP3-soittimistanne samalla, tai mitään muuta vastaavaa. Eli siis katsotte leirin läpi omin nokkinenne objektiivisesti ja tulette näin itse johtopäätöksiinne leiristä, ilman että jokin sotapropagandafilmi kertoo teille miten ajatella (esim kauhistella jotain kiviseinää tai jotain muuta typerää), tai että jokin puolalainen museo-opas kertoo teille koko ajan kuinka käsittämättömän pahaa ja pahoja kaikki oli ja olivat (ja voivoi...). Myöhemmin sitten voitte, erittäin kriittisesti ja skeptisesti, kuunnella mitä sillä oppaalla on sanottavaa. Suosittelen erityisesti kysymään oppaalta Auschwitzin uima-altaasta, sairaalasta, teatterista, bordellista, postitalosta ja pyykkituvasta. Näitä ohjeita kun noudatatte, saatte matkasta vähän enemmän irti. (Tietenkin myös Zyklon B-kaasun ominaisuuksista ja kaasutusskenaarioista; ruumiiden polttamisista ulkoilmassa kuopissa ja uuneissa; sekä 'hylätyistä' ja 'virheellisistä' holokaustiväitteistä, kuten saippuasta, lampunvarjostimista, sähkötyksistä esim. "sähköliukuhihnoilla", 'höyrystyksistä' höyrykammioissa sekä tapattamisista tyhjiökammioissa kannattaa kysellä mahdollisimman tarkasti.)


Leirin baari/ravintola, leirin ulkopuolella, pääsisäänkäynnin vieressä. Eräiden huhujen mukaan tuolta olisi saanut oluttakin ostettua joskus, mutta ainakaan v. 2007 en siellä nähnyt sitä menussa.


Leirin sisäänkäynnin vieressä oleva epämääräinen kivinen veistos, joka ilmeisesti on jotain kauheaa esittävinään. Tämä veistos siis on sisätilassa, jonka läpi mennään leiriin.


Leirin portti, jonka yläpuolella lukee "Arbeit macht frei". Suomennettuna: "Työ tuo vapauden".


Eräiden vankien mukaan tuossa ensimmäisessä talossa portin takana vasemmalla oli yläkerrassa bordelli ja alakerrassa kirjasto. Jopa BBC:n dokumentissa, Auschwitz The Nazis And The Final Solution (E04 - Corruption), kerrottiin tuossa rakennuksessa olleen bordellin. (Lectures on the Holocaust, s. 476)



Leirin keittiö. Eräiden huhujen mukaan keittiössä oli myös dieettiosasto.



Leirin postitalo. (Lectures on the Holocaust, s. 476)


Kuva postitalosta sisältä (postin ovessa oli pieni aukko josta kameran pystyi laittamaan sisään). Täältä siis sai lähettää sodan aikana postikortteja.


Postikortti Auschwitzistä. (US Holocaust Memorial Museum.)


Toinen postikortti (Adelaide Institute).


Eräs leirin pääkaduista.


Leirin teatteri. (Lectures on the Holocaust, s. 475; Jean-Claude Pressac, Technique and Operation of the Gas Chambers, s. 41)


Museon kyltissä kuva leirin orkesterista.


Uima-allas


Ja sitten vielä Auschwitzin uima-allas, syrjäisellä ja reunimmaisella kadulla rakennusten 6 ja 7 takana (ks. pääleirin kartasta).


Uima-allas...


Uima-allas(!)...


Uima-allas ponnahdustelineineen ja taiteellisine veistoksineen...


Altaan toisesta päästä päähän. Oppaan mukaan (kysyessäni), "Merkittävimmät henkilöt uivat siinä [uima-altaassa] sodan aikana."

video
Vesi uima-altaassa oli melko lämmintä, kun koitin sitä sormillani.


Leirin pyykkitalo. Vaatteita siis pestiin täällä, mutta vaatteita myös puhdistettiin säännöllisesti täistä desifioimalla niitä Zyklon B kaasulla desifiointikaasukammioissa.


Tyhjiä Zyklon B -kaasupurkkeja. Zyklon B oli yleinen tuholaisten (täiden) hävittämiskaasu jo ensimmäisen maailmansodan aikaan. 95-98% kaikesta Zyklon B meni desifiointiin. (Technique, s. 15, 188)


Tarkempi kuva purkeista. Purkit ovat ilmeisesti 1 kg purkkeja, ja ne ovat pienempiä kuin miltä ne aluksi saattavat näyttää. Jos oletetaan että tuossa oli näytillä 100 purkkia, silloin niistä 95-98 purkkia olisi mennyt desinfiointiin.


Näkymä eräältä leirin pääkadulta.


Leirin sairaala (SS sairaala).


Sairaala vasemmalla.


Krematorio I


Krematorio I rakennus pääleirillä, jossa oli ruumishuone ja polttouunihuone (musta rakennus ison "savupiipun" takana). Ennen sotaa, tuo rakennus oli museon mukaan varasto sotatarvikkeille. Ruumishuoneessa säilytettiin taudeista kuolleita ruumiita, joten siihen on laitettu paikoin maata seinien ympärille jotta se pysyisi kylmempänä kesällä, jotta ruumiit säilyisivät paremmin. Myöhemmin ruumishuone muutettiin varastoksi ja sitten ilmasuojaksi. Uunihuoneessa poltettiin ruumiita, jotta taudit eivät leviäisi. Noin 10 metrin päässä Krematorion takana on leirin sairaala. (Kuva Auschwitz-museon sivustolla.)


Krematorio I, sisäänkäynti siinä missä puinen ovi on auki.

Koska tässä rakennuksessa väitettiin olleen kokeellinen kaasuhuone, olisivat kaasuvuodot olleet hyvin mahdollisia, joten sairaala 10 metrin päässä ja leirin vartioiden toimistot sekä leirin komentavien upseerien toimistot 15 metrin päässä olisivat olleet hyvin suuressa vaarassa kaasutusten aikana. Myös väitetyn kaasukammion tuulettaminen olisi vaarantanut lähirakennukset. Lisäksi 50 metrin päässä oli leirin komentajan Rudolf Hössin talo. Jo tämän rakennuksen sijainti viittaa vahvasti siihen ettei sitä vakavasti ottaen voitu käyttää kaasukammiona ihmisten tappamiseen niinkuin on väitetty; koska kaasukammion käyttö olisi joko johtanut leirin vartijoiden ja johtajien, ja itse päällikön, hengenvaaraan tai jopa kuolemaan kun kaasu olisi vuotanut ulos, tai sitten nämä vartijoiden ja johtajien rakennukset olisi täytynyt tyhjentää aina kaasutusten ajaksi. Jos rakennukset olisi tyhjennetty väitettyjen kaasutusten ajaksi, olisivat leirin pääportit ja itse väitetty kaasukammio olleet vartioimattomia.

Kaikki nämä seikat tekevät kaasutusväitteistä hyvin epäuskottavia. Jos nyt Auschwitzin leirille olisi välttämättä haluttu rakentaa kaasukammio, olisi se rakennettu hyvin todennäköisesti johonkin leirin laidalle, hyvin kauaksi leirin vartioiden ja johtajien rakennuksista, ja aidattu hyvin. Hyvin loogista olisi myös olettaa että kaasukammio olisi rakennettu kaasukammioksi toimimaan kaasukammiona, vahvoine metalliovineen ja tehokkaine tuuletusjärjestelmineen. Tai sitten pääleirin ja Birkenaun vaatteiden desifiointikaasukammioita olisi vain yksinkertaisesti käytetty ihmisten kaasuttamisiin (jota kukaan ei väitä).

En usko että ketään olisi ikinä kaasutettu tuossa rakennuksessa. Kaasutusväitteet olivat vain propagandaa.



Sisäänkäynti toisella puolella rakennusta.


Museon kylttien mukaan Krematorio I on osittain uudelleen rakennettu, käyttäen alkuperäisiä osia. Muunmuassa suuri savupiippu, polttouunit ja useat aukot katossa ovat kaikki "uudelleen rakennettuja". Museon mukaan aukot katossa oli ensin puhkottu kattoon, sitten peitetty umpeen ja sitten uudelleen rakennettu museon toimesta.


Savupiippu on rakennettu sodan jälkeen erilleen rakennuksesta. Huolimatonta työtä.


Ruumishuone, jossa selvästi on ollut monta seinää aiemmin, kuten lattiasta näkee. Länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton kauhupropagandan mukaan tässä huoneessa olisi tapettu joitain tuhansia tai maksimissaan ehkä 10,000 ihmistä Zyklon B -kaasulla. Operaatio olisi, propagandan mukaan, toiminut seuraavasti: 500-700 henkilöä ahdetaan tähän huoneeseen alasti kerrallaan; he ovat tätä ennen riisuuntuneet rakennuksen ulkopuolella; sitten kattoaukoista väitetysti heitettiin Zyklon B -kaasugranuulat ihmisten päälle (joko jonkinlaisista pilareista tai ei); ihmiset kuolivat muutamissa minuuteissa ja lyyhistyivät lattialle (
kaasugranuuloiden päälle jos ei ollut pilareita); ruumiit vietiin kaasutusten jälkeen polttouuneihin ja poltettiin tuhkaksi (kaasunaamareiden kanssa tai ilman).

Huomatkaa heikko puuovi oikealla(!). No propaganda propagandana... Huonetta käytettiin siis todellisuudessa vain ruumishuoneena, varastona ja ilmasuojana.



Ruumishuoneessa on heikko puuovi lasi-ikkunalla. Joko sekin on rakennettu uudelleen sodan jälkeen tai sitten se on alkuperäinen, ainakin vanha se on. Jos tämä tosiaan olisi rakennettu sodan jälkeen, herää väistämättä kysymys että miksi ihmeessä kukaan rakentaisi mitään puuovea esittämään kaasukammion ovea, kun metalliovikin olisi ollut helppo laittaa siihen. Niin tai näin, ei se ainakaan kaasukammion ovi olisi voinut olla, mikä nyt on sanomattakin selvää.


Ruumishuoneen lattialla viemäriluukku.


Selvät seinän jäljet lattialla.

Vuonna 1992, syyskuussa, museo-opas nimeltä Alicia esitteli tämän huoneen (väitetyn 'kaasukammion') olevan "alkuperäisessä kunnossaan", mitä se todellakaan ei ole.
http://www.youtube.com/watch?v=M-YsBXEueoU&feature=PlayList&p=21A9F60DFE8594BE&index=1
http://www.youtube.com/watch?v=WP8eB4oPS0o&feature=PlayList&p=21A9F60DFE8594BE&index=2




Museon katolle rakentamat aukot (pikku savupiiput), joista väitetysti kaasugranuulat heitettiin sisään.


Katossa oleva "uudelleen rakennettu" aukko.


Sama aukko.


Eri aukko. Kaikki aukot mitä katosta löytyi olivat "uudelleen rakennettuja", alkuperäisiä ei ollut. Katossa en nähnyt mitään merkkejä mistään välillä peitetyistä aukoista, joten tulin siihen tulokseen ettei siellä mitää muita aukkoja ollut kuin nuo "uudelleen rakennetut". Eli siis se vaikutti siltä ettei siellä ollut mitään muita kuin nuo museon sodan jälkeen tekemät aukot. Nuo aukotkaan eivät voi olla rakennettu juuri niiden "välillä peitettyjen aukkojen" päälle, koska nuo aukot ovat täynnä katossa olevia raudoituskankia. Jos nuo väitetyt "alkuperäiset aukot" muka olisi välillä peitetty noista kohdin, olisi oletettavaa että kaikki raudoituskanget olisi poistettu aukkojen alueelta. Myös katon sementin olisi pitänyt olla noista kohdin eri näköistä ainesta muusta katosta. Näin ei ole. Nuo aukot minusta näyttävät vain siltä että ne oli huolimattomasti kerran tehty siihen sodan jälkeen. Eli katossa näytti olevan ainoastaan museun rakentamat aukot - jotka eivät todellakaan olleet kaasun tiiviit - ei mitään muita. Eli mitään väitettyjä alkuperäisiä aukkoja ei ollut. "No Holes, No 'Holocaust'."



Polttouunit [uudelleenrakennetut]. Nämä olivat Topf & Söhne -firman tuplamuhveliuuneja. Sodan aikana tässä uunihuoneessa oli useampi uuni, mutta museo on vaivautunut rakentamaan vain nämä uudestaan. Yhteensä näillä kaikilla tämän huoneen uuneilla (sodan aikana) pystyi polttamaan ehkä n. 24,000 ruumista, koska tiiliverhoudet kestivät n. 2,000 polttoa ja ne vaihdettiin kerran (2,000 polttoa x 6 kpl x 2 kertaa = 24,000 ruumiin tuhkaamista). (http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndcrema.html)

Huomattavaa on myös, että mikäli kaasutukset tapahtuivat väitetyllä tavalla niin että kaasutusajat olivat erittäin lyhyitä, olisi kaasu pitänyt heittää huoneeseen suuressa yliannostuksessa (koska kaasu alkaa höyrystyä sidosaineesta vasta hiljalleen). Zyklon B -kaasu on räjähtävää pitoisuuksissa 6-41 Vol. %. Mikäli kaasutusajat olisivat olleet vain n. 0-10 minuuttia, olisi tuollaisia räjähtäviä pitoisuuksia ehdottomasti löytynyt granuuloiden lähistöltä. Tämä tarkoittaisi, että kipinä olisi voinut räjäyttää koko huoneen taivaan tuuliin. Vaikka itse uunit viereisessä huoneessa eivät välttämättä olisi aiheuttaneet räjähdystä, olisi silti umpihullua sijoittaa "kokeellisen kaasukammion" viereiseen huoneeseen polttouuneja, koska tätä olisi aivan varmasti pidetty järjettömänä turvallisuusriskinä ja vaarana. Missään nimessä tätä Krematorio I:tä ei voitu käyttää väitettynä "kokeellisena kaasukammiona".


Tämän kaltaisia uuneja oli myös hyvin useilla työleireillä kuten: Buchenwaldissa, Dachaussa, Gusenissa, Mauthausenissa ja Bergen Belsenissä. (http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndcrema.html) Kiinnostavasti, Aktion Reinhard leireillä Belzecissä, Sobiborissa ja Treblinkassa (joissa väitetysti 1,5 - 2 miljoonaa tapettiin) ei ollut polttouuneja lainkaan, joten uunien läsnäolo jollain leirillä ei siis todista mitään propagandaväitteitä massamurhista tosiksi (kaasulla, sähköllä, höyryllä tai tyhjiökammioissa).


Sattumalta törmäsin leirin ulkopuolella pariin suomalaiseen mieheen. Toisella oli Suomi-leijona paita päällä ja toinen oli normaalisti pukeutunut. Kumpikin oli umpi kännissä. Toinen suomalainen kertoi heidän kummankin olleen aiemmin leirillä ja toisen kuvanneen videokameralla. Tämä suomalainen kertoi, että toinen heistä (normaalisti pukeutunut) oli mennyt ryömimään pääleirin polttouuniin sisään, tämän toisen kuvatessa kameralla. Siellä tämä toinen sitten oli kuulemma ollut kokonaan sisällä uunissa, ja ilmeisesti suomalaisilla oli ollut hauskaa. Sitten leirin vartijat tulivat heittämään känniset suomalaiset pois leiriltä (toisella siis oli Suomi-paita päällä), ja heille annettiin porttikielto. Nämä suomalaiset siis eivät todellakaan olleet minulle tuttuja, vaan törmäsin heihin leirin ulkopuolella turistikioskissa. Toinen näistä suomalaisista (normaalisti pukeutunut) oli yltäpäältä valkoisen tomun peitossa, joten sain sellaisen vaikutelman heistä, että kyllä he tosissaan olivat ja että kyllä heistä toinen ilmeisesti oli tosiaan ryöminyt tuohon uuniin sisälle. Uunihan siis on, kuten kuvasta näkyy, täynnä tuota valkoista tomua. Hieno päivä suomalaisille...


Kremotorio I rakennuksen takana ollut hirttopuu. Leirin komentaja Rudolf Höss hirtettiin tässä sodan jälkeen vuonna 1947, jota ennen brittikuulustelijat olivat kiduttaneet häneltä hänen lausuntonsa. Kuten on yleisesti tiedettyä, kidutuksella saadut "tunnustukset" ovat täysin arvottomia, eikä Hössin lausunnoille voi laittaa mitään uskottavuutta.
(http://www.vesailaurio.net/2008/02/rudolf-hssin-tunnustukset.html
http://www.ihr.org/jhr/v07/v07p389_Faurisson.html).


Tämän seinän edessä teloitettiin myös vankeja. Tämäkin seinä on jälleen "uudelleen rakennettu" sekin, joten siitä on turha etsiä mitään luodin jälkiä. Museon opas sanoi että 20,000 henkilöä olisi ammuttu tässä (itse epäilen hieman tuota määrää).


Yhden miehen ilmasuoja, mahdollisten pommitusten varalta. Näitä oli paljon katujen vierissä ympäri leiriä.


Koppi josta SS mies teki nimenhuudon vangeille.


Ja sellainen oli sitten Auschwitzin pääleiri.


Yhteenvetona

Auschwitzin pääleirillä ei ikinä kaasutettu ketään. Kaasutusväitteet ovat vain sodan ajan, ja sen jälkeistä, kauhupropagandaa. Ihmisiä kuoli tauteihin ja ilmeisesti silloin tällöin teloitettiin ampumalla (erinäisistä syistä). Kaiken kaikkiaan leiri oli juuri sellainen miltä se päälle päin näyttääkin: keskitys ja työleiri. Tuskin se mikään mukava paikka oli sodan aikana, tautiepidemioiden takia, mutta hyvin kaukana mistään väitetystä "tuhoamisleiristä".


Matka jatkuu Birkenaun - osassa 1.





maanantai 25. helmikuuta 2008

Auschwitz matkani - Birkenau, Osa 1

Birkenau


Ilmakuva Auschwitz Birkenaun leiristä. (Auschwitz-museon kuva, joka on museon sivustolla.)

Birkenaun leiri sijaitsee n. 3 km päässä pääleiristä. Sinne pääsee pääleiristä säännöllisesti, kerran puolessa tunnissa, bussikuljetuksella, joka on ilmainen. Holokaustipropagandan mukaan tällä leirillä kuoli ja tapettiin yhteensä 1 - 9 miljoonaa ihmistä (joista suurin osa [1 miljoonan luvusta], tai monet [lähemmäs 9 miljoonan lukua] olivat juutalaisia http://www.vho.org/tr/2003/1/Faurisson17-23.html).

Vietin tällä leirillä 2 päivää, aamupäivästä iltaan. Kiersin leirin ensimmäisenä päivänä pääportilta lähtien raiteiden viertä pitkin eteenpäin; leirin puolivälistä käännyin vasemmalle desinfiointikammioiden kohdalle; siitä jatkoin oikealle ylös Krematorio II:n ja III:n luokse; siitä jatkoin Kremojen IV ja V luokse; ja siitä leirin desinfiointirakennukseen (Zentralsauna); ja siitä edes päin kiertelin siellä täällä. Suunnilleen tässä järjestyksessä tulen kuvani esittelemään pääasiassa, mutta viimeisimmät kuvat ovat vähän epäjärjestyksessä sieltä täältä.


Leirin kartta


Kartta Birkenaun leiristä, v. 2006 turistiesitteestä.


Sama kartta englanniksi, v. 1991 esitteestä. Huom. numerot 1 ja 2; ne tarkoittavat vaatteiden desinfiointihuoneita BW 5a ja BW 5b, joissa vaatteita desinfioitiin Zyklon B -kaasulla, toistuvasti. Näiden huoneiden seinät ovat sisältä ja ulkoa vielä tänäkin päivänä sinisenään preussin sinisistä syanidijäämistä (ferrosyanidista), joka on ollut seurausta Zyklon B:n käytöstä. (The Rudolf Report.)


Museon kyltissä kartta leiristä.


Kuvaa leiristä


Birkenaun leirin pääportti.


Pääportti lähempää. Seuraava kuva on otettu tuosta tornista pääportin vieressä ("turistitorni"), rautatien yläpuolella. Junilla tuotiin näitä raiteita pitkin satoja tuhansia vankeja Birkenauhun, joista osa jäi leiriin ja osa siirrettiin eteenpäin muille leireille tai tehtaille töihin Auschwitzin kauttakulkuleirin kautta.


Kuva otettu edellisessä kuvassa näkyvästä tornista, johon on vapaa pääsy turisteilta. Näkymä suoraan eteenpäin portilta. Kaukana, aivan metsän reunassa asti, ovat heti junaraiteiden vasemmalla ja oikealla puolella Krematorio II ja III -rakennukset.


Kuva otettu oikealle viistoon. Vankien parakkeja vasemmalla. Edessäpäin n. 300-500 metrin päässä (raiteiden vasemmalla puolella kuitenkin) näkyvät vaatteiden desinfiointirakennukset (BW5A ja b). Niiden takana kaukana edessä, lähes kilometrin päässä, on raiteiden vasemmalla ja oikealla puolella Krematorio II ja III -rakennusten rauniot.



Kuva otettu vielä enemmän vasempaan viistoon. Kuvassa enimmäkseen vankien parakkeja.


Kuva otettu oikealla viistoon. Kuvassa suurin osa vankien rakennuksista on purettu sodan jälkeen. Tiilet puretuista taloista on todennäköisesti suurimmaksi osaksi viety rakennustavaraksi lähikylien taloihin.


Kuva otettu vielä enemmän oikealle viistoon. Tummat puiset rakennukset ovat enimmäkseen vankien ahtaita parakkeja. Niiden joukossa on myös muutama suuri käymälärakennus. Leirin aita aivan oikeassa kuvan reunassa.


Maan tasolta, raiteet n. 10 metrin päässä edessä oikealla.


Matkalla eteenpäin, kohti desinfiointikammioita.


Pääportti ja turistitorni takana.


Oikealla raiteista purettuja vankien parakkeja ja muita rakennuksia.


Vasemmalla raitesta jälleen ehjiä parakkeja ja muita rakennuksia. Tien vieressä myös melko suuri kuivausoja laskemaan korkeaa pohjavettä (suomaisessa maastossa joka Birkenaun leirillä oli).


Vesiallas (vasemmalla raiteista) ilmeisesti mahdollisia tulipaloja sammuttamaan.


Desinfiointikaasukammiot (BW 5a ja BW 5b)


Rakennukset BW 5a ja b (BW=Bauwerk) portin takana ensimmäiset rakennukset oikealla ja vasemmalla.


BW 5b ulkoseinät


BW 5b. Desinfiointikaasukammio on tuo kuvan oikeassa laidassa oleva uloke tuosta rakennuksesta. Ulkoseinät tuossa ulokkeessa ovat sinisenään preussin sinisiä Zyklon B -jäämiä, eli ferrosyanidijäämiä (tai rautasyanidijäämiä).


Lähempää desinfiointikammion toiselta puolelta. Preussin sini on jakaantanut hieman epätasaisesti ulkoseinään.


Toiselta puolen kammiota. Tällä puolen preussin sini on jakaantunut hieman tasaisemmin; seinät ovat vielä sinisemmät tällä puolen. Tämän desinfiointihuoneen seinät ovat lähes täysin ulkoa sinisenään Zyklon B:n käytöstä, mutta sisältä ne eivät ole yhtä siniset.


Kuvassa kemisti Germar Rudolf v. 1991 ottamassa samasta seinästä näytteitä. Itselläni ei tästä seinästä ollut parempaa kuvaa, joten laitoin sen tähän. Rudolfin laboratorioanalyysin mukaan [saks. Fresenius Institut] tuosta ulkoseinästä löytyy syanidijäämiä/Zyklon B -jäämiä enimmillään 10,000 mg/kg, eli erittäin paljon. Keskimäärin Zyklon B -jäämiä löytyy n. 3,000 mg/kg sisä- ja ulkoseinistä. (The Rudolf Report.)

video
Videokuvaani tuosta seinästä.


Lähempää. Toisen sanoen: Tästä kaikesta voidaan jo pelkästään päätellä, että syaanivetykaasu (Zyklon B) menee syvälle seinämateriaaliin, jopa niinkin pitkälle että se on kulkeutunut ulkoseiniin asti, muodostaen preussin siniset ferrosyanidijäämät seiniin. Nämä jäämät eivät häviä seinistä vaan pysyvät niissä satoja tai tuhansia vuosia.


Ja vieltä lähepää.


Myös hyvin läheltä. Lisäksi on tärkeää todeta, että totaaliset Zyklon B/syaanivetykaasun -jäämät eivät välttämättä kaikki muodostu preussin sineksi seinälle, mutta ne ovat laboratorioanalyyseissa mitattavina koko huoneen seinien alueelta sillä Zyklon B -jäämät jakaantuvat tasaisesti koko seinien laajuudelle kulkeutuen syvälle seiniin.


Läheltä.


Hyvin läheltä. Seinistä myös havaitaan, että niistä tosiaan on hakattu taltoilla ja vasaroilla useita näytteitä laboratorioanalyyseja varten. Kaiken kaikkiaan laboratorioanalyyseja Zyklon B -jäämistä on tehty, tietääkseni, ehkä n. 10 tai vähän enemmän. Voi tietysti olla että yksittäiset henkilöt ovat salaa tehneet useamminkin näitä, julkaisematta tuloksiaan, mutta ilmeisesti n. 10 tiedettyä tutkimustulosta on julkaistu, joista lähestulkoon kaikki tulivat tähän lopputulokseen: Desinfiointikaasukammioiden seinistä löytyy n. 1,000 kertaa enemmän Zyklon B -jäämiä kuin väitettyjen teloituskaasukammioiden (Krematoroiden ruumishuoneiden) seinistä.


Tämän desinfiointikammion päätyseinä. Aiemmat kuvat olivat vastakkaisilta seiniltä. Zyklon B on kuitenkin muuttunut preussin sinisiksi ferrosyanidijäämiksi jopa hieman maan alle siellä täällä. Seuraavassa kuvassa tuo pieni aukko vasemmassa alakulmassa.


Kuva tuosta aukosta, jossa vaikuttaa olevan sitä preussin sinistä täälläkin; on kulkeutunut pitkän matkaa seinien läpi tosiaan...


Kartta tuosta kammiosta. (The Rudolf Report.)


BW5a sisältä


Tämän huoneen seinät ovat sisältä sinisenään Zyklon B:n käytöstä. Ulkoa ne eivät ole kuin yhdestä tietystä paikkaa siniset.


Kuvat sisältä on otettu kamerallani, jonka työnsin seinässä olevasta aukosta sisään. Ovet näihin kammioihin on lukittu, joten sisälle ei pääse kuin museon (harvinaisella) luvalla tai hajottamalla ovet tai ikkunat.





Kuvassa [jälleen] kemisti Rudolf. Sisäseinistä löytyy keskimäärin syanidijäämiä n. 3,000 mg/kg. (The Rudolf Report.)

Ks. myös videokuvaa näistä kaasukammioista David McCaldenin Auschwitz-matkalta v. 1987:
http://www.youtube.com/watch?v=C12-7AXhcms&feature=related ,
http://www.youtube.com/watch?v=mhc2UILpC0E&feature=related

McCaldenin videokuvasta näkyy selvästi, että näitä desinfiointikammioita oli itseasiassa useita kymmeniä, jotka kaikki ovat kauttaaltaan täynnä Zyklon B -jäämiä, jopa preussin sinisiä ferrosyanidijäämiä täynnä.


Muiden leirien preussin siniset Zyklon B -jäämät desinfiointikammioissa

Stutthof:

Desinfiointikammion sisältä. (The Rudolf Report.)


Saman kammion ulkopuolelta, johon on myös muodostunut Zyklon B -jäämät. (The Rudolf Report.)


Majdanek:

Desinfiointikammion sisältä. Myös katto on selvästi sinisenään Zyklon B:n käytöstä. (Majdanek museon kuva.)


Ja myös ulkoseinät ovat hieman sinisenään. (The Rudolf Report.)


Krematorio II

Auschwitz-myytillä voisi sanoa tavallaan olevan kaksi sydäntä: Pääleirillä Krematorio I ja Birkenaussa Krematorio II, kuten professori Robert Faurissonkin on todennut. Tästä olen samaa mieltä. Siellä väitetysti tapettiin n. puoli miljoonaa ihmistä. Jos kaasutusväitteet sen kohdalla eivät pitäisi paikkaansa, eivät ne todellakaan pidä muidenkaan Kremojen kohdalla paikkaansa, jo senkin takia että monet samat silminnäkijät jotka väittivät Kremassa II tapahtuneen kaasutuksia väittivät myös muualla tapahtuneen niitä.

Nämä kaasutusväitteet koskien Krema II:n ruumishuonetta 1 käsittelen paljon tarkemmin kuin mitä tulen muiden Kremojen ja väitettyjen kaasukammioiden kohdalla tekemään, koska nämä Krema II:n rauniot ovat ainoat alkuperäiset ja riittävän hyvin säilyneet, sekä niistä on paljon enemmän tietoa ja materiaalitodisteita jäljellä kuin muista. Kremasta II voi siis tulla tarkempaan johtopäätökseen kuin muista.



Rauniot (ulkoa):


Krematorio II:n uunihuoneen rauniot. Uunihuoneessa sodan aikaan oli 5 triplamuhveliuunia (yht. 15 muhvelia).


Kuvan vasemmassa reunassa edellisen kuvan hökkelistä reunat. Tässä suunnilleen olisi ilmeisesti ollut uunihuone.


Keskellä Krema II:n raunioita uunihuoneen kohdalla; edessä takana ruumishuone 1 ja oikealla (ei näy kuvassa) ruumishuone 2.


Krema II:n ruumishuone 2 (väitetty riisuuntumishuone).


Näkymä ruumishuoneen 2 päädystä. Katto on romahtanut alas kuin matto ja on monin paikoin melko ehjä.

Tämä huone oli 49,5 x 7,9 m = 390 neliömetrin kokoinen. Propagandaväitteiden mukaan tässä huoneessa riisuutui alasti kerrallaan 1,000 - 3,000 ihmistä; naisia, miehiä, vanhuksia ja lapsia. Tämä olisi siis tarkoittanut että 3 - 8 ihmistä olisi riisuuntunut alasti yhden neliömetrin alueella, mikä olisi ollut hyvin hyvin ahdasta. Ajatus siitä että tämä olisi onnistunut ilman suuria paniikkeja olisi ollut hyvin epätodennäköistä ja lähes mahdotonta. Ihmiset eivät luonnollisesti ahtaudu noin tiiviisti, eivät varsinkaan alasti eivätkä todellakaan kun on läsnä naisia, miehiä, vanhuksia ja lapsia. Tällaiset ihmismäärät kerrallaan tässä huoneessa alasti riisuuntumassa ovat hyvin epätodennäköisiä.


Ruumishuone 1 (väitetty 'kaasukammio')


Krematorio II:n ruumishuone 1 päästä päähän (väitetty 'kaasukammio', v. 2007). Tämä huone oli 7 m x 30 m = 210 neliömetriä, eli lähes kaksi kertaa pienempi kuin ruumishuone 2. Katto räjäytettiin, museon mukaan marraskuussa 1944. Katto kuitenkin romahti kuin matto ja se on pääasiassa säilynyt ehjänä.


Edellisestä zoomattu kuva. Katon taittumiskohta peittää suuren osan kattoa.


Vertailukohde


Tässä kuva alikulkusillasta Suomessa, Vantaalla, joka olkoon suuntaa antava vertauskuva näiden kaasutusväitteiden läpikäymisessä. Suunnilleen tältä olisi tuo Krema II:n ruumishuone 1 ehkä näyttänyt sisältä sodan aikana ehjänä (päätyihin tietenkin pitää kuvitella seinät ja ovet, sekä seitsemän tukipilaria + sitten vaikka vielä ne väitetyt "Zyklon B -kolumnit").


Otan tämän sillan vertauskuvaksi koska sen mitat ovat suunnilleen samat kuin Krema II ruumishuone 1 sodan aikana silloin kun se oli ehjä. Arviolta tämä alikulkusilta on n. 6 metriä leveä ja 30 metriä pitkä, eli lähes saman kokoinen ja muotoinen. Elikkä tämä on melko hyvä suuntaa antava vertauskohde.

Tähän huoneeseen siis kerrallaan väitetysti ahdettiin ne samat 1,000 - 3,000 alastonta ihmistä (naisia, miehiä, lapsia ja vanhuksia) "kaasutettavaksi". Tekosyynä piti olla suihkuunmeno tekosuihkujen alle; ja eräiden vankien tarinoiden mukaan näille ihmisille annettiin myös mukaan saippua, ja pyyhe. Kuinka moni menee suihkun alle pyyhkeen kanssa? Entäpä jos oletetaan että 400,000 murhattiin, annettiinko jokaiselle pyyhe ja saippua, vai jakoivatko vangit niitä keskenään? Entä mitä tehtiin noille kaikille saippuoille ja pyyhkeille käytön jälkeen? Heitettiinkö ne aina pois vaiko desinfioitiin uudelleenkäyttöä varten, seuraaville "uhreille"? Siinä mietteitä, mutta jatketaan eteenpäin.

Tämä olisi siis tarkoittanut että nämä samat alastomat ihmiset nyt menivät lähes kaksi kertaa pienempään huoneeseen (210 m^2), mukamas tekosyynä suihkuunmeno, jossa 5 - 14 ihmisen piti olla alasti yhdelle neliömetrille sulloutuneena! Auschwitz-museon mukaan 2,000 "kaasutettiin" kerralla; mikä olisi tarkoittanut että 10 henkilöä olisi ollut puristuksissa neliömetriä kohden. Alastomat naiset, miehet, vanhukset ja lapsetko muka olisivat ahtautuneet kiltisti näin ahtaalle, käytännössä kiinni toisiinsa alasti ja vielä jopa suurissa puristuksissa?! Plus tähän päälle vielä vallitseva hien ja lian haju, ja mahdollisesti läsnä olleet ahtaan paikan kammoiset ihmiset sekä monet todennäköiset paniikin huudot. Tämä olisi käytännössä ollut mahdotonta näin. (Kokeilkaapa vaikka.) Ehkä armeijassa kurin alaisuudessa ja päivien harjoittelun jälkeen tämä olisi hyvin koordinoidusti onnistunut usean kymmenen minuutin aikana. Huone olisi pitänyt täyttää pilkun tarkasti reunasta reunaan ja päästä päähän jonossa kulkien, jättämättä yhtään epäsäännöllisiä suurempia tyhjiä kohtia. Lisäksi kaikkien olisi pitänyt ahtautua hyvin tarkasti ja tiukasti. Jos käytämme isompia lukuja (3,000) olisi henkilöiden pitänyt painautua kiinni edellä olevien perään. Armeijassakaan tämä ei välttämättä olisi toiminut jos henkilöt olisivat olleet alasti ja molempia sukupuolia. Tämä väitetty ns. "teollinen kansanmurha" ei olisi mitenkään voinut onnistua näin; ihmiset olisivat yksinkertaisesti alkaneet viimeistään parin sadan ihmisen mentyä sisään panikoida ahtaassa huoneessa niin että huone olisi ollut mahdoton täyttää loppuun, ja panikoivat ihmiset olisi todennäköisesti pitänyt joka kerta ampua ennen kaasutusta. Suunniteltu "teollinen kansanmurha" ei olisi toiminut näin näillä luvuilla.

Yhteensä kaiken kaikkiaan tässä huoneessa, propagandan mukaan, väitetysti murhattiin 400,000 - 500,000 ihmistä, tai enemmän (erään museon v. 2007 oppaan mukaan enemmän). Kuten jo tuli todettua, tämä olisi ollut mahdotonta.


Kaasutuspropagandatarina englannin kielellä Auschwitz-museon kyltissä, koskien Krematorio II väitettyä 'kaasukammiota'. Auschwitz-museon mukaan 2,000 ihmistä kaasutettiin kerrallaan ja kaasukammio avattiin jo 15-20 minuutin kuluttua. Tuo kyltti on Auschwitz-museon pääleirillä sisätiloissa luettavana.


Ruumishuone 1:n rauniot v. 2000


(Mazal-sivuston kuva.)


Rauniot v. 2007


Kuva otettu vinosti raunioihin. Pylvään vieressä oli aiemmin sodan jälkeen tehty aukko (joka oli epämääräisen muotoinen, pienempi kuin väitetyt "Zyklon B -sisäänheittoaukot" ja sitä oli hakattu suuremmaksi sodan jälkeen useasti jopa vielä 1992-2000 aikana). Tämä aiempi sodanjälkeinen aukko vaikuttaa nyt olevan peitetty. Olen kuitenkin osoittanut että se tai mitkään muutkaan aukot eivät olleet mitään väitettyjä "Zyklon B:n sisäänheittoaukkoja", vaan kaikki lisätty sodan jälkeen (http://moranen.blogspot.com/2007/12/auschwitz-kaasutuksia-ei-tapahtunut.html).


Eri kuvakulmasta.


Aukko tosiaan on peitetty v. 2000 jälkeen.


Kuvista on olennaista huomata kuinka katto on säilynyt hyvin. Tältä alueelta pitäisi ehdottomasti löytyä selvästi tunnistettavissa oleva neliskanttinen ja sileä Zyklon B -sisäänheittoaukko. Ja kuten jo on tullut todettua, tässä katossa ei missään kohdin ollut mitään väitettyjä "Zyklon B:n sisäänheittoaukkoja" eikä varsinkaan merkkejä niistä väitetyistä 'pikkusavupiipuista' joista kaasugranuulat olisi väitetysti tiputettu sisään.


Katon ratkeamakohta, josta puskee ulos raudoituskankia jotka ovat vahvistaneet kattoa. Tuo aukko edessä, jossa on hieman muovia ja tukevia puunpätkiä sojottaa, on aukko josta pääsee sisään raunioihin maan alle. Itsehän tietysti kävin raunioissa sisällä juuri tuosta kohtaa mennen sisään. Katon katkeamakohdan joko vasemmalla tai oikealla puolella olisi ehdottomasti pitänyt olla ainakin 1 väitetty neliömäinen ja sileä Zyklon B -sisäänheittoaukko, mikäli väitetyt Zyklon B -sisäänheittoaukot olisivat tosiaan olleet katossa joskus. Yhtään tunnistettavaa Zyklon B -sisäänheittoaukkoa ei ollut katossa havaittavissa. (Katon sodan jälkeen tehdyt 2 aukkoa, oli myös nähdäkseni peitetty maalla.)


Katon ratkeamiskohta lähempää myöhemmin illalla. Huomattavaa on kattoa vahvistaneet rautavanteet, jotka sojottavat katon halkeamiskohdasta. Tästä huomaa selvästi räjäyttämisestä ja romahtamisesta seuranneet halkeamat ja pirstaloitumiset. Vanneraudat ovat selvä tunnusmerkki niistä.


Katon ratkeamakohdan toiselta puolelta. Kattoon on tullut tähän kohti epämääräisiä halkeamia, johtuen katon räjäytyksestä ja romahtamisesta. Lisäksi tällä halkeaman kohdin oli käsittääkseni yksi niistä seitsemästä pylväästä jotka tukivat kattoa.


Tarkennus edellisestä kuvasta näkyvistä epämääräisistä halkeamista.


Vielä tarkemmin kyseisistä epämääräisistä halkeamista ja pirstaleista. Aukot ovat täynnä kattoa tukevaa rautavanneristikkoverkostoa, mikä vain osoittaa entistä selvemmin kyseisten epämääräisten pirstaloituneiden halkeamien tosiaan olevan räjähdyksestä ja romahduksesta aiheutuneita.


Vielä tarkemmin edellisistä halkeamista, suoraan yläpuolelta.

video
Videokuvaani Krema II:n ruumishuone 1:n raunioista oikealta puolelta.

video
Videokuvaani raunioiden vasemmalta puolelta.


Keskemmältä raunioita. Katto on tässä vielä melko ehjää, mutta useita halkeamia ja katon pirstaleita alkaa jo tässä olemaan. Tältä alueelta pitäisi kuitenkin ehdottomasti löytyä tunnistettavissa oleva neliskanttinen ja paikoin sileä Zyklon B -sisäänheittoauko, mikäli niitä tosiaan olisi ne väitetyt 4 neliöaukkoa tässä katossa joskus ollut.


Myös tältä alueelta pitäisi hyvin todennäköisesti löytyä ainakin yhden tunnistettavan neliömäisen ja sileän Zyklon B -sisäänheittoaukon, jota ei todellakaan löydy.


Tässä kohtaa - n. puolesta välistä eteenpäin - katto alkaa jo valitettavasti olla enemmän hajalla ja pirstaleina, täynnä halkeamia ja vääristymiä, joten tästä kohtaa ei enää voi tulla tarkkoihin johtopäätöksiin. Halkeamat ja pirstaleet ovat tulleet katon räjäyttämisestä ja romahtamisesta. En ole tietoinen, mutta on tietysti mahdollista että sodan jälkeen kattoa olisi kopeloitu ja möyritty hajottamalla sitä. Käsittääkseni tästä ei tosin ole erikseen ilmoitettu.


Tarkempi kuva katosta sisältä päin, tuosta edellä olevan kuvan katon ratkeamiskohdasta.


Katon räjäyttämisen ja romahtamisen seurauksena syntyneitä muita halkeamia, myöhemmin illalla.

Lyhyenä yhteenvetona:

"No holes, no 'Holocaust'."

(Ei aukkoja, [ei kaasutuksia Auschwitzissa, eli] ei 'kaasukammio-holokaustia'.)


Ruumishuoneen 1 rauniot sisältä (väitetty 'kaasukammio'):


Raunioiden sisältä v. 1991. (The Rudolf Report.)


Kemisti Rudolf ottamassa näytteitä, v. 1991. (The Rudolf Report.)


Avarampi kuva raunioiden sisältä, v. 1997. (J. C. Ball)


Raunioiden sisältä v. 2000. (Mazal-sivuston kuva.)


Raunioiden sisällä v. 2007:


Tämä on otettu raunioiden sivussa olevasta aukosta, josta tulin sisään. Pressut ja puut ovat museon kunnostustöistä. Raunioissa oli pilkkopimeää n. klo 20:30-21:00 aikaan, joten jotkin kuvat voivat olla vähän epämääräisesti tai huonosti otettuja.


Kemian opetusta pikaisen kaavan mukaan:

Kemisti Rudolf on osoittanut että väitettyjen raunioiden seinät olisivat imeneet n. 10 kertaa Zyklon B -kaasua (HCN) itseensä. Myös kaksi olennaista tekijää olisivat erittäin paljon auttaneet ferrosyanidijäämien (Zyklon B -jäämät) muodostumisessa: tuore laasti ja seinien kosteus; ja nämä ruumishuoneet olivat niitä kumpiakin. Huoneet oli juuri rakennettu joten laasti oli tuoretta, ja koska ruumishuoneet olivat maan alla ne olivat kylmät ja luonnollisesti hyvin kosteat. Lisäksi, koska väitetyt kaasutusajat olivat erittäin lyhyet, 0-15 minuuttia (kaasu muodostuu hiljattain sidosgranuloista kaasuksi: n. 2,5 tunnissa se on ehtinyt 100% kaasuuntua eli jos halutaan lyhyet kaasutusajat pitää kaasu heittää paljon suuremmissa määrin jotta siitä ehtii lyhyessä ajassa vapautua tappava annos, loppu menee sitten hukkaan); ja koska huoneessa olisi vallinnut erittäin suuri kosteus, olisi kaasu pitänyt heittää senkin takia sisään erittäin suuressa yliannostuksessa, yhtä suurissa määrin kuin desinfioinnissa. Rudolfin mukaan n. 20 kg olisi kaasua tarvittu ihmisten tappamiseen yhdellä kaasutuksella. Eli vaikka Zyklon B tappaa ihmiset nopeammin kuin täit, olisi sitä silti tarvittu ihmisten tappamiseen suunnilleen yhtä paljon - vallitsevien olosuhteiden ja rajoitteiden takia - kuin desinfiointiin. Ja jos n. 400,000 - 500,000 ihmistä väitetysti tapettiin, olettaen että n. 1,000 kerrallaan olisi se tarkoittanut että kaasutuksia olisi ollut n. 400 tai enemmän. Ja kiinnostavasti, ainoastaan yksi pitkä desinfiointi saksalaisessa kirkossa v. 1977 aiheutti kirkon seiniin preussin siniset Zyklon B -jäämät, ja tämän kirkon seinien laasti oli myös tuore ja seinät olivat hyvin kosteat; siis hyvin samankaltaiset kuin Krema II rauniot. Eli yhteenvetona: olisi ollut ERITTÄIN todennäköistä että raunioihin olisi muodostunut preussin siniset Zyklon B -jäämät.
(http://moranen.blogspot.com/2008/08/auschwitzin-kaasukammioiden-teknisi-ja_07.html
http://tworca.org/kaasukammiot_kemia/auschwitzin_kemiaa.htm
http://www.vesailaurio.net/2008/02/zyklon-b-teloitusvlineen.html
http://www.vho.org/GB/Books/trr/
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndgcger.html)


Eipä näy preussin sineä raunioissa vieläkään.


Ei... Puunpätkät ja kelmut, ym. pressut on lisätty joskus 2000-luvun alkuvuosina (2000-2007) tukevat raunioita ja kelmut sekä pressut pyrkivät pitämään veden loitolla. Museo-oppaan mukaan Auschwitz-museo päätti tehdä kunnostustöitä raunioissa, koska "hiljalleen rauniot uppoavat vuosittain leirin suomaisessa maastossa". Nämä toimet ilmeisesti auttavat raunioita säilymään paremmin ja pidempään.


Ei preussin sineä ei... Raunioissa oli pilkkopimeää kun päätin sukeltaa sinne raunioiden sivussa olevasta aukosta seikkailemaan. Täytyy myöntää, että jopa minun kaltaistani teräsmiestä hieman jännitti raunioissa sisällä; pilkkopimeässä tuiki tuntemattomassa paikassa. Ties mitä sammakoita tai käärmeitä tai monstereita siellä olisi voinut olla vaanimassa.


"E-ei, e-ei!" berliininsineä (preussin sineä) missään.


... Raunioihin ei ollut kovin houkuttelevaa mennä valoisaan aikaan, sillä en ollut oikein varma miten museo olisi siihen suhtautunut.


Tässä katon ratkeamakohta sisältä päin kuvattuna. Katon ratkeamiskohdan reunat tosiaan röpelöisyydellään osoittavat minkälaisia katon räjäyttämisestä ja romahtamisesta seuranneet halkeamat ovat. Tällaisia siis väitettyjen "Zyklon B -sisäänheittoaukkkojen" reunat EIVÄT voi mitenkään olla, vaan niiden olisi tullut olla sileitä (ollakseen joskus kaasuntiiviitä).


No, rauniot eivät tosiaan olleet vettä täynnä - onnekseni kun olin vain normaaleilla kesäkengillä liikkeellä - joten ilmeisesti museon kunnostustyöt pressuineen tosiaan toimivat.


En edes jaksa enää huomauttaa, 10. kertaa, että en edelleenkään näe missään sitä preussin sineä, jota kemian tieteen + kaasutusväitteiden väitteiden mukaan olisi pitänyt olla.





Vaikka raunioissa olikin pimeää, niin onneksi pimeänäkö hieman auttoi. Tosin itseasiassa eihän se juurikaan tarkemmin ajatellen auttanut, koska räpsin kamerallani salamavalolla koko ajan valokuvia, eli se ei ehtinyt mitenkään sopeutumaan pimeään...


No ei hätää sillä selvisin. Voitte huokaista helpotuksesta. Tuosta aukosta, mistä kajastaa valoa, tulin sisään.


Tässä nyt vielä pari kuvaa, tämä ja seuraava, jotka kumpikin havainnollistavat katossa ollutta rautavanneristikkoa joka tuki kattoa sodan aikaan.


No kuten jo kymmeniä kertoja totsein: Eipä siellä raunioissa (tietenkään) ollut mitään preussin sinisiä Zyklon B -jäämiä, ei sisällä raunioissa eikä niiden ulkopuolella katossa. Tämän on myös holocaust-history.org -sivuston asiantuntija kemisti Richard Green myöntänyt. Tämä on lisätodistus sille, että nuo kaasutusväitteet tässä huoneessa tosiaan olivat vain propagandaa. Ja koska ne olivat tässä huoneessa propagandaa, tarkoittaa se myös että ne olivat propagandaa Krematorio III:ssa, koska se oli tämän peilikuva, ja koska samat silminnäkijät jotka väittivät Kremassa II tapahtuneen kaasutuksia ja jotka kemian ja insinööritieteen mukaan olivat väärässä (tai valehtelivat), myös väittivät Kremassa III tapahtuneen kaasutuksia.

'No Zyklon B residue, No 'Holocaust'.'

(Ei Zyklon B -jäämiä, ei 'Holokaustia'.)


Krematorioiden todellinen tarkoitus

Birkenaun leirillä pidettiin kerrallaan kymmeniä tuhansia vankeja aluksi. Leiriä kuitenkin suunniteltiin laajennettavaksi Himmlerin vierailun aikana 18.7.1942, jonka seurauksena sinne yritettiin saada mahtumaan jopa 200,000 vankia kerrallaan. Kuitenkin vain n. 130,000 - 140,000 onnistuttiin saamaan mahtumaan. Museon esitteen mukaan elokuussa 1944 leirillä oli noin 100,000 vankia. Tämä leirin laajennus myös johti tautiepidemioiden ja niiden uhrien lisääntymiseen, joten oli tarvetta rakentaa uusia Krematorio-rakennuksia hävittämään ruumiita nopeammin.

Pilkkukuume-epidemiat olivat koko sodan ajan suuri riesa leirillä. Epidemioihin kuoli päivittäin jopa satoja ihmisiä (joinakin ajanjaksoina enemmän, joinain vähemmän). Jos ruumiita ei olisi jatkuvasti hävitetty polttouuneissa, olisivat taudit levinneet vieläkin enemmän. Krematorioiden II ja III ruumishuoneisiin 1 ja 2 (jotka todellisuudessa siis rakennettiin ruumishuoneiksi toimimaan ruumishuoneina) säilöttiin satoja ruumiita, joita sitten koko ajan poltettiin uuneissa. Juuri tätä varten ne rakennettiin ja näin niitä käytettiin. Näin leirissä oli paremmat olot vangeilla kun vähemmän tauteja levisi. Myös Krematoriot IV ja V toimivat samalla tavoin (myös niiden ruumishuoneisiin säilöttiin ruumiita joita sitten poltettiin niiden uuneissa).

Näiden rakennusten todellinen tarkoitus yksinkertaisesti oli vain säilöä ruumiita ja sitten hävittää niitä polttouuneissa.


Pohjapiirrustuksissa ruumishuoneet 1 ja 2, joita käytettiin satojen ruumiiden varastoimiseen. Huoneiden pohjapiirrustukset (joihin viitattiin ruumishuoneina 1 ja 2, "Leichenkeller") löytyvät J. C.-Pressacin kirjasta Technique and Operation of the Gas Chambers s. 319-329.

Kaiken kaikkiaan Birkenaun 46 uunilla (muhvelilla), jotka olivat Kremoissa II-V, voitiin polttaa maksimissaan n. 138,000 ruumista. Tämän jälkeen tiilet olisi ollut pakko vaihtaa, mutta eipä ole mitään todisteita siitä (
http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndcrema.html).


Jatkuu Osassa 2...






Tietoja minusta

Oma valokuva
“Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mukaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee – pikemminkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmältä – hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämääräänsä.” (H.P. Blavatsky)